Helsingin kunnan lastensuojelussa vanhempien ja perheiden todellisesta tukemisesta onkin siirrytty erittäin yleisen sisäilmaongelman asioissa lasten kiireellisiin sijoituksiin. Näin pyöritetään kunnan lapsibisnestä ja työllistetään mm. sosiaalialan työntekijöitä. Sen sijaan, että perheelle etsittäisiin koti, jossa perhe voisi elää ilman epäterveelliseen sisäilmaan oireiluja, lapset kiireellisesti sijoitetaan laitokseen ja erotetaan vanhemmistaan Malmin alueella toimivan Helsingin lastensuojelun toimesta.
Facebookissa leviää äidin julkaisema kertomus vakavasta elämäntilanteesta, josta saa havaita, kuinka Helsingin kunnan tarjoamat sosiaalihuollon palvelut eivät kohtaa lapsiperheiden todellisia tarpeita.
Äiti kertoo saaneensa tietää kesällä 2016 kerrostaloasunnossaan olleen homeongelma. Lasten oireilut olivat olleet jo esillä, mutta niiden syytä ei oltu ymmärretty, koska lapsilla oli ollut myös muita terveydellisiä ongelmia.
Myös lasten aiempien oireilujen takia äiti oli ollut lastensuojelun syynissä, sillä lasten harvinaista loissairautta ei suostuttu aluksi tutkimaan ja diagnosoimaan, koska tutkimus oli erikoisuudessaan kunnalle kunnan mielestä liian kallis. Äitiä pompoteltiin Helsingin terveydenhuollon piirissä tuolloin ja vasta yksityisellä terveydenhoidon taholta äiti otettiin vakavasti. Lastensuojelu oletti äidin kuvittelevan lastensa sairaudet ja perhetyö oletti lasten itkevän omassa lastenhuoneessaan äidin takia, koska äiti kertoi perhetyölle joskus kyynelehtivän omassa makuhuoneessaan lastensa kärsimyksen vuoksi (kummallista sosiaalityön kuvittelua myös Helsingissä - äidin itku tarttuu lapsiin, vaikka lapset eivät näe äidin itkua ja lasten kipuoireilu olikin äidin syytä), kunnes lapset saivat lopulta tuon kalliin tutkimuksen sekä diagnoosin. Lastensuojelu siis piti oletusta tietona. Kun lapsille diagnosoitiin loissairaus, perhetyö katkesi ja äiti jäi sairaiden lasten kanssa tuetta, sillä perhetyöntekijät pelkäsivät tartuntavaaraa sen sijaan, että olisivat käyttäneet käsineitä ja/tai pesseet kätensä.
Lasten vakava oireilu vuorostaan homeongelmaan asetti perheen etsimään väliaikaisasumista sukulaistensa luokse. Perhe asui loppukesästä 2016 myös mukavasti teltassa kesäisessä retkeilymielessä, jotta lapset saivat tervehtyä oireilusta.
Jostain syystä lastensuojelua ei kiinnostanut kuitenkaan auttaa perhettä saamaan itselleen koti Helsingistä eli katto päänpäälle. Kriisiasunnosta oli puhuttu ja tästä äiti kuvaa päivityksessään:
"Kriisiasuntoa meille ei haluttu alussa tarjota, sillä minua varoitettiin niiden olevan homeessa. Lastensuojelu kumminkin sai asian väkisin järjestettyä, ja olimme 1,5 viikkoa kriisiasunnossa jossa lopulta poikani silmät alkoivat muurautua kiinni sekä tyttöni yski niin, että jalatkin heiluivat yskiessä. Se oli vähän ennen joulua, ja silloin lastensuojelu päätti, ettemme tarvinneet uutta asuntoa vaan jättivät meidät vailla kattoa pään päällä sillä emme lasten terveyden takia voineet jatkaa siinäkään asunnossa. He (lastensuojelu) toivottivat meille kaikesta huolimatta hyvää Joulua, sekä kertoivat ystävällisesti, etteivät he voi muuttua asunnoksi."
Tällaisen joululahjan antoi perheelle Malmin alueella toimivan Helsingin lastensuojeluksikön sijaistava vs.sos. Silja Remes sekä hänen esimiehensä johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen.
Perheelle tarjottiin toista kriisiasuntoa toisesta kriisiasuntoja tarjoavasta firmasta muutaman viikon kuluttua, vaikka äiti ilmoitti tietävänsä, että palveluntarjoajan asunnot ovat saaneet kritiikkiä siitä, että niitä pidetään haastavina sisäsilmaongelmiensa vuoksi. Äidin kantaa ei huomioitu ja parempaa vaihtoehtoa ei kartoitettu etsien vaikkapa pysyvää asuntoa Helsingin kunnan asunnoista. Perhe pystyi olemaan kriisiasunnossa vain tunnin.
Helsingissähän suuri ongelma on, etteivät lastensuojelun avohuollon sosiaalivirkailijat tunne mm. hallintolakia, sosiaalihuoltolakia, lastensuojelulakia tai YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, koska heidän esimiehensä sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio kokee, ettei hänenkään tarvitse tuntea virka-asemassaan sosiaalihuoltoa ohjaavaa lakia. Lastensuojelu ei siis todella tiedä kuinka ajaa asiakkaidensa etua ja vaatia asiakkailleen tarvittavat olosuhteet kunnalta. Kuntahan on lailla velvoitettu tukemaan perheitä. Vanhempien tulee osata laki, jotta vanhemmat voivat siihen vedoten vaatia vanhemmuudelleen tuen Helsingissä, vaikka lakimme määräävät viranomaiset osaamaan lait ja tarjoamaan lain velvoittamat palvelut.
Äiti kuvaa:
"Tänä aikana lasten isä oli tutustunut lastensuojelulakiin (pykälä 35: "Toimeentulon ja asumisen turvaaminen.
Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.") jonka turvin vaadin meille paikkaa jossa asua. Saimme väliaikaisesti hotellihuoneen."
Äiti luonnollisesti kävi lastensa kanssa myös lääkärissä ja sai lopulta diagnoosit ja epikriisit kasaan, jotta voisi todistaa lastensa oireilujen syyt. Hänen mennessä tapaamaan lastensuojelua kertoakseen tutkimusten tuloksista, lastensuojelu ei huomioinutkaan tätä asiaa, vaan kertoi suunnitelleensa, ja pysyvänsä suunnitelmassaan, toteuttaa lasten kiireellisen sijoituksen pois vanhempiensa luota asumaan laitokseen. Edes erikoislääkärin lausunto ei kiinnostanut lastensuojelua ja taasen unohtui myös tarve moniammatilliselle palaverille lasten terveydenhoitotahon kanssa.
Äiti kuvaa:
"Kokous koskikin sitä, että lapseni aiotaan ottaa kiireelliseen sijoitukseen, sillä "lapset eivät saa elää kuin kiertolaiset". Minulle kerrottiin, että "tämä on yhteistyötä". Kysyessäni kuinka tämä voi olla yhteistyötä mikäli minulta ei kysytä, minulle sanottiin: "Tämä on haastavaa yhteistyötä". Lapset eivät saa edes jatkaa oleiluaan siskollani torstaihin asti kuten oli alunperin sovittu, vaan heidät haetaan jo huomenna ennen kymmentä.
On kummaa, ettei Helsingissä ole samaa toimintoa, mikä pääkaupuniseudulla on Espoossa. Espoon lastensuojelu tarjoaa kotia vailla oleville perheille mahdollisuuden akuutissa kriisissä päästä jonon ohitse kunnan asuntoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen vapautuva asunto annetaan vakavimmassa asunnon tarpeessa olevalle perheelle. Helsingissä on kyllä Oulunkylän perhekuntoutus, mutta sen asunnot on tarkoitettu perhekuntoutuksen tuen piirissä oleville ja myös pääkaupunkiseudun Turvakodeilta löytyy asumisyksiköitä, mutta ne ovat tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaongelmista kärsiville.
Vielä kummempaa tilanteessa on se seikka, että Helsingin lastensuojelun tulisi olla tietoinen kiireellisiä sijoituksiaan tehdessään, että Helsinki on ennakkotapauksena jo hävinnyt kiirellistä sijoitusta koskevan oikeudenkännin hallinto-oikeudessa noin viisi vuotta sitten, kun lasta ei kiireellisesti sijoitettu isovanhemmilleen vanhemman tätä pyytäessä ja kun toisen vanhemman mielipidettä ei kuultu. Miksi nämä pienet lapset erotetiin äidistään, kun heillä oli mahdollisuus asua äitinsä kanssa äidin sisaren luona?
Kysyttäväksi jää myös, kuinka lasten henki ja terveys on ollut vaarassa lasten ollessa äitinsä kanssa äidin sisaren luona, sillä kiireellinen sijoitus on lakiemme mukaan sallittavaa, vain jos lapsen henki ja/tai terveys on vakavasti vaarassa?
Onko nyt todellakin niin, että mm. matkustaminen on lapsiperheille kiellettyä. Me vanhemmat emme siis saa pienten lasten kanssa vaikka päättää lähteä kiertämään Eurooppaa puoleksi vuodeksi, sillä Helsingin lastensuojelu tulee ja kiirellisesti sijoittaa lapsemme todeten: "Kiertolaisuus on kiellettyä."
Järkyttävää tilanteessa on, ettei vanhempien syytä ole mitenkään se, että lapset ovat joutuneet elämään kuin "kiertolaisina", joksi lastensuojelu nyt on mennyt leimaamaan perheen ymmärtämättä, että leimaaminen on henkistä väkivaltaa. Kodin sisäilmaongelma ei ollut äidin vika, eikä äiti ole syyllistynyt mihinkään lasta vaarantavaan tekoon, kun lastensuojelu tarjosi perheelle kahta sisäilmaongelmaista kriisiasuntoa, eikä huomioinut äidin tietoa mm. viimeisen palveluntarjoajan asuntojen kunnosta. Outo on myös ajatus lastensuojelulta, ettei tuo kaksi kertaa 30:ksi vuorokaudeksi lasten sijoittaminen laitokseen lisäisi tätä "kiertolaisuutta", sillä lapsethan joutuivat siirtymään vuorostaan tutun tädin kotonta tuntemattomaan laitokseen ja vielä erilleen vanhemmistaan. Ja jos huonosti käy, lapset huostaanotetaan tuon 60 vuorokauden jälkeen, josta lapset siirtyvät taasen asumaan jonnekin (jossa myös voi olla sisäilmaongelma > Lisää kiertolaisuutta).
Lopultahan lapset eivät suinkaan oireile enää sisäilmaongelmaan, vaan lastensuojelun asettamaan kiertolaisuuteen, kun ikävöivät vanhempiaan.
Äiti on huolissaan lasten voinnista myös vastaanottokodissa, sillä myös siellä on hänen näkemyksensä mukaan huono sisäilma. Oliko lapsille siis hyödyksi katkaista "kiertolaiselämä" 2x30 vuorokaudeksi siirtämällä lapset asumaan pakotettuina olosuhteeseen, joka kenties on heidän terveydelleen riski? Miksi lastensuojelu tahtoo tarjota vanhemmille sekä lapsille tällaista "haastavaa yhteistyötä"?
Lapset ovat vasta 3- ja 2-vuotiaita ja luonnollisesti tarvitsevat ikätasonsa vuoksi voimakkaasti vanhempansa läsnäoloa jokapäiväisessä elämässään. Lasten sairastettua pitkään, he luonnollisesti ovat erityisen huolenpidon tarpeessa ja tämä tarkoittaa erityistä tarvetta saada olla vanhempiensa lähellä. Lapsellehan oma äiti on perusturvan lähde. Pienen lapsen erottaminen vanhemmastaan, johon lapsella on voimakas kiintymyssuhde, on lapsen asettamista vakavaan haastavaan olosuhteeseen ja näin ollen lasta henkisesti kuormittavaa. Tuntematon vastaanottokodin sosiaalityöntekijä ei mitenkään kykene korvaamaan vanhempaa ja antamaan lapselle sitä, mitä vanhempi antaa lapselleen pelkällä läsnäolollaan.
Lisäksi laitospaikan olisi voinut tarjota mielummin lapselle, joka joutuu vaikkapa kärsimään kotona häneen kohdistetun vakavan henkisen väkivallan, vanhempien päihdeongelman tai fyysisen väkivallan takia, sillä nämä seikathan ovat lapsien henkeä ja terveyttä vaarantavia seikkoja.
Ottaen huomioon, ettei Helsingin lastensuojelu ole tämän perheen kohdalla tahtonut perhettä aiemminkaan tukea heidän todelliset tarpeet huomioiden, voimme pelätä, ettei vanhempien tukeminen heille kodin etsimisen keinoin ole lastensuojelun prioriteettilistalla tälläkään hetkellä ensimmäisenä. Mahdollisesti lapsille jo etsitään uusia sijaisvanhempia, joiden luokse lapset voisi siirtää asumaan pysyvästi monin kummallisin selityksin vanhempien tukemisen sijaan olosuhdetta korjaavalla keinolla, eli vakinaisen asunnon antamisella heille.
Kiireellinen sijoutushan tulee katkaista lakiemme mukaan, kun sille ei ole enää perusteita. Käsittääkseni tämä tarkoittaisi nyt heti, jos lapsilla on kuitenkin mahdollisuus asua myös tätinsä luona. Kun nyt perusteena kiireelliselle sijoitukselle on lastensuojelun näkemys, etteivät lapset saa joutua elämään kiertolaiselämää Helsingin kunnan antamissa haastavissa olosuhteissa, joka pakottaa elämään kiertolaisena, toivonkin täällä mieron tiellä, että jakaisitte tätä olosuhdekuvausta, jotta perheelle löytyisi mahdollisimman pian asunto Helsingistä, jossa voisi elää sisäilmaongelmista oireilevat lapset terveinä.
Kun vanhemmilla on antaa vakituinen koti lapsilleen, ei lastensuojelulla ole enää perusteita erottaa lapsia vanhemmistaan (vaikka ei tosin olisi vieläkään).
Perheellä tosiaan on aikaa löytää asunto vain alle tuon 60 vuorokautta, sillä laki määrää tuon jälkeen lasten huostaan ottamisen, jos olosuhde ei ole muuttunut, joten tärkeää olisi löytää nyt hyväsydämmisiä hyväntekijöitä, jotka tahtovat auttaa tämän perheen jälleenyhdistämistä. Erityisen tärkeää olisi huomioida lasten tarve saada asua äitinsä kanssa laitoksen tai sijaisvanhempien sijaan.
Jos teillä on tarjolla Helsingissä asunto, jossa on tilaa kahdelle pienelle lapselle ja heidän vanhemmille ja josta tiedätte sen sisäilmatilanteen olevan hyvä, ottakaa yhteyttä Facebookin kautta perheen äitiin Ella Emilia Valkeapäähän:
https://www.facebook.com/emilia.valkeapaa?fref=ts
tai Malmin lastensuojelun avohuoltoon Tiina Nurmiseen p.09 3105 8309, ja ratkaistaan tämä typerä ongelma.
Suomen lain mukaan sosiaalihuolto (KELA) sekä lastensuojelu on velvoitettu maksamaan tarvittaessa asumiskulut, joten vuokranantaja voi olla varma, että saa vuokrarahat tässä tilanteessa.
Täällä mieron tiellä ihmettelen syvästi mihin suuntaan on Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski vuodessa johtanut Helsingin lastensuojelun. Sen sijaan, että hän korjaisi kunnan tarjoaman palvelun laatua, hän johtaa alaisensa olemaan välinpitämättömiä asiakkaidensa todellisten primäärien tarpeiden kohdalla sekä pompottamaan asiakkaitaan mm. kriisiasunnoista toiseen ja sitten tällä pompottelulla toimintaansa perustellen vielä rikkomaan perheet ja erottamaan lapset vanhemmistaan. Sellaisessa ei ole mitään järkeä ja edellä mainittu lastensuojelun toiminta ei toteuta lastensuojelun tarkoituksenmukaisia työmenetelmiä, eikä näin ollen täytä lastensuojelun funktiota. Lastensuojelun tehtävä on tukea perheitä, ei rikkoa niitä.
Koska Helsingin lastensuojelu ei tue perheitä, tarvitsemme kuntamme yhteisön jäsenet tukemaan toinen toisiaan. Sinäkin voit vaikuttaa lasten onnellisuuteen Helsingin kunnan sosiaalihuollon sekoillessa.
Miksi Helsingin lastensuojelu ei käyttänyt järkeä ja ilmoittanut vaikka Helsingin Sanomissa:
"Etsitään kiireellisesti kahden makuuhuoneen asuntoa perheelle Helsingistä. Sisäilmaoireilujen vuoksi kuntokartoitus on oltava suoritettu. Yhteydenotot: Helsingin sosiaalihuolto johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen p. 09 3105 8309."
Tiina Nurminen olisi voinut myös olla ostamassa perheelle tarvittavia kodinkoneita, joita sisäilmaongelmaiset perheet tarvitsevat kuten sisäilmapuhdistimen ja imurin, jotka tehokkuudessaan myös imevät sisäänsä allergeenejä.
Lastensuojelulle tahdon todeta:
"Järki hoi! Älä jätä!"
Jokaiselle lukijalla on myös halutessaan oikeus tehdä tästä kyseisestä asiasta hallintokantelu Etelä-Suomen aluehallintovirastoon ja kyseenalaistaa tällainen toiminta. Tahdommeko todella, että Helsinki tukee lapsiperheitämme näin, kun lapset sairastavat?
Lue myös:
Äidin kertomus Facebookissa:
https://www.facebook.com/emilia.valkeapaa/posts/760731644091256
Sisäilmaongelma kotona – kuka vastaa mistäkin? (Hengitysliitto):
http://www.hengitysliitto.fi/…/sisailmaongelma-kotona-kuka-…
Kiireellinen sijoitus (Lastensuojelun käsikirja - THL):
https://www.thl.fi/…/last…/tyoprosessi/kiireellinen-sijoitus
Avohuollon sosiaalityö, Malmi:
http://www.hel.fi/…/sosiaalityo/avohuollon-sosiaalityo/malmi
Facebookissa leviää äidin julkaisema kertomus vakavasta elämäntilanteesta, josta saa havaita, kuinka Helsingin kunnan tarjoamat sosiaalihuollon palvelut eivät kohtaa lapsiperheiden todellisia tarpeita.
Äiti kertoo saaneensa tietää kesällä 2016 kerrostaloasunnossaan olleen homeongelma. Lasten oireilut olivat olleet jo esillä, mutta niiden syytä ei oltu ymmärretty, koska lapsilla oli ollut myös muita terveydellisiä ongelmia.
Myös lasten aiempien oireilujen takia äiti oli ollut lastensuojelun syynissä, sillä lasten harvinaista loissairautta ei suostuttu aluksi tutkimaan ja diagnosoimaan, koska tutkimus oli erikoisuudessaan kunnalle kunnan mielestä liian kallis. Äitiä pompoteltiin Helsingin terveydenhuollon piirissä tuolloin ja vasta yksityisellä terveydenhoidon taholta äiti otettiin vakavasti. Lastensuojelu oletti äidin kuvittelevan lastensa sairaudet ja perhetyö oletti lasten itkevän omassa lastenhuoneessaan äidin takia, koska äiti kertoi perhetyölle joskus kyynelehtivän omassa makuhuoneessaan lastensa kärsimyksen vuoksi (kummallista sosiaalityön kuvittelua myös Helsingissä - äidin itku tarttuu lapsiin, vaikka lapset eivät näe äidin itkua ja lasten kipuoireilu olikin äidin syytä), kunnes lapset saivat lopulta tuon kalliin tutkimuksen sekä diagnoosin. Lastensuojelu siis piti oletusta tietona. Kun lapsille diagnosoitiin loissairaus, perhetyö katkesi ja äiti jäi sairaiden lasten kanssa tuetta, sillä perhetyöntekijät pelkäsivät tartuntavaaraa sen sijaan, että olisivat käyttäneet käsineitä ja/tai pesseet kätensä.
Lasten vakava oireilu vuorostaan homeongelmaan asetti perheen etsimään väliaikaisasumista sukulaistensa luokse. Perhe asui loppukesästä 2016 myös mukavasti teltassa kesäisessä retkeilymielessä, jotta lapset saivat tervehtyä oireilusta.
Jostain syystä lastensuojelua ei kiinnostanut kuitenkaan auttaa perhettä saamaan itselleen koti Helsingistä eli katto päänpäälle. Kriisiasunnosta oli puhuttu ja tästä äiti kuvaa päivityksessään:
"Kriisiasuntoa meille ei haluttu alussa tarjota, sillä minua varoitettiin niiden olevan homeessa. Lastensuojelu kumminkin sai asian väkisin järjestettyä, ja olimme 1,5 viikkoa kriisiasunnossa jossa lopulta poikani silmät alkoivat muurautua kiinni sekä tyttöni yski niin, että jalatkin heiluivat yskiessä. Se oli vähän ennen joulua, ja silloin lastensuojelu päätti, ettemme tarvinneet uutta asuntoa vaan jättivät meidät vailla kattoa pään päällä sillä emme lasten terveyden takia voineet jatkaa siinäkään asunnossa. He (lastensuojelu) toivottivat meille kaikesta huolimatta hyvää Joulua, sekä kertoivat ystävällisesti, etteivät he voi muuttua asunnoksi."
Tällaisen joululahjan antoi perheelle Malmin alueella toimivan Helsingin lastensuojeluksikön sijaistava vs.sos. Silja Remes sekä hänen esimiehensä johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen.
Perheelle tarjottiin toista kriisiasuntoa toisesta kriisiasuntoja tarjoavasta firmasta muutaman viikon kuluttua, vaikka äiti ilmoitti tietävänsä, että palveluntarjoajan asunnot ovat saaneet kritiikkiä siitä, että niitä pidetään haastavina sisäsilmaongelmiensa vuoksi. Äidin kantaa ei huomioitu ja parempaa vaihtoehtoa ei kartoitettu etsien vaikkapa pysyvää asuntoa Helsingin kunnan asunnoista. Perhe pystyi olemaan kriisiasunnossa vain tunnin.
Helsingissähän suuri ongelma on, etteivät lastensuojelun avohuollon sosiaalivirkailijat tunne mm. hallintolakia, sosiaalihuoltolakia, lastensuojelulakia tai YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, koska heidän esimiehensä sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio kokee, ettei hänenkään tarvitse tuntea virka-asemassaan sosiaalihuoltoa ohjaavaa lakia. Lastensuojelu ei siis todella tiedä kuinka ajaa asiakkaidensa etua ja vaatia asiakkailleen tarvittavat olosuhteet kunnalta. Kuntahan on lailla velvoitettu tukemaan perheitä. Vanhempien tulee osata laki, jotta vanhemmat voivat siihen vedoten vaatia vanhemmuudelleen tuen Helsingissä, vaikka lakimme määräävät viranomaiset osaamaan lait ja tarjoamaan lain velvoittamat palvelut.
Äiti kuvaa:
"Tänä aikana lasten isä oli tutustunut lastensuojelulakiin (pykälä 35: "Toimeentulon ja asumisen turvaaminen.
Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.") jonka turvin vaadin meille paikkaa jossa asua. Saimme väliaikaisesti hotellihuoneen."
Äiti luonnollisesti kävi lastensa kanssa myös lääkärissä ja sai lopulta diagnoosit ja epikriisit kasaan, jotta voisi todistaa lastensa oireilujen syyt. Hänen mennessä tapaamaan lastensuojelua kertoakseen tutkimusten tuloksista, lastensuojelu ei huomioinutkaan tätä asiaa, vaan kertoi suunnitelleensa, ja pysyvänsä suunnitelmassaan, toteuttaa lasten kiireellisen sijoituksen pois vanhempiensa luota asumaan laitokseen. Edes erikoislääkärin lausunto ei kiinnostanut lastensuojelua ja taasen unohtui myös tarve moniammatilliselle palaverille lasten terveydenhoitotahon kanssa.
Äiti kuvaa:
"Kokous koskikin sitä, että lapseni aiotaan ottaa kiireelliseen sijoitukseen, sillä "lapset eivät saa elää kuin kiertolaiset". Minulle kerrottiin, että "tämä on yhteistyötä". Kysyessäni kuinka tämä voi olla yhteistyötä mikäli minulta ei kysytä, minulle sanottiin: "Tämä on haastavaa yhteistyötä". Lapset eivät saa edes jatkaa oleiluaan siskollani torstaihin asti kuten oli alunperin sovittu, vaan heidät haetaan jo huomenna ennen kymmentä.
On kummaa, ettei Helsingissä ole samaa toimintoa, mikä pääkaupuniseudulla on Espoossa. Espoon lastensuojelu tarjoaa kotia vailla oleville perheille mahdollisuuden akuutissa kriisissä päästä jonon ohitse kunnan asuntoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen vapautuva asunto annetaan vakavimmassa asunnon tarpeessa olevalle perheelle. Helsingissä on kyllä Oulunkylän perhekuntoutus, mutta sen asunnot on tarkoitettu perhekuntoutuksen tuen piirissä oleville ja myös pääkaupunkiseudun Turvakodeilta löytyy asumisyksiköitä, mutta ne ovat tarkoitettu lähisuhdeväkivaltaongelmista kärsiville.
Vielä kummempaa tilanteessa on se seikka, että Helsingin lastensuojelun tulisi olla tietoinen kiireellisiä sijoituksiaan tehdessään, että Helsinki on ennakkotapauksena jo hävinnyt kiirellistä sijoitusta koskevan oikeudenkännin hallinto-oikeudessa noin viisi vuotta sitten, kun lasta ei kiireellisesti sijoitettu isovanhemmilleen vanhemman tätä pyytäessä ja kun toisen vanhemman mielipidettä ei kuultu. Miksi nämä pienet lapset erotetiin äidistään, kun heillä oli mahdollisuus asua äitinsä kanssa äidin sisaren luona?
Kysyttäväksi jää myös, kuinka lasten henki ja terveys on ollut vaarassa lasten ollessa äitinsä kanssa äidin sisaren luona, sillä kiireellinen sijoitus on lakiemme mukaan sallittavaa, vain jos lapsen henki ja/tai terveys on vakavasti vaarassa?
Onko nyt todellakin niin, että mm. matkustaminen on lapsiperheille kiellettyä. Me vanhemmat emme siis saa pienten lasten kanssa vaikka päättää lähteä kiertämään Eurooppaa puoleksi vuodeksi, sillä Helsingin lastensuojelu tulee ja kiirellisesti sijoittaa lapsemme todeten: "Kiertolaisuus on kiellettyä."
Järkyttävää tilanteessa on, ettei vanhempien syytä ole mitenkään se, että lapset ovat joutuneet elämään kuin "kiertolaisina", joksi lastensuojelu nyt on mennyt leimaamaan perheen ymmärtämättä, että leimaaminen on henkistä väkivaltaa. Kodin sisäilmaongelma ei ollut äidin vika, eikä äiti ole syyllistynyt mihinkään lasta vaarantavaan tekoon, kun lastensuojelu tarjosi perheelle kahta sisäilmaongelmaista kriisiasuntoa, eikä huomioinut äidin tietoa mm. viimeisen palveluntarjoajan asuntojen kunnosta. Outo on myös ajatus lastensuojelulta, ettei tuo kaksi kertaa 30:ksi vuorokaudeksi lasten sijoittaminen laitokseen lisäisi tätä "kiertolaisuutta", sillä lapsethan joutuivat siirtymään vuorostaan tutun tädin kotonta tuntemattomaan laitokseen ja vielä erilleen vanhemmistaan. Ja jos huonosti käy, lapset huostaanotetaan tuon 60 vuorokauden jälkeen, josta lapset siirtyvät taasen asumaan jonnekin (jossa myös voi olla sisäilmaongelma > Lisää kiertolaisuutta).
Lopultahan lapset eivät suinkaan oireile enää sisäilmaongelmaan, vaan lastensuojelun asettamaan kiertolaisuuteen, kun ikävöivät vanhempiaan.
Äiti on huolissaan lasten voinnista myös vastaanottokodissa, sillä myös siellä on hänen näkemyksensä mukaan huono sisäilma. Oliko lapsille siis hyödyksi katkaista "kiertolaiselämä" 2x30 vuorokaudeksi siirtämällä lapset asumaan pakotettuina olosuhteeseen, joka kenties on heidän terveydelleen riski? Miksi lastensuojelu tahtoo tarjota vanhemmille sekä lapsille tällaista "haastavaa yhteistyötä"?
Lapset ovat vasta 3- ja 2-vuotiaita ja luonnollisesti tarvitsevat ikätasonsa vuoksi voimakkaasti vanhempansa läsnäoloa jokapäiväisessä elämässään. Lasten sairastettua pitkään, he luonnollisesti ovat erityisen huolenpidon tarpeessa ja tämä tarkoittaa erityistä tarvetta saada olla vanhempiensa lähellä. Lapsellehan oma äiti on perusturvan lähde. Pienen lapsen erottaminen vanhemmastaan, johon lapsella on voimakas kiintymyssuhde, on lapsen asettamista vakavaan haastavaan olosuhteeseen ja näin ollen lasta henkisesti kuormittavaa. Tuntematon vastaanottokodin sosiaalityöntekijä ei mitenkään kykene korvaamaan vanhempaa ja antamaan lapselle sitä, mitä vanhempi antaa lapselleen pelkällä läsnäolollaan.
Lisäksi laitospaikan olisi voinut tarjota mielummin lapselle, joka joutuu vaikkapa kärsimään kotona häneen kohdistetun vakavan henkisen väkivallan, vanhempien päihdeongelman tai fyysisen väkivallan takia, sillä nämä seikathan ovat lapsien henkeä ja terveyttä vaarantavia seikkoja.
Ottaen huomioon, ettei Helsingin lastensuojelu ole tämän perheen kohdalla tahtonut perhettä aiemminkaan tukea heidän todelliset tarpeet huomioiden, voimme pelätä, ettei vanhempien tukeminen heille kodin etsimisen keinoin ole lastensuojelun prioriteettilistalla tälläkään hetkellä ensimmäisenä. Mahdollisesti lapsille jo etsitään uusia sijaisvanhempia, joiden luokse lapset voisi siirtää asumaan pysyvästi monin kummallisin selityksin vanhempien tukemisen sijaan olosuhdetta korjaavalla keinolla, eli vakinaisen asunnon antamisella heille.
Kiireellinen sijoutushan tulee katkaista lakiemme mukaan, kun sille ei ole enää perusteita. Käsittääkseni tämä tarkoittaisi nyt heti, jos lapsilla on kuitenkin mahdollisuus asua myös tätinsä luona. Kun nyt perusteena kiireelliselle sijoitukselle on lastensuojelun näkemys, etteivät lapset saa joutua elämään kiertolaiselämää Helsingin kunnan antamissa haastavissa olosuhteissa, joka pakottaa elämään kiertolaisena, toivonkin täällä mieron tiellä, että jakaisitte tätä olosuhdekuvausta, jotta perheelle löytyisi mahdollisimman pian asunto Helsingistä, jossa voisi elää sisäilmaongelmista oireilevat lapset terveinä.
Kun vanhemmilla on antaa vakituinen koti lapsilleen, ei lastensuojelulla ole enää perusteita erottaa lapsia vanhemmistaan (vaikka ei tosin olisi vieläkään).
Perheellä tosiaan on aikaa löytää asunto vain alle tuon 60 vuorokautta, sillä laki määrää tuon jälkeen lasten huostaan ottamisen, jos olosuhde ei ole muuttunut, joten tärkeää olisi löytää nyt hyväsydämmisiä hyväntekijöitä, jotka tahtovat auttaa tämän perheen jälleenyhdistämistä. Erityisen tärkeää olisi huomioida lasten tarve saada asua äitinsä kanssa laitoksen tai sijaisvanhempien sijaan.
Jos teillä on tarjolla Helsingissä asunto, jossa on tilaa kahdelle pienelle lapselle ja heidän vanhemmille ja josta tiedätte sen sisäilmatilanteen olevan hyvä, ottakaa yhteyttä Facebookin kautta perheen äitiin Ella Emilia Valkeapäähän:
https://www.facebook.com/emilia.valkeapaa?fref=ts
tai Malmin lastensuojelun avohuoltoon Tiina Nurmiseen p.09 3105 8309, ja ratkaistaan tämä typerä ongelma.
Suomen lain mukaan sosiaalihuolto (KELA) sekä lastensuojelu on velvoitettu maksamaan tarvittaessa asumiskulut, joten vuokranantaja voi olla varma, että saa vuokrarahat tässä tilanteessa.
Täällä mieron tiellä ihmettelen syvästi mihin suuntaan on Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski vuodessa johtanut Helsingin lastensuojelun. Sen sijaan, että hän korjaisi kunnan tarjoaman palvelun laatua, hän johtaa alaisensa olemaan välinpitämättömiä asiakkaidensa todellisten primäärien tarpeiden kohdalla sekä pompottamaan asiakkaitaan mm. kriisiasunnoista toiseen ja sitten tällä pompottelulla toimintaansa perustellen vielä rikkomaan perheet ja erottamaan lapset vanhemmistaan. Sellaisessa ei ole mitään järkeä ja edellä mainittu lastensuojelun toiminta ei toteuta lastensuojelun tarkoituksenmukaisia työmenetelmiä, eikä näin ollen täytä lastensuojelun funktiota. Lastensuojelun tehtävä on tukea perheitä, ei rikkoa niitä.
Koska Helsingin lastensuojelu ei tue perheitä, tarvitsemme kuntamme yhteisön jäsenet tukemaan toinen toisiaan. Sinäkin voit vaikuttaa lasten onnellisuuteen Helsingin kunnan sosiaalihuollon sekoillessa.
Miksi Helsingin lastensuojelu ei käyttänyt järkeä ja ilmoittanut vaikka Helsingin Sanomissa:
"Etsitään kiireellisesti kahden makuuhuoneen asuntoa perheelle Helsingistä. Sisäilmaoireilujen vuoksi kuntokartoitus on oltava suoritettu. Yhteydenotot: Helsingin sosiaalihuolto johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen p. 09 3105 8309."
Tiina Nurminen olisi voinut myös olla ostamassa perheelle tarvittavia kodinkoneita, joita sisäilmaongelmaiset perheet tarvitsevat kuten sisäilmapuhdistimen ja imurin, jotka tehokkuudessaan myös imevät sisäänsä allergeenejä.
Lastensuojelulle tahdon todeta:
"Järki hoi! Älä jätä!"
Jokaiselle lukijalla on myös halutessaan oikeus tehdä tästä kyseisestä asiasta hallintokantelu Etelä-Suomen aluehallintovirastoon ja kyseenalaistaa tällainen toiminta. Tahdommeko todella, että Helsinki tukee lapsiperheitämme näin, kun lapset sairastavat?
Lue myös:
Äidin kertomus Facebookissa:
https://www.facebook.com/emilia.valkeapaa/posts/760731644091256
Sisäilmaongelma kotona – kuka vastaa mistäkin? (Hengitysliitto):
http://www.hengitysliitto.fi/…/sisailmaongelma-kotona-kuka-…
Kiireellinen sijoitus (Lastensuojelun käsikirja - THL):
https://www.thl.fi/…/last…/tyoprosessi/kiireellinen-sijoitus
Avohuollon sosiaalityö, Malmi:
http://www.hel.fi/…/sosiaalityo/avohuollon-sosiaalityo/malmi
RSS Feed
