Sosiaalityöntekijän koulutuksen akateemistamisesta käytiin kova kädenvääntö ja lopputuloksena oli kompromissi; mukautettu ja kevennetty koulutus, jossa oppilaisiin ajettu yleisen syyttäjän raivo yhdistyy lukiolaisen tietotaitoon ja ylimielisyyteen.
Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan kasvavalle toimettomien keskiluokkaisten naisten joukolle työtä, ammatillisia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia kurkkia kunniallisesti kadun varjoisalle puolelle (Dobash & Dobash, 1992).
Jo yliopisto- opetuksessa tuleviin sosiaalityöntekijöihin ajetaan sisään katteeton usko omaan ammatillisuuteen ja halveksunta asiakkaita kohtaan. Tutkimusten mukaan suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on skandinavian kovimmat asenteet köyhyyttä kohtaan. Yliopiston sosiaalityön koulutusohjelmassa opiskelijoita on muistutettu, että asiakkaiden kokemustieto on vihapuhetta, joka kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Orwellilainen psykokieli koulutuksen keskiössä
Yliopistossa opitaan myös alalle tyypillinen totaalisen hallinnon kieli, jota voi kutsua myös orwellilaiseksi psykokieleksi. Sen avulla opiskelijat oppivat naamioimaan ammatillisen omanedunvalvontansa lapsen eduksi ja kätkemään ennakkoluulonsa psykologisoivaan ja pseudotieteelliseen uusiokieleen. Sosiaalityön koulutuksessa opiskellaan harhaista puuttumista muttei sisäistetä hallinnon oikeusperiaatteita.
Jo työntekijä-liitekin ammattinimikkeessä on koettu loukkaavaksi. Ei ihme, ettei sosiaalityössä ole enää mitään konkreettista apua tarjolla ja että asiakkaiden kehotukset noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä ja hallinnon oikeusperiaatteita tulkitaan henkilökohtaisiksi uhkauksiksi, joihin etsitään rangaistusta Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta tai lastensuojelun edunvalvojilta.
Lastensuojelukin on typistynyt yritykseksi muuttaa oletettu pelastuskohde pelastajansa kaltaiseksi: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeväksi, oman kehonsa kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla.
Elämästä vieraantumaton riuska kodinhoitaja tai sosionomi voisi usein olla huomattavasti parempi auttaja kuin muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Talentian ansiosta asiakkaiden elämää koskevat päätökset tekee valitettavasti jälkimmäinen- yleensä asiakkaitaan kuulematta ja tuntematta.
Koulutus kansan kahtiajaon edistäjänä
Sosiaalityöntekijät saavat usein opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä. Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Sosiaalityön koulutuksissa ja käytännöissä kansa on jo jaettu kahtia bioriskeihin ja sijaishuollon kasvatuskumppaneihin. Sosiaalityöntekijät laativat syntymäperheiden kotien järjestyksestä monisivuisia syytekirjelmiä mutta eivät havaitse saati raportoi sijaishuollon puutteita. Lasten ja vanhempien mukaan he ovat haluttomia puuttumaan väkivaltaan sijaishuollossa.
Ajattelemaan voi oppia yliopistokoulutuksesta huolimatta
Jos joku sosiaalityöntekijä joskus oppii ajattelemaan ja kunnioittamaan ammattieettisiä ohjeita, se ei tapahdu yliopiston ansiosta vaan yliopistosta huolimatta.
Jotta sosiaalityössä opittaisiin olemaan ihmisiksi, pitäisi ensin poisoppia akateemisen koulutuksen tuottamista asenteellisista ajatus- ja uskomusharhoista.
Sosiaalialaa harkitsevissa nuorissa on varmasti paljon aitoa auttamishalua mutta pelkkä hyväntahtoisuus ei riitä jos ja kun kriittinen ajattelu- ja havaintokyky, tieto vallankäytön mekanismeista, kentän ja lainsäädännön tuntemus ja eettinen, yhteiskunnallinen ja historiallinen näkökulma puuttuu. Näiden lisäksi useimmilta puuttuu rohkeus haastaa sairastunut organisaatiokulttuuri, virkakunnan enemmistön käsitykset ja asettua poikkiteloin mielivaltaa vastaan.
Sosiaalityöntekijyys on sosiaalinen haitta
Sosiaalityöntekijöistä on kuitenkin huutava pula, joten jokaisella koulutuksen suorittaneella on edessä pakkotyöllistyminen lastensuojeluun, jos ei keksi pakoreittiä yrittäjäksi, järjestöön tai tutkijaksi ajoissa.
Sosiaalityöntekijät joutuvat tasapainoilemaan työväen- ja keskiluokan välimaastossa: heitä eivät arvosta sen paremmin duunariasiakkaat kuin ylempi virkamieskunta. Oikeusoppineissa he aiheuttavat inhoa ja järkytystä toimintakäytännöillään.
Sosiaalityöntekijyydestä muodostuu ennenpitkää kaikkea sosiaalista elämää hankaloittava haitta. Sosiaalityöntekijyys ei ole mediaseksikästä mutta nimi- ja osoitetiedot joutuu pitämään salaisina ja pelkäämään jatkuvasti, että joku kadulla vastaantulevista entisistä asiakkaista tunnistaa ja tunkee seuraan, seuraa kotiin tai kostaa huonon palvelun tai perheen rikkomisen.
On vain ajan kysymys milloin joku lastensuojelun laitohuollon vankilamaisten olojen katkeroittama nuori päättää ulottaa varhaisen puuttumisen koskemaan myös virkakoneistoa.
Luonnevikainen väärinkoulutettu koira
Kuntapäättäjillekin he ovat kauhistus. Yhdenkin virkaintoisen sosiaalityöntekijän palkkaaminen muodostaa irtisanomissuojien ja byrokraattisen kaikkivoipaisuuden takia kuntalaisille vuosikymmeniä kestävän oikeusturvariskin ja kaataa budjetteja lisääntyvien huostaanottojen ja perhekuntoutusten ja niitä seuraavien oikeustaistelujen muodossa.
Sosiaalityöntekijän kohtalo on kuin luonnevikaisen vahtikoiran, jota pelkäävät sekä omistajat että ohikulkijat.
Väärin koulutettu koira turhautuu kun liikuntaa, tekemistä ja todellista vahdittavaa ei ole ja alkaa hyökkiä vainoharhaisesti kenen tahansa kimppuun.
Talonväki pelkää ja odottaa koska koira puree tarpeeksi vaikutusvaltaista ohikulkijaa ja aiheuttaa kammottavat korvausvaateet muttei raaski lopettaakaan koiraa kun ovat eläintensuojelijoiden maineessa ja koiralla voisi vielä teetättää pennutkin.
Lue myös:
☞ Jyly v. Akseli: Kadonneen oikeusturvan metsästys
☞ Jyly v. Akseli: ”Asiakassuunnitelma” Akselin lastensuojelussa
☞ Jyly v. Akseli: Kiireellinen sijoitus 23.10.2015
☞ Jyly v. Akseli: Lastensuojelun lausuntopeli
☞ Jyly v. Akseli: Kun ei ole mitään rajaa - lastensuojelu teki huostaanottopäätöksen äitiä kuulematta
☞ Tuottoisa myytti "riskiperheistä"
☞ Kansamme parhaaksi – Haudattuja kokemuksia
☞ Viranomainen ja demokratia
☞ Perhe paossa lastensuojelumielivaltaa- julkisuus kostettiin heti
☞ Huolella Huostaan
☞ Eristettynä "perhekotiin" - asukaskokemus II
☞ Lapsi voi päätyä sijoitukseen vahingossa
☞ Eristettynä "perhekotiin"
☞ Lastensuojelun arviointivimma- salaseulontoja puutteellisilla menetelmillä
☞ Kiintymyssuhteen kiemuroi
Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan kasvavalle toimettomien keskiluokkaisten naisten joukolle työtä, ammatillisia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia kurkkia kunniallisesti kadun varjoisalle puolelle (Dobash & Dobash, 1992).
Jo yliopisto- opetuksessa tuleviin sosiaalityöntekijöihin ajetaan sisään katteeton usko omaan ammatillisuuteen ja halveksunta asiakkaita kohtaan. Tutkimusten mukaan suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on skandinavian kovimmat asenteet köyhyyttä kohtaan. Yliopiston sosiaalityön koulutusohjelmassa opiskelijoita on muistutettu, että asiakkaiden kokemustieto on vihapuhetta, joka kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Orwellilainen psykokieli koulutuksen keskiössä
Yliopistossa opitaan myös alalle tyypillinen totaalisen hallinnon kieli, jota voi kutsua myös orwellilaiseksi psykokieleksi. Sen avulla opiskelijat oppivat naamioimaan ammatillisen omanedunvalvontansa lapsen eduksi ja kätkemään ennakkoluulonsa psykologisoivaan ja pseudotieteelliseen uusiokieleen. Sosiaalityön koulutuksessa opiskellaan harhaista puuttumista muttei sisäistetä hallinnon oikeusperiaatteita.
Jo työntekijä-liitekin ammattinimikkeessä on koettu loukkaavaksi. Ei ihme, ettei sosiaalityössä ole enää mitään konkreettista apua tarjolla ja että asiakkaiden kehotukset noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä ja hallinnon oikeusperiaatteita tulkitaan henkilökohtaisiksi uhkauksiksi, joihin etsitään rangaistusta Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta tai lastensuojelun edunvalvojilta.
Lastensuojelukin on typistynyt yritykseksi muuttaa oletettu pelastuskohde pelastajansa kaltaiseksi: illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeväksi, oman kehonsa kieltäväksi, tilinumeroilla ohjailtavaksi järjestelmäuskovaiseksi, joka on valmis palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla.
Elämästä vieraantumaton riuska kodinhoitaja tai sosionomi voisi usein olla huomattavasti parempi auttaja kuin muodollisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Talentian ansiosta asiakkaiden elämää koskevat päätökset tekee valitettavasti jälkimmäinen- yleensä asiakkaitaan kuulematta ja tuntematta.
Koulutus kansan kahtiajaon edistäjänä
Sosiaalityöntekijät saavat usein opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä. Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.
Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Sosiaalityön koulutuksissa ja käytännöissä kansa on jo jaettu kahtia bioriskeihin ja sijaishuollon kasvatuskumppaneihin. Sosiaalityöntekijät laativat syntymäperheiden kotien järjestyksestä monisivuisia syytekirjelmiä mutta eivät havaitse saati raportoi sijaishuollon puutteita. Lasten ja vanhempien mukaan he ovat haluttomia puuttumaan väkivaltaan sijaishuollossa.
Ajattelemaan voi oppia yliopistokoulutuksesta huolimatta
Jos joku sosiaalityöntekijä joskus oppii ajattelemaan ja kunnioittamaan ammattieettisiä ohjeita, se ei tapahdu yliopiston ansiosta vaan yliopistosta huolimatta.
Jotta sosiaalityössä opittaisiin olemaan ihmisiksi, pitäisi ensin poisoppia akateemisen koulutuksen tuottamista asenteellisista ajatus- ja uskomusharhoista.
Sosiaalialaa harkitsevissa nuorissa on varmasti paljon aitoa auttamishalua mutta pelkkä hyväntahtoisuus ei riitä jos ja kun kriittinen ajattelu- ja havaintokyky, tieto vallankäytön mekanismeista, kentän ja lainsäädännön tuntemus ja eettinen, yhteiskunnallinen ja historiallinen näkökulma puuttuu. Näiden lisäksi useimmilta puuttuu rohkeus haastaa sairastunut organisaatiokulttuuri, virkakunnan enemmistön käsitykset ja asettua poikkiteloin mielivaltaa vastaan.
Sosiaalityöntekijyys on sosiaalinen haitta
Sosiaalityöntekijöistä on kuitenkin huutava pula, joten jokaisella koulutuksen suorittaneella on edessä pakkotyöllistyminen lastensuojeluun, jos ei keksi pakoreittiä yrittäjäksi, järjestöön tai tutkijaksi ajoissa.
Sosiaalityöntekijät joutuvat tasapainoilemaan työväen- ja keskiluokan välimaastossa: heitä eivät arvosta sen paremmin duunariasiakkaat kuin ylempi virkamieskunta. Oikeusoppineissa he aiheuttavat inhoa ja järkytystä toimintakäytännöillään.
Sosiaalityöntekijyydestä muodostuu ennenpitkää kaikkea sosiaalista elämää hankaloittava haitta. Sosiaalityöntekijyys ei ole mediaseksikästä mutta nimi- ja osoitetiedot joutuu pitämään salaisina ja pelkäämään jatkuvasti, että joku kadulla vastaantulevista entisistä asiakkaista tunnistaa ja tunkee seuraan, seuraa kotiin tai kostaa huonon palvelun tai perheen rikkomisen.
On vain ajan kysymys milloin joku lastensuojelun laitohuollon vankilamaisten olojen katkeroittama nuori päättää ulottaa varhaisen puuttumisen koskemaan myös virkakoneistoa.
Luonnevikainen väärinkoulutettu koira
Kuntapäättäjillekin he ovat kauhistus. Yhdenkin virkaintoisen sosiaalityöntekijän palkkaaminen muodostaa irtisanomissuojien ja byrokraattisen kaikkivoipaisuuden takia kuntalaisille vuosikymmeniä kestävän oikeusturvariskin ja kaataa budjetteja lisääntyvien huostaanottojen ja perhekuntoutusten ja niitä seuraavien oikeustaistelujen muodossa.
Sosiaalityöntekijän kohtalo on kuin luonnevikaisen vahtikoiran, jota pelkäävät sekä omistajat että ohikulkijat.
Väärin koulutettu koira turhautuu kun liikuntaa, tekemistä ja todellista vahdittavaa ei ole ja alkaa hyökkiä vainoharhaisesti kenen tahansa kimppuun.
Talonväki pelkää ja odottaa koska koira puree tarpeeksi vaikutusvaltaista ohikulkijaa ja aiheuttaa kammottavat korvausvaateet muttei raaski lopettaakaan koiraa kun ovat eläintensuojelijoiden maineessa ja koiralla voisi vielä teetättää pennutkin.
Lue myös:
☞ Jyly v. Akseli: Kadonneen oikeusturvan metsästys
☞ Jyly v. Akseli: ”Asiakassuunnitelma” Akselin lastensuojelussa
☞ Jyly v. Akseli: Kiireellinen sijoitus 23.10.2015
☞ Jyly v. Akseli: Lastensuojelun lausuntopeli
☞ Jyly v. Akseli: Kun ei ole mitään rajaa - lastensuojelu teki huostaanottopäätöksen äitiä kuulematta
☞ Tuottoisa myytti "riskiperheistä"
☞ Kansamme parhaaksi – Haudattuja kokemuksia
☞ Viranomainen ja demokratia
☞ Perhe paossa lastensuojelumielivaltaa- julkisuus kostettiin heti
☞ Huolella Huostaan
☞ Eristettynä "perhekotiin" - asukaskokemus II
☞ Lapsi voi päätyä sijoitukseen vahingossa
☞ Eristettynä "perhekotiin"
☞ Lastensuojelun arviointivimma- salaseulontoja puutteellisilla menetelmillä
☞ Kiintymyssuhteen kiemuroi
RSS Feed
