Mitä lastensuojelu aiheuttaa toiminnallaan? Kaksi yhdeksänvuotiasta lasta ovat leikkineet kauneushoitolaa yhdessä äitiensä seurassa. He ovat pitäneet kurkkuviipalaita silmillään maaten vuoteessa rentoutuen, lakanneet kyntensä ja meikanneet. Toinen tekee lähtöä äitinsä ylioppilasjuhliin ja kysyy toiselta:
- Oletko sinä ollut ikinä lastenkodissa?
Vastaajan asemaan asetetun lapsen leuka laskee ja ilme kertoo surusta ja pettymyksestä. Äsken iloinen ja reipas mieli kääntyy pelonkuvaksi ja ääni murtuen hän kertoo:
- Olen.
Jään miettimään miksi kukaan ei ole lastensuojelusta viimeisen kahden vuoden aikana tukenut lasta käymään läpi traumaansa? Lapsella on ollut tuekseen määrättynä Vuosaaren vs. sos. Vatjus ja vs. sos. Laine, jotka suorittivat päätöksien valmisteluja kiireellisille sijoituksille, MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordin, jonka tehtäväksi asetettiin lapsen ja vanhempien tukeminen, Lassilan vs. sos. Jokinen, jonka tehtävä oli tukea lasta, Oulunkylän perhekuntoutus, jonka tehtävä oli kuntouttaa lasta ja Kivikon johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro, jonka tehtävä on tälläkin hetkellä tukea lasta. Yksikään heistä ei ole kahden vuoden aikana tukenut lasta tässä asiassa. Lapselle on kyllä kerrottu, ettei hänen vikansa ole, että hän on joutunut olemaan poissa kotoaan, mutta lapsi on itse kertonut Teirolle alkusyksystä 2016 jälkeen kahden vuoden, että hän yhä syyttää itseään ja pelkää äitinsä menettämistä. Hän kokee, että jos hän ei olisi tukeutunut äitiinsä ja kertonut mitä hän tarvitsee ja jos äiti ei olisi koettanut auttaa häntä, ei mitään sellaista olisi tapahtunut mitä hänelle tehtiin. Hän ei ole pitänyt ratkaisuista ja niiden seurauksista.
Lapsi tietää, että hänen äitinsä on hyvä äiti ja on todennut useasti: ”Kyllähän minä tietäisin, jos äiti on paha.” Lapsi tietää, että äitiä kohdellaan huonona äitinä syyttä ja tietenkin se sattuu lapseen. Tietenkin se traumatisoi lasta myös samalla, kun se on traumatisoinut äidin. Tästä ei välittänyt vs. sos. Laine tai vs. sos. Jokinen, mutta nyt asiasta välittää vihdoin johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro. Tosin todeten, että hänen on näin pahaksi kasvanutta ongelmaa todella vaikea korjata, kun sitä eivät lähteneet ajoissa korjaamaan edelliset sosiaalivirkailijat tai perhetyöntekijät. Teiro ei tiedä mitä tehdä vakavassa tilanteessa ja esimieheltään sosiaalityön päällikkö Vartiolta hänen on turha odottaa järkeviä neuvoja, koska Vartio on osasyyllinen olosuhteeseen.
Useat vanhemmat kertovat lastensa traumaoireilusta jälkeen kiireellisten sijoitusten ja kuvaavat kuinka sijoitusta pidennettiin alkuun kuukauden kestävällä ajanjaksolla, jonka aikana sosiaalitoimi ei tehnyt mitään asioiden selvittämiseksi ja tutkiakseen onko sijoitus edes tarpeellinen ja voisiko sen jollain keinolla estää tai katkaista. Kun toimintaan lopulta ryhdyttiin, sijoitukset purettiin viikossa tai kahdessa.
Monella vanhemmalla kiireelliset sijoitukset ovat osuneet vanhempien huoltokiistan ajankohtaan, jossa lastensuojelu on lähtenyt toimimaan uskoen vieraannuttajan valheellisia mielikuvia toisesta vanhemmasta.
Kiireellisiä sijoituksia tehdään vain siitä syystä, että vanhemmat ovat huoltokiistassa ja riitelevät ja valittettavasti tämä näkyy lapsille. Vanehmmuutta ei tueta, vaan lapsi viedään pois. Monesti vieraannuttaja on aloittanut huoltokiistan. Useat vanhemmat kertovat, että kun lastensuojelu on havainnut toimineensa vieraannuttajan väärän vallankäytön välineenä, ei lastensuojelu tai juuri tämä viranomainen, joka on suostunut vieraannuttajan marionettinukeksi, ole kyennyt myöntämään virhettään todella. Vieraannuttavaa toimintaa ei myönnetä. Sosiaalivirkailija on vaihdettu useassa tilanteessa ja asiat ovat jätetty käsittelemättä asialliseen järjestykseen tilanteen eheytymiseksi, kriisityö on jätetty antamatta ja virheet on lakaistu piiloon niitä huomioimatta ja tästä riemastuneena vieraannuttaja on päässyt manipuloimaan seuraavaa sosiaalivirkailijaa ja sama ruljanssi on saanut jatkaa oravanpyöräänsä.
Eräs huoltokiistan aikana lastensa isän mustamaalaama äiti kertoi, kuinka isä oli soitellut äidin psykiatrisille lääkäreille ja aiheuttanut tätä kautta äidille persoonallisuushäiriön diagnoosin ja saanut lapset kiireellisesti sijoitetuksi väittämällä äitiä itsetuhoiseksi äidin läheiselle, joka teki lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojelu sijoitteli kontaktoitumatta äitiin ja väitti äitiä itsetuhoiseksi kirjauksissaan suoraan. Isä vaati huoltosovittelun aikana äidille useita psykiatrisia tutkimuksia, koska kun äiti sai lopulta uusia pulueettomia lausuntoja, joihin isä ei enää päässyt koskemaan, isä ei tyytynyt näihin. Äiti suotui ja juoksi monessa yksityisessä tahossa tutkittavana kunnallisen tukimuksen lisäksi. Äiti oli itse tietenkin hyvin rikki, vaikka voimakkaana naisena kykeni pohtimaan viisaita ratkaisuja tukitahojensa tukemana, jaksaakseen isän ja lastensuojelun aiheuttaman sekavan tilanteen. Todellinen muutos tapahtui vasta, kun heidänkin tilanteessa vaihdettiin sosiaalivirkailijat ja uudet sosiaalivirkailijat istutettiin äidin psykiatrisen tahon toiveesta moniammatilliseen palaveriin ja psykiatrinen taho selvitti lastensuojelulle missä kaikessa oli lastensuojelun toimesta toimittu jo väärin.
Heidänkin tilanteessa 5-vuotias tyttö heräsi jopa puolenvuoden ajan öisin itkemään jälkeen kiireellisen sijoituksen ja kertoi pelkäävänsä, että hänet viedään kodistaan ja häneltä viedään äiti. Veljelle tuli vakava ummetus reaktiona.
Vuosaaressa vs.sos. Laura Laine kiireellisesti sijoitti kesällä 2015 16-vuotiaan tytön lapsen äidin pyynnöstä, jotta perheen tilanne saataisiin rauhoitettua ja tyttö saataisiin ryhdistäytymään. Tyttö säikähti ja ryhdistäytyi ja luotti Lauraan, joka totesi tytön toimineen sijoituksen ajan toivotusti ja lupasi purkaa sijoituksen. Laura kuitenkin käänsi takkinsa ja huostaan otti tytön vastoin tytön ja äidin tahtoa perustellen toimintaansa, että tytön tulisi käydä peruskoulunsa loppuun. Tytöllä oli jäänyt vakavien kokemusten vuoksi 9-luokan kevätlukukausi käymättä ja vaikka syyslukukauden todistuksen keskiarvo oli keskitasoa korkeampi ja vaikka tyttö oli ilmaissut halunsa käydä peruskoulunsa loppuun, Laine huostaan otti tytön. Tyttö hatkasi.
Karkumatka kesti useita kuukausia, itseasiassa koko syyslukukauden 2015 ja vasta kun neuvoin äitiä vasikoimaan tyttärensä olinpaikan, kun tyttö tuli käymään kotonaan, saatiin tyttö juuri ennen joululoman alkua laitoksen työntekijöiden, äitinsä ja minun suostuttelemana laitokseen. Hänelle luvattiin, että viikossa hän pääsisi takaisin kotiin lomalle koko joululoman ajaksi ja karkumatkasta ei tulisi muita seuraamuksia, kuin vain viikon laitoksessa ilman laitoksen piha-alueelta poistumislupaa.
Karkumatkansa aikana tyttö oli tullut raskaaksi ja kevätlukukauden aikana tyttö ei kyennyt suorittamaan peruskouluaan loppuun. Nyt tytön huostaanotto on purettu, hän asuu lapsen isän ja vauvansa kanssa ja saa jälkihuoltoa. Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laine ennusti, että huostaan ottamalla vasten 16-vuotiaan tahtoa, ihmisen, hän saa tämän ihmisen toimimaan oman tahtonsa ja toiveensa mukaisesti ja varmistaa näin näkemyksensä toteutumisen. Ammattitaidottomana Laine ei tunnistanut asiakkaansa voimakasta omaa tahtoa eikä osannut ennakoida, että toimimalla asiakkaalleen lupaaman toiminnan vastaisesti ja pettämällä näin nuoren asiakkaansa, hän mahdollisesti aiheutti tulevan eli vastustuksen kasvamisen, kun nuorella oli jo tunteidensa säätelyssä todettu vaikeuksia ja hän olisi tarvinnut positiivisia kokemuksia ja niille rakentamista. Olisiko tuo tyttö suorittanut peruskoulunsa loppuun, jos Laine ei olisi lähtenyt toimimaan fallisesti ohittaen nuoren näkemyksen tarpeistaan?
Nuoren äidin äiti kokee, että hän olisi kyllä kyennyt hyvän sosiaalityöntekijän kanssa tukemaan tytärtään käymään peruskoulunsa loppuun, jo tarjolla olisi ollut Laineen sijaan järkevä sosiaalivirkailija. Tytön sijaishuollon sosiaalivirkailija purki tytön huostaanoton jo pitkälti ennen tytön täyttä ikää, koska näki huostaanoton koulunkäynnin keskeytymisestä huolimatta tarpeettomana ja näki huostaanoton lapsen eli tämän nuoren äidin edun vastaisena. Sijaishuollon sosiaalivirkailija koki, että Laineen näkemys ei hakenut lapselle normaaliutta, mitä lapsi itse oli hakenut ja olisi tarvinnut suoriutuakseen elämässään parhaalla mahdollisella tuloksella.
Moni sosiaalivirkailija toimii traumatisoiden lapsia työssään. He luulevat toimivansa oikein ja uskottelevat esimiehensä ja hallinto-oikeuden tuomarit uskomaan itseensä ja aiheuttavat näin suurta pahoinvointia yhteiskuntaamme. Vaikka sosiaalitoimi tietää jo aivan selkeästi, että lapset reagoivat kokemuksiinsa ja usein viranomaiset syyttävät vanhempia huonojen kokemusten antamisesta lapsille, ei sosiaalitoimi kykene myöntämään omia virheitään, korjaamaan niitä ja antamaan tarvittavaa tukea, jotta lapsen emotionaaliset haavat saataisiin korjatuksi mm. jälkeen kiireellisten sijoitusten. Lapset saavat huostaanoton jälkeen jälkihuoltoa, joka myös tulee toisinaan liian myöhään (kuolleita ja henkisesti sairaita lapsia on). Kiireellisen sijoituksen jälkeen ei lapsille anneta mitään tukitahoa, jossa he voisivat käsitellä niitä tunteita ja ajatuksia, joita syntyy kiireellisistä sijoituksista, jotka myös hyvin usein ovat turhia ja näin ollen lasta kohtaan väkivaltainen ratkaisu.
Useat huostaan otetut lapset kertovat facebookissa kokemustaan huonosta kohtelusta lastensuojelulaitoksessa. Monet lastensuojelun uhreista menneiltä vuosikymmeniltä ovat kertoneet valtakunnalliseen tutkimukseen siitä, kuinka huonot kokemukset lastensuojelun laitoksessa on vaikuttanut koko elämään trauman vuoksi. Monet huostasta jo päässeet käyvät läpi vuosia psykoterapiaa löytääkseen sisäisen hyvänolon, joka heiltä kokemuksena vietiin, kun perheen viemisellä ja asettamalla epäinhimillisiin olosuhteisiin ilman rakkautta saaden vain rajoja aiheutettiin trauma. Toiset heistä ei ikinä löydä sisäistä tasapainoa, koska lapsuuden kokemuksiin kuuluu liian voimakkaita traumaattisia kokemuksia, joita heille tarjoili Suomen lastensuojelu.
Moni sosiaalivirkailija avohuollossa luulee tietävänsä paljon elämästä ja toimii noiden luulojensa varassa. Heistä monella ei ole lapsia tai edes mahdollisesti parisuhdetta, ja jos heillä on, monelle heistä lastensuojelun asiakasperhe on heidän ajatusmaailmassaan eriarvoisessa asemassa suhteessa heihin. He näkevät itsensä näiden perheiden yläpuolella ja itsensä viranomaisstatuksensa kautta sen sijaan, että kykenisivät näkemään itsensä vuorovaikutuksessa samanarvoisena ja vaikuttamisen keinoin virka-asemassaan moniin välineisiin ja niiden käyttöön oikeutettuna kyvykkäinä ihmisinä, jotka voivat välittää muista ja arvostaa heidän elämää ja heitä ihmisinä. Ihmisiä kohdellaan objekteina ja vaikuttamisen välineitä käytetään väärin.
Päihderiippuvaista katsotaan helposti negatiivisesti, koska ei ymmärretä nähdä päihderiippuvuutta negatiivisesti ja itse ihmistä positiivisesti. Väkivaltaiseen tekoon ajautuneen kohdalla ei pohdita mikä aiheutti teon, mikä nosti haastavuudessaan inhimillisen haastavan käytöksen esille, vaan ihminen määritellään itse väkivallaksi ja kauhuissaan soperretaan ylisukupolvisuudesta ammatillisesti pätevän väkivaltatyön sijaan. Lastensuojelu ei edes viitsi tutkia onko joku todella päihderiippuvainen tai väkivaltainen, kun joku syyttää vanhempaa tällaisesta, vaan uskoo suoraan vain väitteen aiheuttamaan huoleen ja toimii tuon huolen voimasta.
Toisia vanhempia leimataan vuositolkulla vaikkapa lasta manipuloivaksi ja kukaan ei tutki onko manipulaatiota edes tapahtunut. Jopa sosiaalityön päälliköt kirjoittelevat lausuntoja vanhemmista negatiiviseen sävyyn ikinä tapaamatta vanhempaa tai lasta ja todella itse tutkimatta perheen olosuhdetta ja näihin lausuntoihin uskotaan jostain syystä myös suoraan. Lastensuojelun johtajat oikeuttavat alaisilleen tällaisia toimintatapoja yhä vuonna 2016 Suomessa ja väittävät alaisiaan ammattitaitoisiksi vastineissaan muistutuksiin. Piruksikin haukutaan vanhempia ja hulluksikin heitä nimitellään ja näiden törkeiden ajattelumallien mukaan heitä kohdellaan. Lapset saavat saman kohtelun.
Täällä mieron tiellä muistutan sosiaalivirkailijoita, että lapset haavoittuvat aikuisten toiminnasta. Myös lastensuojeluviranomaisten toiminnasta haavoittuvat ihmiset; lapset, vanhemmat ja kokonaiset elinyhteisöt.
Nuo haavat voivat olla elinikäisiä, joten miettikää tarkemmin toiminnallisia valintojanne. Valtiollamme ei ole varaa korjata sitä ylisukupolvista ilmiötä, jonka lastensuojelu aiheuttaa teennäisellä välittämisellä, omanedun tavoittelullaan, lapsibisneksellä, joka perustuu hyvin sekavalle ajatusrakennelmalle ilman kykyä tietoiseen ajatteluun ja tietoiseen vuorovaikutukseen ja aitoon vastuun kantamiseen mm. tehtyjen virheiden korjaamiseksi. Moni lapsi jää tuetta jälkeen lastensuojelun virheiden elinikäisen traumatisoitumisen estämiseksi. Moni vanhempi jää ilman lastensuojelun tukea elinikäisen traumatisoitumisen estämiseksi. Moni isovanhempi joutuu elämään eläkepäivänsä vakavan trauman kanssa lastensuojelun virheiden vuoksi. Monen ihmisen elämä saa valtavan avohaavan kannettavakseen, joka tulee esille sosiaalisissa suhteissa ja vaikuttaa näihin lastensuojelun virheiden vuoksi.
Murtunut lapsi vertaa itseään lapseen, joka sai elää normaalin elämän siitä huolimatta että on erityislapsi. Murtunut mieli muistaa, kuinka hän joutui kotoaan pois ja pelkäsi käydä nukkumaan ja ikävöi vanhempiaan. Murtunut mieli muistaa, kuinka jalat lähtivät alta, eikä voinut kävellä, kun piti mennä takaisin sijoituspaikaan.
Murtunut mieli muistaa, kuinka pelkäsi, ettei ikinä pääse takaisin kotiin, koska kukaan ei luvannut tämän mahdollistumista viikkoihin. Murtunut mieli muistaa, kuinka syntyivät ajatukset kuoleman halusta, kun tilanne oli niin pienelle mielelle aivan liian haastava. Tuo murtunut mieli näkee, kuinka tuo kuolemanhalu ja ajatus siitä on saanut siivet ja näin siirtynyt päivistä toisiin jo usean vuoden ajan. Murtunut mieli ei kykene tiedostamaan ajatteluaan ja vaikuttamaan siihen, koska on vasta 9-vuotias. Tämän aiheutti murtuneelle mielelle viranomainen. Tämän murtuneen mielen aiheutti lastensuojeluviranomainen. Se on trauma, haava mielessä, joka vaikuttaa kokonaivaltaisesti lapsen aivojen kehitykseen ja näin ollen persoonallisiin toimintatapoihin ja tätä kautta kokonaisvaltaisesti elämään. Se oli lastensuojelu, joka tämän ketjureaktion aiheutti.
Kuka haavoittuneen mielen kehityksen suuntaa muuttaa, kun lastensuojelu ei myönnä virheitään tai edes myöntäessään korjaa niitä?
Lue myös:
Opas lastensuojelun asiakkuuteen joutuvalle (LL ):
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
KIIREELLISESTI SIJOITETUN
LAPSEN JA NUOREN AUTTAMINEN
KRIISISSÄ (Mari Sundholm):
https://www.theseus.fi/…/han…/10024/26578/Sundholm_Mari.pdf…
Lasten huostaanotoista tuli bisnestä (yle 2.8.2012):
http://yle.fi/…/…/08/02/lasten-huostaanotoista-tuli-bisnesta
Kriisituki (Sara Hedrenius, Sara Johansson, 2016):
http://www.adlibris.com/fi/kirja/kriisituki-9789518853858
Psyykkinen trauma (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psyykkinen_trauma
RSS Feed
