Olen kirjoittanut Helsingin lastensuojelun työskentelystä aika lailla pienen tytön kohdalla, joka on nyttemmin jo 10-vuotias. Asiakkuus alkoi lapsen ollessa 6-vuotias vuonna 2013 kesällä. Lastensuojelun toimintaa arvioidessa vastaan on tullut monen moista, kuten esimerkiksi valan alla oikeudessa valehtelua ja tämän jälkeen tällaisen toiminnan voimakasta peittelyä koko sosiaali- ja terveysviraston voimalla.
Kirjoittelustani on tehty rikosilmoitus poliisille, sillä lapsen isän uusi puoliso, joka on manipuloinut lastensuojelun lapsen äitiä vastaan, ei pidä siitä, että kirjoitan Helsingin lastensuojelun toiminnasta ja samalla tietenkin hänestä, kun hän manipuloi kaikkia. Eli poliisi ja syyttäjä tietävät mitä lastensuojelu on tehnyt eli myös sen, että sosiaalivirkailija Laura Laine valehteli valan alla oikeudessa tuomarille. Tutkinnan johtaja Jari Paunonen totesi äidille tuossa ihan lähiaikoina, että tuomarille valehtelu valan alla tai tuomarin todettua, ettei valehdella saa, valheen esittäminen totuutena, on rikos.
Ainut kärsivä taho tässä tilanteessa ei suinkaan ole lapsi ja äiti, vaan vieraannuttamistilanteessa myös kärsivänä tahona on ollut vuosia koko lapsen äidin suku. Kyse on laajennetusta vieraannuttamisesta, jossa lapselta viedään ei vain oikeus äitiinsä, vaan koko äidin sukuun. Kyseinen johtava lääkäri, joka on tahtonut isän lähtevän vierannuttamiseen ja manipuloinut isää tähän, ei välitä siitä, että lapselta menee suhteet äitiinsä, vaan tahtoisi korvata äidin suvun omallaan ja omilla ystävillään. Hän on jopa valittanut, että kun lastensuojelu tapasi äitiä vihdoin lapsen kanssa jopa kolmesti puolen vuoden aikana, että lastensuojelu toimii liikaa äidin ehdoilla. Lapsi unohtui taasen ja lääkäri totesi, että heidän ehdoilla tulee toimia.
Tuossa olemme ihmetelleet mikä saa lastensuojelun siirtämään lapsen huollon vieraannuttajalle ja mikäpäs muu se onkaan kuin vihateko. Sosiaalitoimi ei tykännyt kantelevasta äidistä ja kosti. Tämä ei ole mitenkään uutta ja on itseasiassa Suomen laajuista. Kuitenkaan vaikka useat sosiaalivirkailijat käyttävät asemaansa näin väärin eli valtaa väärin eli ovat väkivaltaisia eli kohdistavat lapsiin rakenteellista väkivaltaa, ei voi Helsingin sosiaalivirkailijat tuudittautua ja oikeuttaa itselleen tällaista toimintaa todeten: "Miksei myös me, kun ne muut myös. Miten minä olisin voinut osata toimia toisin?"
Vastaus tällaiseen on helppo: "Käytä omia aivojasi."
Lastensuojeluhan on arvioiva taho, jonka tulisi arvioida lapsen olosuhteet ja tämän mukaan antaa tuki lapselle. Heidän tulisi kokoajan arvioida myös omaa työskentelyään. Tuossa tutkiessamme lapsen äidin äidin kirjoituksia; lastensuojeluilmoituksia, avunpyyntöjä, muistutuksia, sosiaalitoimelle, havaitsimme surullisenhuvittavan seikan, jossa ilmenee miksi lastensuojelun työ on ollut täysin sekapäistä jo vuosia monen lapsen kohdalla ympäri Suomea.
Kun äiti valitti lastensuojeluun siitä, ettei lapsen isä anna lapsen tavata edes isovanhempiaan eli äidin vanhempia,
24.4.2015 Helsingin Lassilan lastensuojelun avohuollon vs. sos. Anitta Jokinen on todennut lapsen äidille tekstiviestissään:
"Isä on lähivanhempi ja arvioi (lapsen nimi) tapaamiset ei lastensuojelu."
Lastensuojelu ei siis välitä arvioida isän kykyä arvioida lapsen etua eikä halua edesauttaa siinä että lapsi saisi tavata rakkaita läheisiään. Tässähän on ainoastaan kyse isän mielivallasta ja ilkeydestä, jonka Jokinen soi isälle suoraan.
Isä oli väittänyt lastensuojelulle, että äidin äiti painostaa lasta ja Jokinen uskoi suoraan isää ja totesi, ettei lastensuojelun tehtävä ole arvioida lapsen olosuhteita, vaan isä on lapsen lähihuoltajana pätevä lapsen asiakkuuden aikana tämän jopa itsenäisesti toteuttamaan. Eli isä määritti kaiken Jokiselle ihan yksin.
Vuosi tämän jälkeen kirjasi THL vieraannuttamisesta lastensuojelun käsikirjaan. Tosin tätä ennenhän vieraannuttaminen oli ollut varmasti käsitteenä täysin tuntematon lastensuojelulle, kuten myös rakenteellinen väkivalta, vai oliko?
Nyttemmin Jokisen näkemykset on todistettu vääräksi, sillä lapsi on sairastunut mielenterveydeltään ja tuossahan lapseen kohdisti lähisuhdeväkivaltaa taasen 27.3.2017 lapsen äitipuoli, joka on tietenniin johtava lääkäri, joten eihän lastensuojelu voinut tietää, että johtava lääkäri satuttaa lasta, koska on johtava lääkäri. Lääkärit eivät satuta ihmisiä ja tämä on fakta ollut kautta maailman historian, vai oliko? Ovatko kaikki sairaanhoitajat kautta historian olleet hyviä ja jokainen lapsen kasvatuksen ammattilainen toiminut oikein ja viisaasti?
Mutta tosiaan Jokisen mielestä lastensuojelun tehtävä ei suinkaan ole arvioida lapsen olosuhdetta objetiivisesti, vaan tutkimuksen tekee olosuhteista lapsen lähivanhempi, jolla tosin ei ole mitään koulutusta tällaiseen arvioimiseen. Isä ei edes ollut lähivanhempi, vaan oli yksihuoltaja, mutta mitäpä väliä sillä on mitä termiä Jokinen käyttää. Termillä ei ole väliä, vaan sillä on merkitystä miten ajattelee lastensuojelullisen työn merkityksen sosiaalivirkailija. Mikä on hänen merkitys hänen omasta mielestään lastensuojelullisessa prosessissa.
Selkeästi Jokinen koki, että hänen merkitys oli antaa lapsen isälle kaikki valta ja ilmoittaa, että hän on päättänyt toimia niin, että isällä on kaikki valta ja hän ei itse tahdo edes selvittää miten tuo ihminen käyttää kaikkivaltiuttaan. Oliko isä diktaattori, vai huomioiko hän vallassaan muiden näkemykset, tarpeet ja toiveet? Se ei kiinnostanut Jokista, joka nauttii itse itsevallasta ja siitä että saa olla vallassa ja antaa vallan ja ottaa vallan ja jopa välittämättä miten omalla vallankäytöllään vaikuttaa elämään.
Lapsi sairastui mielenterveydeltään ja joutui vuosiksi jopa raa'an lähisuhdeväkivallan uhriksi.
Täällä Mieron tiellä joudun toteamaan, että ei ihme, että lastensuojelulliset ongelmat ovat olleet kasvussa vuosikymmenien ajan, sillä kun lapsen lastensuojeluasiakkuudessa tutkivan työn, arvioinnin ja tukisuunnitelman tekee yksin vain toinen vanhempi lapsen elämässä ja sosiaalivirkailja vain kirjaa tämän näkemykset ominaan, pääsee sosiaalitoimi aluksi vähällä, mutta sitten edessä onkin suuremmat ongelmat.
Nummikoski kokee, että ongelmamme on, että vanhemmat eivät ole hyväilijöitä, vaan lyövät. Ei se ole meidän ongelma, vaan ongelmamme on että lastensuojelu on lyönyt kiinni tuen tarpeelta ovensa ja tekee vain näennäistä lastensuojelutyötä. Ongelma ei ole se, että vanhempi lyö, vaan ongelma on se, että tuohon ongelmaan ei sosiaalitoimi ole suunnitellut tukea. Ongelma on, että sosiaalitoimi ei kanna vastuutaan ja tee todellista työtä palkkansa eteen.
Jokinenkin siirsi lapsen asioissa oman vastuunsa lapsen isälle yksin. Sitten hän nosti tästä joka kuukautisen palkkansa tililtään, jonka me veronmaksajat olemme maksaneet. Hän ei tehnyt työtään, mutta otti meiltä itselleen. Erikoinen vaihtokulttuuri vai mitä?
Kirjoittelustani on tehty rikosilmoitus poliisille, sillä lapsen isän uusi puoliso, joka on manipuloinut lastensuojelun lapsen äitiä vastaan, ei pidä siitä, että kirjoitan Helsingin lastensuojelun toiminnasta ja samalla tietenkin hänestä, kun hän manipuloi kaikkia. Eli poliisi ja syyttäjä tietävät mitä lastensuojelu on tehnyt eli myös sen, että sosiaalivirkailija Laura Laine valehteli valan alla oikeudessa tuomarille. Tutkinnan johtaja Jari Paunonen totesi äidille tuossa ihan lähiaikoina, että tuomarille valehtelu valan alla tai tuomarin todettua, ettei valehdella saa, valheen esittäminen totuutena, on rikos.
Ainut kärsivä taho tässä tilanteessa ei suinkaan ole lapsi ja äiti, vaan vieraannuttamistilanteessa myös kärsivänä tahona on ollut vuosia koko lapsen äidin suku. Kyse on laajennetusta vieraannuttamisesta, jossa lapselta viedään ei vain oikeus äitiinsä, vaan koko äidin sukuun. Kyseinen johtava lääkäri, joka on tahtonut isän lähtevän vierannuttamiseen ja manipuloinut isää tähän, ei välitä siitä, että lapselta menee suhteet äitiinsä, vaan tahtoisi korvata äidin suvun omallaan ja omilla ystävillään. Hän on jopa valittanut, että kun lastensuojelu tapasi äitiä vihdoin lapsen kanssa jopa kolmesti puolen vuoden aikana, että lastensuojelu toimii liikaa äidin ehdoilla. Lapsi unohtui taasen ja lääkäri totesi, että heidän ehdoilla tulee toimia.
Tuossa olemme ihmetelleet mikä saa lastensuojelun siirtämään lapsen huollon vieraannuttajalle ja mikäpäs muu se onkaan kuin vihateko. Sosiaalitoimi ei tykännyt kantelevasta äidistä ja kosti. Tämä ei ole mitenkään uutta ja on itseasiassa Suomen laajuista. Kuitenkaan vaikka useat sosiaalivirkailijat käyttävät asemaansa näin väärin eli valtaa väärin eli ovat väkivaltaisia eli kohdistavat lapsiin rakenteellista väkivaltaa, ei voi Helsingin sosiaalivirkailijat tuudittautua ja oikeuttaa itselleen tällaista toimintaa todeten: "Miksei myös me, kun ne muut myös. Miten minä olisin voinut osata toimia toisin?"
Vastaus tällaiseen on helppo: "Käytä omia aivojasi."
Lastensuojeluhan on arvioiva taho, jonka tulisi arvioida lapsen olosuhteet ja tämän mukaan antaa tuki lapselle. Heidän tulisi kokoajan arvioida myös omaa työskentelyään. Tuossa tutkiessamme lapsen äidin äidin kirjoituksia; lastensuojeluilmoituksia, avunpyyntöjä, muistutuksia, sosiaalitoimelle, havaitsimme surullisenhuvittavan seikan, jossa ilmenee miksi lastensuojelun työ on ollut täysin sekapäistä jo vuosia monen lapsen kohdalla ympäri Suomea.
Kun äiti valitti lastensuojeluun siitä, ettei lapsen isä anna lapsen tavata edes isovanhempiaan eli äidin vanhempia,
24.4.2015 Helsingin Lassilan lastensuojelun avohuollon vs. sos. Anitta Jokinen on todennut lapsen äidille tekstiviestissään:
"Isä on lähivanhempi ja arvioi (lapsen nimi) tapaamiset ei lastensuojelu."
Lastensuojelu ei siis välitä arvioida isän kykyä arvioida lapsen etua eikä halua edesauttaa siinä että lapsi saisi tavata rakkaita läheisiään. Tässähän on ainoastaan kyse isän mielivallasta ja ilkeydestä, jonka Jokinen soi isälle suoraan.
Isä oli väittänyt lastensuojelulle, että äidin äiti painostaa lasta ja Jokinen uskoi suoraan isää ja totesi, ettei lastensuojelun tehtävä ole arvioida lapsen olosuhteita, vaan isä on lapsen lähihuoltajana pätevä lapsen asiakkuuden aikana tämän jopa itsenäisesti toteuttamaan. Eli isä määritti kaiken Jokiselle ihan yksin.
Vuosi tämän jälkeen kirjasi THL vieraannuttamisesta lastensuojelun käsikirjaan. Tosin tätä ennenhän vieraannuttaminen oli ollut varmasti käsitteenä täysin tuntematon lastensuojelulle, kuten myös rakenteellinen väkivalta, vai oliko?
Nyttemmin Jokisen näkemykset on todistettu vääräksi, sillä lapsi on sairastunut mielenterveydeltään ja tuossahan lapseen kohdisti lähisuhdeväkivaltaa taasen 27.3.2017 lapsen äitipuoli, joka on tietenniin johtava lääkäri, joten eihän lastensuojelu voinut tietää, että johtava lääkäri satuttaa lasta, koska on johtava lääkäri. Lääkärit eivät satuta ihmisiä ja tämä on fakta ollut kautta maailman historian, vai oliko? Ovatko kaikki sairaanhoitajat kautta historian olleet hyviä ja jokainen lapsen kasvatuksen ammattilainen toiminut oikein ja viisaasti?
Mutta tosiaan Jokisen mielestä lastensuojelun tehtävä ei suinkaan ole arvioida lapsen olosuhdetta objetiivisesti, vaan tutkimuksen tekee olosuhteista lapsen lähivanhempi, jolla tosin ei ole mitään koulutusta tällaiseen arvioimiseen. Isä ei edes ollut lähivanhempi, vaan oli yksihuoltaja, mutta mitäpä väliä sillä on mitä termiä Jokinen käyttää. Termillä ei ole väliä, vaan sillä on merkitystä miten ajattelee lastensuojelullisen työn merkityksen sosiaalivirkailija. Mikä on hänen merkitys hänen omasta mielestään lastensuojelullisessa prosessissa.
Selkeästi Jokinen koki, että hänen merkitys oli antaa lapsen isälle kaikki valta ja ilmoittaa, että hän on päättänyt toimia niin, että isällä on kaikki valta ja hän ei itse tahdo edes selvittää miten tuo ihminen käyttää kaikkivaltiuttaan. Oliko isä diktaattori, vai huomioiko hän vallassaan muiden näkemykset, tarpeet ja toiveet? Se ei kiinnostanut Jokista, joka nauttii itse itsevallasta ja siitä että saa olla vallassa ja antaa vallan ja ottaa vallan ja jopa välittämättä miten omalla vallankäytöllään vaikuttaa elämään.
Lapsi sairastui mielenterveydeltään ja joutui vuosiksi jopa raa'an lähisuhdeväkivallan uhriksi.
Täällä Mieron tiellä joudun toteamaan, että ei ihme, että lastensuojelulliset ongelmat ovat olleet kasvussa vuosikymmenien ajan, sillä kun lapsen lastensuojeluasiakkuudessa tutkivan työn, arvioinnin ja tukisuunnitelman tekee yksin vain toinen vanhempi lapsen elämässä ja sosiaalivirkailja vain kirjaa tämän näkemykset ominaan, pääsee sosiaalitoimi aluksi vähällä, mutta sitten edessä onkin suuremmat ongelmat.
Nummikoski kokee, että ongelmamme on, että vanhemmat eivät ole hyväilijöitä, vaan lyövät. Ei se ole meidän ongelma, vaan ongelmamme on että lastensuojelu on lyönyt kiinni tuen tarpeelta ovensa ja tekee vain näennäistä lastensuojelutyötä. Ongelma ei ole se, että vanhempi lyö, vaan ongelma on se, että tuohon ongelmaan ei sosiaalitoimi ole suunnitellut tukea. Ongelma on, että sosiaalitoimi ei kanna vastuutaan ja tee todellista työtä palkkansa eteen.
Jokinenkin siirsi lapsen asioissa oman vastuunsa lapsen isälle yksin. Sitten hän nosti tästä joka kuukautisen palkkansa tililtään, jonka me veronmaksajat olemme maksaneet. Hän ei tehnyt työtään, mutta otti meiltä itselleen. Erikoinen vaihtokulttuuri vai mitä?
RSS Feed
