
Pieni tyttölapsi on ollut kesästä 2013 saakka lastensuojelun asiakas ja kahlannut Vuosaaren sekä Lassilan täysin epäpätevän lastemme "suojelullisen" palveluntarjonnan sekä Kivikon lastensuojelun hieman täsmällisemmän tutkimustyön ja nyt lapsi on siirretty vuorostaan Manulan lastensuojelun avohuollon asiakkaaksi. Noiden vuosien aikana lastensuojelu on kohdistanut vakavaa rakanteellista väkivaltaa lasta kohtaan ja asettanut lapsen ei pelkästään vieraannuttamisen kohteeksi, mikä on raakaa henkistä väkivaltaa, mutta myös järkyttävään olosuhteeseen elämään, jossa vieraannuttamista toteuttava lapsen isä on puolisoineen kohdellut lasta niin kaltoin, että lapsi lopulta muuttui vuonna 2015 itsetuhoiseksi ja vuonna 2016 sanoitti jo kuuloharhojaan ja vakavia pelkotilojaan sekä itsetunnon alenemista.
Loppuvuodesta 2015 Lassilan lastensuojelun vs. sos. Anitta Jokinen esitti näkemyksenään vastoin koko lapsen äidin suvun näkemystä, että lastensuojelun asiakkuus tulee lopettaa, koska "lastensuojelu haavoittaa lasta". Tuolloinen avohuollosta vastaava sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio, Lassilan lastensuojelu sekä Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Teiro istuivat vuoden lopulla palaverissa ja päättivät, että jos lapsen asiakkuus tulee avata uudelleen, tulee Teiro olemaan lapsen uusi sosiaalivirkailja.
Millainen lastensuojelu pakenee vastuutaan ja lopettaa lapsen asiakkuuden, kun havaitsee, että on haavoittanut toiminnoillaan lasta? Millainen lastensuojelu lopettaa lapsen asiakkuuden lastensuojelussa, jos on pienikin epäilys ja tarvetta suuunnitella ennakoivasti asiakkuuden uudelleen aloittamista? Miksi paetaan, kun pitäisi tukea? Tämä oli lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren valta-aikaa Helsingin lastensuojelussa.
Vuoden 2016 alkupuolella aloitti Helsingin lastensuojelun johtajana Saila Nummikoski, joka paljasti arviointitapansa kertoessaan sosiaali- ja terveysviraston sivuilla julkisessa videotaltioinnissaan kaikkien alaistensa olevan ammattilaisia oltuaan asemassaan vasta kuusi viikkoa. Kuinka voi tehdä lastensuojelun johtaja pätevän arvioinnin alaistensa ammatillisesta osaamisesta kuudessa viikossa Helsingin kokoisessa kaupungissa? Myöhemmin selvisi, että Nummikoski on vain sanahelinää, joka käyttää sanoja aseenaan peitelläkseen alaistensa ammattitaidottomuutta, kun hän käytti sanaa tietämys vastineessaan muistutukseen, kun hänen piti kuvailla alaisensa luuloa, jonka taakse alaisensa, Riitta Vartio, ei ollut tehnyt tarvittavia havaitsemisia, kun alaiselle oli ilmoitettu, että vuoden aikana Jokinen ei ollut luovuttanut useista pyynnöistä huolimatta videotallennetta lapsen äidille. Asiasta oli ilmoitettu useasti vuoden aikana Vartiolle, joten miten Vartio olisi voinut olla tietämyksessä, että tallenne olisi luovutettu?
Lapsen asiakkuus aloitettiin uudelleen noin neljä kuukautta lopettamisen jälkeen vuonna 2016. Teiro lupasi olla lapsen vastuusosiaalivirkailija loppuun saakka uuden asiakkuuden alussa äidin valittaessa sosiaalivirkailijoiden liian nopeasta vaihtuvuudesta. Teiro ei kyennyt olemaan vastuusosiaalivirkailija edes vuotta, koska hänet siirrettin sijaistamaan Vartiota väliaikaisesti.
Nummikosken ongelmia ennakoiva ja ehkäisevä sosiaalityö kyseisen lapsen kohdalla tarkoittikin siis sitä, että keväällä 2017 ei Teiro kyennyt toteuttamaan asiallisesti työtään, sillä hänelle ilmoitettiin vain kaksi viikoa ennen virka-aseman vaihtumisesta ja ongelmallisessa vakavassa tilanteessa Teirolla ei ollutkaan antaa aikaa lapselle asiakassuunnitelman mukaisesti. Teirolta ei löytynyt aikaa, vaikka hän tiesi olosuhteen vakavaksi ja lasta raa'asti pahoinpideltävän isänsä luona. 27.3.17 lasta kuritettiin vakavasti pelotellen isällään ja 4.4. Teiro pakotti lapsen vasten tahtoaan takaisin isälleen, jossa lapsen henkinen pahoinpitely jatkui saman tien jopa lapsen perhetyöntekijöiden edessä. Teiro tiesi, että lapseen kohdistetaan henkistä väkivaltaa isällään, lasta uhkailtavan, negatiivisesti arvosteltavan ja peloteltavan, koska oli itse ollut paikalla ja todistanut tällaista kohtelua, kun palautti jo loppuvuodesta 2016 lapsen vastoin lapsen tahtoa isälleen lapsen ollessa kipeänä ja sanoittaessa aiemmin vastaanottamaansa kaltoinkohtelua isällään äitipuoleltaan isän läsnäollessa sekä isältään.
Jälkeen 4.4. tapahtumien Teiro totesi, että lapsen isän tulee muuttaa erilleen puolisostaan. Heinäkuussa isän puoliso heitti isän ja lapsen kodistaan näytettyään lapselle mm. keskisormeaan ja ilmoitettuaan lapselle, että isän ja hänen välinen asumusero on lapsen syytä: "Kerta pelkäät minua." Kummalistahan Teiron ajattelussa on, ettei lapsen isän toiminnassa ole mitään kummepaa valittamista, vaikka isä on vuodesta 2014 saakka seisonut puolisonsa rinnalla - tosin hiljaa - kun puoliso on kohdistanut henkistä väkivaltaa lapseen. Isä ja tuo hänen johtava lääkäri puolisonsa ovat myös sitoneet omin käsin lasta sänkyyn pakottaen näin lasta nukkumaan. Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine suositteli lapselle tällaista sänkyynsitomista jo vuonna 2014, vaikka toiminta on kaikkia lastensuojelullisia kiinnipitomentelemiä koskevia ohjeistuksia rikkova. Laine nyt rikkoi tosin Suomen lakia työssään monella tavalla, mutta sekin on Nummmikoskelle ja Lounatvuorelle vain tarkoituksenmukaista työskentelyä.
9.5.2017 aloitti Manululan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen lapsen vastuusosialaivirkailijana. Teiro oli aloittanut lapselle perhetyön 28.2.2017. Kyseessä oli jo kolmas voimakas avohuollon tuki lapsen isän kotiin, joten havaittavissa oli, ettei edellisillä tuilla ollut ollut toivottavaa vaikutusta. Heti kesän alussa Pyykönen päättikin sitten lopettaa lapsen perhetyön kesän ajaksi ja ilmoitti, että riittävää lastensuojelullista tukea on olla tekemättä yhtään mitään.
16.8. Pyykönen ilmoitti, ettei lastensuojelun mielestä lapsen elämässä olekaan enää vakavia ongelmia, sillä lapsen koulu menee hyvin. Huolimatta siitä, että lastensuojeluilmoituksia oli äiti kyllä lastensuojeluun tehnyt jopa isän alkoholin käytöstä lapsen seurassa ja ettei isä ollut suoriutunut yhdestäkään huollollisesta tehtävästä edes rimaa hipoen. Pyykönen myös ilmoitti äidin manipuloivan lasta ja häiriköivän lasta, mutta kun äiti selvitti mille Pyykönen rakentaa "mielipiteensä" äidille selvisi, ettei Pyykönen ole suorittanut mitään ammatillisesti pätevää tutkimusta ajatustensa taakse, vaan toisti papukaijana lapsen isän hänelle esittämiä väittämiä jopa pitäen itseään älykkäänä ajattelijana. Äidille selvisi, että Pyykönen kuuluu näihin naksahteleviin intuitionsa varassa, luulolle ja mielikuvitukselleen perustaviin sosialaityöntekijöihin, jotka eivät ole aikuisia ja tietoisesti läsnä.
29.-30.8. välisenä yönä lapsen isä heitteillejätti lapsen lapselle tuntemattomaan rähjäiseen ja pahalle haisevaan Helsingin kaupungin kriisiasuntoon, joka on aivan pienen pieni luukku lapselle tuntemattomalla asuinalueella pahamaineisessa Sörnäisissä. Isä lähtiessään oli sulkenut jopa puhelimensa. Lapsi sai äitiinsä, joka oli todella pahassa flunssassa lopulta puhelimitse yhteyden klo 22:56 soitettuaan toistamiseen äidilleen hädissään ja peloissaan kasvavassa määrin, koska äiti ei vastannut ensimmäiseen puheluun ja isän puhelin oli kiinni. Klo 1:00 aikoihin Helsingin sosiaalipäivystys kuljetti lapsen taksilla äidilleen.
Ennen nukkumaan menoaan lapsi itki peloissaan, koska välitti isästään ja pohti onko isälle sattunut jotain. Seuraavana aamuna isä vastasikin lapsen puheluun. Lapsen kysyessä missä isä oli ollut, isä oli vastannut, että ulkona, mutta kun lapsi oli kyseenalaistanut isänsä todeten: "Kaksi tuntia?" isä oli todennut lapselle, että ei tahdo jutella lapsen kanssa asiasta ja lyönyt lapselle puhelimen korvaan.
Äiti ei saanut 30.8. Pyyköstä kiinni puhelimitse ja Pyykönenkin soitti äidille vasta iltapäivästä. Pyykönen ilmoitti yksikantaan, että lapsen on palattava isälleen seuraavana päivänä koulun jälkeen ja ilmoitti tehneensä isän kanssa riittävän turvallisuussuunnitelman. Äidin kysessä mikä tämä tällainen riittävä turvallisuussuunnitelma oikein oli, Pyykönen ilmoitti isän menevän A-klinikan tutkimuksiin.
Lapsi ilmoitti tiukasti, ettei suostu menemään isälleen ja äiti kertoi tämän Pyyköselle. Pyykönen ilmoitti äidille lastensuojelulliseksi näkemyksekseen, että 10-vuotias ei saa päättää elämästään. Äiti ihmetteli Pyyköselle, eikö Pyykönen lue Talentian julkaisisuja ja muistutti Virve-Maria Toivosen väitöksestä, jossa tuodaan tarkalleen esille, ettei lastensuojelu kuule lapsia kuten kuuluisi ja lastensuojelu virheelisesti väittää, ettei alle 12-vuotiasta tulisi kuulla. Äiti ilmoitti, että Suomen perustuslain mukaan lapsi on sosiaalihuollon tuen piirissäkin tasa-arvoisessa asemassa aikuisiin ja ettei Pyykösellä ole oikeutta ilman tarkoin perusteltua syytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaankaan pakottaa lasta vasten tahtoaan palaamaan isälleen. Äiti vaati Pyyköseltä kirjallista lakisääteistä valituskelpoista päätöstä hallintolain mukaisin perusteluin, jos Pyykönen aikoo siirtää lapsen vastoin tahtoaan isälleen. Pyykönen väitti, ettei hänen tarvitse tehdä kirjallisia valituskelposia päätöksiä ja äiti ihmetteli Pyyköselle, eikö Pyykönen ole vuosia kestäneen uransa aikana lukenut THL:n julkaisuja lastensuojelun käsikirjassa, jossa selkeästi avataan lakia, joka velvoittaa lastensuojelun viranomaisen tekemään viralliset valituskelpoiset kirjalliset päätökset perusteluineen toimintansa perustaksi.
Äiti ilmoitti tiukasti, ettei pakota lasta isälleen, jos lapsi ei tahdo.
Torstaina Pyykönen soitti äidille lapsen koulun jälkeen ja tahtoi keskustella äidin kanssa, vaikka äiti ilmoitti Pyyköselle, ettei hetki ole enää hyvä, sillä lapsi joka kaipasi enemmän huomiota kuin aiemmin heitteillejätön vuoksi, ei tykännyt siitä, että äiti puhuu Pyykösen kanssa puhelimessa.
Äiti kertoi Pyyköselle, että koska Pyykönen oli ilmoittanut, ettei lapsen tahdolla ole hänelle merkitystä, ei lapsi enää uskalla tavata Pyyköstäkään yksin, koska lapsi pelkää Pyykösen pakottavan lapsen isälleen vasten tahtoaan. Äiti kertoi Pyyköselle, että lapsi kyllä suostuu tapaamaan Pyykösen ja tahtoo suunnitellusti mennä katsomaan perjantaina matelijoita, jos äiti saa tulla turvaamaan lapsen. Pyykönen peruutti koko perjantain tapaamisen, eikä ollut kiinnostunut tapaamaan lasta, vaikka lapsen oli heitteillejättänyt lapsen isä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Yhä Pyykkönen koki tehneensä riittävän hyvän turvallisuussuunnitelman lapselle, kun lapsi ei tahtonut tavata isäänsä, eikä tahtonut enää tavata yksin Pyyköstäkään. Ja jostain syystä Pyykönen ei lapsen sisäisen turvallisuudenkokemuksen romahtaessa kokenut tarvetta asemassaan tavata lasta ja kuulla lasta ja osoittaa välittämistä, empatiaa ja myötätuntoa lapselle, vaikka oli lapsen vastuusosiaalivirkailija. Mistä näitä täysin ammattitaidottomia sosiaalivirkailijoita oikein palkataan ja miksi Nummikoski kutsuu heitä ammattilaisiksi?
Koska Pyykönen ei ole kykenevä ihmisenä näkemään itseään epätäydellisenä kohonneessa narsismissaan, jossa hän kohtaa lapset esineinä, Pyykönen syyllisti vuorostaan äitiä siitä, että lapsi ei tahdo mennä isälleen. Olikin äidin vika, ettei lapsi tahdo mennä isälleen, eikä suinkaan lapsen heitteillejättäneen isän. Äiti suuttui Pyyköselle ja totesi selkeästi, että Pyykönen ei voi väittää moista, koska ei ole edes tavannut lasta ja äitiä yhdessä ja kaikki mitä Pyykönen väittää äidin vanhemmuudesta, on vain kuvitelmia, joihin Pyykönen uskoo, koska ei osaa reflektoida ajatteluaan.
Koska lapsi ei tahtonut mennä isälleen, äiti ilmoitti Pyyköselle, että maanantaina katsotaan uudelleen mitä lapsi tahtoo ja toisti ettei Pyykösellä ole minkään lain mukaan oikeutta nyt koskea lapsen elämään.
Äiti lähetti psykoterapeutilleen, joka on väkivaltatyön asiantuntija ja erikoistunut lasten tukemiseen, tekstiviestin, jossa kertoi, että lastensuojelu tahtoo äidin muuttavan lapsen turvattoman kiintymyssuhteen isäänsä viikonlopun aikana turvalliseksi ja lastensuojelun syyttävän nyt äitiä kiintymyssuhteen laadusta ja lapsen reaktiosta. Luonnollisesti psykoterapeutti ilmoitti, ettei tehtävä mitenkään kuulu äidille, vaan lastensuojelulle eli Pyyköselle, jota ei ollut edes kiinnostanut tavata lasta, ja että äidin tehtävä tällaisessa olosuhteessa on pitää yllä lapsen sisäistä turvallisuutta ja olla se hyvä äiti lapselle, mikä äiti on ollut koko ajan siinä hyvin haastavassa olosuhteessa, jonka lapsen isä ja lastensuojelu olivat luoneet lapselle.
Äidillä olonsa aikana lapsi sanoitti huoliaan isän kotona. Isä ei ollutkaan juonut vain vieraillessaan entisen puolisonsa luona, kun vei tuolloin lapsen viinahimossaan vielä iltamyöhöllä baariin, vaan muutamaa viikkoa aiemmin isä oli Saimaan kylpylässä lapsen mukaan saanut jopa veljensä häpeämään itseään, kun isä oli pumminut tarjoilijalta viereisestä pöydästä lähteneiden naisten juomatta jättämiä viinilaseja juotuaan jo oman lasinsa tyhjäksi ja saanut nämä lasit tarjoilijlat ja juonut ne. Lapsi myös kertoi etsiessään isäänsä löytäneensä isän ison pullokassin kanssa juomasta kodissaan.
Lapsi myös vertasi äitiä isään ja kuvasi kuinka isä ei herää lapsen kouluaamuisin ja kuinka lapsi joutuu pakottamaan isänsä heräämään jopa repien isän päältä peiton pois päältä, jotta isä tekisi aamiaista hänelle ja kuinka isä tarjottaan lapselle yhden leipäpalan menee kakalle ja sieltä tupakalle ja sitten nukkumaan ja herää uudelleen lapsen häntä herättäessä viemään lapsen taksiin, jonka Pyykönen hankki lapselle, jotta isän ei tarvitsisi herätä aamulla viemään lastaan kouluun. Isähän ei käy juurikaan töissä, vaan osaikaisesti toimii tukihenkilönä liikuntarajoitteiselle ja isällä on käytössään oma auto. Äitihän herää aamulla 20 minuuttia ennen lasta ja lapsi herää valmiiseen aamiaispöytään, äiti ja lapsi laittautuvat aamulla yhdessä piirettyjen pyöriessä tv:ssä ja äiti saattaa lapsen julkisilla kouluun.
Lapsi myös totesi, että jos äiti aikoo pakottaa lapsen isälleen, lapsi ei tottelisi äitiäkään, kun äiti toi esille lapselle Pyykösen näkemystä, että äidin pitäisi tukea lapsi menemään isälleen.
Perjantaina isä ilmestyi lapsen koululle ennakkoon ilmoittamatta ja sopi lapsen kanssa tapaavansa lasta maanantaina samalla kun vihdoin toi lapselle vaatteita, joita äiti oli pyytänyt jo parin päivän ajan.
Äiti puhui kyllä lapsen kanssa isälle menosta ja lapsi pohtikin tätä jo viikonlopun aikana siinä muodossa, että tahtoisi tavata isänsä, mutta sunnuntaina äidin ollessa tuttavaansa auttamassa ja lapsen ollessa kaverillaan leikkimässä, isä olikin sitten mennyt vaatimaan.puhelimitse lasta tulemaan luokseen. Lapsi oli sulkenut puhelun ilmoittaen, ettei suostu isälleen ja jätti vastaamatta isän vaativiin viesteihin ja puheluihin. Lapsi säikähti niin isän toiminnasta, ettei suostunut sitten tapaamaan isäänsä maanantainakaan.
Pyykönen soitti äidille maanantaina 4.9. todeten, että lastensuojelun näkemys on, että isän luona on turvallista, toistaen, että on tavannut isää (30.8. keskiviikkona) ja tehneensä riittävän turvallisuussuunnitelman ja ilmoitti että lastensuojelun mielestä äidin tulee saattaa lapsi isänsä luokse sitten samantein. Äiti kysyi oliko Pyykönen puhunut isän kanssa viikonlopun tapahtumista. Pyykönen ei suostunut vastaamaan ja äiti kertoi uudelleen jo aiemmin aamulla tekemänsä lastensuojeluilmoituksen lapsen järjettömästä ahdistelusta sunnuntaina. Pyykönen ei tästä välittänyt vaan toisti vaatimuksen, että äidin tulee saattaa lapsi isälleen antamatta kuitenkaan minkäänlaista neuvoa kuinka tämä saattaminen käytännössä toteutetaan, kun lapsi itse ei tahdo, varsinkin kun lapsi pelkää isäänsä. Äiti muistutti Pyyköstä että lapsi on tunteva ihminen, mutta Pyykönen joka kykeni myöntämään lapsen olevan tunteva ihminen, ei kuitenkaan älyllisesti kyennyt käsittelemään sellaista seikkaa että lapsi on väkivallan kokenut, heitteillejätön kokenut, tunteva ihminen.
Äiti avasi Pyyköselle, että lapsi toimii oikein, kun hylkää nyt isänsä edes hetkeksi, eikä itseään ja kohdistaa negatiiviset tunteensa isäänsä, eikä suinkaan itseäänsä, sillä yleensä lapset ovat niin lojaaleja vanhemmilleen, että hylkäävät mielummin itsensä kuin vanhempansa ja tuolloin kohdistavat itseensä vanhemmille tarkoitetun negatiivisen tunteensa samalla haavoittaen identiteettiään. Pyykösestä ei ollut näin vaikean ajatuskuvion käsittelyyn.
Äiti ilmoitti, ettei vieläkään aio pakottaa lastaan mihinkään, vaan keskittyy lapsen sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen ja äitiyteensä.
Tiistaihin mennessä lapsella oli jo ikävä isäänsä ja hän sanoitti luonnollista tarvetta tavata isäänsä. Olihan viikko kulunut jo viime tapaamisesta, isä ei ollut kyennyt vastaamaan lapsen kysymyksiin ja lapsi kaipasi vastauksia ja äiti oli sanoittanut lapselle tietoa siitä, että lastensuojelu tahtoo lapsen myös tapaavan isäänsä.
Lapsi kuitenkin oli niin peloissaan, ettei uskaltanut mennä koulun jälkeen kaverilleen, koska pelkäsi isänsä tulevan noutamaan häntä täältä väkisin luokseen. Äiti siis noutikin lapsen koulusta suoraan luokseen, kun lapsi yllätäen soitti äidille kertoakseen, ettei uskallakkaan mennä kaverilleen, vaan tahtoo äidin turvakseen.
Kotimatkalla lapsi kertoikin sitten äidille, että heitteillejättötiistaita edeltävänä lauantaina isä oli uhannut lasta hylkäämisellä. Isä oli ollut liian humalassa viettääkseen aikaa lapsen kanssa Venetsialaisissa ja tahtonut palata kotiin ankeaan kriisiasuntoon metrolla ennen ilotulitusta. Vuosaaren metoraseman luona lapselle ja isälle oli tullut sanaharkkaa ja isä oli osoittanut lapsen kelpaamattomuutta hänelle todeten: "Mene sitten äidillesi!" Lapsi oli lähtenyt siitä huolimatta, ettei hänellä ole puhelinta ja isä oli pelotellut lasta, ettei äiti ole kotona ja lapsi joutuu jäämään ulos, sen sijaan että olisi itse tarjoutunut soittamaan äidille ja kertonut, että lapsi on tulossa äidilleen. Lapsi oli siitä huolimatta jatkanut matkaansa ja isä oli lapselle todennut: "Jos nyt menet, takaisin ei sitten ole tulemista."
Lapsi tapasi isänsä 5.9. klo 17:00 Hakaniemen Hesburgerissa. Lapsi tahtoi jättää äidilleen koulureppunsa ja ottaa mukaan puhelimensa, jotta isä ei voisi pakottaa häntä luokseen ja pyysi saada tietää missä lähellä äiti odottaa, jos tarvitsee äitiään.
Tapaaminen loppui kello 18:00 ja äiti palasi lapsen luokse joko tuodakseen lapselle koulurepun tai ottaakseen lapsen mukaansa kotimatkalle. Isä ilmoitti fallisesti: "Nyt on sellainen tilanne, että lapsi lähtee mukaani," ja äiti totesi tämän käyvän hänelle, mutta kuultuaan lapsen sanovan: "Ehkä," ja lapsen sanoittavan non-verbaalisesti vaivautumista, äiti totesi hänellä olevan pissahätä ja kysyi onko lapsella ja he menivät yhdessä käymään pissalla.
Pissalla lapsi kertoi, ettei tahtoisi mennä välttämättä isälleen ja kertoi peloistaan, jotka vaikuttivat hänen ajatteluunsa. Lapsi pelkäsi toimivansa väärin, jos ei mene isälleen. Isä oli todennut lapselle, että periaatteessa lapsen olisi pakko mennä isälleen, koska isä oli huoltaja ja tuomari oli päättänyt, että lapsi asuu isällään ja isä oli myös todennut lapselle, ettei lapsi saisi itse päättää, koska lapsi on 10-vuotias. Isä siis oli manipuloinut lasta pelottelemalla. Manipuloinnin isä vahvensi ristiriitaisalla viestillä todeten, että ei tahdo pakottaa lasta. Isä siis väitti, että on olemassa pakottavia tekijöitä, mutta väitti, ettei itse ole tuo pakottava tekijä, kun puhuu pakottavista tekijöistä. Lapsi oli tietenkin peloissaan hämmentävän viestin edessä. Äiti kertoi lapselle, että isä oli tehnyt jotain sellaista lapselle, minkä jälkeen lapsen ei ole mikään pakko mennä isälleen ja kukaan ei voi näin pakottaa, ei edes tuomari, mutta että lapsi voi mennä isälleen, jos näin tahtoo. Lapsi ei tahtonut.
Isä ei kyennyt aikuisen tavoin ottamaan vastaan äidiltä viestiä, kun äiti kertoi, ettei lapsi tahdo isälleen vielä yöksi. Isä koetti yhä pakottaa lasta luokseen ja jopa lapsen kuullen väitti, ettei ole puhunut lapselle ristiriitaisia, kun äiti totesi tällaisen hämmentävän lasta. Äiti joutui selittämään isälle, että lapsi kärsii, koska isä ei aluksi kyennyt suostumaan lapsen tahtoon. Isä ei kuitenkaan siinä julkisella paikalla huutanut, vaan hänen omat emotionsa menivät lapsen tarpeiden edelle ja lapsi joutui aikuisen asemaan ja tahtoi hoivata isäänsä. Äiti ehdotti, että isä ja lapsi soittaisivat joka päivä ja sunnuntaina katsottaisiin uudelleen mitä lapsi ajattelee.
Isä vielä koetti ja pyysi saada jutella lapsen kanssa kahden. Äiti suostui tähän, koska lapsikin tahtoi havaittuaan isänsä vaikeuden hyväksyä olosuhdetta ja äiti ei tahtonut haavoittaa lasta enempää olosuhteessa, joka oli isän toiminna vuoksi lapselle henkisesti jo erittäin rankka. Isä ei onnistunut manipuloimaan lasta luokseen ja kysyi asemassaan hyvin kummallista: "Onko sitten varma, että hän tulee sunnuntaina minulle?" Äiti joutui selittämään isälle kaiken riippuvan siitä miten kuluvat päivät vaikuttavat lapseen ja sitten katsotaan mitä tapahtuu. Äiti loi isään uskoa, että varmasti ajanmyötä kaikki muuttuu taas hyväksi.
Lapsi totesi heti tapaamisen jälkeen, että hän tietää, että jos hän tahtoo äidillään ollessaan tavata isäänsä, äiti antaa tämän tapahtua, mutta ettei isä anna hänen tavata äitään, kun hän tahtoo. Äiti on harvinainen vieraannuttamisen kohdevanhempi, sillä hän ei tahdo viedä lapselta isää vaan tahtoisi saada isälle ammatilllisesti pätevän tuen, joka auttaisi isää mahdollisessa narsismissaan edes havaistemaan haavoittavia toimintotapojaan ja löytämään edes muutaman paremman.
Lapsi teki turvallisuussuunnitelmaa ja vei äidin katsomaan missä kriisitalo on, jotta jatkossa äiti tietää, jos lapsi tarvitsee apua isällään, minne voi tulla lasta auttamaan.
Täällä Mieron tiellä, järkyttävällä vuoristoradalla, jossa lastensuojelun tulisi toimia veturinkuljettajana ja tukea vanhempia ja erityisesti lasta, joudun toteamaan, että Nummikosken suunnittelema riittävä turvallisuussuunnitelma on kuin lahonnnut tukipuu radan rakenteissa.
Huono lastensuojelutyö, jota kutsutaan riittäväksi turvallisuussuunnitelmaksi, johti lapsen heitteillejättämiseen ensin lastensuojelussa ja sitten lapsen vanhemman toteuttamana ja tähän vastasi lastensuojelu esineellistämällä lapsen.
Helsingissä lastensuojelullinen riittävä turvallisuussuunnitelma on tavata lapsen heitteillejättänyt vanhempi yhden kerran ja todeta, että vanhempi menee A-klinikan tutkimuksiin, jonne on muuten yli kahden viikon jono, joten lapsen isä kykenee ollessaan juomatta nuo kaksi viikkoa normalisoimaan GT-arvonsa sekä muut arvonsa, jonka jälkeen narsistisena alkoholistina pitäessään alkoholin käytön minimissä nuo kolme kuukautta, saa taasen "miltein puhtaat paperit" ja pääsee taas jatkamaan vapaasti rajatonta alkoholinkäyttöään.
Lasisen Lapsuuden tuomalla tietämyksellä ei ole mitään merkitystä Nummikosken riittävässä turvallisuussuunnitelmassa. Alkoholismin kaltoinkohtelemat lapset eivät merkitse Nummikoskelle tuon taivaallista.
Järkyttävintähän on, että sosiaalivirkailija ei mitenkään voi väittää turvallisuussuunnitelmaa riittäväksi, ennen kuin suuunnitelma on toteutettu ja katsottu oliko suunnitelma suunnittelu- ja toteutusmuodossaan riittävä eli saavutettiinko suunnitelmalla tahdottu tulos. Ennakkoon ei voi ennustaa tuen riittävyyttä. Sosiaalivirkailijat eivät saa yliopistossa koulutusta ennustamiseen.
Riittävä turvallisuussuunnitelma ei ole riittävä lastensuojelussa, jos se ei mitenkään kosketa lapsen perusturvallisuuden kokemusta, kiintymyssuhteiden laatua ja reaktioita kokemaansa väkivaltaan.
Nähtävästi Nummikosken halu lopettaa kiireelliset sijoitukset, jotta näyttäisi tilastollisesti paremmalta hänen johtokautensa, on nyt johtanut siihen, että kun sosiaalipäivystys toteuttaa kiireellisen sijoituksen ja siirtää lapsen yöllä huoltajan kodista biovanhemmalle joka ei ole huoltaja, tätä ei enää tehdä virallisesti ja valituskelpoisesti kiireellisen sijoituksen päätöksellä ja tätä ei sitten myöskään pureta virallisesti ja valituskelpoisesti. Lapsen oikeusturva on siis vaarannettu vakavasti.
Lisäksi Helsingin sote-viraston sivuilla kirjallinen höpinä uudesta kriisituesta on ihan vain sanahelinää, sillä heitteillejätetylle lapselle ei lastensuojelu ole viikon aikana antanut mitään tukea. Päin vastoin, se on kieltäytynyt tukemasta lasta.
Lapsi on nähnyt joka yö painajaisia äidillään jälkeen heitteillejätön ja nyyhkyttää unissaan kykenemättä edes aamulla muistamaan traumansa aiheuttamaa tuskaa.