Me kaikki tiedämme, että jos ihminen on töissä ja sairastuu, saa hän sairaslomaa. Tämä pätee myös lastensuojelun sosiaaliviranomaisiin.
Me myös kaikki tiedämme, että jos sosiaalivirkailijaa ei huvita tukea ihmisiä, voivat he ihan rauhassa millaisella sepittelyllä tahansa jättää tukemiset väliin. Me myös tiedämme, ettei lastensuojelun tarvitse edes selitellä, kun eivät tue, vaikka hallintolaki määräisi heidät perustelemaan toimimattomuutensa, kun tukeminen on heille velvoitettu tehtävä lain määräämänä.
Olen kirjoittanut teille helsinkiläisestä lapsesta, joka on joutunut aivan kamalaan olosuhteeseen, kun lastensuojelu päättikin lähteä mukaan vieraannuttamiseen ja muutti lapsen lähihuollon lapsen äidiltä isän yksinhuolloksi. Lapsella on ollut asiakkuus Vuosaaren lastensuojelussa, joka pyysi tuomaria tekemään edellä mainitun tuomion samalla kun mustamaalasi äitiä monin törkein valheellisin väittein ilman asianmukaista tutkimusta näiden taakse. Väiteiden takana oli lapsen isän uusi puoliso, joka on ammatiltaan johtava lääkäri ja oli tuolloin aiemmin lapsen lastensuojelullisen tarpeenselvityksen tehneen johtavan sosiaalivirkailijan sukulainen.
Sitten lopulta luottamuspulan takia lapsen asiakkuus siirrettiin Lassilan lastensuojeluun, jossa vs. sos. Jokinen totesi jopa Helsingin lastensuojelun avohuollosta vastaavan sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion läsnäollessa, ettei hänen tarvitse mielestään tukea äidin vanhemmuutta, koska äiti ei ole enää huoltaja. Laki määrää kyllä tukemaan vanhemmuutta ja vanhempia vaikka nämä eivät olisi huoltajia, mutta Jokinen ja Vartio ovat kirjoittaneet Helsingissä lain uusiksi.
Nyt lapsen asiakkuus on vuorostaan Kivikon lastensuojelussa lapsen sanoitettua vakavaa itsetuhoa ja pelon aiheuttamia kuuloharhojaan ja tilanne ei ole muuttunut sitten juurikaan miksikään edellisestä ala-arvoisesta sosiaalityöstä. Äiti luuli johtava sosiaalivirkailijan Teiron mukavan iloisuuden ja rentouden vuoksi, että Teiro olisi humaani ajattelija, mutta erehtyi ensiarvioinnissaan. Äiti tahtoo aina ajatella ihmisistä ensin hyvää.
Johtava sosiaalivirkailija Teiro lupasi lapsen asiakassuunnitelman valmistuvan elokuussa 2016 ja sitten lupasi sen valmistuvan lokakuun 2016 loppuun mennessä, mutta asiakassuunnitelma ei ole vieläkään valmis ja sen valmistumiselle ei ole tehnyt mitään suunnitelmaa Teiro vieläkään, vaikka ollaan jo vuodessa 2017.
Asiakassuunnitelmaraakileessa on esillä joitakin lastensuojelun asettamia huolenaiheita ympärpyöreillä kielikuvilla sekä lapsen äidin sanoittamat huolenaiheet, joissa tulee esille, että lapsen isän kotona on vakavia ongelmia. Teiro itse on todennut äidille, että ongelmat ovat vakavia ja että ongelmat ovat isän kotona. Teiro on todennut äidille isän asettavan lapsen epäinhimillisiin olosuhteisiin ja kertonut tämän todenneensa myös isälle.
Äiti ei tiedä mitä Teiro todella puhuu isälle ja tämän puolisolle, sillä äidin saama viesti heiltä on ristiriitainen Teiron väitteiden kanssa.
Lapsen isä ja isän puoliso yhä väittävät, että heidän kotonaan ei ole mitään ongelmia ja lapsella on lastensuojeluasiakkuus vain koska lapsella on äiti, joka heidän mielestään tahtoo määrätä heidän elämäänsä. Kun äiti kysyi Teirolta onko isän ja johtavan lääkärin väite totta, jonka nämä olivat esittäneet totuutena tuomarille, koska tahtoivat tällaisella väitteellä vuorostaan leimata äitiä, kertoi Teiro äidille, ettei ole. Äiti pyysi puhumaan tästä asiasta lapsen isän ja tämän puolison kanssa, jotta saataisiin nämä ymmärtämään, että heidän kotonaan on vakavia ongelmia ja että heiltä odotetaan muutosta toimintaansa. Teiro lupasi tehdä tämän, mutta ei kyennyt tähän, sillä koki että noin kolmen tunnin tapaamisella hänellä ei ollut riittävästi mielestään aikaa tuoda esille tällaista ajatusvääristymää isän ja johtavan lääkärin kanssa.
Helsinkiläisäiti on huolissaan lapsen olosuhteesta ja tulevasta Teiron toimimattomuuden takia. Kuinka isä ja tämän puoliso voisi ymmärtää, että lastensuojelu odottaa heiltä muutosta toimintaansa, jos lastensuojelu ei avaa tätä heille? Jos lastensuojelu ei suoraan avaa ongelmia konkreetisesti näistä selkeästi kesksutellen ja tuo esille miksi ne ovat ongelmia ja kerro mitä muutosta odotetaan, kuinka nämä lapsesta pääasiallisesti vastuussa olevat voisivat muuttaa toimintaansa?
Johtava lääkäri väittää yhä, että äiti manipuloisi lastaan. Tätä johtava lääkäri on väittänyt jo keväästä 2014 saakka, mutta lastensuojelu ei ole tehnyt asian selvittämiseksi mitään. Lapsella on ollut manipulointiväitteen ajan Vuosaaressa vs. sos. Anne-Elena Vatjus sekä vs. sos. Laura Laine, Lassilassa vs. sos. Jokinen ja Kivikossa johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro, mutta kukaan näistä ei ole viitsinyt edes tutkia asiaa. Ei edes silloin kun Turvakoti kutsui vs. sos. Jokisen palaveriin Turvakodille käsittelemään Jokisen väitettä, että äiti olisi manipuloinut valvotuilla tapaamisilla lastaan, kun ei Turvakoti tällaista ollut ikinä havainnut, vaikka oli ollut aina valvomassa tapaamisia. Jokinen ei suostunut tuolloin tapaamiseen ja johtava lääkäri jatkaa väittämistään, että äiti olisi lasta monipuloinut tapaamisilla.
Äiti on pyytänyt Teirolta ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä ja pyytämään johtavalta lääkäriltä tarvittavan näytön, jolla todistaa väitteensä, jotta voitaisiin käsitellä asia. Yllätys yllätys, johtava lääkäri ei suostunutkaan tätä toteuttamaan, vaan väitti, että huolto-oikeus olisi todennut äidin manipuloivan lastaan tapaamisillaan toukokuussa 2015. Tosin Turvakoti totesi marraskuussa 2015, ettei äiti ole manipuloinut lastaan valvotuilla tapaamisilla.
Keväällä 2016 lapsen isä väitti lapsen olevan levoton mennessään äidilleen ja palatessaan äidiltään, mutta tuolloin totesi valvottuja vaihtoja toteuttava Psykoterpiakeskus Vastaamon psykoterapeutti Timo Tammi äidille, ettei tällaista ole ikinä itse havainnut. Tammi ei suotunut äitiä tässä asiassa auttamaan, koska siitä ei maksettu hänelle, koska kunta oli ostanut vain valvotut vaihdot, ei lausuntojen antamista tällaisissa asioissa.
Koska johtava sosiaalityöntekijä Teiro ei ole viitsinyt puolen vuoden aikana työskennellessään lapsen vastuusosiaalityöntekijänä lukea lapsen huoltotuomiota, ei hän tiennyt, ettei huolto-oikeus ollut ikinä määrittänyt äidin manipuloivan lasta. Mitään sellaista ei lue huoltotuomiossa. Teiro uskoi suoraan johtavaa lääkäriä tarkistamatta asiaa ja jopa oli kieltäytyä tästä syystä tähän johtavan lääkärin näkemykseen vedoten itse toteuttamasta ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, jonka tehtävä olisi täyttää myös humaani tehtävänsä eli ohjeistaen auttaa mahdollisesti lasta manipuloinutta kertomalla tälle miten manipulointi on tapahtunut ja ohjeistamalla toimimaan toisin. Väkivaltatyössähän on kyse konkreettisesta käytännön työstä. Teiro ei taida asemassaan todella tietää mitä manipulointi on, sillä näin helposti oli itse asemassaan johtavan lääkärin antamalla väärällä tiedolla ohjailtavissa.
Äiti on puhunut Teiron kanssa siitä, että Vastaamokin havaitsi lapsen isän väittävän olosuhteen olevan jotain mitä se ei ollut keväällä 2016, mutta Teiro ei ole tähänkään jaksanut kiinnitää huomiota.
Hassua Teiron kohdalla on se, että Teiro tietää johtavan lääkärin olevan vainoharhainen, koska Teiro on koettanut sosiaalityöntekijän koulutuksella käsitellä johtavan lääkärin selkeää vainoharhaa itse, sen sijaan, että neuvoisi vainoharhaisen lääkärin ammatillisesti pätevän psykiatrisen tuen piiriin. Tämä miltein 10-vuotiaan lapsen helsinkiläisisän johtava lääkäri puoliso kun on jo yli vuoden päivät vakaasti uskonut, ettei lapselle voi antaa kotiavainta, koska muutoin äiti varastaisi sen lapselta, kopioisi sen ja murtautuisi heille. Vainoharhainen johtava lääkäri myös on lueskellut äidin ja lapsen välisiä WhatsApp-viestejä ja rikkonut näin selkeästi Suomen lakia. Johtava lääkäri oli huolissaan, että lapsi on ottanut kuvia hänen kissoistaan sekä kodistaan ja lähettänyt niitä äidille ja pelkäsi äidin tekevän kuvilla jotain pahaa hänelle. Lapsi ei ole saanut myöskään aloittaa videokuvaamista harrastuksena, koska johtava lääkäri pelkää lapsen kuvaavan heidän kotiaan ja näyttävän äidille kuvia. Lasta on kielletty kuvaamasta isänsä kotia, josta johtava lääkäri on todennut myös, ettei se ole lapsen koti ja näyttämästä kuvia äidilleen johtavan lääkärin käskystä.
Johtava lääkäri on todennut sairastavansa vakavaa masennusta ja ahdistusta äidin takia, kertonut diagnosoineensa itse itsensä ilman tosin ammatillista pätevyyttä tällaiseen yleislääkärinä ja kertonut narskuttelevansa ahdistuksissaan hampaitaan äidin olemassaolon takia ja tämän irroittaneen hänen amalkaamipaikkansa. Johtava lääkäri ei ole hakeutunut psykiatrisen hoidon piiriin, vaikka on käsinyt monista oireistaan jo monta vuotta. Johtavan lääkärin näkemys on, että hänen mielisairauden sairauden syy on lapsen äiti, eikä suinkaan se syy löydy hänen omasta mielestään, joka tosiaan on sairauden kehittänyt ja sitä myös ylläpitnänyt, kun johtava lääkäri ei ole hakeutunut edes hoidon piiriin. Äiti ei ole kiinnostunut olemaan yhteydessä millään tavalla johtavaan lääkäriin tai murtautumaan tämän kotiin ja toivoisi kovasti, että harhainen lääkäri hakeutuisi psykiatriseen hoitoon ja tajuaisi, ettei sovellu ehkä hoitamaan edes potilaitaan ja johtamaan alaisiaan, jos ei erota mielikuvitustaan todesta.
Siitä huolimatta, että Teiro tietää johtavan lääkärin sanoittavan aika selkeää psykoosia (emme ole nyt kuitenkaan diagnosointiin kompetenssin omaavia, joten emme väitä tiedoksemme psykoosin olevuutta, vaan tuomme esille sen mahdollisen olevuuden), Teiro uskoo tätä johtavaa lääkäriä, kun tämä väittää huolto-oikeuden tuomarinkin määritelleen äidin kohdistaneen lapseen manipulaatiota.
Teiro on myös tietoinen, että johtava lääkäri on koettanut uskotella lastensuojelulle, että äiti on päihteiden väärinkäyttäjä, jota seurasi A-klinikan turha tutkimus, ja vuoden päästä Lassilan lastensuojelussa vs. sos. Jokisen väite, että äiti on kuin toipuva nisti, jonka kotona ei ole lapselle arvattavuutta ja Teiro on tietoinen, että johtava lääkäri koetti manipuloida sosiaalipediatrialla lastenpsykiatri Johanna Politin uskomaan, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi ja että johtava lääkäri onnistui saamaan Vuosaaren vs. sos. Laineen uskomaan, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi, josta seurasi sitten kuitenkin poliisin toteamus, että huoli on turha.
Teiro ei siis ole sen kummallisempi sosiaalivirkailija kuten olivat edellisetkään. Kun johtava lääkäri väittää jotain olevaksi, sosiaalivirkailijat kyseenalaistamatta uskovat todeksi kaiken. Ja vaikka äiti pyysikin Teiro tarkistamaan johtavan lääkärin väitteen ja lukemaan sen huoltotuomion kokonaan, ei Teiro tätäkään suostunut tekemään ja olisihan se ollut viisasta Teirolta myös kysyä johtavalta lääkäriltä, että missä kohtaa tämä on nähnyt huoltotuomiossa väitteen, että äiti manipuloisi lastaan, kun ei hän itse sitä sieltä kuitenkaan löytäisi, jos viitsisi etsiä. Teiro ei viitsi, jaksa tai ole kiinnostunut tekemään työtään ja tutkimaan tiedon todellista olevuutta. Hän ei nähtävästi koe tarpeellisena toteuttaa objektiivista tutkimusta, jotta voisi päästä myös objektiiviseen lopputulokseen.
Teiro on jopa ollut paikalla, kun johtava lääkäri kohdisti lapseen vakavaa henkistä väkivaltaa. Teiro toi sairaan lapsen äidiltään isänsä kotiin ja johtava lääkäri ilmoitti, ettei usko lapsen sairastavan, vaati saada mitata kuumeen todisteeksi, ei antanut olla kuumemittarin edes tarvittavaa aikaa lapsen kainalossa ja kun mittari näytti vain 36 celsiusta, koska lapselle oli annattu yli kahta tuntia aiemmin kuumetta alentava ja kuume oli laskenut tuosta 37,99 celsiuksesta johonkin lukuun mitä johtava lääkäri ei antanut edes mittarin todella näyttää, ilmoitti Teiron läsnäollessa johtava lääkäri, että hän vie lapsen verikokeisiin, jotta voi todistaa, ettei lapsi ole ollut kuumeessa. Johtava lääkäri oli tuona maanantaina haukkunut lasta lintsariksi ja vaatinut menemään kouluun, koska kuumetta ei enää ollut. Teiro ei puuttunut tähän johtavan lääkärin toimintaan, vaikka oli itse paikalla läsnä. Illalla lapsen kuume oli taasen noussut. Helsinkiläisäiti on hyvin huolissaan lapsestaan, koska lastensuojelu ei puutu mitenkään johtavan lääkärin toimintaan vaikka olisi läsnä tilanteessa, jossa lapseen kohdistetaan henkistä väkivaltaa.
Teiroa kuvaa myös se, että kun lapsella oli flunssan oireita, Teiro kysyi äidiltä, josko lapsella olisi noroviirus. Lapsella ei ollut ripulia tai oksentelua oireina. Teiro ei tiennyt mikä on noroviirus. Teiro ei myöskään tiennyt ohjeistusta, ettei flunssaisia lapsi viedä päivystykseen heti, vaan vasta jos oireet eivät hellitä apteekin käsikaupparohdoilla muutamassa päivässä. Teiro ei tiennyt syytä miksi flunssaisia lapsi ei viedä päivystykseen; mehän emme tahdo sairastuttaa lapsia muihin sairauksiin ja päivystykset ovat oivia paikkoja saada tartuntoja.
Muutamaa päivää lapsen sairastumista aiemmin oli johtava lääkäri uhkaillut lasta, joka pyysi isältään pakkaamiseen apua, että jos lapsi ei jätä isäänsä rauhaan, hän soittaa poliisin.
Päivä jälkeen tilanteen, jossa Teirokin oli paikalla, mutta ei puuttunut tuohonkaan tilanteeseen, johtava lääkäri vuorostaan kohdisti väkivaltatyön ammattilaisenkin määritelmän mukaan lapseen raakaa henkistä väkivaltaa mm. uhkaamalla lasta, että jos lapsi ei ole kotona äidiltä heidän haluamiin kellonaikoihin, he laittavat isän kanssa yhteistyöllä äidin vankilaan. Lasta uhkailtiin, että jos tämä ei ole ajoissa isänsä kotona äidiltään, isä laittaa äidin vankilaan ja uhkauksen esitti lapselle johtavana lääkärinä toimiva isän puoliso isän läsnäollessa. Lasta oli itkettänyt, mutta hän oli päättänyt, ettei näytä isälleen ja johtavalle lääkärille kyyneliään. Lapsi on jo useasti näiden vuoksi itkenyt ja juossut karkuun huoneeseensa tietäen, ettei tule saaman lohdutusta, empatiaa tai arvostusta eli vuorovaikutusta, jossa hänen kehitystarpeisiinsa vastataan.
Seuraavana päivänä lapsen isä toi lapsen äidin luokse eri aikaan kuin äiti oli sopinut lapsen tapaamisen Teiron kanssa alkavaksi. Nähtävästi Teiro oli sopinut lapsen isän kanssa eri kellonajan ja äidin kanssa eri kellonajan. Kummaa tilanteessa oli se, että kahden tunnin tapaamisen alussa äidille selvisi muutos tapaamisessa, josta äidille ei oltu ilmoitettu. Johtava lääkäri, joka ei ole lapsen huoltaja, oli ilmoittanut lapselle, että lapsen kotimatka äidiltä isälle kuuluukin lapsen tapaamiseen, vaikka asiasta oli koko syksyn 2016 ajan puhuttu, että kotimatkat eivät kuulu lapsen tapaamiseen ja näin oli sovittu lastensuojelun välitykselläkin. Johtava lääkäri muutti joko sopimusta itsenäisesti tai sitten Teiro puhuu eriä lapsen isälle ja eriä lapsen äidille. Isän vaatimus oli, että äiti vie lapsen saunaan klo 18-19, mutta samaan aikaan tosin vie lasta myös takaisin isän kotiin kello 19:00:sta tai muutoin isä puolisoineen laittaa äidin vankilaan. Näin oli lapselle ilmoitettu kahden päivän aikana ohjeiksi.
Äidin ja lapsen tapaaminen meni siihen, että he koettivat selvittää mitä isä todella tahtoo eli saadaanko mennä saunaan vai ei ja miten tulee toimia, ettei isä laita äitiä vankilaan.
Äidille isä on kertonut lapsen kuullen, että Teiro käy heillä naureskelemassa äidille. Äidille Teiro totesi, ettei näin ole ja että hän pyytänyt isää, ettei isä enää puhu hänen suullaan. Äidille tosin Teiro naureskelee isän toimintaa ja tämä on nauhoittunut äidin puhelimeenkin, joten äiti epäilee Teiron uskottavuutta. Ammatillisesti pätevä sosiaalivirkailija ei alentavasti naureskele leimaavalla asenteella toiselle vanhemmalle toisesta vanhemmasta näin kaverisuhdetta lapsellisella toimintatavalla luodakseen ja äiti ei tällaista hyväksy, vaikka pitääkin isän toimintaa moitittavana. Äiti ei näe tilanteessa mitään ilahduttavaa eli naureskelemisen arvoista ja muiden kurjuudella naureskeleminen on äidin mielestä mautonta.
Miettikää millaista on lapsesta ja äidistä tavata, kun elämä on pelkkää pelkäämistä. Elämä on vankila, jossa vanginvartijana on riitaisa huoltaja ja tämän harhainen puoliso ja tyhjää naureskelevaan lastensuojeluunkaan ei voi luottaa. Olosuhteeseen lapsen asetti lastensuojelu, joka ei nyt enää tahtoisi kantaa vastuutaan siitä, että asetti lapsen tällaiseen olosuhteeseen, vaikka kykenee toteamaan tilanteen vakavaksi ja lapselle epäinhimilliseksi.
Kun äiti puhui Teiron kanssa puhelimessa lyhyesti lapseen kohdistetusta raa'asta henkisestä väkivallasta tahtoi Teiro tuoda esille isän hyvän isyyden, koska isä oli juuri väkivallan tekemisen jälkeen seuraavana päivänä jäätyään kiinni väkivallasta sitten suostunut äidinäidin pyyntöön ja antoi lapsen päivää aikaisemmin joululomalla äidinäidin luokse. Teiron mielestä lapsen äidin tulee ammatillisesti pätevän väkivaltatyön pyynnön lapselleen esittämisen sijaan huomioida se kuinka isä antoi kahden vuorokauden sijaan lapsen tavata isoäitiään kolme vuorokautta puolenvuoden aikana. Näin unohtui väkivalta, koska isä oli ilmoittanut Teirolle olevansa hyvä ja mahtava isä, koska antoi isoäidille yhden päivän enemmän aikaa puolessa vuodessa olla lapsenlapsensa kanssa. Isä vuorostaan johdatteli Teiron ajattelua korottamalla itseään tuoden esille, että olisi tehnyt jotain erityistä, kun toteutti toiminnan, jota kaikki järkevät vanhemmat osavaat tehdä siitä numeroa tekemättä. Teiro meni vuorostaan tähän halpaan ja unohti väkivallan olevaisuuden ja väkivaltatyön merkityksen väkivallan uhreille eli lapselle ja äidille.
Siitähän ei ole montaa kuukautta, kun isä eväsi isoäidiltä, joka kävi Helsingissä, oikeuden tavata lapsenlastaan ja valehteli lastensuojelulle, että johtavalla lääkärillä olisi tärkeitä suunnitelmia lapsen kanssa. Johtava lääkärihän ei ole tehnyt ikinä mitään lapsen kanssa muuta kuin tuijotanut telkkaria ja tuolloinkin johtava lääkäri lähetti lapsen leikkimään kavereilleen. Tämänkin Teiro unohti heti ja isä oli mahtava isä, jota Teiro pyysi äitiä kunnioittamaan, koska isä antoi yhden päivän lapselle enemmän aikaa isoäitinsä kanssa.
Kuluneen puolenvuoden aikana lapseen on kohdistettu paljon henkistä väkivaltaa isänsä toimesta. En viitsi kaikkea tässä luetella. Teot ovat olleet yhtä törkeitä, mutta Teiro ei ole niihin aiemminkaan puuttunut. Ei vaikka kuinka on pyydetty puuttumaan ja lastensuojeluilmoituksia on tehty. Kun isä kohdistaa äitiin henkistä väkivaltaa, ei Teiro tue äidin vanhemmuutta mitenkään ja osoita välittämistä.
Kun lapsi tuli äidilleen sitten mennäkseen isoäidilleen kertoi lapsi, ettei isä ollut antanut hänelle ennen klo 13:00sta ruokaa. Lapsi sai tätä vasta kun oli pyytänyt ruokaa ja valitteli nälkäänsä ja lapsi kertoi äidilleen olevansa siksi huonovointinen. Lapsen hiukset olivat niin pahasti takussa, ettei niitä voinut enää harjan avulla avata, vaan kaikki hiukset yhdeksi kamalaksi takkukasaksi ajatuneena tuli avata käsin hius kerrallaan hiuksen takusta selvittäen kuin olisi avannut varovasti yhtä suurta rastaa. Hiusten avaamiseen meni tunteja. Lapsi kertoi katsoneensa joululomalla näytetyt sotaelokuvat isänsä kanssa ja osasi nimetä ne nimeltä.
Lapsi meni äidinäidiltä äidinisälle sovitusti, vaikka äidinisä oli sairas. Isoisä ei tahtonut peruuttaa tapaamista, sillä lapsen jouduttua isän huoltoon olivat tapaamiset olleet olemattoman vähäisiä ja tietoa uuden tapaamisen mahdollistumisesta ei ole, sillä lastensuojelu ei ole kyennyt luomaan ennakoitavuutta huoltajan toimintaan, jota väittävät yhteityökykyiseksi ja hyväksi huoltajaksi huoltotuomareille.
Kun sitten isoisä sairastui pahemmin ja ilmoitti palauttavan lapsen äidilleen puolivuorokautta aiemmin eli ei loppiaisaamuna, vaan edellisenä iltana, koska on sairas, ei tämä käynytkään lapsen isälle.
Vieraannuttajahuoltaja vallassaan ei pohdi muiden ihmisten etua, vaan käyttää valtaansa väärin ja ilmoittaa, että koska hänellä on valta päättää hän päättää kuin diktaattori muiden toiveita ja näkemyksiä kuulematta. Isoisän sairastaminen ei kiinnostanut huoltajaa. Ei kiinnostanut vaikka hänellä on puolisonaan jopa johtava lääkäri.
Äiti soitti Teirolle, mutta tämä ei vastannut edes tekstiviestillä. Äiti soitti päivystykseen, sillä lapsi on kolmen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä vierailemassa ja äiti tahtoi ennakoida sitä mahdollisuutta, että Loppiainenkin voi tapaamisena mennä taasen ihan mönkään lapselta äidin kanssa, jos isoisän vointi yön aikana vielä pahasti huononee, kun isoisä jo toimi lapsen kanssa vahvojen lääkkeiden voimalla.
Päivystys sai Teiron kiinni, mutta Teiro totesi päivystykselle välittämättä isoisän sairastamista, että kerta on sovittu, että lapsi menee äidilleen Loppiaisena niin olkoon. Hän oli myös lisännyt, että sopikoot keskenään viemiset ja tuomiset, vaikka hänelle on tullut täysin selväksi lapsen isän kyvyttömyys sopia muiden kanssa mistään asiasta hyvällä yhteistyöllä ilman riitaisaa asennetta ja isän kyvyttömyys huomioida muita ihmisiä kuten näiden terveyden tilaa. Teirohan ei näkemystään ilmoittanut itse äidille, vaan kun äiti ihmetteli, ettei Teirosta siltikään kuulu mitään ja hän soitti päivystykseen, hän sai kuulla Teiron näkemyksen päivystyksen työntekijältä, joka ei ollut myöskään kokenut tarvetta ilmoittaa äidille, mitä Teiro päätti tehdä. Teiro oli pohtinut päivystykselle myös eikö äidinisän puoliso voisi tuoda lasta äidilleen tuota yli kolmen tunnin ajomatkaa yhteen suuntaan, eikä välittänyt edes ottaa selvää onko isoisän puolisolla edes ajo-oikeutta eli ajokorttia. Teiro pohdiskeli vastuusosiaalivirkailijan asemassa työtoverinsa kanssa asioita, ei asianomaisten.
Päivystys pohti äidille, josko 10-vuotias lapsi kulkisi yksin junalla ja äiti joutui toteamaan, ettei Teiro ole ollut kiinnostunut lapsen itsenäistymisen tukemisessa myöskään vastuusosiaalivirkailijan asemassa ja neuvomaan lapsen isää kasvatuksellisissa keinoissa tässäkään asiassa. 10-vuotias ei osaa kunnolla kulkea edes julkisilla itsenäisesti muutaman pysäkin matkaa. Teiro ei siis välittänyt sairaasta isoisästä ja päästänyt tätä sairaslomalle tämän sitä pyytäessä.
Teiro on kertonut äidille, että hän on havainnut, että johtava lääkäri johdattelee lapsen isää ja todennut, että lapsen hyvä tulevaisuus on siitä kiinni, että isä ryhdistäytyisi Puhetta oli mm. siitä, että lapselle olisi saatava isänsä kotiin kotiavain. Äiti epäilee, että näin ei tule käymään, sillä lapsen isä elää johtavan lääkärin elätettävänä sekä lapsen elatustuella ja lapsilisällä. Niin vieraannuttajathan hakevat huoltoa rahallisista syistä muunmuassa ja nuo rahathan eivät mene lapseen, sillä tässäkin tilanteessa lapsen vaatetuksenhan ja lelujen oston hoitaa yhä lapsen äiti hyvin pienituloisena.
Lapsen isähän jäi myös syksyllä taasen kiinni pikkupäiväkänneistä lapsen seurassa, kun lapsen kummisetä meni isän kutsusta käymään heillä. Isä kun ei antanut vieläkään kummisedän tavata lasta ilman isää Helsingissä. Isä kai oli luullut, ettei humalatilaa havaita, koska on aina selitellyt jopa äidille, ettei hänellä ole ongelmaa alkoholin kanssa, vaikka tuli lapsen ristiäisiinkin kamalasti viinalle haisten valtavassa krapulassa.
Teiro ei kyennyt antamaan ammatillisesti pätevää päihdetyötäkään isälle, koska omien sanojensa mukaan johtava lääkäri vei keskustelun siihen, ettei ollut antanut lupaa isälle kutsua heidän kotiinsa lapsen kummisetää. Teiro jäi pohtimaan epäolennaista eli sitä oliko isällä johtavan lääkärin lupa, sen sijaan että olisi johtanut keskustelun olennaiseen asiaan tilanteessa eli siihen, että jos isä naukkailee useinkin pikku päivä ja -iltakännejä, ei isän kognitio pääse palautumaan ja hänen toimintakykynsä mm. huoltaa lasta laskee.
Helsingin kunta kampanjoi, että välinpitämättömyys on väkivaltaa. Helsingin kunnan sosiaaliviranomaiset tahtovat, että me vanhemmat ja muut tavalliset kansalaiset tiedämme, että olemme väkivaltaisia, jos emme välitä. Samaan aikaan tosin he oikeuttavat itselleen väkivallan eli välinpitämättömyyden jopa silloin, kun lapsiin kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa. Ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä ei ole saatavilla Helsingin lastensuojelusta, vaan lapset joutuvat kohtaamaan sosiaalivirkailjansa välinpitämöttämyyden.
Helsingin lastensuojelu meni määrittämään lapsesta huolta esille tuovan ja lapsesta väittävän vanhemman. äidin, yhteistyökyvyttömäksi syksyllä 2014 ja vaati lapsen yksinhuoltoa isälle. Nyt kun on todettu, ettei isän mielentoiminnot riitä lapsesta välittämiseen ja havaittu, ettei äidin hätähuuto ollut turhaa, vaan se oli lapsesta aitoa välittämistä, ei lastensuojelussa välitä johtava sosiaalityöntekijä Teiro edes suorittaa lain velvoittamaa asiakassuunnitelmaa lapselle valmiiksi, jotta saataisiin joku järkevä struktuuri lastensuojelulliseen työhön suunnitelmallisin tähtäimin.
Mihinkähän aikoo pääkaupunkiseutu sijoittaa sen valtion tuen, jota he saavat jopa 2 300 000 euroa palvelujen muuttamiseksi sellaiseksi, joksi sosiaali- ja terveysministeri Rehula väittää palvelujen muuttuvan, jos suunnitelmissa ei ole kohdistaa sosiaalityötä kohti välittämistä?
Tällaiseen olosuhteeseen tahtoi Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine asettaa pienen helsinkiläistytön, kun pyysi tuomaria antamaan lapsen huollon harhaiselle lääkärille ja isälle, joka ei vastaa lapsen kehitystarpeisiin, koska piti itse henkilökohtaisesti enemmän harhaisesta johtavasta lääkäristä, joka tahtoo harhoineen leimata lapsen äitiä ja isästä, joka ei välitä edes lapsen perustarpeista, kuten ruuan antamisesta lapselle ja joka antaa puolisonsa kohdistaa lapseen raakaa henkistä väkivaltaa.
Tämän hyväksyy sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ja tämän hyväksyy Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski ja tämän hyväksyy sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö. Kaksi viimeiseksi mainittua hyväksyy tämän, koska sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio johtaa heitä hyväksymään tämän.
Vartiohan on ohjeistanut esimiehiään, ettei tilanteeseen tarvitse puuttua, vaikka lapseen kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa ja on sepittänyt esimiehilleen, että koska aluehallintovirasto ei tahtonut puuttua Vuosaaren lastensuojelun toimintaan tapahtumista ennen vuotta 2015, koska lapsella ei ollut enää asiakkuutta Vuosaareen, ei nykyolosuhteeseenkaan Kivikon lastensuojelun toiminnassa, kun tämä ei suorita asiakassuunnitelman tekoa, katkaise väkivallan kierrettä ja anna lapselle tarvitsevaa tukea, tarvitse puuttua uuden tiedon valossa, jossa selkeästi on nyt havaittavissa, että lapseen kohdistetaan tiheästi toistuvaa vakavaa ja raakaa henkistä väkivaltaa ja että tilanne ei ole lapsen etu. Teiro saa Vartion hyväksynnällä jatkaa välinpitämätöntä työskentelyään ja koska Vartio hyväksyy tämän, hyväksyvät Vartion esimiehetkin tämän.
Yksi mikä meille on selvinnyt on, ettei johtava sosiaalityöntekijä Teiro välitä asiakkaastaan, vaikka hänellä on asiakkaana vain yksi lapsi. Meille on selvinnyt, ettei edes johtavan sosiaalityöntekijän asemassa työskentelevällä ole Kivikon lastensuojelussa mitään ymmärrystä ammatillisesti pätevän humaanin väkivaltatyön merkitykselle. Meille on selvinnyt, ettei hän tiedä mitä on väkivaltatyö ja kuinka sitä tulee antaa väkivallan uhreille ja miksi sitä annetaan väkivallan uhreille sekä myös väkivaltaan ajatuneille.
Teiro osaa kyllä kritisoida jälkikäteen ja sanoa: "Se ei ollut sopivaa," mutta muuta hän ei osaa. Hän ei tiedä miten toteutetaan ammatillisesti pätevä väkivaltatyö. Hän ei osaa määrittää väärää vallankäyttöä konkreettisesti.
Kun Teirolle kerrottiin lapsen ja äidin toimesta, että johtava lääkäri oli uhkaillut poliisilla lasta, kun tämä pyysi apua isältään, ei Teiro tehnyt ammatillisesti pätevää lasta kohtaavaa ikätasoista väkivaltatyötä. Hän ei kohdannut lapsen tarpeita, ei osoittanut empatiaa tai lohduttanut lasta. Hän vain toimi kuin olisi poliisi ristikuulustelemassa lasta ja kysyi kuumeiselta lapselta: "Uhkaillaanko sinua useastikin näin." Hän aloitti suoraan riskiseulontakartoituksen pohtien lapsen nähden olisiko uhkailua ollut ennenkin, vaikka tiesi sitä olleen, kun aiemminkin hänelle on samoista asioista kerrottu. Hän tahtoi kuormittaa lasta ja asettaa lapsen lojalitettiristiriitaan kuulustelemalla lasta ja asettaa lapsen pohtimaan ja uudelleen elämään kuinka paljon häntä onkaan uhkailtu isänsä kotona, sen sijaan että olisi lohduttanut lasta ja luvannut lapselle tekevänsä muutoksen eteen töitä, jotta lasta ei enää uhkailtaisi tai kohdeltaisi muutoinkaan kaltoin.
Teiro ei osaa asettua lasten asemaan ja kohdella lapsia lapsina antaen näille oikeuden olla lapsia.
Teiro ei välitä lapsesta, lapsen äidistä tai lapsen muista läheisistä, joista lapsen isä ei välitä. Pahinta on, että Teiro ei välitä lapsesta, vaan antaa lapsen isän ja isän harhaisen johtava lääkäri puolisonsa kohdistaa lapseen erityisen raakaa henkistä väkivaltaa sen sijaan että katkaisisi väkivallan kierteen. Teiro oikeuttaa välinpitämättömyytensä todeten äidille: "Tuomari on tuominnut huollon isälle, enkä voi tehdä mitään," eikä välitä siitä, että äiti itseään toisten joutuu kertomaan Teirolle uudelleen ja uudelleen, että tuomari pyysi lastensuojelun kannan huollosta, jotta voisi siirtää vastuun lastensuojelulle ja lastensuojelu pyysi huollon siirtämistä yksin isälle. Teiro ei ymmärrä, että lastensuojelu teki huoltotuomion, jonka tuomari kirjasi omaksi tuomiokseen.
Helsingin lastensuojelun toimintaa ei voi kutsua lasten suojelemiseksi. Kun lasta ei suojella se ei ole suojelemista. Kun lapsi asetetaan raa'an henkisen väkivallan kohteeksi lastensuojelun toimesta todeten: "Tuomari päätti huollon isälle," ei lastensuojelu enää suojele lasta, vaan piiloutuu huoltotuomion taakse vastuutaan vältellen. Pelkkä nimike ei tee lastensuojelijasta suojelijaa. Vain suojeleva toiminta on suojelemista ja vasta suojelevan toiminnon jäkeen voi lastensuojelija kutsua itseään suojelijaksi. Teiro ei suojele ainakaan tätä lasta, joka onkin hänen ainut asiakkaansa.
Toisilla sosiaalivirkailijoilla on asiakkainaan mm. Vantaalla jopa 40-60 lasta.
Kun lastensuojelu ei suojele vaan kääntää selkänsä, se välinpitämättömyydellään hyväksyy väkivallan.
Väkivalta ei lopu silloin, kun sosiaalivirkalija nk. työntää päänsä pensaaseen kuin satujen pelokas jänis. Ei se lopu, vaikka kuinka sosiaalivirkailija uskottelisi itselleen tällaista ja osaisi jopa uskoa kuvitelmiinsa.
Fyysinen väkivalta voi tappaa lapsen. Me opimme tämän pienen 8-vuotiaana kuolleen Vilja Eerikan kautta Helsingissä. Henkinen väkivalta voi myös lopulta tappaa. Henkinen väkivalta haavoittaa mieltä, hajoittaa uhrin identiteetin, hidastaa lapsen identiteetin kehittymistä ja voi lopulta johtaa jopa lapsen itsemurhaan. Sitäkö Teiro tahtoo tälle tyttölapselle, kun ei tee mitään muutoksen eteen, vaikka tietää lapsen sanoittaneen itsetuhoisuutta sekä pelkojen aiheuttamia kuuloharhoja.
Teirohan väittää, että kaikki on hyvin, koska lapsella on voimakkaat kiintymyssuhteet vanhempiinsa. Äiti joutui selittämään joulukuussa 2016 Teirolle, joka on ollut lastensuojelussa töissä 20-vuotta, ettei kiintymyssuhteen voimakkuus ole se ainut asia mitä tulee huomioida, vaan tärkeää on huomioida millainen kiintymyssuhde on luonteeltaan eli onko se turvallinen, turvaton tai jäsentymätön. Tuossa tilanteessa Teiro änkytti äidille väitteen, että tietää tämän asian kyllä, vaikka ei ole mitenkään toiminnoillaan missään vaiheessa tuonut esille, että välittäisi siitä, onko lapsella turvallista elämässään. Eihän lapsen elämä voi olla turvallista, jos häneen kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa ja muutoinkaan hänen perustarpeistaan ei pidetä huolta. Jos Teiro muka tiesi tämän asian, miksi hän ei ole mitenkään lapsen olosuhteen korjaantumiseksi tehnyt mitään?
Teiro on naureskellen kertonut äidille, että kokemuksestaan osaa arvioida, että lapsi tulee teini-ikäisenä reagoimaan siihen mitä isän kotona on tapahtunut. Hän naureskeli tälle, kuin olosuhteessa olisi muka jotain huvittavaa, vaikka itse on todennut jo ajat sitten, että olosuhde on vakava. Teiro kaiketi käyttää ajatusaikansa huvittavien tunnekokemusten luomiseen itselleen, sen sijaan että pohtisi olosuhteen muuttamiseen ratkaisua. Helsinkiläisäiti on syvästi huolissaan lapsensa turvallisen tulevaisuuden puolesta, koska sosiaalivirkailija kertoo naureskellen arvelevansa, että lapsen tulevaisuus tulee olemaan hankalaa kaiken nyt koetun vuoksi ja jättää naureskelun jälkeen toimintansa vain naureskelulinjalle. Teiron toimintatavat eivät ole herättäneet äidissä luottamuksen kokemusta. Äiti ei usko Teiron hakevan lapsen etua ja tämän välittävän lapsestaan.
Syksy 2016 oli äidille henkisesti erittäin kuormittavaa. Äiti odotti odottamistaan asiakassuunnitelman valmistumista, jota Teiro ei toteuttanut lupaamalla tavallaan. Henskisen väkivallan määrä oli viikottaista ja sirtä kohdistettiin niin lapsen kuin äitiin ja tämä kuormitti äitiä valtavasti. Vaikka Teirolle esitti olosuhteesta vakavan huolensa äidin psykoteraputti, joka totesi, että väkivallan olavaiuuden takia äidin todellinen hoito estyy, koska tapaamislla täytyy käsitellä väkivallan olevaisuutta ja vaikka perheneuvolakin osoitti huolensa Teirolle, ei Teiro ottanut muiden ammattilaisten huolta kuuleviin korviinsa. Hän ei välittänyt. Teirolle lapsi ja äiti ja lapsen muuta läheiset ovat kuin pelinappuloita pelissä, johon Teiro ie tahdo koskea. Teiro ei ole osoittanut tunneälyä eli empatiaa näitä kohtaan. Teiro ei osaa ymmärtää ihmisten periustarvetta saada elää ennakoitua turvallista hyvää elämää, vaikka on ollut lastensuojelussa toissä 20-vuotta.
Äiti pohtii mikä on ennustettavuus lapsen elämässä, kun puolen vuoden ajan lapseen kohdistettu väkivalta on isän kotona ollut miltei viikottaista ja toisinaan luonteeltaan jopa erittäin raakaa. Kuinka lapsen tulevaisuus voidaan nähdä turvallisena lastensuojelussa, kun lastensuojelu ei kyennyt puolen vuoden aikana mitenkään katkaisemaan lapseen kohdistettua raakaa väkivaltaa ja ikätasotonta kohtelua?
Täällä mieron tiellä peräänkuullutan ammatillisesti pätevän väkivaltatyön koulutuksen merkitystä lastensuojelun sosiaalivirkailijoille. Heistä jokainen on hyödytön lastemme suojelijana, jos heillä tätä ei ole. Jos heillä ei ole koulutuksen antamaa ymmärrystä siihen mitä on ammatillisesti pätevä humaani väkivalta työ, miksi sitä kuuluu antaa, miten sitä annetaan eri ikäisille persoonallisille lapsille heidän yksilöllisiin ikätasoisiin kehitystarpeisiin vastaten, miten sitä annetaan väkivallan uhriksi joutuneille lapsille ja väkivaltaa toteuttaneille lapsille, miten sitä annetaan väkivallan uhriksi joutuneille vanhemmille ja sitä toteuttaneille vanhemmille eli miten todella katkaistaan väkivallan kierrettä, ei heillä ole keinoja toteuttaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä. Jos sosiaalivirkailija ei lastensuojelussa osaa antaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, on hän väkivaltatilanteissa aina pätemätön suojelemaan lapsia ja näin ollen kykenemätön täyttämään työtehtäväänsä sekä lastensuojelullista funktiota yhteiskunnassamme.
Täällä mieron tiellä osoitan suurta surua helsinkiläistytön puolesta, joka olisi ansainnut saada elää lapsuutensa ilman järkyttävää väkivaltaa ja olisi ansainnut saada välittämistä lastensuojelusta. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään Suomessa, jossa on jo pitkään ollut mahdollista saada ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä.
Lue myös:
Väkivaltatyö asiantuntijayhteistyönä (Vuokko Nietola, 2011):
file:///C:/Users/Satu-Leena/Downloads/A_30_ISBN_9789524931397.pdf
Väkivaltatyön foorumi 2015 - luentomateriaalit (Turun Ensi- ja turvakoti ry):
http://tuentu.fi/vakivaltatyon-foorumi-2015-luentomateriaa…/
Väkivaltatyö (VIOLA Väkivallasta vapaaksi ry):
http://www.violary.fi/palvelut-asiakkaille/vakivaltatyo/
17. Valtakunnallinen väkivaltafoorumi (THL):
https://tapahtumakalenteri.thl.fi/…/tapahtumal…/view/1391862
Väkivaltatyön kokonaisuus ja eri toimijoiden roolit (Sari Laaksonen, kehitysjohtaja Ensi- ja turvakotien liitto):
http://slideplayer.biz/slide/1975234/
Me myös kaikki tiedämme, että jos sosiaalivirkailijaa ei huvita tukea ihmisiä, voivat he ihan rauhassa millaisella sepittelyllä tahansa jättää tukemiset väliin. Me myös tiedämme, ettei lastensuojelun tarvitse edes selitellä, kun eivät tue, vaikka hallintolaki määräisi heidät perustelemaan toimimattomuutensa, kun tukeminen on heille velvoitettu tehtävä lain määräämänä.
Olen kirjoittanut teille helsinkiläisestä lapsesta, joka on joutunut aivan kamalaan olosuhteeseen, kun lastensuojelu päättikin lähteä mukaan vieraannuttamiseen ja muutti lapsen lähihuollon lapsen äidiltä isän yksinhuolloksi. Lapsella on ollut asiakkuus Vuosaaren lastensuojelussa, joka pyysi tuomaria tekemään edellä mainitun tuomion samalla kun mustamaalasi äitiä monin törkein valheellisin väittein ilman asianmukaista tutkimusta näiden taakse. Väiteiden takana oli lapsen isän uusi puoliso, joka on ammatiltaan johtava lääkäri ja oli tuolloin aiemmin lapsen lastensuojelullisen tarpeenselvityksen tehneen johtavan sosiaalivirkailijan sukulainen.
Sitten lopulta luottamuspulan takia lapsen asiakkuus siirrettiin Lassilan lastensuojeluun, jossa vs. sos. Jokinen totesi jopa Helsingin lastensuojelun avohuollosta vastaavan sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion läsnäollessa, ettei hänen tarvitse mielestään tukea äidin vanhemmuutta, koska äiti ei ole enää huoltaja. Laki määrää kyllä tukemaan vanhemmuutta ja vanhempia vaikka nämä eivät olisi huoltajia, mutta Jokinen ja Vartio ovat kirjoittaneet Helsingissä lain uusiksi.
Nyt lapsen asiakkuus on vuorostaan Kivikon lastensuojelussa lapsen sanoitettua vakavaa itsetuhoa ja pelon aiheuttamia kuuloharhojaan ja tilanne ei ole muuttunut sitten juurikaan miksikään edellisestä ala-arvoisesta sosiaalityöstä. Äiti luuli johtava sosiaalivirkailijan Teiron mukavan iloisuuden ja rentouden vuoksi, että Teiro olisi humaani ajattelija, mutta erehtyi ensiarvioinnissaan. Äiti tahtoo aina ajatella ihmisistä ensin hyvää.
Johtava sosiaalivirkailija Teiro lupasi lapsen asiakassuunnitelman valmistuvan elokuussa 2016 ja sitten lupasi sen valmistuvan lokakuun 2016 loppuun mennessä, mutta asiakassuunnitelma ei ole vieläkään valmis ja sen valmistumiselle ei ole tehnyt mitään suunnitelmaa Teiro vieläkään, vaikka ollaan jo vuodessa 2017.
Asiakassuunnitelmaraakileessa on esillä joitakin lastensuojelun asettamia huolenaiheita ympärpyöreillä kielikuvilla sekä lapsen äidin sanoittamat huolenaiheet, joissa tulee esille, että lapsen isän kotona on vakavia ongelmia. Teiro itse on todennut äidille, että ongelmat ovat vakavia ja että ongelmat ovat isän kotona. Teiro on todennut äidille isän asettavan lapsen epäinhimillisiin olosuhteisiin ja kertonut tämän todenneensa myös isälle.
Äiti ei tiedä mitä Teiro todella puhuu isälle ja tämän puolisolle, sillä äidin saama viesti heiltä on ristiriitainen Teiron väitteiden kanssa.
Lapsen isä ja isän puoliso yhä väittävät, että heidän kotonaan ei ole mitään ongelmia ja lapsella on lastensuojeluasiakkuus vain koska lapsella on äiti, joka heidän mielestään tahtoo määrätä heidän elämäänsä. Kun äiti kysyi Teirolta onko isän ja johtavan lääkärin väite totta, jonka nämä olivat esittäneet totuutena tuomarille, koska tahtoivat tällaisella väitteellä vuorostaan leimata äitiä, kertoi Teiro äidille, ettei ole. Äiti pyysi puhumaan tästä asiasta lapsen isän ja tämän puolison kanssa, jotta saataisiin nämä ymmärtämään, että heidän kotonaan on vakavia ongelmia ja että heiltä odotetaan muutosta toimintaansa. Teiro lupasi tehdä tämän, mutta ei kyennyt tähän, sillä koki että noin kolmen tunnin tapaamisella hänellä ei ollut riittävästi mielestään aikaa tuoda esille tällaista ajatusvääristymää isän ja johtavan lääkärin kanssa.
Helsinkiläisäiti on huolissaan lapsen olosuhteesta ja tulevasta Teiron toimimattomuuden takia. Kuinka isä ja tämän puoliso voisi ymmärtää, että lastensuojelu odottaa heiltä muutosta toimintaansa, jos lastensuojelu ei avaa tätä heille? Jos lastensuojelu ei suoraan avaa ongelmia konkreetisesti näistä selkeästi kesksutellen ja tuo esille miksi ne ovat ongelmia ja kerro mitä muutosta odotetaan, kuinka nämä lapsesta pääasiallisesti vastuussa olevat voisivat muuttaa toimintaansa?
Johtava lääkäri väittää yhä, että äiti manipuloisi lastaan. Tätä johtava lääkäri on väittänyt jo keväästä 2014 saakka, mutta lastensuojelu ei ole tehnyt asian selvittämiseksi mitään. Lapsella on ollut manipulointiväitteen ajan Vuosaaressa vs. sos. Anne-Elena Vatjus sekä vs. sos. Laura Laine, Lassilassa vs. sos. Jokinen ja Kivikossa johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro, mutta kukaan näistä ei ole viitsinyt edes tutkia asiaa. Ei edes silloin kun Turvakoti kutsui vs. sos. Jokisen palaveriin Turvakodille käsittelemään Jokisen väitettä, että äiti olisi manipuloinut valvotuilla tapaamisilla lastaan, kun ei Turvakoti tällaista ollut ikinä havainnut, vaikka oli ollut aina valvomassa tapaamisia. Jokinen ei suostunut tuolloin tapaamiseen ja johtava lääkäri jatkaa väittämistään, että äiti olisi lasta monipuloinut tapaamisilla.
Äiti on pyytänyt Teirolta ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä ja pyytämään johtavalta lääkäriltä tarvittavan näytön, jolla todistaa väitteensä, jotta voitaisiin käsitellä asia. Yllätys yllätys, johtava lääkäri ei suostunutkaan tätä toteuttamaan, vaan väitti, että huolto-oikeus olisi todennut äidin manipuloivan lastaan tapaamisillaan toukokuussa 2015. Tosin Turvakoti totesi marraskuussa 2015, ettei äiti ole manipuloinut lastaan valvotuilla tapaamisilla.
Keväällä 2016 lapsen isä väitti lapsen olevan levoton mennessään äidilleen ja palatessaan äidiltään, mutta tuolloin totesi valvottuja vaihtoja toteuttava Psykoterpiakeskus Vastaamon psykoterapeutti Timo Tammi äidille, ettei tällaista ole ikinä itse havainnut. Tammi ei suotunut äitiä tässä asiassa auttamaan, koska siitä ei maksettu hänelle, koska kunta oli ostanut vain valvotut vaihdot, ei lausuntojen antamista tällaisissa asioissa.
Koska johtava sosiaalityöntekijä Teiro ei ole viitsinyt puolen vuoden aikana työskennellessään lapsen vastuusosiaalityöntekijänä lukea lapsen huoltotuomiota, ei hän tiennyt, ettei huolto-oikeus ollut ikinä määrittänyt äidin manipuloivan lasta. Mitään sellaista ei lue huoltotuomiossa. Teiro uskoi suoraan johtavaa lääkäriä tarkistamatta asiaa ja jopa oli kieltäytyä tästä syystä tähän johtavan lääkärin näkemykseen vedoten itse toteuttamasta ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, jonka tehtävä olisi täyttää myös humaani tehtävänsä eli ohjeistaen auttaa mahdollisesti lasta manipuloinutta kertomalla tälle miten manipulointi on tapahtunut ja ohjeistamalla toimimaan toisin. Väkivaltatyössähän on kyse konkreettisesta käytännön työstä. Teiro ei taida asemassaan todella tietää mitä manipulointi on, sillä näin helposti oli itse asemassaan johtavan lääkärin antamalla väärällä tiedolla ohjailtavissa.
Äiti on puhunut Teiron kanssa siitä, että Vastaamokin havaitsi lapsen isän väittävän olosuhteen olevan jotain mitä se ei ollut keväällä 2016, mutta Teiro ei ole tähänkään jaksanut kiinnitää huomiota.
Hassua Teiron kohdalla on se, että Teiro tietää johtavan lääkärin olevan vainoharhainen, koska Teiro on koettanut sosiaalityöntekijän koulutuksella käsitellä johtavan lääkärin selkeää vainoharhaa itse, sen sijaan, että neuvoisi vainoharhaisen lääkärin ammatillisesti pätevän psykiatrisen tuen piiriin. Tämä miltein 10-vuotiaan lapsen helsinkiläisisän johtava lääkäri puoliso kun on jo yli vuoden päivät vakaasti uskonut, ettei lapselle voi antaa kotiavainta, koska muutoin äiti varastaisi sen lapselta, kopioisi sen ja murtautuisi heille. Vainoharhainen johtava lääkäri myös on lueskellut äidin ja lapsen välisiä WhatsApp-viestejä ja rikkonut näin selkeästi Suomen lakia. Johtava lääkäri oli huolissaan, että lapsi on ottanut kuvia hänen kissoistaan sekä kodistaan ja lähettänyt niitä äidille ja pelkäsi äidin tekevän kuvilla jotain pahaa hänelle. Lapsi ei ole saanut myöskään aloittaa videokuvaamista harrastuksena, koska johtava lääkäri pelkää lapsen kuvaavan heidän kotiaan ja näyttävän äidille kuvia. Lasta on kielletty kuvaamasta isänsä kotia, josta johtava lääkäri on todennut myös, ettei se ole lapsen koti ja näyttämästä kuvia äidilleen johtavan lääkärin käskystä.
Johtava lääkäri on todennut sairastavansa vakavaa masennusta ja ahdistusta äidin takia, kertonut diagnosoineensa itse itsensä ilman tosin ammatillista pätevyyttä tällaiseen yleislääkärinä ja kertonut narskuttelevansa ahdistuksissaan hampaitaan äidin olemassaolon takia ja tämän irroittaneen hänen amalkaamipaikkansa. Johtava lääkäri ei ole hakeutunut psykiatrisen hoidon piiriin, vaikka on käsinyt monista oireistaan jo monta vuotta. Johtavan lääkärin näkemys on, että hänen mielisairauden sairauden syy on lapsen äiti, eikä suinkaan se syy löydy hänen omasta mielestään, joka tosiaan on sairauden kehittänyt ja sitä myös ylläpitnänyt, kun johtava lääkäri ei ole hakeutunut edes hoidon piiriin. Äiti ei ole kiinnostunut olemaan yhteydessä millään tavalla johtavaan lääkäriin tai murtautumaan tämän kotiin ja toivoisi kovasti, että harhainen lääkäri hakeutuisi psykiatriseen hoitoon ja tajuaisi, ettei sovellu ehkä hoitamaan edes potilaitaan ja johtamaan alaisiaan, jos ei erota mielikuvitustaan todesta.
Siitä huolimatta, että Teiro tietää johtavan lääkärin sanoittavan aika selkeää psykoosia (emme ole nyt kuitenkaan diagnosointiin kompetenssin omaavia, joten emme väitä tiedoksemme psykoosin olevuutta, vaan tuomme esille sen mahdollisen olevuuden), Teiro uskoo tätä johtavaa lääkäriä, kun tämä väittää huolto-oikeuden tuomarinkin määritelleen äidin kohdistaneen lapseen manipulaatiota.
Teiro on myös tietoinen, että johtava lääkäri on koettanut uskotella lastensuojelulle, että äiti on päihteiden väärinkäyttäjä, jota seurasi A-klinikan turha tutkimus, ja vuoden päästä Lassilan lastensuojelussa vs. sos. Jokisen väite, että äiti on kuin toipuva nisti, jonka kotona ei ole lapselle arvattavuutta ja Teiro on tietoinen, että johtava lääkäri koetti manipuloida sosiaalipediatrialla lastenpsykiatri Johanna Politin uskomaan, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi ja että johtava lääkäri onnistui saamaan Vuosaaren vs. sos. Laineen uskomaan, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi, josta seurasi sitten kuitenkin poliisin toteamus, että huoli on turha.
Teiro ei siis ole sen kummallisempi sosiaalivirkailija kuten olivat edellisetkään. Kun johtava lääkäri väittää jotain olevaksi, sosiaalivirkailijat kyseenalaistamatta uskovat todeksi kaiken. Ja vaikka äiti pyysikin Teiro tarkistamaan johtavan lääkärin väitteen ja lukemaan sen huoltotuomion kokonaan, ei Teiro tätäkään suostunut tekemään ja olisihan se ollut viisasta Teirolta myös kysyä johtavalta lääkäriltä, että missä kohtaa tämä on nähnyt huoltotuomiossa väitteen, että äiti manipuloisi lastaan, kun ei hän itse sitä sieltä kuitenkaan löytäisi, jos viitsisi etsiä. Teiro ei viitsi, jaksa tai ole kiinnostunut tekemään työtään ja tutkimaan tiedon todellista olevuutta. Hän ei nähtävästi koe tarpeellisena toteuttaa objektiivista tutkimusta, jotta voisi päästä myös objektiiviseen lopputulokseen.
Teiro on jopa ollut paikalla, kun johtava lääkäri kohdisti lapseen vakavaa henkistä väkivaltaa. Teiro toi sairaan lapsen äidiltään isänsä kotiin ja johtava lääkäri ilmoitti, ettei usko lapsen sairastavan, vaati saada mitata kuumeen todisteeksi, ei antanut olla kuumemittarin edes tarvittavaa aikaa lapsen kainalossa ja kun mittari näytti vain 36 celsiusta, koska lapselle oli annattu yli kahta tuntia aiemmin kuumetta alentava ja kuume oli laskenut tuosta 37,99 celsiuksesta johonkin lukuun mitä johtava lääkäri ei antanut edes mittarin todella näyttää, ilmoitti Teiron läsnäollessa johtava lääkäri, että hän vie lapsen verikokeisiin, jotta voi todistaa, ettei lapsi ole ollut kuumeessa. Johtava lääkäri oli tuona maanantaina haukkunut lasta lintsariksi ja vaatinut menemään kouluun, koska kuumetta ei enää ollut. Teiro ei puuttunut tähän johtavan lääkärin toimintaan, vaikka oli itse paikalla läsnä. Illalla lapsen kuume oli taasen noussut. Helsinkiläisäiti on hyvin huolissaan lapsestaan, koska lastensuojelu ei puutu mitenkään johtavan lääkärin toimintaan vaikka olisi läsnä tilanteessa, jossa lapseen kohdistetaan henkistä väkivaltaa.
Teiroa kuvaa myös se, että kun lapsella oli flunssan oireita, Teiro kysyi äidiltä, josko lapsella olisi noroviirus. Lapsella ei ollut ripulia tai oksentelua oireina. Teiro ei tiennyt mikä on noroviirus. Teiro ei myöskään tiennyt ohjeistusta, ettei flunssaisia lapsi viedä päivystykseen heti, vaan vasta jos oireet eivät hellitä apteekin käsikaupparohdoilla muutamassa päivässä. Teiro ei tiennyt syytä miksi flunssaisia lapsi ei viedä päivystykseen; mehän emme tahdo sairastuttaa lapsia muihin sairauksiin ja päivystykset ovat oivia paikkoja saada tartuntoja.
Muutamaa päivää lapsen sairastumista aiemmin oli johtava lääkäri uhkaillut lasta, joka pyysi isältään pakkaamiseen apua, että jos lapsi ei jätä isäänsä rauhaan, hän soittaa poliisin.
Päivä jälkeen tilanteen, jossa Teirokin oli paikalla, mutta ei puuttunut tuohonkaan tilanteeseen, johtava lääkäri vuorostaan kohdisti väkivaltatyön ammattilaisenkin määritelmän mukaan lapseen raakaa henkistä väkivaltaa mm. uhkaamalla lasta, että jos lapsi ei ole kotona äidiltä heidän haluamiin kellonaikoihin, he laittavat isän kanssa yhteistyöllä äidin vankilaan. Lasta uhkailtiin, että jos tämä ei ole ajoissa isänsä kotona äidiltään, isä laittaa äidin vankilaan ja uhkauksen esitti lapselle johtavana lääkärinä toimiva isän puoliso isän läsnäollessa. Lasta oli itkettänyt, mutta hän oli päättänyt, ettei näytä isälleen ja johtavalle lääkärille kyyneliään. Lapsi on jo useasti näiden vuoksi itkenyt ja juossut karkuun huoneeseensa tietäen, ettei tule saaman lohdutusta, empatiaa tai arvostusta eli vuorovaikutusta, jossa hänen kehitystarpeisiinsa vastataan.
Seuraavana päivänä lapsen isä toi lapsen äidin luokse eri aikaan kuin äiti oli sopinut lapsen tapaamisen Teiron kanssa alkavaksi. Nähtävästi Teiro oli sopinut lapsen isän kanssa eri kellonajan ja äidin kanssa eri kellonajan. Kummaa tilanteessa oli se, että kahden tunnin tapaamisen alussa äidille selvisi muutos tapaamisessa, josta äidille ei oltu ilmoitettu. Johtava lääkäri, joka ei ole lapsen huoltaja, oli ilmoittanut lapselle, että lapsen kotimatka äidiltä isälle kuuluukin lapsen tapaamiseen, vaikka asiasta oli koko syksyn 2016 ajan puhuttu, että kotimatkat eivät kuulu lapsen tapaamiseen ja näin oli sovittu lastensuojelun välitykselläkin. Johtava lääkäri muutti joko sopimusta itsenäisesti tai sitten Teiro puhuu eriä lapsen isälle ja eriä lapsen äidille. Isän vaatimus oli, että äiti vie lapsen saunaan klo 18-19, mutta samaan aikaan tosin vie lasta myös takaisin isän kotiin kello 19:00:sta tai muutoin isä puolisoineen laittaa äidin vankilaan. Näin oli lapselle ilmoitettu kahden päivän aikana ohjeiksi.
Äidin ja lapsen tapaaminen meni siihen, että he koettivat selvittää mitä isä todella tahtoo eli saadaanko mennä saunaan vai ei ja miten tulee toimia, ettei isä laita äitiä vankilaan.
Äidille isä on kertonut lapsen kuullen, että Teiro käy heillä naureskelemassa äidille. Äidille Teiro totesi, ettei näin ole ja että hän pyytänyt isää, ettei isä enää puhu hänen suullaan. Äidille tosin Teiro naureskelee isän toimintaa ja tämä on nauhoittunut äidin puhelimeenkin, joten äiti epäilee Teiron uskottavuutta. Ammatillisesti pätevä sosiaalivirkailija ei alentavasti naureskele leimaavalla asenteella toiselle vanhemmalle toisesta vanhemmasta näin kaverisuhdetta lapsellisella toimintatavalla luodakseen ja äiti ei tällaista hyväksy, vaikka pitääkin isän toimintaa moitittavana. Äiti ei näe tilanteessa mitään ilahduttavaa eli naureskelemisen arvoista ja muiden kurjuudella naureskeleminen on äidin mielestä mautonta.
Miettikää millaista on lapsesta ja äidistä tavata, kun elämä on pelkkää pelkäämistä. Elämä on vankila, jossa vanginvartijana on riitaisa huoltaja ja tämän harhainen puoliso ja tyhjää naureskelevaan lastensuojeluunkaan ei voi luottaa. Olosuhteeseen lapsen asetti lastensuojelu, joka ei nyt enää tahtoisi kantaa vastuutaan siitä, että asetti lapsen tällaiseen olosuhteeseen, vaikka kykenee toteamaan tilanteen vakavaksi ja lapselle epäinhimilliseksi.
Kun äiti puhui Teiron kanssa puhelimessa lyhyesti lapseen kohdistetusta raa'asta henkisestä väkivallasta tahtoi Teiro tuoda esille isän hyvän isyyden, koska isä oli juuri väkivallan tekemisen jälkeen seuraavana päivänä jäätyään kiinni väkivallasta sitten suostunut äidinäidin pyyntöön ja antoi lapsen päivää aikaisemmin joululomalla äidinäidin luokse. Teiron mielestä lapsen äidin tulee ammatillisesti pätevän väkivaltatyön pyynnön lapselleen esittämisen sijaan huomioida se kuinka isä antoi kahden vuorokauden sijaan lapsen tavata isoäitiään kolme vuorokautta puolenvuoden aikana. Näin unohtui väkivalta, koska isä oli ilmoittanut Teirolle olevansa hyvä ja mahtava isä, koska antoi isoäidille yhden päivän enemmän aikaa puolessa vuodessa olla lapsenlapsensa kanssa. Isä vuorostaan johdatteli Teiron ajattelua korottamalla itseään tuoden esille, että olisi tehnyt jotain erityistä, kun toteutti toiminnan, jota kaikki järkevät vanhemmat osavaat tehdä siitä numeroa tekemättä. Teiro meni vuorostaan tähän halpaan ja unohti väkivallan olevaisuuden ja väkivaltatyön merkityksen väkivallan uhreille eli lapselle ja äidille.
Siitähän ei ole montaa kuukautta, kun isä eväsi isoäidiltä, joka kävi Helsingissä, oikeuden tavata lapsenlastaan ja valehteli lastensuojelulle, että johtavalla lääkärillä olisi tärkeitä suunnitelmia lapsen kanssa. Johtava lääkärihän ei ole tehnyt ikinä mitään lapsen kanssa muuta kuin tuijotanut telkkaria ja tuolloinkin johtava lääkäri lähetti lapsen leikkimään kavereilleen. Tämänkin Teiro unohti heti ja isä oli mahtava isä, jota Teiro pyysi äitiä kunnioittamaan, koska isä antoi yhden päivän lapselle enemmän aikaa isoäitinsä kanssa.
Kuluneen puolenvuoden aikana lapseen on kohdistettu paljon henkistä väkivaltaa isänsä toimesta. En viitsi kaikkea tässä luetella. Teot ovat olleet yhtä törkeitä, mutta Teiro ei ole niihin aiemminkaan puuttunut. Ei vaikka kuinka on pyydetty puuttumaan ja lastensuojeluilmoituksia on tehty. Kun isä kohdistaa äitiin henkistä väkivaltaa, ei Teiro tue äidin vanhemmuutta mitenkään ja osoita välittämistä.
Kun lapsi tuli äidilleen sitten mennäkseen isoäidilleen kertoi lapsi, ettei isä ollut antanut hänelle ennen klo 13:00sta ruokaa. Lapsi sai tätä vasta kun oli pyytänyt ruokaa ja valitteli nälkäänsä ja lapsi kertoi äidilleen olevansa siksi huonovointinen. Lapsen hiukset olivat niin pahasti takussa, ettei niitä voinut enää harjan avulla avata, vaan kaikki hiukset yhdeksi kamalaksi takkukasaksi ajatuneena tuli avata käsin hius kerrallaan hiuksen takusta selvittäen kuin olisi avannut varovasti yhtä suurta rastaa. Hiusten avaamiseen meni tunteja. Lapsi kertoi katsoneensa joululomalla näytetyt sotaelokuvat isänsä kanssa ja osasi nimetä ne nimeltä.
Lapsi meni äidinäidiltä äidinisälle sovitusti, vaikka äidinisä oli sairas. Isoisä ei tahtonut peruuttaa tapaamista, sillä lapsen jouduttua isän huoltoon olivat tapaamiset olleet olemattoman vähäisiä ja tietoa uuden tapaamisen mahdollistumisesta ei ole, sillä lastensuojelu ei ole kyennyt luomaan ennakoitavuutta huoltajan toimintaan, jota väittävät yhteityökykyiseksi ja hyväksi huoltajaksi huoltotuomareille.
Kun sitten isoisä sairastui pahemmin ja ilmoitti palauttavan lapsen äidilleen puolivuorokautta aiemmin eli ei loppiaisaamuna, vaan edellisenä iltana, koska on sairas, ei tämä käynytkään lapsen isälle.
Vieraannuttajahuoltaja vallassaan ei pohdi muiden ihmisten etua, vaan käyttää valtaansa väärin ja ilmoittaa, että koska hänellä on valta päättää hän päättää kuin diktaattori muiden toiveita ja näkemyksiä kuulematta. Isoisän sairastaminen ei kiinnostanut huoltajaa. Ei kiinnostanut vaikka hänellä on puolisonaan jopa johtava lääkäri.
Äiti soitti Teirolle, mutta tämä ei vastannut edes tekstiviestillä. Äiti soitti päivystykseen, sillä lapsi on kolmen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä vierailemassa ja äiti tahtoi ennakoida sitä mahdollisuutta, että Loppiainenkin voi tapaamisena mennä taasen ihan mönkään lapselta äidin kanssa, jos isoisän vointi yön aikana vielä pahasti huononee, kun isoisä jo toimi lapsen kanssa vahvojen lääkkeiden voimalla.
Päivystys sai Teiron kiinni, mutta Teiro totesi päivystykselle välittämättä isoisän sairastamista, että kerta on sovittu, että lapsi menee äidilleen Loppiaisena niin olkoon. Hän oli myös lisännyt, että sopikoot keskenään viemiset ja tuomiset, vaikka hänelle on tullut täysin selväksi lapsen isän kyvyttömyys sopia muiden kanssa mistään asiasta hyvällä yhteistyöllä ilman riitaisaa asennetta ja isän kyvyttömyys huomioida muita ihmisiä kuten näiden terveyden tilaa. Teirohan ei näkemystään ilmoittanut itse äidille, vaan kun äiti ihmetteli, ettei Teirosta siltikään kuulu mitään ja hän soitti päivystykseen, hän sai kuulla Teiron näkemyksen päivystyksen työntekijältä, joka ei ollut myöskään kokenut tarvetta ilmoittaa äidille, mitä Teiro päätti tehdä. Teiro oli pohtinut päivystykselle myös eikö äidinisän puoliso voisi tuoda lasta äidilleen tuota yli kolmen tunnin ajomatkaa yhteen suuntaan, eikä välittänyt edes ottaa selvää onko isoisän puolisolla edes ajo-oikeutta eli ajokorttia. Teiro pohdiskeli vastuusosiaalivirkailijan asemassa työtoverinsa kanssa asioita, ei asianomaisten.
Päivystys pohti äidille, josko 10-vuotias lapsi kulkisi yksin junalla ja äiti joutui toteamaan, ettei Teiro ole ollut kiinnostunut lapsen itsenäistymisen tukemisessa myöskään vastuusosiaalivirkailijan asemassa ja neuvomaan lapsen isää kasvatuksellisissa keinoissa tässäkään asiassa. 10-vuotias ei osaa kunnolla kulkea edes julkisilla itsenäisesti muutaman pysäkin matkaa. Teiro ei siis välittänyt sairaasta isoisästä ja päästänyt tätä sairaslomalle tämän sitä pyytäessä.
Teiro on kertonut äidille, että hän on havainnut, että johtava lääkäri johdattelee lapsen isää ja todennut, että lapsen hyvä tulevaisuus on siitä kiinni, että isä ryhdistäytyisi Puhetta oli mm. siitä, että lapselle olisi saatava isänsä kotiin kotiavain. Äiti epäilee, että näin ei tule käymään, sillä lapsen isä elää johtavan lääkärin elätettävänä sekä lapsen elatustuella ja lapsilisällä. Niin vieraannuttajathan hakevat huoltoa rahallisista syistä muunmuassa ja nuo rahathan eivät mene lapseen, sillä tässäkin tilanteessa lapsen vaatetuksenhan ja lelujen oston hoitaa yhä lapsen äiti hyvin pienituloisena.
Lapsen isähän jäi myös syksyllä taasen kiinni pikkupäiväkänneistä lapsen seurassa, kun lapsen kummisetä meni isän kutsusta käymään heillä. Isä kun ei antanut vieläkään kummisedän tavata lasta ilman isää Helsingissä. Isä kai oli luullut, ettei humalatilaa havaita, koska on aina selitellyt jopa äidille, ettei hänellä ole ongelmaa alkoholin kanssa, vaikka tuli lapsen ristiäisiinkin kamalasti viinalle haisten valtavassa krapulassa.
Teiro ei kyennyt antamaan ammatillisesti pätevää päihdetyötäkään isälle, koska omien sanojensa mukaan johtava lääkäri vei keskustelun siihen, ettei ollut antanut lupaa isälle kutsua heidän kotiinsa lapsen kummisetää. Teiro jäi pohtimaan epäolennaista eli sitä oliko isällä johtavan lääkärin lupa, sen sijaan että olisi johtanut keskustelun olennaiseen asiaan tilanteessa eli siihen, että jos isä naukkailee useinkin pikku päivä ja -iltakännejä, ei isän kognitio pääse palautumaan ja hänen toimintakykynsä mm. huoltaa lasta laskee.
Helsingin kunta kampanjoi, että välinpitämättömyys on väkivaltaa. Helsingin kunnan sosiaaliviranomaiset tahtovat, että me vanhemmat ja muut tavalliset kansalaiset tiedämme, että olemme väkivaltaisia, jos emme välitä. Samaan aikaan tosin he oikeuttavat itselleen väkivallan eli välinpitämättömyyden jopa silloin, kun lapsiin kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa. Ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä ei ole saatavilla Helsingin lastensuojelusta, vaan lapset joutuvat kohtaamaan sosiaalivirkailjansa välinpitämöttämyyden.
Helsingin lastensuojelu meni määrittämään lapsesta huolta esille tuovan ja lapsesta väittävän vanhemman. äidin, yhteistyökyvyttömäksi syksyllä 2014 ja vaati lapsen yksinhuoltoa isälle. Nyt kun on todettu, ettei isän mielentoiminnot riitä lapsesta välittämiseen ja havaittu, ettei äidin hätähuuto ollut turhaa, vaan se oli lapsesta aitoa välittämistä, ei lastensuojelussa välitä johtava sosiaalityöntekijä Teiro edes suorittaa lain velvoittamaa asiakassuunnitelmaa lapselle valmiiksi, jotta saataisiin joku järkevä struktuuri lastensuojelulliseen työhön suunnitelmallisin tähtäimin.
Mihinkähän aikoo pääkaupunkiseutu sijoittaa sen valtion tuen, jota he saavat jopa 2 300 000 euroa palvelujen muuttamiseksi sellaiseksi, joksi sosiaali- ja terveysministeri Rehula väittää palvelujen muuttuvan, jos suunnitelmissa ei ole kohdistaa sosiaalityötä kohti välittämistä?
Tällaiseen olosuhteeseen tahtoi Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine asettaa pienen helsinkiläistytön, kun pyysi tuomaria antamaan lapsen huollon harhaiselle lääkärille ja isälle, joka ei vastaa lapsen kehitystarpeisiin, koska piti itse henkilökohtaisesti enemmän harhaisesta johtavasta lääkäristä, joka tahtoo harhoineen leimata lapsen äitiä ja isästä, joka ei välitä edes lapsen perustarpeista, kuten ruuan antamisesta lapselle ja joka antaa puolisonsa kohdistaa lapseen raakaa henkistä väkivaltaa.
Tämän hyväksyy sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ja tämän hyväksyy Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski ja tämän hyväksyy sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö. Kaksi viimeiseksi mainittua hyväksyy tämän, koska sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio johtaa heitä hyväksymään tämän.
Vartiohan on ohjeistanut esimiehiään, ettei tilanteeseen tarvitse puuttua, vaikka lapseen kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa ja on sepittänyt esimiehilleen, että koska aluehallintovirasto ei tahtonut puuttua Vuosaaren lastensuojelun toimintaan tapahtumista ennen vuotta 2015, koska lapsella ei ollut enää asiakkuutta Vuosaareen, ei nykyolosuhteeseenkaan Kivikon lastensuojelun toiminnassa, kun tämä ei suorita asiakassuunnitelman tekoa, katkaise väkivallan kierrettä ja anna lapselle tarvitsevaa tukea, tarvitse puuttua uuden tiedon valossa, jossa selkeästi on nyt havaittavissa, että lapseen kohdistetaan tiheästi toistuvaa vakavaa ja raakaa henkistä väkivaltaa ja että tilanne ei ole lapsen etu. Teiro saa Vartion hyväksynnällä jatkaa välinpitämätöntä työskentelyään ja koska Vartio hyväksyy tämän, hyväksyvät Vartion esimiehetkin tämän.
Yksi mikä meille on selvinnyt on, ettei johtava sosiaalityöntekijä Teiro välitä asiakkaastaan, vaikka hänellä on asiakkaana vain yksi lapsi. Meille on selvinnyt, ettei edes johtavan sosiaalityöntekijän asemassa työskentelevällä ole Kivikon lastensuojelussa mitään ymmärrystä ammatillisesti pätevän humaanin väkivaltatyön merkitykselle. Meille on selvinnyt, ettei hän tiedä mitä on väkivaltatyö ja kuinka sitä tulee antaa väkivallan uhreille ja miksi sitä annetaan väkivallan uhreille sekä myös väkivaltaan ajatuneille.
Teiro osaa kyllä kritisoida jälkikäteen ja sanoa: "Se ei ollut sopivaa," mutta muuta hän ei osaa. Hän ei tiedä miten toteutetaan ammatillisesti pätevä väkivaltatyö. Hän ei osaa määrittää väärää vallankäyttöä konkreettisesti.
Kun Teirolle kerrottiin lapsen ja äidin toimesta, että johtava lääkäri oli uhkaillut poliisilla lasta, kun tämä pyysi apua isältään, ei Teiro tehnyt ammatillisesti pätevää lasta kohtaavaa ikätasoista väkivaltatyötä. Hän ei kohdannut lapsen tarpeita, ei osoittanut empatiaa tai lohduttanut lasta. Hän vain toimi kuin olisi poliisi ristikuulustelemassa lasta ja kysyi kuumeiselta lapselta: "Uhkaillaanko sinua useastikin näin." Hän aloitti suoraan riskiseulontakartoituksen pohtien lapsen nähden olisiko uhkailua ollut ennenkin, vaikka tiesi sitä olleen, kun aiemminkin hänelle on samoista asioista kerrottu. Hän tahtoi kuormittaa lasta ja asettaa lapsen lojalitettiristiriitaan kuulustelemalla lasta ja asettaa lapsen pohtimaan ja uudelleen elämään kuinka paljon häntä onkaan uhkailtu isänsä kotona, sen sijaan että olisi lohduttanut lasta ja luvannut lapselle tekevänsä muutoksen eteen töitä, jotta lasta ei enää uhkailtaisi tai kohdeltaisi muutoinkaan kaltoin.
Teiro ei osaa asettua lasten asemaan ja kohdella lapsia lapsina antaen näille oikeuden olla lapsia.
Teiro ei välitä lapsesta, lapsen äidistä tai lapsen muista läheisistä, joista lapsen isä ei välitä. Pahinta on, että Teiro ei välitä lapsesta, vaan antaa lapsen isän ja isän harhaisen johtava lääkäri puolisonsa kohdistaa lapseen erityisen raakaa henkistä väkivaltaa sen sijaan että katkaisisi väkivallan kierteen. Teiro oikeuttaa välinpitämättömyytensä todeten äidille: "Tuomari on tuominnut huollon isälle, enkä voi tehdä mitään," eikä välitä siitä, että äiti itseään toisten joutuu kertomaan Teirolle uudelleen ja uudelleen, että tuomari pyysi lastensuojelun kannan huollosta, jotta voisi siirtää vastuun lastensuojelulle ja lastensuojelu pyysi huollon siirtämistä yksin isälle. Teiro ei ymmärrä, että lastensuojelu teki huoltotuomion, jonka tuomari kirjasi omaksi tuomiokseen.
Helsingin lastensuojelun toimintaa ei voi kutsua lasten suojelemiseksi. Kun lasta ei suojella se ei ole suojelemista. Kun lapsi asetetaan raa'an henkisen väkivallan kohteeksi lastensuojelun toimesta todeten: "Tuomari päätti huollon isälle," ei lastensuojelu enää suojele lasta, vaan piiloutuu huoltotuomion taakse vastuutaan vältellen. Pelkkä nimike ei tee lastensuojelijasta suojelijaa. Vain suojeleva toiminta on suojelemista ja vasta suojelevan toiminnon jäkeen voi lastensuojelija kutsua itseään suojelijaksi. Teiro ei suojele ainakaan tätä lasta, joka onkin hänen ainut asiakkaansa.
Toisilla sosiaalivirkailijoilla on asiakkainaan mm. Vantaalla jopa 40-60 lasta.
Kun lastensuojelu ei suojele vaan kääntää selkänsä, se välinpitämättömyydellään hyväksyy väkivallan.
Väkivalta ei lopu silloin, kun sosiaalivirkalija nk. työntää päänsä pensaaseen kuin satujen pelokas jänis. Ei se lopu, vaikka kuinka sosiaalivirkailija uskottelisi itselleen tällaista ja osaisi jopa uskoa kuvitelmiinsa.
Fyysinen väkivalta voi tappaa lapsen. Me opimme tämän pienen 8-vuotiaana kuolleen Vilja Eerikan kautta Helsingissä. Henkinen väkivalta voi myös lopulta tappaa. Henkinen väkivalta haavoittaa mieltä, hajoittaa uhrin identiteetin, hidastaa lapsen identiteetin kehittymistä ja voi lopulta johtaa jopa lapsen itsemurhaan. Sitäkö Teiro tahtoo tälle tyttölapselle, kun ei tee mitään muutoksen eteen, vaikka tietää lapsen sanoittaneen itsetuhoisuutta sekä pelkojen aiheuttamia kuuloharhoja.
Teirohan väittää, että kaikki on hyvin, koska lapsella on voimakkaat kiintymyssuhteet vanhempiinsa. Äiti joutui selittämään joulukuussa 2016 Teirolle, joka on ollut lastensuojelussa töissä 20-vuotta, ettei kiintymyssuhteen voimakkuus ole se ainut asia mitä tulee huomioida, vaan tärkeää on huomioida millainen kiintymyssuhde on luonteeltaan eli onko se turvallinen, turvaton tai jäsentymätön. Tuossa tilanteessa Teiro änkytti äidille väitteen, että tietää tämän asian kyllä, vaikka ei ole mitenkään toiminnoillaan missään vaiheessa tuonut esille, että välittäisi siitä, onko lapsella turvallista elämässään. Eihän lapsen elämä voi olla turvallista, jos häneen kohdistetaan raakaa henkistä väkivaltaa ja muutoinkaan hänen perustarpeistaan ei pidetä huolta. Jos Teiro muka tiesi tämän asian, miksi hän ei ole mitenkään lapsen olosuhteen korjaantumiseksi tehnyt mitään?
Teiro on naureskellen kertonut äidille, että kokemuksestaan osaa arvioida, että lapsi tulee teini-ikäisenä reagoimaan siihen mitä isän kotona on tapahtunut. Hän naureskeli tälle, kuin olosuhteessa olisi muka jotain huvittavaa, vaikka itse on todennut jo ajat sitten, että olosuhde on vakava. Teiro kaiketi käyttää ajatusaikansa huvittavien tunnekokemusten luomiseen itselleen, sen sijaan että pohtisi olosuhteen muuttamiseen ratkaisua. Helsinkiläisäiti on syvästi huolissaan lapsensa turvallisen tulevaisuuden puolesta, koska sosiaalivirkailija kertoo naureskellen arvelevansa, että lapsen tulevaisuus tulee olemaan hankalaa kaiken nyt koetun vuoksi ja jättää naureskelun jälkeen toimintansa vain naureskelulinjalle. Teiron toimintatavat eivät ole herättäneet äidissä luottamuksen kokemusta. Äiti ei usko Teiron hakevan lapsen etua ja tämän välittävän lapsestaan.
Syksy 2016 oli äidille henkisesti erittäin kuormittavaa. Äiti odotti odottamistaan asiakassuunnitelman valmistumista, jota Teiro ei toteuttanut lupaamalla tavallaan. Henskisen väkivallan määrä oli viikottaista ja sirtä kohdistettiin niin lapsen kuin äitiin ja tämä kuormitti äitiä valtavasti. Vaikka Teirolle esitti olosuhteesta vakavan huolensa äidin psykoteraputti, joka totesi, että väkivallan olavaiuuden takia äidin todellinen hoito estyy, koska tapaamislla täytyy käsitellä väkivallan olevaisuutta ja vaikka perheneuvolakin osoitti huolensa Teirolle, ei Teiro ottanut muiden ammattilaisten huolta kuuleviin korviinsa. Hän ei välittänyt. Teirolle lapsi ja äiti ja lapsen muuta läheiset ovat kuin pelinappuloita pelissä, johon Teiro ie tahdo koskea. Teiro ei ole osoittanut tunneälyä eli empatiaa näitä kohtaan. Teiro ei osaa ymmärtää ihmisten periustarvetta saada elää ennakoitua turvallista hyvää elämää, vaikka on ollut lastensuojelussa toissä 20-vuotta.
Äiti pohtii mikä on ennustettavuus lapsen elämässä, kun puolen vuoden ajan lapseen kohdistettu väkivalta on isän kotona ollut miltei viikottaista ja toisinaan luonteeltaan jopa erittäin raakaa. Kuinka lapsen tulevaisuus voidaan nähdä turvallisena lastensuojelussa, kun lastensuojelu ei kyennyt puolen vuoden aikana mitenkään katkaisemaan lapseen kohdistettua raakaa väkivaltaa ja ikätasotonta kohtelua?
Täällä mieron tiellä peräänkuullutan ammatillisesti pätevän väkivaltatyön koulutuksen merkitystä lastensuojelun sosiaalivirkailijoille. Heistä jokainen on hyödytön lastemme suojelijana, jos heillä tätä ei ole. Jos heillä ei ole koulutuksen antamaa ymmärrystä siihen mitä on ammatillisesti pätevä humaani väkivalta työ, miksi sitä kuuluu antaa, miten sitä annetaan eri ikäisille persoonallisille lapsille heidän yksilöllisiin ikätasoisiin kehitystarpeisiin vastaten, miten sitä annetaan väkivallan uhriksi joutuneille lapsille ja väkivaltaa toteuttaneille lapsille, miten sitä annetaan väkivallan uhriksi joutuneille vanhemmille ja sitä toteuttaneille vanhemmille eli miten todella katkaistaan väkivallan kierrettä, ei heillä ole keinoja toteuttaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä. Jos sosiaalivirkailija ei lastensuojelussa osaa antaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, on hän väkivaltatilanteissa aina pätemätön suojelemaan lapsia ja näin ollen kykenemätön täyttämään työtehtäväänsä sekä lastensuojelullista funktiota yhteiskunnassamme.
Täällä mieron tiellä osoitan suurta surua helsinkiläistytön puolesta, joka olisi ansainnut saada elää lapsuutensa ilman järkyttävää väkivaltaa ja olisi ansainnut saada välittämistä lastensuojelusta. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään Suomessa, jossa on jo pitkään ollut mahdollista saada ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä.
Lue myös:
Väkivaltatyö asiantuntijayhteistyönä (Vuokko Nietola, 2011):
file:///C:/Users/Satu-Leena/Downloads/A_30_ISBN_9789524931397.pdf
Väkivaltatyön foorumi 2015 - luentomateriaalit (Turun Ensi- ja turvakoti ry):
http://tuentu.fi/vakivaltatyon-foorumi-2015-luentomateriaa…/
Väkivaltatyö (VIOLA Väkivallasta vapaaksi ry):
http://www.violary.fi/palvelut-asiakkaille/vakivaltatyo/
17. Valtakunnallinen väkivaltafoorumi (THL):
https://tapahtumakalenteri.thl.fi/…/tapahtumal…/view/1391862
Väkivaltatyön kokonaisuus ja eri toimijoiden roolit (Sari Laaksonen, kehitysjohtaja Ensi- ja turvakotien liitto):
http://slideplayer.biz/slide/1975234/
RSS Feed
