Ketä lastensuojelu todella suojelee? Olen tässä kirjoitellut ja ihmetellyt Helsingin lastensuojelun toimintaa, joka näyttäytyy lapsien oikeuksien puolustajuuden sijaan järjettömänä vieraannuttajana, vanhemmuuden halveksijana, irvikuvana totuuden tutkimisesta sekä ylimielisenä itseriittoisena kaikkitietävänä "kirjailijan yliminänä", jota oikeasti ei realistisessa maailmassa voi ollakaan, sillä kukaan ei voi todella tietää ja nähdä sellaista mitä ei ole todella nähnyt.
Tiedätkö sinä mitä lastensuojelu tekee salatussa maailmassaan?
Vuonna 2015 kesällä tuolloin ensimmäisen luokan käyneen tyttölapsen isä matkusti uuden johtavalääkäripuolinsonsa kesäasunnolle Espanjaan. Matkan aikana isä humaltui lapsen seurassa niin, että lapsen mukaan kulkukissatkin pelkäsivät isää, isä törmäili kalusteisiin ja tahtoi viedä juuri suihkussa käyneen lapsensa suihkuun kanssaan. Lääkäri toresi isän vetäneen liikaa tiukkaa. Samalla matkalla jättivät aikuiset pienen tytön ilman yhteydenpitovälineitä asuntoon ja lähtivät ostostelemaan. Tyttö säikähti pitkää yksioloaikaa ja lähti etsimään isäänsä ulko-oven takaa, joka menikin lukkoon. Itkevän lapsen löysivät parkkipaikalta paikalliset, jotka hälyttivät paikalle Espanjan poliisin.
Luonnollisesti tuon matkan jälkeen lapsen äidin läheiset säikähtivät ja olivat yhteydessä taasen lastensuojeluun todeten, että nyt olisi pitävä näyttö siitä, ettei isä ollut objektiivinen ja soveltuva huoltaja, jolle lastensuojelun piti mielestään ohjata huoltotuomari antamaan lapsen huolto.
Vaikka isällä oli ollut MediVidan perhetyö sekä Oulunkylän kuntoutus, silti isä joi itsensä holtittomaan humalaan ja jätti hyvin pienen juuri kahdeksanvuotta täyttäneen tyttärensä tuntemattomalla asuinalueella, maassa, jonka kieltä tyttö ei osannut, yksin asuinhuoneestoon. Jostain syystä isän toiminnasta huolimatta ei Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen välittänyt siitä, miten lasta kohdeltiin, ei vaikka lapsi kertoi, ettei hänen heitteillejättönsä jälkeen häntä huomioitu mitenkään, vaan hänet yksin jättänyt isän puolisokin oli alkanut Espanjan poliisin kohtaamisen jälkeen huutamaan isälle ja lapselle huoneistoon päästyään.
Kun äiti teki rikosilmoituksen lapsen kaltoinkohtelusta, heitteillejätöstä, esti Lassilan avohuollon vs. sos. Anitta Jokinen esitutkinnan todeten poliisille, että kyseessä on "vain huoltoriita". Hän totesi näin, vaikka hän oli saanut nauhoitteen, jossa lapsi kertoi heitteillejätöstä sekä isänsä juomisesta. Jokinen, joka kuuntelutti äidin antamia nauhoituksia myös oikeuspsykiatriselle koettaen leimata äidin kamalaksi, koska äiti oli nauhoittanut lapsen puhetta, vaikka oli tätä ennen todennut, ettei lapsen isän nauhoittamisessa ollut mitään kamalaa, vaikka isän nauhoituksessa lapsi itkien hysteerisesti pyytää, ettei isä pakota häntä moiseen (äidilleen lapsi puheli isoisänsä läsnäollessa ihan rauhallisena), jätti antamatta oikeuspsykiatriselle nauhoitteen, jossa lapsi kertoo isän humaltumisesta ja heitteillejätöstä. Hän tahtoi salat näinkin totuuden ja jätti kuunteluttamatta isän toteuttaman nauhoittamisen ja näin manipuloida lastensuojelutyötä.
Lastensuojelun kirjauksista yhdessäkään ei ilmene, että lapsen isän kanssa olisi kukaan käsitellyt heitteillejättöä tai isän juomista kesällä 2015, mutta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle väitti Jokinen lastensuojelun mukamas keskustelleen asiasta isän kanssa. Yhtälailla käsittelemättä jätettii lapsen sänkyynsitominen.
Rikosilmoitusta lapsen heitteillejätöstä ei kuitenkaan lastensuojeluviranomaisen asemassa lapsen vastuusosiaalivirkailijana Anitta Jokinen tehnyt, vaikka hänen asemassaan hänellä ei olisi oikeutta ottaa poliisin, syyttäjän tai tuomarin asemaa. Hän vain esti esitutkinnan kaiketi peittääkseen lastensuojelun virheet.
Vuoden 2016 syksyllä sai lapsen tuolloinen vastuusosiaalityöntekijä Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro sähköpostin samaisen tyttölapsen kummisedältä, joka tahtoi tuoda esille huolensa, koska oli lasta tavatessaan tavannut lapsen seurassa myös isän humaltuneena. Teiron mielestä hän ei kyennyt toimimaan asemassaan mitenkään, koska kummisetä ei ollut otsikoinut lastensuojeluilmoitukseksi esilletuomaa asiaansa, vaikka oikeusministeriö on tarkalleen avannut jo keväällä 2015, että sillä ei ole mitään väliä missä muodossa huoli lapsen olosuhteesta tuodaan esille, vaan itse asia on merkityksellinen. Helsingin lastensuojelun avohuoltoa nykyisin johtava Teiro siis kiinnittää asemassaan enemmän huomiota muotoseikkoihin (jotka ovat jopa kuvittelemiaan ja itse keksimiään), kuin itse lapsen turvaamiseen, joka lakisääteisesti on hänen päätehtävänsä.
Keväällä 2017 lapsen isä pääsiäisenä ei ollutkaan lapsen kanssa, vaikka huoltotuomion mukaan parittomat pääsiäiset ovat aikaa, jolloin hänen tehtävä olisi huolehtia lapsen pääsiäiskokemuksesta. Isä olikin ensin lähettänyt lapsen kaverilleen yökylään ja kyvyttömänä noutamaan lasta lähettänyt sisarensa asialle ja lapsen itkemään sisarelleen oudossa ympäristössä koti-ikäväänsä, Isä joi kaksi vuorokautta. Teiro tapasi pääsiäisen jälkeen isän, jonka kasvot olivat pahasti mustelmilla vakavan humalatilan jälkeen ja tuolloin Teiro oli todennut isälle, ettei alkoholi ole vastaus, kun isä oli valitellut pahoinvointiaan ja kuvannut juovansa sen vuoksi.
Teiroa ei kiinnostanut tieto, että isä oli koko lapsen elämän ajan juonut pahoinvointiinsa ja selitellyt tällä toimintaansa, koskaan hakematta apua toimintaansa, vaikka asiasta oli isälle todettu ihan samaa jo varmaankin parin kymmenen vuoden ajan.
Isä myös jätti lapsen keväällä yksin kahtena päivänä putkeen useaksi tunniksi iltamyöhällä, koska isä tahtoi harrastaa teatteria ja toisena iltana teatteriesityksen jälkeen mennä kavereineen baariin katsomaan lätkää.
Taaskaan lastensuojelua ei kiinnostanut.
Heinäkuussa isä pummi Saimaan kylpylässä viereisen pöydän asiakkaiden juomatta jääneet alkoholiannokset tarjoilijalta ja joi nämä lapsensa seurassa ja muutaman viikon päästä joi itsensä viinistä humalatilaan johtavalääkärinaisystävää tavattuaan samalla, kun nouti lastaan joka oli kaverillaan leikkimässä ja ei kyennytkään auton rattiin ja tahtoi lapsen pyöräilevän Vuosaaresta Itikseen ja samalla piti pysähtyä baariin oluelle. Tästä muutaman viikon päästä isä olikin taasen lapsen seurassa humalassa Venetsialaisten aikaan ja suututtuaan lapselle käski lasta menemään äidilleen, uhkasi lasta yksin heitteille jäämisestä, jos lapsi lähtee äidilleen eli toimii isänsä vaateen mukaisesti ja vielä ilmoitti, että jos lapsi menee äidilleen: "Takaisin ei ole tulemista." Niin humalassa isä oli, ettei ymmärtänyt toimivansa järjettömästi lasta kohtaan.
Jostain syystä kesällä 2014 Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine ei välittänyt siitä, että lapsi kertoi MediVidan perhetyölle isänsä lyöneen häntä ja samasta kummasta syystä juuri koulujen alettua syksyllä 2017 väitti vuorostaan Maunulan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen, että lapsella on isällään kaikki hyvin.
Pyykönen jopa väitti sähköpostissaan (jota ei saisi lähetellä lakiemme mukaan) lapsen äidin psykoterapeutille lapsella olevan kaikki hyvin isällään oleosuhteisiin nähden 28.8.2017 ja sitten isä heitteillejättikin lapsen taasen 29.-30.8. välisenä yönä.
Onko Pyykönen tehnyt vieläkään rikosilmoitusta lapsen vastuusosiaalivirkailijan asemassa lapsen isästä, joka taasen heitteillejätti lapsen siitä huolimatta, että jo kesällä 2015 ilmoitettiin tarkasti lastensuojeluun, että lapsi oli heitteillejätetty ja tuon jälkeen useassa tilanteessa on mm. kevään 2016 aikana ilmoitettu lastensuojelulle, ettei isä ole lapsen elämässä, vaan harrastaa harrastuksiaan samalla kun estää lapselta myös normaalin suhteen äitiinsä ja tasaisesti tuon jälkeen on lastensuojelu saanut tietää, ettei lapsella ole hyvät oltavat isällään?
Mikä saa lastensuojelun niin sokeasti uskomaan, että toinen vanhempi on hyvä vanhempana, tekee hän mitä vain ja mikä saa uskomaan, että toinen on kelvoton, ulkoistettavissa lapsen elämästä, vaikka hän ei lastaan mitenkään kaltoinkohtele?
Heitteillepano on Suomen rikoslain 21 luvun 14 §:n tarkoittama henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos. Se ei ole tekona hyväksyttävä, vaikkakin lain mukaan rangaistavuuden edellytyksenä on myös, että teko aiheuttaa vaaraa kohteena olevan hengelle tai terveydelle. Huomionarvoista olisikin lastensuojelussa ymmärtää, että vaikka lapsi voitaisiin katsoa olevansa näennäisesti turvassa kodissaan, jos vanhempi karkaakin omille teille yöllisiin menoihinsa, teon toistuvuus on omiaan haavoittamaan lapsen kehitystä vakavasti. Jo yksikin kerta haavoittaa lasta.
Helsingissä Pyykönen ajattelee, että vaikka teko ei ole hyväksyttävä, se on korjattavissa sillä, että lapsen heitteillepannut vanhempi toteaa lapselle jälkikäteen, ettei vanhemman teko johtunut lapsesta. Pyykönen, joka ei ymmärrä miten ihmisen kehittyminen toteutuu ja miten suuri vaikutus on muistijäljellä, ei käsitä, kuinka pitkiä lapselle ovat nuo hetket, kun hän on yksin heitteillä ja kuinka pelottavaa tämä lapselle on.
Pyykönen ei osaa asettua lapsen asemaan edes niin, että tajuaisi kuulla lasta ja kysyä lapselta: "Miltä sinusta tuntui? Mitä ajattelit?" Pyykönen ei ymmärrä kokemuksen jättämän muistijäljen vaikuttavuutta lapsen identiteettiin ja tätä kautta tulevaisuuteen. Häntä ei edes kiinnosta tavata lasta. Hän lasta tapaamatta tietää lapsen edun ja tarpeet, sillä hän on symbiottinen kasvattaja, fallinen aikuinen, jolle lapsi on alemmassa asemassa. Silti hän saa työskennellä lastensuojelun avohuollossa johtavassa asemassa.
Täällä Mieron tiellä pohdin, onko lastensuojelusta kadonnut vanhemmuuden tukemisessa järki todella niinkin pahasti, kuin se on vuosien aikana minulle ilmennyt? Voiko se todella olla totta?
Siinä missä Pyykönen aloitettuaan lapsen vastuusosiaalivirkailijana 9.5.2017 päätti, ettei tue enää ollenkaan lapsen äitiä vanhemmuudessa, vaan toimii vain isän tarpeiden täyttäjänä, ei lapsen entinen vastuusosiaalivirkailija, joka lupasi kesällä 2016 äidille, että jos isä ei ole vuoden kuluttua kyvykäs äidin kanssa yhteistyöhön, hän alkaa tekemään töitä voimallisemmin yhteistyön syntymiseksi, koska tämä on lapsen tarve ja etu ja myös huoltajan (isä) velvollisuus toiminnassaan toteuttaa, ei enää edes vastaa äidille yhteydenottoihin perustellakseen, miksi Pyykösen toiminta eroaa täysin siistä, mitä Teiro lupasi äidille.
Näyttääkin siltä, ettei lastensuojelun tarkoitus ole suinkaan tehdä työtä lapselle lasta kuullen ja lasten tarpeisiin vastaten, vaan ideana on peitellä omia virheitä vakavasti otettavassa viranomaisasemassa. Työryhmän kasvojen pesu meneekin yhä edelle siitä huolimatta, että Eerikan kuolematapausta koskevassa sosiaalityössä samoin toimineet sosiaalivirkailijat saivat tuomionsa.
Pyykönenkin tahtoi 30.8. ilmoittaa lapselle puhelulla lapsen äidin kautta, että lapsen on mentävä 31.8. isälleen heitteillejätöstä huolimatta, koska Pyykösen mielestä sillä, mitä lapsi ajattelee, tuntee tai kokee ja tätä kautta tahtoo ja tarvitsee, ei ole hänelle mitään väliä lapsen vastuusosiaalivirkailijana, sillä lapsi on hänen mielestään 10-vuotiaana liian nuori saamaan häneltä tarvitsemaansa huomiota, arvostusta ja välittämistä. Pyykönen ilmoitti, ettei 10-vuotiaalla ole Helsingin lastensuojelun tai itseasiassa koko Suomen lastensuojelun tai vedetään vielä paremaksi, koko maailman laajuisen lastensuojelullisen työn mielestä oikeutta mielipiteeseen tai edes päättää mitä päätöksiä hänen puolestaan tehdään ja miten hänen elämään kosketaan aikuisten toimesta.
Eerikankaan ei annettu päättää ja lapsi kuoli.
Jännää, ettei Helsingissä sitten virheistä opita yhtään mitään.
Kummaa, että niinkin epäluotettava on lastensuojelu, että kun se lupaa vuonna 2016, että alkaa tekemään töitä vieraannuttamisen katkaisemiseksi edes vuoden kuluttua ja jopa suunnittelee työmuodon tämän toteuttamiseksi vuoden 2017 alussa, jo kesällä 2017 ilmoittaakin lastensuojelu sosiaalityöntekijän vaihduttua, että vieraannuttamisen tukemista aiotaankin jatkaa ilman yhtään järkevää perustelua ja tuo järkevimpiä päätöksiä ryhmätyönä tehnyt sosiaalivirkailija katoaakin sitten johtoasemaansa tavoittamattomiin, niin ettei häneltäkään saa peruseluja muuttuneelle toiminnalle. Lapsen äiti on koettanut saada yhteyttä Teiroon, joka ei vastaa.
Ovatko helsinkiläiset sosiaalivirkailjat ollenkaan tervejärkisiä, jos vieraannuttaminen ja lasta kohtaan väkivaltaisen vieraannuttajan tukeminen vieraannuttamisessa on heidän mielestään järkevä lapsen edunmukainen toimintatapa? Miten voi sosiaalivirkailijan subjektio erotessaan lapsen sanoittamasta tarpeesta olla lapsen etu, jos ei ole mitään perustelua edes sosiaalivirkailijan näkemykselle? Ja miksi tällaisessa olosuhteessa Helsingin lastensuojelun johto pakoilee johtamisvastuutaan?
Vanhemmuuden tukeminen ja lapsen asema vaikuttajana kuuluu lastensuojelulakiin ja se avataan selkeästi sanoin:
4 §
Lastensuojelun keskeiset periaatteet
Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:
1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;
2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;
3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;
4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;
5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;
6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä
7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.
Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.
Kyseisen lapsen kohdalla yksikään ei näistä toteutunut vuonna 2015 vs. sos. Jokisen toimiessa lapsen vastuusosiaalivirkailijana tai keväällä 2016. Teiron ollessa lapsen vastuusosiaalivirkailja, joitakin kohtia laista toteutettiin paremmin, mikä ei ollut vaikea tehtävä ottaen huomioon menneet toimimattomuudet, mutta Pyykösen aloitettua lapsen vastuusosiaalivirkailjana lastensuojelulaki onkin kadottanut taasen merkityksen yhteiskunnassamme toiminnallisena ohjenuorana. Teiro sentään poisti väkivaltaisen isän puolison lapsen vaikutuspiiristä vaatien isää tähän, kun isä ei itse kyennyt lasta turvaamaan päätöksellä, joka katkaisisi väkivallan lasta kohtaan. Pyykönen nyt sitten tahtookin satuttaa lasta tukemalla lapsen isää vieraannuttamispyrkimyksissä ja myös toimia täysin järjen vastaisesti tukien isää sokeasti, joka heitteillejättää lastaan.
Mitä se Helsingin lastensuojelun johtoryhmä oikein tekee niissä kokouksissaan, jos se ei pohdi miten saadaan työntekijät toteuttamaan lakia moniammatillisessa yhteistyössä muiden kunnan viranomaisten kanssa? Mitä järkeä on maksaa johtoryhmälle palkaa, jos sitä ei kiinnosta rakenteellisen väkivallan katkaiseminen?
Tietääkö Helsingin lastensuojelu mitä on rakenteellinen väkivalta, josta kerrotaan lastensuojelun käsikirjassa seuraavaa:
Rakenteellinen väkivalta
Aktiivista rakenteellista väkivaltaa on hierarkkisuus, kun joillain ihmisillä tai ryhmillä on oikeus määräillä ja alistaa muita heidän tarpeistaan, tunteistaan ja oikeuksistaan piittaamatta. Tällaista tapahtuu jatkuvasti kaikkialla yhteiskunnassa, kodeissa, työpaikoilla ja erilaisissa yhteisöissä.
Lapsiin kohdistuvana passiivisena rakenteellisena väkivaltana voidaan pitää yhteiskunnassa sellaisia säädöksiä, käytäntöjä ja normeja, joissa ei oteta huomioon lapsen oikeuksia ja kehitysmahdollisuuksia.
Huomaako Manulan lastensuojelun johtava sosiaalivirkailja Riikka Pyykönen olevansa lapsia kohtaan väkivaltainen, kun hän ei huomioi lapsen oikeuksia, tarpeita ja tunteita ja välitä näistä tuon taivaallista tehdessään toiminnallisia päätöksiä lapsen vastuusosiaalivirkailijana?
Tiedätkö sinä mitä lastensuojelu tekee salatussa maailmassaan?
Vuonna 2015 kesällä tuolloin ensimmäisen luokan käyneen tyttölapsen isä matkusti uuden johtavalääkäripuolinsonsa kesäasunnolle Espanjaan. Matkan aikana isä humaltui lapsen seurassa niin, että lapsen mukaan kulkukissatkin pelkäsivät isää, isä törmäili kalusteisiin ja tahtoi viedä juuri suihkussa käyneen lapsensa suihkuun kanssaan. Lääkäri toresi isän vetäneen liikaa tiukkaa. Samalla matkalla jättivät aikuiset pienen tytön ilman yhteydenpitovälineitä asuntoon ja lähtivät ostostelemaan. Tyttö säikähti pitkää yksioloaikaa ja lähti etsimään isäänsä ulko-oven takaa, joka menikin lukkoon. Itkevän lapsen löysivät parkkipaikalta paikalliset, jotka hälyttivät paikalle Espanjan poliisin.
Luonnollisesti tuon matkan jälkeen lapsen äidin läheiset säikähtivät ja olivat yhteydessä taasen lastensuojeluun todeten, että nyt olisi pitävä näyttö siitä, ettei isä ollut objektiivinen ja soveltuva huoltaja, jolle lastensuojelun piti mielestään ohjata huoltotuomari antamaan lapsen huolto.
Vaikka isällä oli ollut MediVidan perhetyö sekä Oulunkylän kuntoutus, silti isä joi itsensä holtittomaan humalaan ja jätti hyvin pienen juuri kahdeksanvuotta täyttäneen tyttärensä tuntemattomalla asuinalueella, maassa, jonka kieltä tyttö ei osannut, yksin asuinhuoneestoon. Jostain syystä isän toiminnasta huolimatta ei Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen välittänyt siitä, miten lasta kohdeltiin, ei vaikka lapsi kertoi, ettei hänen heitteillejättönsä jälkeen häntä huomioitu mitenkään, vaan hänet yksin jättänyt isän puolisokin oli alkanut Espanjan poliisin kohtaamisen jälkeen huutamaan isälle ja lapselle huoneistoon päästyään.
Kun äiti teki rikosilmoituksen lapsen kaltoinkohtelusta, heitteillejätöstä, esti Lassilan avohuollon vs. sos. Anitta Jokinen esitutkinnan todeten poliisille, että kyseessä on "vain huoltoriita". Hän totesi näin, vaikka hän oli saanut nauhoitteen, jossa lapsi kertoi heitteillejätöstä sekä isänsä juomisesta. Jokinen, joka kuuntelutti äidin antamia nauhoituksia myös oikeuspsykiatriselle koettaen leimata äidin kamalaksi, koska äiti oli nauhoittanut lapsen puhetta, vaikka oli tätä ennen todennut, ettei lapsen isän nauhoittamisessa ollut mitään kamalaa, vaikka isän nauhoituksessa lapsi itkien hysteerisesti pyytää, ettei isä pakota häntä moiseen (äidilleen lapsi puheli isoisänsä läsnäollessa ihan rauhallisena), jätti antamatta oikeuspsykiatriselle nauhoitteen, jossa lapsi kertoo isän humaltumisesta ja heitteillejätöstä. Hän tahtoi salat näinkin totuuden ja jätti kuunteluttamatta isän toteuttaman nauhoittamisen ja näin manipuloida lastensuojelutyötä.
Lastensuojelun kirjauksista yhdessäkään ei ilmene, että lapsen isän kanssa olisi kukaan käsitellyt heitteillejättöä tai isän juomista kesällä 2015, mutta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle väitti Jokinen lastensuojelun mukamas keskustelleen asiasta isän kanssa. Yhtälailla käsittelemättä jätettii lapsen sänkyynsitominen.
Rikosilmoitusta lapsen heitteillejätöstä ei kuitenkaan lastensuojeluviranomaisen asemassa lapsen vastuusosiaalivirkailijana Anitta Jokinen tehnyt, vaikka hänen asemassaan hänellä ei olisi oikeutta ottaa poliisin, syyttäjän tai tuomarin asemaa. Hän vain esti esitutkinnan kaiketi peittääkseen lastensuojelun virheet.
Vuoden 2016 syksyllä sai lapsen tuolloinen vastuusosiaalityöntekijä Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro sähköpostin samaisen tyttölapsen kummisedältä, joka tahtoi tuoda esille huolensa, koska oli lasta tavatessaan tavannut lapsen seurassa myös isän humaltuneena. Teiron mielestä hän ei kyennyt toimimaan asemassaan mitenkään, koska kummisetä ei ollut otsikoinut lastensuojeluilmoitukseksi esilletuomaa asiaansa, vaikka oikeusministeriö on tarkalleen avannut jo keväällä 2015, että sillä ei ole mitään väliä missä muodossa huoli lapsen olosuhteesta tuodaan esille, vaan itse asia on merkityksellinen. Helsingin lastensuojelun avohuoltoa nykyisin johtava Teiro siis kiinnittää asemassaan enemmän huomiota muotoseikkoihin (jotka ovat jopa kuvittelemiaan ja itse keksimiään), kuin itse lapsen turvaamiseen, joka lakisääteisesti on hänen päätehtävänsä.
Keväällä 2017 lapsen isä pääsiäisenä ei ollutkaan lapsen kanssa, vaikka huoltotuomion mukaan parittomat pääsiäiset ovat aikaa, jolloin hänen tehtävä olisi huolehtia lapsen pääsiäiskokemuksesta. Isä olikin ensin lähettänyt lapsen kaverilleen yökylään ja kyvyttömänä noutamaan lasta lähettänyt sisarensa asialle ja lapsen itkemään sisarelleen oudossa ympäristössä koti-ikäväänsä, Isä joi kaksi vuorokautta. Teiro tapasi pääsiäisen jälkeen isän, jonka kasvot olivat pahasti mustelmilla vakavan humalatilan jälkeen ja tuolloin Teiro oli todennut isälle, ettei alkoholi ole vastaus, kun isä oli valitellut pahoinvointiaan ja kuvannut juovansa sen vuoksi.
Teiroa ei kiinnostanut tieto, että isä oli koko lapsen elämän ajan juonut pahoinvointiinsa ja selitellyt tällä toimintaansa, koskaan hakematta apua toimintaansa, vaikka asiasta oli isälle todettu ihan samaa jo varmaankin parin kymmenen vuoden ajan.
Isä myös jätti lapsen keväällä yksin kahtena päivänä putkeen useaksi tunniksi iltamyöhällä, koska isä tahtoi harrastaa teatteria ja toisena iltana teatteriesityksen jälkeen mennä kavereineen baariin katsomaan lätkää.
Taaskaan lastensuojelua ei kiinnostanut.
Heinäkuussa isä pummi Saimaan kylpylässä viereisen pöydän asiakkaiden juomatta jääneet alkoholiannokset tarjoilijalta ja joi nämä lapsensa seurassa ja muutaman viikon päästä joi itsensä viinistä humalatilaan johtavalääkärinaisystävää tavattuaan samalla, kun nouti lastaan joka oli kaverillaan leikkimässä ja ei kyennytkään auton rattiin ja tahtoi lapsen pyöräilevän Vuosaaresta Itikseen ja samalla piti pysähtyä baariin oluelle. Tästä muutaman viikon päästä isä olikin taasen lapsen seurassa humalassa Venetsialaisten aikaan ja suututtuaan lapselle käski lasta menemään äidilleen, uhkasi lasta yksin heitteille jäämisestä, jos lapsi lähtee äidilleen eli toimii isänsä vaateen mukaisesti ja vielä ilmoitti, että jos lapsi menee äidilleen: "Takaisin ei ole tulemista." Niin humalassa isä oli, ettei ymmärtänyt toimivansa järjettömästi lasta kohtaan.
Jostain syystä kesällä 2014 Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine ei välittänyt siitä, että lapsi kertoi MediVidan perhetyölle isänsä lyöneen häntä ja samasta kummasta syystä juuri koulujen alettua syksyllä 2017 väitti vuorostaan Maunulan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen, että lapsella on isällään kaikki hyvin.
Pyykönen jopa väitti sähköpostissaan (jota ei saisi lähetellä lakiemme mukaan) lapsen äidin psykoterapeutille lapsella olevan kaikki hyvin isällään oleosuhteisiin nähden 28.8.2017 ja sitten isä heitteillejättikin lapsen taasen 29.-30.8. välisenä yönä.
Onko Pyykönen tehnyt vieläkään rikosilmoitusta lapsen vastuusosiaalivirkailijan asemassa lapsen isästä, joka taasen heitteillejätti lapsen siitä huolimatta, että jo kesällä 2015 ilmoitettiin tarkasti lastensuojeluun, että lapsi oli heitteillejätetty ja tuon jälkeen useassa tilanteessa on mm. kevään 2016 aikana ilmoitettu lastensuojelulle, ettei isä ole lapsen elämässä, vaan harrastaa harrastuksiaan samalla kun estää lapselta myös normaalin suhteen äitiinsä ja tasaisesti tuon jälkeen on lastensuojelu saanut tietää, ettei lapsella ole hyvät oltavat isällään?
Mikä saa lastensuojelun niin sokeasti uskomaan, että toinen vanhempi on hyvä vanhempana, tekee hän mitä vain ja mikä saa uskomaan, että toinen on kelvoton, ulkoistettavissa lapsen elämästä, vaikka hän ei lastaan mitenkään kaltoinkohtele?
Heitteillepano on Suomen rikoslain 21 luvun 14 §:n tarkoittama henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos. Se ei ole tekona hyväksyttävä, vaikkakin lain mukaan rangaistavuuden edellytyksenä on myös, että teko aiheuttaa vaaraa kohteena olevan hengelle tai terveydelle. Huomionarvoista olisikin lastensuojelussa ymmärtää, että vaikka lapsi voitaisiin katsoa olevansa näennäisesti turvassa kodissaan, jos vanhempi karkaakin omille teille yöllisiin menoihinsa, teon toistuvuus on omiaan haavoittamaan lapsen kehitystä vakavasti. Jo yksikin kerta haavoittaa lasta.
Helsingissä Pyykönen ajattelee, että vaikka teko ei ole hyväksyttävä, se on korjattavissa sillä, että lapsen heitteillepannut vanhempi toteaa lapselle jälkikäteen, ettei vanhemman teko johtunut lapsesta. Pyykönen, joka ei ymmärrä miten ihmisen kehittyminen toteutuu ja miten suuri vaikutus on muistijäljellä, ei käsitä, kuinka pitkiä lapselle ovat nuo hetket, kun hän on yksin heitteillä ja kuinka pelottavaa tämä lapselle on.
Pyykönen ei osaa asettua lapsen asemaan edes niin, että tajuaisi kuulla lasta ja kysyä lapselta: "Miltä sinusta tuntui? Mitä ajattelit?" Pyykönen ei ymmärrä kokemuksen jättämän muistijäljen vaikuttavuutta lapsen identiteettiin ja tätä kautta tulevaisuuteen. Häntä ei edes kiinnosta tavata lasta. Hän lasta tapaamatta tietää lapsen edun ja tarpeet, sillä hän on symbiottinen kasvattaja, fallinen aikuinen, jolle lapsi on alemmassa asemassa. Silti hän saa työskennellä lastensuojelun avohuollossa johtavassa asemassa.
Täällä Mieron tiellä pohdin, onko lastensuojelusta kadonnut vanhemmuuden tukemisessa järki todella niinkin pahasti, kuin se on vuosien aikana minulle ilmennyt? Voiko se todella olla totta?
Siinä missä Pyykönen aloitettuaan lapsen vastuusosiaalivirkailijana 9.5.2017 päätti, ettei tue enää ollenkaan lapsen äitiä vanhemmuudessa, vaan toimii vain isän tarpeiden täyttäjänä, ei lapsen entinen vastuusosiaalivirkailija, joka lupasi kesällä 2016 äidille, että jos isä ei ole vuoden kuluttua kyvykäs äidin kanssa yhteistyöhön, hän alkaa tekemään töitä voimallisemmin yhteistyön syntymiseksi, koska tämä on lapsen tarve ja etu ja myös huoltajan (isä) velvollisuus toiminnassaan toteuttaa, ei enää edes vastaa äidille yhteydenottoihin perustellakseen, miksi Pyykösen toiminta eroaa täysin siistä, mitä Teiro lupasi äidille.
Näyttääkin siltä, ettei lastensuojelun tarkoitus ole suinkaan tehdä työtä lapselle lasta kuullen ja lasten tarpeisiin vastaten, vaan ideana on peitellä omia virheitä vakavasti otettavassa viranomaisasemassa. Työryhmän kasvojen pesu meneekin yhä edelle siitä huolimatta, että Eerikan kuolematapausta koskevassa sosiaalityössä samoin toimineet sosiaalivirkailijat saivat tuomionsa.
Pyykönenkin tahtoi 30.8. ilmoittaa lapselle puhelulla lapsen äidin kautta, että lapsen on mentävä 31.8. isälleen heitteillejätöstä huolimatta, koska Pyykösen mielestä sillä, mitä lapsi ajattelee, tuntee tai kokee ja tätä kautta tahtoo ja tarvitsee, ei ole hänelle mitään väliä lapsen vastuusosiaalivirkailijana, sillä lapsi on hänen mielestään 10-vuotiaana liian nuori saamaan häneltä tarvitsemaansa huomiota, arvostusta ja välittämistä. Pyykönen ilmoitti, ettei 10-vuotiaalla ole Helsingin lastensuojelun tai itseasiassa koko Suomen lastensuojelun tai vedetään vielä paremaksi, koko maailman laajuisen lastensuojelullisen työn mielestä oikeutta mielipiteeseen tai edes päättää mitä päätöksiä hänen puolestaan tehdään ja miten hänen elämään kosketaan aikuisten toimesta.
Eerikankaan ei annettu päättää ja lapsi kuoli.
Jännää, ettei Helsingissä sitten virheistä opita yhtään mitään.
Kummaa, että niinkin epäluotettava on lastensuojelu, että kun se lupaa vuonna 2016, että alkaa tekemään töitä vieraannuttamisen katkaisemiseksi edes vuoden kuluttua ja jopa suunnittelee työmuodon tämän toteuttamiseksi vuoden 2017 alussa, jo kesällä 2017 ilmoittaakin lastensuojelu sosiaalityöntekijän vaihduttua, että vieraannuttamisen tukemista aiotaankin jatkaa ilman yhtään järkevää perustelua ja tuo järkevimpiä päätöksiä ryhmätyönä tehnyt sosiaalivirkailija katoaakin sitten johtoasemaansa tavoittamattomiin, niin ettei häneltäkään saa peruseluja muuttuneelle toiminnalle. Lapsen äiti on koettanut saada yhteyttä Teiroon, joka ei vastaa.
Ovatko helsinkiläiset sosiaalivirkailjat ollenkaan tervejärkisiä, jos vieraannuttaminen ja lasta kohtaan väkivaltaisen vieraannuttajan tukeminen vieraannuttamisessa on heidän mielestään järkevä lapsen edunmukainen toimintatapa? Miten voi sosiaalivirkailijan subjektio erotessaan lapsen sanoittamasta tarpeesta olla lapsen etu, jos ei ole mitään perustelua edes sosiaalivirkailijan näkemykselle? Ja miksi tällaisessa olosuhteessa Helsingin lastensuojelun johto pakoilee johtamisvastuutaan?
Vanhemmuuden tukeminen ja lapsen asema vaikuttajana kuuluu lastensuojelulakiin ja se avataan selkeästi sanoin:
4 §
Lastensuojelun keskeiset periaatteet
Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:
1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;
2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;
3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;
4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;
5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;
6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä
7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.
Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.
Kyseisen lapsen kohdalla yksikään ei näistä toteutunut vuonna 2015 vs. sos. Jokisen toimiessa lapsen vastuusosiaalivirkailijana tai keväällä 2016. Teiron ollessa lapsen vastuusosiaalivirkailja, joitakin kohtia laista toteutettiin paremmin, mikä ei ollut vaikea tehtävä ottaen huomioon menneet toimimattomuudet, mutta Pyykösen aloitettua lapsen vastuusosiaalivirkailjana lastensuojelulaki onkin kadottanut taasen merkityksen yhteiskunnassamme toiminnallisena ohjenuorana. Teiro sentään poisti väkivaltaisen isän puolison lapsen vaikutuspiiristä vaatien isää tähän, kun isä ei itse kyennyt lasta turvaamaan päätöksellä, joka katkaisisi väkivallan lasta kohtaan. Pyykönen nyt sitten tahtookin satuttaa lasta tukemalla lapsen isää vieraannuttamispyrkimyksissä ja myös toimia täysin järjen vastaisesti tukien isää sokeasti, joka heitteillejättää lastaan.
Mitä se Helsingin lastensuojelun johtoryhmä oikein tekee niissä kokouksissaan, jos se ei pohdi miten saadaan työntekijät toteuttamaan lakia moniammatillisessa yhteistyössä muiden kunnan viranomaisten kanssa? Mitä järkeä on maksaa johtoryhmälle palkaa, jos sitä ei kiinnosta rakenteellisen väkivallan katkaiseminen?
Tietääkö Helsingin lastensuojelu mitä on rakenteellinen väkivalta, josta kerrotaan lastensuojelun käsikirjassa seuraavaa:
Rakenteellinen väkivalta
Aktiivista rakenteellista väkivaltaa on hierarkkisuus, kun joillain ihmisillä tai ryhmillä on oikeus määräillä ja alistaa muita heidän tarpeistaan, tunteistaan ja oikeuksistaan piittaamatta. Tällaista tapahtuu jatkuvasti kaikkialla yhteiskunnassa, kodeissa, työpaikoilla ja erilaisissa yhteisöissä.
Lapsiin kohdistuvana passiivisena rakenteellisena väkivaltana voidaan pitää yhteiskunnassa sellaisia säädöksiä, käytäntöjä ja normeja, joissa ei oteta huomioon lapsen oikeuksia ja kehitysmahdollisuuksia.
Huomaako Manulan lastensuojelun johtava sosiaalivirkailja Riikka Pyykönen olevansa lapsia kohtaan väkivaltainen, kun hän ei huomioi lapsen oikeuksia, tarpeita ja tunteita ja välitä näistä tuon taivaallista tehdessään toiminnallisia päätöksiä lapsen vastuusosiaalivirkailijana?
Entäpä velvollisuus tukea vanhempia, eikö sekään kiinnosta Pyyköstä, jonka tehtävä oli ennakoivasti estää lapsen heitteillejättö sosiaalityön keinoin, sen sijaan, että väittää lapsella olevan olosuhteisiin nähden ihan turvallista mistään asiasta suorittamatta yhtään objektiivista tutkimusta?
Miksi lastensuojelu peittelee lapsiin kohdistettua väkivaltaa, kun lapseen kohdistaa väkivaltaa vanhempi, jota lastensuojelu puolsi huoltajaksi? Samasta syystäkö, jonka vuoksi peitellään väkivaltaa, jota sijaisperheissä kohdistetaan lapsiin? Onko lastensuojelu todella objektiivinen tuki lapsiperheille ja yhteiskunnalle?
Mitä kaikea lastensuojelu salaakaan?
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suuri osa yksin jääneistä lapsista pelkää. Jos ulkona on pimeää, lapsi tuntee olonsa yksinäiseksi. Lapsen kyky eritellä omia pelkoja ulkoisesta todellisuudesta on rajallinen. Siksi hän saattaa yksin ollessaan joutua pelon valtaan.
Lue myös:
Mannerheimin lastensuojeluliitto muistuttaa: Älä jätä pientä koululaista yksin (MTV 1.6.2015):
https://www.mtv.fi/…/mannerheimin-lastensuojelulii…/5149654…
Miksi lastensuojelu peittelee lapsiin kohdistettua väkivaltaa, kun lapseen kohdistaa väkivaltaa vanhempi, jota lastensuojelu puolsi huoltajaksi? Samasta syystäkö, jonka vuoksi peitellään väkivaltaa, jota sijaisperheissä kohdistetaan lapsiin? Onko lastensuojelu todella objektiivinen tuki lapsiperheille ja yhteiskunnalle?
Mitä kaikea lastensuojelu salaakaan?
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suuri osa yksin jääneistä lapsista pelkää. Jos ulkona on pimeää, lapsi tuntee olonsa yksinäiseksi. Lapsen kyky eritellä omia pelkoja ulkoisesta todellisuudesta on rajallinen. Siksi hän saattaa yksin ollessaan joutua pelon valtaan.
Lue myös:
Mannerheimin lastensuojeluliitto muistuttaa: Älä jätä pientä koululaista yksin (MTV 1.6.2015):
https://www.mtv.fi/…/mannerheimin-lastensuojelulii…/5149654…
RSS Feed
