Kyllä vain, taas on kyse siitä surullisesta tarinasta, nykyisin 10-vuotiaasta tyttö lapsesta, joka on ollut Helsingin lastensuojelun asiakas kesästä 2013 saakka, koska äiti oli niin tyhmä, että pyysi Eerikan tappaneelta laitokselta apua lapselleen.
Syksyllä 2014 lastensuojelu mustamaalasi hyvän äidin ja nosti jalustalle isän, jonka puoliso, vastaava Mehiläisen lääkäri, sattui olemaan myös lapsen tarpeenselvittäjän sukulainen. Lapsen huolto siirrettiin isälle yksin ja äiti sai tavata lasta hyvin hyvin harvoin.
Äidin henkinen taistelu on ollut aivan järkyttvää, kun hän on joutunut katsomaan kuinka isä ja äitipuoli ovat kaltoinkohdelleet lasta ja koska lastensuojelu ei välitä tästä, ei kukaan muukaan viranomainen välitä tästä.
28.9.2017 muutaman plussa-asteen lämmössä äiti löysi lapsen koulusta minisortseissa ja t-paidassa. Takki onneksi oli, mutta ei edes sukkia, vaikka koulussa ei saa pitää kenkiä jalassa. Paljan jaloin joutui lapsi sortseissa ja t-paidassa käymään koulua torstaipäivänä, koska isä oli viikonloppuna hävittänyt kassillisen lapsen vaatteita.
Käydäänpä läpi taustaa. Jo heti huollon siirryttyä isälle marraskuussa 2014 pian ensilumen laskettua äiti ilmoitti ekaluokkalaisen tyttärensä olevan ulkona päällään vain toppatakki, toppahousut, talvikengät ja alushousut. Ei hattua, käsineitä, sukkia tai vaatteista muuten. Tämä ei haitannut Vuosaaren lastensuojelua, joka juuri oli ilmoittanut käräjäoikeuden tuomarille äidin olevan toidella vaarallinen ja isän hyvä isä.
Hovioikeus katsoi kesällä 2015 isän olevan hyvä isä ja äidin kiusaavan isää turhilla lastensuojeluilmoituksilla, koska lastensuojelu ei koskaan tutkinut yhtään äidin tekemää ilmoitusta, vaan väitti äidin kiusaavan vain isää, koska isä väitti näin lastensuojelulle. Myös Oulunkylän perhekuntoutus tiesi kuukaudessa isän olevan hyvä isä.
Syksyllä 2015 isän perhetyö ilmoitti olevansa huolissaan isän tunteidensäätelykyvyttömyyden vuoksi sekä isän huoltamiskykyjen vuoksi. Vuorostaan Lassilan lastensuojelu ajatteli, että isän huono vointi ja kyvyttömyys johtui lastensuojelusta ja totesi lastensuojelun kuormittavan isää ja haavoittavan näin lasta ja lopetti lapsen asiakkuuden.
Äiti ilmoitti kyllä lastensuojeluun lapsen puhuvan tahtovansa kuolla ja ettei isä pue lasta sääolosuhteisiin nähden hyvin, mutta lastensuojelun mielestä lastensuojeluilmoitukset eivät olleet mitään. Ei edes silloin, kun Turvakoti ilmoitti lapsen kertoneen isän heittäneen lapsen rappusiin. Lassilan lastensuojelun mielestä lapsia saa heitellä raappusiin.
Kaiken näköstä on tapahtunut vuosien aikana ja asiakkuus alkoi uudelleen keväällä 2016. Isällä oli vakavia vaikeuksia huoltaa lasta ja lopulta isä sai taas perhetyön helmikuussa 2017. Perhetyön tehtävä oli luoda isän kotiin struktuuri, auttaa arjen askareissa ja saada isän ja lapsen välille yhteistä aikaa, sillä lapsi ei ollut isänsä kanssa kuin hyvin harvoin.
Kivikon perhetyön sosiaaliohjaajat Anu Nyman ja Sirkku Koljonen eivät kuitenkaan tehneet mitään mm. struktuurin luomiseksi ja auttoivat kyllä lasta kerran siivoamaan huoneensa, koska isä ei osannut siivota ja edellisestä sosiaalityön päällikkö Sanna Teiron suorittamasta siivoskerrasta olikin jo puolisen vuotta, mutta missään muussa asiassa he eivät auttaneetkaan. Perhetyö ei juurikaan edes tavannut lasta. He kävivät kerran viikossa kahvittelemassa isällä ja kutsuvat tätä perhetyöksi. Pyykönen tosin haukkuu äitiä kyvyttömäksi omatoimisuuteen, mutta perhetyö käy siivoamassa isällä. Äiti oli kuusi viikkoa jalka paketissa kesällä ja siivoili ihan itse aivan kaiken mitä lapsi sai aikaan, kun sai kaksi jalkapöydän luuta katski. Siinä ei ollut aikaa marista kipuja tai väsymystä, kun ei voinut nukkua kivusta.
9.5. perhetyön tehtävä supistui vain saada lapsen ja isän välille yhteistä tekemistä. Mitään saavutuksia ei oltu saatu aikaan, mutta tehtävät supistui silti. Lapsen isän puoliso oltiin jo poistamassa kuvioista, sillä lopulta lastensuojelun oli pakko myöntää, ettei nainen ole terve päästään ja hyvää seuraa lapselle, jos väittää lapselle äidin haluavan murtautua heille ja tulla tappamaan heidät puukolla ja jos nainen repii väkisin lasta alusvaatteisillaan suihkuun kurittaakseen tätä suihkuttamalla vettä lapsen kasvoille, niin ettei lapsi voi hengittää ja uhkailee huostaanotolla.
Heinäkuussa isä joi vähän enemmän hassujuomaa lapsen seurassa, kun ei osaa valita juomahetkiä. Venetsialaisviikonloppuna isä olikin jo niin humalassa, että käski lapselle suuttuneena lapsen mennä äidille, sitten uhkasi lapsen jäävän ulos yön selkään yksin ja koska lapsi jatkoi pelottelusta huolimatta matkaa äidilleen, isä esitti ultimaattumiuhkauksen lapselle: "Jos nyt menet, takaisin ei ole tulemista." Se on sitä mukavaa yhteistä aikaa lapsen ja isän välillä. Isä oli päättänyt, että on liian humalassa viemään lapsen katsomaan ilotulituksia ja ajatteli, että hauskempaa on vähän kohdistaa lapseen henkistä väkivaltaa.
Tuota ennen oli lapsen vs. sos. Riikka Pyykönen todennut äidille 16.8., että koska lapsen koulun mielestä lapsella on kaikki hyvin, isän kotona on olosuhteisiin nähden lapsella kaikki hyvin lastensuojelunkin mielestä. Eli koska lapsi on älykäs, eikä ole häirikkö, kaikki muut ongelmat lakkaavat olemasta.
Venetsialaisista menikin vain pari päivää ja yöllä 29.-30.8. isä heitteillejätti lapsen ja sosiaalipäivystys toi lapsen äidilleen. Lapsi oli äidillään kaksi viikkoa siitä huolimatta, että Pyykönen väitti äidin manipuloivan lapsen pelkäämään isälle menoa. Pyykönen tiesi tämän tosin tapaamatta koskaan äitiä ja lasta yhdessä ja keskustelematta äidin kanssa. Äiti totesi, ettei aio pakottaa lasta isälleen ja jos lastensuojelu tämän tahtoo tehdä, lastensuojelu tekee sen ihan itse virallisella valituskelpoisella kirjallisella päätöksellä ja noutaa ihan itse lapsen sitten ja ihan itse perustelee lapselle mitä tekee ja miksi tekee. Pyyköstä ei näkynyt äidin ovella.
Lapsi siis meni isälleen muutaman viikkoa mietittyään heittellejättöään ja vietti isänsä kanssa arkipäivät ja palasi äidilleen perjantaina viikonlopputapaamiselle. Perhetyö oli tehnyt niin hienon kalenterin isälle vihdoin elokuussa struktuurin luomiseksi (kesti puoli vuotta), ettei isä tiennyt milloin lapsi on tulossa äidilleen taaskaan ja isä väitti että lapsella olisi sillä viikolla vain kahdentunnin tapaaminen torstaina. Koska perhetyö ei tee työtään, äiti joutui muistuttamaan isää. Toisaalta eihän isä tiedä edes milloin perhetyö tapaa lasta ja 29.5. isä oli ollut aivan varma, että äiti oli kidnapannut lapsen, koska ei muistanut perhetyön tapaamista lapsen kanssa.
Jännäähän kuviossa on, että kun Helsingissä vanhempi heitteillejättää lapsen, lastensuojelu tahtoo palauttaa lapsen seuraana päivänä heitteillejättäjälle, eikä edes tarjoa kunnon tukea. Jokainen ammatillisesti pätevä tietää, että kun joku heitteillejättää lapsen, silloin vippaa jo niin pahasti päästä, että edes tehostettu perhetyö tulisi laittaa valvomaan arjen rutiinien sujumista. Pyykösen mielestä tällainen on tarpeetonta ja RIITTÄVÄ turvallisuussuunnitelma on, että isä menee A-klinikan tutkimuksiin.
Lapsi myöhästelee koulusta isällä ollessaan ja läksyt jäävät tekemättä ja penaalit ja kirjat unohtuvat kotiin, mutta se ei haittaa lastensuojelua. Isä viettää lapsen kanssa aikaa vain iltaisella juuri ennen nukkumaan menoa. Lapsi viettää päivät koulukavereillaan kiertäen. Kavereita on juuri sopivasti sen verran, etteivät kavereiden vanhemmat tajua kuviota.
Torstaina 28.9. äidille selvisi syy, miksi lapsi on niin vähissä vaatteissa koulussa. Isä oli edellisen viikon lopun lauantaina ollut niin kiireessä uuden naisystävänsä luokse, jonka löysi heti lääkäristään erottuaan, että unohti parkkipaikalle lapsen vaatekassin, jossa olikin sitten miltei kaikki tärkeä ja uudet syysvaatteet, joita äiti oli lapselle ostellut, koska huoltajaisä ei osta lapselle vaatteita. Lapsi osasi kertoa äidille, että isä oli kyllä heti tajunnut, että kassi jäi, mutta nainen oli ollut tärkeämpi ja sitten isän oli tärkeää jättää lapsi uuden heilansa hoiviin ja lähteä teatteriharrastuksensa piiriin siirtelemään katsomon tuoleja ja tämän jälkeen isä oli liian väsynyt miettimään kassia. Isä siis kykeni pitämään lasta kaksi viikkoa jälkeen heitteillejätön ja sitten lapsen vaatteiden sijaan olikin tärkeämpää naiset ja omat harrastukset.
Kassi hävisi, mutta isällä ei ollut aikaa ostaa lapselle uusia vaatteita sunnuntaina, maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Isän mielestä lapsella ei tarvitse olla lämpimiä vaatteita.
Äiti tapsi perhetyön koululla. Äiti ehdotti perhetyölle, että antaa heille sata euroa, jotta nämä veisivät kirjaston sijaan lapsen vaateostoksille. Perhetyö totesi ensialkuun, että heidän mielestään heidän tulee prijorisoida ja jostain syystä kirjastoon meno oli heistä tärkeämpää, kuin lapselle vaatteet, jotka soveltuvat syksyiseen säähän. Lisäksi äidin rahat eivät kelvanneet heille.
Sitten selvisi, että perhetyö olikin sopinut lapsen kanssa tapaamisen isän kanssa tunnin liian aikaisin eli lapsen matematiikan tunnille. Perhetyöhän tapaa lasta vain kahdesti kuukaudessa tunnin ja tämäkin toteutuu vain silloin, jos nyt sattuu toteutumaan. Tämä ei haittaa mitenkään Nymannia ja Koljosta, sillä eihän heillä mitään tulosvastuuta ole. Ei edes omassatunnossaan.
Molemmat naiset vain katselivat kännykästään omaa almanakkaansa ja alkoivat heti tekemään lähtöä. Äiti pyysi heitä jäämään siieksi, kunnes koulu loppuu, että näkisivät edes miten vähissä vaatteissa lapsi on koulussa, mutta ei tällainen kiinnostanut perhetyötä. Heillä oli prijorisoituna jotain tärkeämpää.
Äiti kyseli, josko perhetyö voisi pyytää itselleen wilmatunnuksia, mutta tämä oli perhetyön mielestä mahdotonta. Äiti joutui neuvomaan, että huoltajan luvalla se on ihan mahdollista ja näin voisi perhetyökin aina tukea isää vanhemmuudessaan paremmin, kun tietävät mitä todella tapahtuu. Perhetyö oli hiljaa.
Äiti ihmetteli miksi lapsella ei ole syksyllä 2017 enää mitään harrastusta. Perhetyö totesi: "Siitä on kyllä puhuttu." Puolenvuoden perhetyö kykenee vain puhumaan, mutta ei kaiketi osaa sitten tuon enempää tehdä asian eteen vaikkapa ihan suunnitellen isän kanssa mikä harrastus, katsoen tarjoajat ja sitten päivät ja laittaa sinne almanakkaan merkinnän ja vieläpä vaikka muistuttaa ennen tätä, jotta huoltaja muistaa viedä lapsen harrastukseen. Kaiketi perhetyö olettaa, että 10-vuotias omatoimisesti etsii harrastukset ja menee niihin, jos ei isä ja perhetyö auta. Perhetyötä ei keväällä 2017 haitannut ollenkaan, ettei isä vienyt luonapitolauantaisin lasta harrastukseen, koska ei jaksanut ajaa autolla klo 10:30:ksi kahta kilometriä. Ei ihme ettei syksyllä haittaa, ettei harrastuksia ole ollenkaan.
Ei perhetyötä haitannut myöskään se, että maanantaina ja keskiviikkona lapsi nukkui pommiin, koska isä ei jaksa herätä aamulla ja tiistaina lapsi pääsi lukemaan englannin kokeeseen vasta klo 21:00 aikoihin. Keskiviikkona lapsi myöhästyi koulusta ensimmäisen koulutunnin ja koska isälle on 75 minuuttia liian vähän aikaa, lapsella ei ollut takkia koulussa. "Meillä oli liian kova kiire," totesi lapsi.
Perhetyön kanta oli:
"Emme me voi olla siellä 24/7"
Äidin kanta oli:
"Mutta te voisitte kuitenkin keskustella Pyykösen kanssa perhetyön tehostamisesta, kun ei tuolla teidän työllä ole mitään vaikuttavuutta."
Perhetyö oli vain hiljaa.
Sitten naiset poistuivat. Ei heitä kiinnostanut lapsi vähissä vaatteissa koulussa. Oli muuta tärkeämpää.
Äiti kysyi iltaisella lapselta veikö isä lapsen vaateostoksille ja vastaus oli: "Vähän vaikeaa mennä, kun isällä on tennis." No onneksi isällä on harrastuksia, vaikka lapsella ei olekaan vaatteita. Lapsi pohti, että isän äidillä voisi olla vaatteita, mutta mummo on nukkumassa. Mikäs isää esti su, ma, ti, ke ja to käydä äidillään hakemassa vaatteita, kun varmasti on Vuosaaresta Sörkän kriisiasuntoon ajanut Itiksen ohitse joka päivä?
Kuinka vaikeaa on soittaa äidille, pyytää katsomaan lämmintä vaatetta lapselle ja kaartaa pihaan ja ottaa vaatteet auton kyytiin?
Täällä Mieron tiellä totean, että helsinkiläinen lastensuojelun avohuollon perhetyön tuki on floppi. Sen pitäisi olla tukeva ja sen pitäisi luoda struktuuria, mutta se itse ei sisällä mitään muuta struktuuria paitsi sosiaaliohjaajan kännykässä olevan almanakan ja irrallisesti ymmärretyt Turren turvataidot, joita opetetaan lapsille kuin robotit käsittämättä mikä näiden tehtävien funktio on lastensuojelutyössä.
Isä oppi jo vuonna 2014, että 0+0=0 eli että hän voi tehdä mitä vain ja jättää tekemättä mitä vain ja kukaan ei lastensuojelussa välitä tuon taivaallista. Äiti soitti lastensuojelun päivystykseen heti aamulla 28.9., mutta Pyyköstä ei kiinnostanut puolialaston lapsi koulussa ja äiti kertoi koululla perhetyölle, mutta näitäkään ei kiinnostanut.
Yleinen linjaus lastensuojelussa on, että koska lapsi sai englannin sanakokeesta 9+, ketään ei kiinnosta Helsingin lastensuojelussa onko lapsella vaatteita vai ei päällän koulussa tai edes kotonaan.
Puolivuotta Kivikon perhetyötä johtaa lapsen heitteillejättöön sekä siitä heti perään lapsen huollolliseen kaltoinkohteluun. Onhan se paljon tärkeämpää, että heitteillejättäjä isä harrastaa tennistä, kuin että hankkisi lapselle vaatteita. Sitä on se perhetyön prijorisointi.
Äiti itki, koska helsingissä ei osata lastensuojelulakia ja ostaa lapselle vaatteita heti kun lapsi tulee hänen luokseen. Onhan se ihan perseestä, ostaa lapselle useaan otteeseen vaatteet, sen vuoksi, että lapsilisän ja elarin saavaa huoltajaisää ei vaan kiinnosta itse lapsi muutoin kuin omistusesineenään ja jatkeenaan.
Järkyttävintä tilanteessa on, että jokainen lapsen kolukaveri ymmärtää lasta kaltoinkohdeltavan, sillä heidän vanhemmat pitävät heitä huolta. Tuo 10-vuotias on vielä liian nuori ymmärtämään otettuaan vastaan vuosia kaltoinkohtelua, että on kaltoinkohdeltu, koska on loojaali isälle, joka uhkailee häntä hylkäämsellä ja heitteillejätti hänet.
Narsistien lapset toisinaan ihannoivat vanhempiaan, jotka kaltoinkohtelevat heitä. Se on todella väärin näitä lapsia kohtaan. Heidän suuren suuri sydän ja valtava pyyteetön rakkaus ei saa samaa vastinetta, mitä heidän kuuluisi saada. Myös Nyman ja Koljonen ihastelevat isää ja säälivät tätä, koska tämä "pelkää" äidin tulevan kidnappaamaan lapsen (manipuloi perhetyötä peloillaan). Siksi heitä ei haittaa miten isä kaltoinkohtelee lasta. Heitä haittaa paljon enemmän, jos joku antaa rakentavaa kritiikkiä, sillä se käy ylpeyden päälle liikaa, kun ei ole sitä ammatillista otetta, joka löytyy vain kasvamalla ihmisenä. isälle riittää empatii ja sitten ei riitäkkään enää lapselle tai ädille mitään.
Äidin mielestä isän sekoilut eivät ole enää isän syytä yksin. Puolivuotta täysin strktuuritonta perhetyötä sekottaa kyllä ihan jokaisen pään. Harmi, että lapsi kärsii eniten.
Syksyllä 2014 lastensuojelu mustamaalasi hyvän äidin ja nosti jalustalle isän, jonka puoliso, vastaava Mehiläisen lääkäri, sattui olemaan myös lapsen tarpeenselvittäjän sukulainen. Lapsen huolto siirrettiin isälle yksin ja äiti sai tavata lasta hyvin hyvin harvoin.
Äidin henkinen taistelu on ollut aivan järkyttvää, kun hän on joutunut katsomaan kuinka isä ja äitipuoli ovat kaltoinkohdelleet lasta ja koska lastensuojelu ei välitä tästä, ei kukaan muukaan viranomainen välitä tästä.
28.9.2017 muutaman plussa-asteen lämmössä äiti löysi lapsen koulusta minisortseissa ja t-paidassa. Takki onneksi oli, mutta ei edes sukkia, vaikka koulussa ei saa pitää kenkiä jalassa. Paljan jaloin joutui lapsi sortseissa ja t-paidassa käymään koulua torstaipäivänä, koska isä oli viikonloppuna hävittänyt kassillisen lapsen vaatteita.
Käydäänpä läpi taustaa. Jo heti huollon siirryttyä isälle marraskuussa 2014 pian ensilumen laskettua äiti ilmoitti ekaluokkalaisen tyttärensä olevan ulkona päällään vain toppatakki, toppahousut, talvikengät ja alushousut. Ei hattua, käsineitä, sukkia tai vaatteista muuten. Tämä ei haitannut Vuosaaren lastensuojelua, joka juuri oli ilmoittanut käräjäoikeuden tuomarille äidin olevan toidella vaarallinen ja isän hyvä isä.
Hovioikeus katsoi kesällä 2015 isän olevan hyvä isä ja äidin kiusaavan isää turhilla lastensuojeluilmoituksilla, koska lastensuojelu ei koskaan tutkinut yhtään äidin tekemää ilmoitusta, vaan väitti äidin kiusaavan vain isää, koska isä väitti näin lastensuojelulle. Myös Oulunkylän perhekuntoutus tiesi kuukaudessa isän olevan hyvä isä.
Syksyllä 2015 isän perhetyö ilmoitti olevansa huolissaan isän tunteidensäätelykyvyttömyyden vuoksi sekä isän huoltamiskykyjen vuoksi. Vuorostaan Lassilan lastensuojelu ajatteli, että isän huono vointi ja kyvyttömyys johtui lastensuojelusta ja totesi lastensuojelun kuormittavan isää ja haavoittavan näin lasta ja lopetti lapsen asiakkuuden.
Äiti ilmoitti kyllä lastensuojeluun lapsen puhuvan tahtovansa kuolla ja ettei isä pue lasta sääolosuhteisiin nähden hyvin, mutta lastensuojelun mielestä lastensuojeluilmoitukset eivät olleet mitään. Ei edes silloin, kun Turvakoti ilmoitti lapsen kertoneen isän heittäneen lapsen rappusiin. Lassilan lastensuojelun mielestä lapsia saa heitellä raappusiin.
Kaiken näköstä on tapahtunut vuosien aikana ja asiakkuus alkoi uudelleen keväällä 2016. Isällä oli vakavia vaikeuksia huoltaa lasta ja lopulta isä sai taas perhetyön helmikuussa 2017. Perhetyön tehtävä oli luoda isän kotiin struktuuri, auttaa arjen askareissa ja saada isän ja lapsen välille yhteistä aikaa, sillä lapsi ei ollut isänsä kanssa kuin hyvin harvoin.
Kivikon perhetyön sosiaaliohjaajat Anu Nyman ja Sirkku Koljonen eivät kuitenkaan tehneet mitään mm. struktuurin luomiseksi ja auttoivat kyllä lasta kerran siivoamaan huoneensa, koska isä ei osannut siivota ja edellisestä sosiaalityön päällikkö Sanna Teiron suorittamasta siivoskerrasta olikin jo puolisen vuotta, mutta missään muussa asiassa he eivät auttaneetkaan. Perhetyö ei juurikaan edes tavannut lasta. He kävivät kerran viikossa kahvittelemassa isällä ja kutsuvat tätä perhetyöksi. Pyykönen tosin haukkuu äitiä kyvyttömäksi omatoimisuuteen, mutta perhetyö käy siivoamassa isällä. Äiti oli kuusi viikkoa jalka paketissa kesällä ja siivoili ihan itse aivan kaiken mitä lapsi sai aikaan, kun sai kaksi jalkapöydän luuta katski. Siinä ei ollut aikaa marista kipuja tai väsymystä, kun ei voinut nukkua kivusta.
9.5. perhetyön tehtävä supistui vain saada lapsen ja isän välille yhteistä tekemistä. Mitään saavutuksia ei oltu saatu aikaan, mutta tehtävät supistui silti. Lapsen isän puoliso oltiin jo poistamassa kuvioista, sillä lopulta lastensuojelun oli pakko myöntää, ettei nainen ole terve päästään ja hyvää seuraa lapselle, jos väittää lapselle äidin haluavan murtautua heille ja tulla tappamaan heidät puukolla ja jos nainen repii väkisin lasta alusvaatteisillaan suihkuun kurittaakseen tätä suihkuttamalla vettä lapsen kasvoille, niin ettei lapsi voi hengittää ja uhkailee huostaanotolla.
Heinäkuussa isä joi vähän enemmän hassujuomaa lapsen seurassa, kun ei osaa valita juomahetkiä. Venetsialaisviikonloppuna isä olikin jo niin humalassa, että käski lapselle suuttuneena lapsen mennä äidille, sitten uhkasi lapsen jäävän ulos yön selkään yksin ja koska lapsi jatkoi pelottelusta huolimatta matkaa äidilleen, isä esitti ultimaattumiuhkauksen lapselle: "Jos nyt menet, takaisin ei ole tulemista." Se on sitä mukavaa yhteistä aikaa lapsen ja isän välillä. Isä oli päättänyt, että on liian humalassa viemään lapsen katsomaan ilotulituksia ja ajatteli, että hauskempaa on vähän kohdistaa lapseen henkistä väkivaltaa.
Tuota ennen oli lapsen vs. sos. Riikka Pyykönen todennut äidille 16.8., että koska lapsen koulun mielestä lapsella on kaikki hyvin, isän kotona on olosuhteisiin nähden lapsella kaikki hyvin lastensuojelunkin mielestä. Eli koska lapsi on älykäs, eikä ole häirikkö, kaikki muut ongelmat lakkaavat olemasta.
Venetsialaisista menikin vain pari päivää ja yöllä 29.-30.8. isä heitteillejätti lapsen ja sosiaalipäivystys toi lapsen äidilleen. Lapsi oli äidillään kaksi viikkoa siitä huolimatta, että Pyykönen väitti äidin manipuloivan lapsen pelkäämään isälle menoa. Pyykönen tiesi tämän tosin tapaamatta koskaan äitiä ja lasta yhdessä ja keskustelematta äidin kanssa. Äiti totesi, ettei aio pakottaa lasta isälleen ja jos lastensuojelu tämän tahtoo tehdä, lastensuojelu tekee sen ihan itse virallisella valituskelpoisella kirjallisella päätöksellä ja noutaa ihan itse lapsen sitten ja ihan itse perustelee lapselle mitä tekee ja miksi tekee. Pyyköstä ei näkynyt äidin ovella.
Lapsi siis meni isälleen muutaman viikkoa mietittyään heittellejättöään ja vietti isänsä kanssa arkipäivät ja palasi äidilleen perjantaina viikonlopputapaamiselle. Perhetyö oli tehnyt niin hienon kalenterin isälle vihdoin elokuussa struktuurin luomiseksi (kesti puoli vuotta), ettei isä tiennyt milloin lapsi on tulossa äidilleen taaskaan ja isä väitti että lapsella olisi sillä viikolla vain kahdentunnin tapaaminen torstaina. Koska perhetyö ei tee työtään, äiti joutui muistuttamaan isää. Toisaalta eihän isä tiedä edes milloin perhetyö tapaa lasta ja 29.5. isä oli ollut aivan varma, että äiti oli kidnapannut lapsen, koska ei muistanut perhetyön tapaamista lapsen kanssa.
Jännäähän kuviossa on, että kun Helsingissä vanhempi heitteillejättää lapsen, lastensuojelu tahtoo palauttaa lapsen seuraana päivänä heitteillejättäjälle, eikä edes tarjoa kunnon tukea. Jokainen ammatillisesti pätevä tietää, että kun joku heitteillejättää lapsen, silloin vippaa jo niin pahasti päästä, että edes tehostettu perhetyö tulisi laittaa valvomaan arjen rutiinien sujumista. Pyykösen mielestä tällainen on tarpeetonta ja RIITTÄVÄ turvallisuussuunnitelma on, että isä menee A-klinikan tutkimuksiin.
Lapsi myöhästelee koulusta isällä ollessaan ja läksyt jäävät tekemättä ja penaalit ja kirjat unohtuvat kotiin, mutta se ei haittaa lastensuojelua. Isä viettää lapsen kanssa aikaa vain iltaisella juuri ennen nukkumaan menoa. Lapsi viettää päivät koulukavereillaan kiertäen. Kavereita on juuri sopivasti sen verran, etteivät kavereiden vanhemmat tajua kuviota.
Torstaina 28.9. äidille selvisi syy, miksi lapsi on niin vähissä vaatteissa koulussa. Isä oli edellisen viikon lopun lauantaina ollut niin kiireessä uuden naisystävänsä luokse, jonka löysi heti lääkäristään erottuaan, että unohti parkkipaikalle lapsen vaatekassin, jossa olikin sitten miltei kaikki tärkeä ja uudet syysvaatteet, joita äiti oli lapselle ostellut, koska huoltajaisä ei osta lapselle vaatteita. Lapsi osasi kertoa äidille, että isä oli kyllä heti tajunnut, että kassi jäi, mutta nainen oli ollut tärkeämpi ja sitten isän oli tärkeää jättää lapsi uuden heilansa hoiviin ja lähteä teatteriharrastuksensa piiriin siirtelemään katsomon tuoleja ja tämän jälkeen isä oli liian väsynyt miettimään kassia. Isä siis kykeni pitämään lasta kaksi viikkoa jälkeen heitteillejätön ja sitten lapsen vaatteiden sijaan olikin tärkeämpää naiset ja omat harrastukset.
Kassi hävisi, mutta isällä ei ollut aikaa ostaa lapselle uusia vaatteita sunnuntaina, maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Isän mielestä lapsella ei tarvitse olla lämpimiä vaatteita.
Äiti tapsi perhetyön koululla. Äiti ehdotti perhetyölle, että antaa heille sata euroa, jotta nämä veisivät kirjaston sijaan lapsen vaateostoksille. Perhetyö totesi ensialkuun, että heidän mielestään heidän tulee prijorisoida ja jostain syystä kirjastoon meno oli heistä tärkeämpää, kuin lapselle vaatteet, jotka soveltuvat syksyiseen säähän. Lisäksi äidin rahat eivät kelvanneet heille.
Sitten selvisi, että perhetyö olikin sopinut lapsen kanssa tapaamisen isän kanssa tunnin liian aikaisin eli lapsen matematiikan tunnille. Perhetyöhän tapaa lasta vain kahdesti kuukaudessa tunnin ja tämäkin toteutuu vain silloin, jos nyt sattuu toteutumaan. Tämä ei haittaa mitenkään Nymannia ja Koljosta, sillä eihän heillä mitään tulosvastuuta ole. Ei edes omassatunnossaan.
Molemmat naiset vain katselivat kännykästään omaa almanakkaansa ja alkoivat heti tekemään lähtöä. Äiti pyysi heitä jäämään siieksi, kunnes koulu loppuu, että näkisivät edes miten vähissä vaatteissa lapsi on koulussa, mutta ei tällainen kiinnostanut perhetyötä. Heillä oli prijorisoituna jotain tärkeämpää.
Äiti kyseli, josko perhetyö voisi pyytää itselleen wilmatunnuksia, mutta tämä oli perhetyön mielestä mahdotonta. Äiti joutui neuvomaan, että huoltajan luvalla se on ihan mahdollista ja näin voisi perhetyökin aina tukea isää vanhemmuudessaan paremmin, kun tietävät mitä todella tapahtuu. Perhetyö oli hiljaa.
Äiti ihmetteli miksi lapsella ei ole syksyllä 2017 enää mitään harrastusta. Perhetyö totesi: "Siitä on kyllä puhuttu." Puolenvuoden perhetyö kykenee vain puhumaan, mutta ei kaiketi osaa sitten tuon enempää tehdä asian eteen vaikkapa ihan suunnitellen isän kanssa mikä harrastus, katsoen tarjoajat ja sitten päivät ja laittaa sinne almanakkaan merkinnän ja vieläpä vaikka muistuttaa ennen tätä, jotta huoltaja muistaa viedä lapsen harrastukseen. Kaiketi perhetyö olettaa, että 10-vuotias omatoimisesti etsii harrastukset ja menee niihin, jos ei isä ja perhetyö auta. Perhetyötä ei keväällä 2017 haitannut ollenkaan, ettei isä vienyt luonapitolauantaisin lasta harrastukseen, koska ei jaksanut ajaa autolla klo 10:30:ksi kahta kilometriä. Ei ihme ettei syksyllä haittaa, ettei harrastuksia ole ollenkaan.
Ei perhetyötä haitannut myöskään se, että maanantaina ja keskiviikkona lapsi nukkui pommiin, koska isä ei jaksa herätä aamulla ja tiistaina lapsi pääsi lukemaan englannin kokeeseen vasta klo 21:00 aikoihin. Keskiviikkona lapsi myöhästyi koulusta ensimmäisen koulutunnin ja koska isälle on 75 minuuttia liian vähän aikaa, lapsella ei ollut takkia koulussa. "Meillä oli liian kova kiire," totesi lapsi.
Perhetyön kanta oli:
"Emme me voi olla siellä 24/7"
Äidin kanta oli:
"Mutta te voisitte kuitenkin keskustella Pyykösen kanssa perhetyön tehostamisesta, kun ei tuolla teidän työllä ole mitään vaikuttavuutta."
Perhetyö oli vain hiljaa.
Sitten naiset poistuivat. Ei heitä kiinnostanut lapsi vähissä vaatteissa koulussa. Oli muuta tärkeämpää.
Äiti kysyi iltaisella lapselta veikö isä lapsen vaateostoksille ja vastaus oli: "Vähän vaikeaa mennä, kun isällä on tennis." No onneksi isällä on harrastuksia, vaikka lapsella ei olekaan vaatteita. Lapsi pohti, että isän äidillä voisi olla vaatteita, mutta mummo on nukkumassa. Mikäs isää esti su, ma, ti, ke ja to käydä äidillään hakemassa vaatteita, kun varmasti on Vuosaaresta Sörkän kriisiasuntoon ajanut Itiksen ohitse joka päivä?
Kuinka vaikeaa on soittaa äidille, pyytää katsomaan lämmintä vaatetta lapselle ja kaartaa pihaan ja ottaa vaatteet auton kyytiin?
Täällä Mieron tiellä totean, että helsinkiläinen lastensuojelun avohuollon perhetyön tuki on floppi. Sen pitäisi olla tukeva ja sen pitäisi luoda struktuuria, mutta se itse ei sisällä mitään muuta struktuuria paitsi sosiaaliohjaajan kännykässä olevan almanakan ja irrallisesti ymmärretyt Turren turvataidot, joita opetetaan lapsille kuin robotit käsittämättä mikä näiden tehtävien funktio on lastensuojelutyössä.
Isä oppi jo vuonna 2014, että 0+0=0 eli että hän voi tehdä mitä vain ja jättää tekemättä mitä vain ja kukaan ei lastensuojelussa välitä tuon taivaallista. Äiti soitti lastensuojelun päivystykseen heti aamulla 28.9., mutta Pyyköstä ei kiinnostanut puolialaston lapsi koulussa ja äiti kertoi koululla perhetyölle, mutta näitäkään ei kiinnostanut.
Yleinen linjaus lastensuojelussa on, että koska lapsi sai englannin sanakokeesta 9+, ketään ei kiinnosta Helsingin lastensuojelussa onko lapsella vaatteita vai ei päällän koulussa tai edes kotonaan.
Puolivuotta Kivikon perhetyötä johtaa lapsen heitteillejättöön sekä siitä heti perään lapsen huollolliseen kaltoinkohteluun. Onhan se paljon tärkeämpää, että heitteillejättäjä isä harrastaa tennistä, kuin että hankkisi lapselle vaatteita. Sitä on se perhetyön prijorisointi.
Äiti itki, koska helsingissä ei osata lastensuojelulakia ja ostaa lapselle vaatteita heti kun lapsi tulee hänen luokseen. Onhan se ihan perseestä, ostaa lapselle useaan otteeseen vaatteet, sen vuoksi, että lapsilisän ja elarin saavaa huoltajaisää ei vaan kiinnosta itse lapsi muutoin kuin omistusesineenään ja jatkeenaan.
Järkyttävintä tilanteessa on, että jokainen lapsen kolukaveri ymmärtää lasta kaltoinkohdeltavan, sillä heidän vanhemmat pitävät heitä huolta. Tuo 10-vuotias on vielä liian nuori ymmärtämään otettuaan vastaan vuosia kaltoinkohtelua, että on kaltoinkohdeltu, koska on loojaali isälle, joka uhkailee häntä hylkäämsellä ja heitteillejätti hänet.
Narsistien lapset toisinaan ihannoivat vanhempiaan, jotka kaltoinkohtelevat heitä. Se on todella väärin näitä lapsia kohtaan. Heidän suuren suuri sydän ja valtava pyyteetön rakkaus ei saa samaa vastinetta, mitä heidän kuuluisi saada. Myös Nyman ja Koljonen ihastelevat isää ja säälivät tätä, koska tämä "pelkää" äidin tulevan kidnappaamaan lapsen (manipuloi perhetyötä peloillaan). Siksi heitä ei haittaa miten isä kaltoinkohtelee lasta. Heitä haittaa paljon enemmän, jos joku antaa rakentavaa kritiikkiä, sillä se käy ylpeyden päälle liikaa, kun ei ole sitä ammatillista otetta, joka löytyy vain kasvamalla ihmisenä. isälle riittää empatii ja sitten ei riitäkkään enää lapselle tai ädille mitään.
Äidin mielestä isän sekoilut eivät ole enää isän syytä yksin. Puolivuotta täysin strktuuritonta perhetyötä sekottaa kyllä ihan jokaisen pään. Harmi, että lapsi kärsii eniten.
RSS Feed
