Tuossa silmiini osui MV-lehden FB-linkki "Video: Näin SDP:n Tytti Tuppurainen on terrorisoinut ex-miestään ja lapsiaan". Linkki tosin auetessaan kertoo, ettei sivua ole olemassa.
Linkin FB-sivullaan julkaiseen sivulla pohditaan tilannetta, jossa huoltoriita oli kestänyt jo vuodesta 2009 saakka ja kauhukseni luin lasten äidin syyttäneen isää väkivallasta, mutta samalla todenneen, ettei ole havainnut lapsissa väkivallan merkkejä ja myöskin todettiin lasten tahtovan tavata isäänsä.
Isästä ei ole tehty yhtäkään rikosilmoitusta ja kukaan ei ole ikinä tutkinut onko isä väkivaltainen. Isä on saanut tavata lapsiaan kerran kuukaudessa valvotusti.
Jokaiselle oikeuslaitokselle jokaisessa kunnassa on kunta antanut jopa toisistaan eriäviä neuvoja tuomareille kuinka toimia huoltoriitatilanteissa tuomioita antaessaan. Huoltoriitaan liittyviä lakeja ei ole avattu kovinkaan tarkkaan ja tämä aiheuttaa jokaisen tuomarin ja olosuhteen kohdalla täysin subjetiivisia tapoja tulkita lakia ja valmistella tuomioita.
Helsingissä jostain kumman syystä on tuomaristoa ohjeistettu jopa herkästi lapsen tapaamisoikeutta pohtiessaan turvaamaan lapsi ja päättämään valvotuista tapaamisista, jos toinen vanhemmista edes esittää huolta ja pelkoa lasten turvallisuudesta toisen vanhemman huolenpidon aikana. Järkyttävyys tässä neuvossa on se seikka, että tämähän mahdollistaa vieraannuttamisen.
Ottamatta kantaa siihen, onko Tuppurainen vieraannuttaja ja huoltokiusaaja, joka tahtoo mitätöidä lastensa isän vanhemmuuden ja tehdä lapsien ja isän elämästä epänormaalin, tahdon miettiä mitä keinoja on vanhemmalla, jota syytetään lapsiin kohdistetusta väkivalasta ja tuomitaan tapaamaan lapsiaan vaikkapa vuosiksi valvotusti vain pelkän epäilyn varjolla.
Helsingissä poliisi ei tutki huoltoriidan aikana vanhemman tekemää rikosilmoitusta kunnian loukkaamisesta ja vainoamisesta ainakaan kaikkien kansalaisten kohdalla. Ehkä poliisi tutkii heidän kohdalla, joilla on rintamerkintänä jokin viranomaisen asema tai korkea johtavuuden asema tai pätevyys arvostettuun ammattiin kuten lääkärinä, mutta tavallinen kansalainen ei saa poliisin tukea huoltoriidan aikana, vaikka kunniaa loukattaisiin räikeästi.
Poliisin toiminta on toisaalta järkevää. Huoltoriidassahan tulisi tuomareiden osata havaita vieraannuttajat ja poliisin tulee luottaa, että tuomarin ammattitaito riittää havaitsemaan, jos toinen vanhempi loukkaa toisen vanhemman kunniaa antamalla tuomarin uskoa toisen vanhemman olevan jollakin tavalla todella vakavasti lapsen henkisen ja / tai fyysisen terveyden vaarantava toiminnoissaan. Poliisi ei tosin tiedä, että tuomari on neuvottu toimimaan jopa huolen varassa ja tuomaria ei ole neuvottu tutkimaan onko vanhempi todella vaarallinen lapselle. Tuomarihan ei ole sosiaalivirkailija joka tapaa lasta vanhemman kanssa yhdessä. Poliisi ei ymmärrä, että huoltoriidan aikana voi vieraannuttaja loukata toisen vanhemman kunniaa huolto-oikeudessa valheellisilla ja mustamaalaavilla väitteillään.
Keneltä sitten pyytää apua, kun tuomari ei ole velvollinen tutkimaan onko vanhempi lapselle vaarallinen? Vieraannuttaminenhan on väkivaltaa, vaikka Suomen viranomaisten mukaan sitä ei ole väkivallaksi vieläkään määritelty ja rikokseksi laissamme kirjattu. Lasten edun toteutumisessahan juuri sosiaalihuollolla on suuri vastuu, kun pohdimme lapsiin kohdistettua väkivaltaa. Eikö tällöin tulisi pyytää apua lastensuojelusta?
Suomen lain mukaan vanhemmilla ei ole oikeutta lapsiinsa. Suomalainen laki lasten oikeuksista tunnustaa lapsen oikeudeksi vanhempansa sillä rajoitteella, että vanhempi ei saa olla lapselle turvattomuutta aiheuttava. Eikö lastensuojelun tulisi olla perheitä tukemassa juuri vieraannuttamistilanteissa huoltoriidan aikana, jotta lapsen oikeus vanhempaansa todella toteutuisi lapsen edun mukaisesti, jotta lapsi saisi tavata vanhempaansa mahdollisimaan paljon ja mahdollisimman normaaleissa olosuhteissa.
Valitettavasti useat lastensuojeluviranomaiset eivät ole ammattitaidoltaan kykeneviä kantamaan vastuutaan lapsen vastuusosiaalivirkailijana ja tutkimaan todella objetiivisesti olosuhteita vieraannuttamistilanteessa.
THL on vasta viime vuoden aikana kirjannut ensimmäisen kirjauksensa lastensuojelun käsikirjaan vieraannuttamsesta ja tuonut esille, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa asiasta ja asiaa tulee tutkia. THL ei ole tietoinen, ettei lastensuojelun sosiaalivirkailija myöskään tiedä miten tuomaristoa on ohjeistettu toimimaan huolto-oikeuden aikana.
On muistettava, ettei tuomari ole sosiaalivirkailija. Tuomari tekee huoltotuomion sen tiedon valossa, joka hänelle siinä tilanteessa on. Jos toinen vanhempi vieraannuttajana esittää huoltaan toisesta vanhemmasta ja tuomari kokee, ettei toinen vanhempi todistelujensa avulla saa aikaan luottamussuhdetta tuomariin tai tähän toiseen huolestuneeseen vanhempaan, on tuomarin tuomittava Helsingissä saamiensa ohjeistusten varassa lapsi tapaamaan tätä vaaralliseksi syytettyä vanhempaa valvotusti.
Vaikka valvotut tapaamiset ovat lasta kuormittavia ja lapselle epänormaaleja, tuomarin tulee turvata lapsi, kun on pienikin epäilys huolesta. Eikö silloin kun lapsi asetetaan lasta kuormittavaan ja epänormaaliin olosuhteeseen tulisi jonkin tahon tutkia, että ovatko valvotut tapaamiset todella tarpeellisia ja eikö se jokin taho ole lastensuojelu?
Valitettavasti lastensuojelussa useat sosiaalivirkailijat eivät kuitenkaan ymmärrä kantaa vastuutaan tällaisessa asiassa. Sosiaalivirkailija pakenee vastuutaan tuomarin tuomion taakse ja ilmoittaa toimimattomuutensa syyksi itse tuomion olevaisuuden. Kun sosiaalivirkailija ei tiedä tuomioon johtaneita syitä, koska tuomarit eivät mm. kirjaa tuomioihinsa auki tarkasti miksi tekevät minkäkinlaisia päätöksiä, olettaa sosiaalivirkailija helposti suoraan, että tuomarille on annettu vedenpitävä todiste vanhemman vaarallisuudesta suhteessa lapseensa. Lastensuojelu ei tiedä, että tuomari on ohjeistettu päättämään valvotuista tapaamisista vain pienenkin epäilyksen kohdalla. Jostain syystä lastensuojelussa ei ole myöskään sisäistetty humaania lastensuojelutyötä ja työotteeseen ei mm. kuulu valvotusti lastaan tapaavan vanhemman tukeminen niin, että lapselle kuormittavasta ja epänormaalista olosuhteesta päästäisiin tilannetta normalisoivaan olosuhteeseen mahdollisimman pian. Valvottuja tapaamisiakin tarjoava taho ei ole velvoitettu tukemaan vanhempaa neuvoen, vaan se vain suorittaa valvonnan ja kirjaa tapahtumat.
Mahdollisia ongelmia ei tahdota korjata ja poistaa muutoin kuin vain ehkäpä vähentämällä tapaamisia tai estämällä ne kokonaan, vaikka tukimuotoja on pilvin pimein jo olemassa.
Lastensuojelullahan on mahdollisuus vaikuttaa huoltotuomioihin ja tuomareiden tapaamispäätöksiin. He voivat neuvotella lähihuoltajan tai yksinhuoltajan kanssa valvottujen tapaamisten muuttamisesta tuetuiksi tapaamisiksi tai tapaamisten pidentämisestä tai jopa olosuhteen normalisoimisesta niin että lapsi saa tavata toista vanhempaansa vapaasti ilman valvontaakin, jos suorittaa asianmukaisen tutkimuksen vanhemman kyvystä huolehtia lapsestaan ja antaa tarvittaessa tuen, jotta vanhemman kyky huolehtia lapsestaan kehittyisi tarvittavaksi. Lastensuojelun tehtävähän on tutkia olosuhteita ja toimia myös yhtänä äänenä lapsen edun toteutumisen asioissa ja auttaa vanhempaa, joka ei luota toiseen vanhempaan, luottamaan tähän, jos ei ole mitään todellista syytä esittää epäilyksiä.
Jos päähuoltaja ei suostu uskomaan toisen vanhemman hyvään vanhemmuuteen, kun ei ole mitään syytä epäillä vanhemmuutta ja lapsikin sanoittaa tahtotilaa saada tavata normalisti vanhempaansa, jota vieraannuttaja leimaa vaaralliseksi, voi lastensuojelun viranomainen tukea vieraannuttamisen kohdevanhempaa ja lasta pyytämällä kunnan perheoikeudellista yksikköä laatimaan tuomarille olosuhdemuutoksena uuden tuomion toteuttamispyynnön ja pyytämään lapselle normaalimpaa olosuhdetta uudessa tuomiossa, joka vastaisi lapsen tarpeita ja oikeuksia.
Lastensuojelulla on myös vaikutusmahdollisuutta lasten tapaamisia koskevaan huoltotuomioon ja heidän näkemyksensä otetaan vakavasti oikeustuomioistuimessa. Myös lastensuojelu voi esittää oikeustuomioistuimeen huoltaan ja tämän huolen valossa tulee myös tuomarin tuomita lapsi tapaamaan vanhempaa valvotusti.
Koska Suomella ei ole enää varaa oikeudenmukaisiin oikeudenkäynteihin edes huoltoriitojen aikana, eivät tuomarit tutki lastensuojeluviranomaisten lausuntojen tositusarvoa. Tämä takoittaa sitä, ettei tuomari tutki, onko lastensuojeluviranomainen suorittanut yhtäkään tukimusta väitteensä taakse tai / ja kontaktoitunut edes lapseen tai vanhempaan, josta huolta esittää. Vaikka lastensuojeluviranomainen valehtelisi oikeudessa ja väittäisi vanhempaa lapselle vaaralliseksi ja kertoisi, että hänellä on todisteita tälle ja toteaisi, ettei muista mitä todisteita hänellä on, tuomari uskoo lastensuojeliviranomaista, koska lastensuojeluviranomainen on viranomainen. Tuomarin tehtävä on luottaa siihen, että lastensuojeluviranomainen osoittaessaan huolta, on todella tutkinut asian ja viranomaisena kantaa vastuutaan lasten ja perheiden oikeuksia koskevassa asiassa.
Vaikka tuomarille pystyisikin osoittamaan lastensuojeluviranomaisen valehdelleen oikeudelle, ei tuomari osaa huomata sitä väkivaltaa, jonka lastensuojelun viranomainen kohdisti vanhempaan valehdellessaan vanhemman olevan vaarallinen.
Lastensuojeluviranomaiset eivät tosin erota narsistisia vieraannuttajia, eivätkä tiedä mitä on vieraannuttaminen. Vanhempi joka tulee lastensuojeluun ja omaa kenties itse rintamerkintöjä tai hänen uusi puolisonsa omaa rintamerkinnän, on vaikka poliitikko tai johtava lääkäri tai sosiaalityön johtaja, voi saada rintamerkinnällään nk. uskottavuus pisteitä ja saada lastensuojeluviranomaisen uskommaan, että huolelle on aihatta ja näin tilaamaan fabrikoidun huolenosoituksen lastensuojelulta olosuhdeselvitykseen tuomarille huolto-oikeuteen. Vieraannuttajan lausunto toisintuu lastensuojelun lausunnossa ilman, että lastensuojelu tutkisi onko vieraannuttajan huoli edes aiheellinen lastensuojelun näkemyksenä ja tuomari ei tutki tekikö lastensuojelu objektiivisen tutkimuksen, koska tuomarin velvollisuus on uskoa lastensuojelun viranomaista moniammatillisessa yhteistyöttä.
Jos tahdot tehdä rikosilmoituksen virkarikoksesta lastensuojeluviranomaisen valan alla oikeudelle annetusta väärästä ja valheellisesta lausunnosta huolto-riidan aikana, ei Suomen poliisi tutki, sillä se ei tutki huoltoriita-asioihin liittyviä rikosilmoituksia, eikä myöskään lastensuojeluviranomaisen virkarikosasioita ellei Valvira pyydä tutkimaan, vaikka edellä mainittu virkarikos on jopa vakava ihmisoikeusrikos, joka haavoittaa niin vanhempaa kuin myös erityisesti lasta.
Suomen lastensuojelussa ja poliisissa eivät nämä viranomaiset tiedä mikä velvollisuus huolto-oikeudessa on asianajajilla. Asianajathan eivät aja huolto-oikeudessa kuin nimellisesti lapsen etua siihen todistelunsa verhoten, kun he huolto-oikeudessa ovat velvoitettuja ajamaan kuitenkin päämiehensä eli toisen vanhemman etua. Lapsella ei ole juurikaan mitään sanavaltaa itseään koskevassa huolto-oikeudenkäynnissä ja lapsen ääntä kuullaan vuodenkin kestävässä useita istuntoja sisältävässä oikeusprosessissa vain olosuhdeselvittäjän toimesta muutaman tunnin ajan. Itse olosuhdeselvittäjällä ei ole mitään tietoa siitä mitä asioita on käsitelty huolto-oikeuden istunnoissa, sillä olosuhdeselvittäjä ei tee muuta kuin tapaa asianiomaiset lyhyesti ja pyytää kirjalliset lausunnot lapsen elämässä vaikuttavilta viranomaisilta ja mm. tarkistaa vanhempien rikosrekisterin.
Myös olosuhdeselvittäjiltä voi tilata fabrikoidun huolikirjelmän tuomarille. Olosuhdeselvittäjätkin ovat manipuloitavissa näkemään jokin asia jonain toisena asiana vieraannuttaja vanhemman toimesta.
Olosuhdeselvittäjän huoli siis voidaan liittää kuin Graalin-maljaan huolia keräten yhteen lastensuojeluviranomaisen huoleen, kun vieraannuttaja johdattelee viranomaisia toista vanhempaa mustamaalaavilla ja loukkaavilla väitteillään. Tuomari on Helsingissä ainakin velvollinen tuomitsemaan lapsen tapaamaan vanhempaa, josta esitetään huolta, valvotusti saamiensa ohjeiden mukaan.
Kuinka sitten vieraannuttamisen kohdevanhempi voi suojella lastaan ja itseään, kun järjestelmässämme ei ole mitään tahoa, joka tukisi vanhemmuutta? Viranomaiskoneistohan ei tee yhteistyötä todellisen olosuhteen tutkimiseksi vakavissa huoltoriita-asioissa ja kukaan ei suojele lasta epänormaalilta vieraannuttamisolosuhteelta.
Lastensuojelu on velvoitettu aina perustelemaan toimintansa ja perustelun tulisi aina perustua aidolle tietämykselle, joka voi perustua ainoastaan objektiiviselle tarkalle monen tietolähteen reflektoivalle tutkimustavalle. Lastensuojelun tehtävä on tukea lapsen elämän normalisoitumista ja tukea lapsen vanhempia saavuttamaan tämän. Kuinka sitten lastensuojelu toimii vakavien huoltoriitojen aikana?
Helsingissä pahimmillaan lastensuojelu kieltäytyy yhteistyöstä vanhemman kanssa ja väittää yhteistyöstä eli vanhemmuuden tukemisesta kieltäytyessään vanhempaa yhteistyökyvyttömäksi.
Lastensuojelullahan olisi oltava ammatillinen pätevyys kriisityöhön, jotta kriisit eivät eskaloituisi mm. erokriisin aikana vuosia kestäväksi huoltokiista-asiaksi. Tällaista koulutusta lastensuojelussa ei kuitenkaan ole. Lastensuojelussa ei ole koulutusta myöskään väkivaltatyöhön ja lastensuojelu ei ymmärrä millaisesta väkivallasta on kyse mm. vieraanuttamistilanteessa. Eihän lastensuojelu välttämättä osaa myöskään puuttua humaanisti tavalliseen lähisuhdeväkivaltaan, eikä se tiedä miten väkivaltaista ihmistä voi tukea kohti väkivallatonta toimintaa ja kuinka saavuttaa näin elämän normalisointi.
Kun vieraannuttamisen kohdetta syytetään vaikkapa itsetuhoisuudesta ja epäillään, että vanhempi toteuttaa laajennetun itsemurhan tai sanoittaa itsetuhoisia epäsuoraa itsetuhoa esille tuovia ajatuksiaan lapselle, voi vanhempi hakeutua psykiatriseen arviointiin, jossa tutkitaan onko vanhempi itsetuhoinen. Lastensuojelun ja toisen vanhemman väite vanhemman itsetuhoisuudesta tulee tuomarin ottaa vakavana huolenaiheena, vaikka kumpikaan taho ei toisi mitään todistetta todella huolelleen ja asettaa lapsi tapaamaan epänormaalissa olosuhteessa tätä viranomaisissa pelkoja aiheuttavaa vanhempaansa eli valvotusti.
Tapaamisiin voidaan saada muutos, kun on todistaa, ettei vanhempi ole itsetuhoinen. Todistus voidaan saada psykiatrian lääkäriltä ja näin hakea todistuksen avulla olosuhdemuutoksena uutta tapaamissopimusta tai uutta huoltotuomiota tuomarilta. Olosuhdemuutoshan voi maksaa muutosta hakevalle oman asianajan lisäksi myös vastapuolen asianajajamaksut, vaikka tapaamiset laajenisivat.
Tässäkään tilanteessa ei itsetuhoiseksi syytetty vanhempi voi viedä asiaansa poliisille kunniaansa loukkaavan asiana, sillä poliisi ei tutki huoltoriita asioita. Tuomaritkaan eivät osaa havaita vieraannuttamista, varsinkin jos huolen esittäjä omaa rintamerkinnän, jonkin arvomerkinnän, kun havaitaan että toinen vanhempi tai lastensuojelu esitti vääristyneen väitteen toisesta vanhemmasta ja esti näin lapselta oikeuden normaaliin elämään. Edes lapsen kohdalla poliisi ei tutki, vaikka lapsen oikeuteen vanhempaansa on koskettu valheellisella väitteellä. Kukaan ei välitä viranomaisistamme, vaikka lapsen perus- ja ihmisoikeuksia on loukattu. Tämä lapsen perus- ja ihmisoikeuksien loukkaus sekä vieraannuttamisen kohdevanhemman kunnian loukkaus peitellään sanoilla: "Meillä oli huoli." Sana huoli oikeuttaa viranomaiset toimimaan välinpitämättömästi virassaan ja välinpitämättömyyshän myös on nyt luokiteltu väkivallaksi.
Missä sitten voi tutkia onko vanhempi lapselle väkivaltainen?
Lastensuojelu helposti ulkoistaa huolensa suoraan poliisille ja poliisihan ei tutki väkivaltaa kuin vain rikosasiamielessä (eli ei anna tukea) ja ei siinäkään ellei lastensuojelulla ole antaa sellaista näyttöä huolelleen, joka antaisi perusteet esitutkintaan. Esitutkinnan lopettamispäätöksessähän voi lukea, ettei poliisi löydä sellaista näyttöä, jonka avulla voisi esitetystä huolesta aloittaa esitutkinnan. Päätöksessä tosin myös lukee, ettei esitutkinan lopettamispäätös ota kantaa onko rikosta tapahtunut.
Näin ollen vaikka vanhemmasta tehtäsiinkin ja / tai tehtailtaisiin valheellisin väittein rikosilmoituksia lapseen kohdistetusta väkivallasta, ei poliisin lausunto esitutkinnan lopettamisesta päästä väkivallasta syytettyä vanhempaa pälkähästä. Vaikka lakiemme mukaan, me olemme syyttömiä, kunnes on toisin todistettu, huolto-oikeus on neuvottu kohtelemaan vanhempia kuin nämä olisivat todennäköisin syin syyllisiä pelkän esitetyn huolen varassa, vaikka ei olisi esitetty mitään todistetta jolle perustaa huoli. Lapsen elämän turvaaminen on asetettu tuomarin tehtäväksi ainakin Helsingissä jopa huolen varassa.
Ensi- ja Turvakotien liitto on määrittänyt väkivallaksi valheellisesti toisen ihmisen väkivaltaiseksi määrittelemisen ja tällaisen väitteen mukaan kohtelemisen. Kun yhdestäkään Suomen kunnasta ei kunnan tarjoamista viranomaispalveluista ole saatavilla tukea vanhemmalle, jota syytetään turhaan lasta väkivaltaisesti kohtelevaksi, saako tukea vanhemmat tällaisessa olosuhteessa kolmannelta taholta? Ainakaan Helsingissä Kilpolan väkivaltatyön yksikössä ei tällaiseen ole tukimuotoa tarjolla. Kilpolassakin kohdataan huoltoriitatrilanteessa vanhempi, joka hakee apua vieraannuttamistilanteessa väkivallan uhrina, niuhasti tuoden esille, ettei tukea ole tarjolla. Varsinkin, jos vanhempi tuo esille, että lastensuojelu on määritellyt ilman minkään laista tutkimusta vanhemman lapselle väkivaltaiseksi, Kilpolan niuha asenne tulee esille.
Kilpolassakaan ei välitetä vakavasta henkisestä väkivallasta, kun vanhemman lähisuhdetta lapseen rikotaan valheellisilla väitteillä vanhemman vanhemmuudesta. Vaikka Ensi- ja Turvakotien liitto on tietoinen tästä vakavasta ongelmasta, se ei ole ohjeistanut Turvakotien väkivaltatyön yksiköitä tarjomaan tukea näihin vakaviin olosuhteisiin.
Miksi Kilpolassa ei ole näihin vakaviin olosuhteisiin tukimuotoa, sitä emme tiedä. Nähtävästi tämän hetkisen väkivaltatyön johdon ammattilaisuus ei riitä suunnittelemaan ja tarjomaan palvelua juuri näihin vuosia kestäviin väkivaltaisiin olosuhteisiin, joihin ei ole olemassa mitään tukipalvelua. On kummaa, kun kuitenkin Kilpola kykenee katkaisemaan lähisuhdeväkivaltaa ja antamaan perheille tukea, ettei Kilpola kykene tukea antamaan silloin, kun olosuhteeseen liittyy huolto-oikeus ja /tai myös lastensuojelu. Mitä pelkää Kilpolassa johtotaho, joka ei uskalla kohdata lastensuojelua ja puhua väkivallasta aidosti ja suoraan viranomaisten kanssa, kun se ei uskalla tukea vanhempaa, joka kertoo olevansa vieraannuttamisen uhri, vakavan henkisen väkivallan uhri, joutuneen huoltoriidan aikana kunnian loukkaamisen kohteeksi eli väkivallan kohteeksi ja tippuneen viranomaiskoneiston älyttäömäksi rakennetun "yhteistyön" ulkopuolelle ja kaiken oikeusturvan sekä tuen ulkopuolelle vakavasti lapselle vaaralliseksi pelkällä huolella leimattuna.
Jos SDP:n Tuppurainen todella epäilee lastensa isää väkivaltaiseksi, miksi hän ei ole tehnyt mitään tukeakseen lasten ja isän vuorovaikutuksen normalisoitumista ja hakeutunut erilaisiin tukimuotoihin yhdessä lastensa isän kanssa? Lähisuhdeväkivallan olevaisuuttaa voi käsitellä objektiivisesti ammatillisesti pätevän väkivaltatyöntuen piirissä ja eroperheen kriisin voi avata KELA:n tukemassa eroperheen kriisiterapiassa. Lähivanhempi voisi osoittaa humaaniutta etävanhempaa kohtaan ja alituisen riitelyn sijaan ja toisen vanhemman leimaamisen viranomaiskoneistossa sijaan nähdä toisen vanhemman halu olla lasten kanssa tässä hetkessä, halu elää normaalia elämää lastensa kanssa ja vastata lastensa tarpeisiin. Miksi Tuppurainen ei tee töitä sen eteen, että isän halut ja lasten oikeudet pääsisivät toteutumaan? Miksi paeta ongelmaa, joka on kuitenkin korjattavissa heti kun huolta esittävä vanhempi tähän vain suostuu.
Helsingissä pienen 10-vuotiaan tyttölapsen isän uusi puoliso, johtava lääkäri, on vuodesta 2014 saakka väittänyt, että lapsen äiti manipuloi lasta. Hän ei ole koskaan avannut väitettään tarkasti ja osoittanut näin ammatillista osaamista tällaisessa asiassa. Hän vain väittää asioita.
Huomatkaa, että isän uusi puoliso on rintamerkitty, sillä hän on johtava lääkäri. Kun johtava lääkäri ottaa yhteyttä poliisiin, poliisi tutkii jopa huoltoriidan aikana lääkärin esittämät rikosilmoitukset äidistä ja vie ne syyttäjälle jopa tarkistettavaksi. Kun äiti tekee johtavasta lääkäristä tutkintapyynnön, ei poliisi tutki mitään perustellen toimimattomuuttaan huoltoriidalla. Se ei edes vilkaise todisteita. Kun äiti huomauttaa tästä poliisille ei poliisi välitä, vaikka välinpitämättömyys on väkivaltaa.
Syksyllä 2016 väitti johtava lääkäri oikeudelle velvoitettuna puhumaan totta äidin manipuloineen lastaan vuoden 2015 aikana Turvakodin valvotuilla tapaamisilla. Lastensuojelun pyytäessä johtavaa lääkäriä näyttämään kirjauksista, joita hänellä ei ollut oikeus edes lukea (jotka silti on lukenut - uusilla puolisoilla ei ole oikeutta lukea puolisonsa edellisestä suhteesta syntyneen lapsen salaisista asiakirjoista muuta kuin itseään koskevat kirjaukset) kohdat joista ilmenee johtavan lääkärin mielestä lapsen manipulointi, ei tämä suostunut yhteistyöhön.
Lastensuojelun päätettyä antaa väkivaltatyön tuki äidille yhteistyönä perheneuvolan johtavan psykologin sekä äidin psykoterapeutin kanssa (erikoisosaaminen väkivaltyöhön - työskennellyt naisten vankilassa ja toimii päätyönään väkivaltaa kokeineiden lasten psykoterapauttina) pyysi lastensuojelu isältä suostumuksen saada antaa eteenpäin Turvakodin kirjaukset perheneuvolaan sekä psykoterapautille väkivaltatyön toteuttamiseksi. Isä ei suostunut tekemään yhteistyötä lastensuojelun kanssa äidin vanhemmuuden tukemiseksi.
Onneksi sosiaalihuoltolaki oikeuttaa ja velvoittaa lastensuojelun toimimaan huoltajan päätösten vastaisesti, kun lapsen etu vaatii tätä ja onneksi myös äiti on oikeutettu antamaan vanhemmuuttaan tukeville viranomaisille kuten psykoterapeutilleen ja perheneuvolan psykologille itseään koskevat asiakirjat tutkittavaksi, joten väkivaltatyö voidaan toteuttaa tässä asiassa vaikka johtava lääkäri ei tahdokkaan tukea äidin vanhemmutta ja vaikka lapsen isä ei tahdo tukea äidin vanhemmuutta.
Äidin suurin epäilys on, etteivät isä ja johtava lääkäri suostu lastensuojelun näkemykseen, koska he tahtovat peittää valheellisen lausuntonsa oikeudelle, jolla loukkasivat äidin kunniaa. Turvakoti on todennut marraskuussa 2015 äidille, ettei äiti ole manipuloinut lastaan ja lastensuojelu on todennut äidille, ettei johtava lääkäri ole mitenkään todentanut väitettään, että äiti manipuloisi lastaan. Lapsen manipulointihan on lapseen kohdistettua väkivaltaa ja jos väittää vanhemman manipuloineen lastaan, kun tällaista ei ole tapahtunut, on tämäkin tekona väkivaltaa. Mielestäni on myös väkivaltaa olla tukematta ihmistä, joka tarvitsee tukea ja estää tuen toteutuminen.
Täällä mieron tiellä ihmettelen miksi poliisi on lähettänyt syyttäjälle useat kirjoitteluni mm. johtavasta lääkäristä syyteharkintaan kunnian loukkaamisesta, kun en ole missään vaiheessa johtavaa lääkäriä nimeltä maininnut ja miksi poliisi ei tue tuota äitiä, jota johtava lääkäri on väittänyt päihteiden väärinkäyttäjäksi ja vihjannut insestiksi ja suoraan väittänyt äidin kasvattavan lastaan seksuaalisväritteisesti ja joka on vuoden ajan väittänyt lapselle ja lastensuojelulle olevansa vaarassa, että äiti murtautuisi heille. Tämän johtavan lääkärin ja lastensuojelun, joka uskoi johtavaa lääkäriä, takia lapsi tapaa äitiään harvoin.
Täällä mieron tiellä totean, että huoltoriitamaailma on oikeusturvaton olosuhde, jossa ihmisoikeuksille ei ole Suomessa sijaa. Lakia huollosta ja huolto-oikeudesta ollaan kirjoittamassa uudelleen. Huomioiko se vieraannuttamisen ja sen kuinka viraannuttamisen kohdevanhemmat tippuvat oikeusjärjestelmässämme kaiken oikeusturvan ulkopuolelle, jää nähtäväksi. Oletusarvo on, että kun lakia muokkaa taho, joka ei ole ikinä istunut todella vieraanuttamisen kohteen paikalla viranomaiskoneiston hylkäämänä, ei se osaa vastata kansalaisten tarpeisiin. Sama koneistohan loi nykyolosuhteenkin.
Mitä maksaa valtiollemme se suuri kärsimys, jota toimimaton koneisto tuottaa? Mistä me veronmaksajat maksamme?
Järkyttävintähän on, ettei huolto-oikeudenkäynti oikeastaan todella koske vanhempia, vaan se koskee lapsia. Kyse on lapsen oikeuksista ja lapsen tarpeista eikä suinkaan viranomaisen tarpeista ja huolista tai vanhemman tarpeista ja huolista. Miksi tätä ei ole ymmärretty? Lasten tarpeet tulisi kaikin keinoin täyttää. Tällä hetkellä tarjottu palvelu lapsillemme on ontuva, kompuroiva, ongelmistaan tiedoton, ammattitaidoton ja välinpitämätön, kun ongelmat nostetaan pöydälle ja esille.
Tämän olosuhteen on aiheuttanut epäonnistunut moniammatillinen yhteistyö viranomaiskoneistossa eli syvä ammattitaidottomuus. Kukaan ei kanna vastuuta lasten asioista. Jopa THL ei osaannut avata vieraannuttamista ja moniammatillisen yhteistyön osaamisen tarvetta tarvittavalla tavalla, vaikka tällaisen asian jäsentäminen tarvisisi vain yhden kokemusasiantuntijan todellisen kohtaamisen.
Suurin vieraannuttaja ei suinkaan ole mieleltään epävakaa vieraannuttajavanhempi, vaan suurin vieraannuttaja on viranomaiskoneisto, joka ei osaa toimia lapsen edun toteuttamiseksi. Huoltoriidan aikana väkivaltaa ei katkaista, vaan sitä ylläpidetään piiloutuen huoltoriidan olevuuden taakse. Poikkeus on selkeä fyysinen väkivalta, jonka voi todentaa lääkärin tutkimuksella. Huoltoriidassa väkivallan uhri jää tuetta ja ilman oikeusturvaa, kun väkivalta on henkistä vainoamista törkein kunnianloukkauksin vieraanuttamistarkoituksessa.
Tämän loi meille viranomaiset, järkyttävää!
Linkin FB-sivullaan julkaiseen sivulla pohditaan tilannetta, jossa huoltoriita oli kestänyt jo vuodesta 2009 saakka ja kauhukseni luin lasten äidin syyttäneen isää väkivallasta, mutta samalla todenneen, ettei ole havainnut lapsissa väkivallan merkkejä ja myöskin todettiin lasten tahtovan tavata isäänsä.
Isästä ei ole tehty yhtäkään rikosilmoitusta ja kukaan ei ole ikinä tutkinut onko isä väkivaltainen. Isä on saanut tavata lapsiaan kerran kuukaudessa valvotusti.
Jokaiselle oikeuslaitokselle jokaisessa kunnassa on kunta antanut jopa toisistaan eriäviä neuvoja tuomareille kuinka toimia huoltoriitatilanteissa tuomioita antaessaan. Huoltoriitaan liittyviä lakeja ei ole avattu kovinkaan tarkkaan ja tämä aiheuttaa jokaisen tuomarin ja olosuhteen kohdalla täysin subjetiivisia tapoja tulkita lakia ja valmistella tuomioita.
Helsingissä jostain kumman syystä on tuomaristoa ohjeistettu jopa herkästi lapsen tapaamisoikeutta pohtiessaan turvaamaan lapsi ja päättämään valvotuista tapaamisista, jos toinen vanhemmista edes esittää huolta ja pelkoa lasten turvallisuudesta toisen vanhemman huolenpidon aikana. Järkyttävyys tässä neuvossa on se seikka, että tämähän mahdollistaa vieraannuttamisen.
Ottamatta kantaa siihen, onko Tuppurainen vieraannuttaja ja huoltokiusaaja, joka tahtoo mitätöidä lastensa isän vanhemmuuden ja tehdä lapsien ja isän elämästä epänormaalin, tahdon miettiä mitä keinoja on vanhemmalla, jota syytetään lapsiin kohdistetusta väkivalasta ja tuomitaan tapaamaan lapsiaan vaikkapa vuosiksi valvotusti vain pelkän epäilyn varjolla.
Helsingissä poliisi ei tutki huoltoriidan aikana vanhemman tekemää rikosilmoitusta kunnian loukkaamisesta ja vainoamisesta ainakaan kaikkien kansalaisten kohdalla. Ehkä poliisi tutkii heidän kohdalla, joilla on rintamerkintänä jokin viranomaisen asema tai korkea johtavuuden asema tai pätevyys arvostettuun ammattiin kuten lääkärinä, mutta tavallinen kansalainen ei saa poliisin tukea huoltoriidan aikana, vaikka kunniaa loukattaisiin räikeästi.
Poliisin toiminta on toisaalta järkevää. Huoltoriidassahan tulisi tuomareiden osata havaita vieraannuttajat ja poliisin tulee luottaa, että tuomarin ammattitaito riittää havaitsemaan, jos toinen vanhempi loukkaa toisen vanhemman kunniaa antamalla tuomarin uskoa toisen vanhemman olevan jollakin tavalla todella vakavasti lapsen henkisen ja / tai fyysisen terveyden vaarantava toiminnoissaan. Poliisi ei tosin tiedä, että tuomari on neuvottu toimimaan jopa huolen varassa ja tuomaria ei ole neuvottu tutkimaan onko vanhempi todella vaarallinen lapselle. Tuomarihan ei ole sosiaalivirkailija joka tapaa lasta vanhemman kanssa yhdessä. Poliisi ei ymmärrä, että huoltoriidan aikana voi vieraannuttaja loukata toisen vanhemman kunniaa huolto-oikeudessa valheellisilla ja mustamaalaavilla väitteillään.
Keneltä sitten pyytää apua, kun tuomari ei ole velvollinen tutkimaan onko vanhempi lapselle vaarallinen? Vieraannuttaminenhan on väkivaltaa, vaikka Suomen viranomaisten mukaan sitä ei ole väkivallaksi vieläkään määritelty ja rikokseksi laissamme kirjattu. Lasten edun toteutumisessahan juuri sosiaalihuollolla on suuri vastuu, kun pohdimme lapsiin kohdistettua väkivaltaa. Eikö tällöin tulisi pyytää apua lastensuojelusta?
Suomen lain mukaan vanhemmilla ei ole oikeutta lapsiinsa. Suomalainen laki lasten oikeuksista tunnustaa lapsen oikeudeksi vanhempansa sillä rajoitteella, että vanhempi ei saa olla lapselle turvattomuutta aiheuttava. Eikö lastensuojelun tulisi olla perheitä tukemassa juuri vieraannuttamistilanteissa huoltoriidan aikana, jotta lapsen oikeus vanhempaansa todella toteutuisi lapsen edun mukaisesti, jotta lapsi saisi tavata vanhempaansa mahdollisimaan paljon ja mahdollisimman normaaleissa olosuhteissa.
Valitettavasti useat lastensuojeluviranomaiset eivät ole ammattitaidoltaan kykeneviä kantamaan vastuutaan lapsen vastuusosiaalivirkailijana ja tutkimaan todella objetiivisesti olosuhteita vieraannuttamistilanteessa.
THL on vasta viime vuoden aikana kirjannut ensimmäisen kirjauksensa lastensuojelun käsikirjaan vieraannuttamsesta ja tuonut esille, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa asiasta ja asiaa tulee tutkia. THL ei ole tietoinen, ettei lastensuojelun sosiaalivirkailija myöskään tiedä miten tuomaristoa on ohjeistettu toimimaan huolto-oikeuden aikana.
On muistettava, ettei tuomari ole sosiaalivirkailija. Tuomari tekee huoltotuomion sen tiedon valossa, joka hänelle siinä tilanteessa on. Jos toinen vanhempi vieraannuttajana esittää huoltaan toisesta vanhemmasta ja tuomari kokee, ettei toinen vanhempi todistelujensa avulla saa aikaan luottamussuhdetta tuomariin tai tähän toiseen huolestuneeseen vanhempaan, on tuomarin tuomittava Helsingissä saamiensa ohjeistusten varassa lapsi tapaamaan tätä vaaralliseksi syytettyä vanhempaa valvotusti.
Vaikka valvotut tapaamiset ovat lasta kuormittavia ja lapselle epänormaaleja, tuomarin tulee turvata lapsi, kun on pienikin epäilys huolesta. Eikö silloin kun lapsi asetetaan lasta kuormittavaan ja epänormaaliin olosuhteeseen tulisi jonkin tahon tutkia, että ovatko valvotut tapaamiset todella tarpeellisia ja eikö se jokin taho ole lastensuojelu?
Valitettavasti lastensuojelussa useat sosiaalivirkailijat eivät kuitenkaan ymmärrä kantaa vastuutaan tällaisessa asiassa. Sosiaalivirkailija pakenee vastuutaan tuomarin tuomion taakse ja ilmoittaa toimimattomuutensa syyksi itse tuomion olevaisuuden. Kun sosiaalivirkailija ei tiedä tuomioon johtaneita syitä, koska tuomarit eivät mm. kirjaa tuomioihinsa auki tarkasti miksi tekevät minkäkinlaisia päätöksiä, olettaa sosiaalivirkailija helposti suoraan, että tuomarille on annettu vedenpitävä todiste vanhemman vaarallisuudesta suhteessa lapseensa. Lastensuojelu ei tiedä, että tuomari on ohjeistettu päättämään valvotuista tapaamisista vain pienenkin epäilyksen kohdalla. Jostain syystä lastensuojelussa ei ole myöskään sisäistetty humaania lastensuojelutyötä ja työotteeseen ei mm. kuulu valvotusti lastaan tapaavan vanhemman tukeminen niin, että lapselle kuormittavasta ja epänormaalista olosuhteesta päästäisiin tilannetta normalisoivaan olosuhteeseen mahdollisimman pian. Valvottuja tapaamisiakin tarjoava taho ei ole velvoitettu tukemaan vanhempaa neuvoen, vaan se vain suorittaa valvonnan ja kirjaa tapahtumat.
Mahdollisia ongelmia ei tahdota korjata ja poistaa muutoin kuin vain ehkäpä vähentämällä tapaamisia tai estämällä ne kokonaan, vaikka tukimuotoja on pilvin pimein jo olemassa.
Lastensuojelullahan on mahdollisuus vaikuttaa huoltotuomioihin ja tuomareiden tapaamispäätöksiin. He voivat neuvotella lähihuoltajan tai yksinhuoltajan kanssa valvottujen tapaamisten muuttamisesta tuetuiksi tapaamisiksi tai tapaamisten pidentämisestä tai jopa olosuhteen normalisoimisesta niin että lapsi saa tavata toista vanhempaansa vapaasti ilman valvontaakin, jos suorittaa asianmukaisen tutkimuksen vanhemman kyvystä huolehtia lapsestaan ja antaa tarvittaessa tuen, jotta vanhemman kyky huolehtia lapsestaan kehittyisi tarvittavaksi. Lastensuojelun tehtävähän on tutkia olosuhteita ja toimia myös yhtänä äänenä lapsen edun toteutumisen asioissa ja auttaa vanhempaa, joka ei luota toiseen vanhempaan, luottamaan tähän, jos ei ole mitään todellista syytä esittää epäilyksiä.
Jos päähuoltaja ei suostu uskomaan toisen vanhemman hyvään vanhemmuuteen, kun ei ole mitään syytä epäillä vanhemmuutta ja lapsikin sanoittaa tahtotilaa saada tavata normalisti vanhempaansa, jota vieraannuttaja leimaa vaaralliseksi, voi lastensuojelun viranomainen tukea vieraannuttamisen kohdevanhempaa ja lasta pyytämällä kunnan perheoikeudellista yksikköä laatimaan tuomarille olosuhdemuutoksena uuden tuomion toteuttamispyynnön ja pyytämään lapselle normaalimpaa olosuhdetta uudessa tuomiossa, joka vastaisi lapsen tarpeita ja oikeuksia.
Lastensuojelulla on myös vaikutusmahdollisuutta lasten tapaamisia koskevaan huoltotuomioon ja heidän näkemyksensä otetaan vakavasti oikeustuomioistuimessa. Myös lastensuojelu voi esittää oikeustuomioistuimeen huoltaan ja tämän huolen valossa tulee myös tuomarin tuomita lapsi tapaamaan vanhempaa valvotusti.
Koska Suomella ei ole enää varaa oikeudenmukaisiin oikeudenkäynteihin edes huoltoriitojen aikana, eivät tuomarit tutki lastensuojeluviranomaisten lausuntojen tositusarvoa. Tämä takoittaa sitä, ettei tuomari tutki, onko lastensuojeluviranomainen suorittanut yhtäkään tukimusta väitteensä taakse tai / ja kontaktoitunut edes lapseen tai vanhempaan, josta huolta esittää. Vaikka lastensuojeluviranomainen valehtelisi oikeudessa ja väittäisi vanhempaa lapselle vaaralliseksi ja kertoisi, että hänellä on todisteita tälle ja toteaisi, ettei muista mitä todisteita hänellä on, tuomari uskoo lastensuojeliviranomaista, koska lastensuojeluviranomainen on viranomainen. Tuomarin tehtävä on luottaa siihen, että lastensuojeluviranomainen osoittaessaan huolta, on todella tutkinut asian ja viranomaisena kantaa vastuutaan lasten ja perheiden oikeuksia koskevassa asiassa.
Vaikka tuomarille pystyisikin osoittamaan lastensuojeluviranomaisen valehdelleen oikeudelle, ei tuomari osaa huomata sitä väkivaltaa, jonka lastensuojelun viranomainen kohdisti vanhempaan valehdellessaan vanhemman olevan vaarallinen.
Lastensuojeluviranomaiset eivät tosin erota narsistisia vieraannuttajia, eivätkä tiedä mitä on vieraannuttaminen. Vanhempi joka tulee lastensuojeluun ja omaa kenties itse rintamerkintöjä tai hänen uusi puolisonsa omaa rintamerkinnän, on vaikka poliitikko tai johtava lääkäri tai sosiaalityön johtaja, voi saada rintamerkinnällään nk. uskottavuus pisteitä ja saada lastensuojeluviranomaisen uskommaan, että huolelle on aihatta ja näin tilaamaan fabrikoidun huolenosoituksen lastensuojelulta olosuhdeselvitykseen tuomarille huolto-oikeuteen. Vieraannuttajan lausunto toisintuu lastensuojelun lausunnossa ilman, että lastensuojelu tutkisi onko vieraannuttajan huoli edes aiheellinen lastensuojelun näkemyksenä ja tuomari ei tutki tekikö lastensuojelu objektiivisen tutkimuksen, koska tuomarin velvollisuus on uskoa lastensuojelun viranomaista moniammatillisessa yhteistyöttä.
Jos tahdot tehdä rikosilmoituksen virkarikoksesta lastensuojeluviranomaisen valan alla oikeudelle annetusta väärästä ja valheellisesta lausunnosta huolto-riidan aikana, ei Suomen poliisi tutki, sillä se ei tutki huoltoriita-asioihin liittyviä rikosilmoituksia, eikä myöskään lastensuojeluviranomaisen virkarikosasioita ellei Valvira pyydä tutkimaan, vaikka edellä mainittu virkarikos on jopa vakava ihmisoikeusrikos, joka haavoittaa niin vanhempaa kuin myös erityisesti lasta.
Suomen lastensuojelussa ja poliisissa eivät nämä viranomaiset tiedä mikä velvollisuus huolto-oikeudessa on asianajajilla. Asianajathan eivät aja huolto-oikeudessa kuin nimellisesti lapsen etua siihen todistelunsa verhoten, kun he huolto-oikeudessa ovat velvoitettuja ajamaan kuitenkin päämiehensä eli toisen vanhemman etua. Lapsella ei ole juurikaan mitään sanavaltaa itseään koskevassa huolto-oikeudenkäynnissä ja lapsen ääntä kuullaan vuodenkin kestävässä useita istuntoja sisältävässä oikeusprosessissa vain olosuhdeselvittäjän toimesta muutaman tunnin ajan. Itse olosuhdeselvittäjällä ei ole mitään tietoa siitä mitä asioita on käsitelty huolto-oikeuden istunnoissa, sillä olosuhdeselvittäjä ei tee muuta kuin tapaa asianiomaiset lyhyesti ja pyytää kirjalliset lausunnot lapsen elämässä vaikuttavilta viranomaisilta ja mm. tarkistaa vanhempien rikosrekisterin.
Myös olosuhdeselvittäjiltä voi tilata fabrikoidun huolikirjelmän tuomarille. Olosuhdeselvittäjätkin ovat manipuloitavissa näkemään jokin asia jonain toisena asiana vieraannuttaja vanhemman toimesta.
Olosuhdeselvittäjän huoli siis voidaan liittää kuin Graalin-maljaan huolia keräten yhteen lastensuojeluviranomaisen huoleen, kun vieraannuttaja johdattelee viranomaisia toista vanhempaa mustamaalaavilla ja loukkaavilla väitteillään. Tuomari on Helsingissä ainakin velvollinen tuomitsemaan lapsen tapaamaan vanhempaa, josta esitetään huolta, valvotusti saamiensa ohjeiden mukaan.
Kuinka sitten vieraannuttamisen kohdevanhempi voi suojella lastaan ja itseään, kun järjestelmässämme ei ole mitään tahoa, joka tukisi vanhemmuutta? Viranomaiskoneistohan ei tee yhteistyötä todellisen olosuhteen tutkimiseksi vakavissa huoltoriita-asioissa ja kukaan ei suojele lasta epänormaalilta vieraannuttamisolosuhteelta.
Lastensuojelu on velvoitettu aina perustelemaan toimintansa ja perustelun tulisi aina perustua aidolle tietämykselle, joka voi perustua ainoastaan objektiiviselle tarkalle monen tietolähteen reflektoivalle tutkimustavalle. Lastensuojelun tehtävä on tukea lapsen elämän normalisoitumista ja tukea lapsen vanhempia saavuttamaan tämän. Kuinka sitten lastensuojelu toimii vakavien huoltoriitojen aikana?
Helsingissä pahimmillaan lastensuojelu kieltäytyy yhteistyöstä vanhemman kanssa ja väittää yhteistyöstä eli vanhemmuuden tukemisesta kieltäytyessään vanhempaa yhteistyökyvyttömäksi.
Lastensuojelullahan olisi oltava ammatillinen pätevyys kriisityöhön, jotta kriisit eivät eskaloituisi mm. erokriisin aikana vuosia kestäväksi huoltokiista-asiaksi. Tällaista koulutusta lastensuojelussa ei kuitenkaan ole. Lastensuojelussa ei ole koulutusta myöskään väkivaltatyöhön ja lastensuojelu ei ymmärrä millaisesta väkivallasta on kyse mm. vieraanuttamistilanteessa. Eihän lastensuojelu välttämättä osaa myöskään puuttua humaanisti tavalliseen lähisuhdeväkivaltaan, eikä se tiedä miten väkivaltaista ihmistä voi tukea kohti väkivallatonta toimintaa ja kuinka saavuttaa näin elämän normalisointi.
Kun vieraannuttamisen kohdetta syytetään vaikkapa itsetuhoisuudesta ja epäillään, että vanhempi toteuttaa laajennetun itsemurhan tai sanoittaa itsetuhoisia epäsuoraa itsetuhoa esille tuovia ajatuksiaan lapselle, voi vanhempi hakeutua psykiatriseen arviointiin, jossa tutkitaan onko vanhempi itsetuhoinen. Lastensuojelun ja toisen vanhemman väite vanhemman itsetuhoisuudesta tulee tuomarin ottaa vakavana huolenaiheena, vaikka kumpikaan taho ei toisi mitään todistetta todella huolelleen ja asettaa lapsi tapaamaan epänormaalissa olosuhteessa tätä viranomaisissa pelkoja aiheuttavaa vanhempaansa eli valvotusti.
Tapaamisiin voidaan saada muutos, kun on todistaa, ettei vanhempi ole itsetuhoinen. Todistus voidaan saada psykiatrian lääkäriltä ja näin hakea todistuksen avulla olosuhdemuutoksena uutta tapaamissopimusta tai uutta huoltotuomiota tuomarilta. Olosuhdemuutoshan voi maksaa muutosta hakevalle oman asianajan lisäksi myös vastapuolen asianajajamaksut, vaikka tapaamiset laajenisivat.
Tässäkään tilanteessa ei itsetuhoiseksi syytetty vanhempi voi viedä asiaansa poliisille kunniaansa loukkaavan asiana, sillä poliisi ei tutki huoltoriita asioita. Tuomaritkaan eivät osaa havaita vieraannuttamista, varsinkin jos huolen esittäjä omaa rintamerkinnän, jonkin arvomerkinnän, kun havaitaan että toinen vanhempi tai lastensuojelu esitti vääristyneen väitteen toisesta vanhemmasta ja esti näin lapselta oikeuden normaaliin elämään. Edes lapsen kohdalla poliisi ei tutki, vaikka lapsen oikeuteen vanhempaansa on koskettu valheellisella väitteellä. Kukaan ei välitä viranomaisistamme, vaikka lapsen perus- ja ihmisoikeuksia on loukattu. Tämä lapsen perus- ja ihmisoikeuksien loukkaus sekä vieraannuttamisen kohdevanhemman kunnian loukkaus peitellään sanoilla: "Meillä oli huoli." Sana huoli oikeuttaa viranomaiset toimimaan välinpitämättömästi virassaan ja välinpitämättömyyshän myös on nyt luokiteltu väkivallaksi.
Missä sitten voi tutkia onko vanhempi lapselle väkivaltainen?
Lastensuojelu helposti ulkoistaa huolensa suoraan poliisille ja poliisihan ei tutki väkivaltaa kuin vain rikosasiamielessä (eli ei anna tukea) ja ei siinäkään ellei lastensuojelulla ole antaa sellaista näyttöä huolelleen, joka antaisi perusteet esitutkintaan. Esitutkinnan lopettamispäätöksessähän voi lukea, ettei poliisi löydä sellaista näyttöä, jonka avulla voisi esitetystä huolesta aloittaa esitutkinnan. Päätöksessä tosin myös lukee, ettei esitutkinan lopettamispäätös ota kantaa onko rikosta tapahtunut.
Näin ollen vaikka vanhemmasta tehtäsiinkin ja / tai tehtailtaisiin valheellisin väittein rikosilmoituksia lapseen kohdistetusta väkivallasta, ei poliisin lausunto esitutkinnan lopettamisesta päästä väkivallasta syytettyä vanhempaa pälkähästä. Vaikka lakiemme mukaan, me olemme syyttömiä, kunnes on toisin todistettu, huolto-oikeus on neuvottu kohtelemaan vanhempia kuin nämä olisivat todennäköisin syin syyllisiä pelkän esitetyn huolen varassa, vaikka ei olisi esitetty mitään todistetta jolle perustaa huoli. Lapsen elämän turvaaminen on asetettu tuomarin tehtäväksi ainakin Helsingissä jopa huolen varassa.
Ensi- ja Turvakotien liitto on määrittänyt väkivallaksi valheellisesti toisen ihmisen väkivaltaiseksi määrittelemisen ja tällaisen väitteen mukaan kohtelemisen. Kun yhdestäkään Suomen kunnasta ei kunnan tarjoamista viranomaispalveluista ole saatavilla tukea vanhemmalle, jota syytetään turhaan lasta väkivaltaisesti kohtelevaksi, saako tukea vanhemmat tällaisessa olosuhteessa kolmannelta taholta? Ainakaan Helsingissä Kilpolan väkivaltatyön yksikössä ei tällaiseen ole tukimuotoa tarjolla. Kilpolassakin kohdataan huoltoriitatrilanteessa vanhempi, joka hakee apua vieraannuttamistilanteessa väkivallan uhrina, niuhasti tuoden esille, ettei tukea ole tarjolla. Varsinkin, jos vanhempi tuo esille, että lastensuojelu on määritellyt ilman minkään laista tutkimusta vanhemman lapselle väkivaltaiseksi, Kilpolan niuha asenne tulee esille.
Kilpolassakaan ei välitetä vakavasta henkisestä väkivallasta, kun vanhemman lähisuhdetta lapseen rikotaan valheellisilla väitteillä vanhemman vanhemmuudesta. Vaikka Ensi- ja Turvakotien liitto on tietoinen tästä vakavasta ongelmasta, se ei ole ohjeistanut Turvakotien väkivaltatyön yksiköitä tarjomaan tukea näihin vakaviin olosuhteisiin.
Miksi Kilpolassa ei ole näihin vakaviin olosuhteisiin tukimuotoa, sitä emme tiedä. Nähtävästi tämän hetkisen väkivaltatyön johdon ammattilaisuus ei riitä suunnittelemaan ja tarjomaan palvelua juuri näihin vuosia kestäviin väkivaltaisiin olosuhteisiin, joihin ei ole olemassa mitään tukipalvelua. On kummaa, kun kuitenkin Kilpola kykenee katkaisemaan lähisuhdeväkivaltaa ja antamaan perheille tukea, ettei Kilpola kykene tukea antamaan silloin, kun olosuhteeseen liittyy huolto-oikeus ja /tai myös lastensuojelu. Mitä pelkää Kilpolassa johtotaho, joka ei uskalla kohdata lastensuojelua ja puhua väkivallasta aidosti ja suoraan viranomaisten kanssa, kun se ei uskalla tukea vanhempaa, joka kertoo olevansa vieraannuttamisen uhri, vakavan henkisen väkivallan uhri, joutuneen huoltoriidan aikana kunnian loukkaamisen kohteeksi eli väkivallan kohteeksi ja tippuneen viranomaiskoneiston älyttäömäksi rakennetun "yhteistyön" ulkopuolelle ja kaiken oikeusturvan sekä tuen ulkopuolelle vakavasti lapselle vaaralliseksi pelkällä huolella leimattuna.
Jos SDP:n Tuppurainen todella epäilee lastensa isää väkivaltaiseksi, miksi hän ei ole tehnyt mitään tukeakseen lasten ja isän vuorovaikutuksen normalisoitumista ja hakeutunut erilaisiin tukimuotoihin yhdessä lastensa isän kanssa? Lähisuhdeväkivallan olevaisuuttaa voi käsitellä objektiivisesti ammatillisesti pätevän väkivaltatyöntuen piirissä ja eroperheen kriisin voi avata KELA:n tukemassa eroperheen kriisiterapiassa. Lähivanhempi voisi osoittaa humaaniutta etävanhempaa kohtaan ja alituisen riitelyn sijaan ja toisen vanhemman leimaamisen viranomaiskoneistossa sijaan nähdä toisen vanhemman halu olla lasten kanssa tässä hetkessä, halu elää normaalia elämää lastensa kanssa ja vastata lastensa tarpeisiin. Miksi Tuppurainen ei tee töitä sen eteen, että isän halut ja lasten oikeudet pääsisivät toteutumaan? Miksi paeta ongelmaa, joka on kuitenkin korjattavissa heti kun huolta esittävä vanhempi tähän vain suostuu.
Helsingissä pienen 10-vuotiaan tyttölapsen isän uusi puoliso, johtava lääkäri, on vuodesta 2014 saakka väittänyt, että lapsen äiti manipuloi lasta. Hän ei ole koskaan avannut väitettään tarkasti ja osoittanut näin ammatillista osaamista tällaisessa asiassa. Hän vain väittää asioita.
Huomatkaa, että isän uusi puoliso on rintamerkitty, sillä hän on johtava lääkäri. Kun johtava lääkäri ottaa yhteyttä poliisiin, poliisi tutkii jopa huoltoriidan aikana lääkärin esittämät rikosilmoitukset äidistä ja vie ne syyttäjälle jopa tarkistettavaksi. Kun äiti tekee johtavasta lääkäristä tutkintapyynnön, ei poliisi tutki mitään perustellen toimimattomuuttaan huoltoriidalla. Se ei edes vilkaise todisteita. Kun äiti huomauttaa tästä poliisille ei poliisi välitä, vaikka välinpitämättömyys on väkivaltaa.
Syksyllä 2016 väitti johtava lääkäri oikeudelle velvoitettuna puhumaan totta äidin manipuloineen lastaan vuoden 2015 aikana Turvakodin valvotuilla tapaamisilla. Lastensuojelun pyytäessä johtavaa lääkäriä näyttämään kirjauksista, joita hänellä ei ollut oikeus edes lukea (jotka silti on lukenut - uusilla puolisoilla ei ole oikeutta lukea puolisonsa edellisestä suhteesta syntyneen lapsen salaisista asiakirjoista muuta kuin itseään koskevat kirjaukset) kohdat joista ilmenee johtavan lääkärin mielestä lapsen manipulointi, ei tämä suostunut yhteistyöhön.
Lastensuojelun päätettyä antaa väkivaltatyön tuki äidille yhteistyönä perheneuvolan johtavan psykologin sekä äidin psykoterapeutin kanssa (erikoisosaaminen väkivaltyöhön - työskennellyt naisten vankilassa ja toimii päätyönään väkivaltaa kokeineiden lasten psykoterapauttina) pyysi lastensuojelu isältä suostumuksen saada antaa eteenpäin Turvakodin kirjaukset perheneuvolaan sekä psykoterapautille väkivaltatyön toteuttamiseksi. Isä ei suostunut tekemään yhteistyötä lastensuojelun kanssa äidin vanhemmuuden tukemiseksi.
Onneksi sosiaalihuoltolaki oikeuttaa ja velvoittaa lastensuojelun toimimaan huoltajan päätösten vastaisesti, kun lapsen etu vaatii tätä ja onneksi myös äiti on oikeutettu antamaan vanhemmuuttaan tukeville viranomaisille kuten psykoterapeutilleen ja perheneuvolan psykologille itseään koskevat asiakirjat tutkittavaksi, joten väkivaltatyö voidaan toteuttaa tässä asiassa vaikka johtava lääkäri ei tahdokkaan tukea äidin vanhemmutta ja vaikka lapsen isä ei tahdo tukea äidin vanhemmuutta.
Äidin suurin epäilys on, etteivät isä ja johtava lääkäri suostu lastensuojelun näkemykseen, koska he tahtovat peittää valheellisen lausuntonsa oikeudelle, jolla loukkasivat äidin kunniaa. Turvakoti on todennut marraskuussa 2015 äidille, ettei äiti ole manipuloinut lastaan ja lastensuojelu on todennut äidille, ettei johtava lääkäri ole mitenkään todentanut väitettään, että äiti manipuloisi lastaan. Lapsen manipulointihan on lapseen kohdistettua väkivaltaa ja jos väittää vanhemman manipuloineen lastaan, kun tällaista ei ole tapahtunut, on tämäkin tekona väkivaltaa. Mielestäni on myös väkivaltaa olla tukematta ihmistä, joka tarvitsee tukea ja estää tuen toteutuminen.
Täällä mieron tiellä ihmettelen miksi poliisi on lähettänyt syyttäjälle useat kirjoitteluni mm. johtavasta lääkäristä syyteharkintaan kunnian loukkaamisesta, kun en ole missään vaiheessa johtavaa lääkäriä nimeltä maininnut ja miksi poliisi ei tue tuota äitiä, jota johtava lääkäri on väittänyt päihteiden väärinkäyttäjäksi ja vihjannut insestiksi ja suoraan väittänyt äidin kasvattavan lastaan seksuaalisväritteisesti ja joka on vuoden ajan väittänyt lapselle ja lastensuojelulle olevansa vaarassa, että äiti murtautuisi heille. Tämän johtavan lääkärin ja lastensuojelun, joka uskoi johtavaa lääkäriä, takia lapsi tapaa äitiään harvoin.
Täällä mieron tiellä totean, että huoltoriitamaailma on oikeusturvaton olosuhde, jossa ihmisoikeuksille ei ole Suomessa sijaa. Lakia huollosta ja huolto-oikeudesta ollaan kirjoittamassa uudelleen. Huomioiko se vieraannuttamisen ja sen kuinka viraannuttamisen kohdevanhemmat tippuvat oikeusjärjestelmässämme kaiken oikeusturvan ulkopuolelle, jää nähtäväksi. Oletusarvo on, että kun lakia muokkaa taho, joka ei ole ikinä istunut todella vieraanuttamisen kohteen paikalla viranomaiskoneiston hylkäämänä, ei se osaa vastata kansalaisten tarpeisiin. Sama koneistohan loi nykyolosuhteenkin.
Mitä maksaa valtiollemme se suuri kärsimys, jota toimimaton koneisto tuottaa? Mistä me veronmaksajat maksamme?
Järkyttävintähän on, ettei huolto-oikeudenkäynti oikeastaan todella koske vanhempia, vaan se koskee lapsia. Kyse on lapsen oikeuksista ja lapsen tarpeista eikä suinkaan viranomaisen tarpeista ja huolista tai vanhemman tarpeista ja huolista. Miksi tätä ei ole ymmärretty? Lasten tarpeet tulisi kaikin keinoin täyttää. Tällä hetkellä tarjottu palvelu lapsillemme on ontuva, kompuroiva, ongelmistaan tiedoton, ammattitaidoton ja välinpitämätön, kun ongelmat nostetaan pöydälle ja esille.
Tämän olosuhteen on aiheuttanut epäonnistunut moniammatillinen yhteistyö viranomaiskoneistossa eli syvä ammattitaidottomuus. Kukaan ei kanna vastuuta lasten asioista. Jopa THL ei osaannut avata vieraannuttamista ja moniammatillisen yhteistyön osaamisen tarvetta tarvittavalla tavalla, vaikka tällaisen asian jäsentäminen tarvisisi vain yhden kokemusasiantuntijan todellisen kohtaamisen.
Suurin vieraannuttaja ei suinkaan ole mieleltään epävakaa vieraannuttajavanhempi, vaan suurin vieraannuttaja on viranomaiskoneisto, joka ei osaa toimia lapsen edun toteuttamiseksi. Huoltoriidan aikana väkivaltaa ei katkaista, vaan sitä ylläpidetään piiloutuen huoltoriidan olevuuden taakse. Poikkeus on selkeä fyysinen väkivalta, jonka voi todentaa lääkärin tutkimuksella. Huoltoriidassa väkivallan uhri jää tuetta ja ilman oikeusturvaa, kun väkivalta on henkistä vainoamista törkein kunnianloukkauksin vieraanuttamistarkoituksessa.
Tämän loi meille viranomaiset, järkyttävää!
RSS Feed
