kuvankaappaus: https://akuankka.fi Tässä olen pohdiskellut syytä sille miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio sai pitää asemansa pienen Eerikan kuoleman jälkeen? Samaan aikaan monet vanhemmat menettävät lapsensa paljon pienemmistä syistä Vartion johtaman avohuollon toiminnan takia. Menettihän Eerikan äitikin lapsensa huollon ja lopulta lapsensakin, koska vanhemmutta ei tuettu lastensuojelun toimesta, vaan hänen äänensä lapsen asioissa asiantuntijana mitätöitiin.
En tiedä vastausta, sillä meistä kukaan ei pääse kuntamme salaisiin keskustelupiireihin kuulemaan miten tehdään päätöksiä, kuka tekee päätöksiä ja mihin päätöksillä pyritään.
Mitä on se lastensuojelun johtaja Nummikosken näkemys tarkoituksenmukaisuudesta? Kirjaukset näistä kuntamme toimista ovat niin mitäänsanomattoman laihoja tiedoltaan, että kirjausten tarkoituksenmukaisuus informaatiota antavana on pelkkä kaunisteltu kuriositeetti. Aivan kuten on tuomarin vala: "Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa lainkäyttötehtävissä toimin oikeudenmukaisesti lakia noudattaen," sillä eihän tuomari lupaa tehdä muuta kuin toimia kykyjensä ja omatuntonsa kehitystason mukaan.
Sosiaalityössä uutena huvituksena on, että sosiaalityöntekijä tai sosiaalivirkailija voi ilmiantaa ammattitaidottoman kollegansa väärät toimet sosiaaliviranomaisten virkarekisterin ylläpitäjälle. Kuinkahan moni todella kuluttaa tällaiseen aikaa, vaikka havaitsisi selkeät ihmisten oikeusturvaa vaarantavat seikat? Jo vanhusten hoitotyössä havaittiin Valviran tutkimuksessa, että hoitohenkilökunta ilmoittaa tutkimuksen aikana vanhuksia kaltoin kohdeltavan. Miksi ennen tutkimusta ei sitten ilmoitettu tästä samassa mittakaavassa juuri silloin kun tapahtumat tapahtuivat, vaan odotettiin että joku tekisi tutkimuksen? Miten tätä eivät huomanneet esimiehet ja puuttuneet asiaan?
Kuinka moni jättää kertomatta tutkimusten aikana totuuden olosuhteista, kun meidät on kasvatettu pelkäämään ja kaunistelemaan totuutta häpeä- ja syyllistykulttuurissa tuomiovaltaa pelkääviksi ja rangastuksen olevaisuudesta tietoiseksi sen sijaan, että meidät olisi kasvatettu ajattelemaan humaanisti, rakentavasti, ratkaisukeskeisesti ja tasa-arvoa arvostavaksi niin, että hakisimme sen toteutumista jokaisessa valinnassamme.
Kun Saimaan ammattikorkeakoulussa koulutettiin sosionomeja entisten Helsingin lastensuojeluviranomaisten luennoilla, he kertoivat kuinka Helsingissä puhuttiin epäkunnioittavaan sävyyn asiakkaiden vanhemmista ja tuotiin esille, kuinka kuormittavaa se on työyhteisössä niille jotka kunnioittavat elämää ja ihmisiä eivätkä tahdo sotkeutua ihmisten nimittelyyn ja erityisesti kuinka se vaikutti kokonaisvaltaisesti vääristäen lapsen asiakkuusprosessiin kulkua, koska keskityttiin lapsen elämäntilanteen parantamisen sijaan vanhempien solvaamiseen vaikkapa Runebergintortuiksi, koska vanhempi sanoitti lapsesta välittämistä paljon ja jakoi huoltaan alaikäisen huumeidenkäytöstä. Samaan aikaan Helsingin lastensuojelu tuotti tuollaisella toiminnalla tulosta mm. Outi Harjun-Koskelinin Pro Gradun kaltaisella tavalla, johtaen noviisin työelämässään mitätöimään opintojensa lopputyössä vanhemmat, jotka valittavat struktuurittomasta lastensuojelusta.
Kun moniammatillinen yhteistyö on havaittu toimimattomaksi ja struktuurittomaksi ja sitä on nyt alettu yliopistojemme toimesta kouluttamaan uusille viranomaisille, jää kysyttäväksi: "Miksi johtajat eivät ole aiemmin rakentaneet loogista moniammatillista yhteistyötä ja ovatko he ammattitaitoisia, jos eivät osaa reflektoiden oppia edes virheistään tuottamaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä?" Nythän koulutus moniammattillisesta yhteistyöstä on vasta kokeiluasteella uusille opiskelijoille ja nähtäväksi jää tehoaako koulutus ja muuttaako se tilannetta. Itse koulutushan ei määrää sitä, meneekö oppi käytäntöön. "Hauki on kala" - menetelmällä oppii tietämään, että hauki on kala ja jos katsoo samalla kuvaa hauesta, saattaa oppia muistamaan minkä näköinen on hauki, mutta ei se opeta ymmärtämään mikä on kala ja millainen kala on hauki, mikä on hauen merkitys maailmassa, nostamaan haukea, valmistamaan haukea tai tarjoilemaan sitä.
Nämä johtajat, jotka eivät osanneet luoda moniammatillista toimivaa yhteistyötä toimivat yhä johtajina ja matkaavat viranomaiskoneistossamme virasta toiseen pelkästään nimensä ja CV:nsä varassa. He toimivat toistensa suosittelijoina.
Kun Riitta Vartio totesi, ettei lastensuojelu ole tehnyt virheitä pienen Eerikan asiakkuusasioissa ja kun todettiin Valviran ja käräjäoikeuden toimesta, että virheitä oli tehty, ei kyennyt Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto reflektoimaan, että mm. sosiaalityön päällikkö Vartion luoman struktuurittoman lastensuojelun avohuollontoiminan takia kuoli lapsi. Vartio sai jatkaa työssään, vaikka hän ei havainnut alaistensa virheitä jälkikäteenkään.
Kun apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty piti vakavana lastensuojelun avohuollon toimintaa ja teki muistutuksen lastensuojelun toiminnasta helsinkiläislapsen kohdalla kesällä 2015, vastasi Vartio muistutukseen kirjallisesti marraskuussa 2015, ettei hänen tarvitse tutkia muistutuksen aihelmia, koska lapsella on lastensuojeluasiakkuus, vaikka hän suurin piirtein samaan aikaan istui lapsen asioissa palaverissa, jossa ilmoitti lopettavansa lapsen asiakkuuden. Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto ei välittänyt tästäkään. Myöskään Laura Räty ei enää jaksanut välittää, koska hänen kohdallaan suunniteltiin jo muuta asemaa kuin kaupungin johtaminen.
Kun Vartio kohteli epäkunnioittavasti julkisesti lastensuojelun asiakkaan vanhempaa, ei sosiaali- ja terveysvirasto välittänyt tästäkään, kuten ei välittänyt siitä, että Vartio aivan samoin kuin valehteli, ettei Eerikan kuoleman tapauksessa ole tehty virheitä, vartio myös valehteli asiakkaansa olosuhteista esittäen törkeitä väitteitä, vaikka ei ollut ikinä yhdenkään väitteensä taakse myöskään tehnyt tutkimusta.
Siitäkään ei välitetty lastensuojelun johdossa tai sosiaali- ja terveysvirastossa, että Vartion läsnäollessa koetti Vartion alainen mustamaalata retorisin valhein asiakkaan vanhempaa tämän vanhemmalle ja Vartio ei tähän mitenkään puuttunut. Ei välitetty siitäkään, ettei Vartion alainen suostunut tukemaan vanhempaa vanhemmuudessa ja lapsen kiintymyssuhteita ja Vartio oli tästä täysin tietoinen. Ei välitetty siitäkään, että Vartion alainen valehteli valan alla oikeudessa tuomarille ja Vartio ei välittänyt tästäkään.
Kun Vartio ilmoitti, ettei hänen tarvitse sosiaalityön päällikön asemassa viranomaisena osata edes sosiaalihuoltolakia ilman hallintolain mukaista perustelua ajattelulleen, ei sosiaali- ja terveysvirasto välittänyt tästäkään. Sosiaali- ja terveysvirasto ei välitä siitä, että lastensuojelun strukruutin vastuu on ihmisellä, jonka kyvyt ja omatunto ei velvoita häntä edes omassa ajattelussaan osamaan maamme kirjoittettua normistao, jonka mukaiseksi hänen tulisi johtaa lastensuojelumme toiminta.
Vartio on nyt huolissaan siitä, että tapaaminen jossa hän oli 26.10.2015 videoitiin ja video luvattiin lähettää asianomaisille, mutta sitä ei ole lähetetty. Hän on huolissaan, koska asianomaiset taasen kyselivät sitä. Hän olisi muuten unohtanut koko asian. Video on hävinnyt jonnekin ja kukaan ei tiedä minne se laitettiin tai miksi kopioita ei saatu aikaan edes puolessa vuodessa saati yhdeksässä kuukaudessa vaikka sitä on kyselty useasti ja myös Vartiolta. Vartio ei ole huolissaan siitä, että hän on puoltanut vieraannuttajalle huoltoa, lopettanut kuolemaa toivovan lapsen asiakkuuden antamatta lapselle tukea ja aiheuttanut toiminnallaan paljon kärsimystä monille ihmisille ja erityisesti lapselle, joka ilmoitti myöhemmin uudelleen ajattelevansa kuolemaa ratkaisuna.
Miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion kaltaiset ihmiset saavat sitten työskennellä asemassaan ja kukaan ei vaadi hänen virka-asemansa täyttämistä jollakin nuoremmalla, lakia ja normeja kunnioittavalla, jota kiinnostaa lapsiemme todellinen etu, totuuden kohtaaminen ja vastuun kantaminen ja palveluiden tuominen lähelle ihmisiä? Onko sosiaali- ja terveysvirasto riippuvainen viranomaisistaan, joiden kyvyt ja omatunto ei riitä täyttämään tehtävänantoa? Miksi Vartion kaltaiset eläkettään kartuttavat saavat jatkaa eläkkeensä kartuttamista, kun he eivät vastaa tarpeisiin palkkaa saavina?
Lastensuojelun johtaja Nummikosken mielestä Helsingissä on lastensuojelussa paljon osaamista ja ammattitaitoa ja ihan innostumista. Hän tietää tämän, koska hän oli tavannut jo kuusi viikkoa virassaan lastensuojelun johtajana työskenneltyään ihmisiä tuhannesta alaisestaan ja kuudessa viikossa hän osasi tämän selvittää ja pitää selvitystään objektiivista tietoa antavana. Nummikoski oli innoissaan nähdessään alaistensa iloiset pyrkyrihymyt ja hienon näytelmän, joka hänelle rakennettiin. Samaan aikaan, kun hän kääntää päänsä nousevat hiiret takaisin pöydälle, kirjoittavat valheita asiakirjoihin, ilmoittavat ettei lakia tarvitse osata tai noudattaa, vanhemmuutat ei tarvitse tukea ja lapsi tulee vieraannuttaa vanhemmastaan ja jos tästä valittaa Nummikoskelle, hän ilmoittaa, että toiminta on kaikesta huolimatta ollut tarkoituksenmukaista. Tai sitten Nummikosken videokin on vain imagokonsultin suunnittelema keijukaistarina sinisilmäisille kuntalaisille aivan samoin kuin oli Virastopäällikkö Juvosen lasunto Helsingin Sanomille kesällä 2015, kun hän vuorostaan väitti lastensuojelun kuulevan lapsia ikinä tutustumatta yhteenkään lapseen tai näiden vanhempiin. Eerikan kuoleman jälkeen on nostettava imagoa. Miten pääsi Nummikoski virkaansa, se selviää samaisesta tallenteesta, kun hän kertoo mistä tuli. Hän ei kerro mitä hän osaa ja mitä hän tahtoo lapsillemme antaa, vaan hän painottaa kaiken aikansa lapsiemme sijaan alaistensa kehumiseen ja yhteistyötahojen etäisyydestä valittamiseen sekä samojen fraasien toistamiseen papukaijana, joista on puhuttu jo pitkään.
Täällä Mieron tiellä joudun toteamaan, että objektiivinen tutkimus lastensuojelumme tilanteesta ei ole sosiaali- ja terveysviraston hallussa Helsingissä. Kyse on iloisesta näytelmästä, jolla tahdotaan luoda iloinen mielikuva heille, jotka eivät tarvitse kunnan sosiaali- ja terveyshuollon palveluja. Jotta mielikuva saisi todenmukaisuudenhäivähdyksen mainitaan joitakin ongelmakohtia, mutta annetaan ymmärtää, ettei ongelma ole lastensuojelussa vaan yhteistyötahoissa. Päiväkoti ei tuo ikinä lastensuojelupalveluja lähemmäksi perheitä, ei myöskään koulut tai terveydenhoito, sillä vastuu on lastensuojelulla itsellään siitä, kuinka lähellä he ovat lapsia ja perheitä ja osaavatko he kuulla ihmisiä.
Nummikoski ei ymmärrä, että hän ei voi tuntea tuhatta alaista ja tietää heidän ammattitaitoaan kuuden viikon jutustelun jälkeen, vaikka tällaisen asian tietää jokainen järkevä ihminen. Nummikoski ei ymmärrä, ettei moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta voi vastuuttaa lastensuojelullisessa työssä muita yhteistyötahoja, sillä vastuu on lastensuojelulla lastensuojelullisessa työssä ja muilla tahoilla on omat vastuunsa.
Nummikoski ei ymmärrä, että jos hänen alaisensa eivät osaa työtä, ei mikään yhteistyötaho pysty muuttamaan esimierkiksi Riitta Vartiota laista ja lastemme oikeusturvasta välittäväksi, rehelliseksi objektiivista tutkimusta ja vanhemmuuden tukemista johtamisessa hakevaksi. Ei mikään yhteistyötaho saa lastensujelua kuuntelemaan heitä, jos kuuntelemaan ei ole johdettu. Jos johdetaan vain pyöriskelemään itsekehuissa ja vastataan Outi Harjun-Koskeliinin tarpeeseen saada uskoa olevansa täydellinen, eivät nämä "täydelliset" ymmärrä nähdä itseään oppijoina, joiden tehtävä on myös kehittää itseään ja muuttaa omaa toimintaansa. Ei palvelutyötä tehdä ylpeydellä, sitä tehdään nöyryydellä nostaen asiakas jalustalle.
Nummikoskikin asetti sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion sijaisekseen itse kesälomaillessaan heti virkakautensa ensimmäisenä vuotena, koska Sisko Lounatvuorikin oli käyttänyt Vartiota sijaisenaan. Sillä ei ole mitään väliä, että Vartion ei mielestään tarvitse osata Suomen lakeja jotka koskevat sosiaalityötä. Koko puljun voi jättää tällaiselle ihmiselle, sillä vain yksi lapsi on median mukaan kuollut.
Onhan se tietenkin hyvä, että muutoksia halutaan ja parempaan pyritään ainakin väitteen muodossa, mutta jos työssä heti suljetaan silmät ja puhutaan kameralle palturia tietämisestä, kun ei edes voi tietää, vain jotta saadaan kansa uskomaan sanoihin, menettävät sanat merkityksensä toiminnan läpinäkyvyyden takia. Tämänkin toimituksen jälkeen Nummikoski voi muuttaa toimintaansa ja todeta: "Saadaksemme yhteistyötä, meidän on ensin osattava oma työmme ja osattava kertoa sen merkityksestä ja tarkoituksesta ja yhteistyössä ymmärtää muiden työtä ja kuunnella heitä. Meidän tehtävämme on selvittää tuen tarpeet ja auttaa muutoksessa."
Nummikoski kuitenkin ymmärtää, että palvelut on saatava lähemmäksi perheitä. Hän ei tosin tämän muilta kuulemansa fraasin toistaessaan kaiketi ymmärrä mitä se tarkoittaa perheiden näkemyksessä ja on siksi etäällä siitä, miten tämä perheiden kohtaaminen voitaisiin luoda lastensuojelullisessa työssä. Ei sitä tehdä valittamalla yhteistyötahojen etäisyydestä lastensuojeluun, vaan se tehdään viemällä lastensuojelu lähelle perheitä ja yhteistyötahoja.
Vanhemmat toivovat aitoa rehellistä kohtaamista ja humaania ratkaisukeskeistä ihmiselämää arvostavaa työtä sen sijaan, että heidät mitätöidään tai idenfioidaan ongelmaperheiksi. Perheet tahtovat myös perhe-elämän kunnioitusta ja oikeuden perhe-elämään koskemattajättämiseen, jos siihen ei ole oikeasti syytä koskea. Perheet eivät tahdo, että viranomaiset väittävät olevansa ammattilaisia, vaan tahtovat ammattitaitoa. Ammattilainen ei väitä olevansa ammattilainen, vaan asettaa tähtäimen tuoden esille mikä kaikki on tärkeää osata huomioida tähtäimen saavuttamiseksi. Ammattilainen kysyy asiakkaaltaan mitä tämä tahtoo.
Ammattilainen tietää olevansa aina kehittyvä oppilas ja uskaltaa tämän myöntää. Ammattilainen ei muuta muita, vaan muuttaa omaa toimintaansa, koska tietää, että itsensä muuttaminen on helpompaa, kuin muiden ja tietää, että kun itse muuttuu se luo myös muutoksen muutokseen reagoiviin muihin.
Nykyään melkein kaikki osaavat lukea, mutta vain harvat osaavat ajatella.
- Alfredo Ottaviani
Mallioppimani neuvoni sosiaalitoimelle ympäri Suomea:
Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.
- Albert Einstein
Saila Nummikoski:
Kuusi viikkoa lastensuojelun johtajana – Helsingissä ilahduttaa osaaminen:
http://www.hel.fi/…/…/kuusi-viikkoa-lastensuojelun-johtajana
Yle - Kuntien suojatyöpaikat ärsyttävät:
http://yle.fi/uut…/kuntien_suojatyopaikat_arsyttavat/6850821
Suojatyö (wikisaakirja):
https://fi.wiktionary.org/wiki/suojaty%C3%B6paikka
Huom!
Julkisen sektorin työntekijä saattaa kokea hänen työpaikkansa nimittämisen suojatyöpaikaksi halventavana. Sanaa käyttävät jotkin yksityisen sektorin työntekijät ja he, jotka haluaisivat karsia julkisen sektorin menoja poistamalla turhiksi kokemiaan työpaikkoja tai työntekijöitä julkiselta sektorilta
RSS Feed
