
Sivustolta löytyy myös muiden kuntien kertomuksia, joiden lukemista suosittelen lämpimästi.
Täällä Kihniöllä perussuomalaisten Lea Mäkipää nosti hyvin esille lasten ja nuorten hyvinvoinnin, tai oikeastaan pahoinvoinnin, valtuuston kokouksessa. Jossakin mättää, sillä vuonna 2013 yläasteen 8-9-luokkalaisille tehty kysely ei tuottanutkaan toivottua tulosta. Meillä on pienemmät luokkakoot ja avustajia, erityisopetusta sun muuta, mutta ilmeisesti ne eivät riitä. Lea Mäkipää antoi ymmärtää, että yksikin huonosti voiva lapsi tai nuori on liikaa, ja minä olen samaa mieltä.
Olen kopioinut kyselyn tuloksen tähän alapuolelle. Suluissa nähdään vertailun vuoksi koko maan tulos, eikä sekään ole mieltä ylentävää luettavaa.
Kihniöllä asiat ovat suhteellisen paljon paremmin, kuin monessa muussa kunnassa on. Korjattavaa näyttää olevan täälläkin eilisen perusteella edelleen, mutta siihen en nyt suuremmin puutu vaan otan ja mellastan asiasta yleisellä, maan laajuisella tasolla. Nimittäin, jos pienessä kunnassa saadaan tällainen tulos, millainen se mahtaa olla Helsingissä?
Ja sitten kukkalaudasta asiaan:
"Ainakin yksi vanhemmista tupakoi 33% (lisääntynyt)
Perhe ei syö yhteistä ateriaa iltapäivällä tai illalla 64%, (yhteiset ateriat vähentyneet, koko maa 55%)
Vanhemmat eivät tiedä aina viikonloppuiltojen viettopaikkaa 19% (vähentynyt, koko maa 33%)
Vähintään yksi vanhemmista työttömänä vuoden aikana 26% (lisääntynyt)
Keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa 9% (lisääntynyt)
Ei yhtään läheistä ystävää 10% (lisääntynyt)
Läheisen alkoholin käyttö aiheuttanut ongelmia 3% (vähentynyt, koko maa 12%)
Kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana 8% (lisääntynyt, koko maa 19%)
Kokenut seksuaalista väkivaltaa joskus tai toistuvasti 13%
Toistuvasti rikkeitä vuoden aikana 14%."
Kyselyn mukaan lapsemme ovat siis yksin. 55% on iso luku, jos ajatellaan kaikkia niitä lapsia ja nuoria, joilla olisi ehkä vanhemmilleen asiaa, mutta yhteistä hetkeä kertoa asiaansa ei tarjoudu. Yhteinen ateria olisi tällainen hetki. Sitä voisi kysyä lapseltaan, että miten sinulla menee?
Miksi perheet eivät enää vietä aikaa yhdessä, sitä minä en tiedä. Onko kysymys siitä, että vanhemmilla on niin kiire? Rahat ovat tiukalla, Suomessa on miljoona köyhää. Ne, joilla duunia on, painavat töitä niska limassa säilyäkseen ostovoimaisena populana – ja illalla ollaan väsyneitä. Ei jakseta enää kuunnella lapsen pieneltä tuntuvaa ongelmaa siitä, että matikanopettajan kanssa ei kemiat pelaa. Mikä ongelma se nyt muka on? Koita kestää. Elämä on. Isompiakin huolia on, kuten asuntolainan lyhennykset ja reippaat veromätkyt.
Keskusteluvaikeudet omien vanhempien kanssa ovat lisääntyneet. Oletko löytänyt itsesi tilanteesta, jossa lapsesi keskeyttää sinut kesken facebookin rullailun ja kysyy jotakin? Ehkä jo kolmatta kertaa, mutta sinä et kuule, koska kirjoitat tärkeätä kommenttia. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ihan hyvä miettiä sitäkin.
Aikuinen ei useinkaan muista, miten ikävä olo siitä lapsena tuli, kun isä katseli kiekkomatsia ja ärsyyntyi, jos siihen meni "höpöttämään turhanpäiväisiä". Ja joskus, kun aikuiset puhuivat aikuisten asioista, he aina sanoivat, etteivät ne sinulle kuulu. Siinä sitä sitten mietti yöunensa menettäneenä, mikä ihme on firma ja mitä pirua tarkoittaa konkurssi. Jotakin tosi vakavaa ihan takuulla. Joten antaa olla, mitä niiden huolta lisäämään yhtään enempää kertomalla, että koulussa kiusataan.
"Kouluolot:
Koulun fyysisissä oloissa puutteita 37% (koko maa 54%)
Koulutapaturma vuoden aikana 13%
Koulun työilmapiirissä ongelmia 27% (lisääntynyt)
Ei koe tulevansa kuulluksi koulussa 13%
Koulutyöhön liittyvä työmäärä liian suuri 57% (lisääntynyt, koko maa 39%)
Vaikeuksia opiskelussa 36% (lisääntynyt)
Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa 25% (lisääntynyt, koko maa 7%)
Lintsannut ainakin 2 päivää kuukauden aikana 12%
Ei tiedä miten voi vaikuttaa koulun asioihin 26% (vähentynyt, koko maa 43%)."
Koulukiusaaminen on maassamme lisääntynyt, vaikka meillä on Kiva-kouluprojekti ja kaikki. Missä siis mättää? Jos oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet ja luku on muutenkin suuri, en jaksa uskoa, että suomalaiset nyt vain pullauttelevat maailmaan neurologisista vaivoista kärsiviä aspergereita niin kuin plussapalloja. Kyllä se vika on jossakin muualla.
Villi viekkaukseni on, että koulussa kiusaamiseen ei puututa tarpeeksi kovalla kädellä. Asenteet ovat väärinpäin. Taannoin Iltalehti kirjoitti pojasta, joka sai koulussa turpaansa: täällä.
Perhe teki asiasta rikosilmoituksen, ja koulun rehtori "ymmärsi" sen. Se pisti silmääni, sillä minä en ymmärrä, miksi täytyisi erikseen ymmärtää päivänselvää asiaa? Pahoinpitely on rikos ja tottakai rikoksen uhri tekee rikosilmoituksen, mitä hemmetin ymmärrettävää siinä on?
Aivan, kuin kiusaajan olisi tullut päästä jotenkin vähemmällä? Eikö oikeampi kommentti olisi ollut koulun taholta "asiasta on luonnollisesti tehty rikosilmoitus?" Mitä koulu oikein tarkoittaa ymmärtämisellään? Kiusaustapaukset olisi hyvä selvittää ihan sisäpiirissä vain, ilman että kukaan saa kummemmin tietää? Ei julkisuutta, ei ongelmaa? Mitä erikseen ymmärrettävää rikosilmoituksen nostamisessa siis oli?
Mutta tapaus kertoo koulujemme asenteesta, valitettavasti. Kiusaamista vähätellään, koska se on nolo asia. Mutta nolo asia ei poistu sillä, että se kielletään tai sitä selitellään tai että sitä ymmärretään. Näemme kyselyn tuloksista, että lapset eivät tule kuulluiksi kotona eivätkä kouluissa. On paha olla. Siihen on enää turha tulla asiantuntijan selittämään, että kylläpäs puututaan, kylläpäs puututaan ihan varmana puututaan.
Ettepäs puutu, ainakaan kunnolla, jos kerran tulos on tämä. Ellette sitten ala seuraavaksi väittää, että nuorisomme valehtelee.
Syy ei ole missään muualla, kuin aikuisissa. Se on joka ikisen hyväksyttävä, ja myös ymmärrettävä.
Jos kotona ei opeteta lasta kunnioittamaan toisia ihmisiä niin ei koulukaan siihen yksin kykene. Jos taas kotona kasvatetaan pientä ihmistä inhimillisyyteen ja toisten kunnioittamiseen, mutta koulussa vääryyksiin ei puututa, on kotikasvatuskin vaakalaudalla. Mitä hyötyä on kodin opeista, jos niillä ei tee koulumaailmassa mitään? Jos kiusata saa aina vain? Jos ainoa keino selviytyä on se, että vain alistuu, hyväksyy ja kärsii tai ryhtyy itse kiskomaan kuonoon toisia?
Yleinen trendi on, että koulu suuntaa katseensa kotiin ja koti kouluun. Sormilla osoitellaan ja syytellään. Koulu heiluttelee huolikarttojaan ja lastensuojelua huudetaan apuun. Valtuuston kokouksessakin vilahti piirtoheittimen kalvolla kaavio, jossa näkyi sana huostaanotto. Kotipuolessa taas vaaditaan kasvisruokaa kouluihin, kitistään maitoasiaoista ja suvivirren hoilaamisesta. Opettajat suorastaan ruoskitaan, jos he yrittävät käyttää kuria.
Mieleen ei juolahda, että siinä sodassa häviävät ainoastaan lapset ja nuoret. Hävettää. Hattu päästä ja nöyrtymään joka ikinen sorkka. Pullakahveet ja yhteinen neuvottelupöytä. Asialinja. Lapsen etu. Yhteistyö toimimaan. Kommunikoidaan. Näytetään, että välitetään. Oikeasti. Ei siihen kuole.
"Koettu terveys:
Kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi 16%
Päivittäin vähintään kaksi oiretta 18%
Väsymystä lähes päivittäin 28% (lisääntynyt, koko maa 15%)
Niska- tai hartiakipuja viikoittain 36% (koko maa 29%)
Päänsärkyä viikoittain 16% (vähentynyt, koko maa 32%)
Kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus 23% (koko maa 11%)
Koulu-uupumus 24% (lisääntynyt, koko maa 13%)
Ylipaino 31% (lisääntynyt, koko maa 31%)."
Me puhumme lapsista ja nuorista tässä. Ellei sitä tietäisi, voisi luulla lukevansa ikäihmisten oireluetteloa. "Meil ukkoina jo syntyy sylilapset" sanotaan laulussakin ja näkyy pitävän paikkansa. Eikä mikään ihme. Jos vanhemman kanssa keskustelun korvaa älykäs kännykkä tai tabletti, niin ennemmin tai myöhemmin lopputulos näkyy – ja nyt se näkyy.
"Terveystottumukset:
Ei syö aamupalaa joka aamu 39% (koko maa 43%)
Ei syö koululounasta päivittäin 5% (vähentynyt, koko maa 34%)
Hampaiden harjaus harvemmin kuin kahdesti päivässä 48%
Harrastaa hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla korkeintaa tunnin viikossa 33%
Ruutuaika arkipäivisin 4 tuntia tai enemmän 32% (vähentynyt)
Nukkuu arkisin alle 8 tuntia 22% (koko maa 30%)
Tupakoi päivittäin 3% (koko maa 13%)
Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa 9%
Kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran 5%."
Muistaako kukaan, kenen vastuulla on huolehtia siitä, että lapsi saa aamiaisen? Nukkuu tarpeeksi paljon? Harjaa hampaansa? Ja niin edelleen. Ei se vastuu siirry sille pikkupiltille itselleen sataprosenttisesti ennen kuin se pikkupiltti täyttää sen 18 vuotta. Sitä pitäisi miettiä silloin, kun se vauvakuume iskee.
Teini voi näyttää aikuiselta, mutta hän on silti lapsi. Hän voi kapinoida, mutta silloin tulee aikuisen astua kuvioon ja hoitaa homma kotiin. Ihan vinkkinä kerron, että ne ovat yllättävän fiksuja, nuoret. Ja ymmärtävät puhetta ja hyvien perustelujen merkityksen. Niillä bruukkaa olla myös huumorintajua. Ei siinä tarvitse olla mikään Hitler pitääkseen huolen auktoriteetistään auktoriteettiä vaativissa tilanteissa.
Eikö nykyisin uskalleta asettaa rajaa nukkumaanmenoajoille? Jos teini pokkuroi vastaan niin annetaan olla, se käy muuten niin rasittavaksi. Onko helpompaa olla kiva kaveri kuin tylsä ja määräävä vanhempi, jolla on aina sama fraasi: "Huomenna on koulupäivä ja josset mene maata nyt niin oot ku nukkuneen rukous aamulla, että hopihopi, sopimus on sopimus ja kello on 21!"
Mitä aikuiset aamulla sitten tekevät, jos lapsi ei syö aamiaista? Nukkuvat? Ovat lähteneet töihin? Mitä? Minulle täytyy erikseen selittää, miksi lapsi tai nuori ei syö kotoa lähteissään aamiaista. Muuten minä onneton en ymmärrä, sillä minun mielestäni haluttomankin lapsen on suhteellisen helppoa heittää huiviinsa edes juotava jogurtti, jos ruisleipä tai puuro ei kerta kaikkiaan uppoa.
"Kokemus oppilashuollon tuesta:
Vaikea päästä kouluterveydenhoitajan vastaanotolle 34% (koko maa 13%)
Vaikea päästä koululääkärin vastaanotolle 41%
Vaikea päästä koulukuraattorin vastaanotolle 53% (koko maa 20%)
Vaikea päästä koulupsykologin vastaanotolle 84% (lisääntynyt, koko maa 40%)
Koulunkäynnissä ja opiskelussa avun puutetta 3%
Hakenut apua masentuneisuuteen ammattiauttajalta 16%."
Tässä kohden on huomautettava, että lapset ja nuoret ovat erityisasemassa myös lainsäätäjän näkökulmasta. "Lapsen etu" on se punainen lanka. Ei siis budjetti, eivät resurssit, eivätkä mitkään muutkaan selittelyt. Julkisen sektorin tulee pitää huolta siitä, että ihminen saa tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkisella sektorilla on siihen velvoite. Joten alkakaa palkata sitä henkilökuntaa, että lapsemme saavat apua. Nuoret hakevat apua jopa ihan itse. On häpeä, elleivät he sitä saa.
Ainaiset marinat siitä, että rahaa ei ole, voi kunta kuin kunta tuupata sinne, minne aurinko ei paista. Kuten ennenkin olen sanonut, budjetti ja sitä kautta resurssit eivät ole mikään oikeusnormi. Mutta tämä on: Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Perustuslakimme kieltää kyseisten palveluiden heikentämisen alle sen tason, jota niiltä edellytetään.
Toisin sanoen oli rahaa tai ei, on kunnan turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kuntalaisille. Se, miten, on juuri kuntapäättäjien ongelma. Sen ei missään nimessä tule olla apua tarvitsevan lapsen tai nuoren ongelma!
Vai löytyykö jostakin kolkasta kunnan viranomainen, joka tulee selittämään asian talousarvioon ja resurssipulaan vedoten vanhemmille, joiden 14-vuotias lapsi teki itsemurhan koulukiusaamisen vuoksi?
"Juu, tuota, otan osaa, mutta kun meidän määrärahat eivät piisanneet koulupsykologin palkkaamiseen."
"ILONAIHEET:
Läheisen alkoholin käytön aiheuttamat ongelmat vähentyivät
Tietoisuus tavoista vaikuttaa koulun asioihin lisääntyi
Viikoittain koettu päänsärky vähentyi
Koululounaan syöminen päivittäin lisääntyi
Humalajuominen vähentyi
HUOLENAIHEET:
Perheen yhteinen ateriointi iltaisin vähentyi
Koulun fyysiset työolot koettiin puutteellisemmiksi
Koulutyön määrä koettiin yleisemmin liian suureksi
Opiskeluun liittyvät vaikeudet lisääntyivät
Koulukiusatuksi joutuminen lisääntyi
Päivittäin koettu väsymys lisääntyi
Kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pääsy koettiin vaikeammaksi
Koululääkärin vastaanotolle pääsy koettiin vaikeammaksi
Koulupsykologin vastaanotolle pääsy koettiin vaikeammaksi."
Kyllä tämä lista on minun mielestäni erittäin hälyttävä. Tässä hetki sitten pohdittiin kouluvelvollisuusiän pidentämistäkin. Sitä seliteltiin väliinputoajilla, jotka eivät saa jatkokoulutuspaikkaa. Aikalisällä olisi kuulemma ehkäisty syrjäytymistä. En kannattanut ajatusta ja väitin, että syrjäytymisen syyt ovat ihan muualla, kuin oppivelvollisuusiän kestossa.
Kihniöllä nuoret saivat itse vastata kyselyyn ja siitä saatiin aikaiseksi tällainen litania. Kenttää on kuultu ja he, joita asia koskee, ovat saaneet sanoa mielipiteensä. Kautta linjan on nähtävissä, ettei suurin huoli todellakaan ollut jatkokoulutuspaikan saaminen. Ja nyt kun oppivelvollisuusiän pidentämisen idea on kuopattu, niin olisiko aika avata silmät ja puuttua niihin oikeisiin, olemassa oleviin ongelmiin kuten työttömyyteen, köyhyyteen, kontrollipolitiikkaan, väärin kohdennettuihin leikkauksiin ja verohelpotuksiin, elinkustannusten nousuun ohi tienatun tilipussin... ja niin edelleen.
Täällä kyselyn tuloksiin reagoitiin ja nähtäväksi jää, miten se ilmenee käytännössä.
Muuallakin sopisi reagoida. Sen voisi aloittaa vaikka tänään.