Torstaina 25.9 Ylä-Satakunta lehdessä (paperiversio) oli mielestäni loistava mielipidekirjoitus, josta sain tämän blogin aiheen. Terveydenhoitaja Kaija-Riitta Törmä kirjoitti mielipiteessään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen uudistamisideasta, joka helpottaisi perheiden arkea.
Idea oli lyhykäisyydessään tämä: esikoulu/koulupäivä voisi alkaa vapaehtoisella aamutoiminnalla, johon lapsi voisi mennä silloin, kun vanhempien työ alkaa aikaisemmin kuin koulu.
Idea oli lyhykäisyydessään tämä: esikoulu/koulupäivä voisi alkaa vapaehtoisella aamutoiminnalla, johon lapsi voisi mennä silloin, kun vanhempien työ alkaa aikaisemmin kuin koulu.
Koulupäivät olisivat pidempiä, mutta niiden lomaan olisi järjestetty harrastustoimintaa. Tuntirakenne olisi vähemmän tiukka. Lisäksi illat voitaisiin tällä tavoin rauhoittaa perheen yhteiselle ajalle.
Tällä hetkellä tilanne on etenkin maaseudulla se, että lapset kulkevat kouluun koulubussilla. Jos vanhempien työpäivä alkaa vaikkapa kello 7 tai 8, on lasten kyettävä selvitytymään aamutoimistaan itsenäisesti. Koulupäivä on usein 4-6 tunnin mittainen. Lapset palaavat kotiin aikaisemmin, kuin vanhemmat ja vanhempien palattua riennetään harrastuksiin. Illat kuluvat monessa perheessä autolla ajamiseen, komen lapsen perheessä saattaa olla useita erilaisia harrastuksia ja usein harrastusajat ovat iltaisin.
Vuorotyöläisille on usein hankalaa yhteensovittaa perhe ja työ. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän aikaa ja energiaa kuluu jokaisen lapsen menemisien ja tulemisien sovitteluun, kun taas pienempien lasten kohdalla monen vanhemman takaraivossa kolkuttelee ajatus, miten lapsi pärjää yksin kotona vanhempien tuloon asti.
Ajatellaan, että koulupäivä olisi pidempi ja sen lomaan tai päätteeksi olisi järjestettynä kerhoja ja harrastustoimintaa. Tuntirakenteet väljentyisivät ja lapsen jaksaminen parantuisi. Sosiaalinen kanssakäyminen kehittyisi. Taideaineet, joita on säästösyistä karsittu, tekisivät paluun harrastusmahdollisuuksien muodossa. Liikuntakerhot ja muu urheilutoiminta liikuttaisivat nuorisoamme entistä enemmän, onhan asiasta kirjoitettu ummmet ja lammet huolipainotteista asiaa jo vuosia.
Lounastauko voisi olla pidempi. Päivän lomaan voisi ajatella järjestettäväksi esimerkiksi yksi lepotunti, nk. vapaatunti, jonka lapset voisivat käyttää läksyjen tekemiseen tai ihan vain huilaamiseen. Välipalamahdollisuus järjestettäisiin pientä maksua vastaan (koska kunnat ovat rutiköyhiä). Kerho ja harrastustoiminta kaipaisi tietenkin vetäjiä, joten muutamia työpaikkojakin saattaisi syntyä.
On ollut paljon puhetta siitäkin, kenellä on varaa harrastaa ja kenellä ei ole. Köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden lapset saisivat uudenlaisen mahdollisuuden päästä harrastamaan tällä tavalla. Eriarvoisuus vähenisi ja samalla vähenisi syrjäytyminen. Osan harrastamismahdollisuuksista voisi nimittäin järjestää myös maksuttomana yhdistysten tai järjestöjen kautta tai vanhempainyhdistysten vapaaehtoistoimintana.
Törmä lainasi mielipiteessään Helsingin Sanomien nettiartikkelia 12.8.
Artikkelissa mm. Opetushallituksen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijat suosittelevat tällaista uutta mallia toteutettavaksi. Kokeilu on ollut meneillään 11 kunnassa ja 40 koulussa ja siitä on saatu positiivista palautetta. Kustannukset oppilasta kohden ovat 100-200 euroa per vuosi, joten voisi ajatella, ettei tällainen uudistus kävisi kovin kalliiksikaan. Moni varmasti maksaisi sen vaikka omasta pussistaan, on tämä idea sen verran hyvä.
Huomioitavaa on sekin että moni lapsi jonottaa paikkaa esimerkiksi iltapäivätoimintaan tai kerhoon. Monella ei ole varaa edes jonottaa, sillä "iltis" maksaa ja tiedämmehän maamme tilanteen. Meillä on käytänössä miljoona köyhää. Uudistuksen myötä poistuisivat nämäkin ongelmat.
Lapsille suositellaan harrastuksia ja niistä puhutaan perheneuvoloiden terapioita myöden. Välillä tuppaa unohtumaan, että mistäs se aika ja raha niihin kaikkiin oikein revitään? Unohtuu myös se tosiasia, että lapsi saattaa joutua heräämään 06.00 kouluun ehtiäkseen ja se lentopalloharkka on sitten klo 19.00 illalla. Nukkumaan ehtii aikaisintaan klo 22. Samalla aikuisille jatkuvasti muistutetaan, miten paljon enemmän lastemme tulisi nukkua, miten paljon enemmän liikkua, sosialisoitua....
Todellisuudessa tämä kaikki on helpommin sanottu kuin tehty!
Jos päiväkoti - ja koulumaailma yhdistettäisiin harrastuksiin ja kerhoiluihin joustavalla tavalla, voisin helposti kuvitella perheiden arjen helpottuvan. En kerta kaikkiaan keksi mitään huonoa puolta tästä ideamallista. Keksittekö te?
Asiasta tiimoilta lisää löytyy täältä:
http://www.hs.fi/kotimaa/P%C3%A4iv%C3%A4+jatkuu+iltap%C3%A4iv%C3%A4kerhossa/a1376189413748
http://www.hs.fi/kotimaa/Iltap%C3%A4iv%C3%A4toiminta+t%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+10+vuotta/a1408513262005
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Opetus+on+vaarassa+eriarvoistua/a1407639958309
ElenaMaria Uusitalo
Tällä hetkellä tilanne on etenkin maaseudulla se, että lapset kulkevat kouluun koulubussilla. Jos vanhempien työpäivä alkaa vaikkapa kello 7 tai 8, on lasten kyettävä selvitytymään aamutoimistaan itsenäisesti. Koulupäivä on usein 4-6 tunnin mittainen. Lapset palaavat kotiin aikaisemmin, kuin vanhemmat ja vanhempien palattua riennetään harrastuksiin. Illat kuluvat monessa perheessä autolla ajamiseen, komen lapsen perheessä saattaa olla useita erilaisia harrastuksia ja usein harrastusajat ovat iltaisin.
Vuorotyöläisille on usein hankalaa yhteensovittaa perhe ja työ. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän aikaa ja energiaa kuluu jokaisen lapsen menemisien ja tulemisien sovitteluun, kun taas pienempien lasten kohdalla monen vanhemman takaraivossa kolkuttelee ajatus, miten lapsi pärjää yksin kotona vanhempien tuloon asti.
Ajatellaan, että koulupäivä olisi pidempi ja sen lomaan tai päätteeksi olisi järjestettynä kerhoja ja harrastustoimintaa. Tuntirakenteet väljentyisivät ja lapsen jaksaminen parantuisi. Sosiaalinen kanssakäyminen kehittyisi. Taideaineet, joita on säästösyistä karsittu, tekisivät paluun harrastusmahdollisuuksien muodossa. Liikuntakerhot ja muu urheilutoiminta liikuttaisivat nuorisoamme entistä enemmän, onhan asiasta kirjoitettu ummmet ja lammet huolipainotteista asiaa jo vuosia.
Lounastauko voisi olla pidempi. Päivän lomaan voisi ajatella järjestettäväksi esimerkiksi yksi lepotunti, nk. vapaatunti, jonka lapset voisivat käyttää läksyjen tekemiseen tai ihan vain huilaamiseen. Välipalamahdollisuus järjestettäisiin pientä maksua vastaan (koska kunnat ovat rutiköyhiä). Kerho ja harrastustoiminta kaipaisi tietenkin vetäjiä, joten muutamia työpaikkojakin saattaisi syntyä.
On ollut paljon puhetta siitäkin, kenellä on varaa harrastaa ja kenellä ei ole. Köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden lapset saisivat uudenlaisen mahdollisuuden päästä harrastamaan tällä tavalla. Eriarvoisuus vähenisi ja samalla vähenisi syrjäytyminen. Osan harrastamismahdollisuuksista voisi nimittäin järjestää myös maksuttomana yhdistysten tai järjestöjen kautta tai vanhempainyhdistysten vapaaehtoistoimintana.
Törmä lainasi mielipiteessään Helsingin Sanomien nettiartikkelia 12.8.
Artikkelissa mm. Opetushallituksen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijat suosittelevat tällaista uutta mallia toteutettavaksi. Kokeilu on ollut meneillään 11 kunnassa ja 40 koulussa ja siitä on saatu positiivista palautetta. Kustannukset oppilasta kohden ovat 100-200 euroa per vuosi, joten voisi ajatella, ettei tällainen uudistus kävisi kovin kalliiksikaan. Moni varmasti maksaisi sen vaikka omasta pussistaan, on tämä idea sen verran hyvä.
Huomioitavaa on sekin että moni lapsi jonottaa paikkaa esimerkiksi iltapäivätoimintaan tai kerhoon. Monella ei ole varaa edes jonottaa, sillä "iltis" maksaa ja tiedämmehän maamme tilanteen. Meillä on käytänössä miljoona köyhää. Uudistuksen myötä poistuisivat nämäkin ongelmat.
Lapsille suositellaan harrastuksia ja niistä puhutaan perheneuvoloiden terapioita myöden. Välillä tuppaa unohtumaan, että mistäs se aika ja raha niihin kaikkiin oikein revitään? Unohtuu myös se tosiasia, että lapsi saattaa joutua heräämään 06.00 kouluun ehtiäkseen ja se lentopalloharkka on sitten klo 19.00 illalla. Nukkumaan ehtii aikaisintaan klo 22. Samalla aikuisille jatkuvasti muistutetaan, miten paljon enemmän lastemme tulisi nukkua, miten paljon enemmän liikkua, sosialisoitua....
Todellisuudessa tämä kaikki on helpommin sanottu kuin tehty!
Jos päiväkoti - ja koulumaailma yhdistettäisiin harrastuksiin ja kerhoiluihin joustavalla tavalla, voisin helposti kuvitella perheiden arjen helpottuvan. En kerta kaikkiaan keksi mitään huonoa puolta tästä ideamallista. Keksittekö te?
Asiasta tiimoilta lisää löytyy täältä:
http://www.hs.fi/kotimaa/P%C3%A4iv%C3%A4+jatkuu+iltap%C3%A4iv%C3%A4kerhossa/a1376189413748
http://www.hs.fi/kotimaa/Iltap%C3%A4iv%C3%A4toiminta+t%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+10+vuotta/a1408513262005
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Opetus+on+vaarassa+eriarvoistua/a1407639958309
ElenaMaria Uusitalo
RSS Feed
