Oppaissa ja opuksissa, joita me äidit saamme jo raskausaikana, neuvotaan oikeita keinoja ja tapoja, joita olisi hyvä noudatella. Niitä sanotaan suosituksiksi.
Tuolla facebookin ryhmissä joku esitti kysymyksen, millainen tulisi äidin olla, jotta hän olisi täydellinen.
Ensin vastasin siihen, että ei minkäänlainen...
Mutta asia jäi pyörimään mieleeni.
Joku oli linkittänyt facebookiin myös hauskan mainoksen, jossa myytiin lasten kasvatussäkkejä. Puutarhahommia siis, mutta kyltin otsikko herätti humoristista keskustelua siitä, saadaanko näiden säkkien avulla lapset yhteiskuntakelpoisemmiksi, kuin itse huseeraten.
Ikuisuusarvoitus täydellisestä äidistä jää avoimeksi, mutta epätäydellisen äidin piirteet minä tiedän. Toivon, että mahdollisimman moni lukee tämän blogin ja säästyy jälkiviisaudelta myöhemmin. Tosin sanoen muuttaa tapansa nopeasti, mikäli tunnistaa seuraavasta hiukkaakaan itseään.
Kysymys on siis siitä, miten ei missään nimessä pidä toimia.
Kun epätäydellinen äiti saa vauvan, hän menee vauvan kanssa neuvolaan ja saa sieltä nipun kirjasia, joissa on erinomaisen tärkeätä tietoa siitä, miten on parasta toimia. Mutta epätäydellinen äiti jättää ne kaikki lukematta ja luottaa vaistoonsa.
Mikäli hän kuitekin vilkaisee opuksiin ja kokeilee ohjeiden noudattamista, heittää hän kokeilun jälkeen ohjeilla vesilintua, jos hän toteaa, että ei sovi minun lapselleni tämä touhu.
Kysymys saattaa olla vaikkapa lapsen nukuttamisesta omaan sänkyynsä. Epätäydellinen äiti pitää sinnikkäästi kiinni käsityksestään, että lapsi saa nukkua hänen vieressään, ellei nukkuminen onnistu omassa sängyssä. Epätäydellinen äiti ei ymmärrä, että napanuora katkeaa jo synnytyslaitoksella. Hän saattaa nukkua lapsen vieressä jopa viisi vuotta ja todeta yks kantaan, että "ei se enää teininä siinä nuku, mitä sinä siinä vouhotat?!"
Päivärytmi on kaiken a ja o, mutta epätäydellinen äiti ei sitä ymmärrä saati noudata. Hän saattaa lipsua ruokailuajoista tunnin sinne tai tänne ja selittää asiaa sillä, että lapsilla ei ole vielä nälkä. Hän siis menee ja kysyy pieniltä lapsilta näläntunteen tasoa ymmärtämättä, että sellainen murentaa hänen auktoriteettiaan vanhempana.
Eihän lapsi ole millään tavalla kykenevä ottamaan vastuuta omasta päivärytmistään! Epätäydelliselle äidille on kuitenkin turhaa mennä kertomaan aikataulutetun ruokailun tärkeydestä. Hän väittää vastaan ja sanoo jotakin tämän tyylistä:
"Jos niillä ei kerran ole nälkä kello kaksi vaan kello kolme tai neljä, niin miksi istuttaa muksut pöytään pakkosyömään kello kaksi? Kun se ruoka jää sitten lautaselle. Eikö se ole tärkeintä, että lapsilla on riittävästi ruokaa?"
Epätäydellinen äiti kutsuu itseään joustavaksi, jos hän siirtelee karkkipäivää perjantailta keskiviikolle verukkeella, että keskiviikkona reissataan huvipuistoon. Epätäydellinen äiti ei ymmärrä, että jos jotakin on sovittu, sen tulee pitää ja pysyä. Muuten lapset hämmentyvät.
Epätäydellinen äiti ei ole lainkaan tietoinen siitä, mitä lapsille voi puhua. Hän saattaa avoimesti kertoa lapsen kysyessä "mistä vauvat tulevat" sen, mistä vauvat tulevat: että isi antaa siemenen ja äiti kasvattaa lapsen masussaan. Tällainen saattaa järkyttää etenkin pieniä lapsia.
Epätäydelliselle äidille on yhdentekevää, mistä lapsen vaatteet on ostettu. Hänelle merkitystä on vain sillä, että vaatteita on, että ne ovat hyväkuntoisia ja puhtaita. Toki tärkeää sekin, mutta unohtaessaan yhteiskunnan vaatimustason, kuten esimerkiksi sen, että tytöt on hyvä pukea tyttömäisiin ja pojat poikamaisiin väreihin, hän asettaa lapsensa alttiiksi erilaisuudesta juontavalle kiusaamiselle.
Epätäydellinen äiti ei puutu lastensa keskinäiseen nahisteluun välittömästi tai aina lainkaan vaan antaa lasten selviytyä omine nokkineen. Tällainen puuttumattomuus vaatii lapsilta liiallista vastuunottoa omasta käytöksestään. Sama asia huomataan leikkikenttien reunoilla, missä nähdään joskus äitejä istumassa puiston penkillä lukemassa kirjaa. Lapset juoksentelevat ja kiipeilevät päikseen kentän leikkivälineissä. Epätäydelliselle äidille se kaikki on vain motoriikan kehittymistä ja oppimista sosiaalisiin tilanteisiin oman kokemuksen kautta.
Oletteko kuulleet jossakin äidin tokaisevan lapsilleen, että "olkaa hiljaa siinä senkin riiviöt!"
Kyseessä on todennäköisesti epätäydellinen äiti. "Riiviö" saattaa syöpyä lapsen mieleen ikiajoiksi ja aiheuttaa huonommuuden tunnetta ja epäilyksen siitä, rakastetaanko lasta vai koetaanko hänet vain riesaksi? Saattaa syntyä varhaisen kiintymyssuhteen häiriötila.
Epätäydelliset äidit eivät osaa piilotella epätäydellisyyttään. Jotkut heistä jopa ajattelevat, että epätäydellisyys kuuluu asiaan!
Järkyttävimpiä piirteitä epätäydellisissä äideissä ovat heidän kuvitelmansa siitä, että he antavat lapsilleen elämyksiä lähtemällä vaikkapa päivän mittaiseen reissuun suunnittelematta retkeä ennalta hyvin ja huolellisesti.
Epätäydelliset äidit kuvittelevat, että jos matkaan ottaa vaihtovaatteet, eväät, juomaa ja rahaa, kaikki on ihan ok. Heille ei tule pieneen mieleenkään varautua kunnolla. He eivät pakkaa autonsa perätilaan hammasharjaa varahammasharjoineen, sateenvarjoja, lasten lempipehmoleluja turvaa tuomaan, pelejä, kirjoja, piirrustuslehtiöitä ja kyniä, kosteuspyyhkeitä ja siivousvälineitä sotkun varalta, varamakuupusseja hätätilan varalta, aurinkorasvaa, kumisaappaita ellei sada, taskulamppua, matkalääkekaappia, sammutuspeitettä tai valokuvaa perheen koirasta.
Epätäydelliset äidit eivät noudata reissuillaan lasten kanssa juuri minkäänlaisia hyviksi katsottuja periaatteita. He poikkeavat spontaanisti Hesburgerilla tai pizzeriassa ja syöttävät lapsille roskaruokaa ja ostavat päälle vielä jäätelötuutit.
He saattavat lähteä kyläilemään ystävilleen ja viettää päivää kotkotellen niitä näitä kahvikupposen äärellä samalla, kun lapset temmeltävät ystäväperheen lapsien kanssa ilman tarkkaa valvontaa. Lapset saattavat kiipeillä puissa, juoksuttaa perheen dobermannia nurmikolla, leikkiä vesisotaa, joku saattaa kompastua ja saada naarmuja polviinsa.
Kesäkuumalla epätäydelliset äidit saattavat lähteä ajamaan kotiinpäin yötä vasten vedoten kuumaan autoon, unohtaen, että lasten päivärytmi menee täysin sekaisin.
Uimarannoilla epätäydellisen äidin tunnusmerkit ovat seuraavat: hän antaa lastensa hyppiä laiturilta veteen, hän saattaa jopa hypyyttää lapsia itse. Hän huhtoo ja kiljuu leikkiessään lastensa kanssa vesisotaa ajattelematta, että hän on rytmiryhmän aikuinen. Hän alentuu lastensa tasolle vain pitääkseen hauskaa ja saattaa jopa laskea vesiliukumäestä alas yllytettäessä. Epätäydellinen äiti ei muista, että hän on lastensa huoltaja eikä mikään kaveri.
Epätäydelliset äidit päästävät kotiinsa yllätysvieraita ja saattavat jopa antaa yösijan jollekkin tuttavalle lyhyellä varoitusajalla. Lapsille ei muodostu täten normaalia kuvaa siitä, kuka aikuinen on ja kuka ei ole sellainen, jonka kanssa voi olla tekemisissä. Lapsista kasvaa aivan liian avoimia ja puheliaita eivätkä he opi varomaan, ymmärtämään, että on olemassa vaarallisiakin aikuisia kuten esim. pedofiileja.
Epätäydellisten äitien lapset käyvät myös koulua. Epätäydellinen äiti hankaloittaa koulunkäyntiä puuttumalla itse mm. kiusaamistapauksiin ja pyrkii selvittämään ne vanhempien ja koulun kesken heti. Hän saattaa tuoda esiin mielipiteitään Kiva-kouluprojektista ja jopa arvostella ammattilaisten toimintaa.
Epätäydellinen äiti haluaa sekaantua väkisin asioihin, eikä anna ammattilaisille työrauhaa lainkaan. Jos epätäydellisen äidin lapsella on kouluvaikeuksia, hän haluaa olla paikalla ja tulla kuulluksi ja saattaa jopa vaatia, että hänen lastaan tulee kuulla. Hän luulee, että lapsi ymmärtää jotakin omasta tilastaan tai siitä, mikä hänelle parhaaksi on.
Asia ilmenee laajemminkin. Epätäydellinen äiti nimittäin uskoo vakaasti siihen, että lasta tulee aikuisen tavoin pitää yhteiskunnassa tasa-arvoisena. Hän siis asettaa lapsen ikään kuin aikuisen asemaan tajuamatta, että moniammatilliset ryhmät ovat olemassa juuri siitä syystä, että he tietävät koulutuksensa vuoksi paremmin.
Epätäydellinen äiti väittää muuta, hän väittää, että äitinä hän tuntee ja tietää lapsensa parhaiten.
Erikseen ovat vielä ne ääripäät, joilla on jokin vakaumus tai elämäntapa. Tällaiset epätäydelliset äidit saattavat elää "ekologisesti", tai niin he väittävät. He saattavat ottaa ja muuttaa maalle, pitää pihassaan vuohia ja kanoja, raahata lapsiparkansa metsiin puolukoita noukkimaan ja opettaa lapsilleen tulenkäsittelytaitoja.
Lapset saattavat täysin itsenäisesti valmistaa puuroa retkikeittimellä, vuolla linkkuveitsellä kaarnalaivoja ja onkia kaloja terävillä koukuilla äidin lämmittäessä puusaunaa! Vanhemman vastuusta ei ole puhettakaan ja jos jotakin sattuu, toteaa epätäydellinen äiti, että ei lapsia voi jatkuvasti vahtia ja niskaan hengittää.
Kodissaan epätäydellinen äiti kuvittelee opettavansa lapsilleen vastuuntuntoa laittamalla lapsensa siivoamaan huoneitaan. Lapset saattavat jopa imuroida ja tiskata. Varma epätäydellisen äidin merkki on se, että hän määrää esikoisensa vahtimaan perheen pienimpiä sillä välin, kun hän kipaisee viemässä roskat. Perheessä vanhemmat lapset joutuvatkin kantamaan aikuisen vastuuta aivan liian pienenä, jopa kahdentoista vuoden ikäisenä.
Kaikenlainen huolettomuus, liiallinen itseluottamus, lasten taitoihin luottaminen, vapauden ihannointi ja itsellinen yrittäminen ilman pätevää koulutusta ovat epätäydellisen äidin tunnusmerkkejä.
Radikaaleimmat heistä käyttävät neuvolasta saatua ruokaympyrää sytykkeenä kylminä talvi-iltoina, jotta voivat paistaa lapsilleen takkatulen loimussa epäterveellistä Atrian makkaraa.
On hyvä, että maassamme on alettu puuttua tiukasti tällaisiin tapauksiin ja heitä on suhteellisen suuressa määrin saatu myös kuriin.
Monia lapsia on päästy sijoittamaan parempiin perheisiin kotiensa ulkopuolelle ja monissa huoltoriidoissa pätevät tuomarit ovat todenneet, että eihän tuollaisesta mitään tule. Lapsia on saatu turvaan ajoissa. Monen monta kehitysviivettä ja tulevaa epätasapainoista psyykettä on saatu ennalta ehkäistyä tehokkaasti.
Vai mitä mieltä te olette?
Mahdollisesti aiheeseen liittyen: Epätäydellinen isä
Tuolla facebookin ryhmissä joku esitti kysymyksen, millainen tulisi äidin olla, jotta hän olisi täydellinen.
Ensin vastasin siihen, että ei minkäänlainen...
Mutta asia jäi pyörimään mieleeni.
Joku oli linkittänyt facebookiin myös hauskan mainoksen, jossa myytiin lasten kasvatussäkkejä. Puutarhahommia siis, mutta kyltin otsikko herätti humoristista keskustelua siitä, saadaanko näiden säkkien avulla lapset yhteiskuntakelpoisemmiksi, kuin itse huseeraten.
Ikuisuusarvoitus täydellisestä äidistä jää avoimeksi, mutta epätäydellisen äidin piirteet minä tiedän. Toivon, että mahdollisimman moni lukee tämän blogin ja säästyy jälkiviisaudelta myöhemmin. Tosin sanoen muuttaa tapansa nopeasti, mikäli tunnistaa seuraavasta hiukkaakaan itseään.
Kysymys on siis siitä, miten ei missään nimessä pidä toimia.
Kun epätäydellinen äiti saa vauvan, hän menee vauvan kanssa neuvolaan ja saa sieltä nipun kirjasia, joissa on erinomaisen tärkeätä tietoa siitä, miten on parasta toimia. Mutta epätäydellinen äiti jättää ne kaikki lukematta ja luottaa vaistoonsa.
Mikäli hän kuitekin vilkaisee opuksiin ja kokeilee ohjeiden noudattamista, heittää hän kokeilun jälkeen ohjeilla vesilintua, jos hän toteaa, että ei sovi minun lapselleni tämä touhu.
Kysymys saattaa olla vaikkapa lapsen nukuttamisesta omaan sänkyynsä. Epätäydellinen äiti pitää sinnikkäästi kiinni käsityksestään, että lapsi saa nukkua hänen vieressään, ellei nukkuminen onnistu omassa sängyssä. Epätäydellinen äiti ei ymmärrä, että napanuora katkeaa jo synnytyslaitoksella. Hän saattaa nukkua lapsen vieressä jopa viisi vuotta ja todeta yks kantaan, että "ei se enää teininä siinä nuku, mitä sinä siinä vouhotat?!"
Päivärytmi on kaiken a ja o, mutta epätäydellinen äiti ei sitä ymmärrä saati noudata. Hän saattaa lipsua ruokailuajoista tunnin sinne tai tänne ja selittää asiaa sillä, että lapsilla ei ole vielä nälkä. Hän siis menee ja kysyy pieniltä lapsilta näläntunteen tasoa ymmärtämättä, että sellainen murentaa hänen auktoriteettiaan vanhempana.
Eihän lapsi ole millään tavalla kykenevä ottamaan vastuuta omasta päivärytmistään! Epätäydelliselle äidille on kuitenkin turhaa mennä kertomaan aikataulutetun ruokailun tärkeydestä. Hän väittää vastaan ja sanoo jotakin tämän tyylistä:
"Jos niillä ei kerran ole nälkä kello kaksi vaan kello kolme tai neljä, niin miksi istuttaa muksut pöytään pakkosyömään kello kaksi? Kun se ruoka jää sitten lautaselle. Eikö se ole tärkeintä, että lapsilla on riittävästi ruokaa?"
Epätäydellinen äiti kutsuu itseään joustavaksi, jos hän siirtelee karkkipäivää perjantailta keskiviikolle verukkeella, että keskiviikkona reissataan huvipuistoon. Epätäydellinen äiti ei ymmärrä, että jos jotakin on sovittu, sen tulee pitää ja pysyä. Muuten lapset hämmentyvät.
Epätäydellinen äiti ei ole lainkaan tietoinen siitä, mitä lapsille voi puhua. Hän saattaa avoimesti kertoa lapsen kysyessä "mistä vauvat tulevat" sen, mistä vauvat tulevat: että isi antaa siemenen ja äiti kasvattaa lapsen masussaan. Tällainen saattaa järkyttää etenkin pieniä lapsia.
Epätäydelliselle äidille on yhdentekevää, mistä lapsen vaatteet on ostettu. Hänelle merkitystä on vain sillä, että vaatteita on, että ne ovat hyväkuntoisia ja puhtaita. Toki tärkeää sekin, mutta unohtaessaan yhteiskunnan vaatimustason, kuten esimerkiksi sen, että tytöt on hyvä pukea tyttömäisiin ja pojat poikamaisiin väreihin, hän asettaa lapsensa alttiiksi erilaisuudesta juontavalle kiusaamiselle.
Epätäydellinen äiti ei puutu lastensa keskinäiseen nahisteluun välittömästi tai aina lainkaan vaan antaa lasten selviytyä omine nokkineen. Tällainen puuttumattomuus vaatii lapsilta liiallista vastuunottoa omasta käytöksestään. Sama asia huomataan leikkikenttien reunoilla, missä nähdään joskus äitejä istumassa puiston penkillä lukemassa kirjaa. Lapset juoksentelevat ja kiipeilevät päikseen kentän leikkivälineissä. Epätäydelliselle äidille se kaikki on vain motoriikan kehittymistä ja oppimista sosiaalisiin tilanteisiin oman kokemuksen kautta.
Oletteko kuulleet jossakin äidin tokaisevan lapsilleen, että "olkaa hiljaa siinä senkin riiviöt!"
Kyseessä on todennäköisesti epätäydellinen äiti. "Riiviö" saattaa syöpyä lapsen mieleen ikiajoiksi ja aiheuttaa huonommuuden tunnetta ja epäilyksen siitä, rakastetaanko lasta vai koetaanko hänet vain riesaksi? Saattaa syntyä varhaisen kiintymyssuhteen häiriötila.
Epätäydelliset äidit eivät osaa piilotella epätäydellisyyttään. Jotkut heistä jopa ajattelevat, että epätäydellisyys kuuluu asiaan!
Järkyttävimpiä piirteitä epätäydellisissä äideissä ovat heidän kuvitelmansa siitä, että he antavat lapsilleen elämyksiä lähtemällä vaikkapa päivän mittaiseen reissuun suunnittelematta retkeä ennalta hyvin ja huolellisesti.
Epätäydelliset äidit kuvittelevat, että jos matkaan ottaa vaihtovaatteet, eväät, juomaa ja rahaa, kaikki on ihan ok. Heille ei tule pieneen mieleenkään varautua kunnolla. He eivät pakkaa autonsa perätilaan hammasharjaa varahammasharjoineen, sateenvarjoja, lasten lempipehmoleluja turvaa tuomaan, pelejä, kirjoja, piirrustuslehtiöitä ja kyniä, kosteuspyyhkeitä ja siivousvälineitä sotkun varalta, varamakuupusseja hätätilan varalta, aurinkorasvaa, kumisaappaita ellei sada, taskulamppua, matkalääkekaappia, sammutuspeitettä tai valokuvaa perheen koirasta.
Epätäydelliset äidit eivät noudata reissuillaan lasten kanssa juuri minkäänlaisia hyviksi katsottuja periaatteita. He poikkeavat spontaanisti Hesburgerilla tai pizzeriassa ja syöttävät lapsille roskaruokaa ja ostavat päälle vielä jäätelötuutit.
He saattavat lähteä kyläilemään ystävilleen ja viettää päivää kotkotellen niitä näitä kahvikupposen äärellä samalla, kun lapset temmeltävät ystäväperheen lapsien kanssa ilman tarkkaa valvontaa. Lapset saattavat kiipeillä puissa, juoksuttaa perheen dobermannia nurmikolla, leikkiä vesisotaa, joku saattaa kompastua ja saada naarmuja polviinsa.
Kesäkuumalla epätäydelliset äidit saattavat lähteä ajamaan kotiinpäin yötä vasten vedoten kuumaan autoon, unohtaen, että lasten päivärytmi menee täysin sekaisin.
Uimarannoilla epätäydellisen äidin tunnusmerkit ovat seuraavat: hän antaa lastensa hyppiä laiturilta veteen, hän saattaa jopa hypyyttää lapsia itse. Hän huhtoo ja kiljuu leikkiessään lastensa kanssa vesisotaa ajattelematta, että hän on rytmiryhmän aikuinen. Hän alentuu lastensa tasolle vain pitääkseen hauskaa ja saattaa jopa laskea vesiliukumäestä alas yllytettäessä. Epätäydellinen äiti ei muista, että hän on lastensa huoltaja eikä mikään kaveri.
Epätäydelliset äidit päästävät kotiinsa yllätysvieraita ja saattavat jopa antaa yösijan jollekkin tuttavalle lyhyellä varoitusajalla. Lapsille ei muodostu täten normaalia kuvaa siitä, kuka aikuinen on ja kuka ei ole sellainen, jonka kanssa voi olla tekemisissä. Lapsista kasvaa aivan liian avoimia ja puheliaita eivätkä he opi varomaan, ymmärtämään, että on olemassa vaarallisiakin aikuisia kuten esim. pedofiileja.
Epätäydellisten äitien lapset käyvät myös koulua. Epätäydellinen äiti hankaloittaa koulunkäyntiä puuttumalla itse mm. kiusaamistapauksiin ja pyrkii selvittämään ne vanhempien ja koulun kesken heti. Hän saattaa tuoda esiin mielipiteitään Kiva-kouluprojektista ja jopa arvostella ammattilaisten toimintaa.
Epätäydellinen äiti haluaa sekaantua väkisin asioihin, eikä anna ammattilaisille työrauhaa lainkaan. Jos epätäydellisen äidin lapsella on kouluvaikeuksia, hän haluaa olla paikalla ja tulla kuulluksi ja saattaa jopa vaatia, että hänen lastaan tulee kuulla. Hän luulee, että lapsi ymmärtää jotakin omasta tilastaan tai siitä, mikä hänelle parhaaksi on.
Asia ilmenee laajemminkin. Epätäydellinen äiti nimittäin uskoo vakaasti siihen, että lasta tulee aikuisen tavoin pitää yhteiskunnassa tasa-arvoisena. Hän siis asettaa lapsen ikään kuin aikuisen asemaan tajuamatta, että moniammatilliset ryhmät ovat olemassa juuri siitä syystä, että he tietävät koulutuksensa vuoksi paremmin.
Epätäydellinen äiti väittää muuta, hän väittää, että äitinä hän tuntee ja tietää lapsensa parhaiten.
Erikseen ovat vielä ne ääripäät, joilla on jokin vakaumus tai elämäntapa. Tällaiset epätäydelliset äidit saattavat elää "ekologisesti", tai niin he väittävät. He saattavat ottaa ja muuttaa maalle, pitää pihassaan vuohia ja kanoja, raahata lapsiparkansa metsiin puolukoita noukkimaan ja opettaa lapsilleen tulenkäsittelytaitoja.
Lapset saattavat täysin itsenäisesti valmistaa puuroa retkikeittimellä, vuolla linkkuveitsellä kaarnalaivoja ja onkia kaloja terävillä koukuilla äidin lämmittäessä puusaunaa! Vanhemman vastuusta ei ole puhettakaan ja jos jotakin sattuu, toteaa epätäydellinen äiti, että ei lapsia voi jatkuvasti vahtia ja niskaan hengittää.
Kodissaan epätäydellinen äiti kuvittelee opettavansa lapsilleen vastuuntuntoa laittamalla lapsensa siivoamaan huoneitaan. Lapset saattavat jopa imuroida ja tiskata. Varma epätäydellisen äidin merkki on se, että hän määrää esikoisensa vahtimaan perheen pienimpiä sillä välin, kun hän kipaisee viemässä roskat. Perheessä vanhemmat lapset joutuvatkin kantamaan aikuisen vastuuta aivan liian pienenä, jopa kahdentoista vuoden ikäisenä.
Kaikenlainen huolettomuus, liiallinen itseluottamus, lasten taitoihin luottaminen, vapauden ihannointi ja itsellinen yrittäminen ilman pätevää koulutusta ovat epätäydellisen äidin tunnusmerkkejä.
Radikaaleimmat heistä käyttävät neuvolasta saatua ruokaympyrää sytykkeenä kylminä talvi-iltoina, jotta voivat paistaa lapsilleen takkatulen loimussa epäterveellistä Atrian makkaraa.
On hyvä, että maassamme on alettu puuttua tiukasti tällaisiin tapauksiin ja heitä on suhteellisen suuressa määrin saatu myös kuriin.
Monia lapsia on päästy sijoittamaan parempiin perheisiin kotiensa ulkopuolelle ja monissa huoltoriidoissa pätevät tuomarit ovat todenneet, että eihän tuollaisesta mitään tule. Lapsia on saatu turvaan ajoissa. Monen monta kehitysviivettä ja tulevaa epätasapainoista psyykettä on saatu ennalta ehkäistyä tehokkaasti.
Vai mitä mieltä te olette?
Mahdollisesti aiheeseen liittyen: Epätäydellinen isä
RSS Feed
