
Jos sinulla olisi todella kamala tilanne elämässäsi vanhempana ja tietäsit olevasi vieraannuttamisen kohdevanhempi ja sosiaalitoimenkin kohdistaman vakavan henkisen väkivallan uhri ja olisit juuri saanut kuulla, että 8-vuotias tyttäresi tahtoo kuolla, olisit menettänyt huollon kahdella aikuiselle, jotka eivät niinkään välitä lapsesta, vaan huolto-oikeuden voittamisesta hinnalla millä hyvänsä tekemällä sen eteen kaikkensa mistään moraalisäännöstä piittaamatta, olisiko sinusta voimaannuttavaa, että perheneuvolan työntekijä, jonka tehtävä on tukea sinua vanhemmuudessaan haukkuisi sinua Piruksi?
Olen kovasti miettinyt miten muotoilisin tämän, mutta en oikeastaan tiedä miten kirjoittaa siitä henkisestä väkivallasta mitä sosiaalitoimi kohdistaa asiakkaisiinsa pahimmillaan.
Kun joutuu vakavan henkisen väkivallan uhriksi oma identitetti pirstaloituu ja nuo kokemukset, joilla ei ole loppumispistettä samoin kuin fyysisen väkivallan kohdalla, jäävät haavoittamaan mieltä, on vaikeaa jäsentää edes kirjallisesti paperille miten kaikki tapahtui ja kuinka henkinen väkivalta haavoitti todella monia. Se on valtava ketju sosiaalisessa verkostossa, jossa haavoitettu haavaansa kantaessaan haavoittaa monia empaattisia.
Terhi Keso luuli, että hän voi sanoa mitä vain ja haavoittaa yhtä ihmistä haavoittamatta samalla monia. Hän ei käsittänyt, että väkivalta on kierre, joka on rakentanut rakenteellisen väkivallan yhteiskuntaamme. Me emme käsitä olevamme väkivaltaisia, koska niin monet ovat väkivaltaisia ja me emme tiedä mikä on väkivaltaa, Sosiaalityö kuitenkin väittää olevansa kyvykäs arvioimaan muiden haavoittavaa toiminaa ja ei nähtävästi tarvitse mielestään itsereflektaatiota. Sosiaalityö saa osoittaa sormella muita.
Eräs huolestuttava seikka sosiaalityön väkivaltaisuudessa on se, ettei esimiestaho välitä siitä miten heidän alaisensa kohtelevat asiakaitaan. Kun Keson törkeästä lauseesta valitettiin, ei siihen puutunut yksikään esimies Helsingin perheneuvolan idän työryhmä 2:ssa. He jopa vähättelivät Keson toimintaa sanoilla: "Ei sinua ole kutsuttu Piruksi, sinua sanottiin, että olet kuin Piru. Se ei ole sama asia." Tämän kaltainen saivartelu oli Keson esimiehen mielestä sopivaa työskentelyä. Esimiehen esimieskään ei osannut pahoitella Keson toimintaa.
Kaikki tämä tuli helsinkiläisäidin mieleen, kun hän kohtasi ohimennen Keson perheneuvolan Idän työryhmä 1:sen tiloissa. Viime tapaaminen päätyi noihin Keson törkeisiin sanoihin miltei vuosi sitten, eikä Keso ikinä lähettänyt äidille edes anteeksipyyntöä jälkikäteen.
Jos ravintola-alalla joku sanoisi asiakkaalleen jotain tuollaista, hän saisi suoraan potkut. Ravintola-alalla on kolmen varoituksen menetelmä, mutta kahdessa asiassa se on oikaistavissa suoralla erottamisella. 1) bolaaminen eli kassasta varastaminen ja 2) asiakkaan kaltoin kohteleminen. Koska Keso yhä kuljeskelee perheneuvoloiden käytävillä, on sosiaalitoimi Helsingissä tuonut selkeästi esille, että sosiaalivirkailijat saavat haukkua "Kuin Piruiksi" asiakkaitaan. Linjaus on selkeä. Väkivaltaisuus työssä hyväksytään työmenetelmänä ja taputellaan kahvikutsuilla tajuamatta sen vakavuutta.
Helsinkiläisäiti voi kertoa, että onneksi hän on päässyt Keson törkeyksistä eroon. Hän joutui tuon tapahtuman jälkeen taistelemaan perheneuvolan tuesta, sillä Keso vielä teki kaikkensa leimatakseen äidin yhteityökyvyttömäksi esimiehille selitellen näin törkeää toimintaansa. Johto olisi tahtonut kokonaan lopettaa äidin vanhemmuuden tukemisen monilla retorisilla Keson esittämillä väitteillä. Sosiaalityöntekijät johtoasemassa väittivät olevansa tapaamatta äitiä kyvykkäitä kertomaan äidin henkisen terveyden tilan. Äiti kävi pitkän keskustelun argumentoiden tarkasti jokaiseen väitteseen, ne kaaten retoriikaksi ne osoittaen ja sai lopulta Perheneuvolan Idän työryhmä 1:stä johtava psykologi Raija-Liisa Keinin tuen. Keson ja Keinin antaman perheneuvolatyön välillä on selkeät erot. Keso ei osaa kuunnella ollenkaan asiakasta ja tehdä asiakaslähtöistä työtä. Lapsi ei ole Keson työskentelyssä keskiössä, vaan hän itse. Keso ei erota omaa ajatteluaan muiden ajattelusta ja näe yksilöitä täällä. Keso ei osaa kysyä.
Keson toiminta mahdollisesti johtui stressistä. Hän tiesi äidin nauhoittavan tapaamisen. Perheneuvola oli lopettanut lapsen asiakkuuden heti kuultuaan lapsen sanoittavan itsetuohoa. Äiti totesi, että hän tahtoo todisteen sille, että hän vastustaa tällaista lapsen heittelillejättämistä. Keso ei kestänyt sitä, että aina kun Keso argumentoi, äiti katsoi puhelimeensa merkiten, että se mitä Keso todella sanoi, oli nauhoitettu.
Äiti ei kuitenkaan ole mikään piru tai kuin piru. Äiti oli tottakai kauhuissan, kun perheneuvola päättää olla tukematta itsetuhoista lasta. Äiti toi Kesolle esille, että Keso syyllistyy lapsen heitteillejättöön, kun noin vain lopettaa vakavassa tilanteessa lapsen perheneuvola-asiakkuuden väittäen, ettei se ole tarpeellinen. Keso väitti, että lapsen isä olisi yksin syypää asiakkuuden lopettamiseen ja ilmoitti, ettei perheneuvola-asiakkuus ole pakollinen. Eipä Keso myöskään ilmoittanut lastensuojeluun, että asiakkuus loppuu tuoden huolta asiasta esille.
Joku voisi kertoa Kesolle ja hänen esimiehilleen, että äiti ei ole "Kuin Piru" ja että äiti oli oikeassa. Lapsi tuli voimaan huonommin ja hänellä ei ollut ketään tukena tuolloin ja kriisityön sääntöjen mukaan on tarkasti kirjattu, ettei kriisin uhria saa hylätä ja että kriisityöntekijöiden tulee tarjota tuki kriisin hetkellä ja perustella vielä tarkaan miksi tuki on tarpeen. Keso toimii täysin näiden ohjeiden vastaisesti, vaikka osaa neuvoa, että Salli Saaren Kuin Salama Kirkkaalta taivaalta - kirja on hyvä kirja. Keso ei itse nähtävästi ole lukenut kirjaa, vaan hokee tätä kuin papukaija, koska muutkin näin ovat sanoneet, sillä ei tunne kirjan sisältöä. Kertokaapa Kesolle, että Piruksi haukkumansa äidin lapsi on nyt sairastunut vielä pahemmin. Lapsen itsetunnon on todettu romahtaneen, lapsi yhä tahtoo kuolla ja elää valtavissa peloissa ilman tukea ja kuulee pelottavia ääniä, harhoja, ja juoksee jopa näitä karkuun.
Keso aiheutti helsinkiläisäidille valtavaa pahaa oloa koko perheneuvolatyön ajan. Keson toimintatavat olivat luontaan työntäviä, sillä äiti vaistosi peitellyn puoluellisuuden koko ajan. Nainen oli valinnut puolen ja jo tuo on epähumaania perheneuvontaa. Se ei ole perhetyötä, vaan sotkeutumista huoltokiistaan, jonka vieraannuttaja laittaa alulle.
Keinin työskentely on paljon relevantimpaa. Keini ei kyseenalaista äitiä, vaan toteaa, että ei tunne isää, koska isä ei osallistu perheneuvola-asiakkuuteen. Perheneuvonta keskittyy vieraannutamiseen ja siihen kuinka äiti voi tukea kiintymyssuhdetta lapselta häneen haavoittamatta lapsen ja isän suhdetta, kun isä haavoittaa suhdetta. Äiti pitää tätä järkevänä ajatteluna ja pyysi itse tällaista tukea. Äiti on itse kokenut Keson kohtelun, jossa oli nähtävissä selkeästi kalasteluyritykset: isä oli haukkunut äitiä monin väittein ja seuraavassa äidin tapaamisessa Keso sitten koetti saada äidin kertomaan samat asiat itsestään itse, typerryttävänä. Keso koetti johdatella äitiä. Kuinka tuollaiseen kohteluun voi vastata? Pitäisikö Keson katsoa itse peiliin ja miettiä kuka hän on?
Ketään ei saisi koskaan solvata sosiaalityössä millän tavalla, vaikka olisi minkälainen haaste edessä. Kesolla on työparina psykologi. Hänestä kirjoitan joskus toisten, sillä joka kerta kun helsinkiläisäiti palaa ajatuksissaan siihen sekasotkuun, mitä Keso sai voimaannuttavan perheneuvonnan sijaan aikaan syksyllä 2015 haukkeussaan äitiä kuin piruksi, on se vaan yksinkertaisesti liikaa ajatuksia herättävää. Kysehän on henkisestä väkivallasta, jolla ei ole loppumispistettä. Niin ellet sitten hae tukea väkivallan uhrina. Viranomaisen toteuttamaan väkivaltaan ei saa mm. Turvakodilta tukea jostain kumman syystä.
Kuinka kukaan kehtaa enää tänä päivänä haukkua ihmistä Piruksi tai sen kaltaiseksi? Tahtoisiko Keso, että häntä kutsuttaisiin Pirun uudelleen syntymäksi? Eikö yleissivistys riitä tajuamaan, että pahempaa ei voi toisesta sanoa? Minkä koulun Terhi Keso on käynyt, kun ei peruskoulun opitkaan menneet perille.
Keso ei voi väittää ettei ole haukkunut helsinkiläisäitiä, sillä tapaaminen on nauhoitettu. Keso ei ikinä lähettänyt kirjallista anteeksipyyntöä, jota äiti pyysi. Olisi ollut edes asiallista pyytää anteeksi, kun neuvotaan pyytämään, jos ei osaa aikuisiällä sosiaalityön koulutuksen saaneena ilman neuvomista pahoitella omaa toisen henkistä hyvinvointia haavoittavaa toimintaa. Äiti ei solvannut Kesoa henkilökohtaisuuksiin menevillä loukkauksilla ja vaikka äiti olisi niin toiminut, ei se olisi oikeuttanut Kesoa toimimaan kuten hän toimi.
Keson näkemys on, että kun äiti saa tietää 8-vuotiaan tyttärensä kuolematoiveista ja perheneuvola päättää, ettei tue lasta, on järkevää haukkua äiti "kuin Piruksi". Keini on luvannut puhua työryhmissä siitä, miten haavoittavaa on henkinen väkivalta ja kuinka tärkeää on, ettei perheneuvolan sosiaalityöntekijät syyllisty tällaiseen. Onhan se kummaa, että jopa johtotaho Helsingissä ei pidä tällaista moitittavana toimintatapana.
Terhi Kesolle lyhyt oppimäärä googlaamalla Pirusta:
Piru (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Piru
Saatana (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana
Pahuuden henkilöitymä (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pahuus
Synti (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
Reflektio:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Reflektio