Syyttömiä tuomitaan valheiden vuoksi oikeudessa Lokakuun Liike julkaisi uutisen Sosiaalityöntekijä syyttää alaansa laittomuuksista (5.11.2016), jossa mainitaan Leeni Ikosen sekä Outi Mannosen pohtivan vanhempien ja lasten asemaa huostaanotto-oikeudenkäynneissä.
He kritisoivat lastensuojelutuomioistuimena toimivaa hallinto-oikeutta, jossa huostaanoton perusteluksi voivat heidän mukaansa riittää sosiaalityöntekijöiden tekemät asiakaskirjaukset.
Heidän huolenaan on lapsen ja vanhempien asema, jossa vanhempi joutuu todistamaan lastensuojelun väitteet perättömäksi retoriikaksi, kun taas lastensuojelu ei ole todistusvelvollinen väitteidensä todenperäisyydestä. Sosiaalivirkailijan väitettä pidetään oikeudessa suoraan totuutena. Miksi?
Peustelua näkemykselleen, että huostaanotto-oikeudenkäynnit tulisi siirää käräjäoikeuteen, Ikonen ja Mannonen ei anna. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet jo, että huoltajuusoikeudenkäynneistä, jotka muistuttavat tavallaan huostaanotto-oikeudenkäyntejä, jopa miltei kolmannes tuomioista ovat vieraannuttavia. Nämä käydään käräjäoikeudessa, joten mikä takaisi, ettei sosiaalitoimi pääsisi myös käräjäoikeudessa toteuttamaan vieraannuttamista esittämällä valheellisia lausuntojaan perheistä totuutena, niin että tuomaristo uskoisi ne suoraan?
Kaikista riitaisimpiin huoltajuusoikeudenkäynteihinhän liittyy myös lastensuojelu, jonka tukea jompi kumpi vanhemmista on hakenut jostain syystä. Vieraannuttaja on voinut hakea tukea lastensuojelulta, saadakseen fabrikoituja asiakirjoja, joita käyttää toista vanhempaa vastaan huoltajuusoikeudenkäynnissä ja vieraannuttamisen kohde on voinut hakea apua saadakseen apua vieraannuttamisen katkaisemiseen.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä. Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä. Väärää vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta olosuhteiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tulkitsee perheen tilannetta ilman tutkimusta. Sillä siis ei ole väliä mitä sosiaalitoimi väittää olosuhteeksi, sillä tutkimusta ei ole suoritettu olosuhteen ymmärtämiseksi sosiaalitoimenkaan toimesta.
Helsinkiläisäidin kohdalla Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine tuotti kasapäin äidistä kirjauksia, joiden taakse Laine ei suorittanut asianmukaista tutkimusta. Laine ei edes suostunut uskomaan moniammatillisessa työryhmässä muiden ammattilaisten näkemystä. Hän myös valehteli hovioikeudessa valan alla. Vaikka hovioikeudessa Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen, joka jatkoi lapsen asioissa työskentelyä Laineen jälkeen luottamuspulan takia, kertoi Laineen jättäneen asianmukaiset tutkimukset tekemättä väitteilleen, ei oikeusistuin kyennyt havaitsemaan lastensuojelun laitonta vallankäyttöä. Myöskään Jokinen ei suotunut ottamaan työskentelyssään huomioon äidin, äidin läheisten tahi äidin kanssa työskentelevien muiden ammattilaisten näkemystä ja mitätöi äidin äitiyden koko työskentelynsä ajan lapsen asioissa. Jokinen vain huokaili työkseen, kun kohtasi äidin ja esitti itsekin valheita äidistä ja omista sanomisistaan.
Sekä käräjäoikeus ja hovioikeus esti helsinkiläisäidiltä jopa mahdollisuuden todistaa lastensuojelun toiminnan laittomaksi ja isän toiminnan olevan tuon laittoman toiminnan takana sanoin: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan." Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate ei siis toteutunut käräjäoikeudessa tahi hovioikeudessa myöskään. Euroopan ihmisoikeussopimusta ei siis toteuteta näissäkään oikeussaleissa. Äidin asianajaja hovioikeudessa, Leeni Ikonen, totesi hovioikeuden tuomion törkeäksi ja selitti toiminnan yleiseksi samankaltaisissa tapauksissa.
Ikonen myös totesi äidille, että huoltajuusoikeudenkäynneissä useat asianajajat yhä ajavat tietoisesti vieraannuttajien etua voitonhimoissaan, eivätkä hae lapsen etua. Äidille kävi Isän asianajaja Ilse Lehtimaja Asianajaja toimisto Asianaisista hovioikeuden taulla sanomassa Ikosen kuullen, ettei äidin pitäisi ottaa hänen puheitaan oikeudessa henkilökohtaisesti, koska hän koki ajavansa vain päämiehensä asiaa. Äiti totesi Lehtimajalle, että tämän kannattaisi hankkia ensin lapsia ja vasta sitten edustaa kettään huolto-oikeudenkäynneissa ja jatkoi, että huolto-oikeudenkäynti koskee lasta eikä suinkaan kumpaakaan vanhempaa. Lehtimaja ei ymmärtänyt lapsettomana lapsen asemaa ollenkaan, vaan haki vain päämiehensä, vieraannuttajan, voittoa.
Tuomaristo ei tunnista hovioikeudessakaan tällaista teatteria.
Onko siis mitään merkitystä todella sillä, missä oikeussalissa istutaan käsittelemässä lapsiasioitamme, jos YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus, hallintolaki, sosiaalihuoltolaki tahi lastensuojelulaki ei ole tuttu niin sosiaalivirkailijoille, kuin myöskään tuomaristolle katsomatta sitä, onko kyse nyt hallnto-oikeudesta tahi käräjäoikeudesta?
Olisiko viisaampaa vaikka valittaa siitä, että näitä työntekijöitä, jotka on palkattu palvelemaan kansaa, ei kouluteta tarpeeksi hyvin eli heillä ei ole tarvittavia valmiuksia ja kykyjä työhönsä, heidän kykyjään työhönsä ei tarkisteta ja valvota tarpeeksi tarkkaan, heidät on vapautettu vastuustaan, koska eivät ole virheidensä edesä korvausvelvollisia ja he saavat vapauden tehdä mitä huvittaa juuri sillä hetkellä tehdä juuri vain tästä syystä.
Täällä mieron tiellä totean, että kun alkuperäinen ongelmamme on jo peruskoulusta saatava koulutus ja ammattitaidottomat sosiaalityöntekijät ja heidän virheitään kasvattavat oikeuslaitokset, ei ongelman pallotteleminen eli vastuun siirtäminen laitoksesta toiseen mitään muuta. Kansa on jo saanut tarpeeksi pallottelusta ja siitä on valitettu paljon. Vihoviimeinen vastuu on hallituksella, joka itsekin pallottelee kansaa suhdanteiden viemänä kykenemättömänä ennustamaan suhdanteisiin tulevassa vaikuttavia tekijöitä ja valvomaan olosuhteiden muuttujatekijöitä tarpeeksi ripeästi vaikuttaen olosuhteisiin.
Kuten Ikonen on myös todennut, totean, että viranomaiset tulisi asettaa vastuuseen, korvausvelvollisuuteen virheistään. Kun sosiaalitoimen edustajat joutuisivat henkilökohtaiseen korvausvelvollisuuteen virheistään ja tuomaristomme edustajat joutuisivat henkilökohtaiseen korvausvelvollisuuteen virheistään eli kun virheiden korvausvelvollisuus ei olisi edes valtiolla viranomaisten asemassa työskentelevien tekemien virheiden edessä, nämä ihmiset varmasti tahtoisivat itsekin tehdä tarkempaa työtä. Jos omasta pussista lähtee, alkaa kiinnostamaankin työn jälki ja tahtoo oppia uutta ja reflektoiden pohtia toimintaansa. Kunnon sanktiot myös viranomaisille virheistään työssään, kuten tavalliselle kansaalle, olisi sopiva ratkaisu pompottelun sijaan.
Jos Stubbin päälle kolajuomaa julkisesti kaatanut sai 30 päiväsakkoa siitä, että Stubb joutui viemään pukunsa pesulaan ja koki ylpeydessään kolauksen, pitäisi vs. sos. Laineen nyt vähintään saada sama ellei paljon enemmänkin siitä, että valehteli kirjauksissaan, joita käytettiin oikeudessa todisteina, koska niitä saa käyttää oikeudessa todisteena, viranomaisen lausuntoina, ja koska hän valehteli valan alla oikeudessa ja koska seurauksena oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen olosuhde, jossa ilman lain mukaista todistetta Laine väitti olesuhteeksi jotain mikä ei ollut olosuhde ja lapsi menetti oikeuden normaaliin elämään äitinsä kanssa juuri Laineen väitteiden takia ja äiti menetti oikeuden saada olla hän kuka on ja joutui Laineen esittämän ja toteuttaman valheellisen leiman alle. Mielestäni Laineen tulisi saada 30 päiväsakkoa jokaisesta teostaan, valheellisesta väitteestään, ja lisäksi joutua korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan kärsimyksestä niin lapselle, kuin äidille sekä myös äidin äidille ja äidin isälle, jotka myös ovat kärsineet olosuhteen vuoksi.
Kun vs. sos. Laine joutuisi korvaamaan ja samoin joutuisi muutkin sosiaalivirkailijat korvaamaan virheensä, jopa silloin kun kirjaus ei menisi todisteeksi oikeuteen, jo pelkästään asiakirjaväärentämisestä virheellisen tiedon kirjaamisen keinoin, ihmiselämän vaarantamisena, sosiaalitoimi asetettaisiin asemaan, jossa virheille ei annettaisi sijaa. Kun virheille ei anneta sijaa, asetataan sosiaalitoimi myös todella tutkimaan asioita, sen sijaan, että se tulkitsee olosuhteita ilman asianmukaista tutkimusta.
Kun sosiaalitoimi ei ole oikeutettu vapaasti tekemään virheitä työssään, vähenevät myös virheelliset tuomiot oikeussaleissa ja lisäksi päästään myös maatamme rahallisesti kuormittavista turhista oikeudenkäynneistä (unohtamatta kuinka ne kuormittavat perheitä). Toisaalta, jos tuomarit asetetaan myös korvausvelvollisiksi maksamaan virheellisistä tuomioistaan omasta pussistaan, vähenee myös varmasti nopeasti halu suoraan uskoa sosiaalitoimea.
Lakimme sanoo, että olemme syyttömiä, kunnes toisin on todistettu. Sosiaalitoimen syyttäessä meitä, tulisi heidän myös todistaa väitteensä. Tuomariston tuomitessaan meitä tulisi muistaa laki ja ymmärtää vaatia todisteet sosiaalitoimelta väitteilleen. Tuomariston tulisi hallinto-oikeudessa kuin myös käräjäoikeudessa myös antaa vanhemmille oikeus todistaa lastensuojelun toiminta ala-arvoiseksi, kun siitä on puhuttu jo niin pitkään.
Vaatimus asettaa vanhemmat viemään lastensuojelu oikeuden eteen valehtelusta on aivan liikaa. Eihän poliisit moista tutki ja syyttäjät eivät syytä, koska tuomarit eivät tuomitse. Eihän helsinkiläisäidin tehdässä tutkintapyynnön Laineesta ja tämän esimiehistä ja MediVidasta Pasilan poliisin tutkinnan johtaja Hyvärinenkään suostunut suorittamaan esitutkintaa, koska Lassilan lastensuojelun vs. sos. Jokinen väitti poliisille ja esimiehilleen kyseessä olevan VAIN huoltoriidan eikä suinkaan sosiaalityön laiton vallankäyttö, josta Niina Nurmela kertoo. Jokinen varmasti jatkaa tyytyväisenä toiminnastaan huokailuaan.
Maassamme saa sosiaalitoimi pienempiä saakkoja lapsen kuolemaan johtaneesta toiminasta - Pieni Eerika -, kuin saa mies joka kaataa limonaadia Stubbin päälle, koska ei mm. mahdollisesti pidä siitä, että sosiaalitoimi ja tuomaristo ja monet muut viranomaiset saavat tehdä mitä huvittaa välittämättä siitä miten toiminta haavoittaa kansaa.
Meillä ei osata hahmottaa isompia kokonaisuuksia.
Lue myös:
Sosiaalityöntekijä syyttää alaansa laittomuuksista (LL 5.11.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/sosiaalityontekija-syyttaa-a…
He kritisoivat lastensuojelutuomioistuimena toimivaa hallinto-oikeutta, jossa huostaanoton perusteluksi voivat heidän mukaansa riittää sosiaalityöntekijöiden tekemät asiakaskirjaukset.
Heidän huolenaan on lapsen ja vanhempien asema, jossa vanhempi joutuu todistamaan lastensuojelun väitteet perättömäksi retoriikaksi, kun taas lastensuojelu ei ole todistusvelvollinen väitteidensä todenperäisyydestä. Sosiaalivirkailijan väitettä pidetään oikeudessa suoraan totuutena. Miksi?
Peustelua näkemykselleen, että huostaanotto-oikeudenkäynnit tulisi siirää käräjäoikeuteen, Ikonen ja Mannonen ei anna. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet jo, että huoltajuusoikeudenkäynneistä, jotka muistuttavat tavallaan huostaanotto-oikeudenkäyntejä, jopa miltei kolmannes tuomioista ovat vieraannuttavia. Nämä käydään käräjäoikeudessa, joten mikä takaisi, ettei sosiaalitoimi pääsisi myös käräjäoikeudessa toteuttamaan vieraannuttamista esittämällä valheellisia lausuntojaan perheistä totuutena, niin että tuomaristo uskoisi ne suoraan?
Kaikista riitaisimpiin huoltajuusoikeudenkäynteihinhän liittyy myös lastensuojelu, jonka tukea jompi kumpi vanhemmista on hakenut jostain syystä. Vieraannuttaja on voinut hakea tukea lastensuojelulta, saadakseen fabrikoituja asiakirjoja, joita käyttää toista vanhempaa vastaan huoltajuusoikeudenkäynnissä ja vieraannuttamisen kohde on voinut hakea apua saadakseen apua vieraannuttamisen katkaisemiseen.
Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä. Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä. Väärää vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta olosuhteiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tulkitsee perheen tilannetta ilman tutkimusta. Sillä siis ei ole väliä mitä sosiaalitoimi väittää olosuhteeksi, sillä tutkimusta ei ole suoritettu olosuhteen ymmärtämiseksi sosiaalitoimenkaan toimesta.
Helsinkiläisäidin kohdalla Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine tuotti kasapäin äidistä kirjauksia, joiden taakse Laine ei suorittanut asianmukaista tutkimusta. Laine ei edes suostunut uskomaan moniammatillisessa työryhmässä muiden ammattilaisten näkemystä. Hän myös valehteli hovioikeudessa valan alla. Vaikka hovioikeudessa Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen, joka jatkoi lapsen asioissa työskentelyä Laineen jälkeen luottamuspulan takia, kertoi Laineen jättäneen asianmukaiset tutkimukset tekemättä väitteilleen, ei oikeusistuin kyennyt havaitsemaan lastensuojelun laitonta vallankäyttöä. Myöskään Jokinen ei suotunut ottamaan työskentelyssään huomioon äidin, äidin läheisten tahi äidin kanssa työskentelevien muiden ammattilaisten näkemystä ja mitätöi äidin äitiyden koko työskentelynsä ajan lapsen asioissa. Jokinen vain huokaili työkseen, kun kohtasi äidin ja esitti itsekin valheita äidistä ja omista sanomisistaan.
Sekä käräjäoikeus ja hovioikeus esti helsinkiläisäidiltä jopa mahdollisuuden todistaa lastensuojelun toiminnan laittomaksi ja isän toiminnan olevan tuon laittoman toiminnan takana sanoin: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan." Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate ei siis toteutunut käräjäoikeudessa tahi hovioikeudessa myöskään. Euroopan ihmisoikeussopimusta ei siis toteuteta näissäkään oikeussaleissa. Äidin asianajaja hovioikeudessa, Leeni Ikonen, totesi hovioikeuden tuomion törkeäksi ja selitti toiminnan yleiseksi samankaltaisissa tapauksissa.
Ikonen myös totesi äidille, että huoltajuusoikeudenkäynneissä useat asianajajat yhä ajavat tietoisesti vieraannuttajien etua voitonhimoissaan, eivätkä hae lapsen etua. Äidille kävi Isän asianajaja Ilse Lehtimaja Asianajaja toimisto Asianaisista hovioikeuden taulla sanomassa Ikosen kuullen, ettei äidin pitäisi ottaa hänen puheitaan oikeudessa henkilökohtaisesti, koska hän koki ajavansa vain päämiehensä asiaa. Äiti totesi Lehtimajalle, että tämän kannattaisi hankkia ensin lapsia ja vasta sitten edustaa kettään huolto-oikeudenkäynneissa ja jatkoi, että huolto-oikeudenkäynti koskee lasta eikä suinkaan kumpaakaan vanhempaa. Lehtimaja ei ymmärtänyt lapsettomana lapsen asemaa ollenkaan, vaan haki vain päämiehensä, vieraannuttajan, voittoa.
Tuomaristo ei tunnista hovioikeudessakaan tällaista teatteria.
Onko siis mitään merkitystä todella sillä, missä oikeussalissa istutaan käsittelemässä lapsiasioitamme, jos YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus, hallintolaki, sosiaalihuoltolaki tahi lastensuojelulaki ei ole tuttu niin sosiaalivirkailijoille, kuin myöskään tuomaristolle katsomatta sitä, onko kyse nyt hallnto-oikeudesta tahi käräjäoikeudesta?
Olisiko viisaampaa vaikka valittaa siitä, että näitä työntekijöitä, jotka on palkattu palvelemaan kansaa, ei kouluteta tarpeeksi hyvin eli heillä ei ole tarvittavia valmiuksia ja kykyjä työhönsä, heidän kykyjään työhönsä ei tarkisteta ja valvota tarpeeksi tarkkaan, heidät on vapautettu vastuustaan, koska eivät ole virheidensä edesä korvausvelvollisia ja he saavat vapauden tehdä mitä huvittaa juuri sillä hetkellä tehdä juuri vain tästä syystä.
Täällä mieron tiellä totean, että kun alkuperäinen ongelmamme on jo peruskoulusta saatava koulutus ja ammattitaidottomat sosiaalityöntekijät ja heidän virheitään kasvattavat oikeuslaitokset, ei ongelman pallotteleminen eli vastuun siirtäminen laitoksesta toiseen mitään muuta. Kansa on jo saanut tarpeeksi pallottelusta ja siitä on valitettu paljon. Vihoviimeinen vastuu on hallituksella, joka itsekin pallottelee kansaa suhdanteiden viemänä kykenemättömänä ennustamaan suhdanteisiin tulevassa vaikuttavia tekijöitä ja valvomaan olosuhteiden muuttujatekijöitä tarpeeksi ripeästi vaikuttaen olosuhteisiin.
Kuten Ikonen on myös todennut, totean, että viranomaiset tulisi asettaa vastuuseen, korvausvelvollisuuteen virheistään. Kun sosiaalitoimen edustajat joutuisivat henkilökohtaiseen korvausvelvollisuuteen virheistään ja tuomaristomme edustajat joutuisivat henkilökohtaiseen korvausvelvollisuuteen virheistään eli kun virheiden korvausvelvollisuus ei olisi edes valtiolla viranomaisten asemassa työskentelevien tekemien virheiden edessä, nämä ihmiset varmasti tahtoisivat itsekin tehdä tarkempaa työtä. Jos omasta pussista lähtee, alkaa kiinnostamaankin työn jälki ja tahtoo oppia uutta ja reflektoiden pohtia toimintaansa. Kunnon sanktiot myös viranomaisille virheistään työssään, kuten tavalliselle kansaalle, olisi sopiva ratkaisu pompottelun sijaan.
Jos Stubbin päälle kolajuomaa julkisesti kaatanut sai 30 päiväsakkoa siitä, että Stubb joutui viemään pukunsa pesulaan ja koki ylpeydessään kolauksen, pitäisi vs. sos. Laineen nyt vähintään saada sama ellei paljon enemmänkin siitä, että valehteli kirjauksissaan, joita käytettiin oikeudessa todisteina, koska niitä saa käyttää oikeudessa todisteena, viranomaisen lausuntoina, ja koska hän valehteli valan alla oikeudessa ja koska seurauksena oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen olosuhde, jossa ilman lain mukaista todistetta Laine väitti olesuhteeksi jotain mikä ei ollut olosuhde ja lapsi menetti oikeuden normaaliin elämään äitinsä kanssa juuri Laineen väitteiden takia ja äiti menetti oikeuden saada olla hän kuka on ja joutui Laineen esittämän ja toteuttaman valheellisen leiman alle. Mielestäni Laineen tulisi saada 30 päiväsakkoa jokaisesta teostaan, valheellisesta väitteestään, ja lisäksi joutua korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan kärsimyksestä niin lapselle, kuin äidille sekä myös äidin äidille ja äidin isälle, jotka myös ovat kärsineet olosuhteen vuoksi.
Kun vs. sos. Laine joutuisi korvaamaan ja samoin joutuisi muutkin sosiaalivirkailijat korvaamaan virheensä, jopa silloin kun kirjaus ei menisi todisteeksi oikeuteen, jo pelkästään asiakirjaväärentämisestä virheellisen tiedon kirjaamisen keinoin, ihmiselämän vaarantamisena, sosiaalitoimi asetettaisiin asemaan, jossa virheille ei annettaisi sijaa. Kun virheille ei anneta sijaa, asetataan sosiaalitoimi myös todella tutkimaan asioita, sen sijaan, että se tulkitsee olosuhteita ilman asianmukaista tutkimusta.
Kun sosiaalitoimi ei ole oikeutettu vapaasti tekemään virheitä työssään, vähenevät myös virheelliset tuomiot oikeussaleissa ja lisäksi päästään myös maatamme rahallisesti kuormittavista turhista oikeudenkäynneistä (unohtamatta kuinka ne kuormittavat perheitä). Toisaalta, jos tuomarit asetetaan myös korvausvelvollisiksi maksamaan virheellisistä tuomioistaan omasta pussistaan, vähenee myös varmasti nopeasti halu suoraan uskoa sosiaalitoimea.
Lakimme sanoo, että olemme syyttömiä, kunnes toisin on todistettu. Sosiaalitoimen syyttäessä meitä, tulisi heidän myös todistaa väitteensä. Tuomariston tuomitessaan meitä tulisi muistaa laki ja ymmärtää vaatia todisteet sosiaalitoimelta väitteilleen. Tuomariston tulisi hallinto-oikeudessa kuin myös käräjäoikeudessa myös antaa vanhemmille oikeus todistaa lastensuojelun toiminta ala-arvoiseksi, kun siitä on puhuttu jo niin pitkään.
Vaatimus asettaa vanhemmat viemään lastensuojelu oikeuden eteen valehtelusta on aivan liikaa. Eihän poliisit moista tutki ja syyttäjät eivät syytä, koska tuomarit eivät tuomitse. Eihän helsinkiläisäidin tehdässä tutkintapyynnön Laineesta ja tämän esimiehistä ja MediVidasta Pasilan poliisin tutkinnan johtaja Hyvärinenkään suostunut suorittamaan esitutkintaa, koska Lassilan lastensuojelun vs. sos. Jokinen väitti poliisille ja esimiehilleen kyseessä olevan VAIN huoltoriidan eikä suinkaan sosiaalityön laiton vallankäyttö, josta Niina Nurmela kertoo. Jokinen varmasti jatkaa tyytyväisenä toiminnastaan huokailuaan.
Maassamme saa sosiaalitoimi pienempiä saakkoja lapsen kuolemaan johtaneesta toiminasta - Pieni Eerika -, kuin saa mies joka kaataa limonaadia Stubbin päälle, koska ei mm. mahdollisesti pidä siitä, että sosiaalitoimi ja tuomaristo ja monet muut viranomaiset saavat tehdä mitä huvittaa välittämättä siitä miten toiminta haavoittaa kansaa.
Meillä ei osata hahmottaa isompia kokonaisuuksia.
Lue myös:
Sosiaalityöntekijä syyttää alaansa laittomuuksista (LL 5.11.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/sosiaalityontekija-syyttaa-a…
RSS Feed
