Tiesittekö, että Suomessa monet vanhemmat tahtovat viedä lapselta kokonaan toisen vanhemman suvun ja vapauden olla näiden kanssa? Tätä kutsutaan laajennetuksi vieraannuttamiseksi. Niile joilla on ihan normaalien ongelmien kanssa painiva suku, vieraannuttaminen on jotain todella outoa ja sitä on kaikkien meistä todella vaikeaa käsitellä ja jäsentää.
Tuossa lueskelin Helsingin lastensuojelun sivuja ja huomasin, että siellähän informoidaan lastensuojelun työtehtävästä ihan vajaasti. Ne väittää siellä, että heidän tehtävä on VAIN tukea lapsia ja vanhempia ja muita huoltajia vanhemmuudessaan. Eli vain lapset ja vanhemmat, jotka ovat huoltajia tai sitten sijais- ja oheishuoltajat tai adoptiovanhemmat ovat Helsingin lastensuojelun mielestä tuen arvoisia.
Kuitenkin Suomen laki sanoo toisin ja tämä laki ja siihen vetoaminen on teidän keinonne.
Lain mukaan lapsella on oikeus kiintymyssuhteisiin. Lapselle on vahvennettu erityisesti oikeus vanhempiinsa, mutta myös muut kiintymyssuhteet ovat huomioituja lastensuojelulaissa.
Lastensuojelulaki toteaa seuraavaa:
Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet (LSL 4 §).
Teidän tahtoessa taata lapselle myös teidän suoma hellyys ja ymmärrys lapselle sekä ikätasoista huolenpitoa, teillä on isovanhemmat, kummit, serkut, tädit ja sedät mahdollisuus vaikuttaa vieraannuttamisen katkaisemiseen.
Teidän täytyy tehdä lapsesta lastensuojeluilmoitus ja kertoa kuinka tahdotte lasta tavata ja kuinka teitä on estetty ja millä perusteluilla ja mitä tukea toivoisitte. Lastensuojeluilmoituksen rinnalle tehkää myös toimenpidepyyntö ja vaatikaa tälle myös lakisääteinen valituskelpoinen vastine teille tuotettavaksi. Toimenpidepyynnöllä pyytäkää tukea lapsen ihmissuhteiden tukemiselle.
Lastensuojelun tulisi lain mukaan toteuttaa toimenpidepyyntönne esittämisen jälkeen asiastanne käsittelypalaveri ja kirjata se lapsen asiakasrekisteriin ja toimittaa teille vastine eli päätös asiassa.
Keinoja vieraannuttamisen selvittelyyn on monia.
Toimenpidepyynnössä kannattaa vaatia lapsen kuulemista. Kannattaa pyytää, että lapsen toiveet selvitetään ja huomioidaan päätöksen teossa.
Helsingissä useat sosiaalityöntekijät välttävät lapsen kuulemista ja tämä taitaa toteutua ympäri Suomea. Siksi kannattaa vedota lakiin, sillä laki on lapsen oikeuksia avaava ja oikeuttaa myös teidät vaatimaan lapsen kuulemista.
Laki sanoo selkeästi:
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan (LSL 4 §).
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin (LSL 5 §)
Näihin lakeihin vetoaminen auttaa teitä saavuttamaan sitä sillanrakennusta kohti lasta ja hänen säännöllisiä tapaamisia ja keinoa olla häneen yhteydessä puhelimitse ja kirjein ja postikortein tai vaikkapa netin välityksellä.
Läheisneuvonpito
Lastensuojelussa hyvin vähän kerrotaan läheisneuvonpidosta. Sitä käytetään hyvin vähän, sillä se vie valmistelutyössä sosiaalityöltä aikaa ja paljon helpompaa on sosiaalityön näkökulmasta tehdä lapselle asiakassuunnitelma ilman kenenkään kuulemista työhuoneesta käsin kuvitellen mikä on ongelma ja miten kannattaa ketään tukea. Onhan se helppoa, joskin myös tyhmää.
Lastensuojelun käsikirjassa kerrotaan läheisneuvonpidosta seuraavaa:
Läheisneuvonpidon on todettu voimauttavan siihen osallistuneita lapsia, tuovan selkeyttä lastensuojeluasian käsittelyyn ja etenemiseen sekä auttavan läheisiä löytämään sopivat tavat olla lapsen ja vanhempien tukena. Läheisneuvonpito edustaa asennoitumisen tapaa, jossa konkretisoituvat lapsen pitäminen osallisena omassa asiassaan, lapsilähtöinen työ, lapsen kuuleminen, lapsen kokemusten sanoittaminen yhdessä hänen kanssaan, lapsen tukeminen ja rinnalla kulkeminen läpi koko prosessin.
Läheisneuvonpidossa etsitään ratkaisuja lastensuojelun määrittämään ongelmaan. Lastensuojeluprosessin käynnistämä tilanne kartoitetaan kuitenkin yhdessä ja sen selvittelyyn osallistuvat kaikki ne tahot, jotka ovat kytkeytyneet lapsen asiaan. Kukin taho tuo omat tietonsa yhteiseen pöytään. Ongelman määrittely voi muuttua yhteisen käsittelyn aikana. Siinä etsitään ja koetellaan lapsen arkeen sopivia ratkaisuja, joissa on otettu huomioon sekä viranomaisten ja auttajien että perheen ja läheisten resurssit ja rajoitukset.
Lastensuojelulta voi siis pyytää läheisneuvonpitoa, jonka avulla suunniteltaisiin vieraannuttamista katkaiseva työmuoto ja näin muutettaisiin olosuhde lapsen paremmin huomioivaksi.
Missään vaiheessa en suosittele minkään asian riitauttamista, vaan kaikessa kaunista pyytämistä. Ikävä lasta kohtaan ja vierannuttajan halveksuva kohtelu teitä kohtaan ovat haavoitavia, mutta tärkeintä on muistaa päämäärä eli sovinnon syntyminen ja tätä kautta lapsen tapaaminen. Viranomainen voi tukea teitä parhaiten, jos itse toimitte mahdollisimman rauhallisesti.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat vapaehtoisia ja jos huoltaja ei suostu isovanhemman kanssa yhteistyöhön, eikä suostu läheisneuvonpitoon tai jotakuta kutsumaan läheisneuvonpitoon, viranomaiset eivät voi tällä hetkellä pakottaa ketään ottamaan vieraannuttamista katkaisevaa tukea vastaan, sillä vieraanuttamista ei ole luokiteltu vielä Suomessa väkivallaksi. Kuitenkin voitte kysyä läheisneuvonpitoa myös ilman huoltajaa ja lasta, jos huoltaja ei suo lapsellekkaan oikeutta saapua paikalle ja pyytää, että te tulisitte edes kuulluiksi sosiaalitoimen taholta ja saisitte kutusa koolle mahdollisesti myös vieraanuttajan sukulaisia keskustelemaan vieraannutavasta olosuhteesta ja saisitte pyytää apua vieraannuttajan sukulaisilta vieraannuttamisen katkaisemiseksi.
Vieraannuttamista pidetään siis kyllä epäsopivana kuten vaikkapa sitä että satuttaa lasta vaikka haukkumalla päivittäin, mutta ei niin epäsopivana, että sille on pakko jotain tehdä, jos lapsi ei reagoi siihen näkyvästi voimakkaasti.
Valitettavasti isovanhemmuutta ja muita sukulaisuussuhteita ei arvosteta juurikaan lastensuojelussa ja sukupolvien aikana syntynyt esineellistäminen on objektisoinut myös isovanhemmat vain joksikin patsaiksi, jotka antavat lapsille merkkipäivinä lahjoja, ovat lastenhoitajia, kun aikuiset ovat estyneet ja joiden omat toiveet eivät ole tärkeitä huomioida joiden arvoa lapsen kehitykselle ei ymmärretä todella eheyttävien kokemusten luojina ja rakkauden antajina haastavassa elämässä.
Kuitankaan ei kannata heti luovuttaa, jos kaikki ovet ovat suljettuja. Meillä on laki, joka määräisi sosiaalitoimen ainakin yrittämään teidän tukemista. Te voitte kokeilla kepillä jäätä ja olla yhteydessä lastensuojeluun ja voitte katsoa kuinka he kokeilevat kepillä jäätä ja katsoa mitä tästä seuraa. Hyvää saa yrittää.
Vanhemmat voivat suuttua lastensuojeluilmoituksesta ja toimenpidepyynnöstä ja kokea heitä leimaavaksi tekonne, joten kirjoitusasussa huomioikaa tämä ja muistakaa kirjottaa, ettette tahdo pahaa vanhemmille, vaan vain hetken aikaa lapsen lapsenne kanssa säännöllisesti eli mahdollisuuden osallistua lapsen elämään ja antaa lapselle rakkautta.
Jos tänä vuonna ei tuota tulosta hakemuksenne suhteenne tukemiseen lapseen, toteuttakaa toimenpidepyyntö ensi vuonna uudelleen ja sillä välillä lähetelkää lapselle kirje, kortti tai paketti pari kertaa kuussa ja koettakaa soittaa kerran kuukaudessa. Mutta älkää pommittako vanhempia yhteydenotoilla enempää, etteivät he sitten syytä teitä häiriköinnistä ja hae teille lähestymiskieltoa.
Täällä Mieron tiellä mietin miksi sitä vieraannuttamista ei saada laissa rikokseksi merkityksi, niin että moni kärsimystie saataisiin katkaistua. Kuinka monia lapsi joutuu kasvamaan ilman vanhempaa ja muita läheisiään vain toisen vanhemman ja tämän suvun välinpitämättömyyden ja puutteellisen sosiaalityön vuoksi.
Kaikki lasten oikeuksien puolesta taistelevat lasten läheiset tulisi nostaa kunnioitusjalustalle ja arvostaa heitä, mutta he jäävät lastensuojelun salattujen sivujen salattuun maailmaan.
Toisaalta, jos mummo kirjoittaa lastensuojeluun säännöllisesti kerran vuodessa, ettei saa tavata lasta, 18-vuoden päästä lapsi saattaa löytää asiakirjat, joissa kerrotaan, että mummo kaipasi lapsen lastaan ja kirjoitti ikävästään. Harvemmin yksikään lastensuojelun tätä tapaa tästä syystä lasta ja kertoo lapselle mummon kyselleen mitä lapselle kuuluu ja kysy lapselta tahtoisiko lapsi tavata mummoaan. Ei lastensuojelua todella kiinnosta, mutta lapsi voi löytää asiakirjat ja havaita, ettei lastensuojelua kiinnostanut. Tätä kautta voi suhde löytyä, vaikka eihän se ikinä ole sama kuin lapsena kohdata mummonsa.
Ja kuulkaa isovanhemmat, lasten kevätjuhlat ja joulujuhlat ovat juhlia, joihin kaikki saavat mennä isolla leveällä hymyllä. Jos tietää missä koulussa lapsi on, koululla on omat nettisivut, joissa kerrotaan kevätjuhlapäivästä ja muista koulun tapahtumista. Siellä voitte kohdata lapsenne lapsen ainakin ja ei tarvitse ennakkoon edes kenellekään ilmoittaa. Ja kevätjuhlan jälkeen voi kysyä vanhemmalta saisitteko hetkeksi viedä lapsen vaikka jätskille. Jos se ei käy, sujauttakaa lapselle karkkiraha käteen ja halatkaa ja kertokaa, että lapsi on teille rakas ja tärkeä ja todetkaa, että tapaatte lasta mielellään heti kun se vain käy vanhemmille.
Ikinä älkää puhuko mitään pahaa lapselle vieraannuttajavanhemmasta, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Lapsi on kuin suodattamaton vesi ja kaikki teidänkin typeryys välittyy kyllä vieraannuttajalle, joka sitten käyttää näitä teitä vastaan. Olkaa siis varuillanne. Uskokaa, että riittää, että olette läsnä lapselle silloin kun voitte ja osoitatte rakkautta ja hellyyttä ja ymmärrystä häntä kohtaan ja kuulkaa häntä, niin hän kyllä huomaa keitä olette ja rakastaa takaisin. Älkää näyttäkö lapselle haavoittunutta mieltänne siitä, että ette saa nähdä usein, vaan näyttäkää iloinen mielenne siitä, että edes saatte näyttää sen ilon kohtaamisesta.
Olkaa reippaita ja älkää luovuttako edes mielen mustuessa. Keksikää keino yhteydenpidolle ja jos ette tiedä missä lapsi on ja ette voi lähestyä kirjeitse häntä, pitäkää lapselle ajatuksistanne hänestä ja perhe-elämästä ja lapsen sukujuurista päiväkirjaa, joka voi toimia aikakirjeenä. Hän viimeistään sen periessään saa tietää, kuka olit ja voi iloita siitä, että pidit hänet ajatuksissasi mukana ja pohdit kohtaamista ennakoivasti edes jossain muodossa.
Jos lapsi ei tahdo tavata teitä, jos hänet pahoilla puheilla vieraannutettiin teistä, odottakaa aikaa, että hän kasvaa tarpeeksi isoksi ja kysykää myöhemmin uudelleen kauniisti ja osoittakaa, että olette häntä varten, jos hän tahtoo ja olette hänestä kiinnostuneita. Älkää lähestykö lasta, joka ei tahdo teidän lähestyvän heitä, sillä lähestyminen tuntuisi hänestä pahalta. Hän voi yhä kieltäytyä, mutta aika saattaa myös voittaa luulon ja tahto tietää todella saa aikaan uuden aikakauden. Ymmärtäkää vieraannutettua lasta ja antakaa hänelle tilaa, sillä vieraannuttaminen pelottaa ja pelko kohdistetaan yleensä siihen kenestä vieraannutettiin. Kyllä utelias lapsi sitten tulee teidän luokse, jos kokee halua tietää keitä olette.
Tärkeintä on arvostaa lasta.
Ja se vaade on jopa silloin muistettava, kun hänet on jo täysin vieraannutettu teistä, eikä hän enää itsekään tahdo tavata teitä.
Vaikein osa rakastamisessa on luopujan osa.
Luopumisen jälkeenkin voi aina ottaa ajan jälkeen yhteyttä ja kysäistä, josko mieli olisi muuttunut ja josko voisi tavata ja vaihtaa kuulumisia tehden yhdessä jotain hauskaa. Väliin tulee antaa tarpeeksi aikaa lapselle kehittyä.
Lähteet:
Lastensuojelulaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
Läheisneuvonpito (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://www.thl.fi/…/tyomene…/tyomenetelmat/laheisneuvonpito
Tuossa lueskelin Helsingin lastensuojelun sivuja ja huomasin, että siellähän informoidaan lastensuojelun työtehtävästä ihan vajaasti. Ne väittää siellä, että heidän tehtävä on VAIN tukea lapsia ja vanhempia ja muita huoltajia vanhemmuudessaan. Eli vain lapset ja vanhemmat, jotka ovat huoltajia tai sitten sijais- ja oheishuoltajat tai adoptiovanhemmat ovat Helsingin lastensuojelun mielestä tuen arvoisia.
Kuitenkin Suomen laki sanoo toisin ja tämä laki ja siihen vetoaminen on teidän keinonne.
Lain mukaan lapsella on oikeus kiintymyssuhteisiin. Lapselle on vahvennettu erityisesti oikeus vanhempiinsa, mutta myös muut kiintymyssuhteet ovat huomioituja lastensuojelulaissa.
Lastensuojelulaki toteaa seuraavaa:
Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet (LSL 4 §).
Teidän tahtoessa taata lapselle myös teidän suoma hellyys ja ymmärrys lapselle sekä ikätasoista huolenpitoa, teillä on isovanhemmat, kummit, serkut, tädit ja sedät mahdollisuus vaikuttaa vieraannuttamisen katkaisemiseen.
Teidän täytyy tehdä lapsesta lastensuojeluilmoitus ja kertoa kuinka tahdotte lasta tavata ja kuinka teitä on estetty ja millä perusteluilla ja mitä tukea toivoisitte. Lastensuojeluilmoituksen rinnalle tehkää myös toimenpidepyyntö ja vaatikaa tälle myös lakisääteinen valituskelpoinen vastine teille tuotettavaksi. Toimenpidepyynnöllä pyytäkää tukea lapsen ihmissuhteiden tukemiselle.
Lastensuojelun tulisi lain mukaan toteuttaa toimenpidepyyntönne esittämisen jälkeen asiastanne käsittelypalaveri ja kirjata se lapsen asiakasrekisteriin ja toimittaa teille vastine eli päätös asiassa.
Keinoja vieraannuttamisen selvittelyyn on monia.
Toimenpidepyynnössä kannattaa vaatia lapsen kuulemista. Kannattaa pyytää, että lapsen toiveet selvitetään ja huomioidaan päätöksen teossa.
Helsingissä useat sosiaalityöntekijät välttävät lapsen kuulemista ja tämä taitaa toteutua ympäri Suomea. Siksi kannattaa vedota lakiin, sillä laki on lapsen oikeuksia avaava ja oikeuttaa myös teidät vaatimaan lapsen kuulemista.
Laki sanoo selkeästi:
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan (LSL 4 §).
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin (LSL 5 §)
Näihin lakeihin vetoaminen auttaa teitä saavuttamaan sitä sillanrakennusta kohti lasta ja hänen säännöllisiä tapaamisia ja keinoa olla häneen yhteydessä puhelimitse ja kirjein ja postikortein tai vaikkapa netin välityksellä.
Läheisneuvonpito
Lastensuojelussa hyvin vähän kerrotaan läheisneuvonpidosta. Sitä käytetään hyvin vähän, sillä se vie valmistelutyössä sosiaalityöltä aikaa ja paljon helpompaa on sosiaalityön näkökulmasta tehdä lapselle asiakassuunnitelma ilman kenenkään kuulemista työhuoneesta käsin kuvitellen mikä on ongelma ja miten kannattaa ketään tukea. Onhan se helppoa, joskin myös tyhmää.
Lastensuojelun käsikirjassa kerrotaan läheisneuvonpidosta seuraavaa:
Läheisneuvonpidon on todettu voimauttavan siihen osallistuneita lapsia, tuovan selkeyttä lastensuojeluasian käsittelyyn ja etenemiseen sekä auttavan läheisiä löytämään sopivat tavat olla lapsen ja vanhempien tukena. Läheisneuvonpito edustaa asennoitumisen tapaa, jossa konkretisoituvat lapsen pitäminen osallisena omassa asiassaan, lapsilähtöinen työ, lapsen kuuleminen, lapsen kokemusten sanoittaminen yhdessä hänen kanssaan, lapsen tukeminen ja rinnalla kulkeminen läpi koko prosessin.
Läheisneuvonpidossa etsitään ratkaisuja lastensuojelun määrittämään ongelmaan. Lastensuojeluprosessin käynnistämä tilanne kartoitetaan kuitenkin yhdessä ja sen selvittelyyn osallistuvat kaikki ne tahot, jotka ovat kytkeytyneet lapsen asiaan. Kukin taho tuo omat tietonsa yhteiseen pöytään. Ongelman määrittely voi muuttua yhteisen käsittelyn aikana. Siinä etsitään ja koetellaan lapsen arkeen sopivia ratkaisuja, joissa on otettu huomioon sekä viranomaisten ja auttajien että perheen ja läheisten resurssit ja rajoitukset.
Lastensuojelulta voi siis pyytää läheisneuvonpitoa, jonka avulla suunniteltaisiin vieraannuttamista katkaiseva työmuoto ja näin muutettaisiin olosuhde lapsen paremmin huomioivaksi.
Missään vaiheessa en suosittele minkään asian riitauttamista, vaan kaikessa kaunista pyytämistä. Ikävä lasta kohtaan ja vierannuttajan halveksuva kohtelu teitä kohtaan ovat haavoitavia, mutta tärkeintä on muistaa päämäärä eli sovinnon syntyminen ja tätä kautta lapsen tapaaminen. Viranomainen voi tukea teitä parhaiten, jos itse toimitte mahdollisimman rauhallisesti.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat vapaehtoisia ja jos huoltaja ei suostu isovanhemman kanssa yhteistyöhön, eikä suostu läheisneuvonpitoon tai jotakuta kutsumaan läheisneuvonpitoon, viranomaiset eivät voi tällä hetkellä pakottaa ketään ottamaan vieraannuttamista katkaisevaa tukea vastaan, sillä vieraanuttamista ei ole luokiteltu vielä Suomessa väkivallaksi. Kuitenkin voitte kysyä läheisneuvonpitoa myös ilman huoltajaa ja lasta, jos huoltaja ei suo lapsellekkaan oikeutta saapua paikalle ja pyytää, että te tulisitte edes kuulluiksi sosiaalitoimen taholta ja saisitte kutusa koolle mahdollisesti myös vieraanuttajan sukulaisia keskustelemaan vieraannutavasta olosuhteesta ja saisitte pyytää apua vieraannuttajan sukulaisilta vieraannuttamisen katkaisemiseksi.
Vieraannuttamista pidetään siis kyllä epäsopivana kuten vaikkapa sitä että satuttaa lasta vaikka haukkumalla päivittäin, mutta ei niin epäsopivana, että sille on pakko jotain tehdä, jos lapsi ei reagoi siihen näkyvästi voimakkaasti.
Valitettavasti isovanhemmuutta ja muita sukulaisuussuhteita ei arvosteta juurikaan lastensuojelussa ja sukupolvien aikana syntynyt esineellistäminen on objektisoinut myös isovanhemmat vain joksikin patsaiksi, jotka antavat lapsille merkkipäivinä lahjoja, ovat lastenhoitajia, kun aikuiset ovat estyneet ja joiden omat toiveet eivät ole tärkeitä huomioida joiden arvoa lapsen kehitykselle ei ymmärretä todella eheyttävien kokemusten luojina ja rakkauden antajina haastavassa elämässä.
Kuitankaan ei kannata heti luovuttaa, jos kaikki ovet ovat suljettuja. Meillä on laki, joka määräisi sosiaalitoimen ainakin yrittämään teidän tukemista. Te voitte kokeilla kepillä jäätä ja olla yhteydessä lastensuojeluun ja voitte katsoa kuinka he kokeilevat kepillä jäätä ja katsoa mitä tästä seuraa. Hyvää saa yrittää.
Vanhemmat voivat suuttua lastensuojeluilmoituksesta ja toimenpidepyynnöstä ja kokea heitä leimaavaksi tekonne, joten kirjoitusasussa huomioikaa tämä ja muistakaa kirjottaa, ettette tahdo pahaa vanhemmille, vaan vain hetken aikaa lapsen lapsenne kanssa säännöllisesti eli mahdollisuuden osallistua lapsen elämään ja antaa lapselle rakkautta.
Jos tänä vuonna ei tuota tulosta hakemuksenne suhteenne tukemiseen lapseen, toteuttakaa toimenpidepyyntö ensi vuonna uudelleen ja sillä välillä lähetelkää lapselle kirje, kortti tai paketti pari kertaa kuussa ja koettakaa soittaa kerran kuukaudessa. Mutta älkää pommittako vanhempia yhteydenotoilla enempää, etteivät he sitten syytä teitä häiriköinnistä ja hae teille lähestymiskieltoa.
Täällä Mieron tiellä mietin miksi sitä vieraannuttamista ei saada laissa rikokseksi merkityksi, niin että moni kärsimystie saataisiin katkaistua. Kuinka monia lapsi joutuu kasvamaan ilman vanhempaa ja muita läheisiään vain toisen vanhemman ja tämän suvun välinpitämättömyyden ja puutteellisen sosiaalityön vuoksi.
Kaikki lasten oikeuksien puolesta taistelevat lasten läheiset tulisi nostaa kunnioitusjalustalle ja arvostaa heitä, mutta he jäävät lastensuojelun salattujen sivujen salattuun maailmaan.
Toisaalta, jos mummo kirjoittaa lastensuojeluun säännöllisesti kerran vuodessa, ettei saa tavata lasta, 18-vuoden päästä lapsi saattaa löytää asiakirjat, joissa kerrotaan, että mummo kaipasi lapsen lastaan ja kirjoitti ikävästään. Harvemmin yksikään lastensuojelun tätä tapaa tästä syystä lasta ja kertoo lapselle mummon kyselleen mitä lapselle kuuluu ja kysy lapselta tahtoisiko lapsi tavata mummoaan. Ei lastensuojelua todella kiinnosta, mutta lapsi voi löytää asiakirjat ja havaita, ettei lastensuojelua kiinnostanut. Tätä kautta voi suhde löytyä, vaikka eihän se ikinä ole sama kuin lapsena kohdata mummonsa.
Ja kuulkaa isovanhemmat, lasten kevätjuhlat ja joulujuhlat ovat juhlia, joihin kaikki saavat mennä isolla leveällä hymyllä. Jos tietää missä koulussa lapsi on, koululla on omat nettisivut, joissa kerrotaan kevätjuhlapäivästä ja muista koulun tapahtumista. Siellä voitte kohdata lapsenne lapsen ainakin ja ei tarvitse ennakkoon edes kenellekään ilmoittaa. Ja kevätjuhlan jälkeen voi kysyä vanhemmalta saisitteko hetkeksi viedä lapsen vaikka jätskille. Jos se ei käy, sujauttakaa lapselle karkkiraha käteen ja halatkaa ja kertokaa, että lapsi on teille rakas ja tärkeä ja todetkaa, että tapaatte lasta mielellään heti kun se vain käy vanhemmille.
Ikinä älkää puhuko mitään pahaa lapselle vieraannuttajavanhemmasta, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Lapsi on kuin suodattamaton vesi ja kaikki teidänkin typeryys välittyy kyllä vieraannuttajalle, joka sitten käyttää näitä teitä vastaan. Olkaa siis varuillanne. Uskokaa, että riittää, että olette läsnä lapselle silloin kun voitte ja osoitatte rakkautta ja hellyyttä ja ymmärrystä häntä kohtaan ja kuulkaa häntä, niin hän kyllä huomaa keitä olette ja rakastaa takaisin. Älkää näyttäkö lapselle haavoittunutta mieltänne siitä, että ette saa nähdä usein, vaan näyttäkää iloinen mielenne siitä, että edes saatte näyttää sen ilon kohtaamisesta.
Olkaa reippaita ja älkää luovuttako edes mielen mustuessa. Keksikää keino yhteydenpidolle ja jos ette tiedä missä lapsi on ja ette voi lähestyä kirjeitse häntä, pitäkää lapselle ajatuksistanne hänestä ja perhe-elämästä ja lapsen sukujuurista päiväkirjaa, joka voi toimia aikakirjeenä. Hän viimeistään sen periessään saa tietää, kuka olit ja voi iloita siitä, että pidit hänet ajatuksissasi mukana ja pohdit kohtaamista ennakoivasti edes jossain muodossa.
Jos lapsi ei tahdo tavata teitä, jos hänet pahoilla puheilla vieraannutettiin teistä, odottakaa aikaa, että hän kasvaa tarpeeksi isoksi ja kysykää myöhemmin uudelleen kauniisti ja osoittakaa, että olette häntä varten, jos hän tahtoo ja olette hänestä kiinnostuneita. Älkää lähestykö lasta, joka ei tahdo teidän lähestyvän heitä, sillä lähestyminen tuntuisi hänestä pahalta. Hän voi yhä kieltäytyä, mutta aika saattaa myös voittaa luulon ja tahto tietää todella saa aikaan uuden aikakauden. Ymmärtäkää vieraannutettua lasta ja antakaa hänelle tilaa, sillä vieraannuttaminen pelottaa ja pelko kohdistetaan yleensä siihen kenestä vieraannutettiin. Kyllä utelias lapsi sitten tulee teidän luokse, jos kokee halua tietää keitä olette.
Tärkeintä on arvostaa lasta.
Ja se vaade on jopa silloin muistettava, kun hänet on jo täysin vieraannutettu teistä, eikä hän enää itsekään tahdo tavata teitä.
Vaikein osa rakastamisessa on luopujan osa.
Luopumisen jälkeenkin voi aina ottaa ajan jälkeen yhteyttä ja kysäistä, josko mieli olisi muuttunut ja josko voisi tavata ja vaihtaa kuulumisia tehden yhdessä jotain hauskaa. Väliin tulee antaa tarpeeksi aikaa lapselle kehittyä.
Lähteet:
Lastensuojelulaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
Läheisneuvonpito (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://www.thl.fi/…/tyomene…/tyomenetelmat/laheisneuvonpito
RSS Feed
