Kuvankaappaus: talouselama.fi "Kun sote-palvelut ovat maakuntien vastuulla, ikääntyneet kuntalaiset eivät enää jatkossa ole kunnalle rahoitusriski." (Taloustaito 3/17 sivu 9 )
Maamme rakentaneet vanhukset ja suuret ikäluokat, jotka tekivät tästä maasta hyvinvointivaltion, ovat muuttuneet rahoitusriskiksi.
Hallituksen väkisin läpiajamaa alueuudistusta ja sotea vakuutetaan kuntien pelastukseksi. Sillä voidaan välttää tämä ikänsä työtä tehneiden ja veroja maksaneiden ihmisten luoma "riski".
Alueuudistus keventää kuntaveroa ja kevennys siirtyy valtion verotukseen. Palkansaaja maksaa tällä hetkellä isomman siivun kuntaveroa kuntaansa, joka käyttää verorahoja palveluiden tilaamiseen tai tuottamiseen. Kun sosiaali -ja terveydenhuolto, pelastustoimi, ympäristöterveydenhuolto, työ -ja elinkeinopalvelut, alueiden käyttö, rakentamisen ohjaus, joukkoliikenteen alueellinen suunnittelu ja maaseudun kehittäminen palveluineen siirtyvät maakunnille, niiden kustannuksetkin siirtyvät kunnilta maakunnille.
Maakuntia taas rahoittaa valtio. Maakuntaan annettavan budjetin suuruus tulee määräytymään tarveperusteisesti. Se tarkoittaa, että maakunnan väkiluku, ikärakenne ja palveluiden tarve määräävät, paljonko valtiolta heruu rahaa. Maakunta saa sitten päättää itse, miten se jakaa rahat. Entä, jos rahat eivät riitä? Silloin voi käydä niin, että Maija saa palvelua, mutta Matti ei.
Koska valtio ryhtyy rahoittajaksi, se tarvitsee jotakin, millä rahoittaa:
Kuntien veroja leikataan noin 12,5 prosenttia ja tämän osan tulee saamaan valtio.
Mitä tämä verotuksen muutos sitten tarkoittaa?
Se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että kuntien päätösvaltaa siirtyy kunnanvaltuustoilta eduskunnalle. Valtio tulee ohjaamaan maakuntien budjetteja. Maakunnilla ei ole omaa verotusoikeutta. Maakunta ei voi ottaa velkaakaan, kuten kunta voi. Maakunta, jos se haluaa investoida vaikkapa terveydenhuoltoonsa, tulee tarvitsemaan siihen isompien investointien kohdalla valtioneuvoston luvan.
Tajuamme varmasti kaikki, että tämä tarkoittaa vallan keskittämistä valtiolle:
Maakuntien budjetit, jotka valtio myöntää, eivät tule kuitenkaan riittämään. Tavoite on säästää sote-menoissa noin 3 miljardia. Väestömme vanhenee ja palveluita tulee tarvitsemaan sellainen määrä ihmisiä, että ihmispommi räjähtää maakuntien käsiin. Vaihtoehdoiksi jäävät väistämättä joko palveluiden karsiminen tai verotusoikeuden antaminen myös maakunnille.
Jos maakunnalla ei ole verotusoikeutta, eikä sille annettu budjetti riitä, tilanne on taloudellisesti negatiivinen. Jos rahat eivät useampana vuotena peräkkäin riitä, valtio ottaa maakunnan tarkkailtavakseen arviointimenettelyssä. Samalla valtio voi rajoittaa maakunnan päätösvaltaa.
Siis sitä päätösvaltaa, joka ennen oli kunnilla.
Näin perustuslain takaama kuntien itsehallinto murenee ja käytännössä valta keskittyy yksin valtiolle.
Pahimmassa tapauksessa, ääritapauksessa, valtio voi yhdistää talousvaikeuksissa kouristelevan maakunnan toiseen maakuntaan. Mitä se sitten tarkoittaakaan tavalliselle veronmaksajalle, jonka palvelut loittonevat jo nyt tehtävän uudistuksen vuoksi kauas? Vieläkö kauemmaksi? Vieläkö kalliimmiksi omavastuiksi? Vieläkö suuremmiksi matkakuluiksi? Ja niin edelleen.
Pitää muistaa sekin, ettei maakunnissa ole välttämättä pakko tuottaa kaikkia niitä tarvittavia palveluita, joita ihmiset oikeasti tarvitsevat. Jos budjetit eivät riitäkään, mitä kuvittelette tarjolle jäävän?
Kuntaveroon, joka siis pienenee 12,5%, ei tule kattoa. Mitäs, jos kunnat, joilla on nyt paljon velkaa, nostavat kuntaveroa prosentilla per vuosi? Samalla kun maksamme entisen suuruisia veroja, mutta valtiolle?
Entä sitten, jos maakunnille annetaan verotusoikeus?
Itse asiassa sellaista uumoillaan jo nyt ja hallitus on jo päättänyt tehdä siitä selvityksen. Oppositiossa ollaan ehdoteltu maakuntien verotusoikeutta, mutta ei sekään ole hyvä asia. Sittenhän meitä verottaisi valtio, kunta ja vielä maakuntakin. Veroja menisi kolmeen eri paikkaan, joista jokainen voisi korotella prosentteja itsenäisesti vedoten siihen, että muutoin on mahdotonta tuottaa palveluita. Kunta vetoaisi sivistystoimensa menoihin, maakunta sosiaali-ja terveysmenoihin ja valtio ylläpitoon ja kehitykseen.
Samalla lisääntyisi byrokratia, koska kolme päällekkäistä hallintoa toimisi yhtä aikaa verottajana. Se kolme miljardia, mikä pitäisi säästää, voitaisiin ottaa helposti veroina.
Lisäksi, jos ajatellaan tavallisen veronmaksajan tavalla niin mehän maksamme veroja, jotta saamme tarpeen tullen hoitoa, tukea ja etuuksia, jotta meillä on varaa huolehtia heikommista ja jotta meillä olisi vakuus pahan päivän varalle. Nyt kuitenkin -tapahtuu niin tai näin- tulemme maksamaan ison siivun veroistamme kauemmas. Valtiolle tai maakunnalle, jos niille verotusoikeus tullaan myöntämään.
Päätösvalta siirtyy kunnista pois verojen mukana.
Pääkaupunkiseutu ja isot kaupungit tulevat määrittelemään pienten maalaiskuntien tarpeet, jopa sen, miten alueita suunnitellaan ja rakennetaan, puhumattakaan sosiaali -ja terveydenhuollosta.
Se, mistä me maksamme, siirretään meiltä kauas, se, mistä olemme saaneet päättää, siirretään ihan yhtä kauas.
Haluatko maksaa veroja Ypyällä siitä hyvästä, että Helsingin herrat voivat jakaa sen Espoolle? Vai maksaisitko mieluummin lähelle, omaan kuntaan, jossa saisit myös sen palvelun?
Kammottavinta tässä kaikessa on se, että verotus on mutkikasta. Tavallinen veronmaksaja harvoin ymmärtää verotuksen koukeroita, moni muistaa vielä vanhan ajan veroilmoituksen täyttämisen tuskat. Nyt puhutaan suuresta valtakunnallisesta uudistuksesta ja sen verotuksesta, joka tulee olemaan tuhannesti mutkaisampaa kuin palkansaajan veroilmoitus. Maakuntauudistuksessa on moni asia vielä täysin avoin. Sen vaikutukset ovat täysi arvoitus. Lait ovat valmisteilla ja lausuttavina, mutta kunnissa ei tiedetä, mitä lausua, koska vaikutusarvioinnit ovat olemattomat. Eduskunta ei ole päättänyt oikeastaan vielä mistään. Tarkat, edes jonkin verran suuntaa antavat talouslaskelmat ovat käytänössä tekemättä. Silti ollaan lyömässä lukkoon niinkin vaikeaa kokonaisuutta kuin verotus, tietämättä edes koko uudistuksen vaikutuksia saati sitten siihen liittyvän verotukseen.
Lähteenä käytin Taloustaito-lehden 3/17 artikkelia "Kenelle kuntalaisen verot"
https://www.taloustaito.fi/Teemat/Lehti/
- Suosittelen ehdottomasti lukemaan jutun lehden paperiversiosta!
Aikaisempi julkaisu liittyen maakuntauudistukseen Ylä-Satakunta-lehdessä:
Maamme rakentaneet vanhukset ja suuret ikäluokat, jotka tekivät tästä maasta hyvinvointivaltion, ovat muuttuneet rahoitusriskiksi.
Hallituksen väkisin läpiajamaa alueuudistusta ja sotea vakuutetaan kuntien pelastukseksi. Sillä voidaan välttää tämä ikänsä työtä tehneiden ja veroja maksaneiden ihmisten luoma "riski".
Alueuudistus keventää kuntaveroa ja kevennys siirtyy valtion verotukseen. Palkansaaja maksaa tällä hetkellä isomman siivun kuntaveroa kuntaansa, joka käyttää verorahoja palveluiden tilaamiseen tai tuottamiseen. Kun sosiaali -ja terveydenhuolto, pelastustoimi, ympäristöterveydenhuolto, työ -ja elinkeinopalvelut, alueiden käyttö, rakentamisen ohjaus, joukkoliikenteen alueellinen suunnittelu ja maaseudun kehittäminen palveluineen siirtyvät maakunnille, niiden kustannuksetkin siirtyvät kunnilta maakunnille.
Maakuntia taas rahoittaa valtio. Maakuntaan annettavan budjetin suuruus tulee määräytymään tarveperusteisesti. Se tarkoittaa, että maakunnan väkiluku, ikärakenne ja palveluiden tarve määräävät, paljonko valtiolta heruu rahaa. Maakunta saa sitten päättää itse, miten se jakaa rahat. Entä, jos rahat eivät riitä? Silloin voi käydä niin, että Maija saa palvelua, mutta Matti ei.
Koska valtio ryhtyy rahoittajaksi, se tarvitsee jotakin, millä rahoittaa:
Kuntien veroja leikataan noin 12,5 prosenttia ja tämän osan tulee saamaan valtio.
Mitä tämä verotuksen muutos sitten tarkoittaa?
Se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että kuntien päätösvaltaa siirtyy kunnanvaltuustoilta eduskunnalle. Valtio tulee ohjaamaan maakuntien budjetteja. Maakunnilla ei ole omaa verotusoikeutta. Maakunta ei voi ottaa velkaakaan, kuten kunta voi. Maakunta, jos se haluaa investoida vaikkapa terveydenhuoltoonsa, tulee tarvitsemaan siihen isompien investointien kohdalla valtioneuvoston luvan.
Tajuamme varmasti kaikki, että tämä tarkoittaa vallan keskittämistä valtiolle:
Maakuntien budjetit, jotka valtio myöntää, eivät tule kuitenkaan riittämään. Tavoite on säästää sote-menoissa noin 3 miljardia. Väestömme vanhenee ja palveluita tulee tarvitsemaan sellainen määrä ihmisiä, että ihmispommi räjähtää maakuntien käsiin. Vaihtoehdoiksi jäävät väistämättä joko palveluiden karsiminen tai verotusoikeuden antaminen myös maakunnille.
Jos maakunnalla ei ole verotusoikeutta, eikä sille annettu budjetti riitä, tilanne on taloudellisesti negatiivinen. Jos rahat eivät useampana vuotena peräkkäin riitä, valtio ottaa maakunnan tarkkailtavakseen arviointimenettelyssä. Samalla valtio voi rajoittaa maakunnan päätösvaltaa.
Siis sitä päätösvaltaa, joka ennen oli kunnilla.
Näin perustuslain takaama kuntien itsehallinto murenee ja käytännössä valta keskittyy yksin valtiolle.
Pahimmassa tapauksessa, ääritapauksessa, valtio voi yhdistää talousvaikeuksissa kouristelevan maakunnan toiseen maakuntaan. Mitä se sitten tarkoittaakaan tavalliselle veronmaksajalle, jonka palvelut loittonevat jo nyt tehtävän uudistuksen vuoksi kauas? Vieläkö kauemmaksi? Vieläkö kalliimmiksi omavastuiksi? Vieläkö suuremmiksi matkakuluiksi? Ja niin edelleen.
Pitää muistaa sekin, ettei maakunnissa ole välttämättä pakko tuottaa kaikkia niitä tarvittavia palveluita, joita ihmiset oikeasti tarvitsevat. Jos budjetit eivät riitäkään, mitä kuvittelette tarjolle jäävän?
Kuntaveroon, joka siis pienenee 12,5%, ei tule kattoa. Mitäs, jos kunnat, joilla on nyt paljon velkaa, nostavat kuntaveroa prosentilla per vuosi? Samalla kun maksamme entisen suuruisia veroja, mutta valtiolle?
Entä sitten, jos maakunnille annetaan verotusoikeus?
Itse asiassa sellaista uumoillaan jo nyt ja hallitus on jo päättänyt tehdä siitä selvityksen. Oppositiossa ollaan ehdoteltu maakuntien verotusoikeutta, mutta ei sekään ole hyvä asia. Sittenhän meitä verottaisi valtio, kunta ja vielä maakuntakin. Veroja menisi kolmeen eri paikkaan, joista jokainen voisi korotella prosentteja itsenäisesti vedoten siihen, että muutoin on mahdotonta tuottaa palveluita. Kunta vetoaisi sivistystoimensa menoihin, maakunta sosiaali-ja terveysmenoihin ja valtio ylläpitoon ja kehitykseen.
Samalla lisääntyisi byrokratia, koska kolme päällekkäistä hallintoa toimisi yhtä aikaa verottajana. Se kolme miljardia, mikä pitäisi säästää, voitaisiin ottaa helposti veroina.
Lisäksi, jos ajatellaan tavallisen veronmaksajan tavalla niin mehän maksamme veroja, jotta saamme tarpeen tullen hoitoa, tukea ja etuuksia, jotta meillä on varaa huolehtia heikommista ja jotta meillä olisi vakuus pahan päivän varalle. Nyt kuitenkin -tapahtuu niin tai näin- tulemme maksamaan ison siivun veroistamme kauemmas. Valtiolle tai maakunnalle, jos niille verotusoikeus tullaan myöntämään.
Päätösvalta siirtyy kunnista pois verojen mukana.
Pääkaupunkiseutu ja isot kaupungit tulevat määrittelemään pienten maalaiskuntien tarpeet, jopa sen, miten alueita suunnitellaan ja rakennetaan, puhumattakaan sosiaali -ja terveydenhuollosta.
Se, mistä me maksamme, siirretään meiltä kauas, se, mistä olemme saaneet päättää, siirretään ihan yhtä kauas.
Haluatko maksaa veroja Ypyällä siitä hyvästä, että Helsingin herrat voivat jakaa sen Espoolle? Vai maksaisitko mieluummin lähelle, omaan kuntaan, jossa saisit myös sen palvelun?
Kammottavinta tässä kaikessa on se, että verotus on mutkikasta. Tavallinen veronmaksaja harvoin ymmärtää verotuksen koukeroita, moni muistaa vielä vanhan ajan veroilmoituksen täyttämisen tuskat. Nyt puhutaan suuresta valtakunnallisesta uudistuksesta ja sen verotuksesta, joka tulee olemaan tuhannesti mutkaisampaa kuin palkansaajan veroilmoitus. Maakuntauudistuksessa on moni asia vielä täysin avoin. Sen vaikutukset ovat täysi arvoitus. Lait ovat valmisteilla ja lausuttavina, mutta kunnissa ei tiedetä, mitä lausua, koska vaikutusarvioinnit ovat olemattomat. Eduskunta ei ole päättänyt oikeastaan vielä mistään. Tarkat, edes jonkin verran suuntaa antavat talouslaskelmat ovat käytänössä tekemättä. Silti ollaan lyömässä lukkoon niinkin vaikeaa kokonaisuutta kuin verotus, tietämättä edes koko uudistuksen vaikutuksia saati sitten siihen liittyvän verotukseen.
Lähteenä käytin Taloustaito-lehden 3/17 artikkelia "Kenelle kuntalaisen verot"
https://www.taloustaito.fi/Teemat/Lehti/
- Suosittelen ehdottomasti lukemaan jutun lehden paperiversiosta!
Aikaisempi julkaisu liittyen maakuntauudistukseen Ylä-Satakunta-lehdessä:
Klikkaa kuvaa suuremmaksi
RSS Feed
