Kuvankaappaus: sttk.fi Tuossa tuijotellessani kokonaisen viikonlopun putkeen amerikkalaista brittikoomikkoa John Oliveria, joka jakaa tietoa maailman naurettavuudesta HBO:n mielestäni mahtavassa ideassa Last Week Tonight with John Oliver´ssa, mieleeni paukahti uudelleen kysymys: "Toden totta, kuka suunnittelee lapsiasiavaltuutetun viikkokalenterin ja keitä hän tapaa ja miksi?"
Koko Suomenhan tulisi jo tietää, ettei lapsiasiavaltuutettu ota kantaa yksittäistapauksiin. Jokainen suomalainen vanhempi, joka on hakenut tukea lapsiasiavaltuutetulta elämäntilanteeseensa, jossa lastensuojelu rikkoo mahdollisesti Suomenkin lakeja ja toimii mielivaltaisesti täysin ajattelmatta lapsen etua väittäen toimintaansa virallisissa viranomaisen kirjauksissa lapsen eduksi, on saanut vastauksen sähköpostiinsa lapsiasiavaltuutetun sihteereiltä: "Lapsiasiavaltuutettu ei ota kantaa yksittäistapauksiin."
Miten me vanhemmat selitämme lapsillemme, että valtiomme on tahtonut perustaa julkishallinnollisen organisaation yhden ihmisen ympärille, jota kutsutaan lapsiasiavaltuutetuksi, joka ei kuitenkaan rakas kultaseni välitä juuri sinusta ollenkaan vaikka oletkin lapsi, sillä sinä olet hänelle vain yksittäistapaus?
Niin tosiaan lapsemme eivät ole osa mitään suurta ilmiötä tai yhteisöä, sillä tämä julkishallinnollinen organisaatio ei suinkaan suorita minkäänlaisia ilmiöden tutkimisia ja yhteisöissä yksilöiden toiminnan vaikutuksia yhteisöön ja pidä esimerkiksi rekisteriä siitä kuinka monta vuotuista ilmoitusta he saavat näissä yksittäistapauksissa lastensuojeluviranomaisista, jotka rikkovat Suomen ja EU:n ja YK:n lakeja sekä sopimuksia ja vielä ihan esimiestensä luvalla, jotka tähän päälle väittävät vastineissaan aluehallintovirastoille, jotka tutkivat tai ainakin ovat tutkivinaan näitä "ei-rikoksia", etteivät heidän alaisensa ole tehneet virheitä vaan työskentely on todella mallikasta.
Otetaan vaikkapa Lasu-Laine käsittelyyn eli vs. sos Laura Laine Helsingin Vuosaaren lastensuojelusta. Hänen esimiehensä sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio tutki ennen Valviraa ja Käräjäoikeutta olivatko hänen omat alaisensa tehneet virheitä pienen ja nyt jo jonkin aikaa kuolleena olleen Eerikan tapauksessa ja totesi, ettei virheitä ole tehty. Kuitenkin Valvira ja käräjäoikeus olivat eri mieltä Vartion kanssa.
Herättääkö tämä luottamustanne Helsingin lastensuojelun tilanteeseen, sillä sosiaalityönpäällikkö Vartio todellakin saa yhä toteuttaa tointaan tuossa samassa virassa? Suomella ei ole muuta mahdollisuutta sillä virheitä tekevien tilalle ei ole päteviä työntekijöitä. Eli sosiaaliviranomaisen asemaan päässyt pääsee asemaansa kivijalkasopimuksella ellei itse eroa virastaan.
Lapsiasiavaltuutetulla ei ole oikeutta ottaa kantaa tällaisiin yksittäistapauksiin, joissa viranomaiset osoittuvat lapsille vaarallisiksi.
Tämän jälkeen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on istunut myös asiantuntijapalaverissa yhdessä entisen Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren kanssa syksyllä 2014 kirjoittamani helsinkiläislapsen kohdalla ja jopa tapaamatta ikinä vanhempaa, lapsen äitiä, ja lasta yhdessä, velvoittamatta omia alaisiaan tapaamaan lasta ja äitiä yhdessä ja tutkimaan väitteensä, kirjoittanut ilkeämielisen lausunnon äidistä mustamaalaten tämän äitinä huonoksi, kyvyttömäksi ja lapselle vaaralliseksi pelkkien retoristen väitteiden varassa eli suoria syytteitä äidistä, joille ei kukaan ollut koskaan siis suorittanut yhtään tutkimusta Hallinto-oikeudelle vuoden 2015 alussa. Tuossa palaverissa syksyllä 2014 käytiin mm. läpi asioita jotka koskivat rajoituspäätöstä, joka oli tehty äidille yhdessä suunnitellen päätös vieraannuttajaisän kanssa, joka ei vieläkään kaksi vuotta myöhemminkään osaa ottaa huomioon lastaan ikätasoisesti (uusi sosiaalivirkailija kertoi äidille tästä puhelimessa 3.6.2016) ja tuossa päätöksessä Laine päättää kuunnella kaiutinpuheluina lapsen ja äidin välisiä puheluja, vaikka toimenpide oli ollut laitonta jo vuodesta 2006 saakka. Laine suoritti kolmasti samaisen päätöksen kautinpuheluille eli rikkoi kolmesti Suomen lakia. Riitta Vartio totesi tässäkin asiassa: "Virheitä ei ole tehty."
Lainehan ei joudu Suomen lain rikkomisesta minkäänlaiseen vastuuseen. Esimiehet eivät anna noottia, sillä he ovat osallistuneet samaan asiaan. Hassuintahan asiassa oli, että palaveriin osallistui myös Helsingin kunnan lakiasiantuntija Karri Välimäki, jonka luulisi jo tietäneen tuolloin, että tosiaan toisten ihmisten puheluja ei saa kuunnella kaiuttimen kautta, sillä se on ollut laitonta vuodesta 2006 saakka. Hassua on myös, että Välimäki vei Vartion retoorisen lausunnon, jonka takana ei ollut mitään tutkimusta, hallinto-oikeudelle todisteeksi, tietäessään, että Vartion väitteiden pohjalle ei oltu tehty tutkimuksia, koska oli ollut asiantuntijapalaverissa syksyllä 2014 sekä tutustunut lapsen henkilötietoihin. Pääperustelu oikeudessa kaikelle oli Välimäen taidokkaasti ei-toteuttaen hallintolakia perustellen viranomaistoimintaa: "Interventio oli välttämätön, koska interventio oli välttämätön." Moinen lausehan ei oikeastaan ole perustelu, vaan se on oman väitteen vahventamista sen toistamisella, mutta tällainen toiminta on nähtävästi sopivaa valtiomme viranomaiselle sillä Välimäkikin saa tehdä yhä työtään.
Helsinkiläislapsi ei saa olla äitinsä kanssa, eikä kukaan tiedä todellista syytä tälle asialle, koska mitään ei lastensuojelu koskaan tutkinut.
Ja erittäin kummaa on, että Riitta Vartio totesi 4.12.2015, ettei hänen tarvitse osata virkaansa koskevia lakeja, kuten vaikkapa sosiaalihuoltolakia ja jätti toteuttamatta hallintolain siinä määrin, että olisi perustellut tämän oudon näkemyksensä.
Lapsiasiavaltuutetunhan kanta näihin asioihin on sihteeriensä välityksellä: "Lapsiasianvaltuutettu ei ota kantaa yksittäistapauksiin." Suomessa valtiomme presidentti Niinistö vastaa itse hänelle lähettyihin sähköposteihin. Presidentti sentään itse tutustuu asiaan ja vastaa asiaan, mutta lapsiasiavaltuutettu ei toimi näin. Kuinka monesta yhteydenotosta hän ei itseasiassa oikeasti edes itse tiedä?
Lapsiasianvatuutettu kokee lapsemme yksittäistapauksina eikä siis havaitse pulmallista ilmiötä, joka koskee julkishallinnollista organisaatiota nimeltä lastensuojelu, jossa lapsiemme perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu ja viranomaiskoneistomme ei toteuta EU:n ihmisoikeusopimuksen 8. artiklaa, jonka mukaan me muuten kaikki olemme oikeutettuja perhe-elämämme kunnioittamiseen ja yksityisyyden suojaan.
Mihin sitten lapsiasianvaltutettu todella ottaa kantaa?
Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila jopa oli valmis kuitenkin ottamaan kantaa sellaiseen yksittäistapaukseen, kuin poliittisten naisten keskusteluryhmä, joka kokoontuu keksimään kummallisuuksia ihmisten kauhuksi, ja tahtoi kertoa meille, että hän tahtoo suojella lapsia haaveelta saada perheensä kasaan eheänä luomalla pakkoadoptiot huostaanottoihin liitettynä ja viedä näin lapsilta kokonaan toivon, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, että koko elämänsä huostassa eläneistä ja kasvaneista lapsista suurin osa kokee silti biologisen perheensä perheekseen. Kurttila kokee, että me liikaa uskomme hyvään ja hyvän olevaisuuteen ja meidän ei tulisi sellaiseen edes uskoa. Tottakai, koska yksittäistä mielipidettä toi esille joukko ihmisiä ja vielä hameväkeä, Tuomas Kurttilaa kiinnosti tällainen ja tällaiseen kannattaa lasuakin jotain sillä naisten äänioikeus ja mielipiteenvapaus tulee huomioida ja sitä tulee tukea, olkoot sitten ajatukset kuinka vääristyneitä tahansa ja kaukana koko muun Euroopan tavallisten kansalaisten normeista. Samaan aikaan koko Eurooppa (paitsi Suomi - kiitos valtamedian) kohisi Norjan lastensuojelun toiminnan takia. Kiinnostiko Kurttilaa Bornariun perheen tilanne, jonka takia osoitettiin muissa maissa mieltä?
Mielestäni Kurttila muistuttaa enemmänkin Willy Wonkaa kuin Jeesusta, joka Raamatun mukaan ajoi lapsiemme asioita ja antoi mallia ajatukselle, että lapsistamme tulee välitää.
Tuomas Pellonperä kirjoittaa blogissaan Kritiikkiä kärjistämättä myös lastensuojelun älyttömistä toiminnoista. Viimeisin minuakin kauhistuttanut seikka on ollut Minna Hautalan 5-vuotiaan kohtelu, jota lapseen kohdisti muutamankin julkishallinnollisen organisaation virkamies Kurikassa ihan yhteistuumin. Miksi lastensuojelu ei ota toiminnassaan huomioon lasten ikätasoisia kehitystarpeita? Miksi Kurttila ei kysy samaa kysymystä julkisesti lapsiemme puolesta? Erityisesti Hautaloiden tilanteessa olisi pitänyt huomioida se tärkein eli lapsen perusturvallisuudenkokemuksen merkitys, kun lapselta riistettiin oma perhe ja hänen oikeuttaan perhe-elämän kunnioittamiseen ei kunnioitettu.
Kurttila ilmoittaa lasten tärkeimmäksi oikeudeksi leikkimisen ja vertaa sitä työhön, vaikka leikillä ei ole mitään tekemistä työn kanssa sillä leikki on lapsen luontainen tila. Leikkivä lapsi on terve erään sanonnan mukaan, mutta jokainen äiti tietää, että ne flunssaiset sairaslomalapsetkin juoksevat ympyrää kotona aivan hurjana. Jostain syystä kaikki ne tutkimukset, joita on tehty useiden vuosikymmenien ajan ja joiden mukaan lapsen tärkein kehitystarve on perusturvallisuus ja kokemus perusturvallisuudesta, jää toissijaiseksi ja Kurttila kokee, että oikeus leikkiin menee tämän perusturvallisuuden kokemuksen edelle. Hän nostaa tällaisen leikin esille jättäen huomioimatta sitä tärkeintä eli lapsen oikeutta turvalliseen perhe-elämään ja yksityisyytensä suojaan. Tottakai lapsen oikeus saada olla lapsi ja toteuttaa lapsuuttaan olemalla lapsi eli leikkimällä on yksi tärkeä osa perusturvallisuudenkokemusta, mutta lapsi on paljon muutakin kuin mielikuvituksensa kautta maailmaa kokeva ja leikkivä. Lapsi on myös läsnä tässä ja nyt meidän aikuisten kanssa, vaikka leikkiikin paljon ja lapsi reagoi meihin aikuisiin. Aikuisten tehtävä ei suinkaan ole pelkästään havaita saako lapsi leikkiä, vaan aikuisten tulisi pohtia saako lapsi kokonaisvaltaisesti meiltä vastauksen kehitystarpeisiinsa, jotka muuten ovat jokaisella lapsella juuri siihen hetkeen sidonnaisia ja jokaisen lapsen kohdalla persoonallisia sillä jokainen lapsi on yksilö. Perusturvallisuuteen liittyy todella paljon asioita.
Kun Kurttila ei voi olla kiinnostunut yksilöistä ja heitä tukea, koska ei voi ottaa kantaa eli hänellä ei työskennelessään julkishallinnollisessa organisaatiossa ole oikeutta yksilön mielipiteeseen eli omaan mielipiteeseen yksittäisten ihmisten asioissa, jää kysyttäväksi toteutuuko lapsiasianvaltuutetullammekaan hänen ihmisoikeutensa, kun hänellä ei ole oikeutta nähtävästi olla mitään mieltä yksittäisten lasten asioissa. Suomen valtion lapsiasiavaltuutetulla ei siis kaiketi ole mielipiteen vapauteen oikeutta kuten meillä muilla on?
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessahan ilmoitetaan, että lapsilla on oikeus mielipiteeseensä. Minäkin olen kahdelle ihmiselle lapsi ja minun mielipide on, että julkishallinnollinen organisaatiomme on lapsiamme kohtaan paskamaisesti suunniteltu.
Presidentti Niinistö otti kantaa Facebookissaan, kun yksi tummaihoinen poika kertoi televisiossa kokemastaan rasismista 21.3.2016:
"Joskus järkyttyy jo heti aamusta. Tänään kävi niin. Valtteri, 11-vuotias poika, kertoi tv:ssä kokemuksistaan. Häntä syrjitään ja nimitellään ihonvärinsä vuoksi, bussikin saattaa jättää poimimatta hänet kyytiin. Tällaista vääryyttä ei saa Suomessa tapahtua. Valtteri antoi rohkean mallin rasismin vastaiselle viikolle! SN"
Hän sai 65 000 tykkäystä ja päivitystä jaettiin 3215 kertaa.
Jopa maahanmuuttovirastolla, joka tietääkseni on myös julkishallinnollinen organisaatio, on oikeus mielipiteeseen yksittäistapauksissa. Se jopa twiittaa niitä. Kun irakilainen perheenäiti päätetään erottaa lapsensa kanssa lapsen isästä ja vieläpä omasta vauvastaan ja karkoittaa esikoisen kanssa maastamme, ottaa tähän yksittäistapaukseen maamme rajojen sisällä lastemme asioissa koskevaan asiaan kantaa presidentti Tarja Halonen twitterissä:
Koko Suomenhan tulisi jo tietää, ettei lapsiasiavaltuutettu ota kantaa yksittäistapauksiin. Jokainen suomalainen vanhempi, joka on hakenut tukea lapsiasiavaltuutetulta elämäntilanteeseensa, jossa lastensuojelu rikkoo mahdollisesti Suomenkin lakeja ja toimii mielivaltaisesti täysin ajattelmatta lapsen etua väittäen toimintaansa virallisissa viranomaisen kirjauksissa lapsen eduksi, on saanut vastauksen sähköpostiinsa lapsiasiavaltuutetun sihteereiltä: "Lapsiasiavaltuutettu ei ota kantaa yksittäistapauksiin."
Miten me vanhemmat selitämme lapsillemme, että valtiomme on tahtonut perustaa julkishallinnollisen organisaation yhden ihmisen ympärille, jota kutsutaan lapsiasiavaltuutetuksi, joka ei kuitenkaan rakas kultaseni välitä juuri sinusta ollenkaan vaikka oletkin lapsi, sillä sinä olet hänelle vain yksittäistapaus?
Niin tosiaan lapsemme eivät ole osa mitään suurta ilmiötä tai yhteisöä, sillä tämä julkishallinnollinen organisaatio ei suinkaan suorita minkäänlaisia ilmiöden tutkimisia ja yhteisöissä yksilöiden toiminnan vaikutuksia yhteisöön ja pidä esimerkiksi rekisteriä siitä kuinka monta vuotuista ilmoitusta he saavat näissä yksittäistapauksissa lastensuojeluviranomaisista, jotka rikkovat Suomen ja EU:n ja YK:n lakeja sekä sopimuksia ja vielä ihan esimiestensä luvalla, jotka tähän päälle väittävät vastineissaan aluehallintovirastoille, jotka tutkivat tai ainakin ovat tutkivinaan näitä "ei-rikoksia", etteivät heidän alaisensa ole tehneet virheitä vaan työskentely on todella mallikasta.
Otetaan vaikkapa Lasu-Laine käsittelyyn eli vs. sos Laura Laine Helsingin Vuosaaren lastensuojelusta. Hänen esimiehensä sosiaalityönpäällikkö Riitta Vartio tutki ennen Valviraa ja Käräjäoikeutta olivatko hänen omat alaisensa tehneet virheitä pienen ja nyt jo jonkin aikaa kuolleena olleen Eerikan tapauksessa ja totesi, ettei virheitä ole tehty. Kuitenkin Valvira ja käräjäoikeus olivat eri mieltä Vartion kanssa.
Herättääkö tämä luottamustanne Helsingin lastensuojelun tilanteeseen, sillä sosiaalityönpäällikkö Vartio todellakin saa yhä toteuttaa tointaan tuossa samassa virassa? Suomella ei ole muuta mahdollisuutta sillä virheitä tekevien tilalle ei ole päteviä työntekijöitä. Eli sosiaaliviranomaisen asemaan päässyt pääsee asemaansa kivijalkasopimuksella ellei itse eroa virastaan.
Lapsiasiavaltuutetulla ei ole oikeutta ottaa kantaa tällaisiin yksittäistapauksiin, joissa viranomaiset osoittuvat lapsille vaarallisiksi.
Tämän jälkeen sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on istunut myös asiantuntijapalaverissa yhdessä entisen Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren kanssa syksyllä 2014 kirjoittamani helsinkiläislapsen kohdalla ja jopa tapaamatta ikinä vanhempaa, lapsen äitiä, ja lasta yhdessä, velvoittamatta omia alaisiaan tapaamaan lasta ja äitiä yhdessä ja tutkimaan väitteensä, kirjoittanut ilkeämielisen lausunnon äidistä mustamaalaten tämän äitinä huonoksi, kyvyttömäksi ja lapselle vaaralliseksi pelkkien retoristen väitteiden varassa eli suoria syytteitä äidistä, joille ei kukaan ollut koskaan siis suorittanut yhtään tutkimusta Hallinto-oikeudelle vuoden 2015 alussa. Tuossa palaverissa syksyllä 2014 käytiin mm. läpi asioita jotka koskivat rajoituspäätöstä, joka oli tehty äidille yhdessä suunnitellen päätös vieraannuttajaisän kanssa, joka ei vieläkään kaksi vuotta myöhemminkään osaa ottaa huomioon lastaan ikätasoisesti (uusi sosiaalivirkailija kertoi äidille tästä puhelimessa 3.6.2016) ja tuossa päätöksessä Laine päättää kuunnella kaiutinpuheluina lapsen ja äidin välisiä puheluja, vaikka toimenpide oli ollut laitonta jo vuodesta 2006 saakka. Laine suoritti kolmasti samaisen päätöksen kautinpuheluille eli rikkoi kolmesti Suomen lakia. Riitta Vartio totesi tässäkin asiassa: "Virheitä ei ole tehty."
Lainehan ei joudu Suomen lain rikkomisesta minkäänlaiseen vastuuseen. Esimiehet eivät anna noottia, sillä he ovat osallistuneet samaan asiaan. Hassuintahan asiassa oli, että palaveriin osallistui myös Helsingin kunnan lakiasiantuntija Karri Välimäki, jonka luulisi jo tietäneen tuolloin, että tosiaan toisten ihmisten puheluja ei saa kuunnella kaiuttimen kautta, sillä se on ollut laitonta vuodesta 2006 saakka. Hassua on myös, että Välimäki vei Vartion retoorisen lausunnon, jonka takana ei ollut mitään tutkimusta, hallinto-oikeudelle todisteeksi, tietäessään, että Vartion väitteiden pohjalle ei oltu tehty tutkimuksia, koska oli ollut asiantuntijapalaverissa syksyllä 2014 sekä tutustunut lapsen henkilötietoihin. Pääperustelu oikeudessa kaikelle oli Välimäen taidokkaasti ei-toteuttaen hallintolakia perustellen viranomaistoimintaa: "Interventio oli välttämätön, koska interventio oli välttämätön." Moinen lausehan ei oikeastaan ole perustelu, vaan se on oman väitteen vahventamista sen toistamisella, mutta tällainen toiminta on nähtävästi sopivaa valtiomme viranomaiselle sillä Välimäkikin saa tehdä yhä työtään.
Helsinkiläislapsi ei saa olla äitinsä kanssa, eikä kukaan tiedä todellista syytä tälle asialle, koska mitään ei lastensuojelu koskaan tutkinut.
Ja erittäin kummaa on, että Riitta Vartio totesi 4.12.2015, ettei hänen tarvitse osata virkaansa koskevia lakeja, kuten vaikkapa sosiaalihuoltolakia ja jätti toteuttamatta hallintolain siinä määrin, että olisi perustellut tämän oudon näkemyksensä.
Lapsiasiavaltuutetunhan kanta näihin asioihin on sihteeriensä välityksellä: "Lapsiasianvaltuutettu ei ota kantaa yksittäistapauksiin." Suomessa valtiomme presidentti Niinistö vastaa itse hänelle lähettyihin sähköposteihin. Presidentti sentään itse tutustuu asiaan ja vastaa asiaan, mutta lapsiasiavaltuutettu ei toimi näin. Kuinka monesta yhteydenotosta hän ei itseasiassa oikeasti edes itse tiedä?
Lapsiasianvatuutettu kokee lapsemme yksittäistapauksina eikä siis havaitse pulmallista ilmiötä, joka koskee julkishallinnollista organisaatiota nimeltä lastensuojelu, jossa lapsiemme perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu ja viranomaiskoneistomme ei toteuta EU:n ihmisoikeusopimuksen 8. artiklaa, jonka mukaan me muuten kaikki olemme oikeutettuja perhe-elämämme kunnioittamiseen ja yksityisyyden suojaan.
Mihin sitten lapsiasianvaltutettu todella ottaa kantaa?
Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila jopa oli valmis kuitenkin ottamaan kantaa sellaiseen yksittäistapaukseen, kuin poliittisten naisten keskusteluryhmä, joka kokoontuu keksimään kummallisuuksia ihmisten kauhuksi, ja tahtoi kertoa meille, että hän tahtoo suojella lapsia haaveelta saada perheensä kasaan eheänä luomalla pakkoadoptiot huostaanottoihin liitettynä ja viedä näin lapsilta kokonaan toivon, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, että koko elämänsä huostassa eläneistä ja kasvaneista lapsista suurin osa kokee silti biologisen perheensä perheekseen. Kurttila kokee, että me liikaa uskomme hyvään ja hyvän olevaisuuteen ja meidän ei tulisi sellaiseen edes uskoa. Tottakai, koska yksittäistä mielipidettä toi esille joukko ihmisiä ja vielä hameväkeä, Tuomas Kurttilaa kiinnosti tällainen ja tällaiseen kannattaa lasuakin jotain sillä naisten äänioikeus ja mielipiteenvapaus tulee huomioida ja sitä tulee tukea, olkoot sitten ajatukset kuinka vääristyneitä tahansa ja kaukana koko muun Euroopan tavallisten kansalaisten normeista. Samaan aikaan koko Eurooppa (paitsi Suomi - kiitos valtamedian) kohisi Norjan lastensuojelun toiminnan takia. Kiinnostiko Kurttilaa Bornariun perheen tilanne, jonka takia osoitettiin muissa maissa mieltä?
Mielestäni Kurttila muistuttaa enemmänkin Willy Wonkaa kuin Jeesusta, joka Raamatun mukaan ajoi lapsiemme asioita ja antoi mallia ajatukselle, että lapsistamme tulee välitää.
Tuomas Pellonperä kirjoittaa blogissaan Kritiikkiä kärjistämättä myös lastensuojelun älyttömistä toiminnoista. Viimeisin minuakin kauhistuttanut seikka on ollut Minna Hautalan 5-vuotiaan kohtelu, jota lapseen kohdisti muutamankin julkishallinnollisen organisaation virkamies Kurikassa ihan yhteistuumin. Miksi lastensuojelu ei ota toiminnassaan huomioon lasten ikätasoisia kehitystarpeita? Miksi Kurttila ei kysy samaa kysymystä julkisesti lapsiemme puolesta? Erityisesti Hautaloiden tilanteessa olisi pitänyt huomioida se tärkein eli lapsen perusturvallisuudenkokemuksen merkitys, kun lapselta riistettiin oma perhe ja hänen oikeuttaan perhe-elämän kunnioittamiseen ei kunnioitettu.
Kurttila ilmoittaa lasten tärkeimmäksi oikeudeksi leikkimisen ja vertaa sitä työhön, vaikka leikillä ei ole mitään tekemistä työn kanssa sillä leikki on lapsen luontainen tila. Leikkivä lapsi on terve erään sanonnan mukaan, mutta jokainen äiti tietää, että ne flunssaiset sairaslomalapsetkin juoksevat ympyrää kotona aivan hurjana. Jostain syystä kaikki ne tutkimukset, joita on tehty useiden vuosikymmenien ajan ja joiden mukaan lapsen tärkein kehitystarve on perusturvallisuus ja kokemus perusturvallisuudesta, jää toissijaiseksi ja Kurttila kokee, että oikeus leikkiin menee tämän perusturvallisuuden kokemuksen edelle. Hän nostaa tällaisen leikin esille jättäen huomioimatta sitä tärkeintä eli lapsen oikeutta turvalliseen perhe-elämään ja yksityisyytensä suojaan. Tottakai lapsen oikeus saada olla lapsi ja toteuttaa lapsuuttaan olemalla lapsi eli leikkimällä on yksi tärkeä osa perusturvallisuudenkokemusta, mutta lapsi on paljon muutakin kuin mielikuvituksensa kautta maailmaa kokeva ja leikkivä. Lapsi on myös läsnä tässä ja nyt meidän aikuisten kanssa, vaikka leikkiikin paljon ja lapsi reagoi meihin aikuisiin. Aikuisten tehtävä ei suinkaan ole pelkästään havaita saako lapsi leikkiä, vaan aikuisten tulisi pohtia saako lapsi kokonaisvaltaisesti meiltä vastauksen kehitystarpeisiinsa, jotka muuten ovat jokaisella lapsella juuri siihen hetkeen sidonnaisia ja jokaisen lapsen kohdalla persoonallisia sillä jokainen lapsi on yksilö. Perusturvallisuuteen liittyy todella paljon asioita.
Kun Kurttila ei voi olla kiinnostunut yksilöistä ja heitä tukea, koska ei voi ottaa kantaa eli hänellä ei työskennelessään julkishallinnollisessa organisaatiossa ole oikeutta yksilön mielipiteeseen eli omaan mielipiteeseen yksittäisten ihmisten asioissa, jää kysyttäväksi toteutuuko lapsiasianvaltuutetullammekaan hänen ihmisoikeutensa, kun hänellä ei ole oikeutta nähtävästi olla mitään mieltä yksittäisten lasten asioissa. Suomen valtion lapsiasiavaltuutetulla ei siis kaiketi ole mielipiteen vapauteen oikeutta kuten meillä muilla on?
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessahan ilmoitetaan, että lapsilla on oikeus mielipiteeseensä. Minäkin olen kahdelle ihmiselle lapsi ja minun mielipide on, että julkishallinnollinen organisaatiomme on lapsiamme kohtaan paskamaisesti suunniteltu.
Presidentti Niinistö otti kantaa Facebookissaan, kun yksi tummaihoinen poika kertoi televisiossa kokemastaan rasismista 21.3.2016:
"Joskus järkyttyy jo heti aamusta. Tänään kävi niin. Valtteri, 11-vuotias poika, kertoi tv:ssä kokemuksistaan. Häntä syrjitään ja nimitellään ihonvärinsä vuoksi, bussikin saattaa jättää poimimatta hänet kyytiin. Tällaista vääryyttä ei saa Suomessa tapahtua. Valtteri antoi rohkean mallin rasismin vastaiselle viikolle! SN"
Hän sai 65 000 tykkäystä ja päivitystä jaettiin 3215 kertaa.
Jopa maahanmuuttovirastolla, joka tietääkseni on myös julkishallinnollinen organisaatio, on oikeus mielipiteeseen yksittäistapauksissa. Se jopa twiittaa niitä. Kun irakilainen perheenäiti päätetään erottaa lapsensa kanssa lapsen isästä ja vieläpä omasta vauvastaan ja karkoittaa esikoisen kanssa maastamme, ottaa tähän yksittäistapaukseen maamme rajojen sisällä lastemme asioissa koskevaan asiaan kantaa presidentti Tarja Halonen twitterissä:
Kantaa ottivat myös Antti Rinne:
"Ihmiset eivät ole esineitä. Tämä perhe kuuluu yhteen. Järjestelmä vaatii korjausta. Tulorajojen taso on järjetön."
Erkka Railo:
"Tältä näyttää suomalaisen #turvapaikkapolitiikka ruma arki 2016. Hävettää."
Mikael Jungner:
"Tämä on väärin."
Kati Costiander:
"@Maahanmuuttovir: .@teroteitto @TarjaHalonen jokainen päätös tehdään lain mukaan" Entä Lapsen etu ja harkinnan käyttäminen? Lain tulkinta?"
Maahanmuuttoviraston kannat olivat:
".@kati_cos @teroteitto @TarjaHalonen Lapsen etu huomioidaan aina. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsille vain myönteisiä päätöksiä."
".@teroteitto @TarjaHalonen Toki viranomaisellakin on tunteet. Silti jokainen päätös tehdään lain mukaan, tunteet eivät saa vaikuttaa."
Maahanmuuttoviranomaisen mielestä lapsen etu on huomioitu, kun lapsi erotetaan isästä ja pienemmästä sisaruksestaan ja asetetaan asumaan äidin kanssa kauas pois, joka tietenkin ikävöi lapsiensa isää ja esikoisvauvaansa. Mikä ihana ja hyvä elämä edessä. Ja miten on suunniteltu julkishallinnollinen organisaatiomme, jos tunteet, jotka meillä ovat kehittyneet evoluutiossa itsesuojeluvaistomme rinnalle, ovat kiellettyjä ja ne eivät saa vaikuttaa? Täysin järjetöntä! Meillä on tunnemuisti eli talamus aivoisamme, jotta pysyisimme elossa. Juuri tunteemme ja aivojemme sekä mielemme kyky käsitellä niitä tekee meistä inhimillisiä ihmisiä.
Lapsiasiavaltuutettuhan ei voi ottaa mihinkään yllämainittuun kantaa, sillä hän ei voi ottaa kantaa yksittäistapauksiin eli yksittäisten ihmisten oikeuksien toteutumiseen. Hän ei oikeastaan voi ottaa kantaa myöskään omaan tilanteeseensa, jossa häneltä on viety mielipiteenvapaus ihmisenä työssään ja asemassaan yksittäisissä asioissa eli konkreettiseen elämään, sillä hänkin on yksilönä asemassaan yksittäistapaus.
Myös lapsiasiavaltuutetun ympärille rakennettua julkishallinnollista organisaatiota tulisi tarkastella tarkemmin ja järjestelmää tulisi korjata. Ihmiset eivät ole esineitä, joita voi vain heittää sivuun tutkimatta tarkemmin asian merkitystä isommassa koossa. Kukaan ei ole yksittäistapaus, sillä jokainen meistä on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja me kaikki linkitymme toisiimme ja me elämme kiintymyssuhteissa. Me kaikki haluamme turvautua toisiimme, jos meillä on hätä ja silloinkin kun meillä ei ole hätä. Yhden kärsimys on monien kärsimys ja yhden ilo on monien ilo.
Antisosiaaliset sosiopaatit eivät ota huomioon yksittäisten ihmisten tunteita ja kokemuksia, vaan käyttävät heitä oman edun tavottelussa välineinä tai toteuttavat heille annettua tehtäväänsä rajoittunein taidoin hyvin ohuella suhtella olevaan arkeen kykenemättöminä ymmärtämään elämän monivivahteikkuutta.
Täällä mieron tiellä pohdin, onko mitään järkeä, että valtiomme rakensi julkishallinnollisen organisaation nimeltä lapsiasiavaltuutettu, jonka keulahahmoksi nimettiin sitten joku virkanimellä lapsiasiavaltuutettu, jos mitään valtuuksia ei oikeasti ole. Siinä vaiheessa kun ihmiseltä viedään mielipiteenvapaus, häneltä viedään oikeus toteuttaa itseään ja osallistua yhteisölliseen elämäämme yksilönä. Kun tällainen tyhjä virka luodaan, jossa rahamme laitetaan siihen, että joku esiintyy klovnin tai marionetin lailla meille jää kysyttäväksi, miksi mies edes puhuu eikä esitä mimiikkaa (siitähän tässä oikeasti on kyse) ja missä on kajaalit ja muut maskit.
Minua ainakaan ei naurata yhtään. Lastemme sairaaloissa käyvät klovnit ja pellet tervehtimässä ja ilahduttamassa vakavasti sairaita lapsia. He saavat minutkin iloiseksi jo pelkästään tietäessäni, että heitä on.
Meidän sirkuksemme ja tivolimme ovat tarkoin valvottuja ja niissä tutkitaan turvallisuutta tarkasti niin työntekijöiden kuin myös asiakkaiden turvaksi. Eläintenkin oikeuksia ajetaan. Meille vanhemmalle sukupolvelle tuttu Pelle Hermanni otti huomioon yksittäiset lapset ohjelmansa alussa ja nimesi meitä katsellen kamerasta koteihimme. Kun Hermanni soitteli äidilleen näköpuhelimella, olin ihmeissäni ja toivoin sen olevan mahdollista, ja nyt soittelen näköpuheluja lapselleni ja samalla pohdin lapsiasivaltuutetun keksintöjen tyhjyyttä.
Jostain syystä lapsiasianvaltuutettu ei ole kiinnostunut lapsistamme, jotka ovat persoonia, lihaa ja verta, hermosoluja, välittäjäaineita tuottavia ja elämää kokevia ihmisiä ja kokemuksistaan kehittyviä, vaan kulkee jonkun käsikirjoittaman ohjelman mukaisesti roolissaan ja puhuu asioista vain ilmiötasolla sekä pitäytyy abstraktien käsitteiden esitäämisessä ja mielikuvien luomisessa ilman konkreettisen todellisen arjen ja elämän kohtaamista.
Tällaisesta ei ole mitään iloa lapsillemme tai hyötyä perheillemme.
John Oliver tule Suomeen ja tee meistä myös ohjelma! Valtiomme julkishallinnollinen organisaatio on yhtä sekaisin kuin teilläpäin, vaikka meillä suuruudenhulluus ei ole sokaissut toimintaa. Viranomaisasema tosin antaa suuruuskokemuksia näille viranomaisille, mutta se on heidän oma tunnekokemus. Valtiollamme ei ole varaa suuruudenhulluuteen, sillä julkishallinnollinen organisaatio käyttää valtion varat tyhjiin julkishallinnollisiin organisaatioihin. Kun teillä sijoitettiin ydinpommeihin niin paljon, että voisitte tuhota moninkertaisesti koko planeettamme, niin meillä kulutettaan pienet varamme tyhjiin organisaatioihin, jotka eivät tuota mitään. Meillä ei kunnioiteta vanhuksia eikä välitetä lapsista, joten mitä jäi jäljelle? Lakiemme mukaan eläimien kanssa saa harrastaa seksiä ja mielipiteenvapaus on luonut käänteisesti mielivaltaista vapaudenriistoa. Täällä mytologia Fennica on saanut aikaan tarinallaan Samposta sellaisen hullunmyllyn, että Lewis Carrollkaan ei osaisi siitä kirjoittaa ja Ihmemaan Liisakin päättäisi avaimenreijästä katsottuaan, ettei tahdo tänne ja kiipeäisi vaikka sormet verissä syvää onkaloa ylös takaisin kaninkolon suulle. Me tarvitsemme juuri sinua haistattelemaan ja wittuilemaan nämä organisaatiomme "suunnittelijat" eli Sampon rakentajat läpi. Sinussa on enemmän sisua kuin yhdessäkään valtiomme viranomaisessa ja sinä olet kaiken lisäksi vielä hauska.
Yhdenkään lapsiasiavaltuutetun ei pitäisi lähteä leikkimään Väinämöistä, tietäjää iänikuista, ennen kuin saa tarpeeksi ammattitaitoisen työryhmän ympärilleen (kalastaa sen suuren hauen) ja oikeasti oikeuden mielipiteeseensä eli asiantuntijaryhmän tarkoin tutkittuun johtopäätelmään (opettelee laulamaan).
Kurttila tosin ottaa kantaa tähän yksittäistapaukseen, vaikka hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin muokaten sanojaan yleispätevään muotoon:
”Lasten oikeuksien sopimuksen yhdeksäs artikla edellyttää, että lasta ei eroteta vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei enää toteudu Suomessa. Toivon päättäjiltä rehellisyyttä tässä: pitää todeta, että Suomi ei enää noudata tätä artiklaa”, Kurttila sanoo. (HS 5.6.2016). Samaan aikaan Suomen valtiossa lapsia erotetaan vanhemistaan huoltotuomioilla ja huostaanottotuomioilla vaikka kuinka paljon.
Lapsiasiavaltuutettu - Julkihallinnollinen organisaatio -
Lapsiasia - FB:
https://www.facebook.com/lapsiasiavaltuutettu/?fref=ts
Bornariun perheen puolesta osoitettiin mieltä -
BalkanInsight 13.1.2016
http://www.balkaninsight.com/…/norway-decision-over-romania…
Tuomas Pellonperä - Kritiikkiä Kärjistämättä -
Kurikassa huostattiin - Äiti julkisuuteen omalla nimellään 24.3.2016:
https://tuomaspellonpera.blogspot.fi/…/kurikassa-huostattii…
Lapsiasiavaltuutettu leikkimisestä 15.4.2016:
http://blogi.lapsiasia.fi/2016_04_01_archive.html
Irakilaisäidistä -
HS 5.6.2016:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1465091686047…
http://www.hs.fi/kotimaa/a1465013586658…
US 5.6.2016:
http://www.uusisuomi.fi/…/196636-maahanmuuttovirasto-vastaa…
klovni (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Klovni
marionetti (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marionetti
Pelle Hermanni (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkuspelle_Hermanni
mimiikka (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mimiikka
Mythologia Fennica - Christfrid Gananderin 1785:
http://www.salakirjat.net/…/mythologia-fennica---suomalaine…
"Ihmiset eivät ole esineitä. Tämä perhe kuuluu yhteen. Järjestelmä vaatii korjausta. Tulorajojen taso on järjetön."
Erkka Railo:
"Tältä näyttää suomalaisen #turvapaikkapolitiikka ruma arki 2016. Hävettää."
Mikael Jungner:
"Tämä on väärin."
Kati Costiander:
"@Maahanmuuttovir: .@teroteitto @TarjaHalonen jokainen päätös tehdään lain mukaan" Entä Lapsen etu ja harkinnan käyttäminen? Lain tulkinta?"
Maahanmuuttoviraston kannat olivat:
".@kati_cos @teroteitto @TarjaHalonen Lapsen etu huomioidaan aina. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsille vain myönteisiä päätöksiä."
".@teroteitto @TarjaHalonen Toki viranomaisellakin on tunteet. Silti jokainen päätös tehdään lain mukaan, tunteet eivät saa vaikuttaa."
Maahanmuuttoviranomaisen mielestä lapsen etu on huomioitu, kun lapsi erotetaan isästä ja pienemmästä sisaruksestaan ja asetetaan asumaan äidin kanssa kauas pois, joka tietenkin ikävöi lapsiensa isää ja esikoisvauvaansa. Mikä ihana ja hyvä elämä edessä. Ja miten on suunniteltu julkishallinnollinen organisaatiomme, jos tunteet, jotka meillä ovat kehittyneet evoluutiossa itsesuojeluvaistomme rinnalle, ovat kiellettyjä ja ne eivät saa vaikuttaa? Täysin järjetöntä! Meillä on tunnemuisti eli talamus aivoisamme, jotta pysyisimme elossa. Juuri tunteemme ja aivojemme sekä mielemme kyky käsitellä niitä tekee meistä inhimillisiä ihmisiä.
Lapsiasiavaltuutettuhan ei voi ottaa mihinkään yllämainittuun kantaa, sillä hän ei voi ottaa kantaa yksittäistapauksiin eli yksittäisten ihmisten oikeuksien toteutumiseen. Hän ei oikeastaan voi ottaa kantaa myöskään omaan tilanteeseensa, jossa häneltä on viety mielipiteenvapaus ihmisenä työssään ja asemassaan yksittäisissä asioissa eli konkreettiseen elämään, sillä hänkin on yksilönä asemassaan yksittäistapaus.
Myös lapsiasiavaltuutetun ympärille rakennettua julkishallinnollista organisaatiota tulisi tarkastella tarkemmin ja järjestelmää tulisi korjata. Ihmiset eivät ole esineitä, joita voi vain heittää sivuun tutkimatta tarkemmin asian merkitystä isommassa koossa. Kukaan ei ole yksittäistapaus, sillä jokainen meistä on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja me kaikki linkitymme toisiimme ja me elämme kiintymyssuhteissa. Me kaikki haluamme turvautua toisiimme, jos meillä on hätä ja silloinkin kun meillä ei ole hätä. Yhden kärsimys on monien kärsimys ja yhden ilo on monien ilo.
Antisosiaaliset sosiopaatit eivät ota huomioon yksittäisten ihmisten tunteita ja kokemuksia, vaan käyttävät heitä oman edun tavottelussa välineinä tai toteuttavat heille annettua tehtäväänsä rajoittunein taidoin hyvin ohuella suhtella olevaan arkeen kykenemättöminä ymmärtämään elämän monivivahteikkuutta.
Täällä mieron tiellä pohdin, onko mitään järkeä, että valtiomme rakensi julkishallinnollisen organisaation nimeltä lapsiasiavaltuutettu, jonka keulahahmoksi nimettiin sitten joku virkanimellä lapsiasiavaltuutettu, jos mitään valtuuksia ei oikeasti ole. Siinä vaiheessa kun ihmiseltä viedään mielipiteenvapaus, häneltä viedään oikeus toteuttaa itseään ja osallistua yhteisölliseen elämäämme yksilönä. Kun tällainen tyhjä virka luodaan, jossa rahamme laitetaan siihen, että joku esiintyy klovnin tai marionetin lailla meille jää kysyttäväksi, miksi mies edes puhuu eikä esitä mimiikkaa (siitähän tässä oikeasti on kyse) ja missä on kajaalit ja muut maskit.
Minua ainakaan ei naurata yhtään. Lastemme sairaaloissa käyvät klovnit ja pellet tervehtimässä ja ilahduttamassa vakavasti sairaita lapsia. He saavat minutkin iloiseksi jo pelkästään tietäessäni, että heitä on.
Meidän sirkuksemme ja tivolimme ovat tarkoin valvottuja ja niissä tutkitaan turvallisuutta tarkasti niin työntekijöiden kuin myös asiakkaiden turvaksi. Eläintenkin oikeuksia ajetaan. Meille vanhemmalle sukupolvelle tuttu Pelle Hermanni otti huomioon yksittäiset lapset ohjelmansa alussa ja nimesi meitä katsellen kamerasta koteihimme. Kun Hermanni soitteli äidilleen näköpuhelimella, olin ihmeissäni ja toivoin sen olevan mahdollista, ja nyt soittelen näköpuheluja lapselleni ja samalla pohdin lapsiasivaltuutetun keksintöjen tyhjyyttä.
Jostain syystä lapsiasianvaltuutettu ei ole kiinnostunut lapsistamme, jotka ovat persoonia, lihaa ja verta, hermosoluja, välittäjäaineita tuottavia ja elämää kokevia ihmisiä ja kokemuksistaan kehittyviä, vaan kulkee jonkun käsikirjoittaman ohjelman mukaisesti roolissaan ja puhuu asioista vain ilmiötasolla sekä pitäytyy abstraktien käsitteiden esitäämisessä ja mielikuvien luomisessa ilman konkreettisen todellisen arjen ja elämän kohtaamista.
Tällaisesta ei ole mitään iloa lapsillemme tai hyötyä perheillemme.
John Oliver tule Suomeen ja tee meistä myös ohjelma! Valtiomme julkishallinnollinen organisaatio on yhtä sekaisin kuin teilläpäin, vaikka meillä suuruudenhulluus ei ole sokaissut toimintaa. Viranomaisasema tosin antaa suuruuskokemuksia näille viranomaisille, mutta se on heidän oma tunnekokemus. Valtiollamme ei ole varaa suuruudenhulluuteen, sillä julkishallinnollinen organisaatio käyttää valtion varat tyhjiin julkishallinnollisiin organisaatioihin. Kun teillä sijoitettiin ydinpommeihin niin paljon, että voisitte tuhota moninkertaisesti koko planeettamme, niin meillä kulutettaan pienet varamme tyhjiin organisaatioihin, jotka eivät tuota mitään. Meillä ei kunnioiteta vanhuksia eikä välitetä lapsista, joten mitä jäi jäljelle? Lakiemme mukaan eläimien kanssa saa harrastaa seksiä ja mielipiteenvapaus on luonut käänteisesti mielivaltaista vapaudenriistoa. Täällä mytologia Fennica on saanut aikaan tarinallaan Samposta sellaisen hullunmyllyn, että Lewis Carrollkaan ei osaisi siitä kirjoittaa ja Ihmemaan Liisakin päättäisi avaimenreijästä katsottuaan, ettei tahdo tänne ja kiipeäisi vaikka sormet verissä syvää onkaloa ylös takaisin kaninkolon suulle. Me tarvitsemme juuri sinua haistattelemaan ja wittuilemaan nämä organisaatiomme "suunnittelijat" eli Sampon rakentajat läpi. Sinussa on enemmän sisua kuin yhdessäkään valtiomme viranomaisessa ja sinä olet kaiken lisäksi vielä hauska.
Yhdenkään lapsiasiavaltuutetun ei pitäisi lähteä leikkimään Väinämöistä, tietäjää iänikuista, ennen kuin saa tarpeeksi ammattitaitoisen työryhmän ympärilleen (kalastaa sen suuren hauen) ja oikeasti oikeuden mielipiteeseensä eli asiantuntijaryhmän tarkoin tutkittuun johtopäätelmään (opettelee laulamaan).
Kurttila tosin ottaa kantaa tähän yksittäistapaukseen, vaikka hän ei ota kantaa yksittäistapauksiin muokaten sanojaan yleispätevään muotoon:
”Lasten oikeuksien sopimuksen yhdeksäs artikla edellyttää, että lasta ei eroteta vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei enää toteudu Suomessa. Toivon päättäjiltä rehellisyyttä tässä: pitää todeta, että Suomi ei enää noudata tätä artiklaa”, Kurttila sanoo. (HS 5.6.2016). Samaan aikaan Suomen valtiossa lapsia erotetaan vanhemistaan huoltotuomioilla ja huostaanottotuomioilla vaikka kuinka paljon.
Lapsiasiavaltuutettu - Julkihallinnollinen organisaatio -
Lapsiasia - FB:
https://www.facebook.com/lapsiasiavaltuutettu/?fref=ts
Bornariun perheen puolesta osoitettiin mieltä -
BalkanInsight 13.1.2016
http://www.balkaninsight.com/…/norway-decision-over-romania…
Tuomas Pellonperä - Kritiikkiä Kärjistämättä -
Kurikassa huostattiin - Äiti julkisuuteen omalla nimellään 24.3.2016:
https://tuomaspellonpera.blogspot.fi/…/kurikassa-huostattii…
Lapsiasiavaltuutettu leikkimisestä 15.4.2016:
http://blogi.lapsiasia.fi/2016_04_01_archive.html
Irakilaisäidistä -
HS 5.6.2016:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1465091686047…
http://www.hs.fi/kotimaa/a1465013586658…
US 5.6.2016:
http://www.uusisuomi.fi/…/196636-maahanmuuttovirasto-vastaa…
klovni (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Klovni
marionetti (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marionetti
Pelle Hermanni (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkuspelle_Hermanni
mimiikka (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mimiikka
Mythologia Fennica - Christfrid Gananderin 1785:
http://www.salakirjat.net/…/mythologia-fennica---suomalaine…
RSS Feed
