Ollakko vai eikö olla tuloksellista johtamista? Onko Saila Nummikosken ullakolla tunneälyä osoittavat valot päällä? Kuvakaappaus: youtube.com Helsingin lastenuojelun johtajana työskentelee paljon myös lastensuojelun työryhmän kritisoima Saila Nummikoski. Lastensuojelun työryhmää on tosin kielletty kritisoimasta lastensuojelun johtoryhmää ja näiden toiminnallisia päätöksiä julkisesti ja heitä on uhkailtu työolosuhteiden valittamisesta sanktioilla. Tästä syystä myös valtamediassa näkemyksiään työolosuhteiden epäkohdista avanneet työntekijät ovat tahtoneet esiintyä nimettöminä.
Helsingin lastensuojelun ainut ongelma ei suinkaan ole se, ettei johtotaho ota vuosiin huomioon työntekijöiden toiveita työolosuhteiden muuttamiselle. Esimerkiksi Oulunkylän perhekuntoutuskeskuksen työntekijät ovat valittaneet hyvin pitkään resurssipulasta, joka aiheuttaa kiirettä ja töiden kasaantumista eli estää tosiasiallisen kuntouttavan tuen antamisen ja mahdollistaa virheellisen työskentelyn toteutumisen ja jopa vaarantaa lapsia, mutta tähän ei lastensuojelun johtoryhmä ole hakenut taloudellisia resursseja muutoksen luomiseksi. Tästä syystä kuntoutusta vastaanottavat joutuvat kuuntelemaan työntekijöiden valitusta kiireestä ja pahoitteluja siitä, ettei aikaa tukemiselle tosiasiallisesti olekaan. Näin tukijan ja tuensaajan paikat vaihtuvat ja hyvin kallis palvelu menettää tosiasiallisen merkityksensä eikä edes kykene kehittymään palvelun tuottajana palvelutarjonnassaan.
Suuri ongelma Helsingin lastensuojelussa on se seikka, että samat ihmiset pysyvät johtoasemissa siitä huolimatta, että tehdään selkeitä, jopa lain vastaisia virheitä työssä. Näitä virheitä ei siis suostuta johdossa tosiasiallisesti tunnustamaan tuottamuksellisiksi virheiksi edes silloin, kun toiminta on selkeästi jopa tahallista lain vastaisuudessaan. Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskea on kritisoitu siitä, ettei hän kykene ottamaan vakavasti asemassaan lastensuojelullisten palveluiden vastaanottajien oikeutta saada hallintolain sekä muutoinkin Suomen lain mukaista palvelua. Nummikosken katsotaan olevan kyvytön myöntämään itselleen epäkohtia lastensuojelutyössä ja tämä vuoksi myös kyvytön tosiasiallisesti korjaamaan kyseisiä epäkohtia.
Rikkinäisen lastensuojelun suurin ongelmahan on juuri se, että vaikka virheet toimintatavoissa havaitaan uudelleen ja uudelleen, tähän olosuhteeseen ei kiinnitetä riittävästi välittävää huomiota tahdolla korjata olosuhde. Välinpitämättömyys on väkivaltaa myös Helsingin sosiaali- ja terveyviraston mukaan, mutta nähtävästi se ei ole heille silloin sitä, kun he itse toteuttavat tätä.
Helsingin lastensuojelu sai huomautuksen syksyllä 2017 Helsingin kunnan Outamon lastenkodin toimintatavoissa monesta syystä ja yksi asia mihin valvontaviranomaiset kiinnittävät huomiota olivat laittomat yhteydenpitorajoituspäätökset, joita lapsille oli tehty. Helsingin lastensuojelutyötä ei siis oltu toteutettu lastensuojelulain hengessä, sillä lastensuojelun velvollisuus on tukea ja edistää lasten läheisiä suhteita (LsL 54§) eikä suinkaan rajoittaa laittomasti näitä.
Yhteydenpitorajoituspäätöksen takana on useimmiten lapsen vastuusosiaalityöntekijä, joka valmistelee päätöksen ja esittää sen päätösoikeutetulle esimiehelleen, johtavalle sosiaalityöntekijälle, jonka tehtävä on lain mukaan kuulla ennen päätöksen tekoa asianomaisia ja pyrkiä ensisijaisesti muihin toiminnallisiin ratkaisuihin kuin yhteydenpidon rajoittamiseen ymmärtäen, että rajoittaa saa vain välttämättömässä olosuhteessa ja vain välttämättömän määrän. Rajoittamisperusteet on kirjattu Suomen lakiin ja rajoittaa saa vain silloin kun nämä täyttyvät ja rajoitukset tulee muokata tai/ja purkaa välittömästi, jos tälle ei ole tarvetta eli rajoitteen tarvetta tulee arvioida tarkkaan ja tiiviisti itse rajoittamisen ajankin. Lastensuojelulain mukaan tulee myös aina olla tukisuunnitelma, jolla pyritään rajoittamistarpeesta eroon sillä työn tulee olla suunnitelmallista ja tähtäimellistä ja tuloksellista pyrkien normalisoimaan lapsen elämää.
Luonnollisesti tilanteessa, jossa Helsingin lastensuojelu sai vuoden 2017 lopulla huomautuksen lain vastaisesta lastensuojelutyöstä lasten lähisuhteita koskevan toimintansa vuoksi, voisi odottaa, että lasten ja heidän läheisten oikeuksista mukamas välittävä lastensuojelun työryhmä lähtisi välittömästi työskentelemään sen eteen, että jokainen työntekijänsä osaisi tulevassa Suomen lain mukaiset toimintatavat. Mutta koska Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ei kykene myöntämään itselleen virheellistä toimintapaa, jota todettiin toteutetun pitkään, ja koska tätä havaittua ongelmaa ei ollut kitkenyt hautakivipaikoilla istuvat lastensuojelun johtoryhmän jäsenet aiemminkaan, ei tosiasiallisiin korjaaviin laajoihin toimintoihin lähdetty pyrkien estämään tulevassa Suomen lain vastainen toiminta.
Helsingissä, jossa lastensuojelu ei ole koskaan kunnioittanut hallintolakia, on jätetty huomioimatta siis hyvän hallinnon perusteet:
"6 § Hallinnon oikeusperiaatteet
Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia."
On ilmiselvää, että kun lastensuojelu on määrätty myös Helsingissä "suojaamaan oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia", on lastensuojelun velvollisuus toteuttaa toimintaansa Suomen lain mukaisesti eikä sen vastaisesti esim. tehden laittomia viranomaispäätöksiä vaikkapa rajoittaen laittomasti lasten yhteydenpitoa heille tärkeisiin ihmisiin.
Hyvän hallinnon perusteista hallintolakiin on kirjattu myös:
"7 § Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus
Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.
Viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 20 §:n 2 momentissa."
Luonnollisesti lastensuojelutyön siis tulee olla tuloksellista ja jos sitä toteutetaan tehden lain vastaisia viranomaispäätöksiä, ei tätä palvelua voida katsoa tuolloin tuloksellisena mistään päin olosuhdetta tarkastellessa. Näin ollen voimme odottaa siis, että kun havaitaan ammattitaidottomuuttaa suhteessa Suomen lain toteuttamiseen vuoden 2017 lopulla sosiaalityöntekijöiden toimintatavoissa, että lastensuojelun johtoryhmä puuttuisi tähän olosuhteeseen tehden päätöksiä, jolla pyritään saavuttamaan olosuhde, jossa palvelu täyttää lain velvoitteet tuloksellisuudesta.
Helsingissä ei lastensuojelussa kuitenkaan reagoitu tähän vakavaan lasten perus-, ihmis-, ja lapsenoikeuksia koskevaan asiaan, vaikka valvontaviranomaiselta saatiin huomautus ja seuraukset toimimattomuudesta näkyivät hyvin pian. Elokuun 2018 lopulla rajoittivat Maunulan avohuollon johtava sosiaalityönteiijä Riikka Pyykönen sekä Malmin avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen 11-vuotiaan kahta kuukautta aiemmin vasten tahtoaan huostaanottamansa tytön suhdetta äitiinsä sekä kokonaisvaltaisesti äidin puoleiseen sukuun usean kuukauden ajaksi. Pyykönen ja Nurminen eivät suoneet lapsen läheisille, jotka siis olivat myös rajoituspäätöksessä asianomaisia, koska heidän suhdettaan lapseen rajoitettiin, asianmukaista lain mukaista kuulemista ja eivät edes viitsineet ilmoittaa läheisille päätöksestään.
Pyykönen ja Nurminen johtavat asemissaan kokonaisia lastensuojelullista yksikköitä, jossa on valtava määrä asiakkaita ja ovat siis vastuussa siitä, että yksikössä tunnetaan Suomen laki ja osataan toimia sen mukaisesti. Heillä on asemissaan päävastuu näissä toimintayksiköissä siitä, että palvelu on Suomen lain mukaista eli tuloksellista. Heidän ammattitaitonsa täytyisi siis olla todella korkeatasoista laadultaan.
Molemmilla on vuosikymmenien työhistoria Helsingin lastensuojelussa sekä myös luottamus- ja esimiestehtävissä lastensuojelutyön maailmassa. Molemmat heistä ovat asiakastapaamistilanteissa vanhempaa tavatessaan myös erittäin aktiivisia kehuskelemaan työhistoriallaan ja pyrkivät korottamaan itseään vanhemman yläpuolelle tällä toimintatavalla kohdellen vanhempaa alentavasti. He molemmat väittävät osaavansa Suomen lain todella tarkkaan ja eivät ole kiinnostuneet käymään sen tulkinnasta keskusteluja vanhempien kanssa katsoessaan olevansa itse aina kaikessa oikeassa. Pyykönen ja Nurminen eivät tahdo tehdä työtä, jossa pyrkisivät mimoimaan henkilökohtaista muiden elämän kontrolloimistarvettaan tunteidensa säätelyllä pyrkien muuttamaan ajatteluaan tukemista suunnittelevaksi rajoittamispäätösten tehtailun sijaan. Pyykösen ja Nurmisen toimintamotiivaatioksi on kyseisen lapsen äiti havainnut vallanoton ja -käytön halun jotenkin asemahakuisesti identiteettinsä pitimiksi. Äiti epäilee, etteivät Pyykönen ja Nurminen ole koskaan saaneet työhön ohjausta tosiasialliseen asiakastyöhön ihmisiä ja heidän elämää kunnioittavilla toimintatavoilla näiden elämään koskeakseen.
Pyykönen ja Nurminen siis koskivat kokonaisen suvun elämään jo ennen huostaanottopäätöstä valmistellessaan tätä kuulematta lapsen äitiä, lasta tai äidin puolesta sukua tai äidin tukitahoja. He tahtoivat selkeästi huostaan ottaa lapsen sen sijaan, että olisivat pyrkineet estämään tämän toimenpiteen hyvällä yhteistyöllä äidin, lapsen ja äidin suvun ja äidin tukitahojen kanssa. Lapselle oli pyydetty tuloksetta keväästä 2016 saaka läheisneuvonpitoa, mutta lastensuojelu ei suostunut tätä palvelua antamaan. Viimekädessä huostaanottopäätöksen jälkeen, kun lapsen isä, jonka Pyykönen määritteli huoltokykyiseksi ennen huostaan ottoa, heitteille pani lapsen alkoholitarpeessaan neljännen kerran vuoden sisällä ja lapsi joutui laitokseen väliaikaiseen sijoitukseen isältään, Pyykönen kosti Nurmisen kanssa äidille ja koko äidin puoleiselle suvulle saamansa kritiikin välipitämättömyydestään lapsen oikeuksia ennaltaehkäisevään tukeen kohtaan ja kyvyttömyydestään hallintolain mukaiseen puolueettomuuteen, rajoittamalla lapsen oikeuksia äitiinsä ja koko äidin puoleiseen sukuun. Näin he tosiasiallisesti lisäsivät äidin mielipiteen mukaan näyttöä kyvyttömyyteensä puolueettomuuteen sekä ammattieettiseen virka-aseman käyttöön. Pyykönen ja Nurminen eivät siis missään vaiheessa vaikuttaessaan toiminnallaan kokonaisen suvun elämään koskiessaan tähän kontrollointihimollaan tahtoneet kuulla suvun, äidin, lapsen ja äidin tukiverkoston näkemyksiä, toiveita, mielipiteitä sekä ratkaisukeskeisiä ajatuksia, joilla olisi voitu estää huostaan otto tai edes yhteydenpidon rajoittaminen.
Hallintolaissa todetaan myös seuraavaa, jonka Pyykönen ja Nurminen jättivät siis myös huomioimatta vakavasti otettavassa asemassaan:
"41 § Vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen
Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta.
Asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla."
Missään vaiheessa Helsingin lastensuojelusta ei siis saa virallisena kirjallisena toimenpidepyyntönäkin esitettyä läheisverkostopalaveria eli läheisneuvonpitoa, vaikka Pyykönen jopa kehuskeli tuoneensa sen Suomeen, jossa tähdättäisiin sisällöllisesti lastensuojelain mukaisesti siihen, että lapsi joutuisi olemaan huostaan otettuna vain tosiasiallisen välttämättömän ajanjakson ajan eli jotta löydettäisiin kiireellä yhdessä ratkaisut niihin haasteisiin, joita pidetään huostaan oton perusteina viranomaisten mielestä. Yhteistyötä ei siis tahdota tehdä perheen jälleen yhdistämisen eteen edes suvun tätä pyytäessä lastensuojelain (LsL 30§) tai sosiaalihuollon asiakaslain (8§) mukaisesti olosuhteessa, jossa lapsikin vastustaa itse huostaan ottoa ja tahtoisi mielummin kasvaa kodeissaan asuen pääasialisesti äidillään, joka ei heitteille pane tai pahoinpitele häntä. Helsingin lastensuojelusta ei saa edes lainmukaista asian käsittelyä sekä edes eväävää valituskelposta kirjallista päätöstä läheisneuvonpitoasiassa.
Yhteydenpidon rajoituspäätöksessä luki hyvin selkeästi:
"(Lapsen nimi) tapaa äidin puolen sukua ollessaan äidin luona."
Lapsen äiti ilmoitti tästä suvulleen ja kirjoitti äitinsä, isänsä ja sisarensa puolesta valitukset, lähetti nämä läheisilleen allekirjoitettavaksi ja toimitti valitukset Helsingin hallinto-oikeudelle.
Lastensuojelulaki toteaa seuraavaa:
"54 § Ihmissuhteet ja yhteydenpito
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin."
Lapsen mummo eli äidin äiti teki päätöksistä muutamassa viikossa muistutuksen Helsingin lastensuojelulle 13.9.18 sekä 1.10.18. Mummo kuitenkaan ei saanut vastinetta muistutukseen hyvän hallinnon mukaisesti kahdessa tai kolmessa viikossa, vaan vastine on päivätty vasta 7.1.2019 ja se lähetettiin jopa osoitteeseen, jossa mummo ei ollut asunut kahteen vuoteen ja se avattiin vahingossa sekä luettiin tuossa osoitteessa, vaikka vastineessa itsessään todetaan se salaiseksi (JulkL 24 § 1 mom 25 k.). Johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillelle oli mummo kyllä toimittanut osoitteensa jo joulukuun 2018 alussa, joten lastensuojelun tiedossa oli jo tuolloin 7.1.19 kyseinen osoite ja saman olisi saanut myös maistraatista.
Tuona aikana, jolloin sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro yhdessä sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion ja lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken kanssa eivät osanneet kiirehtiä muistutusasian käsittelyä huomioiden mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimusta (LOS), joka määrää kiirehtimään lapsiasioissa päätöksentekoa ja toimintaa, jotta tarvittava tuloksellisuus voidaan saavuttaa oikea-aikaisesti, Pyykönen ja Nurminen jatkoivat mielivaltaista eli Suomen lain vastaista toimintaansa. 22.10.18 päivätyissä Pyykösen ja Nurmisen vastineissa hallinto-oikeudelle valitusasioissa väittävät nämä päätöksentekijät, etteivät ole rajoittaneet lapsen oikeutta äidin äitiin, äidin isään ja äidin sisareen. Johtavat sosiaalityöntekijät siis valehtelivat eli pyrkivät psykologisen manipulaation keinoin harhaan johtamaan Helsingin hallinto-oikeutta.
Marraskuussa 2018 saatiin päätökset valituksiin, joissa todettiin lapselle tehdyt rajoitteet mummoa, isoisää ja tätiä kohtaan laittomiksi ja ne kumottiin sekä määrättiin poistettaviksi. Mummon valitusta koskevassa päätöksessä 18/0961/6 9.11.18, joka myös siis oli muistutukseen vastineen tuottaneiden korkeiden esimiesten nähtävänä, avataan seuraavaa (nimet salaten):
"Lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsen ja hänen isoäitinsä yhteydenpitoa ei ole rajoitettu eikä rajoittamisesta ole tehty päätöstä. --- Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisella päätöksellä on tosiasiallisesti rajoitettu myös lapsen ja hänen isoäitinsä tapaamisia. Asiassa saadun selvityksen perusteella sosiaalitoimella ei ole ollut kuitenkaan lainmukaisia perusteita rajoittaa lapsen ja hänen isoäitinsä välisiä tapaamisia. Tämän vuoksi johtavan sosiaalityöntekijän valituksenalainen päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin, kuin siinä on rajoitettu näitä tapaamisia."
Hallinto-oikeuden päätökseen vaikuttivat seuraavat oikeusohjeet: LsL 54§ 1 mom ja 2 mom, LsL 62§ 1 mom, LsL 63§ sekä LsL 30§.
Tosiasiallisestihan ei voi edes hallinto-oikeus poistaa jotain, joka on jo toteutettu, sillä mennyttä jo toteutettua toimitaa ei voi tehdä jälkikäteen toteutumattomaksi. Jo toteutettua rajoittamista ei voi siis poispyyhkiä, vaikka mitä vain kirjoitettaisiin näihin isokenkäisten sanelemiin asiakirjoihin jälikäteen.
Vastineessa 7.1.19 tähän älyttömyyteen ei kuitenkaan osanneet Teiro, Vartio ja Nummikoski suhtautua vakavasti. Missään kohtaan vastineessa HEL 2018-009623 T 05 02 00 ei todeta, että lastensuojelun johto ottaisi vakavasti olosuhteen, kun kahden lastensuojelun avohuollon yksikön johtavat sosiaalityöntekijät ovat tehneet Suomen lain vastaisen viranomaispäätöksen. Missään kohtaan vastineessa ei todeta, että esimiehet katsoisivat lainvastaisen toiminnan olevan vakava virhe, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Missään kohtaan lastensuojelun johtaja Nummikoski sekä sosiaalityön päälliköt Teiro ja Vartio eivät pahoittele tapahtunutta ja pyydä anteeksi alaistensa Suomen lain vastaista toimintaa lapsen isoäidiltä vastineessaan. Ainut kommentti, jota asiassa saatiin johdolta lainvastaiseen toimintaan oli:
"Sosiaalityöntekijöille on toimitettu Helsingin hallinto-oikeuden päätös ja huomautettu oikeasta menettelytavasta vastaavien päätösten suhteen.
Muistutuksenne ei aiheuta erillisiä toimenpiteitä. Muistutuksen johdosta annettuun vastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla (laki sosiaalihuollon asemasta ja oikeukista 23§)."
Älyttömyyden huippu asiassa oli, että kun saatiin päätös 18/0961/6 9.11.18, ei tätä toimitettu lapsen sijoituspaikkaan sosiaalitoimen toimesta ja rajoittamista jatkettiin suvereenisti päätöksestä huolimatta. Familarin omistama sijoituspaikka, joka on lastensuojelulain mukaan velvollinen tukemaan ja edistämään lapsen läheisiä suhteita (LsL 54§) ilmoitti äidille, että koska sosiaalitoimelta ei ole saatu päätöstä, ei asiaan tutustuminen edes kiinnosta. Tämän jälkeen vuorostaan sijaishuolto, jonka asiakaaksi lapsi siirrettiin 7.11.18, jatkoi lapsen yhteydenpidon rajoittamista mummoon kahdella päätöksellä tosin tehden vasta vaadittaessa viralliset valituskelpoiset päätökset. Sanallisesti perusteluiksi annettiin kiinittymis- ja rauhoittumisjakso huostaanoton alussa johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillen toimesta 28.11.18. Tämän vahvensi johtava sosiaalityöntekijä Leila Louneisto rajoitusperusteeksi 15.1.19 todeten tämän yleiseksi käytännöksi Helsingin lastensuojelussa ja vielä perään ilmoittaen, että on tietoinen eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksestä 2833/4/13 vuodelta 2013, jossa todetaan kyseinen peruste laittomaksi. Louneisto totesi siis, että toimii tietoisesti Suomen lain vastaisesti. Äiti vaati rajoitteen purkamista vedoten lakiin, joka velvoittaa purkamaan rajoitteen, jolle ei ole lainmukaista perustetta, mutta johtava sosiaalityöntekijä Lille ilmoitti äidille, ettei suostu toimimaan Suomen lain mukaan. Lille ilmoitti äidille, että äiti voi valittaa tästä Helsingin hallinto-oikeudelle.
Rajoituspäätöksien valmisteluja tehtaillut vastuusosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa ei ole juurikaan tavannut lasta eikä siis kiinnitä erityistä huomiota lapsen tahtoon (LsL 5§). Lapsi ei edes tiedä vastuusosiaalityöntekijänsä nimeä ja sosiaalityöntekijä ei ole jättänyt hänelle yhteystietojaan. Niinimaa ei ole koskaan suostunut tapaamaan lapsen äitiä tai ketään lapsen äidin puoleisista sukulaisista. Niinimaa ei ole koskaan käynyt kertomassa lapselle sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksia avaavan lain (5§) mukaisesti lapsen oikeuksista.
Koska Nummikoksi katsoi, ettei muistutuksessa havaittujen laittomien toimintojen vuoksi tarvitse toteuttaa mitään jatkotoimenpiteitä, ei lastensuojelusta kukaan ole käynyt pyytämässä anteeksi edes lapselta tätä lain vastaista toimintaa. Nummikoski ei ole johtanut / opettanut alaisiaan pyytämään lapsilta anteeksi. Nummikosken mielestä, kun lasten oikeuksiin kosketaan hänen alaisten toiminnalla Suomen lain vastaisesti, ei lapsilta pidä pyytää tätä jälkikäteen anteeksi. Eli kun Nummikosken alaiset kaltoin kohtelevat lapsia, ei Nummikosken mielestä hänen alaisensa ole velvollisia osoittamaan kypsää aikuisuutta tunnustamalla virheelliset toimintansa ja pyytämään lapselta anteeksi. Nummikoski ei osaa itsekään pyytää anteeksi toteutettuaan tuloksetonta johtamista Helsingin lastensuojelussa ja aiheuttaen näin laittomat rajoitteet. Mitähän Nummikoski tahtoo opettaa ja osoittaa lapsille tällaisella toiminnalla?
Kaiken lisäksi lapsen suhteita ystäviinsä on rajoitettu ilman virallisia päätöksiä ja lapsen yhteydenpitoa äitinsä isään, äitinsä siskoon sekä äitinsä isän veljeen on rajoitettu myös ilman virallisia valituskelpoisia päätöksiä. Hautakivipaikalla istuvaa sosiaalityön päällikkö Ritva Mantilaa ei tällainen haittaa ollenkaan kuten ei myöskään se, ettei lastensuojelulain 30 pykälää ole toteutettu lapsen asiassa eli asiakassuunnitelmia ei ole tehty. Lille ilmoitti äidille 14.2.19 ettei suostu toimimaan Suomen lain mukaisesti ellei Helsingin hallinto-oikeus määrää häntä tähän ja velvoitti äidin valittamaan hänestä hallinto-oikeuteen. Louneisto totesi äidin kysymykseen milloin lapsen lähisuhteita suostutaan tukemaan ja edistämään lainmukaisesti lyhyesti ilmoittaen, että Suomen lain toteuttamiseen siirrytään "pikkuhiljaa".
Lille myös ilmoitti 14.2.19 mummolle, ettei mummolla ole oikeutta hänen mielestään ilmaista itse tahtoaan, vaan Lille ilmoittaa mummolle mikä on mummon tahto. Suomen perustuslakikaan ei siis merkitse mitään Helsingin lastensuojelun sijaishuollolle.
Virkamiesten kohdalla tulee huomioida myös niin vahingonkorvausvelvollisuus, virkasuhteen purkaminen tai irtisanominen ja rikosoikeudellinen vastuu, koska virkamiehet toimivat virkavastuulla. Rikoslaissa säädetään muun muassa virka-aseman väärinkäytöstä. Rikoslain mukaan, jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa, joko rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden, kyseinen virkamies on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan myös tuomita viralta pantavaksi, mikäli rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Täällä mieron tiellä totean, että on ilmiselvää, ettei Saila Nummikoskea pitäisi palkata yhdenkään kunnan lastensuojelun johtoon, koska Nummikoskesta ei ole tulokselliseen johtamiseen edes kitkeäkseen valehtelun alaistensa toiminasta. Nummikoski ei ole vuoden 2015 alusta lähtien kyennyt kitkemään Helsingin lastensuojelusta johtavien sosiaalityöntekijöiden Suomen lain vastaista, mielivaltaista sekä tuloksetonta toimintaa, vaikka on saanut huomautuksenkin valvontaviranomaisilta lain vastaisista toimintatavoista. Nummikoski olettaa kaiketi, että laki sosiaalihuollon asemasta ja oikeuksista lakkauttaisi kaikkien muiden lakien olemassaolevuuden. Tosin lakia sosiaalihuollon asemasta ja oikeuksista ei ole Suomessa, sillä Suomessa on laki sosiaalihuollon ASIAKKAAN asemasta ja oikeuksista. Tätä tosin eivät tienneet Nummikoski, Teiro tai Vartio pitkistä työuristaan huolimatta, jotka eivät varmasti tunne myöskään lakia itsemääräämisoikeudestakaan tällöin. Kyseisessä pykälässä 23 todetaan myös momentin 3 viimeisessä lauseessa: "Muistutuksen tekeminen ei myöskään vaikuta asiakkaan oikeuteen kannella asiastaan sosiaalihuoltoa valvoville viranomaisille." Tätä eivät kertoneet Nummikoski, Teiro ja Vartio mummolle vastineessaan, vaikka samaisen lain 5 pykälä olisi velvoittanut kertomaan.
Pyydänkin teitä lukijat lähettämään tämän kirjoitteluni sähköpostilla kaikille tuntemillenne sosiaalityöntekijöille ja lastensuojelun johtajille kuin myös FB:kin mesengerin kautta poliittista asemaa hamuaville poliitikoille, jotta tämä todellinen lastensuojelullinen vaaratilanne tulisi havaituksi ja jotta tuloksellisuutta alettaisiin tosiasiallisesti hakemaan lapsisasioita koskevassa päätöksenteossa.
Me tarvitsemme lain, jolla saamme kitkettyä lain vastaisesti ja näin ollen tuloksettomasti työskentelevät pois lastensuojelutyöstä. Tätä lakia tarvitaan välittömästi lapsille, perheille sekä kokonaisille suvuille ja yhteisöille kuin myös ammattieettisesti oikein toimiville sosiaalityöntekijöille tueksi.
Pyydän teitä myös tekemään sähköpostitse kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehen tai Etelä-Suomen aluehallintoviraston kirjaamoon otsikoiden sen: Kantelu Helsingin lastensuojelusta ja sen johdosta.
Kirjatkaa siihen lyhyesti:
"Olen huolissani Helsingin lastensuojelun toimintakyvystä toteuttaa tuloksellista palvelua luettuani kirjoituksen internetistä: (linkki tähän kirjoitukseen). Pyydän lasten oikeuksien toteutumista vaalivana valvontaviranomaisia tutkimaan taaehtien kaksi vuotta kaikkien Helsingin lastensuojelun asiakaslasten avohuollossa sekä sijaishuollossa asiakassuunnitelmat sekä yhteydenpitorajoituspäätökset viimeisen kahden vuoden ajalta tutkien toteutetaanko Helsingin lastensuojelussa Suomen lain mukaisesti sosiaalityötä ja onko työskentely ongelmia ennaltaehkäisevää ja ongelmia tukikeinoin katkaisevaa, asiakkaat sekä asianomaiset tukensa suunnitteluun osallistuttavaa, suunnitelmallisesti tähtäimellistä ja tarkkaa sekä tuloksellista. Pyydän tutkimaan tuetaanko vanhemmutta ja lasten lähisuhteita edistävästi ja tehdäänkö sijaishuollossa sekä vieraannuttamistilanteissa ja kiireellisten sijoitusten aikana avohuollossa töitä perheen jälleenyhdstämisen eteen suunnitelmallisesti. Pyydän vanhempia haastattelemalla selvittämään onko tomintasuunnitelmaa avaaviin kirjauksiin tullut kirjattua vanhempien eriävät näkemykset sekä mielipiteet Suomen lain mukaisesti.
Pyydän tutkimaan ovatko Helsingin lastensuojelun muistutuksiin toteuttamat vastineet viimeisen kahden vuoden ajalta sisällöllisesti Suomen lain mukaisia (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 23§) eli sisältävätkö nämä mm. ymmärrettävän perustelun ja onko muistutusprosessi edes toteutettu kohtuullisessa ajassa.
Pyydän erityisesti tutkimaan onko lastensuojelun johtaja Nummikoski tehnyt riittävän tuloksellisia toiminnallisia päätöksiä kitkeäkseen laittomien yhteydenpitorajoituspäätösten toteutumismahdollisuuden estääkseen näin Suomen lain vastaisen lasten kohtelun eli rakenteellisen väkivallan Helsingin lastensuojelun saatua huomautuksen vuoden 2017 lopulla mm. laittomista rajoitteista valvontaviranomaisilta.
Erityisesti pyydän tutkimaan jokaisen tällä hetkellä ja viimeisen kahden vuoden aikana huostaanotetun lapsen huostaanoton alkua tarkastellen onko toimittu Maija Sakslinin päätöksen 2833/4/13 vastaisesti tutkien sosiaalitoimessa kirjattuja tapaamissuunnitelmia, rajoituspäätöksiä sekä kuullen lasten vanhempia sekä muita lapselle tärkeitä läheisiä ja myös kiinnittäen erityistä huomiota lasten kertomaan (LsL 5§).
Pyydän tutkimaan myös Oulunkylän perhekuntoutuskeskuksen tosiasiallisen resurssitilanteen kuullen asiasta työntekijöitä sekä palvelua vastaanottaneita perheitä taaehtien kahden vuoden ajalta.
Pyydän ilmoittamaan kaikkien lasten vanhemmille sekä lapsille ikätason huomioiden kuin myös lapsen tärkeille muille läheisille, jos / kun havaitsette Suomen lain vastaista tuloksetonta toimintaa lasten asioissa toteutetun. Pyydän kertomaan kaikille heistä miten toteutettuun palveluun he ovat oikeutettuja Suomen lain mukaan.
Pyydän erityisesti tutkimuksissa kiinnittämään huomiota yksittäisten sosiaalityöntekijöiden soveltuvuuden asemaansa arviointiin pohtien heidän kykyjään toimia Suomen lain mukaisesti asemassaan sekä ottamaan myös kantaa erityisesti, jos johtava sosiaalityöntekijä ei sovellu toimintatapoineen asemaansa vaikkapa tahallisesti toteutetun Suomen lain vastaisen toiminnan vuoksi.
Lasten oikeuksia kunnioittavasti,
(nimesi)
(sotu)
(ammatti)
(yhteystiedot)"
Kun koneisto on rikki eikä toimi, tulee tutkia tuleeko jokin sen osa vaihtaa tai voiko sen korjata, jotta koneiston saisi toimimaan. Joskus on hyvä havaita, että jotkin koneistot ovat meille hyödyttömiä ja tuolloin on hyvä suunnitella uusia. Tosin Nummikosken kaltainen mielikuvitukseton luovuuteen lahjaton johtaja ei kykene näin mullistaviin innovaatioihin. Väitänkin, että kun Suomen lastensuojelun johtotehtävistä poistetaan Hyvä veli -järjestelmää ylläpitäneet oman edun tavoittelijat ja kun heidät korvataan nuorilla, joilla on sosiaalisissa resursseissaan voimallista vipuvoimaa kritisoida edeltäjiensä toimintatapoja, saavutetaan hyvin pian ylisukupolvisia ilmiöitä katkaiseva olosuhde sosiaalipedagogiikan humaaneilla voimaannuttavilla toimintatavoilla.
Saila Nummikosken tulisi oppia elämässään jo tuossa korkeassa iässään pyytämään anteeksi ihmisiä haavoittavaa toimintaa. Lastensuojelun johtajan asemassa työskentelevällä tulisi olla todella laajat ja syvät kyvyt tunneälyyn. Jonkun pitäisi kertoa Nummikoskelle, että kun virheellinen toiminta koskee lastensuojelun funktion ytimeen, silloin on vakava syy pyytää anteeksi.
Kuka kertoisi Nummikoskelle, että jos hän ei opi osoittamaan aitoa välittämistä ja pyytämään aidosti pahoillaanoloaan osoittaen anteeksi, kukaan tässä maailmassa ei voi luottaa häneen? Sama pätee myös mm. Teiroon, Vartioon, Mantilaan, Pyyköseen, Nurmiseen, Lilleen sekä Louneistoon ja myös Niinimaahan.
Tietoa sosiaalipedagogiikasta:
http://www.sosiaalipedagogiikka.fi/sosiaalipedagogiikka/
Anteeksipyytämisestä tietämyksestä tietoa Nummikoskelle sekä hänen alaisilleen ja yhteistyötahoilleen:
Anna ja pyydä anteeksi (Suomen mielenterveysseura):
https://www.mielenterveysseura.fi/…/anna-ja-pyyd%C3%A4-ante…
Tuntuuko anteeksipyytäminen vaikealta? Näin teet siitä helpompaa (MTV - Studio55.fi):
https://www.studio55.fi/…/tuntuuko-anteeksipyynto-v…/4977754
Anteeksi pyytäminen kannattaa (Ht):
https://www.hyvaterveys.fi/…/…/anteeksi_pyytaminen_kannattaa
Miksi anteeksipyytäminen on niin vaikeaa? (Aamulehti):
https://www.aamulehti.fi/…/miksi-anteeksipyytaminen-on-niin…
Löytyykö sinulta oikeasti tunneälyä? Taukojen pitäminen, anteeksi pyytäminen ja 8 muuta tunnusmerkkiä (IL):
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201803022200783127
Osaatko pyytää anteeksi? "Sori siitä" ei aina riitä (Te):
https://www.talouselama.fi/…/73c6e607-6f82-30ee-8d48-b371c4…
Tapa, joka paljastaa narsistin - Hän ei koskaan pyydä anteeksi (IL):
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806262201035666
Helsingin lastensuojelun ainut ongelma ei suinkaan ole se, ettei johtotaho ota vuosiin huomioon työntekijöiden toiveita työolosuhteiden muuttamiselle. Esimerkiksi Oulunkylän perhekuntoutuskeskuksen työntekijät ovat valittaneet hyvin pitkään resurssipulasta, joka aiheuttaa kiirettä ja töiden kasaantumista eli estää tosiasiallisen kuntouttavan tuen antamisen ja mahdollistaa virheellisen työskentelyn toteutumisen ja jopa vaarantaa lapsia, mutta tähän ei lastensuojelun johtoryhmä ole hakenut taloudellisia resursseja muutoksen luomiseksi. Tästä syystä kuntoutusta vastaanottavat joutuvat kuuntelemaan työntekijöiden valitusta kiireestä ja pahoitteluja siitä, ettei aikaa tukemiselle tosiasiallisesti olekaan. Näin tukijan ja tuensaajan paikat vaihtuvat ja hyvin kallis palvelu menettää tosiasiallisen merkityksensä eikä edes kykene kehittymään palvelun tuottajana palvelutarjonnassaan.
Suuri ongelma Helsingin lastensuojelussa on se seikka, että samat ihmiset pysyvät johtoasemissa siitä huolimatta, että tehdään selkeitä, jopa lain vastaisia virheitä työssä. Näitä virheitä ei siis suostuta johdossa tosiasiallisesti tunnustamaan tuottamuksellisiksi virheiksi edes silloin, kun toiminta on selkeästi jopa tahallista lain vastaisuudessaan. Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskea on kritisoitu siitä, ettei hän kykene ottamaan vakavasti asemassaan lastensuojelullisten palveluiden vastaanottajien oikeutta saada hallintolain sekä muutoinkin Suomen lain mukaista palvelua. Nummikosken katsotaan olevan kyvytön myöntämään itselleen epäkohtia lastensuojelutyössä ja tämä vuoksi myös kyvytön tosiasiallisesti korjaamaan kyseisiä epäkohtia.
Rikkinäisen lastensuojelun suurin ongelmahan on juuri se, että vaikka virheet toimintatavoissa havaitaan uudelleen ja uudelleen, tähän olosuhteeseen ei kiinnitetä riittävästi välittävää huomiota tahdolla korjata olosuhde. Välinpitämättömyys on väkivaltaa myös Helsingin sosiaali- ja terveyviraston mukaan, mutta nähtävästi se ei ole heille silloin sitä, kun he itse toteuttavat tätä.
Helsingin lastensuojelu sai huomautuksen syksyllä 2017 Helsingin kunnan Outamon lastenkodin toimintatavoissa monesta syystä ja yksi asia mihin valvontaviranomaiset kiinnittävät huomiota olivat laittomat yhteydenpitorajoituspäätökset, joita lapsille oli tehty. Helsingin lastensuojelutyötä ei siis oltu toteutettu lastensuojelulain hengessä, sillä lastensuojelun velvollisuus on tukea ja edistää lasten läheisiä suhteita (LsL 54§) eikä suinkaan rajoittaa laittomasti näitä.
Yhteydenpitorajoituspäätöksen takana on useimmiten lapsen vastuusosiaalityöntekijä, joka valmistelee päätöksen ja esittää sen päätösoikeutetulle esimiehelleen, johtavalle sosiaalityöntekijälle, jonka tehtävä on lain mukaan kuulla ennen päätöksen tekoa asianomaisia ja pyrkiä ensisijaisesti muihin toiminnallisiin ratkaisuihin kuin yhteydenpidon rajoittamiseen ymmärtäen, että rajoittaa saa vain välttämättömässä olosuhteessa ja vain välttämättömän määrän. Rajoittamisperusteet on kirjattu Suomen lakiin ja rajoittaa saa vain silloin kun nämä täyttyvät ja rajoitukset tulee muokata tai/ja purkaa välittömästi, jos tälle ei ole tarvetta eli rajoitteen tarvetta tulee arvioida tarkkaan ja tiiviisti itse rajoittamisen ajankin. Lastensuojelulain mukaan tulee myös aina olla tukisuunnitelma, jolla pyritään rajoittamistarpeesta eroon sillä työn tulee olla suunnitelmallista ja tähtäimellistä ja tuloksellista pyrkien normalisoimaan lapsen elämää.
Luonnollisesti tilanteessa, jossa Helsingin lastensuojelu sai vuoden 2017 lopulla huomautuksen lain vastaisesta lastensuojelutyöstä lasten lähisuhteita koskevan toimintansa vuoksi, voisi odottaa, että lasten ja heidän läheisten oikeuksista mukamas välittävä lastensuojelun työryhmä lähtisi välittömästi työskentelemään sen eteen, että jokainen työntekijänsä osaisi tulevassa Suomen lain mukaiset toimintatavat. Mutta koska Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ei kykene myöntämään itselleen virheellistä toimintapaa, jota todettiin toteutetun pitkään, ja koska tätä havaittua ongelmaa ei ollut kitkenyt hautakivipaikoilla istuvat lastensuojelun johtoryhmän jäsenet aiemminkaan, ei tosiasiallisiin korjaaviin laajoihin toimintoihin lähdetty pyrkien estämään tulevassa Suomen lain vastainen toiminta.
Helsingissä, jossa lastensuojelu ei ole koskaan kunnioittanut hallintolakia, on jätetty huomioimatta siis hyvän hallinnon perusteet:
"6 § Hallinnon oikeusperiaatteet
Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia."
On ilmiselvää, että kun lastensuojelu on määrätty myös Helsingissä "suojaamaan oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia", on lastensuojelun velvollisuus toteuttaa toimintaansa Suomen lain mukaisesti eikä sen vastaisesti esim. tehden laittomia viranomaispäätöksiä vaikkapa rajoittaen laittomasti lasten yhteydenpitoa heille tärkeisiin ihmisiin.
Hyvän hallinnon perusteista hallintolakiin on kirjattu myös:
"7 § Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus
Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.
Viranomaisen velvollisuudesta tiedottaa toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista toimialaansa liittyvissä asioissa säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 20 §:n 2 momentissa."
Luonnollisesti lastensuojelutyön siis tulee olla tuloksellista ja jos sitä toteutetaan tehden lain vastaisia viranomaispäätöksiä, ei tätä palvelua voida katsoa tuolloin tuloksellisena mistään päin olosuhdetta tarkastellessa. Näin ollen voimme odottaa siis, että kun havaitaan ammattitaidottomuuttaa suhteessa Suomen lain toteuttamiseen vuoden 2017 lopulla sosiaalityöntekijöiden toimintatavoissa, että lastensuojelun johtoryhmä puuttuisi tähän olosuhteeseen tehden päätöksiä, jolla pyritään saavuttamaan olosuhde, jossa palvelu täyttää lain velvoitteet tuloksellisuudesta.
Helsingissä ei lastensuojelussa kuitenkaan reagoitu tähän vakavaan lasten perus-, ihmis-, ja lapsenoikeuksia koskevaan asiaan, vaikka valvontaviranomaiselta saatiin huomautus ja seuraukset toimimattomuudesta näkyivät hyvin pian. Elokuun 2018 lopulla rajoittivat Maunulan avohuollon johtava sosiaalityönteiijä Riikka Pyykönen sekä Malmin avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen 11-vuotiaan kahta kuukautta aiemmin vasten tahtoaan huostaanottamansa tytön suhdetta äitiinsä sekä kokonaisvaltaisesti äidin puoleiseen sukuun usean kuukauden ajaksi. Pyykönen ja Nurminen eivät suoneet lapsen läheisille, jotka siis olivat myös rajoituspäätöksessä asianomaisia, koska heidän suhdettaan lapseen rajoitettiin, asianmukaista lain mukaista kuulemista ja eivät edes viitsineet ilmoittaa läheisille päätöksestään.
Pyykönen ja Nurminen johtavat asemissaan kokonaisia lastensuojelullista yksikköitä, jossa on valtava määrä asiakkaita ja ovat siis vastuussa siitä, että yksikössä tunnetaan Suomen laki ja osataan toimia sen mukaisesti. Heillä on asemissaan päävastuu näissä toimintayksiköissä siitä, että palvelu on Suomen lain mukaista eli tuloksellista. Heidän ammattitaitonsa täytyisi siis olla todella korkeatasoista laadultaan.
Molemmilla on vuosikymmenien työhistoria Helsingin lastensuojelussa sekä myös luottamus- ja esimiestehtävissä lastensuojelutyön maailmassa. Molemmat heistä ovat asiakastapaamistilanteissa vanhempaa tavatessaan myös erittäin aktiivisia kehuskelemaan työhistoriallaan ja pyrkivät korottamaan itseään vanhemman yläpuolelle tällä toimintatavalla kohdellen vanhempaa alentavasti. He molemmat väittävät osaavansa Suomen lain todella tarkkaan ja eivät ole kiinnostuneet käymään sen tulkinnasta keskusteluja vanhempien kanssa katsoessaan olevansa itse aina kaikessa oikeassa. Pyykönen ja Nurminen eivät tahdo tehdä työtä, jossa pyrkisivät mimoimaan henkilökohtaista muiden elämän kontrolloimistarvettaan tunteidensa säätelyllä pyrkien muuttamaan ajatteluaan tukemista suunnittelevaksi rajoittamispäätösten tehtailun sijaan. Pyykösen ja Nurmisen toimintamotiivaatioksi on kyseisen lapsen äiti havainnut vallanoton ja -käytön halun jotenkin asemahakuisesti identiteettinsä pitimiksi. Äiti epäilee, etteivät Pyykönen ja Nurminen ole koskaan saaneet työhön ohjausta tosiasialliseen asiakastyöhön ihmisiä ja heidän elämää kunnioittavilla toimintatavoilla näiden elämään koskeakseen.
Pyykönen ja Nurminen siis koskivat kokonaisen suvun elämään jo ennen huostaanottopäätöstä valmistellessaan tätä kuulematta lapsen äitiä, lasta tai äidin puolesta sukua tai äidin tukitahoja. He tahtoivat selkeästi huostaan ottaa lapsen sen sijaan, että olisivat pyrkineet estämään tämän toimenpiteen hyvällä yhteistyöllä äidin, lapsen ja äidin suvun ja äidin tukitahojen kanssa. Lapselle oli pyydetty tuloksetta keväästä 2016 saaka läheisneuvonpitoa, mutta lastensuojelu ei suostunut tätä palvelua antamaan. Viimekädessä huostaanottopäätöksen jälkeen, kun lapsen isä, jonka Pyykönen määritteli huoltokykyiseksi ennen huostaan ottoa, heitteille pani lapsen alkoholitarpeessaan neljännen kerran vuoden sisällä ja lapsi joutui laitokseen väliaikaiseen sijoitukseen isältään, Pyykönen kosti Nurmisen kanssa äidille ja koko äidin puoleiselle suvulle saamansa kritiikin välipitämättömyydestään lapsen oikeuksia ennaltaehkäisevään tukeen kohtaan ja kyvyttömyydestään hallintolain mukaiseen puolueettomuuteen, rajoittamalla lapsen oikeuksia äitiinsä ja koko äidin puoleiseen sukuun. Näin he tosiasiallisesti lisäsivät äidin mielipiteen mukaan näyttöä kyvyttömyyteensä puolueettomuuteen sekä ammattieettiseen virka-aseman käyttöön. Pyykönen ja Nurminen eivät siis missään vaiheessa vaikuttaessaan toiminnallaan kokonaisen suvun elämään koskiessaan tähän kontrollointihimollaan tahtoneet kuulla suvun, äidin, lapsen ja äidin tukiverkoston näkemyksiä, toiveita, mielipiteitä sekä ratkaisukeskeisiä ajatuksia, joilla olisi voitu estää huostaan otto tai edes yhteydenpidon rajoittaminen.
Hallintolaissa todetaan myös seuraavaa, jonka Pyykönen ja Nurminen jättivät siis myös huomioimatta vakavasti otettavassa asemassaan:
"41 § Vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen
Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta.
Asian vireilläolosta ja vaikuttamismahdollisuuksien käyttämisestä on ilmoitettava asian merkityksen ja laajuuden kannalta sopivalla tavalla."
Missään vaiheessa Helsingin lastensuojelusta ei siis saa virallisena kirjallisena toimenpidepyyntönäkin esitettyä läheisverkostopalaveria eli läheisneuvonpitoa, vaikka Pyykönen jopa kehuskeli tuoneensa sen Suomeen, jossa tähdättäisiin sisällöllisesti lastensuojelain mukaisesti siihen, että lapsi joutuisi olemaan huostaan otettuna vain tosiasiallisen välttämättömän ajanjakson ajan eli jotta löydettäisiin kiireellä yhdessä ratkaisut niihin haasteisiin, joita pidetään huostaan oton perusteina viranomaisten mielestä. Yhteistyötä ei siis tahdota tehdä perheen jälleen yhdistämisen eteen edes suvun tätä pyytäessä lastensuojelain (LsL 30§) tai sosiaalihuollon asiakaslain (8§) mukaisesti olosuhteessa, jossa lapsikin vastustaa itse huostaan ottoa ja tahtoisi mielummin kasvaa kodeissaan asuen pääasialisesti äidillään, joka ei heitteille pane tai pahoinpitele häntä. Helsingin lastensuojelusta ei saa edes lainmukaista asian käsittelyä sekä edes eväävää valituskelposta kirjallista päätöstä läheisneuvonpitoasiassa.
Yhteydenpidon rajoituspäätöksessä luki hyvin selkeästi:
"(Lapsen nimi) tapaa äidin puolen sukua ollessaan äidin luona."
Lapsen äiti ilmoitti tästä suvulleen ja kirjoitti äitinsä, isänsä ja sisarensa puolesta valitukset, lähetti nämä läheisilleen allekirjoitettavaksi ja toimitti valitukset Helsingin hallinto-oikeudelle.
Lastensuojelulaki toteaa seuraavaa:
"54 § Ihmissuhteet ja yhteydenpito
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin."
Lapsen mummo eli äidin äiti teki päätöksistä muutamassa viikossa muistutuksen Helsingin lastensuojelulle 13.9.18 sekä 1.10.18. Mummo kuitenkaan ei saanut vastinetta muistutukseen hyvän hallinnon mukaisesti kahdessa tai kolmessa viikossa, vaan vastine on päivätty vasta 7.1.2019 ja se lähetettiin jopa osoitteeseen, jossa mummo ei ollut asunut kahteen vuoteen ja se avattiin vahingossa sekä luettiin tuossa osoitteessa, vaikka vastineessa itsessään todetaan se salaiseksi (JulkL 24 § 1 mom 25 k.). Johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillelle oli mummo kyllä toimittanut osoitteensa jo joulukuun 2018 alussa, joten lastensuojelun tiedossa oli jo tuolloin 7.1.19 kyseinen osoite ja saman olisi saanut myös maistraatista.
Tuona aikana, jolloin sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro yhdessä sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion ja lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken kanssa eivät osanneet kiirehtiä muistutusasian käsittelyä huomioiden mm. YK:n lapsen oikeuksien sopimusta (LOS), joka määrää kiirehtimään lapsiasioissa päätöksentekoa ja toimintaa, jotta tarvittava tuloksellisuus voidaan saavuttaa oikea-aikaisesti, Pyykönen ja Nurminen jatkoivat mielivaltaista eli Suomen lain vastaista toimintaansa. 22.10.18 päivätyissä Pyykösen ja Nurmisen vastineissa hallinto-oikeudelle valitusasioissa väittävät nämä päätöksentekijät, etteivät ole rajoittaneet lapsen oikeutta äidin äitiin, äidin isään ja äidin sisareen. Johtavat sosiaalityöntekijät siis valehtelivat eli pyrkivät psykologisen manipulaation keinoin harhaan johtamaan Helsingin hallinto-oikeutta.
Marraskuussa 2018 saatiin päätökset valituksiin, joissa todettiin lapselle tehdyt rajoitteet mummoa, isoisää ja tätiä kohtaan laittomiksi ja ne kumottiin sekä määrättiin poistettaviksi. Mummon valitusta koskevassa päätöksessä 18/0961/6 9.11.18, joka myös siis oli muistutukseen vastineen tuottaneiden korkeiden esimiesten nähtävänä, avataan seuraavaa (nimet salaten):
"Lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsen ja hänen isoäitinsä yhteydenpitoa ei ole rajoitettu eikä rajoittamisesta ole tehty päätöstä. --- Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisella päätöksellä on tosiasiallisesti rajoitettu myös lapsen ja hänen isoäitinsä tapaamisia. Asiassa saadun selvityksen perusteella sosiaalitoimella ei ole ollut kuitenkaan lainmukaisia perusteita rajoittaa lapsen ja hänen isoäitinsä välisiä tapaamisia. Tämän vuoksi johtavan sosiaalityöntekijän valituksenalainen päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin, kuin siinä on rajoitettu näitä tapaamisia."
Hallinto-oikeuden päätökseen vaikuttivat seuraavat oikeusohjeet: LsL 54§ 1 mom ja 2 mom, LsL 62§ 1 mom, LsL 63§ sekä LsL 30§.
Tosiasiallisestihan ei voi edes hallinto-oikeus poistaa jotain, joka on jo toteutettu, sillä mennyttä jo toteutettua toimitaa ei voi tehdä jälkikäteen toteutumattomaksi. Jo toteutettua rajoittamista ei voi siis poispyyhkiä, vaikka mitä vain kirjoitettaisiin näihin isokenkäisten sanelemiin asiakirjoihin jälikäteen.
Vastineessa 7.1.19 tähän älyttömyyteen ei kuitenkaan osanneet Teiro, Vartio ja Nummikoski suhtautua vakavasti. Missään kohtaan vastineessa HEL 2018-009623 T 05 02 00 ei todeta, että lastensuojelun johto ottaisi vakavasti olosuhteen, kun kahden lastensuojelun avohuollon yksikön johtavat sosiaalityöntekijät ovat tehneet Suomen lain vastaisen viranomaispäätöksen. Missään kohtaan vastineessa ei todeta, että esimiehet katsoisivat lainvastaisen toiminnan olevan vakava virhe, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Missään kohtaan lastensuojelun johtaja Nummikoski sekä sosiaalityön päälliköt Teiro ja Vartio eivät pahoittele tapahtunutta ja pyydä anteeksi alaistensa Suomen lain vastaista toimintaa lapsen isoäidiltä vastineessaan. Ainut kommentti, jota asiassa saatiin johdolta lainvastaiseen toimintaan oli:
"Sosiaalityöntekijöille on toimitettu Helsingin hallinto-oikeuden päätös ja huomautettu oikeasta menettelytavasta vastaavien päätösten suhteen.
Muistutuksenne ei aiheuta erillisiä toimenpiteitä. Muistutuksen johdosta annettuun vastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla (laki sosiaalihuollon asemasta ja oikeukista 23§)."
Älyttömyyden huippu asiassa oli, että kun saatiin päätös 18/0961/6 9.11.18, ei tätä toimitettu lapsen sijoituspaikkaan sosiaalitoimen toimesta ja rajoittamista jatkettiin suvereenisti päätöksestä huolimatta. Familarin omistama sijoituspaikka, joka on lastensuojelulain mukaan velvollinen tukemaan ja edistämään lapsen läheisiä suhteita (LsL 54§) ilmoitti äidille, että koska sosiaalitoimelta ei ole saatu päätöstä, ei asiaan tutustuminen edes kiinnosta. Tämän jälkeen vuorostaan sijaishuolto, jonka asiakaaksi lapsi siirrettiin 7.11.18, jatkoi lapsen yhteydenpidon rajoittamista mummoon kahdella päätöksellä tosin tehden vasta vaadittaessa viralliset valituskelpoiset päätökset. Sanallisesti perusteluiksi annettiin kiinittymis- ja rauhoittumisjakso huostaanoton alussa johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillen toimesta 28.11.18. Tämän vahvensi johtava sosiaalityöntekijä Leila Louneisto rajoitusperusteeksi 15.1.19 todeten tämän yleiseksi käytännöksi Helsingin lastensuojelussa ja vielä perään ilmoittaen, että on tietoinen eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksestä 2833/4/13 vuodelta 2013, jossa todetaan kyseinen peruste laittomaksi. Louneisto totesi siis, että toimii tietoisesti Suomen lain vastaisesti. Äiti vaati rajoitteen purkamista vedoten lakiin, joka velvoittaa purkamaan rajoitteen, jolle ei ole lainmukaista perustetta, mutta johtava sosiaalityöntekijä Lille ilmoitti äidille, ettei suostu toimimaan Suomen lain mukaan. Lille ilmoitti äidille, että äiti voi valittaa tästä Helsingin hallinto-oikeudelle.
Rajoituspäätöksien valmisteluja tehtaillut vastuusosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa ei ole juurikaan tavannut lasta eikä siis kiinnitä erityistä huomiota lapsen tahtoon (LsL 5§). Lapsi ei edes tiedä vastuusosiaalityöntekijänsä nimeä ja sosiaalityöntekijä ei ole jättänyt hänelle yhteystietojaan. Niinimaa ei ole koskaan suostunut tapaamaan lapsen äitiä tai ketään lapsen äidin puoleisista sukulaisista. Niinimaa ei ole koskaan käynyt kertomassa lapselle sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksia avaavan lain (5§) mukaisesti lapsen oikeuksista.
Koska Nummikoksi katsoi, ettei muistutuksessa havaittujen laittomien toimintojen vuoksi tarvitse toteuttaa mitään jatkotoimenpiteitä, ei lastensuojelusta kukaan ole käynyt pyytämässä anteeksi edes lapselta tätä lain vastaista toimintaa. Nummikoski ei ole johtanut / opettanut alaisiaan pyytämään lapsilta anteeksi. Nummikosken mielestä, kun lasten oikeuksiin kosketaan hänen alaisten toiminnalla Suomen lain vastaisesti, ei lapsilta pidä pyytää tätä jälkikäteen anteeksi. Eli kun Nummikosken alaiset kaltoin kohtelevat lapsia, ei Nummikosken mielestä hänen alaisensa ole velvollisia osoittamaan kypsää aikuisuutta tunnustamalla virheelliset toimintansa ja pyytämään lapselta anteeksi. Nummikoski ei osaa itsekään pyytää anteeksi toteutettuaan tuloksetonta johtamista Helsingin lastensuojelussa ja aiheuttaen näin laittomat rajoitteet. Mitähän Nummikoski tahtoo opettaa ja osoittaa lapsille tällaisella toiminnalla?
Kaiken lisäksi lapsen suhteita ystäviinsä on rajoitettu ilman virallisia päätöksiä ja lapsen yhteydenpitoa äitinsä isään, äitinsä siskoon sekä äitinsä isän veljeen on rajoitettu myös ilman virallisia valituskelpoisia päätöksiä. Hautakivipaikalla istuvaa sosiaalityön päällikkö Ritva Mantilaa ei tällainen haittaa ollenkaan kuten ei myöskään se, ettei lastensuojelulain 30 pykälää ole toteutettu lapsen asiassa eli asiakassuunnitelmia ei ole tehty. Lille ilmoitti äidille 14.2.19 ettei suostu toimimaan Suomen lain mukaisesti ellei Helsingin hallinto-oikeus määrää häntä tähän ja velvoitti äidin valittamaan hänestä hallinto-oikeuteen. Louneisto totesi äidin kysymykseen milloin lapsen lähisuhteita suostutaan tukemaan ja edistämään lainmukaisesti lyhyesti ilmoittaen, että Suomen lain toteuttamiseen siirrytään "pikkuhiljaa".
Lille myös ilmoitti 14.2.19 mummolle, ettei mummolla ole oikeutta hänen mielestään ilmaista itse tahtoaan, vaan Lille ilmoittaa mummolle mikä on mummon tahto. Suomen perustuslakikaan ei siis merkitse mitään Helsingin lastensuojelun sijaishuollolle.
Virkamiesten kohdalla tulee huomioida myös niin vahingonkorvausvelvollisuus, virkasuhteen purkaminen tai irtisanominen ja rikosoikeudellinen vastuu, koska virkamiehet toimivat virkavastuulla. Rikoslaissa säädetään muun muassa virka-aseman väärinkäytöstä. Rikoslain mukaan, jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa, joko rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään taikka käyttää väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden, kyseinen virkamies on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan myös tuomita viralta pantavaksi, mikäli rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Täällä mieron tiellä totean, että on ilmiselvää, ettei Saila Nummikoskea pitäisi palkata yhdenkään kunnan lastensuojelun johtoon, koska Nummikoskesta ei ole tulokselliseen johtamiseen edes kitkeäkseen valehtelun alaistensa toiminasta. Nummikoski ei ole vuoden 2015 alusta lähtien kyennyt kitkemään Helsingin lastensuojelusta johtavien sosiaalityöntekijöiden Suomen lain vastaista, mielivaltaista sekä tuloksetonta toimintaa, vaikka on saanut huomautuksenkin valvontaviranomaisilta lain vastaisista toimintatavoista. Nummikoski olettaa kaiketi, että laki sosiaalihuollon asemasta ja oikeuksista lakkauttaisi kaikkien muiden lakien olemassaolevuuden. Tosin lakia sosiaalihuollon asemasta ja oikeuksista ei ole Suomessa, sillä Suomessa on laki sosiaalihuollon ASIAKKAAN asemasta ja oikeuksista. Tätä tosin eivät tienneet Nummikoski, Teiro tai Vartio pitkistä työuristaan huolimatta, jotka eivät varmasti tunne myöskään lakia itsemääräämisoikeudestakaan tällöin. Kyseisessä pykälässä 23 todetaan myös momentin 3 viimeisessä lauseessa: "Muistutuksen tekeminen ei myöskään vaikuta asiakkaan oikeuteen kannella asiastaan sosiaalihuoltoa valvoville viranomaisille." Tätä eivät kertoneet Nummikoski, Teiro ja Vartio mummolle vastineessaan, vaikka samaisen lain 5 pykälä olisi velvoittanut kertomaan.
Pyydänkin teitä lukijat lähettämään tämän kirjoitteluni sähköpostilla kaikille tuntemillenne sosiaalityöntekijöille ja lastensuojelun johtajille kuin myös FB:kin mesengerin kautta poliittista asemaa hamuaville poliitikoille, jotta tämä todellinen lastensuojelullinen vaaratilanne tulisi havaituksi ja jotta tuloksellisuutta alettaisiin tosiasiallisesti hakemaan lapsisasioita koskevassa päätöksenteossa.
Me tarvitsemme lain, jolla saamme kitkettyä lain vastaisesti ja näin ollen tuloksettomasti työskentelevät pois lastensuojelutyöstä. Tätä lakia tarvitaan välittömästi lapsille, perheille sekä kokonaisille suvuille ja yhteisöille kuin myös ammattieettisesti oikein toimiville sosiaalityöntekijöille tueksi.
Pyydän teitä myös tekemään sähköpostitse kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehen tai Etelä-Suomen aluehallintoviraston kirjaamoon otsikoiden sen: Kantelu Helsingin lastensuojelusta ja sen johdosta.
Kirjatkaa siihen lyhyesti:
"Olen huolissani Helsingin lastensuojelun toimintakyvystä toteuttaa tuloksellista palvelua luettuani kirjoituksen internetistä: (linkki tähän kirjoitukseen). Pyydän lasten oikeuksien toteutumista vaalivana valvontaviranomaisia tutkimaan taaehtien kaksi vuotta kaikkien Helsingin lastensuojelun asiakaslasten avohuollossa sekä sijaishuollossa asiakassuunnitelmat sekä yhteydenpitorajoituspäätökset viimeisen kahden vuoden ajalta tutkien toteutetaanko Helsingin lastensuojelussa Suomen lain mukaisesti sosiaalityötä ja onko työskentely ongelmia ennaltaehkäisevää ja ongelmia tukikeinoin katkaisevaa, asiakkaat sekä asianomaiset tukensa suunnitteluun osallistuttavaa, suunnitelmallisesti tähtäimellistä ja tarkkaa sekä tuloksellista. Pyydän tutkimaan tuetaanko vanhemmutta ja lasten lähisuhteita edistävästi ja tehdäänkö sijaishuollossa sekä vieraannuttamistilanteissa ja kiireellisten sijoitusten aikana avohuollossa töitä perheen jälleenyhdstämisen eteen suunnitelmallisesti. Pyydän vanhempia haastattelemalla selvittämään onko tomintasuunnitelmaa avaaviin kirjauksiin tullut kirjattua vanhempien eriävät näkemykset sekä mielipiteet Suomen lain mukaisesti.
Pyydän tutkimaan ovatko Helsingin lastensuojelun muistutuksiin toteuttamat vastineet viimeisen kahden vuoden ajalta sisällöllisesti Suomen lain mukaisia (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 23§) eli sisältävätkö nämä mm. ymmärrettävän perustelun ja onko muistutusprosessi edes toteutettu kohtuullisessa ajassa.
Pyydän erityisesti tutkimaan onko lastensuojelun johtaja Nummikoski tehnyt riittävän tuloksellisia toiminnallisia päätöksiä kitkeäkseen laittomien yhteydenpitorajoituspäätösten toteutumismahdollisuuden estääkseen näin Suomen lain vastaisen lasten kohtelun eli rakenteellisen väkivallan Helsingin lastensuojelun saatua huomautuksen vuoden 2017 lopulla mm. laittomista rajoitteista valvontaviranomaisilta.
Erityisesti pyydän tutkimaan jokaisen tällä hetkellä ja viimeisen kahden vuoden aikana huostaanotetun lapsen huostaanoton alkua tarkastellen onko toimittu Maija Sakslinin päätöksen 2833/4/13 vastaisesti tutkien sosiaalitoimessa kirjattuja tapaamissuunnitelmia, rajoituspäätöksiä sekä kuullen lasten vanhempia sekä muita lapselle tärkeitä läheisiä ja myös kiinnittäen erityistä huomiota lasten kertomaan (LsL 5§).
Pyydän tutkimaan myös Oulunkylän perhekuntoutuskeskuksen tosiasiallisen resurssitilanteen kuullen asiasta työntekijöitä sekä palvelua vastaanottaneita perheitä taaehtien kahden vuoden ajalta.
Pyydän ilmoittamaan kaikkien lasten vanhemmille sekä lapsille ikätason huomioiden kuin myös lapsen tärkeille muille läheisille, jos / kun havaitsette Suomen lain vastaista tuloksetonta toimintaa lasten asioissa toteutetun. Pyydän kertomaan kaikille heistä miten toteutettuun palveluun he ovat oikeutettuja Suomen lain mukaan.
Pyydän erityisesti tutkimuksissa kiinnittämään huomiota yksittäisten sosiaalityöntekijöiden soveltuvuuden asemaansa arviointiin pohtien heidän kykyjään toimia Suomen lain mukaisesti asemassaan sekä ottamaan myös kantaa erityisesti, jos johtava sosiaalityöntekijä ei sovellu toimintatapoineen asemaansa vaikkapa tahallisesti toteutetun Suomen lain vastaisen toiminnan vuoksi.
Lasten oikeuksia kunnioittavasti,
(nimesi)
(sotu)
(ammatti)
(yhteystiedot)"
Kun koneisto on rikki eikä toimi, tulee tutkia tuleeko jokin sen osa vaihtaa tai voiko sen korjata, jotta koneiston saisi toimimaan. Joskus on hyvä havaita, että jotkin koneistot ovat meille hyödyttömiä ja tuolloin on hyvä suunnitella uusia. Tosin Nummikosken kaltainen mielikuvitukseton luovuuteen lahjaton johtaja ei kykene näin mullistaviin innovaatioihin. Väitänkin, että kun Suomen lastensuojelun johtotehtävistä poistetaan Hyvä veli -järjestelmää ylläpitäneet oman edun tavoittelijat ja kun heidät korvataan nuorilla, joilla on sosiaalisissa resursseissaan voimallista vipuvoimaa kritisoida edeltäjiensä toimintatapoja, saavutetaan hyvin pian ylisukupolvisia ilmiöitä katkaiseva olosuhde sosiaalipedagogiikan humaaneilla voimaannuttavilla toimintatavoilla.
Saila Nummikosken tulisi oppia elämässään jo tuossa korkeassa iässään pyytämään anteeksi ihmisiä haavoittavaa toimintaa. Lastensuojelun johtajan asemassa työskentelevällä tulisi olla todella laajat ja syvät kyvyt tunneälyyn. Jonkun pitäisi kertoa Nummikoskelle, että kun virheellinen toiminta koskee lastensuojelun funktion ytimeen, silloin on vakava syy pyytää anteeksi.
Kuka kertoisi Nummikoskelle, että jos hän ei opi osoittamaan aitoa välittämistä ja pyytämään aidosti pahoillaanoloaan osoittaen anteeksi, kukaan tässä maailmassa ei voi luottaa häneen? Sama pätee myös mm. Teiroon, Vartioon, Mantilaan, Pyyköseen, Nurmiseen, Lilleen sekä Louneistoon ja myös Niinimaahan.
Tietoa sosiaalipedagogiikasta:
http://www.sosiaalipedagogiikka.fi/sosiaalipedagogiikka/
Anteeksipyytämisestä tietämyksestä tietoa Nummikoskelle sekä hänen alaisilleen ja yhteistyötahoilleen:
Anna ja pyydä anteeksi (Suomen mielenterveysseura):
https://www.mielenterveysseura.fi/…/anna-ja-pyyd%C3%A4-ante…
Tuntuuko anteeksipyytäminen vaikealta? Näin teet siitä helpompaa (MTV - Studio55.fi):
https://www.studio55.fi/…/tuntuuko-anteeksipyynto-v…/4977754
Anteeksi pyytäminen kannattaa (Ht):
https://www.hyvaterveys.fi/…/…/anteeksi_pyytaminen_kannattaa
Miksi anteeksipyytäminen on niin vaikeaa? (Aamulehti):
https://www.aamulehti.fi/…/miksi-anteeksipyytaminen-on-niin…
Löytyykö sinulta oikeasti tunneälyä? Taukojen pitäminen, anteeksi pyytäminen ja 8 muuta tunnusmerkkiä (IL):
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201803022200783127
Osaatko pyytää anteeksi? "Sori siitä" ei aina riitä (Te):
https://www.talouselama.fi/…/73c6e607-6f82-30ee-8d48-b371c4…
Tapa, joka paljastaa narsistin - Hän ei koskaan pyydä anteeksi (IL):
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806262201035666
RSS Feed
