Inhimillisissä Uutisissa kerrotaan 15-vuotiaasta vertaissovittelijasta, joka ratkoo koulukonflikteja oppilaiden välillä ilman opettajan paikalla oloa. On mielenkiintoista pohtia, kuinka jo 15-vuotias osaa ratkaisukeskeisen sosiaalipedagogiikan mallinnuksen.
Olen ihmetellyt sosiaalitoimen toimintaa ja ottanut sydämmelleni useiden sosiaalihuollon uhrien surullisia kokemuksia. Katson heidän järkyttynyttä hätähuutoaan empatialla ja järkyttyneenä itsekin ihmettelen kuinka osa sosiaalitoimen edustajista ei mitenkään välitä tehdä inhimillisiä ratkaisuja.
Näiden tavallisten ihmisten perustamien vertaistukiryhmien merkitys on kansanterveydelle valtava, sillä yksin lapsen menetyksen ja rakenteellisen väkivallan edessä ihminen murtuisi niin pieneksi pirstaleeksi, ettei ole mitenkään ihme, jos hän muuttuisi itsetuhoiseksi. Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys voi tappaa, varsinkin vakavien haavoittavien haasteiden edessä.
Olen peräänkuulluttanut ammatillisesti pätevän ulkopuolisen suoran työhönohjauksen merkitystä sosiaalityössä, jossa valtavan ihmissuhdetuntemuksen koulutuksen saanut psykoterapeutti opettaa ihmissuhdetaitojen oivaltamista sosiaalitoimelle ja myös kaikille muille yhteistyön työhönohjaukseen osallituneille. Kuinka opimme ilmaisemaan itsemme tarvittavalla tavalla ja erityisesti huomioimaan muita? Kuinka opimme ymmärtämään, että itsemme muuttaminen auttaa muita muuttumaan? Kuinka opimme tekemään yhteistyötä itsemme muuttamiseksi, jotta voimme elää sellaista elämää, jossa kaikilla on hyvä olla? Kuinka saamme rikkinäisen palapelin kasattua kokoon?
Mielestäni myös lastensuojelu tarvitsisi vertaissovittelijoita, joilla olisi erityisosaamista erilaisiin lastensuojelullisiin "huoli" - kohtiin. Kun löytyy kokemusasiantuntevuutta lastensuojeluasiakkuudesta ja vaikka mielenterveysongelmista tai päihdeongelmista tai väkivallasta tai vieraannuttamisesta ja pahin oma kriisi on käyty niin pitkälle ohitse, että kriisin vaiheet ovat muuttuneet ymmärrettäväksi, voi hän auttaa myös yhteisymmärryksen ja paremman vuorovaikutuksen syntymisessä sosiaalitoimen ja/tai vanhempien välille moninapaisessa tilanteessa. Vertaissovittelijalla on näkemystä jo hyvästä sosiaalityöstä, sekä perheiden haasteista.
Lahtelainen Hugo Hagström, 15, kertoo kokemuksistaan opintiellään verso-vertaissovittelijana ja siitä kuinka työssä voi onnistua:
"Liika kontrollointi tai tulisuus heikentää lopputulosta. Paketti pitää kuitenkin pitää kasassa. Täytyy antaa riidan osapuolten itse sopia ja luvata jatkosta. Omia tunteitaan ei saa myöskään näyttää. Täytyy pysyä puolueettomana."
Lastensuojelutyössä on puhuttanut sosiaalitoimen outo tapa tulkita ihmisiä oman subjektiivisen ajattelun kautta suoraan jopa kontaktoitumatta näihin ja vanhemmat valittavat, ettei sosiaalivirkailjan kirjauksesta edes voi tunnistaa itseään. Monet valittavat kirjausten epähumaanista otteesta, jossa vanhempi kuvataan mahdottomana. Mutta vakavissa nuorten koulukiusaamistilanteissa osaa 15-vuotias todeta aivan
toisenlaisen työmenetelmän mielekkääksi:
"Pitää osata johdatella hienovaraisesti. Joidenkin kanssa on helpompaa kuin toisten. Kaikki ovat persoonia ja kaikkiin pitää suhtautua eri tavoin tilanteen mukaan. Jos kyseessä on jääräpää, voi muistuttaa, ettei tämä asia leviä mihinkään ja siitä ei rangaista. Syyllisiä ei ole, etsimme vain ratkaisuja."
Monet perheet ja erityisesti lapset kärsivät aikuisten moninapaisesta tilanteesta valtavasti. Lastensuojelutyöhön olisi pitänyt useiden ongelmien edessä THL:n havahtua jo ajat sitten keksimään ratkaisuja ongelmien ehkäisemiseksi jakossa ja niiden korjaamiseksi tässä hetkessä, mutta tätä saamme odottaa varmasti aika pitkän aikaa, sillä vasta nyt kartoitetaan edes sosiaalivirkailijoiden muodollista pätevyysvaatimusta. Kun kuitenkin pohdimme mikä on 15-vuotiaalle verso-vertaissovittelijalle haastavinta eheyttävässä työssään, hänkin osaa todeta:
"Opettaja ei ole paikalla sovittelussa, joten kaikki eivät ota tilannetta vakavasti. Silloin totean, että "tää on tässä, jatkakaa opettajan kanssa". Vaikeaa on myös, kun käy ilmi, että ristiriitatilanne on kestänyt jo pitkään."
Kun lastensuojelu sotkee työssään työmenetelmillään haastavassa elämäntilanteessa elävän perheen olosuhteen kriisiytyneiksi ja eskaloi tätä luomaansa kriisiä koko ajan upottaen perhettä syvempään kriisiin THL:n ohjeistamalla huolimenetelmällään sosiaalipedagogiikan RATKES:n mallien sijaan, ei perheillä ole keinoa katkaista tilannetta ja ilmoittaa, että tahtovat "opettajan" paikalle. Voi tietenkin muistuttaa ja valittaa työntekijän raaoista otteista ja pyytää ammatillisesti pätevää ulkopuolista suoraa työhönohjausta ja perään kuulluttaa sosiaalipedagogiikan RATKES:n malleja, mutta siitä voi seurata vielä suurempi vastustus sosiaalitoimelta, joka saattaa kokiessaan ylpeydessään kolauksen toimia tuon tunteen varassa ja biologisena pelkoreaktiona hyökätä vielä voimallisemmin vanhempaa vastaan tätä soimaten yhteistyökyvyttömäksi.
Sosiaalitoimi voi ottaa Jumalallisen aseman ja diktatuuria ilmentäen näin käskeä alistavalla ja mitätöivällä otteella fallisesti vanhempaa hiljenemään ja nielemään henksien väkivallan. Monilla perheillä ei ole turvapaikkaa sosiaalitoimen edessä tästä syystä. Lapsen kanssa ei voi karata Turvakotiin sosiaalitoimen perhettä kohtaan kohdistamaa rakenteellista väkivaltaa vastaan, sillä Suomen Turvakodit eivät vielä anna turvaa rakenteellisessa väkivallassa, vaikka tiedostavatkin tämän olevaisuuden.
Pitkittyneet pahasti eskaloituneet lastensuojeluprosessit sairastuttavat lapsia tunne-häiriöisiksi ja pahimmillaan sosiaalitoimi ja terveydenhuolto ei edes anna noissa tilanteissa lapsille mitään tukea perustellen toimintaansa: "Vielä ei ole ajankohtaista." Vanhemmat joutuvat katsomaan, kuinka lapsi sairastuu sairastumistaan ja kuinka lapsen itsetunto perusturvallisuuden puuttuessa romahtaa ja identiteetti vakavan rakenteellisen väkivallan uhrina pirstaloituu. Koettakaa siinä sitten korjata jotain, mikä jättää ihmiseen jäljen koko hänen kehityskaarensa ajaksi. Pahimmillaan noissa tilanteissa lastensuojelu on leimannut vierannuttamisen kohdevanhemman vieraannuttajan toiveen mukaisesti koko viranomaiskoneistoon ja tätä ihmistä ei enää usko poliisit, tuomarit, psykiatrian edustajat. Ja vaikka tämä leimattu olisi kykenevä pitämään sairaasta lapsesta huolta ja antamaan tälle kaiken tarvittavan identiteetin ja itsetunnon korjaantumiseksi, lapsi joutuu jäämään elämään tuon leiman takia niihin olosuhteisiin, jotka hänet on saanut hajoamaan.
Olisi siis erittäin tärkeää, että sosiaalitoimi opettelisi käyttämään sosiaalivirkailijan eduksi luotua ulkopuolista ammatillisesti pätevää työhönohjausta ja tuon rinnalle tulisi myös tueksi rakentaa kokemusasiantuntevuuden kautta vertaissovittelijuutta. Lasten ei pitäisi joutua kärsimään aikuisten ongelmasta tietää, että me emme voi tietää kaikki kaikkea ja että me kaikki voime kehittyä ja että me kaikki tarvitsemme joskus tukea ja apua. Erityisesti sosiaalitoimen tulisi osata myöntää tuen tarve itselleen pitäen tätä luonnollisena ja normaalina ja näin malliopettaa myös vanhemmat ottamaan tuki vastaan ilman pelkoja. Kun tuki tulee kaikille, oppivat kaikki tukemaan toisiaan. Pahasti eskaloituneessa tilanteessa, jossa näkemykset ovat hyvin kaukana toisistaan mielestäni tarvitaan muutakin osaamista kuin vain sosionomin perhetyön osaaminen.
Perhetyö itsessään on tärkeää ja auttaa vanhempia löytämään ratkaisuja vanhemmuuteen, jos ei ole valtavaa kriisiä päällä. Kriisioireilu, epäluottamus, huolen aiheuttama sekasorto tosin estää perhetyön onnistumisen.
Vieraannuttamistilanteissa perhetyötä estää vieraanuttajan kohdevanhemman kotona kaikki vieraannuttajan väärän vallankäytön tilanteiden käsittelyt, kun ne vievät ajat aidolta kodin perhetyöltä ja lapsen ajauduttua vieraannuttajan kotiin perhetyötä estää vieraanuttajan kokoaikainen halu leimata kohdevanhempaa sen sijaan että ottaisi vastaan aitoa perhetyötä kotiinsa. Sosionomin koulutus ei mitenkään riitä vieraanuuttamisasioiden käsittelyyn, sillä vastahan THL antoi ainoastaan suppeat ohjeet sen havaitsemiselle ja saamme pitkään odottaa varmasti ohjeita tuon vakavan väkivallan kierteen katkaisemiselle.
Huolestuttavinta on lastemme kohdalla juuri moniammatillisen yhteistyön osaamisen puute ja sen aiheuttama valtava rakenteellinen väkivalta lastensuojelutyössä pahimmillaan. Ihmisten mitätöinti haavoittaa lapsiamme.
15-vuotiaskin osaa todeta:
"Kaikkia pitää kuunnella ja kaikkien mielipiteet ja selitykset täytyy hyväksyä. Aina se ei ole helppoa. On myös tultava toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Verso-toimintamallissa on selkeät pelisäännöt. Tilanteet ovat täysin luottamuksellisia. Sovittelija voi puhua keissistä ainoastaan aikuiselle verso-ohjaajalle. Verso-koulutuksessa käydään läpi eri tilanteita ja esimerkkikeissejä."
Täällä mieron tiellä monet ratkaisuja vailla olevat tilanteet olisi korjattavissa, kun oppisimme ajattelemaan toisistamme hyvällä ja hyväksymään toisemme. Me antaisimme lapsillemme valtavasti tarvittavaa mallioppia, kun oppisimme ensin itse tämän. Oppiaksemme jotain me tarvitsemme opettajan, joka ohjaa meitä tähän. Miksi siis emme käyttäisi vertaistukea ja työskentelyohjausta kohdataksemme toisemme kertoen hyvin sanoin mitä tarvitsemme ja toivomme toisiamme kunnioittaen haasteistamme huolimatta ja tehden toisillemme hyvin tukemalla toisiamme.
Miksi olla huolissaan toisesta muurin takaa ja osoittaa sormella syyllistäen ja asettaen häpeään, kun voisi rakentaa yhdessä parempaa tulevaa? Miksi olla huolissaan muurin takaa ja väittää jonkun olevan jotain, kun voisi tutustua toiseen todella ja tehdä töitä hyvän luottamussuhteen syntymiseksi aidolla vuorovaikutuksella?
Suosittelen lukemaan kaikki Inhimillisten Uutisten sovittelua käsittelevät haastattelut ja antamaan aikaa toisillenne.
VERTAISSOVITTELIJA HUGO RATKOO KOULUN KONFLIKTEJA: "TÄYTYY OLLA HELLÄ MUTTA JÄMÄKKÄ" (Inhimilliset Uutiset 15.8.2016):
http://www.inhimillisiauutisia.fi/vertaissovittelij…/4973166
RATKES:
http://www.ratkes.fi/
Sosiaalipedagogiikka:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalipedagogiikka
Ylpeys:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylpeys
Seitsemän kuolemansyntiä:
https://fi.wikipedia.org/…/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%…
http://yle.fi/vintti/yle.fi/pyhatjapahat/kuolemansynnit.html
Pelko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pelko
http://www.mielenterveysseura.fi/…/itsetuntem…/tunteet/pelko
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch9.html
http://www.hyvaterveys.fi/artikk…/…/pelko_paloiksi_ja_pinoon
Vertaistuki:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vertaistuki
Olen ihmetellyt sosiaalitoimen toimintaa ja ottanut sydämmelleni useiden sosiaalihuollon uhrien surullisia kokemuksia. Katson heidän järkyttynyttä hätähuutoaan empatialla ja järkyttyneenä itsekin ihmettelen kuinka osa sosiaalitoimen edustajista ei mitenkään välitä tehdä inhimillisiä ratkaisuja.
Näiden tavallisten ihmisten perustamien vertaistukiryhmien merkitys on kansanterveydelle valtava, sillä yksin lapsen menetyksen ja rakenteellisen väkivallan edessä ihminen murtuisi niin pieneksi pirstaleeksi, ettei ole mitenkään ihme, jos hän muuttuisi itsetuhoiseksi. Tutkimukset osoittavat, että yksinäisyys voi tappaa, varsinkin vakavien haavoittavien haasteiden edessä.
Olen peräänkuulluttanut ammatillisesti pätevän ulkopuolisen suoran työhönohjauksen merkitystä sosiaalityössä, jossa valtavan ihmissuhdetuntemuksen koulutuksen saanut psykoterapeutti opettaa ihmissuhdetaitojen oivaltamista sosiaalitoimelle ja myös kaikille muille yhteistyön työhönohjaukseen osallituneille. Kuinka opimme ilmaisemaan itsemme tarvittavalla tavalla ja erityisesti huomioimaan muita? Kuinka opimme ymmärtämään, että itsemme muuttaminen auttaa muita muuttumaan? Kuinka opimme tekemään yhteistyötä itsemme muuttamiseksi, jotta voimme elää sellaista elämää, jossa kaikilla on hyvä olla? Kuinka saamme rikkinäisen palapelin kasattua kokoon?
Mielestäni myös lastensuojelu tarvitsisi vertaissovittelijoita, joilla olisi erityisosaamista erilaisiin lastensuojelullisiin "huoli" - kohtiin. Kun löytyy kokemusasiantuntevuutta lastensuojeluasiakkuudesta ja vaikka mielenterveysongelmista tai päihdeongelmista tai väkivallasta tai vieraannuttamisesta ja pahin oma kriisi on käyty niin pitkälle ohitse, että kriisin vaiheet ovat muuttuneet ymmärrettäväksi, voi hän auttaa myös yhteisymmärryksen ja paremman vuorovaikutuksen syntymisessä sosiaalitoimen ja/tai vanhempien välille moninapaisessa tilanteessa. Vertaissovittelijalla on näkemystä jo hyvästä sosiaalityöstä, sekä perheiden haasteista.
Lahtelainen Hugo Hagström, 15, kertoo kokemuksistaan opintiellään verso-vertaissovittelijana ja siitä kuinka työssä voi onnistua:
"Liika kontrollointi tai tulisuus heikentää lopputulosta. Paketti pitää kuitenkin pitää kasassa. Täytyy antaa riidan osapuolten itse sopia ja luvata jatkosta. Omia tunteitaan ei saa myöskään näyttää. Täytyy pysyä puolueettomana."
Lastensuojelutyössä on puhuttanut sosiaalitoimen outo tapa tulkita ihmisiä oman subjektiivisen ajattelun kautta suoraan jopa kontaktoitumatta näihin ja vanhemmat valittavat, ettei sosiaalivirkailjan kirjauksesta edes voi tunnistaa itseään. Monet valittavat kirjausten epähumaanista otteesta, jossa vanhempi kuvataan mahdottomana. Mutta vakavissa nuorten koulukiusaamistilanteissa osaa 15-vuotias todeta aivan
toisenlaisen työmenetelmän mielekkääksi:
"Pitää osata johdatella hienovaraisesti. Joidenkin kanssa on helpompaa kuin toisten. Kaikki ovat persoonia ja kaikkiin pitää suhtautua eri tavoin tilanteen mukaan. Jos kyseessä on jääräpää, voi muistuttaa, ettei tämä asia leviä mihinkään ja siitä ei rangaista. Syyllisiä ei ole, etsimme vain ratkaisuja."
Monet perheet ja erityisesti lapset kärsivät aikuisten moninapaisesta tilanteesta valtavasti. Lastensuojelutyöhön olisi pitänyt useiden ongelmien edessä THL:n havahtua jo ajat sitten keksimään ratkaisuja ongelmien ehkäisemiseksi jakossa ja niiden korjaamiseksi tässä hetkessä, mutta tätä saamme odottaa varmasti aika pitkän aikaa, sillä vasta nyt kartoitetaan edes sosiaalivirkailijoiden muodollista pätevyysvaatimusta. Kun kuitenkin pohdimme mikä on 15-vuotiaalle verso-vertaissovittelijalle haastavinta eheyttävässä työssään, hänkin osaa todeta:
"Opettaja ei ole paikalla sovittelussa, joten kaikki eivät ota tilannetta vakavasti. Silloin totean, että "tää on tässä, jatkakaa opettajan kanssa". Vaikeaa on myös, kun käy ilmi, että ristiriitatilanne on kestänyt jo pitkään."
Kun lastensuojelu sotkee työssään työmenetelmillään haastavassa elämäntilanteessa elävän perheen olosuhteen kriisiytyneiksi ja eskaloi tätä luomaansa kriisiä koko ajan upottaen perhettä syvempään kriisiin THL:n ohjeistamalla huolimenetelmällään sosiaalipedagogiikan RATKES:n mallien sijaan, ei perheillä ole keinoa katkaista tilannetta ja ilmoittaa, että tahtovat "opettajan" paikalle. Voi tietenkin muistuttaa ja valittaa työntekijän raaoista otteista ja pyytää ammatillisesti pätevää ulkopuolista suoraa työhönohjausta ja perään kuulluttaa sosiaalipedagogiikan RATKES:n malleja, mutta siitä voi seurata vielä suurempi vastustus sosiaalitoimelta, joka saattaa kokiessaan ylpeydessään kolauksen toimia tuon tunteen varassa ja biologisena pelkoreaktiona hyökätä vielä voimallisemmin vanhempaa vastaan tätä soimaten yhteistyökyvyttömäksi.
Sosiaalitoimi voi ottaa Jumalallisen aseman ja diktatuuria ilmentäen näin käskeä alistavalla ja mitätöivällä otteella fallisesti vanhempaa hiljenemään ja nielemään henksien väkivallan. Monilla perheillä ei ole turvapaikkaa sosiaalitoimen edessä tästä syystä. Lapsen kanssa ei voi karata Turvakotiin sosiaalitoimen perhettä kohtaan kohdistamaa rakenteellista väkivaltaa vastaan, sillä Suomen Turvakodit eivät vielä anna turvaa rakenteellisessa väkivallassa, vaikka tiedostavatkin tämän olevaisuuden.
Pitkittyneet pahasti eskaloituneet lastensuojeluprosessit sairastuttavat lapsia tunne-häiriöisiksi ja pahimmillaan sosiaalitoimi ja terveydenhuolto ei edes anna noissa tilanteissa lapsille mitään tukea perustellen toimintaansa: "Vielä ei ole ajankohtaista." Vanhemmat joutuvat katsomaan, kuinka lapsi sairastuu sairastumistaan ja kuinka lapsen itsetunto perusturvallisuuden puuttuessa romahtaa ja identiteetti vakavan rakenteellisen väkivallan uhrina pirstaloituu. Koettakaa siinä sitten korjata jotain, mikä jättää ihmiseen jäljen koko hänen kehityskaarensa ajaksi. Pahimmillaan noissa tilanteissa lastensuojelu on leimannut vierannuttamisen kohdevanhemman vieraannuttajan toiveen mukaisesti koko viranomaiskoneistoon ja tätä ihmistä ei enää usko poliisit, tuomarit, psykiatrian edustajat. Ja vaikka tämä leimattu olisi kykenevä pitämään sairaasta lapsesta huolta ja antamaan tälle kaiken tarvittavan identiteetin ja itsetunnon korjaantumiseksi, lapsi joutuu jäämään elämään tuon leiman takia niihin olosuhteisiin, jotka hänet on saanut hajoamaan.
Olisi siis erittäin tärkeää, että sosiaalitoimi opettelisi käyttämään sosiaalivirkailijan eduksi luotua ulkopuolista ammatillisesti pätevää työhönohjausta ja tuon rinnalle tulisi myös tueksi rakentaa kokemusasiantuntevuuden kautta vertaissovittelijuutta. Lasten ei pitäisi joutua kärsimään aikuisten ongelmasta tietää, että me emme voi tietää kaikki kaikkea ja että me kaikki voime kehittyä ja että me kaikki tarvitsemme joskus tukea ja apua. Erityisesti sosiaalitoimen tulisi osata myöntää tuen tarve itselleen pitäen tätä luonnollisena ja normaalina ja näin malliopettaa myös vanhemmat ottamaan tuki vastaan ilman pelkoja. Kun tuki tulee kaikille, oppivat kaikki tukemaan toisiaan. Pahasti eskaloituneessa tilanteessa, jossa näkemykset ovat hyvin kaukana toisistaan mielestäni tarvitaan muutakin osaamista kuin vain sosionomin perhetyön osaaminen.
Perhetyö itsessään on tärkeää ja auttaa vanhempia löytämään ratkaisuja vanhemmuuteen, jos ei ole valtavaa kriisiä päällä. Kriisioireilu, epäluottamus, huolen aiheuttama sekasorto tosin estää perhetyön onnistumisen.
Vieraannuttamistilanteissa perhetyötä estää vieraanuttajan kohdevanhemman kotona kaikki vieraannuttajan väärän vallankäytön tilanteiden käsittelyt, kun ne vievät ajat aidolta kodin perhetyöltä ja lapsen ajauduttua vieraannuttajan kotiin perhetyötä estää vieraanuttajan kokoaikainen halu leimata kohdevanhempaa sen sijaan että ottaisi vastaan aitoa perhetyötä kotiinsa. Sosionomin koulutus ei mitenkään riitä vieraanuuttamisasioiden käsittelyyn, sillä vastahan THL antoi ainoastaan suppeat ohjeet sen havaitsemiselle ja saamme pitkään odottaa varmasti ohjeita tuon vakavan väkivallan kierteen katkaisemiselle.
Huolestuttavinta on lastemme kohdalla juuri moniammatillisen yhteistyön osaamisen puute ja sen aiheuttama valtava rakenteellinen väkivalta lastensuojelutyössä pahimmillaan. Ihmisten mitätöinti haavoittaa lapsiamme.
15-vuotiaskin osaa todeta:
"Kaikkia pitää kuunnella ja kaikkien mielipiteet ja selitykset täytyy hyväksyä. Aina se ei ole helppoa. On myös tultava toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Verso-toimintamallissa on selkeät pelisäännöt. Tilanteet ovat täysin luottamuksellisia. Sovittelija voi puhua keissistä ainoastaan aikuiselle verso-ohjaajalle. Verso-koulutuksessa käydään läpi eri tilanteita ja esimerkkikeissejä."
Täällä mieron tiellä monet ratkaisuja vailla olevat tilanteet olisi korjattavissa, kun oppisimme ajattelemaan toisistamme hyvällä ja hyväksymään toisemme. Me antaisimme lapsillemme valtavasti tarvittavaa mallioppia, kun oppisimme ensin itse tämän. Oppiaksemme jotain me tarvitsemme opettajan, joka ohjaa meitä tähän. Miksi siis emme käyttäisi vertaistukea ja työskentelyohjausta kohdataksemme toisemme kertoen hyvin sanoin mitä tarvitsemme ja toivomme toisiamme kunnioittaen haasteistamme huolimatta ja tehden toisillemme hyvin tukemalla toisiamme.
Miksi olla huolissaan toisesta muurin takaa ja osoittaa sormella syyllistäen ja asettaen häpeään, kun voisi rakentaa yhdessä parempaa tulevaa? Miksi olla huolissaan muurin takaa ja väittää jonkun olevan jotain, kun voisi tutustua toiseen todella ja tehdä töitä hyvän luottamussuhteen syntymiseksi aidolla vuorovaikutuksella?
Suosittelen lukemaan kaikki Inhimillisten Uutisten sovittelua käsittelevät haastattelut ja antamaan aikaa toisillenne.
VERTAISSOVITTELIJA HUGO RATKOO KOULUN KONFLIKTEJA: "TÄYTYY OLLA HELLÄ MUTTA JÄMÄKKÄ" (Inhimilliset Uutiset 15.8.2016):
http://www.inhimillisiauutisia.fi/vertaissovittelij…/4973166
RATKES:
http://www.ratkes.fi/
Sosiaalipedagogiikka:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalipedagogiikka
Ylpeys:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylpeys
Seitsemän kuolemansyntiä:
https://fi.wikipedia.org/…/Seitsem%C3%A4n_kuolemansynti%C3%…
http://yle.fi/vintti/yle.fi/pyhatjapahat/kuolemansynnit.html
Pelko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pelko
http://www.mielenterveysseura.fi/…/itsetuntem…/tunteet/pelko
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch9.html
http://www.hyvaterveys.fi/artikk…/…/pelko_paloiksi_ja_pinoon
Vertaistuki:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vertaistuki
RSS Feed
