Sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa voidaan rajoittaa.
Kyse on siis lapsen oikeudesta. Ja perusoikeudesta. Ja ihmisoikeudesta. Oikeuden pitää yhteyttä vanhempiinsa ja läheisiinsä perusta on siis erittäin vahva.
Jos lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä rajoitetaan, tulee perusteiden tulee olla tarkoin lakiin perustuvat ja pätevät:
-rajoittamisen tulee olla välttämätöntä
-yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle tai terveydelle
-rajoittaminen on välttämätöntä muiden turvallisuuden vuoksi
-12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa
-yhteydenpito vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen
Viimeisin peruste on tulkinnanvaraisin ja sitä käytetään usein väärin.
Rajoittamisesta voidaan sopia vanhempien kanssa ja tämä sitten kirjataan asiakassuunnitelmaan. Jos rajoituksesta on erimielisyyttä, tulee asiasta tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös.
Asiakassuunnitelma ei ole asiakirja, joka sitoo osapuolia (kuten vanhempia tai lasta) tiettyihin järjestelyihin, viranomainen ei voi vedota asiakassuunnitelmaan ja väittää asiasta sovitun pysyvällä tavalla. Epäselvissä tapauksissa tulee viranomaisen aina tiedustella perheen näkemystä tapaamisten suhteen. Mikäli yhteisymmärrystä ei synny, tulee tehdä yhteydenpidon rajoittamisesta päätös. (AOA 2620/4/96)
Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen perusteella:
Esimerkiksi vanhemman kieltäytyminen neuvottelusta tietyn sosiaaliviranomaisen kanssa ei ole peruste. (AOA/331/4/11)
Vanhempien viranomaisvastaisuus tai se, että ei tule toimeen sosiaaliviranomaisen kanssa, ei ole lastensuojelulain mukainen peruste rajoittaa lapsen yhteydenpitoa vanhempiinsa. Sen sijaan vanhemman käytös lasta kohtaan voi olla peruste.
HAO T09/0806/2 päätöksessä todettiin, yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelulain vastaiseksi. Kyse oli oikeuspsykiatrisen tutkimuksen ajaksi asetetusta rajoittamisesta. Sosiaalitoimi perusteli rajoitusta sijaishuollon tarkoituksen toteutumisella ja välttämättömyydellä. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus yhteydenpitoon, se turvataan perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa (oikeus yksityiselämään ja luottamuksellisen viestin suojaan). Lastensuojelulain rajoitussäännöksiä tulee tulkita suppeasti, tässä tapauksessa lastensuojelun toimet olisi tullut erottaa poliisin tutkinnallisista syistä, jotka eivät sellaisenaan ole peruste yhteydenpidon rajoittamiselle. Perusteen tulee olla lastensuojelulakiin perustuva. Esitutkintaan tai muuhun vetoaminen ei siis yksin riitä.
Usein näkee yhteydenpitoa rajoitetun syyllä, että lapsen tulee saada kiinnittyä sijaishuoltoon. Sosiaalitoimi vetoaa rauhoittumiseen ja totutteluun. Tämä erittäin yleinen peruste ei ole lain mukainen. Sen sijaan sijaishuollon toteutumisen tarkoitus voidaan turvata yhteydenpidon rajoituksella, jos kyse on vaikkapa vanhempien vakavasta päihdeongelmasta ja rajoittamaton yhteydenpito olisi lapsen kehitykselle vahingollista. Tässäkin siis sanat "vaarantuminen" ja "välttämätön" ovat rajoittamisen edellytyksiä. Sosiaaliviranomaisen usein kuultu "näkemys" asiasta ei ole peruste. Perusteen tulee löytyä laista.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan R.v.Suomi 30.5.06 todennut sosiaaliviranomaisen tarkoituksellisesti vaikeuttaneen biovanhempien ja lapsen suhdetta rajuin rajoittamispäätöksin. Sosiaaliviranomainen oli jättänyt huomioimatta perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen ja päättänyt lapsen tarvitsevan pitkäaikaista sijoitusta ja täten vahvistanut lapsen suhdetta sijaishuoltoon. Ihmisoikeussopimuksen artikla 8 takaa oikeuden yksityisyyden ja perhe-elämän suojaan, johon viranomainen ei voi puuttua ilman laissa olevaa perustetta.
"Mikäli yhteydenpitoa rajoitetaan voimakkaasti, lapsen ja vanhemman suhde ei saa tällaisessa tilanteessa tilaisuutta kehittyä myönteisellä tavalla ja lapsi ja vanhempi etääntyvät toisistaan" (Räty, Lastensuojelulaki s.470, EIT R.v Suomi 30.5.06 ja H.K.v Suomi26.9.06).
Olkaa siis tarkkoja niin yhteydenpidon rajoitusten kuin muidenkin rajoitusten perustelujen suhteen. Niiden tulee ilmetä laista, tarkemmin sanoen lastensuojelulain 11.luvusta. Mikä hyvänsä sosiaaliviranomaisen "näkemys" ei ole lain mukainen peruste, ellei viime yön aikana ole lakia muutettu siten, että sieltä löytyy sanamuoto "sosiaaliviranomaisen näkemyksen perusteella".
Lopuksi:
Päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta tulee olla määräaikainen, enintään yksi vuosi kerrallaan ja päätöksessä on mainittava:
-rajoituksen syy
-henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu
-millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee
-missä laajuudessa rajoitus toteutetaan
-milloin rajoitus alkaa ja päättyy
-muutoksenhakuoikeus, missä ajassa mutosta on haettava ja mistä
Alkuperäinen blogiteksti on Elena Maria Uusitalon henkilökohtaisesta blogista - Yhteydenpito on ihmisoikeus, sen rajoittaminen ei perustu sosiaaliviranomaisen näkemykseen vaan lakiin.
.
Kyse on siis lapsen oikeudesta. Ja perusoikeudesta. Ja ihmisoikeudesta. Oikeuden pitää yhteyttä vanhempiinsa ja läheisiinsä perusta on siis erittäin vahva.
Jos lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä rajoitetaan, tulee perusteiden tulee olla tarkoin lakiin perustuvat ja pätevät:
-rajoittamisen tulee olla välttämätöntä
-yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle tai terveydelle
-rajoittaminen on välttämätöntä muiden turvallisuuden vuoksi
-12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa
-yhteydenpito vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen
Viimeisin peruste on tulkinnanvaraisin ja sitä käytetään usein väärin.
Rajoittamisesta voidaan sopia vanhempien kanssa ja tämä sitten kirjataan asiakassuunnitelmaan. Jos rajoituksesta on erimielisyyttä, tulee asiasta tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös.
Asiakassuunnitelma ei ole asiakirja, joka sitoo osapuolia (kuten vanhempia tai lasta) tiettyihin järjestelyihin, viranomainen ei voi vedota asiakassuunnitelmaan ja väittää asiasta sovitun pysyvällä tavalla. Epäselvissä tapauksissa tulee viranomaisen aina tiedustella perheen näkemystä tapaamisten suhteen. Mikäli yhteisymmärrystä ei synny, tulee tehdä yhteydenpidon rajoittamisesta päätös. (AOA 2620/4/96)
Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen perusteella:
Esimerkiksi vanhemman kieltäytyminen neuvottelusta tietyn sosiaaliviranomaisen kanssa ei ole peruste. (AOA/331/4/11)
Vanhempien viranomaisvastaisuus tai se, että ei tule toimeen sosiaaliviranomaisen kanssa, ei ole lastensuojelulain mukainen peruste rajoittaa lapsen yhteydenpitoa vanhempiinsa. Sen sijaan vanhemman käytös lasta kohtaan voi olla peruste.
HAO T09/0806/2 päätöksessä todettiin, yhteydenpidon rajoittaminen lastensuojelulain vastaiseksi. Kyse oli oikeuspsykiatrisen tutkimuksen ajaksi asetetusta rajoittamisesta. Sosiaalitoimi perusteli rajoitusta sijaishuollon tarkoituksen toteutumisella ja välttämättömyydellä. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus yhteydenpitoon, se turvataan perustuslaissa sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa (oikeus yksityiselämään ja luottamuksellisen viestin suojaan). Lastensuojelulain rajoitussäännöksiä tulee tulkita suppeasti, tässä tapauksessa lastensuojelun toimet olisi tullut erottaa poliisin tutkinnallisista syistä, jotka eivät sellaisenaan ole peruste yhteydenpidon rajoittamiselle. Perusteen tulee olla lastensuojelulakiin perustuva. Esitutkintaan tai muuhun vetoaminen ei siis yksin riitä.
Usein näkee yhteydenpitoa rajoitetun syyllä, että lapsen tulee saada kiinnittyä sijaishuoltoon. Sosiaalitoimi vetoaa rauhoittumiseen ja totutteluun. Tämä erittäin yleinen peruste ei ole lain mukainen. Sen sijaan sijaishuollon toteutumisen tarkoitus voidaan turvata yhteydenpidon rajoituksella, jos kyse on vaikkapa vanhempien vakavasta päihdeongelmasta ja rajoittamaton yhteydenpito olisi lapsen kehitykselle vahingollista. Tässäkin siis sanat "vaarantuminen" ja "välttämätön" ovat rajoittamisen edellytyksiä. Sosiaaliviranomaisen usein kuultu "näkemys" asiasta ei ole peruste. Perusteen tulee löytyä laista.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan R.v.Suomi 30.5.06 todennut sosiaaliviranomaisen tarkoituksellisesti vaikeuttaneen biovanhempien ja lapsen suhdetta rajuin rajoittamispäätöksin. Sosiaaliviranomainen oli jättänyt huomioimatta perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen ja päättänyt lapsen tarvitsevan pitkäaikaista sijoitusta ja täten vahvistanut lapsen suhdetta sijaishuoltoon. Ihmisoikeussopimuksen artikla 8 takaa oikeuden yksityisyyden ja perhe-elämän suojaan, johon viranomainen ei voi puuttua ilman laissa olevaa perustetta.
"Mikäli yhteydenpitoa rajoitetaan voimakkaasti, lapsen ja vanhemman suhde ei saa tällaisessa tilanteessa tilaisuutta kehittyä myönteisellä tavalla ja lapsi ja vanhempi etääntyvät toisistaan" (Räty, Lastensuojelulaki s.470, EIT R.v Suomi 30.5.06 ja H.K.v Suomi26.9.06).
Olkaa siis tarkkoja niin yhteydenpidon rajoitusten kuin muidenkin rajoitusten perustelujen suhteen. Niiden tulee ilmetä laista, tarkemmin sanoen lastensuojelulain 11.luvusta. Mikä hyvänsä sosiaaliviranomaisen "näkemys" ei ole lain mukainen peruste, ellei viime yön aikana ole lakia muutettu siten, että sieltä löytyy sanamuoto "sosiaaliviranomaisen näkemyksen perusteella".
Lopuksi:
Päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta tulee olla määräaikainen, enintään yksi vuosi kerrallaan ja päätöksessä on mainittava:
-rajoituksen syy
-henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu
-millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee
-missä laajuudessa rajoitus toteutetaan
-milloin rajoitus alkaa ja päättyy
-muutoksenhakuoikeus, missä ajassa mutosta on haettava ja mistä
Alkuperäinen blogiteksti on Elena Maria Uusitalon henkilökohtaisesta blogista - Yhteydenpito on ihmisoikeus, sen rajoittaminen ei perustu sosiaaliviranomaisen näkemykseen vaan lakiin.
.
RSS Feed
