Välinpitämättömyys on väkivaltaa 20.12. aamulla 10-vuotias tyttölapsi soitti joka-arkiaamuisen tapansa mukaisesti äidilleen koulumatkallaan ja rupatteli siitä, kuinka jalka oli kipeänä ja ei taipunut, koska eilen sattunut kaatuminen hiekoitetulle asfaltille oli saanut aikaan ilkeän tuntuisen trauman. Lapsi valitteli, ettei isä ollut edellisenä iltana hoitanut ja puhdistanut haavaa ja pelkäsi jäykän jalkansa tulehtuneen.
"Isä väitti sitä vain naarmuksi," lapsi valitti äidilleen.
Lapsi kulkee julkisilla kahta linja-autoa käyttäen kouluunsa Kontulan asuinalueelta Vuosaareen. Tällä kertaa tytölle tulikin kiire vaihtaa linja-autoa pysäkkien ollessa asuinalueen ostarin eri puolilla, kun tyttö kulki polvivammansa vuoksi hitaasti ja juokseminen oli hankalaa.
Sitten tuli itku ja parku, koska bussi kerkesikin kulkemaan nenän edestä ja samaan syssyyn tyttö havaitsi, että oli juostessa kadottanut aiemmassa kulkuvälineessä ostetun lippunsa ja hätä ja parku kasvoi, kun tyttö tajusi, että olisi varmasti myöhässä koulusta ja ettei enää edes tiedä miten pääsee kouluun, kun lippukin hävisi.
Äiti rauhoitteli lasta ja neuvoi tyttöä soittamaan puolen kilometrin päässä nukkuvalle isälle ja pyytämään isää tuomaan tytölle autolla tarvittavan bussirahan, jotta tyttö pääsisi kouluun. Tyttö vaikeroi, ettei isänsä välitä ennakoivasti isänsä toimintaa arvellen ja äiti totesi, että isän, joka on lapsen yksinhuoltaja ja vieläpä huollon riitauttamalla yksinhuollon itselleen vaatinut, tehtävä on välittää lapsesta ja huoltaa lasta, niin että lapsi pääsee kouluun. Tyttö soitti isälleen.
Äiti sai vielä pahemman parkumispuhelun, kun lapsi soitti Kontulan ostarin kupeessa bussipysäkiltä äidilleen takaisin, ettei isä suostu tulemaan auttamaan tyttöä, vaan oli ilmoittanut, että pitää nukkumistaan tärkeämpänä itselleen ja vieläpä haukkunut syyttävästi lapsen todeten: "Nytpähän opit!"
Tytöllä on lastensuojeluasiakkuus, mutta valitettavasti Helsingin Maunulan lastensuojelun yksikössä, jonka tarpeenselvityksen sekä lapsen vastuusosiaalityöntekijän avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen työskentelyä voi vähintäänkin pitää epäammatillisena, lapsesta ei välitetä. Äiti huokaisi ja rauhoitteli lasta todeten, ettei lapsella ole hätää, sillä äiti tulisi kyllä tyttärelleen avuksi Vuosaaresta Kontulaan kunhan ensin pukee päälleen ja pääsee julkisilla Vuosaaresta Kontulaan ja lupasi soittaa myös lastensuojeluun ja ilmoittaa isän taasen ilmoittaneen, ettei välitä lapsestaan sekä kouluun, että lapsi myöhästyy, koska isä ei välitä lapsestaan.
Samalla kun äiti puki, hän soitti Maunulan tarpeenselvityksen päivystykseen tehdäkseen lastensuojeluilmoituksen. Puhelimeen vastasi sosiaalityöntekijä Tuija Penttinen, jolle äiti kertoi mitä on tapahtunut ja pyysi Penttistä kirjaamaan lastensuojeluilmoituksen. Penttinen kieltäytyi kirjaamasta lastensuojeluilmoitusta todeten ensin, että ehkä kirjaa sen ja äidin kysyttyä aikooko vai eikö aio kirjata Penttinen vastasi: "En kirjoita ollenkaan". Äidin kysyessä perustelua Penttiseltä sille, miksi Penttinen ei kirjaa äidin sanallisesti tekemää lastensuojeluilmoitusta, jonka Penttinen juuri oli kuunnellut, Penttinen vastasi: "Sun ensisijainen tehtävä on mennä auttamaan lasta."
Äiti koetti Penttiseltä neljästi itseään toistaen, Penttisen samaan aikaan äidin päälle puhuen ilmoitaten, ettei tahdo jatkaa ollenkaan puhelua, kysyä Penttiseltä: "Perusteletko sinä todella sen ettet kirjaa tekemääni lastensuojeluilmoitusta sanoen: "Sun ensisijainen tehtävä on mennä auttamaan lasta."?" mutta Penttinen ei suostunut kuuntelemaan kysymystä, eikä siis myöskään vastaamaan.
Tässähän näkyy siis kuinka ammattitaidotonta on Maunulan lastensuojelun tarpeenselvityksen työskentely.
Koska Penttinen ei suostunut kirjaamaan ilmoitusta, ilmoitus ei myöskään mennyt Maunulan avohuollon päivystykselle, eikä myöskään siis tätä kautta lapsen vastuusosiaalivirkailijalle johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyyköselle, joka ei ole ollut äidin tavoitettavissa juuri ollenkaan koko sinä aikana, kun on toiminut lapsen vastuusosiaalivirkailijana 9.5.2017 lähtien.
Äiti meni lasta vastaan Kontulaan ja lapsi kertoi äidilleen isänsä edellisenä päivänä todenneen lapselle: "Jos vielä kertaakaan kutsut minua tyhmäksi, jäät istumaan yksin tuohon lumihankeen." Äiti lohdutti lasta sanoen: "Jos isä jättää sinut yksin istumaan lumihankeen, soita miulle, niin tulen sinne istumaan siu kanssa," ja sai surullisen lapsen näin nauramaan.
Lapsi itki koko matkan peläten mitä koulussa sanotaan, koska hän oli myöhässä ei pelkästään ruotsin tunnilta vaan myös äidinkielen tunnilta ja äidin lohdutus ja toteamukset, etteivät opettajat voisi suuttua hänelle, koska eihän lapsen syytä ole se, ettei isä suostu lastaan auttamaan, ei pelokasta lasta, jota isä uhkailee hylkäämisellä, auttanut ymmärtämään, etteivät kaikki aikuiset ole kuin isä. Lapsi pelkäsi myös, että joutuisi koulukiusatuksi.
Koulun pihan rajalla lapsi pysähtyi ja itki, koska ei olisi uskaltanut kohdata myöhästymistään. Äiti kannusti lasta pihalle ja sai lopulta apua koulun vararehtorilta, joka tuli äidin rinnalle lohduttamaan ja kannustamaan lasta. Sisällä lasta itketti yhä ja pelotti kohdata luokka ja opettaja.
Onneksi lopulta päästiin luokan ovelle ja kaverit juoksivat iloisena tyttöä halailemaan ja tytön pelot hälvenivät äidin jäädessä vielä juttelemaan käytävälle opettajan kanssa, joka kutsui lapsia pikkujoulujen viettoon.
Puolitoista tuntia lapsi joutui kokemaan pelkoa ja ahdistusta, koska isänsä tahtoi nukkua mielummin kuin auttaa lastaan ja koska isä käyttää uhkailua ja pelottelua kasvatusmenetelmänään lasta alistaessaan ja mitätöidessään.
Edellisenä päivänä isä oli vienyt lapsen jouluostoksille kauppakeskukseen koulun pikkujouluja varten ja äiti sai kauppareissuilta puheluja tyttäreltään tyttären kertoessa saaneensa isältä rahaa ja isän menneen siksi aikaa kun hän ostelee lahjoja ensin syömään hampurilaisen ja sitten baariin kaljalle. Tyttökin oli nälissään oltuaan syömättä jälkeen kouluruuaan, mutta ainakaan ennen äidin ja lapsen viimeistä puhelua klo 19:30 kaljoitteleva ja lasta lumihankeen jättämisellä uhkaileva isä ei ollut viitsinyt ruokkia tytärtään.
Lapsihan heitteillepantiin 29.-30.8. välisenä yönä isänsä toimesta ja tuolloin sosialaipäivystyksellä kesti kaksi tuntia tuoda lapsi äidilleen, kun sosiaalipäivystys ensin tahtoi etsiä yöllä kadonnutta isää, joka oli sulkenut puhelimensa. Tuolloin 30.8. Maunulan avohuollon johtavat sosiaalityöntekijät Riikka Pyykönen ja Aimo Jauho vaativat heti 30.8. päivällä lasta palaamaan vastoin tahtoaan takaisin isälleen todeten tehneensä RIITTÄVÄN TURVALLISUUSSUUNNITELMAN isän kanssa.
Kun maanantaina 18.12. äiti soitti lastensuojeluun ilmoittaakseen lapsen isän uhkailleen lasta taasen edellisenä lauantaina, ei Maunulan tarpeenselvityksen päivystyksessä vastannut sosiaalityöntekijä Anna Asikainen suostunut kirjaamaan ilmoitusta todeten, ettei asia ole akuutti. Äiti kysyi Asikaiselta: "Kuinka monta kuukautta tarvitsee odottaa, että lapsi saa tukea lastensuojelulta siihen, ettei isänsä uhkailisi häntä eli missä vaiheessa ajattelitte kokea asian akuuttina?" mutta Asikainen ilmoitti tahtovansa sulkea puhelimen ilmoittaen, että hänellä on tärkeämpääkin tekemistä. Asikainen totesi, ettei lapsi ole vaarassa, koska lapsi oli äidin soittohetkellä kaverillaan ja äiti kysyi voiko Asikainen taata, ettei lasta uhkailla jatkossa, mutta Asikainen ei suostunut vastaamaan äidille. Tiistaina sitten isä uhkaili lapsen jättämisellä yksin lumihankeen.
Itsenäisyyspäivänähän isä uhkaili lasta, että lapsi joutuu laitokseen, jos ei tottele isäänsä ja kävi fyysisesti lapseen käsiksi lasta riepotellen niin, että lapsi kirjoitti johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen lähiesimiehelle sosiaalityön päällikkö Sanna Teirolle kaksi kirjettä, joista toisessa mm. toteaa, ettei Riikka välitä hänestä ja toisessa pyytää Sannaa pyytämään hänen isältä, ettei isä satuttaisi enää häntä.
Sannapa ei tainnut pyytää lapsen isältä, ettei isä enää satuttaisi lastaan ja ei siis tainnut välittää lapsen pyynnöstä.
Mitään tukea lapsi ei saa lastensuojelulta hätäänsä.
Perhetyö tupsahti tiistaiaamuna lapsen isän kotiin ja pyysi lasta petaamaan petinsä. Se on sitä lastensuoelutyötä.
Tuolloin lapsi soitti aamulla äidilleen, ettei pidä siitä, että perhetyö tulee häiritsemään hänen aamujaan ja kertoi isänsä todenneen hänelle maanantai-iltana, ettei isäkään pidä ollenkaan siitä, että perhetyö käy heillä. Se siitä ja sen osallistuttavan luottamussuhteen tekemisestä, eli hakusessa on perhetyön ammatillinen ote palvelujen tarjoajana, kun ei ole edes aluksi osallistuttamisen ja ennakoivan suunnittelun keinoin varmistettu palvelun vastaanottajan halukkuus ottaa vastaan palvelua eli lastensuojelun tukea tarvittavaan muutokseen.
Pyykönen on peruutellut jo kuukauseja tapaamisia äidin kanssa ja viimeisessä perustelussa toi esille, ettei voi vastuuasemassaan tavata äitiä, jos perheneuvolan johtava psykologi ei ole kirjaamassa tapaamista. Kukaan ei tosin tiedä miksi Pyykönen kokee näin. Samaisessa kirjeessä Pyykönen, joka ei ole tavannut lasta kuin kerran ohimennen isän kanssa ja jota lapsi ei tahdo tavata ja josta lapsi on todennut: "Eihän se Riikka tiedä mistään mitään", ilmoitti edustavansa äitiä tavatessaan lasta ja lapsen etua muille äidin tukitahoille. Pyykönen myös väitti Helsingin perheneuvolan olevan Helsingin lastensuojelun avohuollon alainen tukipalvelu, mitä Helsingin perheneuvola ei suinkaan itseasiassa ole.
Äiti ilmoitti Pyyköselle ja muille tukitahoille, että Suomen lain mukaan lapsi edustaa itse itseään pääasiallisesti ja lapsen vanhemmat toimivat myös lapsen äänenä lapsen lastensuojeluasiakkuudessa asianomaisina ja että Pyykönen asemassaan lapsen lastensuojeluavohuoltopalvelun vastuusosiaalivirkailijana edustaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston alaista lastensuojelua eli lastensuojelullista palvelutarjontaa, jonka tehtävä on antaa tuentarpeessa tukea pyytäville pyydetty tuki oikea-aikaisesti. Äiti totesi, ettei kukaan toinen voi edustaa toista, jos ei ole tähän toiseen koskaan edes kontaktoitunut ja vuorovaikutuksen keinoin tutustunut ja luonut tarvittavaa luottamussuhdetta ja saanut tältä toiselta luottamuksen osoituksena luvan toimia tämän edustajana.
Äiti laitteli Pyyköselle tekstareita pitkin päivää ja ilmoitti tyttärensä opettajan todenneen äidille, että aikoo tehdä lastensuojeluilmoituksen myös. Samalla äiti ilmoitti isän lähettäneen lapsen kouluun verisissä rikkinäisissä ohuissa leggareissa (niissä samoissa, joissa edellispäivän haaveri oli tapahtunut) ilman hattua, käsineitä, kaulahuivia tai ulkohousuja ja isän jättäneen lapsen odottamaan äitiään kylmään välittämättä siitä miten vähäinen vaatetus lapsella on.
Pyykösen esimies sosiaalityön päällikkö Sanna Teirohan sai sähköpostia tiistaina 19.12. äidin tukitaholta, jossa ihmeteltiin sitä, ettei lastensuojelu vastaa puheluihin tai sähköposteihin tai saavu tapaamisiin ja ettei lastensuojelu näytä välittävän lapsesta, vaikka olosuhde näyttää olevan kuitenkin vakava. Teiro vastasi postiin, ettei sähköposti ole salattu ja ettei hän voi lausua mihinkään mitään, mutta ilmoittaa vievän asian eteenpäin. Äiti kyllä oli ilmoittanut Teirolle kasvotusten samasta ongelmasta jo 15.11.2017, mutta emmehän me tiedä mitä ö-mappia sosiaalityöntekijät tarkoittavat, kun väittävät vievänsä asioita Helsingissä eteenpäin.
Täällä Mieron tiellä taasen voimme todeta, että lastensuojelun hulluus on järkyttävää katsottavaa. Ei turhaan sosiaaliasiamies Lilli Autti aikoinaan todennut lastensuojelun työntekijöiden toimintaa kummalliseksi ja oudoksi ja keskustelua heidän kanssa mahdottomaksi.
Eräs ystävättäreni naureskeli mustaa huumoriaan minulle tänään jutelessamme Helsingin lastensuojelun struktuurittomuudesta, että hän oli lukenut jostain facebookin lastensuojelun kokemusasiantutntijoiden vertaistukiryhmästä keskustelun avauksen, jossa oli kysytty:
"Tarvitseeko todella sosiaalityöntekijän virka-asemaan päästäkseen lastensuojeluun omata psykopaatin diagnoosi, kun ei siellä näytä muunlaisia juurikaan olevan?"
Pyykönenkin juuri ilmoitti 20-vuoden uransa jälkeen kokevansa oikeudekseen edustaa lasta, jota ei edes ole koskaan tavannut ja jota ei tunne ja jonka hyvinvoinnista ei ole osoittanut välittävänsä millään tavalla. Kaiketi Pyykönen ei ymmärrä toisen edustamisen ja itsensä jatkeena jonkun pitämisen välistä eroa.
No, ainakin Helsingin lastensuojelun Maunulan toimintayksikön virallinen kanta on, ettei heidän kuulu toimia sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksen mukaisesti eli kirjata lastensuojeluilmoitus aina välittämättä siitä missä muodossa ilmoitus heille tulee. Tuo ohjeistushan on vuodelta 2015, joten kyllä se pitäisi jo olla itseään ammattilaisiksi kutsuvien hallussa. Tosin eipä sosiaalityöntekijä Anna Asikainen ollut ollenkaan maanantaina 18.12.2017 tietoinen Etelä-Suomen aluehallintoviraston marraskuisen ohjauskirjeen lastensuojeluille sisällöstä, joten eipä kai sitä ole alaisilleen jakanut ohjauksena Helsingin lastensuojelun tarpeenselvityksestä vastaava sosiaalityön päällikkö Terhi Leino.
Eipä kai Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski koe järin tärkeänä ottaa vastaan aluehallintoviraston palautetta.
Sekä Asikainen ja Penttinen vetosivat tahtotilaansa, etteivät tahdo kirjata lastensuojeluilmoituksia, esitellessään esimieheltään sosiaalityön päällikkö Terhi Leinolta saamaansa lupaa, ettei heidän tarvitse kirjata juuri tämän äidin tekemiä ilmoituksia ollenkaan tai huomioida niitä ollenkaan työssään millään tavalla. Terhi Leino on ilmoittanut alaisilleen ratkaisuksi tilanteessa, jossa alaiset valittivat resurssipulaansa ja ettei heillä ole aikaa kirjata ilmoituksia todeten: "Älkää sitten tehkö työtänne."
Näin Helsingissä tällä hetkellä, entäs muualla Suomessa?
Pyykönen ei taida tajuta mitä kaikkia väkivallan muotoja hän on itse mielestään "lasta edustaessaan" lapseen jo kohdistanut, mutta voisi tarkistaa tämän lastensuojelun käsikirjasta:
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-muodot-ja-rikoslaki
"Isä väitti sitä vain naarmuksi," lapsi valitti äidilleen.
Lapsi kulkee julkisilla kahta linja-autoa käyttäen kouluunsa Kontulan asuinalueelta Vuosaareen. Tällä kertaa tytölle tulikin kiire vaihtaa linja-autoa pysäkkien ollessa asuinalueen ostarin eri puolilla, kun tyttö kulki polvivammansa vuoksi hitaasti ja juokseminen oli hankalaa.
Sitten tuli itku ja parku, koska bussi kerkesikin kulkemaan nenän edestä ja samaan syssyyn tyttö havaitsi, että oli juostessa kadottanut aiemmassa kulkuvälineessä ostetun lippunsa ja hätä ja parku kasvoi, kun tyttö tajusi, että olisi varmasti myöhässä koulusta ja ettei enää edes tiedä miten pääsee kouluun, kun lippukin hävisi.
Äiti rauhoitteli lasta ja neuvoi tyttöä soittamaan puolen kilometrin päässä nukkuvalle isälle ja pyytämään isää tuomaan tytölle autolla tarvittavan bussirahan, jotta tyttö pääsisi kouluun. Tyttö vaikeroi, ettei isänsä välitä ennakoivasti isänsä toimintaa arvellen ja äiti totesi, että isän, joka on lapsen yksinhuoltaja ja vieläpä huollon riitauttamalla yksinhuollon itselleen vaatinut, tehtävä on välittää lapsesta ja huoltaa lasta, niin että lapsi pääsee kouluun. Tyttö soitti isälleen.
Äiti sai vielä pahemman parkumispuhelun, kun lapsi soitti Kontulan ostarin kupeessa bussipysäkiltä äidilleen takaisin, ettei isä suostu tulemaan auttamaan tyttöä, vaan oli ilmoittanut, että pitää nukkumistaan tärkeämpänä itselleen ja vieläpä haukkunut syyttävästi lapsen todeten: "Nytpähän opit!"
Tytöllä on lastensuojeluasiakkuus, mutta valitettavasti Helsingin Maunulan lastensuojelun yksikössä, jonka tarpeenselvityksen sekä lapsen vastuusosiaalityöntekijän avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen työskentelyä voi vähintäänkin pitää epäammatillisena, lapsesta ei välitetä. Äiti huokaisi ja rauhoitteli lasta todeten, ettei lapsella ole hätää, sillä äiti tulisi kyllä tyttärelleen avuksi Vuosaaresta Kontulaan kunhan ensin pukee päälleen ja pääsee julkisilla Vuosaaresta Kontulaan ja lupasi soittaa myös lastensuojeluun ja ilmoittaa isän taasen ilmoittaneen, ettei välitä lapsestaan sekä kouluun, että lapsi myöhästyy, koska isä ei välitä lapsestaan.
Samalla kun äiti puki, hän soitti Maunulan tarpeenselvityksen päivystykseen tehdäkseen lastensuojeluilmoituksen. Puhelimeen vastasi sosiaalityöntekijä Tuija Penttinen, jolle äiti kertoi mitä on tapahtunut ja pyysi Penttistä kirjaamaan lastensuojeluilmoituksen. Penttinen kieltäytyi kirjaamasta lastensuojeluilmoitusta todeten ensin, että ehkä kirjaa sen ja äidin kysyttyä aikooko vai eikö aio kirjata Penttinen vastasi: "En kirjoita ollenkaan". Äidin kysyessä perustelua Penttiseltä sille, miksi Penttinen ei kirjaa äidin sanallisesti tekemää lastensuojeluilmoitusta, jonka Penttinen juuri oli kuunnellut, Penttinen vastasi: "Sun ensisijainen tehtävä on mennä auttamaan lasta."
Äiti koetti Penttiseltä neljästi itseään toistaen, Penttisen samaan aikaan äidin päälle puhuen ilmoitaten, ettei tahdo jatkaa ollenkaan puhelua, kysyä Penttiseltä: "Perusteletko sinä todella sen ettet kirjaa tekemääni lastensuojeluilmoitusta sanoen: "Sun ensisijainen tehtävä on mennä auttamaan lasta."?" mutta Penttinen ei suostunut kuuntelemaan kysymystä, eikä siis myöskään vastaamaan.
Tässähän näkyy siis kuinka ammattitaidotonta on Maunulan lastensuojelun tarpeenselvityksen työskentely.
Koska Penttinen ei suostunut kirjaamaan ilmoitusta, ilmoitus ei myöskään mennyt Maunulan avohuollon päivystykselle, eikä myöskään siis tätä kautta lapsen vastuusosiaalivirkailijalle johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyyköselle, joka ei ole ollut äidin tavoitettavissa juuri ollenkaan koko sinä aikana, kun on toiminut lapsen vastuusosiaalivirkailijana 9.5.2017 lähtien.
Äiti meni lasta vastaan Kontulaan ja lapsi kertoi äidilleen isänsä edellisenä päivänä todenneen lapselle: "Jos vielä kertaakaan kutsut minua tyhmäksi, jäät istumaan yksin tuohon lumihankeen." Äiti lohdutti lasta sanoen: "Jos isä jättää sinut yksin istumaan lumihankeen, soita miulle, niin tulen sinne istumaan siu kanssa," ja sai surullisen lapsen näin nauramaan.
Lapsi itki koko matkan peläten mitä koulussa sanotaan, koska hän oli myöhässä ei pelkästään ruotsin tunnilta vaan myös äidinkielen tunnilta ja äidin lohdutus ja toteamukset, etteivät opettajat voisi suuttua hänelle, koska eihän lapsen syytä ole se, ettei isä suostu lastaan auttamaan, ei pelokasta lasta, jota isä uhkailee hylkäämisellä, auttanut ymmärtämään, etteivät kaikki aikuiset ole kuin isä. Lapsi pelkäsi myös, että joutuisi koulukiusatuksi.
Koulun pihan rajalla lapsi pysähtyi ja itki, koska ei olisi uskaltanut kohdata myöhästymistään. Äiti kannusti lasta pihalle ja sai lopulta apua koulun vararehtorilta, joka tuli äidin rinnalle lohduttamaan ja kannustamaan lasta. Sisällä lasta itketti yhä ja pelotti kohdata luokka ja opettaja.
Onneksi lopulta päästiin luokan ovelle ja kaverit juoksivat iloisena tyttöä halailemaan ja tytön pelot hälvenivät äidin jäädessä vielä juttelemaan käytävälle opettajan kanssa, joka kutsui lapsia pikkujoulujen viettoon.
Puolitoista tuntia lapsi joutui kokemaan pelkoa ja ahdistusta, koska isänsä tahtoi nukkua mielummin kuin auttaa lastaan ja koska isä käyttää uhkailua ja pelottelua kasvatusmenetelmänään lasta alistaessaan ja mitätöidessään.
Edellisenä päivänä isä oli vienyt lapsen jouluostoksille kauppakeskukseen koulun pikkujouluja varten ja äiti sai kauppareissuilta puheluja tyttäreltään tyttären kertoessa saaneensa isältä rahaa ja isän menneen siksi aikaa kun hän ostelee lahjoja ensin syömään hampurilaisen ja sitten baariin kaljalle. Tyttökin oli nälissään oltuaan syömättä jälkeen kouluruuaan, mutta ainakaan ennen äidin ja lapsen viimeistä puhelua klo 19:30 kaljoitteleva ja lasta lumihankeen jättämisellä uhkaileva isä ei ollut viitsinyt ruokkia tytärtään.
Lapsihan heitteillepantiin 29.-30.8. välisenä yönä isänsä toimesta ja tuolloin sosialaipäivystyksellä kesti kaksi tuntia tuoda lapsi äidilleen, kun sosiaalipäivystys ensin tahtoi etsiä yöllä kadonnutta isää, joka oli sulkenut puhelimensa. Tuolloin 30.8. Maunulan avohuollon johtavat sosiaalityöntekijät Riikka Pyykönen ja Aimo Jauho vaativat heti 30.8. päivällä lasta palaamaan vastoin tahtoaan takaisin isälleen todeten tehneensä RIITTÄVÄN TURVALLISUUSSUUNNITELMAN isän kanssa.
Kun maanantaina 18.12. äiti soitti lastensuojeluun ilmoittaakseen lapsen isän uhkailleen lasta taasen edellisenä lauantaina, ei Maunulan tarpeenselvityksen päivystyksessä vastannut sosiaalityöntekijä Anna Asikainen suostunut kirjaamaan ilmoitusta todeten, ettei asia ole akuutti. Äiti kysyi Asikaiselta: "Kuinka monta kuukautta tarvitsee odottaa, että lapsi saa tukea lastensuojelulta siihen, ettei isänsä uhkailisi häntä eli missä vaiheessa ajattelitte kokea asian akuuttina?" mutta Asikainen ilmoitti tahtovansa sulkea puhelimen ilmoittaen, että hänellä on tärkeämpääkin tekemistä. Asikainen totesi, ettei lapsi ole vaarassa, koska lapsi oli äidin soittohetkellä kaverillaan ja äiti kysyi voiko Asikainen taata, ettei lasta uhkailla jatkossa, mutta Asikainen ei suostunut vastaamaan äidille. Tiistaina sitten isä uhkaili lapsen jättämisellä yksin lumihankeen.
Itsenäisyyspäivänähän isä uhkaili lasta, että lapsi joutuu laitokseen, jos ei tottele isäänsä ja kävi fyysisesti lapseen käsiksi lasta riepotellen niin, että lapsi kirjoitti johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen lähiesimiehelle sosiaalityön päällikkö Sanna Teirolle kaksi kirjettä, joista toisessa mm. toteaa, ettei Riikka välitä hänestä ja toisessa pyytää Sannaa pyytämään hänen isältä, ettei isä satuttaisi enää häntä.
Sannapa ei tainnut pyytää lapsen isältä, ettei isä enää satuttaisi lastaan ja ei siis tainnut välittää lapsen pyynnöstä.
Mitään tukea lapsi ei saa lastensuojelulta hätäänsä.
Perhetyö tupsahti tiistaiaamuna lapsen isän kotiin ja pyysi lasta petaamaan petinsä. Se on sitä lastensuoelutyötä.
Tuolloin lapsi soitti aamulla äidilleen, ettei pidä siitä, että perhetyö tulee häiritsemään hänen aamujaan ja kertoi isänsä todenneen hänelle maanantai-iltana, ettei isäkään pidä ollenkaan siitä, että perhetyö käy heillä. Se siitä ja sen osallistuttavan luottamussuhteen tekemisestä, eli hakusessa on perhetyön ammatillinen ote palvelujen tarjoajana, kun ei ole edes aluksi osallistuttamisen ja ennakoivan suunnittelun keinoin varmistettu palvelun vastaanottajan halukkuus ottaa vastaan palvelua eli lastensuojelun tukea tarvittavaan muutokseen.
Pyykönen on peruutellut jo kuukauseja tapaamisia äidin kanssa ja viimeisessä perustelussa toi esille, ettei voi vastuuasemassaan tavata äitiä, jos perheneuvolan johtava psykologi ei ole kirjaamassa tapaamista. Kukaan ei tosin tiedä miksi Pyykönen kokee näin. Samaisessa kirjeessä Pyykönen, joka ei ole tavannut lasta kuin kerran ohimennen isän kanssa ja jota lapsi ei tahdo tavata ja josta lapsi on todennut: "Eihän se Riikka tiedä mistään mitään", ilmoitti edustavansa äitiä tavatessaan lasta ja lapsen etua muille äidin tukitahoille. Pyykönen myös väitti Helsingin perheneuvolan olevan Helsingin lastensuojelun avohuollon alainen tukipalvelu, mitä Helsingin perheneuvola ei suinkaan itseasiassa ole.
Äiti ilmoitti Pyyköselle ja muille tukitahoille, että Suomen lain mukaan lapsi edustaa itse itseään pääasiallisesti ja lapsen vanhemmat toimivat myös lapsen äänenä lapsen lastensuojeluasiakkuudessa asianomaisina ja että Pyykönen asemassaan lapsen lastensuojeluavohuoltopalvelun vastuusosiaalivirkailijana edustaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston alaista lastensuojelua eli lastensuojelullista palvelutarjontaa, jonka tehtävä on antaa tuentarpeessa tukea pyytäville pyydetty tuki oikea-aikaisesti. Äiti totesi, ettei kukaan toinen voi edustaa toista, jos ei ole tähän toiseen koskaan edes kontaktoitunut ja vuorovaikutuksen keinoin tutustunut ja luonut tarvittavaa luottamussuhdetta ja saanut tältä toiselta luottamuksen osoituksena luvan toimia tämän edustajana.
Äiti laitteli Pyyköselle tekstareita pitkin päivää ja ilmoitti tyttärensä opettajan todenneen äidille, että aikoo tehdä lastensuojeluilmoituksen myös. Samalla äiti ilmoitti isän lähettäneen lapsen kouluun verisissä rikkinäisissä ohuissa leggareissa (niissä samoissa, joissa edellispäivän haaveri oli tapahtunut) ilman hattua, käsineitä, kaulahuivia tai ulkohousuja ja isän jättäneen lapsen odottamaan äitiään kylmään välittämättä siitä miten vähäinen vaatetus lapsella on.
Pyykösen esimies sosiaalityön päällikkö Sanna Teirohan sai sähköpostia tiistaina 19.12. äidin tukitaholta, jossa ihmeteltiin sitä, ettei lastensuojelu vastaa puheluihin tai sähköposteihin tai saavu tapaamisiin ja ettei lastensuojelu näytä välittävän lapsesta, vaikka olosuhde näyttää olevan kuitenkin vakava. Teiro vastasi postiin, ettei sähköposti ole salattu ja ettei hän voi lausua mihinkään mitään, mutta ilmoittaa vievän asian eteenpäin. Äiti kyllä oli ilmoittanut Teirolle kasvotusten samasta ongelmasta jo 15.11.2017, mutta emmehän me tiedä mitä ö-mappia sosiaalityöntekijät tarkoittavat, kun väittävät vievänsä asioita Helsingissä eteenpäin.
Täällä Mieron tiellä taasen voimme todeta, että lastensuojelun hulluus on järkyttävää katsottavaa. Ei turhaan sosiaaliasiamies Lilli Autti aikoinaan todennut lastensuojelun työntekijöiden toimintaa kummalliseksi ja oudoksi ja keskustelua heidän kanssa mahdottomaksi.
Eräs ystävättäreni naureskeli mustaa huumoriaan minulle tänään jutelessamme Helsingin lastensuojelun struktuurittomuudesta, että hän oli lukenut jostain facebookin lastensuojelun kokemusasiantutntijoiden vertaistukiryhmästä keskustelun avauksen, jossa oli kysytty:
"Tarvitseeko todella sosiaalityöntekijän virka-asemaan päästäkseen lastensuojeluun omata psykopaatin diagnoosi, kun ei siellä näytä muunlaisia juurikaan olevan?"
Pyykönenkin juuri ilmoitti 20-vuoden uransa jälkeen kokevansa oikeudekseen edustaa lasta, jota ei edes ole koskaan tavannut ja jota ei tunne ja jonka hyvinvoinnista ei ole osoittanut välittävänsä millään tavalla. Kaiketi Pyykönen ei ymmärrä toisen edustamisen ja itsensä jatkeena jonkun pitämisen välistä eroa.
No, ainakin Helsingin lastensuojelun Maunulan toimintayksikön virallinen kanta on, ettei heidän kuulu toimia sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksen mukaisesti eli kirjata lastensuojeluilmoitus aina välittämättä siitä missä muodossa ilmoitus heille tulee. Tuo ohjeistushan on vuodelta 2015, joten kyllä se pitäisi jo olla itseään ammattilaisiksi kutsuvien hallussa. Tosin eipä sosiaalityöntekijä Anna Asikainen ollut ollenkaan maanantaina 18.12.2017 tietoinen Etelä-Suomen aluehallintoviraston marraskuisen ohjauskirjeen lastensuojeluille sisällöstä, joten eipä kai sitä ole alaisilleen jakanut ohjauksena Helsingin lastensuojelun tarpeenselvityksestä vastaava sosiaalityön päällikkö Terhi Leino.
Eipä kai Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski koe järin tärkeänä ottaa vastaan aluehallintoviraston palautetta.
Sekä Asikainen ja Penttinen vetosivat tahtotilaansa, etteivät tahdo kirjata lastensuojeluilmoituksia, esitellessään esimieheltään sosiaalityön päällikkö Terhi Leinolta saamaansa lupaa, ettei heidän tarvitse kirjata juuri tämän äidin tekemiä ilmoituksia ollenkaan tai huomioida niitä ollenkaan työssään millään tavalla. Terhi Leino on ilmoittanut alaisilleen ratkaisuksi tilanteessa, jossa alaiset valittivat resurssipulaansa ja ettei heillä ole aikaa kirjata ilmoituksia todeten: "Älkää sitten tehkö työtänne."
Näin Helsingissä tällä hetkellä, entäs muualla Suomessa?
Pyykönen ei taida tajuta mitä kaikkia väkivallan muotoja hän on itse mielestään "lasta edustaessaan" lapseen jo kohdistanut, mutta voisi tarkistaa tämän lastensuojelun käsikirjasta:
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-muodot-ja-rikoslaki
RSS Feed
