
Vuosikymmenien ajan on Suomen valtion tuomaristokin toteuttanut vieraannuttamista huoltotuomioissaan ja monet isät ovat jääneet ilman lapsiaan ja monet lapset ilman toista vanhempaa ja pahimmassa tapauksessa ilman tämäm vanhemman koko sukua ja muita läheisiä. Lapset vieraannutetaan heistä ja opetetaan jopa uskomaan, että nämä ihmiset ovat pahoja ja huonoja ja kykenemättömiä väittämään hänestä.
Vieraanuttajan tukena voi olla kokonainen elinyhteisö, laaja-alinen eliitti yhteisö viranomaisineen ja tällöin vieraannuttaminen saa myös yhteisöväkivallan muodon, jossa vieraannuttamisen kohdevanhemman päälle asetetaan stigma, leima, jonka valossa hänet tahdotaan nähdä yhteisöön sopimattomana. Monet tuomarit hyväksyvät tämän toiminnassaan ja vahventavat leiman sen oikeuttamisella tuomiossaan.
Vantaalainen miestuttavani on taistellut muutaman vuoden ajan väkivaltaista lastensa äitiä vastaan oikeudessa ja menettänyt lastensa lähihuollon. Hän meni typeryydessään viemään lapset äidiltään turvaan Espanjaan pariksi viikoksi, kun äiti oli uhannut lapsia fyysisellä väkivallalla, sai syytteen kaappaamisesta ja joutui vankilaan. Istuttuaan tästä ja vapaudutuaan hän on saanut tapaamiset kuuden kuukauden valvottujen tapaamisten jälkeen laajennettua uuden huoltotuomion avulla ja tyttäret saavat jo yöpyä rakkaalla isällään. Isä ei aio luovuttaa, vaan aikoo ajan myötä taistella lapsille normaalit olosuhteet takaisin opittuaan impulsiivisesta virheestään, ettei Suomessa osata huomioida lapsen etua, vaan tuomari tuijottaa sokeana lakipykäliä sekä huolitunteitaan hysteerisen naisen näkökulmasta.
Hänen ystävänsä oli kääntynyt hänen puoleensa vieraannuttamisen uhrina ja hän päätti tavallisena isänä neuvoa ystävänsä asianajajaa, kuinka lähestyä tuomaria vieraannuttamisessa kirjallisella vastineella vastapuolen näkemyksiin.
Luettuani itse mitä vantaalaisisä kirjoitteli, tuli mieleeni, miksen julkaisisi tätä. Sitä mukaillenhan monet vieraannuttajan uhrit voivata myös tuoda esille omaa asiaansa. Toisen kohtalo ja kokemus voi auttaa havainnoimaan omaa olosuhdetta.
Joten tässä nyt tällaista kansalaisaktiivisuutta:
"Ohjeita alla ja kantani.
1. Lähivanhempaa valittaessa tulee kiinnittää erityisesti huomiota vanhemmuudessa kysymykseen, kuka pystyy nyt ja tulevaisuudessa turvaamaan lapsen tapaamiset etävanhempaan ja hänen sukuunsa paremmin. Lähivanhemmuuden ollessa nyt äidillä ja hänen hakiessa vieläpä yksinhuoltoa supistaen tapaamisia, herää kysymys, onko lähivanhempi valikoitunut ensimmäisessä huoltotuomiossa oikein ja lapsen edun mukaisesti?
2. Äiti esittää vakavia syytöksiä isää kohtaan ja täysin ilman todisteita, vaikka todistustaakka isään kohdistamiin väitteisiin on äidillä. Isä on toimittanut todisteeksi oikeutta varten pyydettyjä kirjallisia lausumia jotka todistavat kiistatta äidin väitteet virheellisiksi ja epärelevanteiksi ja jopa isän kunniaa loukkaaviksi.
3. Äidin kirjoittama seikka, ettei lapsi puhu isästään tai edes kaipaa isää, on myös osoitus siitä, että äidin toteuttama vieraannuttaminen on onnistunut jossain määrin. Isä kuitenkin asian kiistää ja siksi olosuhdeselvitys on mitä tarpeellisin tässä asiassa. Lapsen puhumattomuuden todellinen olosuhde tulee selvittää.
4. Äidin pyrkimys vieraannuttaa lasta isästään ja isän puoleisesta suvusta on myös nähtävillä, kun äiti vaatii oikeutta edelleen jatkamaan lapselle vahingollisia valvottuja tapaamisia, jotka ovat lasta kohtaan epänormaali olosuhde. Tapaamiset ovat olleet valvottuja jo toista vuotta ja ilman negatiivisia lausumia.
5. Poika on aloittanut esikoulun. Isän olisi hyvä hakea lapsi esikoulusta ja palauttaa tapaamisten jälkeen esikouluun. Estettä tälle ei ole. Tällä saataisiin osaksi suljettua pois isän ja äidin kohtaaminen, joka saattaisi olla äidin käytöksen vuoksi lasta kuormittavaa muutosvaiheen alussa. Lisäksi puolueeton ulkopuolinen taho, esikoulun henkilökunta, on ammattitaitoisempi tukemaan isän ja lapsen kiintymyssuhteen ja perhe-elämän eheytymistä. Sähköpostitse tai tekstiviestitse on mahdollista sopia lapsia koskevia tärkeitä asioita vanhempien välillä ilman fyysistä kohtaamista, joka voisi synnyttää tunnevoittoisia reaktioita. Varsinkin kun ei asiassa ole lähestymiskieltoja, jotka ovat vieraannuttajille myös yleisiä hakemuksia huoltoriitojen aikana.
6. Lapsen olisi saatava säännöllinen yhteydenpito isäänsä sekä isänsä sukuun. Lasta tukee suunniteltu struktuuri kehityksessään. Puheluoikeus tulisi vahventaa 2-3 kertaa viikossa toteutuvaksi, niin että aikuiset ottavat sovittuun aikaan yhteyttä lapseen ja lapselle tulee vahventaa oikeudekseen olla yhteydessä isäänsä myös tämän lisäksi aina kun näin itse tahtoo. GSM, Skype, Whatsapp tms. muu yhteys, jolla myöskin osaltaan vähennettäisiin isän yhteydenpitoa äitiin. Nythän muuta mahdollisuutta isälle ei ole annettu. Tämäkin yhteyden evääminen lapseen äidin puolelta osoittaa äidin halua mitätöidä isään isyyden merkitys lapselle, joka on tekona vahingollista lapsen kehitykselle.
7. Oikeuden tulee ottaa huomioon nykyinen olosuhde ja tämän valossa arvioida tulevaa mahdollisimman objektiivisesti lapsen edun kannalta. Äidin tapa tuoda vanhoja jo käsiteltyjä asioita ja tapahtumia uudestaan esille, kertoo äidin tavasta toimia ihmissuhteissa leimaajana ja on omiaan lisäämään epäluottamusta vanhempien välille. Vanhat asiat joilla ei ole nykyisyydessä painoarvoa tulevaisuuden kannalta ovat epärelevantteja sekä merkityksettömiä perusteita vaatimukselle tapaamisten supistuksiin ja jopa yksinhuoltoon. Yksinhuolto mahdollistaisi äidille vallan viedä lapselta oikeuden isäänsä ja isänsä puoleiseen sukuunsa. Lapsi menettäisi ison osan perus- ja ihmisoikeuksistaan sekä vapaudestaan elämässään. Tästäkin on kokemuksia huoltoriidoissa hyvinkin paljon ja niiden seuraus on ollut huoltoriidan jatkuminen vuosikausia ja lapsen kärsimys. Tästä syystä lähihuollon siirtäminen asteittan isälle on lapsen etu, jotta valta siirrettäisiin lapsen kannalta tarpeeksi hitaasti, mutta jouhevasti, valtaa väärin käyttävältä sille vanhemmalle, joka kykenee paremmin tukemaan etävanhempaa, eikä tahdo riitauttaa jokaista asiaa leimaten omilla negatiivisesti arvoittavilla näkemyksillään toista vanhempaa asiallisen vanhemmuuskumppanuuden sijaan."
Jokainen vieraannuttamistilanne on yksilöllinen. Jokainen tarina on yhtä karmaiseva ja riipaiseva juuri lasta kohtaan. Jokaisessa niissä on lapsi saanut esineen aseman, jonka ääntä käytetään monin vääristellyin tiedoin häntä itseään vastaan tai jonka ääntä ei huomioida ollenkaan. Pahimmillaan lapset ovat mitätöinnin keinoin hiljennetty vuosien aikana. Jokaisessa niistä on vieraannuttamisen kohdevanhempi joutunut vakavan mitätöinnin kohteeksi ja heidät nähdään virheellisesti niin virheellisinä, ettei edes lapsi voisi ansaita heitä.
Jostain syystä vakavaa väkivaltaa ei tunnista Suomessa monetkaan viranomaisistamme ja heistä, jotka tunnistavat väkivallan, useat eivät tiedä kuinka katkaista väkivallan kierrettä lapsillemme sopivalla tavalla. Suomeen ei ole kehittynyt moniammatillista ratkaisukeskeistä voimannuttavaa yhteistyötä, jolla tuettaisiin vanhempia erokriisissään antamaan lapsille mahdollisimman normaalit olosuhteet kriisistä huolimatta.
Vetoomuksen vieraannuttamista vastaan, voi allekirjoittaa täältä:
https://www.change.org/p/united-nations-secretary-general-g…
lue myös:
Näin selvisin lapseni vieraannuttamisesta – isät kertovat (YLE:6.8.2015):
http://yle.fi/…/nain-selvisin-lapseni-vieraannuttamisesta-i…
Huoltajuuskiistoissa kyse vieraannuttamisesta ( Vau.fi):
http://www.vau.fi/…/Huoltajuuskiistoissa-kyse-vieraannutta…/