Kuvakaappaus: llerrah.com Ympäri Suomea useat tuhannet lapset sijaishuollossa ovat sosiaalityön vallan alla siitä, saavatko he juhlia isänpäivää mitenkään.
Monet lapsista eivät pääse isänpäiväviikonloppuna kotilomalle tapaamaan isäänsä. Toisille heistä ei suoda edes oikeutta saada kutsua isäänsä käymään sijaishuoltopaikkaan ja ottaa isäänsä vieraaksi, ei edes tuetun tai valvotun tapaamisen muodossa ja heille ei edes suoda tässä asiassa virallista valituskelpoista yhteydenpitorajoituspäätöstä, vaikka laki velvoittaisi tukemaan ja edistämään tätä tärkeää suhdetta ja määrää tekemään rajoituspäätöksen jos ei tueta ja edistetä.
Jokaisen lapsen tulisi saada nauttia perhe-elämänsä kunnioitusta ja siihen ei saisi koskea muuten kuin vain perustellusta syystä lain mukaisesti. Laki määrää tukemaan ja edistämään eli mahdollistamaan.
Useat lapset eivät ole tavanneet isäänsä vuosiin vaikka ovat sijaishuollon asiakkaita. Isä katosi jossain vaiheessa ja sosiaalitoimi ei ole isää etsinyt, vaan odottaa aktiivisuutta ja omatoimisuutta isältä. Edistämisestä ei tällaisessa voi puhua saati lapsen tukemisesta, jonka ikä ei riitä isän etsimiseen tai isän tukemiseen ja sen vahtimiseen tukeeko sosiaalitoimi hänen suhteitaan.
Useat sijaisvanhemmat eivät tahdo toimia lain mukaan ja anna lapsen kutsua sijaiskotiinsa vanhempiaan ja muita läheisiään ja samaan aikaan vastuusosiaalityöntekijät ympäri Suomea rikkovat Suomen lakia hyväksyessään tämän tekemättä edes virallista valituskelpoista yhteydenpitorajoituspäätöstä lapselle. Lakia tuntemattomat vanhemmat hyväksyvät tämän. Kaiken lisäksi käsittääkseni yhteydenpitoa saa rajoittaa vain lapsille, jotka asuvat laitosolosuhteissa, joissa on rajoituksen toteuttamiseen pätevä taho vastaamassa lapsen kasvusta eli perhesijoituksissa tulisi olla itsestään selvyys, että isänpäivänä isä saa tavata lasta sijaiskodissaan.
Monet isät ovat joutuneet huoltopäätöksen voimalla jopa lastensuojelun myötävaikutuksella vieraannuttavaan olosuhteeseen. Huoltopäätökseen ei ole yhtä helppoa saada muutosta kuin yhteydenpitorajoituspäätökseen. Huoltopäätös ei sisällä tähtäintä vähentää rajoitteita, joita lapsen oikeuksiin tehtiin tapaamispäätökseen ja ei siis sisällä sisällöllistä ja tähtäimellistä tukisuunnitelmaa tapaamisten laajentamiseksi eli edistämiseksi.
Tapana on ollut, että eroperheiden asiassa, kun tuomioistuin katsoo, että vanhemmat ovat toivottoman riitaisia, lapsen yksinhuolto annetaan toiselle vanhemmasta ja toinen vanhempi syrjäytetään täysin lapsen huollosta irroittaen hänet huollosta. Pahimmillaan mm. huolto on annettu vanhemmalle, kuten Helsingin hovioikeudessa toukokuussa 2015 istutussa käsittelyssä, joka ilmoittaa, ettei koskaan suostu yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa.
Helsingin lastensuojelun tavoin monet kunnat eivät suostu mitenkään tukemaan lastensuojelullisin palveluin avohuollossaan huollosta irroitetun vanhemman vanhemmuutta, vaikka laki määrää tukemaan vanhempia ja huoltajia. Helsingin lastensuojelussa avohuoltoa johtavan sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei katso tämän lain toteuttamista heidän velvollisuudekseen ja samaa mieltä on Saila Nummikoski. Helsingissä jäävät siis lapset, jotka ovat lastensuojelun avohuollon asiakkaita, vaille tätä tukea Nummikosken ja Teiron päätöksellä. Järkyttävintä on, että tämän hyväksyy eduskunnan oikeusasiamies Sakslin, vaikka laki kieltää tällaisen hyväksymisen, sillä mikään asema ei oikeuta ihmisten eriarvoiseen kohteluun perustuslakimme mukaan.
Useilla lapsilla on täytäntöönpantu yhteydenpitorajoituspäätös ilman tuomarin vahvistusta lähestymiskiellolla tai johtavan sosiaalityöntekijän päätöstä virallisella yhteydenpitorajoituspäätöksellä toisen vanhemman toimesta toiseen vanhempaan ja koko sukuunsa jopa lastensuojelun sosiaalityöntekijän hyväksynnällä, kun lapsella on lastensuojelun asiakkuus. Tällaista sosiaalityöntekijöille hyväksyy mm. Helsingin lastensuojelussa Saila Nummikoski ja Sanna Teiro ja tähän ei puuttunut mitenkään eduskunnan oikeusasiamies Sakslin.
Useat lapset ovat vailla lastensuojeluasiakkuutta, vaikka isät koettavat saada apua lastensuojelusta vieraannuttamisolosuhteisiin. Moni lastensuojelun tarpeenselvitys katsoo, ettei vieraannuttaminen ole lastensuojelullinen asia. Yhä katsotaan, ettei lasten oikeudet ole jotain, minkä toteutumista tulisi suojella.
Moni lapsi ei saa tavata isoisiään vieraannuttavissa olosuhteissa, joita lapsesta välinpitämättömät vanhemmat ja auttamattoman huonosti yliopistomme kouluttamat sosiaalityöntekijät luovat.
Moni lapsi rakentaessaan kehittyessään identiteettiään jää vaille tärkeitä rakennusmateriaaleja, kun jää vaille hyvää ja syvää rakkaudella ja arvostuksella tuettua suhdetta isiinsä ja isoisiinsä ja isoisoisiinsä.
Isät pyytävät virallista liputuspäivää isänpäiväksi, mutta tämä on täysin merkityksetöntä maassa, jossa sosiaalityö ja Suomen tuomaristo ei tuota lippua arvosta, kun eivät lakia toteuta. Mitä tehdä lipulla merkkinä ihmissuhteista, joita toiminnalla ei kunnioiteta.
Moni äiti tahtoisi juhlia isän ja lapsen kanssa isänpäivää, kun sijaishuolto ei tätä edes pohdi miten sen voisi mahdollistaa. Moni suku itkien suree tätä isänpäivänä.
Täällä Mieron tiellä tahdon toivottaa hyvää isänpäivää vieraannutetuille isille ja äideille. Ja Isät Lasten Asialla ry:lle painotan, että tämä kamaluus koskee myös äitejä.
Isänpäivä on monelle lapselle Suomessa hänen ihmisoikeuksiensa loukkaamisen päivä, jota voidaan hänelle toistaa kenenkään tähän puuttumatta vuodesta toiseen.
Sosiaalityö, älkää ottako mallia Helsingin lastensuojelusta, vaan suojelkaa lapsia lain mukaan viisaasti lapsista välittäen. Älkää toimiko kuten Nummikoski ja Teiro, vaan laittakaa lapset keskiöön.
Hyvää isänpäivää myös vieraannuttaja isille ja heidän iseilleen <3. Sosiaalityö kiittää, sillä teette heidät tarpeellisiksi ylisukupolvisen ilmiön voimalla, kun sairastutatte lapsenne.
Hyvää isänpäivää lapsille!
Monet lapsista eivät pääse isänpäiväviikonloppuna kotilomalle tapaamaan isäänsä. Toisille heistä ei suoda edes oikeutta saada kutsua isäänsä käymään sijaishuoltopaikkaan ja ottaa isäänsä vieraaksi, ei edes tuetun tai valvotun tapaamisen muodossa ja heille ei edes suoda tässä asiassa virallista valituskelpoista yhteydenpitorajoituspäätöstä, vaikka laki velvoittaisi tukemaan ja edistämään tätä tärkeää suhdetta ja määrää tekemään rajoituspäätöksen jos ei tueta ja edistetä.
Jokaisen lapsen tulisi saada nauttia perhe-elämänsä kunnioitusta ja siihen ei saisi koskea muuten kuin vain perustellusta syystä lain mukaisesti. Laki määrää tukemaan ja edistämään eli mahdollistamaan.
Useat lapset eivät ole tavanneet isäänsä vuosiin vaikka ovat sijaishuollon asiakkaita. Isä katosi jossain vaiheessa ja sosiaalitoimi ei ole isää etsinyt, vaan odottaa aktiivisuutta ja omatoimisuutta isältä. Edistämisestä ei tällaisessa voi puhua saati lapsen tukemisesta, jonka ikä ei riitä isän etsimiseen tai isän tukemiseen ja sen vahtimiseen tukeeko sosiaalitoimi hänen suhteitaan.
Useat sijaisvanhemmat eivät tahdo toimia lain mukaan ja anna lapsen kutsua sijaiskotiinsa vanhempiaan ja muita läheisiään ja samaan aikaan vastuusosiaalityöntekijät ympäri Suomea rikkovat Suomen lakia hyväksyessään tämän tekemättä edes virallista valituskelpoista yhteydenpitorajoituspäätöstä lapselle. Lakia tuntemattomat vanhemmat hyväksyvät tämän. Kaiken lisäksi käsittääkseni yhteydenpitoa saa rajoittaa vain lapsille, jotka asuvat laitosolosuhteissa, joissa on rajoituksen toteuttamiseen pätevä taho vastaamassa lapsen kasvusta eli perhesijoituksissa tulisi olla itsestään selvyys, että isänpäivänä isä saa tavata lasta sijaiskodissaan.
Monet isät ovat joutuneet huoltopäätöksen voimalla jopa lastensuojelun myötävaikutuksella vieraannuttavaan olosuhteeseen. Huoltopäätökseen ei ole yhtä helppoa saada muutosta kuin yhteydenpitorajoituspäätökseen. Huoltopäätös ei sisällä tähtäintä vähentää rajoitteita, joita lapsen oikeuksiin tehtiin tapaamispäätökseen ja ei siis sisällä sisällöllistä ja tähtäimellistä tukisuunnitelmaa tapaamisten laajentamiseksi eli edistämiseksi.
Tapana on ollut, että eroperheiden asiassa, kun tuomioistuin katsoo, että vanhemmat ovat toivottoman riitaisia, lapsen yksinhuolto annetaan toiselle vanhemmasta ja toinen vanhempi syrjäytetään täysin lapsen huollosta irroittaen hänet huollosta. Pahimmillaan mm. huolto on annettu vanhemmalle, kuten Helsingin hovioikeudessa toukokuussa 2015 istutussa käsittelyssä, joka ilmoittaa, ettei koskaan suostu yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa.
Helsingin lastensuojelun tavoin monet kunnat eivät suostu mitenkään tukemaan lastensuojelullisin palveluin avohuollossaan huollosta irroitetun vanhemman vanhemmuutta, vaikka laki määrää tukemaan vanhempia ja huoltajia. Helsingin lastensuojelussa avohuoltoa johtavan sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei katso tämän lain toteuttamista heidän velvollisuudekseen ja samaa mieltä on Saila Nummikoski. Helsingissä jäävät siis lapset, jotka ovat lastensuojelun avohuollon asiakkaita, vaille tätä tukea Nummikosken ja Teiron päätöksellä. Järkyttävintä on, että tämän hyväksyy eduskunnan oikeusasiamies Sakslin, vaikka laki kieltää tällaisen hyväksymisen, sillä mikään asema ei oikeuta ihmisten eriarvoiseen kohteluun perustuslakimme mukaan.
Useilla lapsilla on täytäntöönpantu yhteydenpitorajoituspäätös ilman tuomarin vahvistusta lähestymiskiellolla tai johtavan sosiaalityöntekijän päätöstä virallisella yhteydenpitorajoituspäätöksellä toisen vanhemman toimesta toiseen vanhempaan ja koko sukuunsa jopa lastensuojelun sosiaalityöntekijän hyväksynnällä, kun lapsella on lastensuojelun asiakkuus. Tällaista sosiaalityöntekijöille hyväksyy mm. Helsingin lastensuojelussa Saila Nummikoski ja Sanna Teiro ja tähän ei puuttunut mitenkään eduskunnan oikeusasiamies Sakslin.
Useat lapset ovat vailla lastensuojeluasiakkuutta, vaikka isät koettavat saada apua lastensuojelusta vieraannuttamisolosuhteisiin. Moni lastensuojelun tarpeenselvitys katsoo, ettei vieraannuttaminen ole lastensuojelullinen asia. Yhä katsotaan, ettei lasten oikeudet ole jotain, minkä toteutumista tulisi suojella.
Moni lapsi ei saa tavata isoisiään vieraannuttavissa olosuhteissa, joita lapsesta välinpitämättömät vanhemmat ja auttamattoman huonosti yliopistomme kouluttamat sosiaalityöntekijät luovat.
Moni lapsi rakentaessaan kehittyessään identiteettiään jää vaille tärkeitä rakennusmateriaaleja, kun jää vaille hyvää ja syvää rakkaudella ja arvostuksella tuettua suhdetta isiinsä ja isoisiinsä ja isoisoisiinsä.
Isät pyytävät virallista liputuspäivää isänpäiväksi, mutta tämä on täysin merkityksetöntä maassa, jossa sosiaalityö ja Suomen tuomaristo ei tuota lippua arvosta, kun eivät lakia toteuta. Mitä tehdä lipulla merkkinä ihmissuhteista, joita toiminnalla ei kunnioiteta.
Moni äiti tahtoisi juhlia isän ja lapsen kanssa isänpäivää, kun sijaishuolto ei tätä edes pohdi miten sen voisi mahdollistaa. Moni suku itkien suree tätä isänpäivänä.
Täällä Mieron tiellä tahdon toivottaa hyvää isänpäivää vieraannutetuille isille ja äideille. Ja Isät Lasten Asialla ry:lle painotan, että tämä kamaluus koskee myös äitejä.
Isänpäivä on monelle lapselle Suomessa hänen ihmisoikeuksiensa loukkaamisen päivä, jota voidaan hänelle toistaa kenenkään tähän puuttumatta vuodesta toiseen.
Sosiaalityö, älkää ottako mallia Helsingin lastensuojelusta, vaan suojelkaa lapsia lain mukaan viisaasti lapsista välittäen. Älkää toimiko kuten Nummikoski ja Teiro, vaan laittakaa lapset keskiöön.
Hyvää isänpäivää myös vieraannuttaja isille ja heidän iseilleen <3. Sosiaalityö kiittää, sillä teette heidät tarpeellisiksi ylisukupolvisen ilmiön voimalla, kun sairastutatte lapsenne.
Hyvää isänpäivää lapsille!
RSS Feed
