
Vanhusten hoito on retuperällä ja tasa-arvolaki ei toteudu. Mielenterveyspotilaille ei ole tarpeeksi resursseja. Mielenterveyspotilaita kohdellaan kaltoin ja johtotaho ei välitä tästä. Omaisia ei tueta. Päiväkotipaikkoja ei ole tarpeeksi. Lapset sairastuvat homeongelmaisissa kouluissa opettajineen. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, ja leipäjonot kasvavat. Asiakkaita pompotellaan viranomaistahojen välillä. Kodittomia on valtava määrä. KELA:sta saa laadultaan eritasoista palvelua. Sosiaaliturva ei toteudu lakiemme mukaan.
Terveyskeskuksen nimi on ollut jo pitkään arvauskeskus ja potilaan kannattaa googlata oireensa ja tutustua lääkärin antamaan hoitosuunnitelmaan kriittisesti ja valvoa näiden työtä. Lastensuojelualan ammattilaisten ammattitaito on vakavan kritiikin kohteena. Tuomareiden ammattitaito on vakavan kritiikin kohteena ja lakimme ovat yhteiskunnan tarpeisiin nähden vanhentuneita.
Terveydenhuollon työntekijät, sosiaalityöntekijät ja vanhemmat ovat uupuneita ja työskentelevät kiireessä. Puhutaan perheiden moniongelmaisuudesta. Rasismi rehottaa valtiossamme ja jopa poliisit sanoittavat rasistisia ajatuksia, poliisit eivät tiedä enää mitkä ovat lastemme oikeudet, eikä edes välitä näistä ja salailevat viranomaisten kohdistamaa väkivaltaa lapsiin. Terrorismiuhasta puhutaan. Väkivaltaisista teoista uutisoidaan joka päivä. Lapset oireilevat aikuisten ongelmiin ja aikuisten oireiluhin ongelmiensa keskellä. Huoltokiistat ovat muuttuneet sävyltään raaemmiksi ja äidit on leimattu vieraannuttajiksi. Yhä luulaan, että lapsi oppii jos tätä kuritetaan fyysisesti tai psyykkisesti. Yhteiskunta on muuttunut tuomitsevammaksi, ratkaisukeskeisyys on kadonnut otteesta, yhteiskuntamme on kriisiytynyt ja hallitukseen ei luoteta ja niin edelleen ja niin edelleen.
Joku pohtii tahtooko Putin aloittaa sodan Suomen kanssa ja vallata Suomen osaksi Venäjää. Ukko todennäköisesti onnistuisi tässä, sillä valtiomme on ihan sekaisin. Romania uhkaa Suomea kauppapakoteilla Suomen lastensuojelun toiminnan vuoksi.
Moniammatillinen yhteistyö viranomaisten välillä ei tutkitusti toteudu tarvittavalla tavalla, osaamista ei ole, eikä osaamisen lisäämiseksi ole resursseja mukamas tai siihen ei niitä kohdenneta ja näin tilanteemme kriisiytyy kriisiytymistään. Koulutuksesta leikataan ja kukaan ei välitä mitä se aiheuttaa tilanteessa, jossa koulutus ei selkeästi ole ollut aiemminkaan riittävää.
Viranomaiskoneiston kanssa yhteistyössä tavallinen kansa joutuu olemaan kieli keskellä suuta, ajatus tiukkana ja laaja-alaisen tietämyksen omaavaa, jotta osaa vaatia oikeuksiensa toteuttamista viranomaisilta, jotka tätä eivät osaa toteuttaa ja jotka eivät välitä tätä osata edes toteuttaa.
Suomessa ei saa korkeimman oikeuden ex-presidentin mukaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Mitkä perus- ja ihmisoikeudet Suomessa sitten toteutuvat mallikkaasti? Suomi täyttää 100-vuotta ja tätä juhlitaan silmät sulkien ongelmien edessä.
Maailma on täynnä ongelmia ja juuri löydettiin käsittämättömän kokoinen jätelautta Tyyneltä mereltä, joka on kokoluokkaa kolme kertaa Suomen kokoinen ja mahdoton siivota. Ilmaston muutos on todellista ja yksi presidenttiehdokkaamme ilmoitti, ettei usko evoluutioteoriaan ollenkaan ja osa suomalaisista äänestää häntä tästä huolimatta tai jopa ihan tämän vuoksi.
Virve-Maria Toivosen väitös toi esille vakavat puutteet ammatillisessa osaamisessa lastensuojelussa sekä hallinto-oikeudessa. Lakia ei tunneta ja sitä tulkitaan väärin sekä toimintaa ei osata tarkistaa reflektoivalla työmenetelmällä. Kukaan ei kanna todella vastuuta lasten oikeuksien toteutumisesta todella. Viranomaisten toiminnasta tietoisena kansa tietää, ettei Toivosen väitös eli tutkimustulos tule kuitenkaan johtamaan minkäänlaiseen korjaavan toimintaan, sillä samoista ongelmista on ilmoitettu toistuvasti vuosikausia ja mitään ei ole tehty olosuhteen korjaamiseksi. Lokakuun Liike julkaisee samoista aiheista tietoa usean vuoden jälkeen toistaen itseään ja tutkijoiden tutkimustuloksia, mutta muutosta ei näy.
Millaiselta historiamme kirjoitus näyttää muutaman sadan vuoden päästä?
Kaiken tuon keskellä, välittääkö Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäki, joka vastaa Helsingin lastensuojelun työntekijöiden lakiasiantuntevuudesta, lastemme oikeusturvan toteutumisesta? Onko hän koskaan välittänyt todella? Onko hän pyrkinyt muutokseen ongelmien edessä toiminnassaan? Onko hän koettanut saada aikaan meille paremman olosuhteen elää? Onko hän antanut meille saamastaan palkasta todella vastineen takaisin työllään? Ketä hän palvelee; helsinkiläisiä vai sossua?
Onko hän sosiaalivirkailijan subjektiivisen näkemyksen orja, narussa vedetty aasi?
Helsingin sosiaali- ja terveysviraston väkivaltaa katkaiseva työryhmä ilmoitti taannoin, että välinpitämättömyys on väkivaltaa. Välittääkö Välimäki tästäkään?
Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto on ohjeistanut jo ajat sitten Helsingin käräjäoikeutta sekä hovioikeutta mm. lasten huolto-oikeudenkäyntiasioissa tuomaristoa määräämään kynnyksettä lapselle valvottuja tapaamisia toisen vanhemman kanssa, jos toinen vanhempi esittää vähääkään huolta tai pelkoa toisen vanhemman kyvystä hoitaa lastaan. Miksi Välimäki hyväksyi tällaisen ohjeistuksen?
Ohjeistushan on valtava vääryys, sillä Euroopan ihmisoikeussopimus kieltää ihmisen perhe-elämään ja elämään koskemisen ellei ole perusteltu syy koskea ihmisen elämään. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvottaisi maamme päättäjät huomioimaan lastemme oikeudet koskmattomuuteen ja oikeuksiensa rajaamiseen ilman perusteltua syytä. Vanhemman pelko ja huoli toista vanhempaa kohtaan ei saisi suoraan olla perustelu lapsen elämän normaliuden vastaiselle toimintapäätökselle, sillä vanhemman pelko ja huoli voi olla vain aiheeton subjektiivinen kokemus tai jopa tahallinen teko, jossa toimintamotiivina on ilkityö, huoltokiusaaminen, vieraannuttaminen eli toisen vanhemman leimaaminen, stigman asettaminen epäkelpona vanhempana. Lapsi joutuu aina epäedulliseen asemaan, kun hänen elämäänsä kosketaan turhaan, sillä lapsi reagoi aikuisten virheisiin. Negatiivinen teko ei tuota positiivista reaktiota tutkitusti. Jos lyöt ihmistä, se tutkitusti sattuu.
Kuinka moni lapsi on käynyt läpi turhat valvotut tapaamiset vain sen vuoksi, että sosiaali- ja terveysvirastot neuvoivat tuomareita toimimaan näin? Ja miksi kukaan ei ole puuttunut tähän tilanteen korjaamiseksi, kun yleinen tietämys on, että valvotut tapaamiset ovat lapsia kuormittavia erityisesti aiheettomina yhtä lailla kuin tarpeettomat tapaamisrajoitukset ovat lapsia kohtaan jopa luokiteltavaksi väkivallaksi? Vieraannuttamisesta puhutaan vakavana väkivaltana, joka aiheuttaa kärsimystä ja vakavaa mielenterveysoireilua ja voi sairastuttaa ihmisen vakavasti, pahimmillaan eliniäkseen.
Miksi oikeusistuimien tuomarit sekä lakiasiantuntija Välimäki suoraan uskoo lastensuojeluviranomaisia näiden väitteissä ja ei tarkista näiden väitteitä oman ammatillisen osaamisen kautta? Miksi ei uskalleta kyseenlaistaa väittämiä ja tarkistaa näitä?
Lapsilla on oikeus tasa-arvoiseen asemaan maassamme jo ennen syntymäänsä ja hänellä on oikeus lakiemme mukaan vanhempiinsa sekä vanhemmilleen annettuun vanhemmuuden tukeen. Tuota oikeutta kuitenkin rajoitetaan ympäri Suomea järjettömistä syistä sen sijaan että onnellisen ja normiemme mukaisen elämän toteutumista tuettaisiin. Helsingissä välinpitämättömyys tämän asian edessä on kestänyt vuosikausia viranomaisten toiminnassa. Välimäki varmasti on tästä tietoinen, mutta miksi hän ei ole tehnyt tämän asian eteen mitään korjatakseen ongelmaa? Miksi hän ei ole täyttänyt kenkiään ja vastannut yhteiskunnan tuentarpeisiin hakien tiukasti lastemme oikeuksien toteutumista?
Miksi Välimäki perustelee järjettömäksi itsekin havaitsemansa lastensuojelun toimintaa kuin virka-asema muka velvoittaisi hänet tähän sanoin: "Interventio oli välttämätön, koska inteventio oli välttämätön," eikä anna moisen höpinän sijaan järkeviä perusteluja tai edes tiedostaessaan järjettömän olosuhteen intervoi sitä asiaa, mikä todella aiheuttaa vakavia ongelmia eli rakenteellista väkivaltaa, jota lastensuojeluviranomaiset kohdistavat lapsiin ja näiden vanhempiin? Miksi hän ei toimi kuten asiantuntijan tulisi toimia asiantuntijan asemassa? Miksi hän käyttää asemassaan valtaansa väärin? Välinopitämättömyyshän on väkivaltaa. Eikö välimäki siis ole tuolloin väkivaltainen toiminnassaan, jos hän toteuttaa välinpitämättömyyttä?
Jos Helsingissä koettaa saada yhteyden lakiasintuntija Välimäkeen lastensuojelulapsen vanhempi, Välimäki ei vastaa puheluihin, sähköposteihin, eikä ole kiinnostunut tukemaan vanhempia saavuttamaan lastensuojelun työssä lasten ja vanhempien oikeusturvan toteutumista. Välimäki ei tahdo tehdä työtä vakavan asian edessä, vaikka Helsingin lastensuojelun sosiaalityöntekijä Anitta Jokinen toi esille pro gradussaan, että Helsingin lastensuojeluviranomaisten asiakasrekisterimerkinnöissä on havaittavissa, ettei lapsia ja vanhempia osallistuteta tuen suunnitteluun, vaan heitä käytetään objekteina. Yksin sosiaalivirkailijan tuottamalla asiakassuunnitelmalla viranomaiset oikeuttavat toiminnallisen suunnitelman, vaikka suunnitelman taakse ei ole tehty vuorovaikutuksella, aidolla kontaktoitumisella, edes mitään tutkimusta. Sosiaalivirkailijan kuvitelmat, intuitio, on ainut pohja sosiaalityölle ja näin ollen järjetöntä työskentelyä. Jopa Jokinen itse toimii tutkimuksessaan havaitsemalla tavalla lastensuojelulasten vanhempien havaintojen mukaan, mikä tekee tilanteesta vielä järkyttävämmän.
Välimäki on tietoinen lastensuojeluviranomaisten törkeistä teoista, kun nämä ovat valehdelleet oikeudessa vanhempien olevan struktuurittomia kasvattajia ilman mitään taustatutkimusta väitteidensä taakse jopa Välimäki rinnallaan, levitelleet vanhempien muihin tukitahoihin törkeitä valheellista tietoa, väittäen vanhempien olevan 100%:tin varmuudella insestejä, ilman tarvittavaa taustatutkimusta väitteilleen, valehdelleet oikeudessa valan alla vanhemman olevan symbiottinen kasvattaja ja heillä olevan jopa todisteita tälle, joita tosin eivät muista, vaikka väitteen taakse ei ole tehty tarvittavaa taustatutkimusta ja niin edelleen ja niin edelleen.
Välimäki tietää, että osaa vanhemmista on jopa syytetty terrorismistä (vaikka olisivat kantasuomalaisia) ja lapsi on siirretty asumaan syyttävän vanhemman luokse lastensuojelun toimesta, vaikka poliisi nauroi moisille syytöksille esitutkinnan aikana. Välimäki tietää, että mm. romaneja (puhumatta mielenterveysongelmaisista) kohdellaan ennakkoasenteilla ja "hiljaista tietämystä" ei ole riittävästi työskentelyyn maahanmuuttajien kanssa.
Lastensuojeluviranomaiset määrittelevät lasten ja vanhempien mielenterveyttä ilman ammatillisesti pätevän tahon tutkimusta eli moniammatillista yhteistyötä ja sosiaalivirkailijan asemassa ilman kompetenssia lausua kenenkään mielenterveydestä mitään. Lastensuojelu määrittää myös ennakoivasti lasta edes tapaamatta lapsen reaktiot eli lapsen mielenterveysoireilut vanhemman mielenterveydelliseen diagnoosiin (eikä siis suinkaan vanhemman toimintaan). Välimäki tietää, että lastensuojelun käsikirjassa lastensuojeluviranomaisia on maan laajuisesti huomautettu tästä ja toimintatavan vakavasta haavoittavuudesta, mutta ei välitä siitä, että Helsingissä sosiaalivirkailijat ovat jatkaneet tätä väärän vallankäytön menetelmää toiminnassaan ja aihauttanut näin vakavan oikeusturvariskin sekä valtavaa kärsimystä ihmisille.
Välimäki tietää, etteivät sosiaalivirkailijat osaa kirjata maamme lakin mukaan asiakasrekisterimerkintöjä Helsingissä ja tämän olevan oikeusturvariski. Välimäki tietää, etteivät sosiaalivirkailijat pidä salassapitovelvollisuudestaan kiinni, vaan perheiden yksityisasiat vuodetaan koko työryhmälle yhden sosiaalivirkailijan subjektiivisen näkemyksen varassa jopa perheen jäseniä leimaten turhaan insesteiksi tai hulluiksi, mutta ei välitä tästä. Välimäki tietää nepotismista, Hyvä veli - järjestelmästä ja ettei Helsingissä sosiaalivirkailijat vääjää itseään sukulaisuussuhteen kohdalla ja tämän aiheuttamista ongelmista ja oikeusturvarikistä. Välimäki tietää, ettei annetun tiedon tieoluonnetta, todistusarvoa, tutkita todella tai arvioida ja sosiaaliviranomaiset uskovat enemmän ihmisen koulutustaustaan tai työstatukseen, kun loogiseen ajatteluun ja tämän vuoksi uskottiin Eerikan mummoa, joka oli sosiaalijohtaja, eikä Eerikan äitiä, joka oli alkoholisti ja Eerika kuoli. Samoin uskotiin Vuosaaren lastensuojelussa kaksi vuotta Eerikan kuoleman jälkeen lapsen isän puolisoa, johtavaa lääkäriä, joka oli lastensuojelun tarpeenselvittäjän serkku, eikä lasta, äitiä ja äidin koko sukua ja lapsen laajaa läheispiiriä, koska isästä pidettiin henkilökohtaisesti subjektiivisessa suhteessa enenmmän (isää pidettiin yhteistyökykyisenä) ja lapsi asetettiin lastensuojelun toimesta vuosiksi jopa raa'aksi luokitellun väkivallan kohteeksi, kunnes lopulta tänä keväänä sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro totesi, että lapsen isän on mietittävä uudelleen asumisratkaisut ja lapsen on saatava elää kehitystarpeisiinsa vastaavassa elinympäristössä. Lastensuojeluviranomaisen serkku erotettiin lapsesta.
Välimäki tietäessään kaikista näistä ongelmista ei kuitenkaan vastaa vanhemmalle, joka koettaa avata viranomaisen aihauttamaa ongelmaa, eikä myöskään tee sosiaali- ja terveysviraston sisällä vanhemman pyynnöstä moniammatillista yhteistyötä ja anna sosiaalivirkailijalle työhönohjausta lakiasiaoissa, kun sosiaalivirkailija ei osaa lakia tai tulkitsee tätä väärin ja luulee itsestään liikoja. Välimäki ei välitä järkyttävistä asenteista, kun esimerkiksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmoitti kokevansa, ettei hän virka-asemassaan ole velvoitettu tuntemaan sosiaalihuoltolakia ja näin ollen toteuttamaan toimintaansa tuon lain mukaan.
Välimäki tietää, että lastensuojeluviranomaiset eivät vieläkään kontaktoidu lapsiin ja kuule lapsi, jos lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus väkivallan kohteena. Välimäki tietää, että lastensuojelu saattaa vain soittaa vanhemmalle, jonka ilmoitetaan haavoittaneen lasta ja tietää, ettei lastensuojelu vieläkään tee asialle mitään ja toimi jos vanhempi väittää lastensuojeluilmoitusta turhaksi ja valheelliseksi. Välimäki tietää, että Eerika kuoli tällaisen toiminnan takia ja tietää Virastopäällikkö Juvosen väittäneen Helsingin Sanomille kesällä 2015, että lastensuojelutyöstä on tehty tarkempaa, mutta ei välitä siitä, että lastensuojelutyöstä ei ole tehty tarkempaa ja lasten oikeus laadukkaaseen lastensuojelutyöhön ja väkivallattomaan elämään ei tämän vuoksi pääse toteutumaan.
Välimäki osallistuu moniammatillisen työryhmän tapaamiseen lastensuojelussa, jos tällaisen koollekutsuu lastensuojeluviranomainen. Välimäki ei välitä siitä, että lastensuojelu ei yleensä kutsu näihin tapaamisiin vanhempia ja lasta ei tapaamisissa kuulla myöskään ja toteaa yksioikoisesti vastuun olevan vastuusosiaalivirkailijan havainnointikyvyn ja ammattitaidon harteilla näissäkin tilanteissa. Sitä mitä viranoaminen ei osaa tuoda esille työryhmälle, ei työryhmä siis saa tietää ja vanhempien toiveet käsitellylistalla olevista asioista eivät pääse listalle sekä lapsien, jotka ovat asiakkaita lastensuojelupalvelun edessä, näkemyksistä, toiveista ja ajatuksista ei välitetä tuon taivaallista sillä lastensuojeluviranomaiset eivät juurikaan tapaa lapsia ja kuule näitä, vaan kuvittelevat työhuoneestaan tuntevansa persoonallisen yksilön eli lapsen eli luo symbiottisen suhteen lapseen (hyvin vaarallista ja jopa sairasta). Silti Välimäki menee näihin tapaamisiin ja käyttäytyy, kuin ne olisivat mielekkäitä ja järkeviä ja tutkitusti tällaisella tavalla toteutettuna mukamas myös kykeneviä vaikuttamaan toivotulla tavalla.
Ihmisen tärkein oikeusturvan toteutumisen työväline on antaa ihmiselle oikeus tulla kuulluksi ja huomioiduksi näkemyksissään kunnolla sekä myös jatkuva kunnioitus ihmistä ja hänen elämäänsä kohtaan hänen ongelmistaan huolimatta. Miksi Välimäki ei välitä tämän asian toteutumattomuudesta Helsingin sosiaalityössä?
Välimäki on tietoinen HUS:n lasten psykiatrian toteuttamasta Lean-projektista, jossa todennettiin yhä toteutuvan pitkään jatkuneen ongelman, jossa lastensuojelu ei osaa kantaa vastuutaan lastensuojelullisessa asiassa moniammatillisen yhteistyön edessä. Havaittiin taas, että asiakkaita ei kuulla ja heidän toivetaan ei huomioida ja ettei kukaan kanna vastuuta ja näin on asian laita ollut jo pitkään.
Välimäki haastattelussaan Talentialle vuonna 2016 väitti, että poliisi tulee Suomessa varmasti käyttämään työmateriaalinaan oikeustuomioistuimen tuomiota, vaikka on täysin tietoinen poliisin työtä koskevista leikkauksista ja ettei poliisi tutki sosiaalivirkailijoiden virkarikkeitä vieläkään, koska vuonna 2015 tuo linjaus tuli selkeästi esille poliisin esitutkinnan lopettamispäätöksessä, kun vanhempi toi esille tutkintapyynnössään rakentteelisen väkivallan ja lastensuojeluviranomaisten valan alla valehtelun jopa tuomareille.
Sosiaalityöntekijä Anitta Jokinen sotki virkarikeasian huoltoriidaksi väittäen asiaa VAIN huoltiidaksi ja poliisi uskoi suoraan Jokista ja lopetti esitutkinnan, koska huoltoriita-asiat eivät kuulu heidän toimialueeseensa. Myös Eerikan tilanteessa sosiaalityö sotki lapsen asian huoltitta-asiaksi, vaikka kyse oli lastensuojelullisesta asiasta, eikä uskonut äidin työstämiin lastensuojeluilmoituksiin ja lapsi kuoli.
Miksi Välimäki väitti poliisin välittävän lapsista tietäessään, ettei poliisi tutki lastensuojelulapsista tehtyjä tutkintapyyntöjä lasten jouduttua väkivallan kohteeksi, sillä poliisi odottaa lastensuojelun tutkivan nämä asiat ja kokee työn mahdottomaksi, sillä lastensuojeluasiakirjat ovat salaisia?
Hän myös totesi Talentielle Eerikatapauksen tuomiosta näkemyksenään:
"Virkamiehelle tuomio virkavelvollisuuden rikkomisesta on subjektiivisena kokemuksena katastrofi. Objektiivisesti arvioiden se on suhteellisen vähäpätöinen rikos, toteaa puolestaan Välimäki."
Jos lakiasiantuntija sosiaali- ja terveysvirastossa vähättelee näin viranomaisen virkavelvollisuutta, onko hän objektiivinen suhteessa lastensuojelun funktioon yhteiskunnassamme? Onko hän itse objektiivinen arvioimaan sosiaalityötä tehtyään vuosia yhteistyötä sosiaalivirkailijoiden kanssa ja luotuaan näihin kiintymyssuhteita ja tapaamatta koskaan mm. Eerikaa, joka ennen kuolemaansa koki pitkään valtavaa kärsimystä, joka huipentui valtavan väkivaltaiseen hirmutekoon, jotka kaikki olisi voitu estää laadukkaalla sosiaalityöllä, jos ei olisi rikottu virkavelvollisuutta? Kuinka virkavelvollisuuden rikkomista voi pitää objektiivisesti vähäpätöisenä rikoksena, kun ihmisen terveys ja henki on vaarannettuna ja ihminen joutuu väkivallan kohteeksi ja tulee murhatuksi tuon virkavirheen vuoksi? Kuinka rakenteellista väkivaltaa voi kukaan enää vähätellä ja miksi Välimäki toimii näin?
Täällä Mieron tiellä toivoin, ettei Välimäki pitäisi yllä sitä suurta väliä asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden välillä, sillä se aiheuttaa valtavan alamäen yhteiskunnan hyvinvoinnissa. Sen sijaan toivon, että Välimäki rohkaistuu, ottaa väliä oletuksiinsa, ettei hänen tarvitsisi välittää epäkohdista sosiaalityössä ja että hän voi vähätellä näitä epäkohtia ja väittää virkavelvollisuuden rikkomista vähäpätöiseksi rikkeeksi. Toivon Välimäen alkavan lopulta välittämään lapsista ja avaamaan suunsa näiden oikeuksien toteutumiseksi ja toimimaan todella tilanteen korjaamiseksi ennen eläkkeelle siirtymistä hautakivityöpaikastaan, joka hällä tulee kyllä olemaan huolimatta siitä miten hän toimii työssään. Ei sosiaalityöntekijän sääliminen ja pään paijaaminen ole järkevä toimintamotiivi suunaukaisemiselle, sillä lapsi on keskiössä (ei sosiaalivirkailija) ja me aikuiset olemme vastuussa heidän turvallisuudestaan.
Välimäki ei voi enää korjata menneitä virheitä. Hän ei voi poistaa perheiden kokemaa kärsimystä ala-arvoisen sosiaalityön vuoksi. Välimäki voi estää kuitenkin tulevassa kärsimystä aihauttavien olosuhteiden syntymistä kontaktoitumalla lastensuojelun asiakaslasten vanhempiin näiden tätä pyytäessä ja ottaessa tuen tarpeen edessä yhteyttä lapsen sosiaalivirkailijaan ja pyytämällä yhteistä tapaamista asioiden korjaamiseksi selvittämällä oikeusturvaongelmia hyvässä hengessä.
Hän ei voi kuitenkaan tätä tehdä, jos hän ei ymmärrä miksi se tukee tehdä. Hänkin siis tarvitse menttorin, joka avaisi hänelle hyvän ja pahan dilemaa ja auttaisi häntä ymmärtämään miten toteutetaan lapsista välittäminen. Lakien muuttuminen ei muuta toimintaa, jos jopa lakiasiantuntija vähättelee sosiaalivirkailijan virkavelvollisuutta toteuttaa lakia.
Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski väitti alaistensa olevan ammattilaisia oltuaan virassaan vain kuusi viikkoa. Jopa lastensuojelun johtaja uskoo suoraan intuition olevan sama kuin tutkittu tieto. Välimäki on töskennellyt Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa jo niin pitkään, että hän voisi uskaltaa jo väittää vaikka ihan off the record Nummikoskelle, että ammattitaitoa tulee lisätä vielä paljon, jotta lastensuojelu kykenisi tukemaan perheitä toivotulla tavalla ja tarjoutua tässä prosessissa viranomaisten sekä perheiden tueksi ja ehdottaa työn laatua parantavaa työmentelmää.
Voihan Välimäki jatkaa samaa mitä on tehnyt tähän mennessä, mutta onko se välittämistä ja onko se auttanut lastensuojelulapsia?
Suomen laki on kirjoitettu normisto, joka luo säännöt meille elämäämme. Sen toteutuminen on edellytys onnelliselle yhteiskunnalle. Se on tekninen ohjesääntö, jolla työ tulee toteuttaa.
Sosiaali- ja terveysvirastoa voisi verrata teatteriin. Maailman laajuisesti teattereita johtavat todella niiden tekniset johtajat, sillä taiteelliset johtajat vaihtuvat tiuhaan ja näin ollen eivät kykene täysin perehtymään teatterin yksilölliseen sisäiseen struktuuriin johon vaikuttavat persoonalliset taiteilijat ja moniammatillinen työryhmä, jossa työskentelee persoonallisia yksilöitä. Suomessa teattereita johtavat teatterin johtajat, jotka ovat taiteellisia johtajia, mutta he tiedostavat tärkeimmäksi neuvonantajikseen teatterin teknisen johtajan, joka tuntee työryhmän, koko kunnan ja on tehnyt sen kanssa töitä vuosikymmeniä.
Miksi Välimäki ei ymmärrä olevansa sosiaali- ja terveysvirastossa tuo tekninen johtaja, jonka vastuulla itseasiassa on laadukkaan palvelun toteutuminen. Kaikki muuthan ovat vain taiteellisia johtajia ja pahimmillaan jopa narsistisia taiteilijoita, sen sijaan että tällä hetkellä mieltäisivät itsensä palvelualan ammattilaisiksi, joiden tehtävä on tuottaa toivottua tulosta ohjasääntöjä toteuttaen. Jos sähköjohdot vetää teatterissa päin helvettiä, koko talo voi palaa nopeasti varsinkin jos paloturvallisuusharjoituksia ei ole muistettu järjestää. Jos Välimäki ei tee työtä, joka hänelle on tarkoitettu tehtäväksi, lastensuojelulapset joutuvat keskelle idiotismin aihauttamaa kiirastulta ja tätä seuraavaa helvettiä eli lapset joutuvat raa,an väkivallan kohteeksi ja kukaan ei katkaise tätä väkivaltaa.
Lastensuojelutyön ei tarvitse muistuttaa Danten Jumalaista näytelmää. Lasten elämä ei tarvitse olla todellista helvettiä.
Teattereiden kohdalla teknisen johtajan vastuu on korkea suhteessa työtovereiden elämään, sillä katsojat äänestävät jaloillaan ja työnteko loppuu, jos työjälki ei miellytä. Taitellinen johtaja tekee taiteelliset ratkaisut, mutta tekninen johtaja tukee häntä laadullisen totetumisen mahdollistumisessa teknisessä mielessä. Kun lastensuojelun toiminta ei miellytä ihan syystä, me emme kuitenkaan voi äänestää jaloillamme ja tehdä jotain muuta ja hakea tukea toisaalta yhteiskunnassamme, joka on rakennettu miten on rakennettu ja siksi lastensuojelun funktio yhteiskunnassamme on todella tärkeä. Miksi Välimäki ei ota asemaansa sillä vakavuudella, mitä olosuhde vaatii Helsingissä?
Vaikka muutosta ei näy kritiikin edessä vielä, me emme saa luovuttaa. Kritiikin antamista tulee jatkaa, kunnes muutoksen eteen aletaan työskennellä. Sosiaalityö tulee velvoittaa itse havaitsemaan ongelmansa ja valittamaan tästä esimiestaholle, jonka tehtävä ei ole vain leikkiä johtajaa, vaan oikeasti johtaa eli ratkoa ongelmia niin, että ongelmat korjaantuvat eivätkä vain tule lakaistuksi pöytälaatikkoon.
Luonnollisesti sosiaalivirkailija, joka on tottunut haukkumaan vanhemmat ongelmista tai olemaan välittämättä niistä, pelkää kertoa esimiehelleen lastensuojelun sisäisistä ongelmista, tietäesään, että kun hänet on johdettu haukkumaan vanhemmat näiden ongelmista tai olemaan välittämättä, tulee esimies haukkumaan hänet lastensuojelun ongelmista tai olemaan välittämättä ongelmista. Kyllä on järjettömästi suunniteltu työmenetelmä, kun se pakottaa vain ajattelemaan, ettei ongelmia ole tai muuten Hertta Kuningatar huutaa:
"Pää poikki!"
Herkemmät ahdistuivat tämän lukemisesta, joten alla kevennys. En tarjoa sitä, jotta unohtaisitte, vaan jotta jaksatta. Voimia kaikille Välimäen tukemiseen kohti välittävää työjälkeä, jossa hän toteuttaa oma-aloitteellisesti alotteellista sekä ratkaisukeskeistä toimintaa kohti parempaa sosiaalityötä ja kasvavaa välittämisen ylämäke sen sijaan että vain puhuu lämpimikseen sen mitä tietää kuulijan toivovan työtovereidensa kuulevan ja ottaa tästä palkaa.
Ei pitäisi vain puhua Talentia-lehden toimittajille, että muutosten eteen on tehty työtä, vaan muutosten eteen tulisi oikeasti tehdä työtä näkyvästi, niin että lastensuojelun tilastollisissa tutkimuksissa näkyisi tuo muutos ja kansa kertoisi julkisesti onnistuneesta lastensuojelutyöstä ja valittaminen lakkaisi. Jos sosiaalivirkailija ei tapaa lasta, kun hänelle ilmoitetaan lapseen kohdistetusta väkivallasta, muutosta ei ole tehty. Ja koska tilanne on yhä se, ettei sosiaalivirkailija tapaa lasta, kun lapseen kohdistetaan väkivaltaa, muutosta EI OLE TEHTY!
Kun tukea ei anneta tuoen tarpeisiin ja tuean anatmisesta kieltäydytään, muutosta ei ole tehty ja virkavirheiden toteuttamista jatketaan yhä ja vain nähtävästi koska lastensuojelun tekninen johtaja, lakiasiantuntija Karri Välimäki, kokee tämän rikoksen vähäpätöiseksi.
Välimäen mielestä siis sosiaalivirkailijan tekona pään toisaalle kääntäminen, kun lasta lyödään, on vähäpätöinen rikos. Tottakai lasta lyövä on vastuussa itse teoistaan, mutta on meillä helvetti valloillaan, jos lastensuojeluviranomaisen ja häntä tukevan lakiasiantuntijan mielestä sosiaalityöntekijä syyllistyy vähäiseen rikokseen, kun kääntää päänsä toisaalle ja kuvittelee jotain muuta tapahtuvan, kun lasta lyödään.
Katkaistaan rakenteellinen väkivalta, josta teatterit ovat kertoneet vuosisatojen ajan <3
Voi voi voi
Kevennys:
https://www.facebook.com/NewDanceStudios/videos/10154445261975625/?hc_ref=ARQts14nuRK6gv1VuNAPKgLyjSkA-pwkHLhJBELYgHoQCZk8NdW2_zkOKPNRVMjKVx0&pnref=story
Lue Myös (suosittelen tarkkaa sisälukutaitoa, sillä missä on näyttö muutoksesta?):
Tyttö, joka muutti lakeja ja järjestelmää (Talentia 11.3.2016):
https://www.talentia-lehti.fi/tytto-joka-muutti-lakeja-ja-…/