Kuljin huoltsikan kassalle ja satuin kysymään kassatädiltä tietääkö hän mitä on vieraanuttaminen. Ei tiennyt, mutta ymmärsi, kun selitin lyhykäisyydessään mistä suomalainen sana on saanut merkityksensä. Eihän meillä poliisitkaan tiedä, syyttäjät tai tuomaritkaan.
On surullista huomata, kuinka valtamedian hiljaisuus asiasta ja kuinka päättäjien haluttomuus käsitellä näin vakavaa asiaa toden teolla, aiheuttaa toisiinsa tukeutuen sen, että monetkaan eivät tiedä todella mistä on kyse. "Kunnolliset" ihmisethän eivä tiedä maailman "pahuudesta" tässä muodossa ja eivät onnekseen joudu tutustumaan vieraannuttamismaailman raadollisuuteen sen kohteena, vaikka saattavat ilmiötä tiedostamattaan osallistua tähän.
Lapset joutuvat kovimpaan kohteluun ja se suurin vääryys heille on, että heille toimimattomuudelle uskotellaan, että toiminta olisi tarpeetonta tämän vakavan asian edessä. Oleva olosuhde jätetään olevaksi ja näin annetaan ymmärtää, että oleva olosuhde on normaalia, oikein, lapselle sopiva, lapsen etu, lapsen tarve ja niin edelleen. Lapsi oppii hyväksymään olosuhteen normaalina. Vaikka lapsi itse ei olisi vieraannuttamisen kohde, vaan kuulisi tästä myöhemmin toimintana toiselle lapselle, puuttumattomuus saa hänet mahdollisesti uskomaan, että koska olosuhde jätettiin olevaksi, oli se merkityksellistä juuri näin jättää, se parempi ratkaisu vaihtoehdoista tai jopa ainut ratkaisu ja muut vaihtoehdot ovatkin olemattomia. Vieraannuttamisen olevuuden tai sen haavoittavuuden kieltämiselle oli jokin syy, koska kukaan ei toiminut muutoksen mahdollistajista sen mahdollistumiseksi.
Kun lapsi elää vieraannuttamisen kohteena, kielletään häneltä oikeus normaaliin suhteeseen toiseen vanhempaansa. Lapsi opetetaan ajattelemaan, että häntä manipuloidaan sen toisen vanhemman toimesta rakastamaan, arvostamaan, pitämään tärkeänä häntä ja rakkauden normaali olevuus kielletään. Lapsen toimintoja rajataan tiukasti suhteessa toiseen vanhempaan ja hänelle luodaan kuva rajoista joita ei saa ylittää. Rajat luo vieraanuttajavanhempi ja rajana on, ettei lapsi saa tiettyä enempää haluta toista vanhempaa, tarvita toista vanhempaa ja esittää omia mielipiteitään ja toimia niiden mukaan. Manipulaatio onkin vieraannuttajan toimintatapa, mutta hän sanoillaan käänteistäen ajattelua, projisoi oman toimintansa kohdevanhempaan ja peittelee tämän toimintansa pukeutumalla lapsesta välittävän rooliin: "Hän vain tahtoo sinun uskovan, että teillä on mahdollisuus välittää toisistanne normaalisti. Sinulle tulee asettaa rajoja, jotta opit niissä elämään. Tahdon parastasi."
Vieraanuttamistilanteen sekavuudessa lapsen elämässä voi olla monia lieveilmiöitä. Toisissa vieraannuttajien kodeissa lapsilla on vakavia ongelmia, kuten Helsingin lastensuojelun Eerikan kodissa oli ja toisissa lievempiä. Joissakin vieraannuttajien kodeissa lapsen elämän muu struktuuri on täysin hallussa ja normaalia, mutta ainoastaan toisen vanhemman olevuuteen lapsen elämässä suhtaudutaan negatiivisesti ja se koetetaan eriyisesti merkityksellisyydessä mitätöidä lapselle monin keinoin.
Lapsen manipulaation keinoja ovat monet tavat puhua pahaa toisesta vanhemmasta.
Lapselle voi puhua suoraan kertomalla negatiivisia tarinoita tuosta vieraanuttamisen kohteesta. Ne voivat olla jopa totta, virheitä vuosien takaa, mutta niihin lisätään epähumaani asenne, leimaamisen toimintatarkoituksena ja ne useimmiten ovat tuossa muodossa ikätasoon sopimatonta tietoa lapselle.
Vieraannuttaja voi kaataa oman "taakkansa" lapsen kannettavaksi kertomalla, kuinka ei pidä toisesta vanhemmasta, koska tämä teki sitä ja tätä. Tarinat voivat olla täysin keksittyjä ja niiden tarkoituksena voi olla asettaa lapselle muistoja tapahtumista, joita ei ole tapahtunut.
Vieraannuttaja voi puhua äidin hermoromahduksesta lapselle hellällä äänellä selittäen, että ei ole hätää lapselle, ja pieni lapsi, joka ei tiedä mitä hermoromahdus on, voi pitää äidin tiukkaa komennusta hermoromahduksena ja selittää tätä vaikka lastensuojelutädille, joka kirjaa lapsen sanat todisteena äidin hermoromahduksesta. Mikä paljastaa vieraannuttajan on epähumaani lähtökohta tiedon "paljastuttua" hänelle, josta seuraavana toimintamotiivina on erkaannuttaa lapsi "hermoromahtaneesta" äidistä, sen sijaan, että hän tukisi äitiä kysyen keinoja tukea stressin poistamisessa. Vieraanuttaja selittelee toimintaansa omalla kuormittumisellaan ja sillä ettei jaksa tukea toista vanhemaa, ei ole tehtävä eron jälkeen tukea toista vanhempaa ja ei usko edes toisen muuttuvan ikinä. Valitettavasti lastensuojelut eivät itse osaa huolikulttuurin, joka on rakennettu syyllistämis- ja tuomitsemiskulttuurin peitoksi, takia itsekään humaania moniammatillista työtä, vaan lähtevät todella helposti tällaiseen mukaan ja äiti ei pääse edes kertomaan, ettei ole ikinä hermoromahdusta saanut ja sehän veisi osasto hoitoon.
Vieraannuttajan kotona voi olla toinen aikuinen, jonka kanssa vieraannuttaja puhuu yhdessä mukamas lapsen kuuloetäisyyden ulkopuolella pahaa lapsen toisesta vanhemmasta. Lapsi näkee toisen vanhemman olevuuden hänen muissa sosiaalissa suhteissa negatiivisena asiana. Tämän toisen aikuisen merkitystä painotetaan lapselle tärkeämpänä kuin toista vanhempaansa ja hänen määräysvaltaansa lapsen elämään vaikuttavana tekijänä vahvennetaan toistamalla lapselle, että valta on tällä uudella aikuisella. Lasta voidaan käskeä olemaan kiltti, jos lapsi vastustaa tällaista ja lapsi manipuloidaan ajattelemaan, että on tuhmaa kertoa omia mielipiteitään, kokemuksiaan ja näkemyksiään ja jopa pahimmillaan manipuloimaan ajattelemaan, että itse teko ei ollut tuhmaa, vaan hän itse on tuhma. Lapselle ei selkeytetä mikä olisi hänen toiminnassaan hänelle ei-oikeutettua ja miksi tarkasti perustellen, jotta lapsi voisi osallistua keskusteluun pohtien näkemyksiään, kuten normaalissa kasvatuksessa, vaan hänelle annetaan vain kaksi vaihtoehtoa vaikuttaa siihen miten hänet nähdään; joko kilttinä, joka omaksuu vieraannuttajien näkemykset omikseen tai tuhmana, joka ei tottele.
Vieraanuttajien kodissa voi olla juhlia, joissa aikuiset tietenkin puhuvat elämäntilanteistaan ja olosuhteista ja taas mukamas lapsi ei ole kuuloetäisyydellä. Ihmisten tarve osoittaa suoraa empatiaa ja ymmärrystä, jotta molemminpuolinen hyväksyntä toteutuisi sosiaalisessa suhteessa, saa vieraannuttajan tuttavat kommentoimaan jopa säälillä vieraanuttajan uhriutumista sen edessä, kuinka paha, huono ja epäsopiva, vieraannuttamisen kohdevanhempi on. Heidän kommenttinsa voivat sisältää negatiivista sävyä myös vieraanuttamisen kohdetta kohtaan ja päivittelyä ja olosuhteen mielikuvituksellista spekulointia siitä, kuinka vieraannuttaja todellakin on uhri, jolla on oikeutus kertoa käsimyksestään, kokea kärsimystä ja päättää jatkaa mahdollisimman kauan vieraanuttamsen kohteen päivittelyä huonoksi, pahaksi ja epäsopivaksi. Lapsen mieleen vaikutetaan joukkomielipiteen voimalla.
Tästä jatkoseuraus voi olla, että juhliin osallistuneet aikuiset kertovat seuraavassa juhlassaan joillekin toisille tuttavilleen mitä ovat kuulleet ja päivittelevän massan määrä kasvaa siitä kuinka tämä yksi vanhempi on paha, huono ja epäsopiva. Ja nämä tuttavat voivat vaikka ottaa asian kaupan kassalla päiviteltäväksi vieraannuttajan kanssa, kun lapsi ei mukamas ole kuuloetäisyydellä.
Vieraannuttaja voi myös suoraan kertoa lapselle, että on kuullut kuinka nämä ja nämä henkilöt eivät pidä toisesta vanhemmasta ja kuvata tarkkaan mitä nämä ja nämä sanoivat ja miksi. Äänen painoilla koetetaan toisinaan saada lapsi ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että toista vanhempaa paneteltasiin, vaan lapsen olisi hyvä tietää, miten ei saisi toimia ja törkeimmillään äänenpainoilla puhtaasti mitätöidään toinen vanhempi täysin huonoksi, pahaksi ja sopimattomaksi ja lapsi asetettuna tällaisen toiminnan kohteeksi manipuloidaan uskomaan, että häntä saa kohdella niin.
Lasten maailmassa tarinat kulkevat myös. Lapsiperheethän rakentavat siteitä toisiinsa lasten tutustuessa ja löytäessään leikkikamuja. Myös näissä suhteissa vieraannuttajat puhuvat pahaa toisesta vanhemmasta.
Taasen lähtee säälille pohjautuva empatia, jossa päivitellään pahan, huonon ja epäsopivan vanhemman pahuutta, huonoutta sekä epäsopivuutta. Lapset saattavat leikkiä yhdessä kuuloetäisyydellä aikuisten jutellessa aikuisten asioita ja vieraannuttajan tarinat liikkuvat myös lapsen kavereille, jotka kotona kyselevät vanhemmiltaan mistä on kyse. Tämä voi johtaa siihen, että vieraannuttajan uudet vanhemmuuskaverit kertovat lapselle kuinka joskus toinen vanhempi on paha, huono ja epäsopiva ja kaverin toinen vanhempi on nyt sellainen, koska on tehnyt sellaista ja sellaista. Vieraannuttajan vanhemmuuskaverit voivat myös kieltää omaa lastaan menemästä lapsen toisen vanhemman kotiin, tykkäämästä tästä ja lähtä mitätöintiin mukaan. Koska lapset muodostavat ryhmiä mm. koulussa ja harrastuksissa, liikkuu tieto myös lasten maailmaan. Koulussa lapsen kaveri kertoo lapsen toisille kavereille ja omille kavereilleen, kuinka lapsen toinen vanhempi on paha, huono ja epäsopiva. Joukkomanipulaatio pääsee ihan holtittomiin käsiin lasten maailmassa ja hienosti onkin saatu kasvatuksesssa alulle uusi sukupolvi mahdollisia vieraannuttajia ja sen tukijoita.
Vieraannuttajan puheet lapsen elämässä vaikuttaville muille aikuisille; koulussa, harrastuksissa, lääkärissä, lastensuojelussa, perheneuvolassa, jopa kirkossa ja monissa kolmannen tahon tukitahoissa lähtien Turvakodeista äiti lapsi tapaamisiin Pienperheyhdistyksellä, vaikuttaa myös siihen kuinka nämä kohtaavat lapsen. Toisen vanhemman pahuus, huonous ja epäsopivuus leijuu ilmassa jopa ammattilaisten maailmassa lasta varjostavana tekijänä ja toimitahot toimivat synkkyydessä, jonka vieraannuttaja on kuvannut, valon tuojana ja tukitahona. Lapsi katsoo tätä tiedostamatta mitä tapahtuu, vieraannuttaja on tyytyväinen valloituksestaan ja tukitahot kokevat olevansa merkityksellisiä ja tärkeitä. Lapsi saadaan uskomaan, että vanhempi tarvitsee tukea kestääkseen sen pahan, huonon ja epäsopivan toisen vanhemman olevuus ja lapsi saadaan näkemään vanhempi marttyyrisankarina ja hänen tukijansa sankareina myös.
Vieraannuttamisen kohdevanhempi onkin pahassa paikassa, sillä hän ei saisi itsekään kertoa totutta olosuhteesta lapselle. Jo sen toteaminen lapselle, että puheet eivät ole totta, saa lapsen kokemaan, että toista vanhempaa haukutaan valehtelijaksi. Lapsi voi asettua puolustuskannalle ja puolustaa vieraannuttajaa tai viisaimmillaan itseään ja oikeuttaan saada olla pohtimatta aikuisten sekopäisyyttä.
Vieraannuttamisen kohdevanhemman kotona käsitellään sitä ketkä pitävät tästä vanhemmasta, miksi pitävät ja mitä ajattelevat. Lapsen kaverit tuolla tietävät kenties myös olosuhteesta ja ottavat jopa aikuisten asemaa tukeakseen vieraannuttamisen kohdevanhempaa näyttääkseen, että he tykkäävät, kun tykkäävät. Lapset puhuvat keskenään siitä, miksi joku joka on hyvä ja kiva, joutuu sellaisen kohtelun alle, että hän tätä ei olisi.
Koko yhteisön maailmaan vaikuttaa tällainen asia ja lapset miettävät myös, mitä olisi, jos heidän vanhemmat toimisivat näin. Naapurit lähettävät lapsiaan tervehtimään vieraannutettua vanhempaa, jotta tämä kokisi olevansa hyväksytty. Lapsen oikeutta rakastaa molempia vanhempiaan tuetaan joskus yli näinkin, koska koetaan tarvetta vastata vieraannuttamisen paineeseen.
Pahimmillaan vieraannuttamisen kohdevanhempi räväyttää itsekin oman totuutensa lapselle vieraannuttajan pahuudesta, huonoudesta ja epäsopivuudesta ollesaan tarpeeksi kuormittunut ja vihainen.
Vieraannuttamisen kohdevanhempi voi haluta paeta tilannetta ja hylätä lapsensa ja kertoa lapselle, ettei vika ole tässä, vaan vieraannuttajassa, joka koko ajan haukkuu häntä pahaksi, huonoksi ja epäsopivaksi.
Normaali elämä katoaa tällaisen takia lapsen elämästä.
Häneltä puuttuvat turvalliset luoettavat aikuiset elämästään.
Lasten manipulointia tehdään monella tavalla monista tarkoitusperistä ja -syistä, jotka kaikki ovat järjettömiä. Tärkeintä olisi kuitenkin muistaa, että rakastaminen ei ole manipulointia ja manipulointi ei ole rakastamista. Vaikuttaminen ei ole manipulointia, vaan se on vapauttavaa ja neutraalia keskustelua mielipiteistä. Kun arvostus katoaa, tulisi vaikuttaa sen uudelleen savuttamiseksi ja itsekin hakea sen mahdollistumista ymmärtämisen kautta ja hyväksyntää oppimalla. Tukea pitäisi antaa oikealla tavalla vieraannuttajille rajoja tehden ja vieraannutettuja neuvoen kohti normaliteettiä suhteessaan.
Täällä mieron tiellä koen tarpeelliseksi, että lasten manipuloinnista tulisi päästä ja vieraannuttajista ja heidän kannatusjoukoistaan tulisi päästä sekä heistä, jotka eivät tee mitään, kun voivat vaikuttaa. Se joka lähtee mukaan päivittelyyn, pahan puhumiseen toisen vanhemman kanssa toisesta vanhemmasta, ilman eheyttävää ratkaisukeskeisyyttä jossa hyväksyttäisiin toisen vanhemman olevuus, on itse myös vieraannuttaja ja sitä tukeva taho.
Vieraannuttamisen kohdevanhemmalle on rankkaa kantaa sitä taakkaa mikä kannettavaksi syntyy, kun joutuu kulkemaan vieraannuttamisen tietä ja katsomaan sen aiheutamia olosuhteita ja samalla kantamaan myös lapsen taakkaa.
Vieraannuttajia ei tulisi tukea tuon taakan lisäämisessä kohteelle, vaan tuki tulisi antaa lapselle ja kohdevanhemmalle ottaen heiltä pois kantamuksistaan vieraannuttamisen taakka. Manipulointi katkeaa vaikuttamisella, joka tehdään yhdessä. Jokainen voi vaikuttaa tähän valinnoillaan ja jokainen voi vaikuttaa siihen, että tietoisuus kasvaa siitä, kuinka voi vaikuttaa lasten manipuloimisen katkaisemiseen ja olla osallistumatta vieraannuttamisen. Vieraannuttajan kanssa voi olla ystävä ja luoda ihmissuhteita, heidän puheisiin siitä, onko toinen vanhempi paha, huono tai epäsopiva ei tarvitse lähteä mukaan.
Myös helsinkiläisäidin lapsen isä puhuu lapselle äitipuolen kanssa pahaa äidistä kaikin tavoin. He puhuvat totta ja valhetta, puhuvat suoraan ja epäsuorasti sosiaalisissa suhteissaan ja myös tuon lapsen tilanteessa väittää isän uusi johtavalääkäripuoliso lastensuojelulle vieläkin toista vuotta äidin manipuloivan lasta ja rakentaa näin kuvaa äidin ja lapsen suhteesta, vaikka ikinä ei ole heitä nähnyt yhdessä. Isäkin väittää lapsen kuulleen äidille äidin manipuloivan lasta. Näin mitätöidään vieraannuttajien toimesta lapselta oikeus mielipiteeseen eli normaaliin elämään, vaikka hovioikeuden päätöksessä lukee selkeästi, että se tulisi huoltajan (isän ja tähän osallistuvan puolison) lapselle antaa. Tähän ei puutu vieläkään mitenkään lastensuojelu, joka rajasi lapsen oikeutta äitiinsä vuosiksi pelkän huolen ja epäilyn varassa, että äiti puhuisi lapselle sopimattomia, vaikka jo tuolloin oli tiedossa, että johtavalääkäri puhuu lapselle pahaa äidistä ja kaikille muillekin tahoille.
Tasan ei mene toiminta, oikeus ja oikeutus ja kummaan asemaan asetetaan lapset vanhempien ja lastensuojelun ja monien muiden ihmisten toimesta.
Lue myös:
Vieraannuttamisessa eniten kärsii lapsi (SVAHN asianajajatoimisto 21.8.2015):
http://www.svahn.fi/vieraannuttamisessa-eniten-karsii-lapsi/
Kehityspsykologi: Älä manipuloi edes väsyneenä lapsen tunteita (Länsi-Uusimaa 16.9.2013):
http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/255078-kehityspsykologi-ala-manipuloi-edes-vasyneena-lapsen-tunteita
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN TOISESTA VANHEMMASTA
LAPSEN HUOLTO- JA TAPAAMISRIIDASSA – Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulma (Marjaana Sorokin 2014):
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43587/URN:NBN:fi:jyu-201405281868.pdf?sequence=1
On surullista huomata, kuinka valtamedian hiljaisuus asiasta ja kuinka päättäjien haluttomuus käsitellä näin vakavaa asiaa toden teolla, aiheuttaa toisiinsa tukeutuen sen, että monetkaan eivät tiedä todella mistä on kyse. "Kunnolliset" ihmisethän eivä tiedä maailman "pahuudesta" tässä muodossa ja eivät onnekseen joudu tutustumaan vieraannuttamismaailman raadollisuuteen sen kohteena, vaikka saattavat ilmiötä tiedostamattaan osallistua tähän.
Lapset joutuvat kovimpaan kohteluun ja se suurin vääryys heille on, että heille toimimattomuudelle uskotellaan, että toiminta olisi tarpeetonta tämän vakavan asian edessä. Oleva olosuhde jätetään olevaksi ja näin annetaan ymmärtää, että oleva olosuhde on normaalia, oikein, lapselle sopiva, lapsen etu, lapsen tarve ja niin edelleen. Lapsi oppii hyväksymään olosuhteen normaalina. Vaikka lapsi itse ei olisi vieraannuttamisen kohde, vaan kuulisi tästä myöhemmin toimintana toiselle lapselle, puuttumattomuus saa hänet mahdollisesti uskomaan, että koska olosuhde jätettiin olevaksi, oli se merkityksellistä juuri näin jättää, se parempi ratkaisu vaihtoehdoista tai jopa ainut ratkaisu ja muut vaihtoehdot ovatkin olemattomia. Vieraannuttamisen olevuuden tai sen haavoittavuuden kieltämiselle oli jokin syy, koska kukaan ei toiminut muutoksen mahdollistajista sen mahdollistumiseksi.
Kun lapsi elää vieraannuttamisen kohteena, kielletään häneltä oikeus normaaliin suhteeseen toiseen vanhempaansa. Lapsi opetetaan ajattelemaan, että häntä manipuloidaan sen toisen vanhemman toimesta rakastamaan, arvostamaan, pitämään tärkeänä häntä ja rakkauden normaali olevuus kielletään. Lapsen toimintoja rajataan tiukasti suhteessa toiseen vanhempaan ja hänelle luodaan kuva rajoista joita ei saa ylittää. Rajat luo vieraanuttajavanhempi ja rajana on, ettei lapsi saa tiettyä enempää haluta toista vanhempaa, tarvita toista vanhempaa ja esittää omia mielipiteitään ja toimia niiden mukaan. Manipulaatio onkin vieraannuttajan toimintatapa, mutta hän sanoillaan käänteistäen ajattelua, projisoi oman toimintansa kohdevanhempaan ja peittelee tämän toimintansa pukeutumalla lapsesta välittävän rooliin: "Hän vain tahtoo sinun uskovan, että teillä on mahdollisuus välittää toisistanne normaalisti. Sinulle tulee asettaa rajoja, jotta opit niissä elämään. Tahdon parastasi."
Vieraanuttamistilanteen sekavuudessa lapsen elämässä voi olla monia lieveilmiöitä. Toisissa vieraannuttajien kodeissa lapsilla on vakavia ongelmia, kuten Helsingin lastensuojelun Eerikan kodissa oli ja toisissa lievempiä. Joissakin vieraannuttajien kodeissa lapsen elämän muu struktuuri on täysin hallussa ja normaalia, mutta ainoastaan toisen vanhemman olevuuteen lapsen elämässä suhtaudutaan negatiivisesti ja se koetetaan eriyisesti merkityksellisyydessä mitätöidä lapselle monin keinoin.
Lapsen manipulaation keinoja ovat monet tavat puhua pahaa toisesta vanhemmasta.
Lapselle voi puhua suoraan kertomalla negatiivisia tarinoita tuosta vieraanuttamisen kohteesta. Ne voivat olla jopa totta, virheitä vuosien takaa, mutta niihin lisätään epähumaani asenne, leimaamisen toimintatarkoituksena ja ne useimmiten ovat tuossa muodossa ikätasoon sopimatonta tietoa lapselle.
Vieraannuttaja voi kaataa oman "taakkansa" lapsen kannettavaksi kertomalla, kuinka ei pidä toisesta vanhemmasta, koska tämä teki sitä ja tätä. Tarinat voivat olla täysin keksittyjä ja niiden tarkoituksena voi olla asettaa lapselle muistoja tapahtumista, joita ei ole tapahtunut.
Vieraannuttaja voi puhua äidin hermoromahduksesta lapselle hellällä äänellä selittäen, että ei ole hätää lapselle, ja pieni lapsi, joka ei tiedä mitä hermoromahdus on, voi pitää äidin tiukkaa komennusta hermoromahduksena ja selittää tätä vaikka lastensuojelutädille, joka kirjaa lapsen sanat todisteena äidin hermoromahduksesta. Mikä paljastaa vieraannuttajan on epähumaani lähtökohta tiedon "paljastuttua" hänelle, josta seuraavana toimintamotiivina on erkaannuttaa lapsi "hermoromahtaneesta" äidistä, sen sijaan, että hän tukisi äitiä kysyen keinoja tukea stressin poistamisessa. Vieraanuttaja selittelee toimintaansa omalla kuormittumisellaan ja sillä ettei jaksa tukea toista vanhemaa, ei ole tehtävä eron jälkeen tukea toista vanhempaa ja ei usko edes toisen muuttuvan ikinä. Valitettavasti lastensuojelut eivät itse osaa huolikulttuurin, joka on rakennettu syyllistämis- ja tuomitsemiskulttuurin peitoksi, takia itsekään humaania moniammatillista työtä, vaan lähtevät todella helposti tällaiseen mukaan ja äiti ei pääse edes kertomaan, ettei ole ikinä hermoromahdusta saanut ja sehän veisi osasto hoitoon.
Vieraannuttajan kotona voi olla toinen aikuinen, jonka kanssa vieraannuttaja puhuu yhdessä mukamas lapsen kuuloetäisyyden ulkopuolella pahaa lapsen toisesta vanhemmasta. Lapsi näkee toisen vanhemman olevuuden hänen muissa sosiaalissa suhteissa negatiivisena asiana. Tämän toisen aikuisen merkitystä painotetaan lapselle tärkeämpänä kuin toista vanhempaansa ja hänen määräysvaltaansa lapsen elämään vaikuttavana tekijänä vahvennetaan toistamalla lapselle, että valta on tällä uudella aikuisella. Lasta voidaan käskeä olemaan kiltti, jos lapsi vastustaa tällaista ja lapsi manipuloidaan ajattelemaan, että on tuhmaa kertoa omia mielipiteitään, kokemuksiaan ja näkemyksiään ja jopa pahimmillaan manipuloimaan ajattelemaan, että itse teko ei ollut tuhmaa, vaan hän itse on tuhma. Lapselle ei selkeytetä mikä olisi hänen toiminnassaan hänelle ei-oikeutettua ja miksi tarkasti perustellen, jotta lapsi voisi osallistua keskusteluun pohtien näkemyksiään, kuten normaalissa kasvatuksessa, vaan hänelle annetaan vain kaksi vaihtoehtoa vaikuttaa siihen miten hänet nähdään; joko kilttinä, joka omaksuu vieraannuttajien näkemykset omikseen tai tuhmana, joka ei tottele.
Vieraanuttajien kodissa voi olla juhlia, joissa aikuiset tietenkin puhuvat elämäntilanteistaan ja olosuhteista ja taas mukamas lapsi ei ole kuuloetäisyydellä. Ihmisten tarve osoittaa suoraa empatiaa ja ymmärrystä, jotta molemminpuolinen hyväksyntä toteutuisi sosiaalisessa suhteessa, saa vieraannuttajan tuttavat kommentoimaan jopa säälillä vieraanuttajan uhriutumista sen edessä, kuinka paha, huono ja epäsopiva, vieraannuttamisen kohdevanhempi on. Heidän kommenttinsa voivat sisältää negatiivista sävyä myös vieraanuttamisen kohdetta kohtaan ja päivittelyä ja olosuhteen mielikuvituksellista spekulointia siitä, kuinka vieraannuttaja todellakin on uhri, jolla on oikeutus kertoa käsimyksestään, kokea kärsimystä ja päättää jatkaa mahdollisimman kauan vieraanuttamsen kohteen päivittelyä huonoksi, pahaksi ja epäsopivaksi. Lapsen mieleen vaikutetaan joukkomielipiteen voimalla.
Tästä jatkoseuraus voi olla, että juhliin osallistuneet aikuiset kertovat seuraavassa juhlassaan joillekin toisille tuttavilleen mitä ovat kuulleet ja päivittelevän massan määrä kasvaa siitä kuinka tämä yksi vanhempi on paha, huono ja epäsopiva. Ja nämä tuttavat voivat vaikka ottaa asian kaupan kassalla päiviteltäväksi vieraannuttajan kanssa, kun lapsi ei mukamas ole kuuloetäisyydellä.
Vieraannuttaja voi myös suoraan kertoa lapselle, että on kuullut kuinka nämä ja nämä henkilöt eivät pidä toisesta vanhemmasta ja kuvata tarkkaan mitä nämä ja nämä sanoivat ja miksi. Äänen painoilla koetetaan toisinaan saada lapsi ymmärtämään, että kyse ei ole siitä, että toista vanhempaa paneteltasiin, vaan lapsen olisi hyvä tietää, miten ei saisi toimia ja törkeimmillään äänenpainoilla puhtaasti mitätöidään toinen vanhempi täysin huonoksi, pahaksi ja sopimattomaksi ja lapsi asetettuna tällaisen toiminnan kohteeksi manipuloidaan uskomaan, että häntä saa kohdella niin.
Lasten maailmassa tarinat kulkevat myös. Lapsiperheethän rakentavat siteitä toisiinsa lasten tutustuessa ja löytäessään leikkikamuja. Myös näissä suhteissa vieraannuttajat puhuvat pahaa toisesta vanhemmasta.
Taasen lähtee säälille pohjautuva empatia, jossa päivitellään pahan, huonon ja epäsopivan vanhemman pahuutta, huonoutta sekä epäsopivuutta. Lapset saattavat leikkiä yhdessä kuuloetäisyydellä aikuisten jutellessa aikuisten asioita ja vieraannuttajan tarinat liikkuvat myös lapsen kavereille, jotka kotona kyselevät vanhemmiltaan mistä on kyse. Tämä voi johtaa siihen, että vieraannuttajan uudet vanhemmuuskaverit kertovat lapselle kuinka joskus toinen vanhempi on paha, huono ja epäsopiva ja kaverin toinen vanhempi on nyt sellainen, koska on tehnyt sellaista ja sellaista. Vieraannuttajan vanhemmuuskaverit voivat myös kieltää omaa lastaan menemästä lapsen toisen vanhemman kotiin, tykkäämästä tästä ja lähtä mitätöintiin mukaan. Koska lapset muodostavat ryhmiä mm. koulussa ja harrastuksissa, liikkuu tieto myös lasten maailmaan. Koulussa lapsen kaveri kertoo lapsen toisille kavereille ja omille kavereilleen, kuinka lapsen toinen vanhempi on paha, huono ja epäsopiva. Joukkomanipulaatio pääsee ihan holtittomiin käsiin lasten maailmassa ja hienosti onkin saatu kasvatuksesssa alulle uusi sukupolvi mahdollisia vieraannuttajia ja sen tukijoita.
Vieraannuttajan puheet lapsen elämässä vaikuttaville muille aikuisille; koulussa, harrastuksissa, lääkärissä, lastensuojelussa, perheneuvolassa, jopa kirkossa ja monissa kolmannen tahon tukitahoissa lähtien Turvakodeista äiti lapsi tapaamisiin Pienperheyhdistyksellä, vaikuttaa myös siihen kuinka nämä kohtaavat lapsen. Toisen vanhemman pahuus, huonous ja epäsopivuus leijuu ilmassa jopa ammattilaisten maailmassa lasta varjostavana tekijänä ja toimitahot toimivat synkkyydessä, jonka vieraannuttaja on kuvannut, valon tuojana ja tukitahona. Lapsi katsoo tätä tiedostamatta mitä tapahtuu, vieraannuttaja on tyytyväinen valloituksestaan ja tukitahot kokevat olevansa merkityksellisiä ja tärkeitä. Lapsi saadaan uskomaan, että vanhempi tarvitsee tukea kestääkseen sen pahan, huonon ja epäsopivan toisen vanhemman olevuus ja lapsi saadaan näkemään vanhempi marttyyrisankarina ja hänen tukijansa sankareina myös.
Vieraannuttamisen kohdevanhempi onkin pahassa paikassa, sillä hän ei saisi itsekään kertoa totutta olosuhteesta lapselle. Jo sen toteaminen lapselle, että puheet eivät ole totta, saa lapsen kokemaan, että toista vanhempaa haukutaan valehtelijaksi. Lapsi voi asettua puolustuskannalle ja puolustaa vieraannuttajaa tai viisaimmillaan itseään ja oikeuttaan saada olla pohtimatta aikuisten sekopäisyyttä.
Vieraannuttamisen kohdevanhemman kotona käsitellään sitä ketkä pitävät tästä vanhemmasta, miksi pitävät ja mitä ajattelevat. Lapsen kaverit tuolla tietävät kenties myös olosuhteesta ja ottavat jopa aikuisten asemaa tukeakseen vieraannuttamisen kohdevanhempaa näyttääkseen, että he tykkäävät, kun tykkäävät. Lapset puhuvat keskenään siitä, miksi joku joka on hyvä ja kiva, joutuu sellaisen kohtelun alle, että hän tätä ei olisi.
Koko yhteisön maailmaan vaikuttaa tällainen asia ja lapset miettävät myös, mitä olisi, jos heidän vanhemmat toimisivat näin. Naapurit lähettävät lapsiaan tervehtimään vieraannutettua vanhempaa, jotta tämä kokisi olevansa hyväksytty. Lapsen oikeutta rakastaa molempia vanhempiaan tuetaan joskus yli näinkin, koska koetaan tarvetta vastata vieraannuttamisen paineeseen.
Pahimmillaan vieraannuttamisen kohdevanhempi räväyttää itsekin oman totuutensa lapselle vieraannuttajan pahuudesta, huonoudesta ja epäsopivuudesta ollesaan tarpeeksi kuormittunut ja vihainen.
Vieraannuttamisen kohdevanhempi voi haluta paeta tilannetta ja hylätä lapsensa ja kertoa lapselle, ettei vika ole tässä, vaan vieraannuttajassa, joka koko ajan haukkuu häntä pahaksi, huonoksi ja epäsopivaksi.
Normaali elämä katoaa tällaisen takia lapsen elämästä.
Häneltä puuttuvat turvalliset luoettavat aikuiset elämästään.
Lasten manipulointia tehdään monella tavalla monista tarkoitusperistä ja -syistä, jotka kaikki ovat järjettömiä. Tärkeintä olisi kuitenkin muistaa, että rakastaminen ei ole manipulointia ja manipulointi ei ole rakastamista. Vaikuttaminen ei ole manipulointia, vaan se on vapauttavaa ja neutraalia keskustelua mielipiteistä. Kun arvostus katoaa, tulisi vaikuttaa sen uudelleen savuttamiseksi ja itsekin hakea sen mahdollistumista ymmärtämisen kautta ja hyväksyntää oppimalla. Tukea pitäisi antaa oikealla tavalla vieraannuttajille rajoja tehden ja vieraannutettuja neuvoen kohti normaliteettiä suhteessaan.
Täällä mieron tiellä koen tarpeelliseksi, että lasten manipuloinnista tulisi päästä ja vieraannuttajista ja heidän kannatusjoukoistaan tulisi päästä sekä heistä, jotka eivät tee mitään, kun voivat vaikuttaa. Se joka lähtee mukaan päivittelyyn, pahan puhumiseen toisen vanhemman kanssa toisesta vanhemmasta, ilman eheyttävää ratkaisukeskeisyyttä jossa hyväksyttäisiin toisen vanhemman olevuus, on itse myös vieraannuttaja ja sitä tukeva taho.
Vieraannuttamisen kohdevanhemmalle on rankkaa kantaa sitä taakkaa mikä kannettavaksi syntyy, kun joutuu kulkemaan vieraannuttamisen tietä ja katsomaan sen aiheutamia olosuhteita ja samalla kantamaan myös lapsen taakkaa.
Vieraannuttajia ei tulisi tukea tuon taakan lisäämisessä kohteelle, vaan tuki tulisi antaa lapselle ja kohdevanhemmalle ottaen heiltä pois kantamuksistaan vieraannuttamisen taakka. Manipulointi katkeaa vaikuttamisella, joka tehdään yhdessä. Jokainen voi vaikuttaa tähän valinnoillaan ja jokainen voi vaikuttaa siihen, että tietoisuus kasvaa siitä, kuinka voi vaikuttaa lasten manipuloimisen katkaisemiseen ja olla osallistumatta vieraannuttamisen. Vieraannuttajan kanssa voi olla ystävä ja luoda ihmissuhteita, heidän puheisiin siitä, onko toinen vanhempi paha, huono tai epäsopiva ei tarvitse lähteä mukaan.
Myös helsinkiläisäidin lapsen isä puhuu lapselle äitipuolen kanssa pahaa äidistä kaikin tavoin. He puhuvat totta ja valhetta, puhuvat suoraan ja epäsuorasti sosiaalisissa suhteissaan ja myös tuon lapsen tilanteessa väittää isän uusi johtavalääkäripuoliso lastensuojelulle vieläkin toista vuotta äidin manipuloivan lasta ja rakentaa näin kuvaa äidin ja lapsen suhteesta, vaikka ikinä ei ole heitä nähnyt yhdessä. Isäkin väittää lapsen kuulleen äidille äidin manipuloivan lasta. Näin mitätöidään vieraannuttajien toimesta lapselta oikeus mielipiteeseen eli normaaliin elämään, vaikka hovioikeuden päätöksessä lukee selkeästi, että se tulisi huoltajan (isän ja tähän osallistuvan puolison) lapselle antaa. Tähän ei puutu vieläkään mitenkään lastensuojelu, joka rajasi lapsen oikeutta äitiinsä vuosiksi pelkän huolen ja epäilyn varassa, että äiti puhuisi lapselle sopimattomia, vaikka jo tuolloin oli tiedossa, että johtavalääkäri puhuu lapselle pahaa äidistä ja kaikille muillekin tahoille.
Tasan ei mene toiminta, oikeus ja oikeutus ja kummaan asemaan asetetaan lapset vanhempien ja lastensuojelun ja monien muiden ihmisten toimesta.
Lue myös:
Vieraannuttamisessa eniten kärsii lapsi (SVAHN asianajajatoimisto 21.8.2015):
http://www.svahn.fi/vieraannuttamisessa-eniten-karsii-lapsi/
Kehityspsykologi: Älä manipuloi edes väsyneenä lapsen tunteita (Länsi-Uusimaa 16.9.2013):
http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/255078-kehityspsykologi-ala-manipuloi-edes-vasyneena-lapsen-tunteita
LAPSEN VIERAANNUTTAMINEN TOISESTA VANHEMMASTA
LAPSEN HUOLTO- JA TAPAAMISRIIDASSA – Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkökulma (Marjaana Sorokin 2014):
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43587/URN:NBN:fi:jyu-201405281868.pdf?sequence=1
RSS Feed
