Lokakuun liikkeen blogisti, lakinainen Niina Berg vertailee kirjoituksessaan sitä, miten Suomen lastensuojelulaki edellyttää ja miten samainen laki toteutuu käytännössä.
Berg kysyy: "Pitäisikö lakia muuttaa vai pitäisikö muuttaa käytäntöjä vastaamaan lain tarkoitusta?"
Lopuksi hän ehdottaa: "Tehdään lastensuojelusta sellainen, että tukea tarvitsevat perheet uskaltavat hakea sieltä apua... Tehdään lastensuojelusta lasten ja perheiden pelastus."
Berg kysyy: "Pitäisikö lakia muuttaa vai pitäisikö muuttaa käytäntöjä vastaamaan lain tarkoitusta?"
Lopuksi hän ehdottaa: "Tehdään lastensuojelusta sellainen, että tukea tarvitsevat perheet uskaltavat hakea sieltä apua... Tehdään lastensuojelusta lasten ja perheiden pelastus."
Hieno lastensuojelulaki romuttuu käytännössä
Lastensuojelulain mukaan lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsella on oikeus saada ymmärrystä, hellyyttä, huolenpitoa ja valvontaa.
Lastensuojelulaissa lapsille luvataan kaikkea hyvää ja kaunista. Tarkoitus on mitä jaloin, mutta toteutuvatko nämä kauniit periaatteet lastensuojelun käytännössä.
Pitäisikö lakia muuttaa vai pitäisikö muuttaa käytäntöjä vastaamaan lain tarkoitusta?
Lain mukaan lastensuojelun pitäisi tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja pyrkiä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain, järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Periaatteessa näin, mutta miksi oikeassa elämässä perheet ovat usein tyytymättömiä lastensuojeluun ja sen tarjoamaan apuun tai avun puutteeseen.
Käytännössä lastensuojelu tarjoaa palveluina vanhemmuuden ja vuorovaikutuksen arviointia, diagnosointia, huolikartoitusta, kotiratsioita, merkintöjä, epämääräisiä moitteita ja huostaanottoa. Perheissä, joissa on ongelmia, joista selviämiseen perheet kaipaavat ja tarvitsevat apua, ei haluta syyllisyysarvioita, vaan konkreettista apua tilanteeseen ja keinoja selviytymiseen. Ongelmien kanssa painivat perheet kaipaavan aitoja tukipalveluita kuten neuvoja, siivousapua, lastenhoitoapua, kuntoutusta, ymmärrystä ja taloudellista tukea.
”Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.”
Huostaanotto on lain mukaan viimesijainen vaihtoehto. Se on aina tarkoitettu väliaikaiseksi ja sen tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.
Lain mukaan sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä. Sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa.
Käytännössä yhteydenpitoa usein rajoitetaan tai se kielletään kokonaan, koska yhteydenpito aiheuttaa sijaishuollossa turhia hankaluuksia. Tällaiseksi hankaluudeksi riittää lapsen ikävä vanhempiaan kohtaa tai muut vaikeasti käsiteltävät tunteet ja reagointi, vaikka lapsen käyttäytyminen tilanteessa olisi täysin normaalia ja ymmärrettävää. Samankaltaisia hankalia tilanteita eletään monissa eroperheissä, kun lapset siirtyvät toisen vanhemman luota toisen luo, vaikkei kummassakaan vanhemmassa olisi mitään vikaa. Yhteydenpidosta johtuva lapsen reagointi aiheuttaa ylimääräistä hämminkiä ja työtä sekä sijaisvanhemmissa/henkilökunnassa turhautumista, rasitusta, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita. Käytännössä yhteydenpito vanhempiin kielletään, koska se vaikeuttaa ja pitkittää lapsen sopeutumista, alistumista ja kiintymistä sijaishoitopaikkaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on lukuisissa tuomioissaan tuonut esiin sen selkeän linjan, että huostaanotto on jo sellaisenaan lapsen vapausoikeuksiin ja perhe-elämään kajoava toimenpide. EIT on ollut erityisen ankara siinä, jos vielä tämän lisäksi tehdään rajoituksia lapsen oikeuteen perhe-elämään. Mikäli yhteydenpitoa ja tapaamisia vanhempiin, sisaruksiin ja isovanhempiin rajoitetaan huostaanoton lisäksi, tulee perusteiden olla todella vahvoja, ja niiden oikeutuksen olla selkeä.
EIT on erittäin tiukka huostaanottoihin liittyvissä tapaamisrajoituksissa, ja perheen lasten erottamisessa, koska tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen ja lisärajoitukset voivat estää tämän tavoitteen toteutumisen. Vaikka Suomi on saanut monia langettavia tuomioita koskien perusteettomia ja liiallisia yhteydenpidon- ja tapaamisten rajoittamisia sekä perheiden jälleenyhdistämisten laiminlyöntejä, ei käytännön toiminnassa ole ollut havaittavissa mitään selkeitä muutoksia.
Lain mukaan päätöksistä on oikeus valittaa. Valitusmahdollisuus on kuitenkin vain näennäinen oikeussuojakeino. Asiat tapahtuvat viranomaisten päätöksillä. Ei ole mikään onni ja autuus, että on oikeus valittaa päätöksestä, jolla perhe on hajotettu ja elämä laitettu sekaisin.
Käytännössä valitusprosessi on niin hidas, että aikaa kuluu, lapsi sopeutuu ja vanhemmat alistuvat. Lastensuojeluperheen on vaikea saada sympatiaa ympäristöltä, koska ”jotain vikaa perheessä on, ei muuten joudu lastensuojelun kanssa tekemisiin”. Valituksesta annettavassa päätöksessä todetaan yleensä tehty ratkaisu oikeaksi tai vaikka se poikkeuksellisesti todettaisiinkin hiukan vääräksi, niin ainakaan sitä ei enää ole lapsen edun mukaista muuttaa. Eihän lasta voi kiikuttaa paikasta toiseen ja pyytää aina vaan sopeutumaan. Parempi siis että noudatetaan alun perin vähän huonoakin päätöstä, lapsen eduksi ja parhaaksi.
Lastensuojelussa on nimettömien lastensuojeluilmoitusten ja henkilökunnan kokemusten kautta saatua hiljaista tietoa siitä, että lapsen etu ei ole syntyä ja kasvaa biologisessa perheessä. Lastensuojelussa on havaittu, että perheissä esiintyy lukuisia puutteita lasten huolenpidossa ja kasvuolosuhteet perheissä uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä.
Miten lastensuojelulaissa mainittuihin hienoihin tavoitteisiin päästäisiin käytännössä – jokaisen lapsen kohdalla, eikä ainoastaan niiden lasten, jotka toisinaan ihan sattumanvaraisesti päätyvät lastensuojelun huomaan.
Lastensuojelu on kriisissä, sosiaalityöntekijät alikoulutettuja ja ylikuormitettuja. Moni sosiaalityöntekijä turhautuu, ja jos mahdollista, vaihtaa alaa. Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tehdä työtään kunnolla, mikä saa miettimään, mistä aikaa löytyy kaiken maailman juorujen ja toisarvoisten asioiden kirjaamiseen, joita asiakirjoissa jatkuvasti näkee.
Yksinkertaisin, tehokkain ja lasten edun mukaisin ratkaisu lastensuojelun näkökulmasta olisi varmaankin, että kaikki lapset syntyisivät suoraan sijaisperheisiin – kulkematta biologisen perheen kautta.
Tilanne on kuitenkin se, että lapsia syntyy monenlaisiin perheisiin ja valtaosa muihin kuin ”tarkoin valittuihin” sijaisperheisiin. Toisaalta yksikään perhe ei ole turvassa elämän mukanaan tuomilta vaikeuksilta. Missä tahansa perheessä voivat olosuhteet muuttua ja saattaa ilmetä yllättäviä vaikeuksia. Monista vaikeuksista perheet selviävät itse omin konstein ja läheisten tuella, mutta joskus tarvitaan apua myös viranomaistaholta.
Kuka pelkää lastensuojelua?
Ennen kun otetaan kaikki lapset varmuuden vuoksi huostaan ja sijaishuoltoon pois omista perheistä, niin yritetään edes jotain muuta. Lastensuojelun perhetyön tavoitteena pitäisi lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämisen tukemisen sijaan olla lapsen ja perheen ongelmatilanteesta selviämisen tukeminen.
Jos vanhemmuus on hukassa, niin autetaan etsimään sitä, josko se vaikka löytyisi ihan sieltä lapsen omasta kodista ja perheestä.
Jos vanhempi on väsynyt eikä jaksa, niin annetaan hänen vähän levätä, että hän jaksaisi taas. Kevennetään väsyneen vanhemman taakkaa, jotta hänelle jää aikaa toipua väsymyksestä.
Jos koti on sekainen ja se ei perhettä haittaa, niin annetaan sen olla sellainen. Jos koti ei ole lapselle turvallinen, niin käydään läpi vaaranpaikat ja autetaan tekemään kodista turvallisempi.
Jos vanhemmalla on terveydellisiä ongelmia tai rajoitteita, niin autetaan häntä siinä, missä hän apua tarvitsee ja annetaan hänen tehdä itse kaikki se, mihin hän pystyy.
Jos vanhemmilla on vaikeita parisuhdeongelmia, niin yritetään auttaa ja tukea heitä ratkaisemaan ongelmansa.
Jos vanhemmalla on mielenterveysongelmia, niin yritetään hoitaa ja helpottaa niitä. Autetaan perheenjäseniä ymmärtämään sairautta ja annetaan heille sitä apua ja tukea, jota vanhempi ei sairautensa takia pysty antamaan.
Jos vanhemmalla on päihdeongelma (tai muu riippuvuus) ja jos hän haluaa päästä siitä eroon, autetaan ja tuetaan häntä. Autetaan perheenjäseniä ymmärtämään, miten ongelmakäyttäjällä päihteet väistämättä menevät rakkauden ja hyvän tahdon ohitse ja ottavat ykkössijan elämässä. Annetaan perheelle sitä apua ja tukea, jota vanhempi ei päihdeongelmasta kuntoutumisen takia pysty vielä antamaan.
Jos lapsella on ongelmia, niin kuunnellaan lasta ja vanhempia, ja yritetään löytää toimiva tapa auttaa ja tukea juuri tätä lasta. Annetaan kaikki sama tuki kotona asuvalle lapselle, kuin mitä hänelle luvataan sijaishuollossa antaa.
Tehdään lastensuojelusta…
· sellainen, että tukea tarvitsevat perheet uskaltavat hakea sieltä apua.
· sellainen, että ammattilaisilla on aikaa ja osaamista tehdä päätöksiä, jotka ovat aidosti lapsen edun mukaisia.
· sellainen, ettei turhia ja perusteettomia huostaanottoja enää tehdä ja ettei toisaalta lasten todellinen hätä jäisi huomiotta.
· sellainen, ettei sillä voi uhkailla.
· lasten ja perheiden pelastus.
Lastensuojelulain mukaan lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsella on oikeus saada ymmärrystä, hellyyttä, huolenpitoa ja valvontaa.
Lastensuojelulaissa lapsille luvataan kaikkea hyvää ja kaunista. Tarkoitus on mitä jaloin, mutta toteutuvatko nämä kauniit periaatteet lastensuojelun käytännössä.
Pitäisikö lakia muuttaa vai pitäisikö muuttaa käytäntöjä vastaamaan lain tarkoitusta?
Lain mukaan lastensuojelun pitäisi tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja pyrkiä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain, järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Periaatteessa näin, mutta miksi oikeassa elämässä perheet ovat usein tyytymättömiä lastensuojeluun ja sen tarjoamaan apuun tai avun puutteeseen.
Käytännössä lastensuojelu tarjoaa palveluina vanhemmuuden ja vuorovaikutuksen arviointia, diagnosointia, huolikartoitusta, kotiratsioita, merkintöjä, epämääräisiä moitteita ja huostaanottoa. Perheissä, joissa on ongelmia, joista selviämiseen perheet kaipaavat ja tarvitsevat apua, ei haluta syyllisyysarvioita, vaan konkreettista apua tilanteeseen ja keinoja selviytymiseen. Ongelmien kanssa painivat perheet kaipaavan aitoja tukipalveluita kuten neuvoja, siivousapua, lastenhoitoapua, kuntoutusta, ymmärrystä ja taloudellista tukea.
”Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.”
Huostaanotto on lain mukaan viimesijainen vaihtoehto. Se on aina tarkoitettu väliaikaiseksi ja sen tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.
Lain mukaan sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä. Sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa.
Käytännössä yhteydenpitoa usein rajoitetaan tai se kielletään kokonaan, koska yhteydenpito aiheuttaa sijaishuollossa turhia hankaluuksia. Tällaiseksi hankaluudeksi riittää lapsen ikävä vanhempiaan kohtaa tai muut vaikeasti käsiteltävät tunteet ja reagointi, vaikka lapsen käyttäytyminen tilanteessa olisi täysin normaalia ja ymmärrettävää. Samankaltaisia hankalia tilanteita eletään monissa eroperheissä, kun lapset siirtyvät toisen vanhemman luota toisen luo, vaikkei kummassakaan vanhemmassa olisi mitään vikaa. Yhteydenpidosta johtuva lapsen reagointi aiheuttaa ylimääräistä hämminkiä ja työtä sekä sijaisvanhemmissa/henkilökunnassa turhautumista, rasitusta, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita. Käytännössä yhteydenpito vanhempiin kielletään, koska se vaikeuttaa ja pitkittää lapsen sopeutumista, alistumista ja kiintymistä sijaishoitopaikkaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on lukuisissa tuomioissaan tuonut esiin sen selkeän linjan, että huostaanotto on jo sellaisenaan lapsen vapausoikeuksiin ja perhe-elämään kajoava toimenpide. EIT on ollut erityisen ankara siinä, jos vielä tämän lisäksi tehdään rajoituksia lapsen oikeuteen perhe-elämään. Mikäli yhteydenpitoa ja tapaamisia vanhempiin, sisaruksiin ja isovanhempiin rajoitetaan huostaanoton lisäksi, tulee perusteiden olla todella vahvoja, ja niiden oikeutuksen olla selkeä.
EIT on erittäin tiukka huostaanottoihin liittyvissä tapaamisrajoituksissa, ja perheen lasten erottamisessa, koska tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen ja lisärajoitukset voivat estää tämän tavoitteen toteutumisen. Vaikka Suomi on saanut monia langettavia tuomioita koskien perusteettomia ja liiallisia yhteydenpidon- ja tapaamisten rajoittamisia sekä perheiden jälleenyhdistämisten laiminlyöntejä, ei käytännön toiminnassa ole ollut havaittavissa mitään selkeitä muutoksia.
Lain mukaan päätöksistä on oikeus valittaa. Valitusmahdollisuus on kuitenkin vain näennäinen oikeussuojakeino. Asiat tapahtuvat viranomaisten päätöksillä. Ei ole mikään onni ja autuus, että on oikeus valittaa päätöksestä, jolla perhe on hajotettu ja elämä laitettu sekaisin.
Käytännössä valitusprosessi on niin hidas, että aikaa kuluu, lapsi sopeutuu ja vanhemmat alistuvat. Lastensuojeluperheen on vaikea saada sympatiaa ympäristöltä, koska ”jotain vikaa perheessä on, ei muuten joudu lastensuojelun kanssa tekemisiin”. Valituksesta annettavassa päätöksessä todetaan yleensä tehty ratkaisu oikeaksi tai vaikka se poikkeuksellisesti todettaisiinkin hiukan vääräksi, niin ainakaan sitä ei enää ole lapsen edun mukaista muuttaa. Eihän lasta voi kiikuttaa paikasta toiseen ja pyytää aina vaan sopeutumaan. Parempi siis että noudatetaan alun perin vähän huonoakin päätöstä, lapsen eduksi ja parhaaksi.
Lastensuojelussa on nimettömien lastensuojeluilmoitusten ja henkilökunnan kokemusten kautta saatua hiljaista tietoa siitä, että lapsen etu ei ole syntyä ja kasvaa biologisessa perheessä. Lastensuojelussa on havaittu, että perheissä esiintyy lukuisia puutteita lasten huolenpidossa ja kasvuolosuhteet perheissä uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä.
Miten lastensuojelulaissa mainittuihin hienoihin tavoitteisiin päästäisiin käytännössä – jokaisen lapsen kohdalla, eikä ainoastaan niiden lasten, jotka toisinaan ihan sattumanvaraisesti päätyvät lastensuojelun huomaan.
Lastensuojelu on kriisissä, sosiaalityöntekijät alikoulutettuja ja ylikuormitettuja. Moni sosiaalityöntekijä turhautuu, ja jos mahdollista, vaihtaa alaa. Sosiaalityöntekijöillä ei ole aikaa tehdä työtään kunnolla, mikä saa miettimään, mistä aikaa löytyy kaiken maailman juorujen ja toisarvoisten asioiden kirjaamiseen, joita asiakirjoissa jatkuvasti näkee.
Yksinkertaisin, tehokkain ja lasten edun mukaisin ratkaisu lastensuojelun näkökulmasta olisi varmaankin, että kaikki lapset syntyisivät suoraan sijaisperheisiin – kulkematta biologisen perheen kautta.
Tilanne on kuitenkin se, että lapsia syntyy monenlaisiin perheisiin ja valtaosa muihin kuin ”tarkoin valittuihin” sijaisperheisiin. Toisaalta yksikään perhe ei ole turvassa elämän mukanaan tuomilta vaikeuksilta. Missä tahansa perheessä voivat olosuhteet muuttua ja saattaa ilmetä yllättäviä vaikeuksia. Monista vaikeuksista perheet selviävät itse omin konstein ja läheisten tuella, mutta joskus tarvitaan apua myös viranomaistaholta.
Kuka pelkää lastensuojelua?
Ennen kun otetaan kaikki lapset varmuuden vuoksi huostaan ja sijaishuoltoon pois omista perheistä, niin yritetään edes jotain muuta. Lastensuojelun perhetyön tavoitteena pitäisi lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämisen tukemisen sijaan olla lapsen ja perheen ongelmatilanteesta selviämisen tukeminen.
Jos vanhemmuus on hukassa, niin autetaan etsimään sitä, josko se vaikka löytyisi ihan sieltä lapsen omasta kodista ja perheestä.
Jos vanhempi on väsynyt eikä jaksa, niin annetaan hänen vähän levätä, että hän jaksaisi taas. Kevennetään väsyneen vanhemman taakkaa, jotta hänelle jää aikaa toipua väsymyksestä.
Jos koti on sekainen ja se ei perhettä haittaa, niin annetaan sen olla sellainen. Jos koti ei ole lapselle turvallinen, niin käydään läpi vaaranpaikat ja autetaan tekemään kodista turvallisempi.
Jos vanhemmalla on terveydellisiä ongelmia tai rajoitteita, niin autetaan häntä siinä, missä hän apua tarvitsee ja annetaan hänen tehdä itse kaikki se, mihin hän pystyy.
Jos vanhemmilla on vaikeita parisuhdeongelmia, niin yritetään auttaa ja tukea heitä ratkaisemaan ongelmansa.
Jos vanhemmalla on mielenterveysongelmia, niin yritetään hoitaa ja helpottaa niitä. Autetaan perheenjäseniä ymmärtämään sairautta ja annetaan heille sitä apua ja tukea, jota vanhempi ei sairautensa takia pysty antamaan.
Jos vanhemmalla on päihdeongelma (tai muu riippuvuus) ja jos hän haluaa päästä siitä eroon, autetaan ja tuetaan häntä. Autetaan perheenjäseniä ymmärtämään, miten ongelmakäyttäjällä päihteet väistämättä menevät rakkauden ja hyvän tahdon ohitse ja ottavat ykkössijan elämässä. Annetaan perheelle sitä apua ja tukea, jota vanhempi ei päihdeongelmasta kuntoutumisen takia pysty vielä antamaan.
Jos lapsella on ongelmia, niin kuunnellaan lasta ja vanhempia, ja yritetään löytää toimiva tapa auttaa ja tukea juuri tätä lasta. Annetaan kaikki sama tuki kotona asuvalle lapselle, kuin mitä hänelle luvataan sijaishuollossa antaa.
Tehdään lastensuojelusta…
· sellainen, että tukea tarvitsevat perheet uskaltavat hakea sieltä apua.
· sellainen, että ammattilaisilla on aikaa ja osaamista tehdä päätöksiä, jotka ovat aidosti lapsen edun mukaisia.
· sellainen, ettei turhia ja perusteettomia huostaanottoja enää tehdä ja ettei toisaalta lasten todellinen hätä jäisi huomiotta.
· sellainen, ettei sillä voi uhkailla.
· lasten ja perheiden pelastus.
RSS Feed