Intuitiota voidaan käyttää apuna tutkimushypoteesien luomisessa, mutta sillä ei voida todistaa mitään. Lastensuojelun johtaja Nummikoski vaarantaa kaikki apua tarvitsevat
Ehkä järkyttävin näyttö luhistavasta sosiaalityöstä jälkeen pienen Eerikan kuoleman ovat olleet Helsingin lastensuojelun lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken lausunnot hänen vuoden kestäneen työuransa aikana Helsingissä.
Kun Nummikoskea haastateltiin koskien lastensuojeluilmoituksia, totesi Nummikoski näkemyksenään, ettei sopsiaalivirkailijan tarvitse kontaktoitua lapseen tai perheeseen jälkeen ilmoituksen, vaan hänen mielestään sosiaalivirkailijat saavat työhuoneestaan käsin määritellä onko lastensuojeluilmoitus kontaktoitumisen arvoinen.
Vaikka pienen Eerikan kuolema johtui juuri siitä, ettei sosiaalivirkailija todella kontaktoitunut asiakkaaseensa eli lapseen ja todella tutkinut olosuhdetta, silti vielä monta vuotta myöhemmin kehtaa väittää lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, ettei sosiaalivirkailijan tarvitse tutkia todella mitään, vaan hän voi intuitionsa varassa päättää tutkiiko vai eikö.
Mitä jos palomiehet alkaisivat pelkän intuitionsa varassa päättämään lähtevätkö ihan paikan päälle tarkistamaan onko tulipaloa vai ei. Tai jos poliisit jäätäisivät vastaamatta hätäkeskukseen tulleeseen tiedotukseen väkivaltatilanteesta: "Äh, ei hää edes kuullostanut olevansa hädissään. Kyllä ne soittaa uudelleen, jos siellä on todellinen hätä. Lähetään munkkikahveelle." Tai jos Supo vastaisi terrorismiuhkaan lentokentällä: "Eihän Suomessa ole terrorismiuhkaa. Mukamas joku pommivyön kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kyllä niitä hulluja riittää. Lähetääs munkkikahveelle." Tai jos Supo rupeaisi vangitsemaan ihmisiä vain sen perusteella, että naapuri soittaa naapuristaan kännipäissään ja antaa "tietoa", että naapuri on ihan varmasti ISIS-taistelija, koska käyttää mustavalkoista kaulahuivia, jossa on hapsuja. Meillähän olisi kohta hullut vapaalla jalalla ja mielenterveydeltään terveet Supon pidätysselleissä. Pelottaviin lintuihin uskovat johtaisivat maailmaa ja lintuja ruokkivat vangittasiin pelon ruokkimisesta.
Minkä määrän valtaa antaakaan lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sosiaalivirkailijan hetkittäiselle intuitiolle sen jälkeen kun maailmassa on jo tehty laaja tutkimus itse tutkimisen merkityksestä ja on todettu, että jos on epäilys hädänalaisuudesta ja avun tarpeesta, tulisi ensin tutkia ja vasta sitten päättää oliko tutkimus tarpeellinen. Muutoinhan joku saattaa jäädä ilman apua, kuten jäi Eerika.
Kuinka lannistavaa onkaan vanhemmille, jotka tarvitsisivat tukea tai lapsille, jotka tarvitsisivat tukea, tieto siitä, että lastensuojelua johtaa ihminen, joka uskoo, että intuition varassa työskentely on riittävää. Kuinka lannistavaa onkaan heille tieto, että lastensuojelun johtaja oikeuttaa alaisilleen intuition varassa tehdyn työskentelyn. Kuinka monelle onkaan lannistavaa tieto siitä, ettei ehkä saa tukea ja apua, koska sosiaalivirkailijan intuitio voi estää tutkimuksen toteuttamisen ja tuen saamisen ja pahimmillaan voi johtaa tuen sijaan järkyttäviin virheellisiin tulkintoihin, virhetoimintoihin sekä myös lapsen suojelemisen sijaan lapsen elämän vaarantamiseen.
Helsingin lastensuojelun johtaja ei peräänkuulluta tarkkaa tutkimustyötä alaisiltaan ja sille perustuvaa arviota, vaikka intuitiivinen työmenetelmä sisältää myös vakavan uhan oletusta vahvistavasta vääristymästä.
Kuinka lannistava tieto onkaan perheille kunnassamme tietää, että lastensuojeluamme johtaa nainen, joka johtamistavoillaan ja ajatuksillaan antaa alaisilleen oikeuden ja mahdollisuuden työssään ajautua oletusta vahvistavan ajatusvääristymän viemäksi. Tämähän tarkoittaa juuri sitä, että Nummikoski mahdollistaa sen, että Eerikan kaltaisessa tilanteessa sosiaalivirkailija määrittää hyvän vanhemman, joka sanoittaa lapsesta huolta, hulluksi ja vaaralliseksi, ja jättää lapsen lapselle vaarallisen vanhemman huomaan uskoessaan ajatusväärsitymäänsä, joka saa näkemään jopa Eerikan isän kaltaisen vanhemman ihan kunnollisena.
Kun Saila Nummikoskia aloitti työskentelyn Helsingissä, hän kuusi viikkoa oltuaan virassa, kertoi sosiaali- ja terveysviraston sivuilla kuvanauhoitteella, että tietää alaistensa olevan ammattitaitoisia. Miten voi yksi ihminen kuudessa viikossa tutustua kunnolla koko Helsingin lastensuojeluun, sen kaikkiin viranomaisiin, jokaiseen yksikköön, jokaiseen johtavaan esimieheen, näiden kaikkiin alaisiin perhetyöntekijöihin saakka ja todeta, että he ovat ammattitaitoisia? Ei mitenkään.
Helsingin lastensuojelua johtaa ihminen, joka ei erota tietoa ja tietämistä intuitiivisesta ajattelusta. Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski esittelee omat intuitiiviset ajatuksensa meille jostakin kumman syystä tietona. Hän siis uskoo tiedoksi oman intuitiivisen ajattelunsa, eikä edes odota itseltään tarkkaa tutkimusta ennen lausuntojen antamista.
Nummikoski esittää tutkimukshypoteesin suoraan tietona ilman tutkimusta. Järkyttävää. Näin ollen voimmekin suoraan kyseenalaistaa kaikki Nummikosken antamat lausunnot ja pohtia niiden todenpitäväisyyttä.
Nummikoski käyttää myös lausunnoissaan sanaa tietämys, kun kirjoittaa luulemisesta. Nummikoski ei erota luuloa tiedosta, eikä osaa tiedostaen kriittisesti reflektoida omaa ajatteluaan niin, että erottaisi omassa ajattelussaan mikä on luulonvarainen päätelmä eli intuitiivinen päätelmä ja mikä on tutkittua tietoa ja mikä on usean tutkitun tiedon hallitsemista tietämystä. Meillä on tällainen lastensuojelun johtaja Helsingissä.
Kuinka lannistavaa onkaan koko Helsingille tietää, millaisissa käsissä on Helsingin lastensuojelun johtaminen.
Lastensuojelun Käsikirja kertoo seuraavaa intuitiosta:
"Intuition merkitys tutkimuksissa
Työntekijälle syntyy usein näkemys siitä, mistä käsillä olevassa tapauksessa on pohjimmiltaan kysymys. Intuitio on välitön kokonaiskäsitys, joka perustuu ihmisen aikaisempaan tietoon, opiskeluun ja ammatilliseen kokemukseen, mutta myös yksityiselämässä kerättyihin kokemuksiin ja tietoihin.
Intuitiivinen oivallus voi osua oikeaan ja nopeuttaa huomattavasti asioiden selvittämistä. Se voi kuitenkin yhtä hyvin mennä harhaan. Tästä syystä intuitiota voidaan käyttää apuna tutkimushypoteesien luomisessa, mutta sillä ei voida todistaa mitään. Päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä.
Oletusta vahvistava vääristymä
Ihminen saattaa huomaamattaan panna merkille vain odotuksiaan tukevia havaintoja, mutta jättää niitä vastaan puhuvat havainnot vaille huomiota. Näin vääristymä vahvistaa havainnoitsijan ennakkokäsitystä asiaintilasta ja voi siten johtaa virheelliseen lopputulokseen."
Eikö olekin järkyttävää, että vaikka THL on jopa kirjoittanut edellä luettavat lauseet Lastensuojelun Käsikirjaan, ei Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ole sisäistänyt näiden tutkimuksille perustuvien johtopäätemien merkitystä lastensuojelutyössä.
Kun helsikiläisäiti muistutti Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosesta, joka ei ollut tutkinut mitään, vaan oli toiminut vain intuitionsa varassa ja määritellyt lapselle ihan hyvän äidin lapselle vaaralliseksi, vastasi Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski muistutukseen Mustosen toiminnan oikeuttaen väittäen, että Mustonen oli toiminut lastensuojelun tarkoituksenmukaisin työmenetelmin sen tiedon valossa mikä Mustosella oli ollut.
Nummikoski piti intuitiota tietona ja oikeutti Mustselle suoraan toiminnan intitioon varassa sen sijaan, että olisi huomauttanut Mustoselle, ettei pelkkä intuitio riitä suoraan toimintaan, vaan inutition varssa voi vain tehdä tutkimushypoteesin, joka kuitenkin velvoittaa suorittamaan tutkimuksen.
Eli vaikka todistettiin tutkimuksella, että Mustosen luulo eli intuitiivinen päätelmä, oli ollut virheellinen, piti Saila Nummikoski pelkän intuition varassa toimimista lastensuojelun tarkoituksenmukaisena työmenetelmänä. Nummikoski ei välittänyt siitä, että Mustosen jälkeen Kivikon lastensuojelun avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro arvioi luettuaan tarpeenselvityksen asiakirjan, ettei Mustonen ollut toiminut lastensuojelun tarkoituksenmukaisin työmenetelmin, kun oli toiminut pelkän intuitionsa varassa kontaktoitumatta lapseen tai vanhempiin henkilökohtaisesti ja korjasi Mustosen virheen toteuttamalla tutkimuksen kontaktoitumalla lapseen ja lapsen vanhempiin.
Mustonenhan arvioi lapsen olosuhdetta ja vanhempia vain työhuoneestaan käsin, koskaan tapaamatta ketään heistä henkilökohtaisesti. Mustonen luulee, että hänellä on taito tietää mitä on elämä, menemättä sissään itse elämään ja kokematta sitä itse. Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalivirkailija eli koko yksikön esimies Tiina Mustonen kokee, ettei tarpeenselvityksenkään aikana tarvitse tavata lasta tai vanhempia ollenkaan henkilökohtaisesti ja Helsingin lastensuojelun johtaja pitää tällaista lastensuojelun tarkoituksenmukaisena työmenetelmänä, koska sitä mieltä on myös Tiina Mustosen lähin esimies.
Emme siis voi edes odottaa nykyisin, että koko tarpeenselvittämisen aikana tarvitsisi sosiaalivirkailijan tavata lasta ja vanhempia, sillä Helsingin lastensuojelun johtaka Saila Nummikoski pitää riittävänä tarpeenselvittämisenä sitä, että sosiaalivirkailija intuitioi lastensuojeluilmoitukset ajatuksissaan, koska tarpeenselvitystä johtava sosiaalityön päällikkö kokee, että tällainen intutiivinen tarpeiden selvittäminen on riittävää. Ihme kun ei ole sosiaalivirkailijoilla jo Tarot-kortteja työssään ennustamassa perheiden tulevaisuutta. Mehän voitaisiinkin ruveta soittamaan niille TV:ssä tyeskenteleville ennustajille ja lähettämään puhelinlaskut lastensuojelulle, koska Saila Nummikoski määrittlee pelkän intuition varassa työskentelyn riittäväksi ja lastensuojelun tarkoituksenmukaiset menetelmät täyttäväksi.
Eikö olekin todella lannistavaa ymmärtää, että kun lastensuojelussa toimii sosiaaliviranomainen vain intuitionsa varassa eli luulonsa varassa ja pitää luuloaan tietona ja haavoittaa toiminnallaan ihmisiä, oikeuttaa tällaisen toiminnan lastensuojeluviranomaiselle Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski pitäen viisaana ajatuksena sitä, että intuitio onkin hänelle "sen hetkinen tieto" ja "sen hetkisen tiedon" eli intuition varassa voi toimia. Nummikoski pitää intuitiota tietona. Jostain syystä Saila Nummikoski pitää intuitiota jopa tietona, vaikka päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä saavuttaa tietoa eli tehdä luotettavia johtopäätelmiä.
Legendaarinen Helsingin kunnan sosiaaliasiamies Lilli Autti nosti kissan pöydälle Helsingin lastensuojelun asiakkaita lannistavista työmenetelmistä jo vuosia sitten. Hän toi esille, että Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille. "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi. Autti yritti aikanaan tavoittaa sosiaalityöntekijöitä keskustellakseen ja kommentoi kokemuksiaan näin: "Vastassa on ihan häiriintyneen tuntuisia ihmisiä, päätöksistä on mahdoton yrittää keskustella asiallisesti."
Vaikka samaiset sosiaalivirkailjat työskentelevät yhä Helsingin lastensuojelussa, sillä Helsinki tarjoaa viranomaisilleen suojatyöpaikkoja eli hautakivityöpaikkoja, väittää Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski alaisiaan pelkän intuitionsa varaan väitteensä rakentaen, että hänen alaisensa ovat ammattitaitoisia.
Lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken kanssa on ihan turha yrittää saada aikaan keskustelua hänen häiriytyneistä näkemyksistään, joissa nähtävissä on vakava ajatusvääristymä. Nummikoski kun on vain erimieltä ja poissaoleva. Hän on johtanut jopa alaisensa ajattelemaan, että riittää, että on faallisesti erimieltä ja se siitä.
Sosiaalivirkailijan symbioottinen suhde asiakkaisiin ja asianomaisiin eli intuitiivinen fallinen ajattelu, on Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikosken mielestä lastensuojelun tarkoituksenmukainen työmenetelmä. Minkälaisesta kohonnesta narsismista tuollainen ajatteleminen todella kieliikään.
Kuinka luhistavaa onkaan helsinkiläisille tiedostaa, ettei Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelle merkitse mitään sosiaaliasiamiehen ammatillinen näkemys, joka perustuu tutkimukselle tai asiakkaiden ja asianomaisten kokemusasiantuntevuus, joka perustuu kokemuksille vuorovaikutussuhteista sosiaalivirkailijoihin. Hän tietää paremmin kuin me, koska hänellä on intuitio.
Hän ei tee saamastaan tiedosta muistutuksissaan intuitionsa varassa hypoteesia ja suorita tutkimusta. Hän vain uskoo yhä alaistensa pätevyyteen ja ilmoittaa uskomuksensa tiedoksi ja se siitä ja laadukkaamman lastensuojelutyön tekemisestä.
Me vanhemmat olemme lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken intuitiossa tyhmiä ja valitamme turhasta. Me olemme vain tunteissamme valittaessamme itse väärässä ja vinoutuneita. Hänen alaisensa ovat virheettömiä ja heidän toiminnassaan ei ole huomautettavaa edes silloin, kun he toimivat vain intuitionsa varassa. Nummikoski itseasiassa kannustaa intuition varassa työskentelyyn ja kokee, ettei lastensuojeluilmoituksia tarvitse välttämättä tutkia, jos sosiaalivirkailijan intuitioa sanoo, että ei tavitse tutkia.
Ei "vanhakoira" opi uusia temppuja ihan vuodessa, kahdessa tai seitsemässäkään tai kymmenessä, sillä se vaatisia taitoa opetella pois intuitiivisistä työmenetelmistä. Koska kukaan ei opeta hulluja sosiaalivirkailijoita pois intuitiivisista työmenetelmistä, on apua tarvitsevat perheet luuhistuneina hullujen kohonnutta narsismiaan esittelevien sosiaalivirkailijoiden fallisuuden edessä.
Lastensuojelu käsikirja kuvaa virhetyöskentelyä myös näin:
"Tilanteen ja tutkijan oman käyttäytymisen vaikutuksen huomiotta jättäminen
Lasten käyttäytyminen on tilannesidonnaista ja lapsen tietyssä tilanteessa osoittaman käyttäytymisen merkitys on aina suhteutettava myös välittömään tilanteeseen ja tutkijan omaan käyttäytymiseen. On arvioitava kertooko tutkittavan käyttäytyminen tutkimustilanteen jännitteistä, vai voidaanko siitä päätellä myös jotain muuta. Hyväksikäyttöselvityksissä varsinkin epäilyjen tai esimerkiksi tapaamisrajoitusten kohteeksi joutuneiden vanhempien tuskastuminen tai ärtyminen ei ole yllättävää, eikä siitä välttämättä voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä."
Kuinka lannistavaa onkaan meille tiedostaa, että Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski antaa valtavat väärän vallankäytön oikeudet alaisilleen, kun antaa näille oikeuden toimia intuitionsa varassa ja samalla siis toimia eräänlaisena pelkästään oman kokemuksensa kautta tilanteita arvioivana. Näin katoaa mm. ymmärrys siitä, että olosuhteessa on monta kokijaa ja erityisesti ymmärrys siitä, että perheet, jotka joutuvat sosiaalivirkailijan henkilökohtaisen intuition viemäksi, joutuvat eräällä tavalla ulkopuolisiksi omassa elämässään, koska heitä kohdellaan elämässään ulkopuolisina. Sosiaalivirkailija tehdessään itsestään ja omasta intuitiostaan keskipisteen, määrätessään perheiden elämän fallisella otteellaan päätösvallassaan vaan intuitionsa varassa, unohtaa olevansa itseasiassa aivan samoin vuorovaikutussuhteissa vaikuttava tekijä kuin he joita hän arvioi ja unohtaa olevansa persoona, johon reagoidaan ja jonka läsnäolo ja toimintatavat vaikuttavat olosuhteeseen.
Intuitiossa elävä sosiaalivirkailija eräällä tavalla irtautuu tietoisesta läsnäolosta ihmissuhteissa, lopettaa rationaalisen ajattelun ja tietoisen läsnäolon ja alkaa toimimaan pelkästään henkilökohtaisen ajattelunsa mukaan unohtaen sosiaalisten suhteiden vastavuoroisuuden merkityksen sosiaalityössä. Sosiaalivirkailija unohtaa, että hänen pitäisin ottaa vastaan myös asiakkaan ja asianomaisten näkemykset.
Kuinka lannistavaa onkaan tiedostaa, että Helsingin lastensuojelua johtaa ihminen, joka ei ymmärrä, miksi oma vaikutus olosuhteeseen tulisi osata huomioida.
Lastensuojelun käskirja kirjoittaa tutkimusmenetelmistä myös seuraavaa:
"Liiallinen luottamus omiin johtopäätöksiin
Epävarmoja tutkimustuloksia esitetään varmoina, esittämättä tuloksiin liittyvää arvionvaraisuutta tai muuta epävarmuutta. Lausunnoissa tulee johtopäätöksiin liittyvä epävarmuus merkitä näkyviin, niin että lausunnon lukija saa käsityksen esitettävän tiedon tai arvion varmuusasteesta.
Puolueellisuus
Epäilyn kohteeksi joutunut henkilö saattaa jo tutkimuksen alkuvaiheessa leimautua niin vahvasti, että hänen esille tuomiinsa seikkoihin ei suhtauduta vakavasti, ja vältetään jopa olemasta tekemisissä hänen kanssaan. Tutkimuksissa on suhtauduttava kaikkien osapuolten esiin tuomiin seikkoihin varteenotettavina mahdollisuuksina ja pyrittävä tarkistamaan niiden paikkansapitävyys. Vakavasti ottaminen ei merkitse kritiikitöntä luottamista. Saman tasapuolisen, kriittisen ja asiallisen suhtautumisen tulee koskea sekä syytösten esittäjiä että niiden kohteita."
On järkyttävän lannistavaa huomata, että lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, joka oikeuttaa alaisilleen tarkan tutkimuksen sijaan intuitiivisen työmenetelmän ja antaa alaisilleen oikeuden olla kontaktoitumatta asiakkaisiin mm. lastensuojeluilmoitusten kohdalla, on myös näin toimiessaan täysin sitä ymmärrystä kaukana, joka tiedostaa, että intuitiivinen työmenetelmä ei ole objektiivista, vaan se on liiallista itseluottamusta sekä selkeää puolueellisuutta omaa ajattelua kohtaan. Pelkän intuitionsa varassa toimivahan ei anna tilaa muille ihmisille ja heidän ajatuksilleen ja olevaisuudelleen, vaan toimii vain oman henkilökohtaisen ja subjetiivisen mielikuvansa varassa.
Täällä mieron tiellä tahdon muistuttaa Helsingin sosiaali- ja terveysvirastoa ja kaupungin johtoa, joka palkkasi Saila Nummikosken pelkän intuitionsa varassa ja on pitänyt intiuitolle työskentelynsa perustavan
Nummikosken virassaan seuraavasta asiasta:
"Päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä. Helsingin lastensuojelussa kuoli pieni kahdenskan vuotias Vilja-Eerika Tarkki äitien päivänä prinsessakruunu päässään, koska sosiaalivirkailijat toimivat vain intuitionsa varassa."
On järkyttävän lannistavaa huomata, ettei Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto tai edes koko Suomen lastensuojelu oppinut mitään Eerikan kuolemasta. Niin kauan kuin Suomessa työskentelee yksikään sosiaalivirkailija pelkästään intuitionsa varassa, me ja lapsemme emme ole turvassa. On järkyttävän lannistavaa huomata, että fallisella sosiaalivirkailijan intuitiolla pelataan yhä sosiaalityössä törkeää peliä ihmisten elämällä.
Väärä vallankäyttö tulisi katkaista siirtämällä väärin valtaansa käyttävät valta-asemastaan.
Me emme tarvitse enää yhtään Hitleriä sosiaalityöhön. Hitler esitti hypoteesin juutalaisten syyllisyydestä ensimmäisen maailman sodan lopputulemaan tietona, eikä edes objektiivisilla tutkimuksilla tarkistanut omaa väitettään . Hän loi koko maailmankuvansa tuon hypoteesin ympärille ja loi mielikuvan täydellisestä ihmisestä tutkimatta edes väitteidensä todenperäisyyttä. Hän loi täysin uudelleen käsitteet hyvästä ja pahasta, sopivasta ja epäsopivasta. Hän suoritti valtavan kansanmurhan perustaen toimintansa vain omalle intuitiolleen olevasta ja oikeudenmukaisuudesta.
Me emme tarvitse yhtäkään intuitiolla perhe-elämää tuhoavaa sosiaalivirkailijaa, vaan tarvitsemme tutkimustyön ammattilaisia, jotka työskentelevät huumanilla lähtökohdalla tukeakseen perheitä.
Ehkä järkyttävin näyttö luhistavasta sosiaalityöstä jälkeen pienen Eerikan kuoleman ovat olleet Helsingin lastensuojelun lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken lausunnot hänen vuoden kestäneen työuransa aikana Helsingissä.
Kun Nummikoskea haastateltiin koskien lastensuojeluilmoituksia, totesi Nummikoski näkemyksenään, ettei sopsiaalivirkailijan tarvitse kontaktoitua lapseen tai perheeseen jälkeen ilmoituksen, vaan hänen mielestään sosiaalivirkailijat saavat työhuoneestaan käsin määritellä onko lastensuojeluilmoitus kontaktoitumisen arvoinen.
Vaikka pienen Eerikan kuolema johtui juuri siitä, ettei sosiaalivirkailija todella kontaktoitunut asiakkaaseensa eli lapseen ja todella tutkinut olosuhdetta, silti vielä monta vuotta myöhemmin kehtaa väittää lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, ettei sosiaalivirkailijan tarvitse tutkia todella mitään, vaan hän voi intuitionsa varassa päättää tutkiiko vai eikö.
Mitä jos palomiehet alkaisivat pelkän intuitionsa varassa päättämään lähtevätkö ihan paikan päälle tarkistamaan onko tulipaloa vai ei. Tai jos poliisit jäätäisivät vastaamatta hätäkeskukseen tulleeseen tiedotukseen väkivaltatilanteesta: "Äh, ei hää edes kuullostanut olevansa hädissään. Kyllä ne soittaa uudelleen, jos siellä on todellinen hätä. Lähetään munkkikahveelle." Tai jos Supo vastaisi terrorismiuhkaan lentokentällä: "Eihän Suomessa ole terrorismiuhkaa. Mukamas joku pommivyön kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kyllä niitä hulluja riittää. Lähetääs munkkikahveelle." Tai jos Supo rupeaisi vangitsemaan ihmisiä vain sen perusteella, että naapuri soittaa naapuristaan kännipäissään ja antaa "tietoa", että naapuri on ihan varmasti ISIS-taistelija, koska käyttää mustavalkoista kaulahuivia, jossa on hapsuja. Meillähän olisi kohta hullut vapaalla jalalla ja mielenterveydeltään terveet Supon pidätysselleissä. Pelottaviin lintuihin uskovat johtaisivat maailmaa ja lintuja ruokkivat vangittasiin pelon ruokkimisesta.
Minkä määrän valtaa antaakaan lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski sosiaalivirkailijan hetkittäiselle intuitiolle sen jälkeen kun maailmassa on jo tehty laaja tutkimus itse tutkimisen merkityksestä ja on todettu, että jos on epäilys hädänalaisuudesta ja avun tarpeesta, tulisi ensin tutkia ja vasta sitten päättää oliko tutkimus tarpeellinen. Muutoinhan joku saattaa jäädä ilman apua, kuten jäi Eerika.
Kuinka lannistavaa onkaan vanhemmille, jotka tarvitsisivat tukea tai lapsille, jotka tarvitsisivat tukea, tieto siitä, että lastensuojelua johtaa ihminen, joka uskoo, että intuition varassa työskentely on riittävää. Kuinka lannistavaa onkaan heille tieto, että lastensuojelun johtaja oikeuttaa alaisilleen intuition varassa tehdyn työskentelyn. Kuinka monelle onkaan lannistavaa tieto siitä, ettei ehkä saa tukea ja apua, koska sosiaalivirkailijan intuitio voi estää tutkimuksen toteuttamisen ja tuen saamisen ja pahimmillaan voi johtaa tuen sijaan järkyttäviin virheellisiin tulkintoihin, virhetoimintoihin sekä myös lapsen suojelemisen sijaan lapsen elämän vaarantamiseen.
Helsingin lastensuojelun johtaja ei peräänkuulluta tarkkaa tutkimustyötä alaisiltaan ja sille perustuvaa arviota, vaikka intuitiivinen työmenetelmä sisältää myös vakavan uhan oletusta vahvistavasta vääristymästä.
Kuinka lannistava tieto onkaan perheille kunnassamme tietää, että lastensuojeluamme johtaa nainen, joka johtamistavoillaan ja ajatuksillaan antaa alaisilleen oikeuden ja mahdollisuuden työssään ajautua oletusta vahvistavan ajatusvääristymän viemäksi. Tämähän tarkoittaa juuri sitä, että Nummikoski mahdollistaa sen, että Eerikan kaltaisessa tilanteessa sosiaalivirkailija määrittää hyvän vanhemman, joka sanoittaa lapsesta huolta, hulluksi ja vaaralliseksi, ja jättää lapsen lapselle vaarallisen vanhemman huomaan uskoessaan ajatusväärsitymäänsä, joka saa näkemään jopa Eerikan isän kaltaisen vanhemman ihan kunnollisena.
Kun Saila Nummikoskia aloitti työskentelyn Helsingissä, hän kuusi viikkoa oltuaan virassa, kertoi sosiaali- ja terveysviraston sivuilla kuvanauhoitteella, että tietää alaistensa olevan ammattitaitoisia. Miten voi yksi ihminen kuudessa viikossa tutustua kunnolla koko Helsingin lastensuojeluun, sen kaikkiin viranomaisiin, jokaiseen yksikköön, jokaiseen johtavaan esimieheen, näiden kaikkiin alaisiin perhetyöntekijöihin saakka ja todeta, että he ovat ammattitaitoisia? Ei mitenkään.
Helsingin lastensuojelua johtaa ihminen, joka ei erota tietoa ja tietämistä intuitiivisesta ajattelusta. Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski esittelee omat intuitiiviset ajatuksensa meille jostakin kumman syystä tietona. Hän siis uskoo tiedoksi oman intuitiivisen ajattelunsa, eikä edes odota itseltään tarkkaa tutkimusta ennen lausuntojen antamista.
Nummikoski esittää tutkimukshypoteesin suoraan tietona ilman tutkimusta. Järkyttävää. Näin ollen voimmekin suoraan kyseenalaistaa kaikki Nummikosken antamat lausunnot ja pohtia niiden todenpitäväisyyttä.
Nummikoski käyttää myös lausunnoissaan sanaa tietämys, kun kirjoittaa luulemisesta. Nummikoski ei erota luuloa tiedosta, eikä osaa tiedostaen kriittisesti reflektoida omaa ajatteluaan niin, että erottaisi omassa ajattelussaan mikä on luulonvarainen päätelmä eli intuitiivinen päätelmä ja mikä on tutkittua tietoa ja mikä on usean tutkitun tiedon hallitsemista tietämystä. Meillä on tällainen lastensuojelun johtaja Helsingissä.
Kuinka lannistavaa onkaan koko Helsingille tietää, millaisissa käsissä on Helsingin lastensuojelun johtaminen.
Lastensuojelun Käsikirja kertoo seuraavaa intuitiosta:
"Intuition merkitys tutkimuksissa
Työntekijälle syntyy usein näkemys siitä, mistä käsillä olevassa tapauksessa on pohjimmiltaan kysymys. Intuitio on välitön kokonaiskäsitys, joka perustuu ihmisen aikaisempaan tietoon, opiskeluun ja ammatilliseen kokemukseen, mutta myös yksityiselämässä kerättyihin kokemuksiin ja tietoihin.
Intuitiivinen oivallus voi osua oikeaan ja nopeuttaa huomattavasti asioiden selvittämistä. Se voi kuitenkin yhtä hyvin mennä harhaan. Tästä syystä intuitiota voidaan käyttää apuna tutkimushypoteesien luomisessa, mutta sillä ei voida todistaa mitään. Päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä.
Oletusta vahvistava vääristymä
Ihminen saattaa huomaamattaan panna merkille vain odotuksiaan tukevia havaintoja, mutta jättää niitä vastaan puhuvat havainnot vaille huomiota. Näin vääristymä vahvistaa havainnoitsijan ennakkokäsitystä asiaintilasta ja voi siten johtaa virheelliseen lopputulokseen."
Eikö olekin järkyttävää, että vaikka THL on jopa kirjoittanut edellä luettavat lauseet Lastensuojelun Käsikirjaan, ei Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ole sisäistänyt näiden tutkimuksille perustuvien johtopäätemien merkitystä lastensuojelutyössä.
Kun helsikiläisäiti muistutti Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosesta, joka ei ollut tutkinut mitään, vaan oli toiminut vain intuitionsa varassa ja määritellyt lapselle ihan hyvän äidin lapselle vaaralliseksi, vastasi Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski muistutukseen Mustosen toiminnan oikeuttaen väittäen, että Mustonen oli toiminut lastensuojelun tarkoituksenmukaisin työmenetelmin sen tiedon valossa mikä Mustosella oli ollut.
Nummikoski piti intuitiota tietona ja oikeutti Mustselle suoraan toiminnan intitioon varassa sen sijaan, että olisi huomauttanut Mustoselle, ettei pelkkä intuitio riitä suoraan toimintaan, vaan inutition varssa voi vain tehdä tutkimushypoteesin, joka kuitenkin velvoittaa suorittamaan tutkimuksen.
Eli vaikka todistettiin tutkimuksella, että Mustosen luulo eli intuitiivinen päätelmä, oli ollut virheellinen, piti Saila Nummikoski pelkän intuition varassa toimimista lastensuojelun tarkoituksenmukaisena työmenetelmänä. Nummikoski ei välittänyt siitä, että Mustosen jälkeen Kivikon lastensuojelun avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro arvioi luettuaan tarpeenselvityksen asiakirjan, ettei Mustonen ollut toiminut lastensuojelun tarkoituksenmukaisin työmenetelmin, kun oli toiminut pelkän intuitionsa varassa kontaktoitumatta lapseen tai vanhempiin henkilökohtaisesti ja korjasi Mustosen virheen toteuttamalla tutkimuksen kontaktoitumalla lapseen ja lapsen vanhempiin.
Mustonenhan arvioi lapsen olosuhdetta ja vanhempia vain työhuoneestaan käsin, koskaan tapaamatta ketään heistä henkilökohtaisesti. Mustonen luulee, että hänellä on taito tietää mitä on elämä, menemättä sissään itse elämään ja kokematta sitä itse. Kivikon lastensuojelun tarpeenselvityksen johtava sosiaalivirkailija eli koko yksikön esimies Tiina Mustonen kokee, ettei tarpeenselvityksenkään aikana tarvitse tavata lasta tai vanhempia ollenkaan henkilökohtaisesti ja Helsingin lastensuojelun johtaja pitää tällaista lastensuojelun tarkoituksenmukaisena työmenetelmänä, koska sitä mieltä on myös Tiina Mustosen lähin esimies.
Emme siis voi edes odottaa nykyisin, että koko tarpeenselvittämisen aikana tarvitsisi sosiaalivirkailijan tavata lasta ja vanhempia, sillä Helsingin lastensuojelun johtaka Saila Nummikoski pitää riittävänä tarpeenselvittämisenä sitä, että sosiaalivirkailija intuitioi lastensuojeluilmoitukset ajatuksissaan, koska tarpeenselvitystä johtava sosiaalityön päällikkö kokee, että tällainen intutiivinen tarpeiden selvittäminen on riittävää. Ihme kun ei ole sosiaalivirkailijoilla jo Tarot-kortteja työssään ennustamassa perheiden tulevaisuutta. Mehän voitaisiinkin ruveta soittamaan niille TV:ssä tyeskenteleville ennustajille ja lähettämään puhelinlaskut lastensuojelulle, koska Saila Nummikoski määrittlee pelkän intuition varassa työskentelyn riittäväksi ja lastensuojelun tarkoituksenmukaiset menetelmät täyttäväksi.
Eikö olekin todella lannistavaa ymmärtää, että kun lastensuojelussa toimii sosiaaliviranomainen vain intuitionsa varassa eli luulonsa varassa ja pitää luuloaan tietona ja haavoittaa toiminnallaan ihmisiä, oikeuttaa tällaisen toiminnan lastensuojeluviranomaiselle Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski pitäen viisaana ajatuksena sitä, että intuitio onkin hänelle "sen hetkinen tieto" ja "sen hetkisen tiedon" eli intuition varassa voi toimia. Nummikoski pitää intuitiota tietona. Jostain syystä Saila Nummikoski pitää intuitiota jopa tietona, vaikka päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä saavuttaa tietoa eli tehdä luotettavia johtopäätelmiä.
Legendaarinen Helsingin kunnan sosiaaliasiamies Lilli Autti nosti kissan pöydälle Helsingin lastensuojelun asiakkaita lannistavista työmenetelmistä jo vuosia sitten. Hän toi esille, että Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille. "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi. Autti yritti aikanaan tavoittaa sosiaalityöntekijöitä keskustellakseen ja kommentoi kokemuksiaan näin: "Vastassa on ihan häiriintyneen tuntuisia ihmisiä, päätöksistä on mahdoton yrittää keskustella asiallisesti."
Vaikka samaiset sosiaalivirkailjat työskentelevät yhä Helsingin lastensuojelussa, sillä Helsinki tarjoaa viranomaisilleen suojatyöpaikkoja eli hautakivityöpaikkoja, väittää Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski alaisiaan pelkän intuitionsa varaan väitteensä rakentaen, että hänen alaisensa ovat ammattitaitoisia.
Lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken kanssa on ihan turha yrittää saada aikaan keskustelua hänen häiriytyneistä näkemyksistään, joissa nähtävissä on vakava ajatusvääristymä. Nummikoski kun on vain erimieltä ja poissaoleva. Hän on johtanut jopa alaisensa ajattelemaan, että riittää, että on faallisesti erimieltä ja se siitä.
Sosiaalivirkailijan symbioottinen suhde asiakkaisiin ja asianomaisiin eli intuitiivinen fallinen ajattelu, on Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikosken mielestä lastensuojelun tarkoituksenmukainen työmenetelmä. Minkälaisesta kohonnesta narsismista tuollainen ajatteleminen todella kieliikään.
Kuinka luhistavaa onkaan helsinkiläisille tiedostaa, ettei Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelle merkitse mitään sosiaaliasiamiehen ammatillinen näkemys, joka perustuu tutkimukselle tai asiakkaiden ja asianomaisten kokemusasiantuntevuus, joka perustuu kokemuksille vuorovaikutussuhteista sosiaalivirkailijoihin. Hän tietää paremmin kuin me, koska hänellä on intuitio.
Hän ei tee saamastaan tiedosta muistutuksissaan intuitionsa varassa hypoteesia ja suorita tutkimusta. Hän vain uskoo yhä alaistensa pätevyyteen ja ilmoittaa uskomuksensa tiedoksi ja se siitä ja laadukkaamman lastensuojelutyön tekemisestä.
Me vanhemmat olemme lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken intuitiossa tyhmiä ja valitamme turhasta. Me olemme vain tunteissamme valittaessamme itse väärässä ja vinoutuneita. Hänen alaisensa ovat virheettömiä ja heidän toiminnassaan ei ole huomautettavaa edes silloin, kun he toimivat vain intuitionsa varassa. Nummikoski itseasiassa kannustaa intuition varassa työskentelyyn ja kokee, ettei lastensuojeluilmoituksia tarvitse välttämättä tutkia, jos sosiaalivirkailijan intuitioa sanoo, että ei tavitse tutkia.
Ei "vanhakoira" opi uusia temppuja ihan vuodessa, kahdessa tai seitsemässäkään tai kymmenessä, sillä se vaatisia taitoa opetella pois intuitiivisistä työmenetelmistä. Koska kukaan ei opeta hulluja sosiaalivirkailijoita pois intuitiivisista työmenetelmistä, on apua tarvitsevat perheet luuhistuneina hullujen kohonnutta narsismiaan esittelevien sosiaalivirkailijoiden fallisuuden edessä.
Lastensuojelu käsikirja kuvaa virhetyöskentelyä myös näin:
"Tilanteen ja tutkijan oman käyttäytymisen vaikutuksen huomiotta jättäminen
Lasten käyttäytyminen on tilannesidonnaista ja lapsen tietyssä tilanteessa osoittaman käyttäytymisen merkitys on aina suhteutettava myös välittömään tilanteeseen ja tutkijan omaan käyttäytymiseen. On arvioitava kertooko tutkittavan käyttäytyminen tutkimustilanteen jännitteistä, vai voidaanko siitä päätellä myös jotain muuta. Hyväksikäyttöselvityksissä varsinkin epäilyjen tai esimerkiksi tapaamisrajoitusten kohteeksi joutuneiden vanhempien tuskastuminen tai ärtyminen ei ole yllättävää, eikä siitä välttämättä voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä."
Kuinka lannistavaa onkaan meille tiedostaa, että Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski antaa valtavat väärän vallankäytön oikeudet alaisilleen, kun antaa näille oikeuden toimia intuitionsa varassa ja samalla siis toimia eräänlaisena pelkästään oman kokemuksensa kautta tilanteita arvioivana. Näin katoaa mm. ymmärrys siitä, että olosuhteessa on monta kokijaa ja erityisesti ymmärrys siitä, että perheet, jotka joutuvat sosiaalivirkailijan henkilökohtaisen intuition viemäksi, joutuvat eräällä tavalla ulkopuolisiksi omassa elämässään, koska heitä kohdellaan elämässään ulkopuolisina. Sosiaalivirkailija tehdessään itsestään ja omasta intuitiostaan keskipisteen, määrätessään perheiden elämän fallisella otteellaan päätösvallassaan vaan intuitionsa varassa, unohtaa olevansa itseasiassa aivan samoin vuorovaikutussuhteissa vaikuttava tekijä kuin he joita hän arvioi ja unohtaa olevansa persoona, johon reagoidaan ja jonka läsnäolo ja toimintatavat vaikuttavat olosuhteeseen.
Intuitiossa elävä sosiaalivirkailija eräällä tavalla irtautuu tietoisesta läsnäolosta ihmissuhteissa, lopettaa rationaalisen ajattelun ja tietoisen läsnäolon ja alkaa toimimaan pelkästään henkilökohtaisen ajattelunsa mukaan unohtaen sosiaalisten suhteiden vastavuoroisuuden merkityksen sosiaalityössä. Sosiaalivirkailija unohtaa, että hänen pitäisin ottaa vastaan myös asiakkaan ja asianomaisten näkemykset.
Kuinka lannistavaa onkaan tiedostaa, että Helsingin lastensuojelua johtaa ihminen, joka ei ymmärrä, miksi oma vaikutus olosuhteeseen tulisi osata huomioida.
Lastensuojelun käskirja kirjoittaa tutkimusmenetelmistä myös seuraavaa:
"Liiallinen luottamus omiin johtopäätöksiin
Epävarmoja tutkimustuloksia esitetään varmoina, esittämättä tuloksiin liittyvää arvionvaraisuutta tai muuta epävarmuutta. Lausunnoissa tulee johtopäätöksiin liittyvä epävarmuus merkitä näkyviin, niin että lausunnon lukija saa käsityksen esitettävän tiedon tai arvion varmuusasteesta.
Puolueellisuus
Epäilyn kohteeksi joutunut henkilö saattaa jo tutkimuksen alkuvaiheessa leimautua niin vahvasti, että hänen esille tuomiinsa seikkoihin ei suhtauduta vakavasti, ja vältetään jopa olemasta tekemisissä hänen kanssaan. Tutkimuksissa on suhtauduttava kaikkien osapuolten esiin tuomiin seikkoihin varteenotettavina mahdollisuuksina ja pyrittävä tarkistamaan niiden paikkansapitävyys. Vakavasti ottaminen ei merkitse kritiikitöntä luottamista. Saman tasapuolisen, kriittisen ja asiallisen suhtautumisen tulee koskea sekä syytösten esittäjiä että niiden kohteita."
On järkyttävän lannistavaa huomata, että lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, joka oikeuttaa alaisilleen tarkan tutkimuksen sijaan intuitiivisen työmenetelmän ja antaa alaisilleen oikeuden olla kontaktoitumatta asiakkaisiin mm. lastensuojeluilmoitusten kohdalla, on myös näin toimiessaan täysin sitä ymmärrystä kaukana, joka tiedostaa, että intuitiivinen työmenetelmä ei ole objektiivista, vaan se on liiallista itseluottamusta sekä selkeää puolueellisuutta omaa ajattelua kohtaan. Pelkän intuitionsa varassa toimivahan ei anna tilaa muille ihmisille ja heidän ajatuksilleen ja olevaisuudelleen, vaan toimii vain oman henkilökohtaisen ja subjetiivisen mielikuvansa varassa.
Täällä mieron tiellä tahdon muistuttaa Helsingin sosiaali- ja terveysvirastoa ja kaupungin johtoa, joka palkkasi Saila Nummikosken pelkän intuitionsa varassa ja on pitänyt intiuitolle työskentelynsa perustavan
Nummikosken virassaan seuraavasta asiasta:
"Päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä. Helsingin lastensuojelussa kuoli pieni kahdenskan vuotias Vilja-Eerika Tarkki äitien päivänä prinsessakruunu päässään, koska sosiaalivirkailijat toimivat vain intuitionsa varassa."
On järkyttävän lannistavaa huomata, ettei Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto tai edes koko Suomen lastensuojelu oppinut mitään Eerikan kuolemasta. Niin kauan kuin Suomessa työskentelee yksikään sosiaalivirkailija pelkästään intuitionsa varassa, me ja lapsemme emme ole turvassa. On järkyttävän lannistavaa huomata, että fallisella sosiaalivirkailijan intuitiolla pelataan yhä sosiaalityössä törkeää peliä ihmisten elämällä.
Väärä vallankäyttö tulisi katkaista siirtämällä väärin valtaansa käyttävät valta-asemastaan.
Me emme tarvitse enää yhtään Hitleriä sosiaalityöhön. Hitler esitti hypoteesin juutalaisten syyllisyydestä ensimmäisen maailman sodan lopputulemaan tietona, eikä edes objektiivisilla tutkimuksilla tarkistanut omaa väitettään . Hän loi koko maailmankuvansa tuon hypoteesin ympärille ja loi mielikuvan täydellisestä ihmisestä tutkimatta edes väitteidensä todenperäisyyttä. Hän loi täysin uudelleen käsitteet hyvästä ja pahasta, sopivasta ja epäsopivasta. Hän suoritti valtavan kansanmurhan perustaen toimintansa vain omalle intuitiolleen olevasta ja oikeudenmukaisuudesta.
Me emme tarvitse yhtäkään intuitiolla perhe-elämää tuhoavaa sosiaalivirkailijaa, vaan tarvitsemme tutkimustyön ammattilaisia, jotka työskentelevät huumanilla lähtökohdalla tukeakseen perheitä.
RSS Feed
