Miten monimuotoisesti Suomen lastensuojelun hyvin tiukasti salatussa maailmassa rikotaan ihmisoikeuslakeja yhä uudelleen ja uudelleen, kun millään toimitaholla ei ole toimivaltaa tai edes todellista halua toimivallan omatessaan tuoda esille toiminnan virheellisyyttä ja tarjota samalla ratkaisukeskeisiä keinoja tämän monimuotoisesti perhekuntia haavoittavan struktuurittoman ja mielivaltaisen lastensuojelullisen toiminnankentän eheyttämiseksi.
Yksi valtava rikos, jota toteutetaan yhä Suomen laajuisesti, on rajoituspäätös, jossa lapsen yksityisyyden suojaa rikotaan kuuntelemalla hänen puhelujaan asettamalla hänet käymään jopa yksityiset omia tunteitaan ja ajatuksiaan käsittelevät intiimit keskustelut kaiuttimen kautta lastensuojeluviranomaisen valvovan läsnäolon seuratessa näitä hetkiä vierestä.
Suomen lain mukaan tämä on kiellettyä.
Rajoituspäätöksiä toteutetaan kiireellisesti sijoitetuille lapsille sekä huostaanotetuille lapsille. Lastensuojelukäsikirja ilmoittaa kiireellisestä sijoittamisesta tämän vuoden loppuun näin:
Lapsen kiireelliseen sijoitukseen voidaan ryhtyä
• jos lapsi on välittömässä vaarassa tai
• muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa.
Äkillinen eroon joutuminen perheestä on lapselle aina vaurioittavaa ja siksi onkin erityisen vaativa tehtävä arvioida, tuleeko lapsi ottaa pois kotoa ja sijoittaa kiireellisesti kodin ulkopuolelle. Tilanteessa joudutaan punnitsemaan sitä kumpi on lapselle haitallisempaa; äkillinen ero vanhemmista vai lapselle aiheutunut vaaratilanne.
Ennen päätöstä kiireellisestä sijoituksesta on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys tilanteesta (lastensuojelulaki 39 a §, Finlex).
Mielipiteen selvittämisellä on tarkoitus päästä selville esimerkiksi siitä, mihin lapsi tulisi sijoittaa tai miten lapsen hoito voidaan väliaikaisesti järjestää muulla tavoin. Mielipiteen selvittämisellä voidaan mahdollisesti arvioida sitä, onko sijoitus vastentahtoinen vai voidaanko lapsi sijoittaa avohuollon tukitoimena.
Edellytyksiä kiireelliselle sijoitukselle ei ole, mikäli lapsen sijoitus voidaan tällaisessa tilanteessa hoitaa esimerkiksi avohuollon tukitoimien avulla.
Lastensuojelulaki 38 § (Finlex) ilmoittaa näin:
Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään ja yksityisyyteen, joten se on viimesijainen toimenpide, kun ei ole muita mahdollisuuksia turvata lapsen tilannetta.
Ensin on siis tarkistetava monta seikkaa, ennen kuin lapsi voidaan edes siirtää kiireelliseen sijoitukseen kotinsa vuorovaikutuksesta ja etäälle kiintymyssuhteistaan.
On muitettava, että miltei jokainen lapsi on lojaali vanhemmilleen ja ikätasostaan riippuen kaipaa heitä, vaikka vanhempi olisikin toiminut joissain tilanteissa hänen tarpeidensa vastaisesti. Lapsethan tottuvat siihen, että vanhempi usein ilmoittaa, ettei lapsen toive ole toteutettavissa; nukkumaan on mentävä, vaikka se legopeli onkin niin mukava ja äidin on annettava auttaa hampaiden peussa, vaikka tuntuukin siltä, että on niin iso ja taitava. Myöskin on muistettava, että lapset ovat ensisijaisesti sijoitettava perheen tai läheisten piiriin, jos tämä on mahdollista, sillä perusturvallisuuden kokemus, joka tuttuudesta välittyy lapselle, on lapsen tärkein kehitystehtävä läpi lapsuuden.
Rajoitusäätöksistä laki tarkasti toteaa jo pelkästään rajoituspäätöksen oikeuttamisesta koskea lapsen oikeuteen vanhempaansa ja läheisiinsä lastensuojelullisena toimenpiteenä:
1) Yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai
2) yhteydenpidosta on varaa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai
3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka
4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
Lastensuojelulain 62 §: 1 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu lastensuojelulain 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai läheistensä kanssa.
Kuinka monessa lapsen elämän tilanteessa, jota kriisiksi suuren muutoshetken takia kutsumme, jätetään lastensuojelun kriisityössä toteuttamatta tutkimustyö ja asiakassuunnitelmapalaveri ennen kiireellistä sijoitusta? Jos lapsi perheineen tutkitaan todella, täytyykö nyt nämä lastensuojelulain määrittämät reunaehdot edes sijoitukselle ja eikö mukamas olisi mahdollista sijoittaa lapsi perheen ja suvun sisälle, jonne laki määrää lastensuojeluviranomaisen ensisijaisesti lapsen sijoitustarpeessa sijoittamaan?
Kuinka monessa tilanteessa ennen rajoituspäätöstä toteutetaan lastensuojelulakia asiakassuunnitelman teolla ja tarkistetaan olisiko muita keinoja eheyttää saman tien tilanne ilman näitä lasten oikeuksia rikkovia rajoituspäätöksiä, jotka ovat tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan tilanteissa, joissa muita keinoja ei ole ja todellinen vaara on olemassa. Pelkkä epäilys, "huoli" -sanan käyttö, vaarastahan ei ole sama asia kuin itse vaaran todellinen olevuus.
Mitä lisäarvoa tuo vanhemmuuden ja perheen tukemiselle puhelujen kuunteleminen kaiuttimen kautta tai ilman kaiutinta, sillä tämähän on selkeä luottamuspulan ilmaisu, jossa tilanteeseen tulisi jo puuttua monin avohuollon tukikeinoin vanhemmalle, joista viisain olisi tukihenkilön hankkiminen, joka osaisi selkeyttää viisaasti perustelleen vanhemmalle, joka ei osaa rajata puheitaan lapsensa kanssa, miksi jotkin asiat eivät ole soveltuvia lasten korville ja millaisista asioista lasten kanssa keskustellaan. Eihän opetus ja oppi ojaan kaada ja vuorovaikutuksella on ollut monia hyviä vaikutuksia maailman historiassa.
Hallintolain mukaan viranomaisen tulee perustella näkemyksensä ja päätöksensä selkeästi niin, että asianomainenkin sen ymmärtää. Miten lastensuojelu kykenee perustelemaan asianomaiselle laittoman toiminnan? Puhelujen kaiutin kuuntelu on laitonta.
Tällaista päätöstä ei lakiemme mukaan saa lastensuojeluviranomainen tehdä. Silti ympäri Suomea tälläkin hetkellä toiminnan laittomuudesta tietoiset viranomaiset toimivat useissa tilanteissa lakiemme vastaisesti ja koettavat tätä toimintaa perustella monin retorisin väittein hallintolain yhtä kohtaa totellessaan. Kuinka perustella laiton lailliseksi, miten legiminoida laiton toiminta?
Lastensuojelulaissa ei ole erikseen säädetty puhelujen kuuntelemisesta, vaan ainoastaan puhelujen rajoittamisesta. Puhelimen rajoittamista koskeva lastensuojelulain sääntely liittyy sekä yksityiselämän suojaan, että luottamuksellisen viestin suojaan. Lastensuojelulain 62§:n 2 momentti vastaa aikaisemman lastensuojelulain 25 §:ää siinä muodossa, jollaiseksi se muutettiin lastensuojelussa sovellettavia rajoituksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevien lastensuojelulain muutosten yhteydessä (HE 252/2000 vp). Lastensuojelulain muuttamista koskevan lain (583/2006) hallituksen esityksessä (HE 225/2006vp) on avattu sitä, millaisia toimenpiteitä puhelujen rajoittamiseen sisältyy. Hallituksen esityksessä todetaan nimenomaisesti, ettei säännöksen perusteella voida kuunnella sitä, mitä puhelun toinen osapuoli sanoo.
Näin ollen kaiutinpuhelurajoituspäätöstoimenpiteet ympäri Suomea tälläkin hetkellä ovat laittomia.
Miten sitten toteutuu tällaisten päätösten valossa asiakaslähtöinen ihmiset kohtaava sosiaalipedagogiikkaa toteuttava ratkaisukeskeinen lastensuojelun laatusuositusta toteuttava lastensuojelullinen toiminta? Kun ottaa huomioon, että lastensuojelun sosiaalivirkailijan tärkein työmenetelmä on kehittyessään ammattilaisena työskennelleessään oman toimintansa reflektoiminen, joutuu pohtimaan, miksi tästä virheestä ei ole opittu mitään.
Miten lapsen henkinen kehitys vaarantuu, kun hänen puhelujaan kenties kuunnellaan vanhemman kanssa kolmatta vuotta, koska vanhempi ei ole tajunnut joko valittaa tästä, tai hallinto-oikeus ei ole huomannut tämän lain olevuutta tai aluehallintovirasto ei tästä laista tiedä tilanteessa, jossa lastensuojelu ei laista välitä? Kuinka vääristynyt kuva lapselle tulee ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kun valtaa käytetään väärin jopa sen viranomaisen toimesta, jonka tulisi suojella hänen oikeuksiaan ja olla luotettava ja osoittaa kykyä humaaniin ajatteluun?
Miten tällainen toiminta haavoittaa lastensuojelun sosiaaliviranomaisen ja aikuisten välistä luottamussuhdetta, kun laiton toteutetaan ja se käsketään hyväksymään viralliseksi kirjatulla päätöksellä tai pahimmassa tapauksessa ilman viranomaisen suostumusta tehdä virallista valituskelpoista päätöstä.
Millaisia inhimillisiä biologisia tunnereaktioita sekä ajatuksia synnyttävät kiireelliset sijoitukset sekä rajoitustoimenpiteet lapsissa ja perheissä ja miten nämä vaikuttavat asiakkuuteen?
Meillä pitäisi olla syvempää tutkimusta siitä, miten virheellinen toiminta vaikuttaa ihmiseen, joka reagoi ympäristöönsä ja tapahtumiin ja ihmisiin elämässään oman persoonallisen perimänsä, sekä kehityskaaressaan kokemien kokemustensa ja tapaamiensa ihmisten vaikutusten ja vuorovaikutustilanteiden antamien muistojen ja käsitysten valossa, jotta voisimme kunnolla vaikuttaa lastensuojelun toiminnan kehittymiseen.
Vaikka ihmiset ovat yksilöitä, miellä on globaalit primäärit tunteet ja tunnereaktiot. Ihmisen ajatteluun ja tunteisiin ja tästä seuraavaan toimintaan voi tutkitusti vaikuttaa vuorovaikutuksellisella keskustelulla. Tähän tarvitaan vain ammattilainen. Moniko rajoituspäätös jäisi toteuttamatta, jos viranomainen olisi ammatillisesti todella pätevä työhönsä toteuttamaan lakiamme sitä viisaasti tulkiten ja innovatiivisesti työvälineenä perheen etujen hakemisessa käyttäen, eikä vain paperilla?
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Lokakuun liike lienee uusi Marraskuun liike
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 3: fabrikoitu rikosilmoitus
☞ Mitä yhteistä on Israelin ministerillä, USA:n sionisteilla, muutamalla tuomarilla ja SOS-lapsikylällä? Oikeusjuttu.
☞ Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet tuottavat turhia tutkimuksia ja vääriä syytöksiä
☞ Vuoden Perheiden Puolustaja 2015: toimittaja Maria Syvälä
☞ Professori Featherstone: Sosiaalityö on epähumaania
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 2- fabrikoitu lastensuojelulausunto
☞ Lastensuojelua paennut perhe kiinni- äidille ei kerrota lapsen olinpaikkaa
☞ TE-toimisto, Kela ja yksi äiti - Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti
☞ Lastensuojelun autoritäärisyys
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 1- fabrikoitu lastensuojeluilmoitus
☞ “Voittoa tavoittelematta”
Yksi valtava rikos, jota toteutetaan yhä Suomen laajuisesti, on rajoituspäätös, jossa lapsen yksityisyyden suojaa rikotaan kuuntelemalla hänen puhelujaan asettamalla hänet käymään jopa yksityiset omia tunteitaan ja ajatuksiaan käsittelevät intiimit keskustelut kaiuttimen kautta lastensuojeluviranomaisen valvovan läsnäolon seuratessa näitä hetkiä vierestä.
Suomen lain mukaan tämä on kiellettyä.
Rajoituspäätöksiä toteutetaan kiireellisesti sijoitetuille lapsille sekä huostaanotetuille lapsille. Lastensuojelukäsikirja ilmoittaa kiireellisestä sijoittamisesta tämän vuoden loppuun näin:
Lapsen kiireelliseen sijoitukseen voidaan ryhtyä
• jos lapsi on välittömässä vaarassa tai
• muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa.
Äkillinen eroon joutuminen perheestä on lapselle aina vaurioittavaa ja siksi onkin erityisen vaativa tehtävä arvioida, tuleeko lapsi ottaa pois kotoa ja sijoittaa kiireellisesti kodin ulkopuolelle. Tilanteessa joudutaan punnitsemaan sitä kumpi on lapselle haitallisempaa; äkillinen ero vanhemmista vai lapselle aiheutunut vaaratilanne.
Ennen päätöstä kiireellisestä sijoituksesta on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys tilanteesta (lastensuojelulaki 39 a §, Finlex).
Mielipiteen selvittämisellä on tarkoitus päästä selville esimerkiksi siitä, mihin lapsi tulisi sijoittaa tai miten lapsen hoito voidaan väliaikaisesti järjestää muulla tavoin. Mielipiteen selvittämisellä voidaan mahdollisesti arvioida sitä, onko sijoitus vastentahtoinen vai voidaanko lapsi sijoittaa avohuollon tukitoimena.
Edellytyksiä kiireelliselle sijoitukselle ei ole, mikäli lapsen sijoitus voidaan tällaisessa tilanteessa hoitaa esimerkiksi avohuollon tukitoimien avulla.
Lastensuojelulaki 38 § (Finlex) ilmoittaa näin:
Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään ja yksityisyyteen, joten se on viimesijainen toimenpide, kun ei ole muita mahdollisuuksia turvata lapsen tilannetta.
Ensin on siis tarkistetava monta seikkaa, ennen kuin lapsi voidaan edes siirtää kiireelliseen sijoitukseen kotinsa vuorovaikutuksesta ja etäälle kiintymyssuhteistaan.
On muitettava, että miltei jokainen lapsi on lojaali vanhemmilleen ja ikätasostaan riippuen kaipaa heitä, vaikka vanhempi olisikin toiminut joissain tilanteissa hänen tarpeidensa vastaisesti. Lapsethan tottuvat siihen, että vanhempi usein ilmoittaa, ettei lapsen toive ole toteutettavissa; nukkumaan on mentävä, vaikka se legopeli onkin niin mukava ja äidin on annettava auttaa hampaiden peussa, vaikka tuntuukin siltä, että on niin iso ja taitava. Myöskin on muistettava, että lapset ovat ensisijaisesti sijoitettava perheen tai läheisten piiriin, jos tämä on mahdollista, sillä perusturvallisuuden kokemus, joka tuttuudesta välittyy lapselle, on lapsen tärkein kehitystehtävä läpi lapsuuden.
Rajoitusäätöksistä laki tarkasti toteaa jo pelkästään rajoituspäätöksen oikeuttamisesta koskea lapsen oikeuteen vanhempaansa ja läheisiinsä lastensuojelullisena toimenpiteenä:
1) Yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai
2) yhteydenpidosta on varaa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai
3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka
4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
Lastensuojelulain 62 §: 1 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu lastensuojelulain 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai läheistensä kanssa.
Kuinka monessa lapsen elämän tilanteessa, jota kriisiksi suuren muutoshetken takia kutsumme, jätetään lastensuojelun kriisityössä toteuttamatta tutkimustyö ja asiakassuunnitelmapalaveri ennen kiireellistä sijoitusta? Jos lapsi perheineen tutkitaan todella, täytyykö nyt nämä lastensuojelulain määrittämät reunaehdot edes sijoitukselle ja eikö mukamas olisi mahdollista sijoittaa lapsi perheen ja suvun sisälle, jonne laki määrää lastensuojeluviranomaisen ensisijaisesti lapsen sijoitustarpeessa sijoittamaan?
Kuinka monessa tilanteessa ennen rajoituspäätöstä toteutetaan lastensuojelulakia asiakassuunnitelman teolla ja tarkistetaan olisiko muita keinoja eheyttää saman tien tilanne ilman näitä lasten oikeuksia rikkovia rajoituspäätöksiä, jotka ovat tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan tilanteissa, joissa muita keinoja ei ole ja todellinen vaara on olemassa. Pelkkä epäilys, "huoli" -sanan käyttö, vaarastahan ei ole sama asia kuin itse vaaran todellinen olevuus.
Mitä lisäarvoa tuo vanhemmuuden ja perheen tukemiselle puhelujen kuunteleminen kaiuttimen kautta tai ilman kaiutinta, sillä tämähän on selkeä luottamuspulan ilmaisu, jossa tilanteeseen tulisi jo puuttua monin avohuollon tukikeinoin vanhemmalle, joista viisain olisi tukihenkilön hankkiminen, joka osaisi selkeyttää viisaasti perustelleen vanhemmalle, joka ei osaa rajata puheitaan lapsensa kanssa, miksi jotkin asiat eivät ole soveltuvia lasten korville ja millaisista asioista lasten kanssa keskustellaan. Eihän opetus ja oppi ojaan kaada ja vuorovaikutuksella on ollut monia hyviä vaikutuksia maailman historiassa.
Hallintolain mukaan viranomaisen tulee perustella näkemyksensä ja päätöksensä selkeästi niin, että asianomainenkin sen ymmärtää. Miten lastensuojelu kykenee perustelemaan asianomaiselle laittoman toiminnan? Puhelujen kaiutin kuuntelu on laitonta.
Tällaista päätöstä ei lakiemme mukaan saa lastensuojeluviranomainen tehdä. Silti ympäri Suomea tälläkin hetkellä toiminnan laittomuudesta tietoiset viranomaiset toimivat useissa tilanteissa lakiemme vastaisesti ja koettavat tätä toimintaa perustella monin retorisin väittein hallintolain yhtä kohtaa totellessaan. Kuinka perustella laiton lailliseksi, miten legiminoida laiton toiminta?
Lastensuojelulaissa ei ole erikseen säädetty puhelujen kuuntelemisesta, vaan ainoastaan puhelujen rajoittamisesta. Puhelimen rajoittamista koskeva lastensuojelulain sääntely liittyy sekä yksityiselämän suojaan, että luottamuksellisen viestin suojaan. Lastensuojelulain 62§:n 2 momentti vastaa aikaisemman lastensuojelulain 25 §:ää siinä muodossa, jollaiseksi se muutettiin lastensuojelussa sovellettavia rajoituksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevien lastensuojelulain muutosten yhteydessä (HE 252/2000 vp). Lastensuojelulain muuttamista koskevan lain (583/2006) hallituksen esityksessä (HE 225/2006vp) on avattu sitä, millaisia toimenpiteitä puhelujen rajoittamiseen sisältyy. Hallituksen esityksessä todetaan nimenomaisesti, ettei säännöksen perusteella voida kuunnella sitä, mitä puhelun toinen osapuoli sanoo.
Näin ollen kaiutinpuhelurajoituspäätöstoimenpiteet ympäri Suomea tälläkin hetkellä ovat laittomia.
Miten sitten toteutuu tällaisten päätösten valossa asiakaslähtöinen ihmiset kohtaava sosiaalipedagogiikkaa toteuttava ratkaisukeskeinen lastensuojelun laatusuositusta toteuttava lastensuojelullinen toiminta? Kun ottaa huomioon, että lastensuojelun sosiaalivirkailijan tärkein työmenetelmä on kehittyessään ammattilaisena työskennelleessään oman toimintansa reflektoiminen, joutuu pohtimaan, miksi tästä virheestä ei ole opittu mitään.
Miten lapsen henkinen kehitys vaarantuu, kun hänen puhelujaan kenties kuunnellaan vanhemman kanssa kolmatta vuotta, koska vanhempi ei ole tajunnut joko valittaa tästä, tai hallinto-oikeus ei ole huomannut tämän lain olevuutta tai aluehallintovirasto ei tästä laista tiedä tilanteessa, jossa lastensuojelu ei laista välitä? Kuinka vääristynyt kuva lapselle tulee ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kun valtaa käytetään väärin jopa sen viranomaisen toimesta, jonka tulisi suojella hänen oikeuksiaan ja olla luotettava ja osoittaa kykyä humaaniin ajatteluun?
Miten tällainen toiminta haavoittaa lastensuojelun sosiaaliviranomaisen ja aikuisten välistä luottamussuhdetta, kun laiton toteutetaan ja se käsketään hyväksymään viralliseksi kirjatulla päätöksellä tai pahimmassa tapauksessa ilman viranomaisen suostumusta tehdä virallista valituskelpoista päätöstä.
Millaisia inhimillisiä biologisia tunnereaktioita sekä ajatuksia synnyttävät kiireelliset sijoitukset sekä rajoitustoimenpiteet lapsissa ja perheissä ja miten nämä vaikuttavat asiakkuuteen?
Meillä pitäisi olla syvempää tutkimusta siitä, miten virheellinen toiminta vaikuttaa ihmiseen, joka reagoi ympäristöönsä ja tapahtumiin ja ihmisiin elämässään oman persoonallisen perimänsä, sekä kehityskaaressaan kokemien kokemustensa ja tapaamiensa ihmisten vaikutusten ja vuorovaikutustilanteiden antamien muistojen ja käsitysten valossa, jotta voisimme kunnolla vaikuttaa lastensuojelun toiminnan kehittymiseen.
Vaikka ihmiset ovat yksilöitä, miellä on globaalit primäärit tunteet ja tunnereaktiot. Ihmisen ajatteluun ja tunteisiin ja tästä seuraavaan toimintaan voi tutkitusti vaikuttaa vuorovaikutuksellisella keskustelulla. Tähän tarvitaan vain ammattilainen. Moniko rajoituspäätös jäisi toteuttamatta, jos viranomainen olisi ammatillisesti todella pätevä työhönsä toteuttamaan lakiamme sitä viisaasti tulkiten ja innovatiivisesti työvälineenä perheen etujen hakemisessa käyttäen, eikä vain paperilla?
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Lokakuun liike lienee uusi Marraskuun liike
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 3: fabrikoitu rikosilmoitus
☞ Mitä yhteistä on Israelin ministerillä, USA:n sionisteilla, muutamalla tuomarilla ja SOS-lapsikylällä? Oikeusjuttu.
☞ Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet tuottavat turhia tutkimuksia ja vääriä syytöksiä
☞ Vuoden Perheiden Puolustaja 2015: toimittaja Maria Syvälä
☞ Professori Featherstone: Sosiaalityö on epähumaania
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 2- fabrikoitu lastensuojelulausunto
☞ Lastensuojelua paennut perhe kiinni- äidille ei kerrota lapsen olinpaikkaa
☞ TE-toimisto, Kela ja yksi äiti - Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti
☞ Lastensuojelun autoritäärisyys
☞ Lastensuojelun asiakirjat osa 1- fabrikoitu lastensuojeluilmoitus
☞ “Voittoa tavoittelematta”
RSS Feed
