Olen kirjoittanut helsinkiläislapsesta ja hänen saamastaan täysin ala-arvoisesta palvelusta Helsingin lastensuojelulta. Helsinkiläisäiti haki lastensuojelun tukea tietämättömänä siitä, että lastensuojelu on Suomessa jopa todettu vakavaksi ihmisoikeusongelmaksi kesällä 2013.
Lapsen isä ilmoitti äidille keväällä 2014 että aikoo viedä äidiltä lapsen. Äiti teki lastensuojeluilmoituksen, mutta vs. sos. Vatjus ei edes suostunut lukemaan tätä ja kun hänet sitten siirrettiin sen takia, ettei toteuttanut laki pois lapsen asioista ja tilalle siirrettiin vs. sos. Laine, ei tämäkään käynyt läpi "vanhaksi" kokemaansa ilmoitusta. Vaikka isä oli ilmoittanut päämääräkseen toteuttaa vieraannuttamista, ei lastensuojelu välittänyt tästä.
Lapsen kohdalla onnistui huolto-oikeuden aikana isä vieraannuttamisessa, koska lapsen tarpeenselvittäjä Iitu Kuusniemi, oli isän uuden johtavalääkäripuolison sukulainen, eikä vääjännyt itseään, vaan toteutti äidin mustamaalaamista Vuosaaren lastensuojelussa eikä kunnioittanut tarpeenselvittäjänä salassapitovelvollisuutta. Kuusniemi oli haukkunut äitiä näkemyksillää työntekijöille, jotka eivät edes hoitaneet lapsen asioita. Sukulaissuhteen Iitu salasi äidiltä kokonaan ja asia paljastui vasta puolitoistavuotta myöhemmin, kun lapsen huolto oli jo siirtynyt isälle.
Aluksi lapsella oli kriisistä välinpitämätön sosiaalivirkailija Anne-Elena Vatjus, joka totesi kriisiä kuvaavalle äidille: "Mitäs teit sille miehelle lapsen, olisit miettinyt ensin," sen sijaan, että olisi ohjannut eroperheen eroperheen kriistukeen.
Isä onnistui saamaan lastensuojelulta fabrikoituja asiakirjoja todisteiksi äidin huonoudesta ja isän hyvyydestä. Lastensuojelu kirjasi isän ja tämän puolison valheelliset väitteet äidistä asiakirjoihinsa omiksi näkemyksiksiin, vaikka ei suorittanut näkemyksiensä taakse asianmukaisia tutkimuksia. Kun johtava lääkäri väitti äidin romahtaneen henkisesti, johti tämä yhdessä perhetyöntekijän valheellisen väitteen kanssa, että äiti olisi itsetuhoinen, siihen että vs. sos. Laura Laine kontaktoitumatta äitiin, väitti äitiä itsetuhoiseksi jopa ohitse äidin psykiatrisen hoitotahon. Hoitotaho totesi Laineelle, ettei äiti ole itsetuhoinen, mutta Laine väitti kontaktoitumatta äitiin, että isän, isän puolison ja perhetyöntekijän väitteet ovat totuus ja teki valituksen äidin psykiatrisesta hoitotahista. Huollon siirryttyä isälle, selvisi, ettei äiti ollut ollut itsetuhoinen ja Laine oli näin ollen loukannut äidin kunniaa viemällä eteenpäin äidistä valheellista tietoa. Äiti on ollut psykiatrisessa hoidossa masennuksen ja ahdistuksen vuoksi, jotka johtuivat erokriisistä.
Tuomari siirsi huollon äidiltä, lähihuoltajalta, yksin isälle Laineen pyynnöstä, koska pelkäsi Laineen väitteen takia äidin olevan itsetuhoinen.
Laine jopa väitti lapselle äidin olevan niin sairas, ettei lapsi voi olla äidin kanssa, vaikka mikään taho ei ollut tätä mieltä ja vain Laine oli tämän väitteen takana yksin. Hän väitti tätä kontaktoitumatta edes äitiin. Laine myös kielsi lasta, ettei tämä saisi ikinä toivoa kotiin pääsyä. Lapsi oli seitsenvuotias.
Laine kosti äidille, äidin useat muistutukset Laineesta, joka antoi erokriisin pahentua, eikä antanut ammatillisesti pätevää kriisitukea, jota äiti oli pyytänyt useasti. Äiti oli pyytänyt niskojaan nakkelevalle ja ylimielisesti käyttäytyvälle Laineelle ulkopuolista työhönohjausta. Laine loukkaantui hänen työskentelyään koskevasta kritiikistä ja kosti niskojaan nakellen ja äidille naureskellen.
Tilanne on nyt edennyt ja isä haki äidille lähestymiskieltoa vuoden 2016 alussa lapseen sekä isään. Tuomari oli jo tuominnut äidin ennen oikeudenkäyntiä ja totesi oikeudessa, että mitä äiti olettaa, sillä äitihän on jo menettänyt lapsen huollon. Huollon menettäminen oli tuomarista näyttöä äidin vaarallisuudesta lapselle, vaikka lapsi ei ollut minkäänlaisessa vaarassa tutkitusti.
Apulaiskaupunginjohtaja Räty havaitsi vakavan ongelman jo kesällä 2015 ja koetti estää kriisin eskaloitumisen tehden muistutuksen lastensuojelun työskentelystä, mutta sosiaalityön päällikkö Vartio ei kunnioittanut apulaiskaupunginjohtajan näkemystä, eikä suostunut toteuttamaan muistutuskäytäntöä, vaikka se on lainmukainen velvoite hänelle. Hän vain lopetti asiakkuuden lapselta 18.12.2015, vaikka vakava erokriisi oli yhä päällä.
Lapsella on aloitettu uudelleen lastensuojeluasiakkuus.
Nyt lapsen asiasta on vastannut Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro. Hän on havainnut lastensuojelun tehneen vakavia virheitä, joita eivät suostuneet myöntämään sosiaalityön päällikkö Vartio tai lastensuojelun entinen johtaja Sisko Lounatvuori.
Asiakkuutta ennen teki Kivikon tarpeenselvittäjä Tiina Mustonen lapsen isän ja tämän puolison lausuntojen perusteella päätöksen toteuttaa vieraannuttamista ja haki lapselle tapaamisoikeuksien eväämistä. Teiro esti tämän todeten, ettei Mustonen ollut tehnyt mitään tutkimusta, vaan toimi pelkästään mielikuvituksensa varassa.
Teiro on todennut tarpeenselvittäjä Kuusniemen, vs. sos. Vatjuksen, vs. sos. Laineen, vs sos. Jokisen, tarpeenselvittäjä Mustosen toimineen väärin lapsen asioissa. Hän on havainnut, ettei lastensuojelu ollut kontaktoitun tarvittavilla tavoilla lapseen ja äitiin ja tarvittavia tukia ei ole annettu. Eroperheen kriisitukea ei annettu heti asiakkuuden alussa vuonna 2013, vaikka sille oli huutava tarve.
Teiro on todennut, että lapsen isän kotona on vakavia ongelmia ja lapsen kehitystarpeisiin ei ole osattu vastata. Teiro on todennut, ettei tämä johtava lääkäri, isän puoliso, joka kaikin tavoin mustmaalasi äitiä valheellisilla lausunnoilla vuonna 2014 vieraanuttamispyrkimyksessään ja sai lastensuojelun uskomaan häntä sukulaissuhteensa vuoksi, tiedä miten lasten kanssa tulee olla. Iitu Kuusniemi siis ajoi sukulaissuhteen vuoksi lapsen asumaan olosuhteisiin, jotka eivät ole lapsen etu haukkumalla äitiä lastensuojelun sisällä. Teiro on todennut, ettei lasta kohdella ikätasoisesti isän kotona ja että lapsi on yksin vastuussa siitä saako kehitystarpeisiinsa vastineita. Teiro on puhunut äidille lapsen yksinäisyydenkokemuksesta.
Lapsi on itsetuhoinen ja kuulee ääniä ja osoittaa välillä masennuksen oireita, hän pelkää osallistua koulussa opetukseen ja pelkää opettajaansa, jota kertoo myös rakastavan.
Tärkeää on huomioida, että Helsinki osti MediVidalta perhetyön tuen isälle yli vuoden ajan. MediVidan Ira Gordin väitti, ettei isän kotona ole mitään huolta hovioikeudessa toukokuussa 2015 ja myöhemmin antoi lausunnon lastensuojelulle, että on huolissaan isän kodin asioista mm. koska isä ei kykene hallitsemaan tunteitaan puolisonsa kanssa ja muutenkin perushuollon asiat olivat rempaallaan. Lapsi sanoitti itsetuhoa eli haluaan kuolla. Siitä huolimatta Vartio tahtoi lopettaa lapsen asiakkuuden lastensuojelussa.
Teiro istui salaisessa asiakkuudenlopettamispalaverissa, josta ei ole kirjausta ja on kertonut äidille tuolloin jo ajatelleensa, että asiakkuus tulee varmasti hänelle tulevassa. Teiro siis tiesi tuolloin jo Vartion olevan väärässä, mutta oli hiljaa, koska esimiestä ei saa vastustaa. Useat viranomaiset ovat kertoneet medialle, että esimiestä ei voi vastustaa, sillä voi menttää työpaikkansa.
Teiro on myöntänyt äidille, että lastensuojelu on tehnyt lapselle oikeusmurhan ja että lapsi elää epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa. Teiro on todennut äidille, että isä on äitipuolen vallassa ja äitipuoli johtaa tätä valinnoissa ja asioiden jatkuvaa riitauttamista ja äidin leimaamista. Teiro on todennut äidille, ettei hän tiedä mitä tehdä tuon naisen edessä asian korjaamiseksi.
Lapsi siis menetti äitinsä ja äiti huollon, koska lastensuojelu teki oikeusmurhan lapselle ja tämän on havainnut uusi sosiaalivirkailija. Lounatvuoren, Vartion, Kuusniemen, Vatjuksen, Laineen, Jokisen ja MediVidan Gordinin takia siis lapsi menetti normaalin elämän ja joutui vieraannuttajan huoltoon. Tilanteelle olisi voitu saada aivan erilainen lopputulos, jos lastensuojelu tekisi työnsä eikä vain nostaisi palkkaa.
Helsinkiläisäiti on nyt menossa siihen seuraavaan vieraannuttajien toteuttamaan oikeudenkäyntiin. Häntä syytetään vuorostaan vainoamisesta ja kunnianloukkaamisesta. Isä ja johtava lääkäri koettavat nyt vuorostaan saada tämän tuomion äidille.
Näinhän on aina, vieraannuttaja syyttää aina vastapuolta vainoamisesta.
Outoa tilanteessa on se, että yhtenä todisteena vainoamisesta on yksityisen lääkärin B-lausunto isälle psykoterapiaan alkuvuodesta 2015. Siinä lääkäri ilmoittaa äidin vainoavan isää. Kyseessä on siis taasen fabrikoitu asiakirja psykiatrian lääkärin toimesta. Eihän lääkäri voi todeta ketään ihmistä vainoajaksi kontaktoitumatta tähän.
Äiti koetti saada johtava sosiaalityöntekijä Teiron sekä oman psykoterapeuttinsa, joka on väkivaltatyön ammattilainen todistajiksi vainoamisoikeudenkäytiin. Tuomari eväsi tämän, vaikka EU:n ihmisoiukeussopimuksen mukaan hän ei näin saisi toimia.
Teiro ei siis pääse kertomaan, että kyse on vieraannuttamisesta, jota toteuttaa lapsen isä ja tämän puoliso ja toteutti aiemmin lastensuojelu ja ei pääse kertomaan, että tilanteessa on vakava kriisi, joka näyttää eskaloituvan kokoajan näiden useiden oikeudenkäyntien takia, joita hakevat isä ja erityisesti puoliso.
Psykoterapeutti ei pääse kertomaan, ettei äiti ole vainoaja, vaan on aidosti huolissaan lapsen tulevaisuudesta ja tietoinen kriisin olevuudesta, pahoinvoi kriisin takia vieraannuttamisen kohteena ja tahtoo vain hyvää eli olosuhteiden normalisointia, vanhempien välille riittävää vuorovaikutusta, lapsensa takaisin jne..
Tuomarin kirjoitusasusta herää epäilys, että hän on jo tuominnut äidin.
Äiti sai tietää vasta päivää ennen oikeutta, että isä on käynyt jo toista vuotta psykoterapiassa sillä väitteellä, että äiti on vainoaja, vaikka äitiä ei tällaisesta oltu edes tuomittu. Nyt isä tuon b-lausunnon avulla tahtoo äidiltä 4500 euroa ja äitipuoli tahtoo äidiltä 3500 euroa. Äiti on jo maksanut huolto-oikeudenkäynnistä hovioikeudessa, että sai muutettua käräjäoikeuden tuomion, jonka mukaan lapsi olisi saanut tavata seuraavat 11-vuotta eli täysi-ikäiseksi äitiään vain kahdesti kuukaudessa n. 10 000 euroa.
Äiti on itse ollut sairaslomalla ja kuntoutuksessa ja hyvin pienistä tuloista hoitanut näitä maksuja, koska lastensuojelu ei antanut eroperheen kriisitukea ja teki oikeusmurhan. Uusi velka veisi äidin tilanteeseen, jonka isä ilmoitti halukseen käräjäoikeudessa huollosta, eli äiti joutuisi luopumaan lapselle tärkeästä lapsuuden kodista, sillä hänen tukijoukkonsa rahat ovat jo loppuneet ja kukaan ei voi antaa hänelle lainaa.
Jos äiti tuomitaan vainoajaksi, mikä on todennäköistä äidin tilanteessa, koska edelliset tuomiot antavat vääristyneen kuvan tilanteesta, kuten aina vieraannuttamistilanteissa, syntyy vieraannuttajille uusi avoin ovi toteuttaa lopullinen vieraannuttaminen. Vainoajan leima on todella paha leima. Jos sinut leimataan vainoajaksi, on sen jälkeen turha luulla saada enää tukea mistään.
Tämän jälkeen voivat isä ja johtavalääkäripuoliso hakea oikeudelta turvakieltoa. He voivat tämän jälkeen estää tapaamiset kokonaan lapselta, koska lapsi voisi kertoa äidille missä he asuvat. Tuonnekaan eivät varmaankaan tuomarit päästä lastensuojelua, sillä nähtävästi vain huolto-oikeudessa kiinnostaa lastensuojelullinen näkemys ja tuomaristo ei koe tarvetta moniammatilliselle yhteistyölle.
Helsingin lastensuojelussa väittää johtaja Nummikoski luuloa ja oletusta tietämykseksi ja hän on todennut valtamediallekin näkemyksekseen, ettei lapsiin ja vanhempiin tarvitse kontaktoitua lastensuojeluilmoitusten kohdalla. Juuri Nummikosken kaltaisten johtajien takia sosiaalivirkailijat eivät kontaktoidu asiakkaisiinsa ja tutki todella olosuhteita, vaan pitävät tietämyksenä oletusta ja tekevät lapsillemme oikeusmurhan.
Äiti teki tutkintapyynnön lastensuojelusta kesällä 2015, mutta Pasilan poliisista tutkinnan johtaja Keijo Hyvärinen ei suorittanut esitutkintaa, koska vs. sos. Jokinen, väitti kyseessä olevan vain huoltoriita.
Hyvärinen uskoi puolueellisena tutkinnan kohteena olevaa Jokista, ei tutustunut todisteisiin, eikä kuullut ketään muuta, jotka äiti oli nimennyt todistajikseen. Nyt on johtava sosiaalityöntekijä Teiro myöntänyt lapselle tehdyn oikeusmurhan ja lapsen elävän epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa ja tilanteen olevan vakava sekä todennut, ettei tiedä mitä tehdä asialle. Äiti oli pyytänyt kriisapua Hyväriseltä, mikä tulisi antaa esitutkinnan aikana ja oli pyytänyt lapselle edunvalvojaa, mikä tulisi antaa alaikäiselle esitutkinnan aikana, mutta Hyvärinen ei antanut edes esitutkintaa, vaan heitteillejätti lapsen lastensuojeluun, joka oli tehnyt lapselle oikeusmurhan.
Äiti on pyytänyt Teiroa jo kuukausia tekemään tilanteen vakavuuden vuoksi hänelle vanhemmuuden tukisuunnitelman. Tätä ei Teiro tehnyt vaan osti äidin hiljaiseksi maksamalla äidin psykoterapian omavastuuosuuden.
Äiti on pyytänyt koko ajan Teirolta eroperheen kriisitukea, mutta Teiro on evännyt tämän äidiltä väittäen, että vaikka hänen mielstään äiti on tähän valmis, ei isä ole henkisesti tähän kykenevä. Isä olisi ollut tähän koko ajan kykenevä, sillä isällähän on ollut jo keväästä 2015 saakka psykoterapia. Äiti ihmettelee miksi Teiro ei toteuttanut moniammatillista palaveria ja pyytänyt psykoterapeutteja kohtaamaan ja pohtimaan hänen kanssaan kuinka he voisivat tehdä yhteistyötä erokriisin poistamiseksi. Lastensuojelun on täytynyt olla tietoinen, että isä käy psykoterapaissa, se on vain salattu äidiltä.
Isän kohdistaessa puolisonsa kanssa lapseen ja äitiin henkistä väkivaltaa, jonka Teirokin on havainnut, äiti on pyytänyt lapsen ja hänen ohjaamista väkivaltatuen piiriin.
Teiro on evännyt tuet lapselta sillä perustelulla, että koska huolto on yksin isällä (jonka isä sai lastensuojelun toteuttamalla oikeusmurhalla) ja avohuollon tuet ovat vapaehtoisia, ei lastensuojelu voi tehdä mitään. Äiti on pyytänyt Teiroa huostaanottamaan lapsen ja sijoittamaan lapsen asumaan isällä ja äidillä silti, jotta lastensuojelun toimivalta kasvaisi.
Vaikka Teiro on myöntänyt oikeusmurhan, todennut ettei lapsen kehitystarpeisiin vastata isällä, todennut isän täysin yhteistyöhaluttomaksi äidin kanssa ja kykenemättömäksi säätelemään tunteitaan puolisonsa kanssa, todennut äitipuolen ja isän haukkuvan äitiä lapselle koko ajan uusilla tavoilla, vaikka heitä on neuvottu jo vuosia, etteivät he saisi näin toimia, todennut lapsen pelkäävän äidin menettämistä ja pelkäävän äitipuoltaan, todennut lapsen tahtovan kuolla ja kuulevan harhoja ja lapsen pelkäävän epäonnistumista ja uusia ihmissuhteita (harrastukset) jne., Teiro kokee, ettei tilanne ole tarpeeksi vakava huostaanotolle ja vallan otolle lastensuojelulle, jotta lapsi pääsisi niiden tukien piiriin, jotka isä evää järjestelmällisesti lapselta.
Äiti pelkää nyt, että Teiro toimimattomuudellaan ajaa lapsen olosuhteeseen, jossa lapsi menettää kaikki lapsen oikeudet, kun hänellä niistä enää vain hyvin harva on jäljellä sen oikeusmurhan jälkeen, jonka toteutti lapselle vs. sos. Laura Laine sekä vs. sos. Jokinen yhdessä sosiaalityön päällikkö Vartion ja lastensuojelun johtaja Lounatvuoren kanssa. Teirokaan ei välitä lapsen oikeudesta päästä tuen piiriin.
Teiro lupasi kesällä, että lapsen asiakassuunnitelma on valmis elokuussa 2016, mutta se ei ole valmistunut lokakuun loppuun mennessä. Mitään tukisuunnitelmia ei ole vieläkään esittänyt Teiro lapselle mahdolliseksi. Nähtävästi sosiaalipsykologiaa opiskellut Teiro, joka on tehnyt töitä 20-vuotta lastensuojelussa kokee, että hän yksin on riittävä tuki vakavan vieraannuttamisen ja erokriisin kohdalla, jossa väkivalta on monimuoitoista. Teiro kaiketi luulee, että hän on ihmisenä niin valovoimainen ja kuin pyhä henki, että kun hän vain tapaa lasta ja selvittää äidin tekemiä lastensuojeluilmoituksia eli tarkistaa valehteleeko äiti, kaikki ongelmat helpottuvat näin. Teiro on todennut, ettei äiti tee turhia lastensuojeluilmoituksia. Äiti pitää kummana Teiron oletusta, sillä jos Teiro reflektoisi tutkimustaan, hän havaitsisi, ettei puolenvuoden aikana hänen läsnäolonsa ole muuttanut mitään.
Teiro tulee tarvitsemaan paljon sitä sisäistä valoa, jos vieraannuttajat onnistuvat siinä mitä isä vannoi saavuttavansa eli viemään äidiltä lapsen tai kuten se oikeasti on, niin viemään lapselta äidin. Teiro on todennut äidille, että lapsi tarvitsee äitiään, kun äiti on pohtinut, että jos lähtisi kokonaan pois, kun ei jaksa ottaa henkistä väkivaltaa enää vastaan. Teiro totesi, ettei äiti saa tehdä näin, sillä hänen mielestään äidin pitää ottaa henkistä väkivaltaa vastaan lapsensa vuoksi. Teiro ei koe tarvetta sille, että väkivalta tulisi katkaista tukimuodoin, vaikka isä ei suostuisi tuen piiriin.
Teiro ei välitä siitä, miten vakava virhe on antaa vieraannuttajan pitää huolto itsellään ja päättää yksin lapsen asioista.
Monet vieraannuttamisen kohdevanhemmat eivät tapaa ollenkaan lapsiaan. Vieraannuttajat käyttävät hyväksi omaa piiloaggressiivisuuttaan. He syyttävät ja uhriutuvat ja leimaavat syytöksillään kohteensa. Tämän edessä moni ammattitaidoton viranomainen on sokea ja harvalla on tietämystä miten tilanteessa tulisi toimia. Mitään ei tutkita kunnolla ja moniammatillinen yhteistyö ei toteudu objektiivisesti.
Helsingissäkin poliisit tutkivat vain isän ja tämän puolison tekemiä rikosilmoituksia ja äiti ei saa mitään tukea poliisilta. Vieraannuttaja on siis voittanut.
Äiti on pyytänyt Teiroa olemaan yhteydessä Valviraan lastensuojelun virheistä ja se olisi itseasiassa Teiron velvollisuus, mutta Teiro ei ole tehnyt tätä.
Vaikka Teiro on kyennyt havaitsemaan ongelmat, äiti on huolissaan, koska Teiro ei tarjoa ja mahdollista tukia ongelmien poistamiseksi.
Täällä mieron tiellä totean: mitä hyötyä on ongelmien havaitsemissa, kun ei osata käyttää moniammatillisia palveluja ja tarjota tukea? Mitä hyötyä on lastensuojelusta, joka pitää olettamista tietämyksenä? Mitä hyötyä on viranomaiskoneistosta, joka ei ossa moniammatillista yhteistyötä, eikä tiedä miten tulisi tehdä yhteistyötä, eikä tiedä mitä kukakin osaa ja miten kukakin toimii? Mitä hyötyä on kansalle huonosti toimivasta ja kalliiksi tulevasta viranomaiskoneistosta?
Mitä hyötyä on kansanedustajista, jotka eivät lakiimme kirjoittaneet vieraannuttamista vakavaksi väkivallaksi, vaikka vieraanuttaminen ei ole muuta kuin yhteisöväkivaltaa, vakavaa henkistä väkivaltaa, raakaa väkivaltaa, eikä suinkaan jokin hauska kertomus, jonka voi lukea iltapäivälehdestä ja unohtaa?
Lapsen isä ilmoitti äidille keväällä 2014 että aikoo viedä äidiltä lapsen. Äiti teki lastensuojeluilmoituksen, mutta vs. sos. Vatjus ei edes suostunut lukemaan tätä ja kun hänet sitten siirrettiin sen takia, ettei toteuttanut laki pois lapsen asioista ja tilalle siirrettiin vs. sos. Laine, ei tämäkään käynyt läpi "vanhaksi" kokemaansa ilmoitusta. Vaikka isä oli ilmoittanut päämääräkseen toteuttaa vieraannuttamista, ei lastensuojelu välittänyt tästä.
Lapsen kohdalla onnistui huolto-oikeuden aikana isä vieraannuttamisessa, koska lapsen tarpeenselvittäjä Iitu Kuusniemi, oli isän uuden johtavalääkäripuolison sukulainen, eikä vääjännyt itseään, vaan toteutti äidin mustamaalaamista Vuosaaren lastensuojelussa eikä kunnioittanut tarpeenselvittäjänä salassapitovelvollisuutta. Kuusniemi oli haukkunut äitiä näkemyksillää työntekijöille, jotka eivät edes hoitaneet lapsen asioita. Sukulaissuhteen Iitu salasi äidiltä kokonaan ja asia paljastui vasta puolitoistavuotta myöhemmin, kun lapsen huolto oli jo siirtynyt isälle.
Aluksi lapsella oli kriisistä välinpitämätön sosiaalivirkailija Anne-Elena Vatjus, joka totesi kriisiä kuvaavalle äidille: "Mitäs teit sille miehelle lapsen, olisit miettinyt ensin," sen sijaan, että olisi ohjannut eroperheen eroperheen kriistukeen.
Isä onnistui saamaan lastensuojelulta fabrikoituja asiakirjoja todisteiksi äidin huonoudesta ja isän hyvyydestä. Lastensuojelu kirjasi isän ja tämän puolison valheelliset väitteet äidistä asiakirjoihinsa omiksi näkemyksiksiin, vaikka ei suorittanut näkemyksiensä taakse asianmukaisia tutkimuksia. Kun johtava lääkäri väitti äidin romahtaneen henkisesti, johti tämä yhdessä perhetyöntekijän valheellisen väitteen kanssa, että äiti olisi itsetuhoinen, siihen että vs. sos. Laura Laine kontaktoitumatta äitiin, väitti äitiä itsetuhoiseksi jopa ohitse äidin psykiatrisen hoitotahon. Hoitotaho totesi Laineelle, ettei äiti ole itsetuhoinen, mutta Laine väitti kontaktoitumatta äitiin, että isän, isän puolison ja perhetyöntekijän väitteet ovat totuus ja teki valituksen äidin psykiatrisesta hoitotahista. Huollon siirryttyä isälle, selvisi, ettei äiti ollut ollut itsetuhoinen ja Laine oli näin ollen loukannut äidin kunniaa viemällä eteenpäin äidistä valheellista tietoa. Äiti on ollut psykiatrisessa hoidossa masennuksen ja ahdistuksen vuoksi, jotka johtuivat erokriisistä.
Tuomari siirsi huollon äidiltä, lähihuoltajalta, yksin isälle Laineen pyynnöstä, koska pelkäsi Laineen väitteen takia äidin olevan itsetuhoinen.
Laine jopa väitti lapselle äidin olevan niin sairas, ettei lapsi voi olla äidin kanssa, vaikka mikään taho ei ollut tätä mieltä ja vain Laine oli tämän väitteen takana yksin. Hän väitti tätä kontaktoitumatta edes äitiin. Laine myös kielsi lasta, ettei tämä saisi ikinä toivoa kotiin pääsyä. Lapsi oli seitsenvuotias.
Laine kosti äidille, äidin useat muistutukset Laineesta, joka antoi erokriisin pahentua, eikä antanut ammatillisesti pätevää kriisitukea, jota äiti oli pyytänyt useasti. Äiti oli pyytänyt niskojaan nakkelevalle ja ylimielisesti käyttäytyvälle Laineelle ulkopuolista työhönohjausta. Laine loukkaantui hänen työskentelyään koskevasta kritiikistä ja kosti niskojaan nakellen ja äidille naureskellen.
Tilanne on nyt edennyt ja isä haki äidille lähestymiskieltoa vuoden 2016 alussa lapseen sekä isään. Tuomari oli jo tuominnut äidin ennen oikeudenkäyntiä ja totesi oikeudessa, että mitä äiti olettaa, sillä äitihän on jo menettänyt lapsen huollon. Huollon menettäminen oli tuomarista näyttöä äidin vaarallisuudesta lapselle, vaikka lapsi ei ollut minkäänlaisessa vaarassa tutkitusti.
Apulaiskaupunginjohtaja Räty havaitsi vakavan ongelman jo kesällä 2015 ja koetti estää kriisin eskaloitumisen tehden muistutuksen lastensuojelun työskentelystä, mutta sosiaalityön päällikkö Vartio ei kunnioittanut apulaiskaupunginjohtajan näkemystä, eikä suostunut toteuttamaan muistutuskäytäntöä, vaikka se on lainmukainen velvoite hänelle. Hän vain lopetti asiakkuuden lapselta 18.12.2015, vaikka vakava erokriisi oli yhä päällä.
Lapsella on aloitettu uudelleen lastensuojeluasiakkuus.
Nyt lapsen asiasta on vastannut Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro. Hän on havainnut lastensuojelun tehneen vakavia virheitä, joita eivät suostuneet myöntämään sosiaalityön päällikkö Vartio tai lastensuojelun entinen johtaja Sisko Lounatvuori.
Asiakkuutta ennen teki Kivikon tarpeenselvittäjä Tiina Mustonen lapsen isän ja tämän puolison lausuntojen perusteella päätöksen toteuttaa vieraannuttamista ja haki lapselle tapaamisoikeuksien eväämistä. Teiro esti tämän todeten, ettei Mustonen ollut tehnyt mitään tutkimusta, vaan toimi pelkästään mielikuvituksensa varassa.
Teiro on todennut tarpeenselvittäjä Kuusniemen, vs. sos. Vatjuksen, vs. sos. Laineen, vs sos. Jokisen, tarpeenselvittäjä Mustosen toimineen väärin lapsen asioissa. Hän on havainnut, ettei lastensuojelu ollut kontaktoitun tarvittavilla tavoilla lapseen ja äitiin ja tarvittavia tukia ei ole annettu. Eroperheen kriisitukea ei annettu heti asiakkuuden alussa vuonna 2013, vaikka sille oli huutava tarve.
Teiro on todennut, että lapsen isän kotona on vakavia ongelmia ja lapsen kehitystarpeisiin ei ole osattu vastata. Teiro on todennut, ettei tämä johtava lääkäri, isän puoliso, joka kaikin tavoin mustmaalasi äitiä valheellisilla lausunnoilla vuonna 2014 vieraanuttamispyrkimyksessään ja sai lastensuojelun uskomaan häntä sukulaissuhteensa vuoksi, tiedä miten lasten kanssa tulee olla. Iitu Kuusniemi siis ajoi sukulaissuhteen vuoksi lapsen asumaan olosuhteisiin, jotka eivät ole lapsen etu haukkumalla äitiä lastensuojelun sisällä. Teiro on todennut, ettei lasta kohdella ikätasoisesti isän kotona ja että lapsi on yksin vastuussa siitä saako kehitystarpeisiinsa vastineita. Teiro on puhunut äidille lapsen yksinäisyydenkokemuksesta.
Lapsi on itsetuhoinen ja kuulee ääniä ja osoittaa välillä masennuksen oireita, hän pelkää osallistua koulussa opetukseen ja pelkää opettajaansa, jota kertoo myös rakastavan.
Tärkeää on huomioida, että Helsinki osti MediVidalta perhetyön tuen isälle yli vuoden ajan. MediVidan Ira Gordin väitti, ettei isän kotona ole mitään huolta hovioikeudessa toukokuussa 2015 ja myöhemmin antoi lausunnon lastensuojelulle, että on huolissaan isän kodin asioista mm. koska isä ei kykene hallitsemaan tunteitaan puolisonsa kanssa ja muutenkin perushuollon asiat olivat rempaallaan. Lapsi sanoitti itsetuhoa eli haluaan kuolla. Siitä huolimatta Vartio tahtoi lopettaa lapsen asiakkuuden lastensuojelussa.
Teiro istui salaisessa asiakkuudenlopettamispalaverissa, josta ei ole kirjausta ja on kertonut äidille tuolloin jo ajatelleensa, että asiakkuus tulee varmasti hänelle tulevassa. Teiro siis tiesi tuolloin jo Vartion olevan väärässä, mutta oli hiljaa, koska esimiestä ei saa vastustaa. Useat viranomaiset ovat kertoneet medialle, että esimiestä ei voi vastustaa, sillä voi menttää työpaikkansa.
Teiro on myöntänyt äidille, että lastensuojelu on tehnyt lapselle oikeusmurhan ja että lapsi elää epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa. Teiro on todennut äidille, että isä on äitipuolen vallassa ja äitipuoli johtaa tätä valinnoissa ja asioiden jatkuvaa riitauttamista ja äidin leimaamista. Teiro on todennut äidille, ettei hän tiedä mitä tehdä tuon naisen edessä asian korjaamiseksi.
Lapsi siis menetti äitinsä ja äiti huollon, koska lastensuojelu teki oikeusmurhan lapselle ja tämän on havainnut uusi sosiaalivirkailija. Lounatvuoren, Vartion, Kuusniemen, Vatjuksen, Laineen, Jokisen ja MediVidan Gordinin takia siis lapsi menetti normaalin elämän ja joutui vieraannuttajan huoltoon. Tilanteelle olisi voitu saada aivan erilainen lopputulos, jos lastensuojelu tekisi työnsä eikä vain nostaisi palkkaa.
Helsinkiläisäiti on nyt menossa siihen seuraavaan vieraannuttajien toteuttamaan oikeudenkäyntiin. Häntä syytetään vuorostaan vainoamisesta ja kunnianloukkaamisesta. Isä ja johtava lääkäri koettavat nyt vuorostaan saada tämän tuomion äidille.
Näinhän on aina, vieraannuttaja syyttää aina vastapuolta vainoamisesta.
Outoa tilanteessa on se, että yhtenä todisteena vainoamisesta on yksityisen lääkärin B-lausunto isälle psykoterapiaan alkuvuodesta 2015. Siinä lääkäri ilmoittaa äidin vainoavan isää. Kyseessä on siis taasen fabrikoitu asiakirja psykiatrian lääkärin toimesta. Eihän lääkäri voi todeta ketään ihmistä vainoajaksi kontaktoitumatta tähän.
Äiti koetti saada johtava sosiaalityöntekijä Teiron sekä oman psykoterapeuttinsa, joka on väkivaltatyön ammattilainen todistajiksi vainoamisoikeudenkäytiin. Tuomari eväsi tämän, vaikka EU:n ihmisoiukeussopimuksen mukaan hän ei näin saisi toimia.
Teiro ei siis pääse kertomaan, että kyse on vieraannuttamisesta, jota toteuttaa lapsen isä ja tämän puoliso ja toteutti aiemmin lastensuojelu ja ei pääse kertomaan, että tilanteessa on vakava kriisi, joka näyttää eskaloituvan kokoajan näiden useiden oikeudenkäyntien takia, joita hakevat isä ja erityisesti puoliso.
Psykoterapeutti ei pääse kertomaan, ettei äiti ole vainoaja, vaan on aidosti huolissaan lapsen tulevaisuudesta ja tietoinen kriisin olevuudesta, pahoinvoi kriisin takia vieraannuttamisen kohteena ja tahtoo vain hyvää eli olosuhteiden normalisointia, vanhempien välille riittävää vuorovaikutusta, lapsensa takaisin jne..
Tuomarin kirjoitusasusta herää epäilys, että hän on jo tuominnut äidin.
Äiti sai tietää vasta päivää ennen oikeutta, että isä on käynyt jo toista vuotta psykoterapiassa sillä väitteellä, että äiti on vainoaja, vaikka äitiä ei tällaisesta oltu edes tuomittu. Nyt isä tuon b-lausunnon avulla tahtoo äidiltä 4500 euroa ja äitipuoli tahtoo äidiltä 3500 euroa. Äiti on jo maksanut huolto-oikeudenkäynnistä hovioikeudessa, että sai muutettua käräjäoikeuden tuomion, jonka mukaan lapsi olisi saanut tavata seuraavat 11-vuotta eli täysi-ikäiseksi äitiään vain kahdesti kuukaudessa n. 10 000 euroa.
Äiti on itse ollut sairaslomalla ja kuntoutuksessa ja hyvin pienistä tuloista hoitanut näitä maksuja, koska lastensuojelu ei antanut eroperheen kriisitukea ja teki oikeusmurhan. Uusi velka veisi äidin tilanteeseen, jonka isä ilmoitti halukseen käräjäoikeudessa huollosta, eli äiti joutuisi luopumaan lapselle tärkeästä lapsuuden kodista, sillä hänen tukijoukkonsa rahat ovat jo loppuneet ja kukaan ei voi antaa hänelle lainaa.
Jos äiti tuomitaan vainoajaksi, mikä on todennäköistä äidin tilanteessa, koska edelliset tuomiot antavat vääristyneen kuvan tilanteesta, kuten aina vieraannuttamistilanteissa, syntyy vieraannuttajille uusi avoin ovi toteuttaa lopullinen vieraannuttaminen. Vainoajan leima on todella paha leima. Jos sinut leimataan vainoajaksi, on sen jälkeen turha luulla saada enää tukea mistään.
Tämän jälkeen voivat isä ja johtavalääkäripuoliso hakea oikeudelta turvakieltoa. He voivat tämän jälkeen estää tapaamiset kokonaan lapselta, koska lapsi voisi kertoa äidille missä he asuvat. Tuonnekaan eivät varmaankaan tuomarit päästä lastensuojelua, sillä nähtävästi vain huolto-oikeudessa kiinnostaa lastensuojelullinen näkemys ja tuomaristo ei koe tarvetta moniammatilliselle yhteistyölle.
Helsingin lastensuojelussa väittää johtaja Nummikoski luuloa ja oletusta tietämykseksi ja hän on todennut valtamediallekin näkemyksekseen, ettei lapsiin ja vanhempiin tarvitse kontaktoitua lastensuojeluilmoitusten kohdalla. Juuri Nummikosken kaltaisten johtajien takia sosiaalivirkailijat eivät kontaktoidu asiakkaisiinsa ja tutki todella olosuhteita, vaan pitävät tietämyksenä oletusta ja tekevät lapsillemme oikeusmurhan.
Äiti teki tutkintapyynnön lastensuojelusta kesällä 2015, mutta Pasilan poliisista tutkinnan johtaja Keijo Hyvärinen ei suorittanut esitutkintaa, koska vs. sos. Jokinen, väitti kyseessä olevan vain huoltoriita.
Hyvärinen uskoi puolueellisena tutkinnan kohteena olevaa Jokista, ei tutustunut todisteisiin, eikä kuullut ketään muuta, jotka äiti oli nimennyt todistajikseen. Nyt on johtava sosiaalityöntekijä Teiro myöntänyt lapselle tehdyn oikeusmurhan ja lapsen elävän epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa ja tilanteen olevan vakava sekä todennut, ettei tiedä mitä tehdä asialle. Äiti oli pyytänyt kriisapua Hyväriseltä, mikä tulisi antaa esitutkinnan aikana ja oli pyytänyt lapselle edunvalvojaa, mikä tulisi antaa alaikäiselle esitutkinnan aikana, mutta Hyvärinen ei antanut edes esitutkintaa, vaan heitteillejätti lapsen lastensuojeluun, joka oli tehnyt lapselle oikeusmurhan.
Äiti on pyytänyt Teiroa jo kuukausia tekemään tilanteen vakavuuden vuoksi hänelle vanhemmuuden tukisuunnitelman. Tätä ei Teiro tehnyt vaan osti äidin hiljaiseksi maksamalla äidin psykoterapian omavastuuosuuden.
Äiti on pyytänyt koko ajan Teirolta eroperheen kriisitukea, mutta Teiro on evännyt tämän äidiltä väittäen, että vaikka hänen mielstään äiti on tähän valmis, ei isä ole henkisesti tähän kykenevä. Isä olisi ollut tähän koko ajan kykenevä, sillä isällähän on ollut jo keväästä 2015 saakka psykoterapia. Äiti ihmettelee miksi Teiro ei toteuttanut moniammatillista palaveria ja pyytänyt psykoterapeutteja kohtaamaan ja pohtimaan hänen kanssaan kuinka he voisivat tehdä yhteistyötä erokriisin poistamiseksi. Lastensuojelun on täytynyt olla tietoinen, että isä käy psykoterapaissa, se on vain salattu äidiltä.
Isän kohdistaessa puolisonsa kanssa lapseen ja äitiin henkistä väkivaltaa, jonka Teirokin on havainnut, äiti on pyytänyt lapsen ja hänen ohjaamista väkivaltatuen piiriin.
Teiro on evännyt tuet lapselta sillä perustelulla, että koska huolto on yksin isällä (jonka isä sai lastensuojelun toteuttamalla oikeusmurhalla) ja avohuollon tuet ovat vapaehtoisia, ei lastensuojelu voi tehdä mitään. Äiti on pyytänyt Teiroa huostaanottamaan lapsen ja sijoittamaan lapsen asumaan isällä ja äidillä silti, jotta lastensuojelun toimivalta kasvaisi.
Vaikka Teiro on myöntänyt oikeusmurhan, todennut ettei lapsen kehitystarpeisiin vastata isällä, todennut isän täysin yhteistyöhaluttomaksi äidin kanssa ja kykenemättömäksi säätelemään tunteitaan puolisonsa kanssa, todennut äitipuolen ja isän haukkuvan äitiä lapselle koko ajan uusilla tavoilla, vaikka heitä on neuvottu jo vuosia, etteivät he saisi näin toimia, todennut lapsen pelkäävän äidin menettämistä ja pelkäävän äitipuoltaan, todennut lapsen tahtovan kuolla ja kuulevan harhoja ja lapsen pelkäävän epäonnistumista ja uusia ihmissuhteita (harrastukset) jne., Teiro kokee, ettei tilanne ole tarpeeksi vakava huostaanotolle ja vallan otolle lastensuojelulle, jotta lapsi pääsisi niiden tukien piiriin, jotka isä evää järjestelmällisesti lapselta.
Äiti pelkää nyt, että Teiro toimimattomuudellaan ajaa lapsen olosuhteeseen, jossa lapsi menettää kaikki lapsen oikeudet, kun hänellä niistä enää vain hyvin harva on jäljellä sen oikeusmurhan jälkeen, jonka toteutti lapselle vs. sos. Laura Laine sekä vs. sos. Jokinen yhdessä sosiaalityön päällikkö Vartion ja lastensuojelun johtaja Lounatvuoren kanssa. Teirokaan ei välitä lapsen oikeudesta päästä tuen piiriin.
Teiro lupasi kesällä, että lapsen asiakassuunnitelma on valmis elokuussa 2016, mutta se ei ole valmistunut lokakuun loppuun mennessä. Mitään tukisuunnitelmia ei ole vieläkään esittänyt Teiro lapselle mahdolliseksi. Nähtävästi sosiaalipsykologiaa opiskellut Teiro, joka on tehnyt töitä 20-vuotta lastensuojelussa kokee, että hän yksin on riittävä tuki vakavan vieraannuttamisen ja erokriisin kohdalla, jossa väkivalta on monimuoitoista. Teiro kaiketi luulee, että hän on ihmisenä niin valovoimainen ja kuin pyhä henki, että kun hän vain tapaa lasta ja selvittää äidin tekemiä lastensuojeluilmoituksia eli tarkistaa valehteleeko äiti, kaikki ongelmat helpottuvat näin. Teiro on todennut, ettei äiti tee turhia lastensuojeluilmoituksia. Äiti pitää kummana Teiron oletusta, sillä jos Teiro reflektoisi tutkimustaan, hän havaitsisi, ettei puolenvuoden aikana hänen läsnäolonsa ole muuttanut mitään.
Teiro tulee tarvitsemaan paljon sitä sisäistä valoa, jos vieraannuttajat onnistuvat siinä mitä isä vannoi saavuttavansa eli viemään äidiltä lapsen tai kuten se oikeasti on, niin viemään lapselta äidin. Teiro on todennut äidille, että lapsi tarvitsee äitiään, kun äiti on pohtinut, että jos lähtisi kokonaan pois, kun ei jaksa ottaa henkistä väkivaltaa enää vastaan. Teiro totesi, ettei äiti saa tehdä näin, sillä hänen mielestään äidin pitää ottaa henkistä väkivaltaa vastaan lapsensa vuoksi. Teiro ei koe tarvetta sille, että väkivalta tulisi katkaista tukimuodoin, vaikka isä ei suostuisi tuen piiriin.
Teiro ei välitä siitä, miten vakava virhe on antaa vieraannuttajan pitää huolto itsellään ja päättää yksin lapsen asioista.
Monet vieraannuttamisen kohdevanhemmat eivät tapaa ollenkaan lapsiaan. Vieraannuttajat käyttävät hyväksi omaa piiloaggressiivisuuttaan. He syyttävät ja uhriutuvat ja leimaavat syytöksillään kohteensa. Tämän edessä moni ammattitaidoton viranomainen on sokea ja harvalla on tietämystä miten tilanteessa tulisi toimia. Mitään ei tutkita kunnolla ja moniammatillinen yhteistyö ei toteudu objektiivisesti.
Helsingissäkin poliisit tutkivat vain isän ja tämän puolison tekemiä rikosilmoituksia ja äiti ei saa mitään tukea poliisilta. Vieraannuttaja on siis voittanut.
Äiti on pyytänyt Teiroa olemaan yhteydessä Valviraan lastensuojelun virheistä ja se olisi itseasiassa Teiron velvollisuus, mutta Teiro ei ole tehnyt tätä.
Vaikka Teiro on kyennyt havaitsemaan ongelmat, äiti on huolissaan, koska Teiro ei tarjoa ja mahdollista tukia ongelmien poistamiseksi.
Täällä mieron tiellä totean: mitä hyötyä on ongelmien havaitsemissa, kun ei osata käyttää moniammatillisia palveluja ja tarjota tukea? Mitä hyötyä on lastensuojelusta, joka pitää olettamista tietämyksenä? Mitä hyötyä on viranomaiskoneistosta, joka ei ossa moniammatillista yhteistyötä, eikä tiedä miten tulisi tehdä yhteistyötä, eikä tiedä mitä kukakin osaa ja miten kukakin toimii? Mitä hyötyä on kansalle huonosti toimivasta ja kalliiksi tulevasta viranomaiskoneistosta?
Mitä hyötyä on kansanedustajista, jotka eivät lakiimme kirjoittaneet vieraannuttamista vakavaksi väkivallaksi, vaikka vieraanuttaminen ei ole muuta kuin yhteisöväkivaltaa, vakavaa henkistä väkivaltaa, raakaa väkivaltaa, eikä suinkaan jokin hauska kertomus, jonka voi lukea iltapäivälehdestä ja unohtaa?
RSS Feed
