Lastensuojelun johtaja Nummikoski on joutunut tilanteeseen, jossa lastensuojelun asiakastapaamisen tallentamisenauhoitteen toimittamista ei lastensuojelu ole toteuttanut asian mukaisesti vanhemmalle tätä vanhemman pyytäessä.
Tapaaminen oli 26.10.2015, mutta vanhempi ei saanut nauhoitetta tämän jälkeen useasti tätä pyydettyään ja joutui odottamaan vuoden ajan. Lastensuojelun johto ei reagoinut asiaan ennen kuin vanhempi tiedotti asiasta lopulta apulaiskaupunginjohtaja Pia Panhalaista. Nauhoittamisen aikaan lapsen asiakkuus oli Lassilan lastensuojelussa ja vastuu nauhoitteen eteenpäin viemisessä oli vs. sos. Anitta Jokisella. Sosiaalityön päällikkö Vartio itse osallistui myös asiakastapaamiseen 26.10.2015, joka videoitiin.
Nummikoski toteaa vastineessa:
"Lastensuojelun sosiaalityön päällikkö oli siinä tietämyksessä, että olitte saaneet videoinnin tapaamisen jälkeen. Kun hän sai tietää, että sitä ei Teillä ollut, hän ryhtyi asianmukaisiin toimiin sen toimittamiseksi Teille."
Nummikoski ei kerro, kuinka sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on voinut elää yli kuusi kuukautta siinä tietämyksessä, että vanhemmalle olisi annettu kyseiset nauhoitteet. Nummikoski ei ole tarkastanut miten tällaiseen virheelliseen johtopäätelmään on ajautunut sosiaalityön päällikkö Vartio. Vastine ei kerro, tarkastiko Vartio vs. sos. Jokisen työskentelyn asiassa ja vastine ei kerro tarkastiko Nummikoski Vartion väitteen siitä, ettei hän ollut ollut tietoinen videoinnin siirtymättömyydestä vanhemmalle muutoin kuin kuulemalla Vartion kannan asiasta ja uskomalla tätä suoraan. Onko tosiaan niin, ettei Vartio ollut ennen kesää 2016 saanut yhtään yhteydenottoa äidiltä videointiasian tiimoilta, vai oliko niin, ettei Vartio välittänyt yhteydenotoista ennen kuin lapsen uusin sosiaalivirkailija otti asian käsiteltäväksi Vartion kanssa?
Nummikoski pahoittelee tapahtumatta kahdella sanalla:
"Pahoittelemme tapahtunutta."
Helsingin lastensuojelun muistutuksia koskevaan vastinekulttuuriin on siis saatu vihdoin myös kyky pahoitella palvelun laatua. Eli uusi hyvin lyhyt fraasi on saatu luotua.
Nummikoski jatkaa:
"Asia mutkistui, koska levykkeelle tallennettua materiaalia ei kyetty siirtämään muistitikulle. Päädyttiin ratkaisuun, että Teille lainataan se videokamera, jolla nauhoitus on tehty ja voitte sen itse sieltä katsoa ja kopioida tallennusvälineeseen, mikäli se on mahdollista."
Nummikoski ei vastineessaan avaa, miksi sosiaali- ja terveysvirasto ei itse koettanut videokameraa apunaan käyttäen siirtää kuvatiedostoa muistitikulle. Vartiohan oli lähettänyt vain levykkeet tietotekniselle tuelle ilman kameraa ja nämä olivat todenneet tiedonsiirron ilman kameraa mahdottomaksi. Nummikoski ei avaa, miksi hän pitää Vartion toimintaa asianmukaisena toimintana, kun Vartio ei toimittanut tarvittavaa kameraa tietotekniselle taholle. Nummikoski siis velvoittaa nyt ilman hallintolain mukaista perustelua vanhemman toteuttamaan sosiaalitoimen tehtävän siirtää tiedosto muistitikulle, kun on tarjonnut palvelun vanhanaikaisilla laitteistoilla ja kunta velvoittaa nyt mahdollisesti vanhemman maksamaan mahdollisen tietoteknisen tuen itse tiedoston siirtämiseksi.
Tärkeää on kuitenkin huomata, että Helsingin sosiaalitoimessa kyetään jo myöntämään, että sosiaalityön päällikkö Vartio kykenee asemassaan työskentelemään jopa vain mututiedon ja oletuksen varassa, eikä koe tarpeelliseksi tarkistaa alaistensa toimintaa. Jo Eerikan kuolemantapauksessahan havaittiin Vartion väittäessä, ettei lastensuojelu ole tehnyt virheitä, Vartion kyky tarkkuuteen havainnoivassa työssään. Eriasia on, kyetäänkö lastensuojelun johdon taholla havaitsemaan miten haavoittavaa tämä tällainen työote voi olla monille lapsille.
Kuinka kauan joutuu helsinkiläislapsi odottamaan, että hänen kohdallaan lastensuojelun toteuttama oikeusmurha tullaan myöntämään ja muut mututiedon varassa sekä oletuksen varassa sosiaalitoimen toteuttamat väitteet suostuu lastensuojelun johtaja Nummikoski myöntämään?
Milloin myöntää Helsingin lastensuojelu, että sosiaalityön päällikkö Vartio väitti ilman asianmukaista tutkintaa hallinto-oikeuteen, ettei äidin kotona ole lapselle kasvatuksellista struktuuria? Milloin myöntää lastensuojelu, että vs. sos. Laura Laine väittäessään hovioikeudelle valan alla 22.5.2015, että äidillä olisi symbiootiinen suhde lapseensa ja hänellä olisi ollut todisteita tälle vaikka mitä (joita tosin ei muistanut), ettei Laine ollut suorittanut yhtäkään asianmukaista tutkimusta väitteensä taakse? Milloin myöntää lastensuojelu, että Laineen väite äidin itsetuhoisuudesta loppusyksystä 2014 ei perustunut asianmukaiselle tutkimukselle?
Milloin myöntää lastensuojelu, että Laineen väite, että äiti olisi kohdistanut tyttäreensä seksuaalista väkivaltaa ja että lastensuojelulla olisi oikeus todeta 12-päisen työryhmän olevan tästä 100%:sen varma äidin äidin ja äidin psykiatrisen hoitotahon läsnäollessa näin leimaten äitiä, oli lastensuojelulta asiatonta vanhemman kohtelua? Milloin myöntää lastensuojelu Laineen leimanneensa äidin henkisesti ja psyykkisesti väkivaltaiseksi, ilman asianmukaista tutkintaa asiasta? Milloin myöntää lastensuojelu, että äidin pakottaminen A-klinikan tutkimuksiin päihteiden väärinkäytöstä epäiltynä, vain koska isän uusi johtavalääkäripuoliso väitti nähneensä äidin sekavassa mielentilassa 21.5.2014, vaikka useiden äidin puolesta tehtyjen lausuntojen valossa ei ollut toimintaan aihetta, ei ollut lastensuojelulle sen funktion täyttävää ja tarkoituksenmukaista toimintaa? Milloin myöntää lastensuojelu salanneensa äidiltä lapsen isän johtava lääkäripuolison ja lapsen tarpeenselvittäjän sukulaisuussuhteen puolentoistavuoden ajan ja toimineen asiassa välinpitämättömästi suhteessa lapsen oikeusturvaan? Milloin tunnustaa lastensuojelun johto selkeän objektiivisuuden puutteen lastensuojelullisessa työssä ja lapseen sekä äitiin kohdistetun vakavan vieraannuttamisen rakenteellisen väkivallan keinoin toteutettuna? Milloin myöntää lastensuojelu, ettei se toteuttanut äidin vanhemmuuden tukemista, vaan on toiminut täysin päinvastoin ja vieläpä hyvin julmilla tavoilla?
Nummikoski ei taida olla näin vakavissa asioissa kuitenkaan ammatillisesti pätevä ja kykenevä myöntämään lastensuojelun virheitä ja osoittamaan aitoa anteeksipyyntöä lapseen kohdistetun vakavan väkivalta-asian kohdalla.
Menneisiin asioihin vastineessa vastaa Nummikoski ylimalkaisesti:
"Muilta osin esille tulleisiin asioihin on vastattu jo aiemmin eikä asia anna aihetta tämän enempää."
Nummikosken kanta siis on, että koska sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei suostunut toteuttamaan syksyllä 2015 lain mukaista muistutuskäytäntöä, kun apulaiskaupunginjohtaja Räty teki lapsen asiassa muistutuksen todeten tilanteen vakavaksi, ei Nummikosken mielestä tarvitse muistutuskäytäntöä toteuttaa, koska Vartio vastasi näkemyksenään muistutukseen vastineessaan, ettei muistutuskäytäntöä tarvitse toteuttaa, kun hän olettaa ilman tutkimusta, ettei muistutuskäytäntöä tarvitse toteuttaa.
On ymmärretävää, ettei Vartio tahdo tutkia asiaa, jossa myös hänen työjälkensä on kritisoituna ja nähtävästi Nummikoskikin tahtoo tällaiset asiat lakaista maton alle.
Selkeästi on siis havaittavissa, että kun lastensuojelun johtaja havaitsee yhdessä kohtaa, että sosiaalityön päällikkö Vartio toteuttaa mututiedon varassa tointaan, ei Nummikoski valitettavasti kykene havaitsemaan tämän olevaisuutta muussa Vartion toteuttamassa toiminnassa.
Mahdollisesti Nummikoski ilman tutkimusta olettaa Vartion työskentelyn puutteet videointitapauksen kohdalla olevan vain yksitäistapaus. Sanalla yksitäistapaushan selitellään paljon lastensuojelun fraaseissa lastensuojelun toimintaa ympäri Suomea.
Kummaa on, ettei Lassilan lastensuojelun toimintaa ja sitä miksi Lassilan lastensuojelussa ei toteutettu tallenteen siirtämistä muistitikulle heti jälkeen 26.10.2015 mitenkään käsitellä Nummikosken vastineessa. Jostain syystä vs. sos. Anitta Jokisen työskentelyä ei nähtävästi asiassa ole viitsitty ollenkaan havannoida, kuten ei myöskään esimiehen ja alaisen (Vartio & Jokinen) välistä yhteistyön epäonnistumista selkeytetä mitenkään. Mahdollisesti työjäljen reflektointi ei kuulu Nummikoskenkaan työmenetelmiin lastensuojelun johtamisessa ja tämän takia voimme siis olettaa, että samanlaiset virheellisyydet ja mututiedonvarassa työskentely saa jatkua Helsingin lastensuojelun sisäisessä struktuurissa luoden palveluun vakavaa STRUKTUURITTOMUUTTA.
Täällä mieron tiellä vastaan vastineeseen, että Helsingin lastensuojelussa voisi lastensuojelun johtaja Nummikoskikin toimia hieman tarkemmin työssään. Se voisi saada aikaan muutoksen parempaan päin.
Tapaaminen oli 26.10.2015, mutta vanhempi ei saanut nauhoitetta tämän jälkeen useasti tätä pyydettyään ja joutui odottamaan vuoden ajan. Lastensuojelun johto ei reagoinut asiaan ennen kuin vanhempi tiedotti asiasta lopulta apulaiskaupunginjohtaja Pia Panhalaista. Nauhoittamisen aikaan lapsen asiakkuus oli Lassilan lastensuojelussa ja vastuu nauhoitteen eteenpäin viemisessä oli vs. sos. Anitta Jokisella. Sosiaalityön päällikkö Vartio itse osallistui myös asiakastapaamiseen 26.10.2015, joka videoitiin.
Nummikoski toteaa vastineessa:
"Lastensuojelun sosiaalityön päällikkö oli siinä tietämyksessä, että olitte saaneet videoinnin tapaamisen jälkeen. Kun hän sai tietää, että sitä ei Teillä ollut, hän ryhtyi asianmukaisiin toimiin sen toimittamiseksi Teille."
Nummikoski ei kerro, kuinka sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on voinut elää yli kuusi kuukautta siinä tietämyksessä, että vanhemmalle olisi annettu kyseiset nauhoitteet. Nummikoski ei ole tarkastanut miten tällaiseen virheelliseen johtopäätelmään on ajautunut sosiaalityön päällikkö Vartio. Vastine ei kerro, tarkastiko Vartio vs. sos. Jokisen työskentelyn asiassa ja vastine ei kerro tarkastiko Nummikoski Vartion väitteen siitä, ettei hän ollut ollut tietoinen videoinnin siirtymättömyydestä vanhemmalle muutoin kuin kuulemalla Vartion kannan asiasta ja uskomalla tätä suoraan. Onko tosiaan niin, ettei Vartio ollut ennen kesää 2016 saanut yhtään yhteydenottoa äidiltä videointiasian tiimoilta, vai oliko niin, ettei Vartio välittänyt yhteydenotoista ennen kuin lapsen uusin sosiaalivirkailija otti asian käsiteltäväksi Vartion kanssa?
Nummikoski pahoittelee tapahtumatta kahdella sanalla:
"Pahoittelemme tapahtunutta."
Helsingin lastensuojelun muistutuksia koskevaan vastinekulttuuriin on siis saatu vihdoin myös kyky pahoitella palvelun laatua. Eli uusi hyvin lyhyt fraasi on saatu luotua.
Nummikoski jatkaa:
"Asia mutkistui, koska levykkeelle tallennettua materiaalia ei kyetty siirtämään muistitikulle. Päädyttiin ratkaisuun, että Teille lainataan se videokamera, jolla nauhoitus on tehty ja voitte sen itse sieltä katsoa ja kopioida tallennusvälineeseen, mikäli se on mahdollista."
Nummikoski ei vastineessaan avaa, miksi sosiaali- ja terveysvirasto ei itse koettanut videokameraa apunaan käyttäen siirtää kuvatiedostoa muistitikulle. Vartiohan oli lähettänyt vain levykkeet tietotekniselle tuelle ilman kameraa ja nämä olivat todenneet tiedonsiirron ilman kameraa mahdottomaksi. Nummikoski ei avaa, miksi hän pitää Vartion toimintaa asianmukaisena toimintana, kun Vartio ei toimittanut tarvittavaa kameraa tietotekniselle taholle. Nummikoski siis velvoittaa nyt ilman hallintolain mukaista perustelua vanhemman toteuttamaan sosiaalitoimen tehtävän siirtää tiedosto muistitikulle, kun on tarjonnut palvelun vanhanaikaisilla laitteistoilla ja kunta velvoittaa nyt mahdollisesti vanhemman maksamaan mahdollisen tietoteknisen tuen itse tiedoston siirtämiseksi.
Tärkeää on kuitenkin huomata, että Helsingin sosiaalitoimessa kyetään jo myöntämään, että sosiaalityön päällikkö Vartio kykenee asemassaan työskentelemään jopa vain mututiedon ja oletuksen varassa, eikä koe tarpeelliseksi tarkistaa alaistensa toimintaa. Jo Eerikan kuolemantapauksessahan havaittiin Vartion väittäessä, ettei lastensuojelu ole tehnyt virheitä, Vartion kyky tarkkuuteen havainnoivassa työssään. Eriasia on, kyetäänkö lastensuojelun johdon taholla havaitsemaan miten haavoittavaa tämä tällainen työote voi olla monille lapsille.
Kuinka kauan joutuu helsinkiläislapsi odottamaan, että hänen kohdallaan lastensuojelun toteuttama oikeusmurha tullaan myöntämään ja muut mututiedon varassa sekä oletuksen varassa sosiaalitoimen toteuttamat väitteet suostuu lastensuojelun johtaja Nummikoski myöntämään?
Milloin myöntää Helsingin lastensuojelu, että sosiaalityön päällikkö Vartio väitti ilman asianmukaista tutkintaa hallinto-oikeuteen, ettei äidin kotona ole lapselle kasvatuksellista struktuuria? Milloin myöntää lastensuojelu, että vs. sos. Laura Laine väittäessään hovioikeudelle valan alla 22.5.2015, että äidillä olisi symbiootiinen suhde lapseensa ja hänellä olisi ollut todisteita tälle vaikka mitä (joita tosin ei muistanut), ettei Laine ollut suorittanut yhtäkään asianmukaista tutkimusta väitteensä taakse? Milloin myöntää lastensuojelu, että Laineen väite äidin itsetuhoisuudesta loppusyksystä 2014 ei perustunut asianmukaiselle tutkimukselle?
Milloin myöntää lastensuojelu, että Laineen väite, että äiti olisi kohdistanut tyttäreensä seksuaalista väkivaltaa ja että lastensuojelulla olisi oikeus todeta 12-päisen työryhmän olevan tästä 100%:sen varma äidin äidin ja äidin psykiatrisen hoitotahon läsnäollessa näin leimaten äitiä, oli lastensuojelulta asiatonta vanhemman kohtelua? Milloin myöntää lastensuojelu Laineen leimanneensa äidin henkisesti ja psyykkisesti väkivaltaiseksi, ilman asianmukaista tutkintaa asiasta? Milloin myöntää lastensuojelu, että äidin pakottaminen A-klinikan tutkimuksiin päihteiden väärinkäytöstä epäiltynä, vain koska isän uusi johtavalääkäripuoliso väitti nähneensä äidin sekavassa mielentilassa 21.5.2014, vaikka useiden äidin puolesta tehtyjen lausuntojen valossa ei ollut toimintaan aihetta, ei ollut lastensuojelulle sen funktion täyttävää ja tarkoituksenmukaista toimintaa? Milloin myöntää lastensuojelu salanneensa äidiltä lapsen isän johtava lääkäripuolison ja lapsen tarpeenselvittäjän sukulaisuussuhteen puolentoistavuoden ajan ja toimineen asiassa välinpitämättömästi suhteessa lapsen oikeusturvaan? Milloin tunnustaa lastensuojelun johto selkeän objektiivisuuden puutteen lastensuojelullisessa työssä ja lapseen sekä äitiin kohdistetun vakavan vieraannuttamisen rakenteellisen väkivallan keinoin toteutettuna? Milloin myöntää lastensuojelu, ettei se toteuttanut äidin vanhemmuuden tukemista, vaan on toiminut täysin päinvastoin ja vieläpä hyvin julmilla tavoilla?
Nummikoski ei taida olla näin vakavissa asioissa kuitenkaan ammatillisesti pätevä ja kykenevä myöntämään lastensuojelun virheitä ja osoittamaan aitoa anteeksipyyntöä lapseen kohdistetun vakavan väkivalta-asian kohdalla.
Menneisiin asioihin vastineessa vastaa Nummikoski ylimalkaisesti:
"Muilta osin esille tulleisiin asioihin on vastattu jo aiemmin eikä asia anna aihetta tämän enempää."
Nummikosken kanta siis on, että koska sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei suostunut toteuttamaan syksyllä 2015 lain mukaista muistutuskäytäntöä, kun apulaiskaupunginjohtaja Räty teki lapsen asiassa muistutuksen todeten tilanteen vakavaksi, ei Nummikosken mielestä tarvitse muistutuskäytäntöä toteuttaa, koska Vartio vastasi näkemyksenään muistutukseen vastineessaan, ettei muistutuskäytäntöä tarvitse toteuttaa, kun hän olettaa ilman tutkimusta, ettei muistutuskäytäntöä tarvitse toteuttaa.
On ymmärretävää, ettei Vartio tahdo tutkia asiaa, jossa myös hänen työjälkensä on kritisoituna ja nähtävästi Nummikoskikin tahtoo tällaiset asiat lakaista maton alle.
Selkeästi on siis havaittavissa, että kun lastensuojelun johtaja havaitsee yhdessä kohtaa, että sosiaalityön päällikkö Vartio toteuttaa mututiedon varassa tointaan, ei Nummikoski valitettavasti kykene havaitsemaan tämän olevaisuutta muussa Vartion toteuttamassa toiminnassa.
Mahdollisesti Nummikoski ilman tutkimusta olettaa Vartion työskentelyn puutteet videointitapauksen kohdalla olevan vain yksitäistapaus. Sanalla yksitäistapaushan selitellään paljon lastensuojelun fraaseissa lastensuojelun toimintaa ympäri Suomea.
Kummaa on, ettei Lassilan lastensuojelun toimintaa ja sitä miksi Lassilan lastensuojelussa ei toteutettu tallenteen siirtämistä muistitikulle heti jälkeen 26.10.2015 mitenkään käsitellä Nummikosken vastineessa. Jostain syystä vs. sos. Anitta Jokisen työskentelyä ei nähtävästi asiassa ole viitsitty ollenkaan havannoida, kuten ei myöskään esimiehen ja alaisen (Vartio & Jokinen) välistä yhteistyön epäonnistumista selkeytetä mitenkään. Mahdollisesti työjäljen reflektointi ei kuulu Nummikoskenkaan työmenetelmiin lastensuojelun johtamisessa ja tämän takia voimme siis olettaa, että samanlaiset virheellisyydet ja mututiedonvarassa työskentely saa jatkua Helsingin lastensuojelun sisäisessä struktuurissa luoden palveluun vakavaa STRUKTUURITTOMUUTTA.
Täällä mieron tiellä vastaan vastineeseen, että Helsingin lastensuojelussa voisi lastensuojelun johtaja Nummikoskikin toimia hieman tarkemmin työssään. Se voisi saada aikaan muutoksen parempaan päin.
RSS Feed
