Kuvakaappaus netti-tv.fi: THL:n erikoistutkija Päivi Petrelius ja Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen. Helsingin lastensuojelu on leveillyt halullaan satsata lastemme suojeluun ja olla paras kunta lastensuojelutyössä vähentämällä sosiaalityöntekijän työmäärää pienentämällä asiakasmääriä ja luomalla moniammatillisia tiimitöitä, joissa ilman vanhempien osallistumista. Ennen lukemista katsokaa tämä ajatuksen kanssa: https://www.katsomo.fi/…/lastensuojelua-tiimityona-ja-uudel…
Huomatkaa johtava sosiaalityöntekijä Pyykösen halu havaita muiden näkökulmiaa ja tehdä yhteistyötä moniammatillisesti, kun hän puhuu julkisesti kehuen lastensuojelun palveluja.
Helsingin lastensuojelussa ovat johtavat sosiaalityöntekijät Riikka Pyykönen (Maunula) ja Tiina Nurminen (Malmi) rajoittaneet 11-vuotiaan lapsen yhteydenpitoa kokonaiseen sukuun huostaanoton yhteydessä kolmeksi kuukaudeksi. Virallinen kirjallinen valituskelpoinen yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös tehtiin lapsen äidille äidin tätä vaatiessa ja sen sisältöön kirjattiin myös ilmoittamatta tästä äidille tai äidin suvulle rajoitettavan lapsen oikeutta tavata sijoituksen aikana äidin sukua.
Äidin sukulaisille, lapsen isovanhemmille, tädille ja muille läheisille ei ilmoitettu yhteydenpidon rajoittamisesta, heidän nimiä ei mainita päätöksessä ja heiltä ei ole kysytty vastustavatko he päätöstä. Myöskään lapsen mielipidettä ei ole selvitetty sillä perustelulla, että sosiaalityöntekijät ovat taasen katsoneet, ettei lapsen mielipidettä tule heidän mielestään selvittää tällaiseen laajaan monien ihmisoikeuksia koskevaan asiaan, koska lapsi on alle 12-vuotias. Lapsi on puoli vuotta alle 12-vuotias.
Yhteydenpidon rajoitusta koskevassa päätöksessä lukee:
"Lapsi tapaa äidin puolen sukua ollessaan äidin luona."
Suku, joka ei saanut valituskelpoista päätöstä, on päättänyt silti valittaa lapsen saamasta kohtelusta sosiaalityöntekijä Pyyköseltä ja Nurmiselta muistuttamalla Helsingin sosiaalitoimeen ja kantelemalla Eduskunnan oikeusasiamiehelle sosiaalityöntekijöiden toiminnasta. Äiti liittää nämä muistutukset ja kantelut valitukseensa Helsingin hallinto-oikeudelle yhteydenpidon rajoittamisesta.
Äiti ja hänen sukunsa jäsenet katsovat, ettei toiminta ole ollut lastensuojelulain mukaista, sillä lapsella on oikeus lastensuojelulain mukaan huostaanoton aikana tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä (LsL 54 § 1 mom).
Lisäksi he katsovat, ettei yhteydenpidon rajoituksen päätöksentekoon ole ollut lain mukaisia velvotteita, sillä yhteydenpitoa saa lastensuojelulain mukaan rajoittaa VAIN, jos:
1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä tai
2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle tai
3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai
henkilöstön turvallisuuden vuoksi tai
4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
He myös katsovat, että koska lapsen mielipidettä ei ole kysytty lapselta, ei toiminta ole lastensuojelulain mukaista, sillä lastensuojelulain mukaan lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä ERITYISTÄ huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin (LsL 5§).
He myös tahtovat avata lakia Helsingin lastensuojelulle tuoden esille kuinka se määrää, että lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä VAIN, jos se vaarantaa lapsen terveyden tai kehityksen tai jos selvittämättä jättäminen on ILMEISEN tarpeellista. Missään kohtaa laissa ei mainita kahdentoistavuoden iän olevan rajapyykki, joka vasta velvoittaisi selvittämään lapsen mielipiteen. Päinvastoin laki velvoittaa viranomaisen selvittämään lapsen mielipiteen lapsen iän huomioon ottaen. Laki jopa velvoittaa viranomaista ottamaan huomioon lapsen mielipiteen. Ikä 12 ei liity näin ollen millään tavalla lapsen kuulemiseen kuulemisvelvoitetta eväten. Se liittyy lapsen oikeuteen puhevaltaan, joka niin ikään löytyy laista: "Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa." Lapsen suku katsoo lapsen mielipiteen selvittämisen, ja lapsen oikeuden puhevaltaan esim. huoltajan ohella olevan täysin eri asioita ja ettei lastensuojelu ole toiminut lain mukaan, kun ei ole selvittänyt lapsen mielipidettä siitä tahtooko hän ottaa vastaan vieraita. Suku huomauttaa myös ministeri Saarikon todenneen juuri, että lasta on kuultava sijaishuollossa. Suku on varma, että lapsi tahtoisi kutsua heitä vierailulle ja ottaa heitä vastaan vieraakseen tai käydä vaikka heidän kanssa syömässä ravintolassa tai elokuvissa tai vaikka vain kävelyllä.
Suku katsoo, ettei lastensuojelun sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen ole kunnioittaneet myöskään perustuslakia, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, joiden tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti (Perustuslaki 6§).
Lapsen yhteydenpitoa isänsä sukuun ei ole päätöksessä rajoitettu mitenkään ja myös tästä äidin suku on ihmeissään, sillä lain mukaan ei ihmisiä saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (perustuslaki 6§). Samaan lakiin he vetoavat todeten, että lapsella tulee olla tasa-arvoiset oikeudet muihin sijaishuollossa kasvaviin lapsiin verrattaessa ja siksi lakia tulee toteuttaa lastensuojelua toteuttaessa.
Lapsen äidin suku katsoo, ettei päätös ole ollut lastensuojelulain mukainen, sillä lain mukaan sijoittajakunnan (erityisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän - Tässä tapauksessa johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurmsen) ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja EDISTETTÄVÄ lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijaishuoltopaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin (LsL 54 § 2 mom). Lapselle on suunniteltu sijoittamista kauas vanhemmistaan ja isoäidistään sekä ystävistään Rusutjärvelle Familarin pienperhekotiin ja Helsingistä ei ole edes etsitty sijoituspaikkaa.
Huostaanottoa ennen sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen eivät ole kartoittaneet lapsen läheisverkostoa ja lapselle ei ole suunniteltu minkäänlaista tärkeitä suhteita ylläpitäviä ja edistäviä tapaamisia ja suku katsoo, että vuosia kestäneeseen vieraannuttamiseen, jota ovat toteuttaneet lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät olemalla välinpitämättömiä sekä lapsen isä, ei ole toimittu lastensuojelulain ja siitä annettujen ennakkopäätösten mukaisesti, koska eduskunnan apulaisoikeusmies antoi ratkaisussaan (AOA 12.7.2013, 4511/4/11) huomautuksen kaupungin sosiaalityön vastuulliselle johdolle. AOA:n mukaan se, että tapaamisia ei usean kuukauden aikana ole eikä edes suunnitella vanhemman kanssa, on lähtökohtaisesti vastoin lastensuojelulain mukaista edellytystä tukea ja edistää lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa. Jos yhteydenpito olisi ollut lapsen edun vastaista, olisi tullut tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta. AOA 12.7.2013, 4511/4/11 (Eduskunnan oikeusasiamies). Suku katsoo kuuluvansa lapsen tärkeisiin läheisiin suhteisiin ja katsoo lastensuojelulain velvoittavan sosiaalityöntekijät Pyykösen ja Nurmisen lastensuojelua toteuttaessa lapsen etua arvioidessaan kiinnitettämään ERITYISTÄ huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet (LsL 4§).
Suku ei katso yhteydenpidon rajoittamisen ilman perusteluja ja ilman virallista valituskelpoista päätöstä, jossa yksilöitäisiin miksi kenenkin yhteydenpitoa lapseen rajoitetaan, lastensuojelulain mukaisena toimintana, jossa olisi kunnioitettu lapsen tai kenenkään lapsen äidin sukuun kuuluvien lakiin kirjoittettuja ihmisoikeuksia.
Suku valittaa myös siitä, ettei viiden vuoden aikana lastensuojelun sosiaalityöntekijät ole mitenkään tukeneet heidän suhteitaan lapseen vieraannuttamisolosuhteessa ja ettei lapsen ihmisoikeuksia ole näinkään huomioutu lastensuojelutyössä, vaikka vieraannuttamista on pyydetty useilla yhteydenotoilla katkaisemaan. Suku valittaa myös siitä, ettei heidän näkemyksiä ole huomioitu viiden vuoden aikana lapsen elinolosuhteista; äidin kyvystä pitää huolta lapsesta ja isän kyvyttömyydestä vastata lapsen tai kenekään äidin sukuun kuuluvan tarpeisiin isän toimiessa lapsen yksinhuoltajana lastansuojelun sosiaalityöntekijöiden tahdosta.
Suku valittaa myös siitä, ettei isän kotona oleviin ilmeisiin todennettuihin ongelmiin ole annettu tukea jälkikäteen ja ettei ongelmia ole ennaltaehkäisty. Suku valittaa siitä, etteivät Pyykönen ja Nurminen ole tehneet objektiivista työtä väittäessään lapsen isää huoltokykyiseksi ja lapsen edun mukaisesti toimivaksi, kun isä on vuosien ajan monin tavoin ex-puolisoineen kaltoinkohdellut lasta ja viimeisen vuoden aikana useasti heitteille pannut lasta, pyrkinyt juomaan alkoholia ollessaan vastuussa lapsesta ja myös pahoinpidetyään lasta fyysisesti jopa lyöden lasta nk. kättä pitemmällä.
Valitukseen on osallistunut myös äidin psykoterapeutti ja väkivaltatyön asiantuntija, joka ihmettelee sosiaalityöntekijöiden heikkoa kykyä moniammatilliseen yhteistyöhön. Sosiaalityöntekijät ovat kirjauksissaan ja päätöksissään esittäneet lukuisia väittämiä äidin mielenterveydestä ilman konkreettista tutkimusta, ilman keskustelua psykoterapeutin kanssa ja jopa kuullessaan psykoterapeutin eriävän näkemyksen heidän näkemykseensä. Sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen ovat väittäneet heillä olevan oikeus väittää äitiä vainoharhaiseksi ja lapseen vainoharhaisuuden tartuttaneeksi, lasta manipuloivaksi, tunteidensäätelykyvyttömäksi, joka kaataa tunneoireilut lapseensa, epäluuloiseksi, mielivaltaiseksi, tasapainottomaksi, rajattomaksi, lapsen emotionaaliselle ja moraaliselle kehitykselle vaaralliseksi, vedoten mielipiteen vapauteen. Psykoterapeutti on todennut sosiaalityöntekijöiden olevan väärässä ja aiheuttaneen väittämillään äidille posttraumaattisen stressireaktion ja ilmoittanut äidin vaadittua lähetettä mielenterveydelliseen tutkimukseen, osallistuvansa tähän. Psykoterapeutti katsoo äidin kuntoutumisen käännekohdan alkaneen jo kesällä 2017 ja ettei sosiaalityöntekijöitä ole koskaan kiinnostanut äidin todellinen vointi ja ettei sosiaalityöntekijät ole antaneet äidille tietoa lapsen asioiden hoitamisesta ja osallistuttanut äitiä lastensuojelun toteuttamiseen, tukenut äidin vanhemmuutta, tutkinut äidin vanhemmuutta tai toteuttanut objektiivisesti työtään. Psykoterapeutti kat$oo, ettei äidille ole vanhempana annettu edes mahdollisuutta todistaa hyvää vanhemmuuttaan. Väkivaltatyön asiantuntijana hän on kritisoinut sosiaalityöntekijöiden työskentelyä, koska lapselle ei ole annettu jälkeen kokemaansa väkivaltaan isän toteuttamana tarvitsemaansa tukea, vaikka sosiaalityöntekijöille on kerrottu mistä tuen saisi kynnyksettä. Väkivaltatyön asiantuntijana hän on katsonut, että lapsen henkinen kehitys on vaarantunut sosiaalityöntekijöiden päätösten ja toiminan vuoksi. Psykoterapeutti on myös kritisoinut sitä, ettei vanhempien välisiin ilmeisiin ongelmiin ole annettu tukea, vaan johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on todennut jo elokuussa 2017 ettei se kuulu lastensuojelun tehtäviin. Psykoterapeutti katsoo äidin alkuperäisen hoidon tarpeen johtuneen lastensuojelun virheellisestä toiminnasta, valheellisista väittämistä ja leimaantumisesta, joka oli johtanut äidin identiteetin sirpaloitumiseen. Psykoterapeutti myös kritisoi sosiaalityöntekijöiden esimiestä sosiaalityön päällikkö Sanna Teiroa, joka ei suostunut tulemaan tueksi, kun moniammatillinen työryhmä pyysi hänen tukeaan ilmeisiin yhteistyöongelmiin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa. Psykoterapeutti on todennut sosiaalityöntekijöiden Tiina Nurmisen ja Riikka Pyykösen kohdistaman kohtelun äitiin monilta osin asiattomaksi ja työskentelyn lapsen edun vastaiseksi. Hän katsoo, ettei lasta tule huostaanottaa, kun lapsella on hyvä koti äidin luona. Hän on ilmoittanut äidin olevan kykenevä vastaamaan lapsen ikätasoisiin ja olosuhdesidonnaisiin tarpeisiin.
Äiti on mm. valittanut syrjimisestä ja valheellisen ja väärän tiedon eteenpäin viemisestä sosiaalitoimelle sekä myös Helsingin poliisille. Hän on myös valittanut, ettei sosiaalitoimi liiku, kun ilmoitetaan vanhemman päihtymystilasta lapsen seurassa tai heitteille panosta. Äiti on todennut, ettei humalatillaa tai vanhemman olinpaikkaa voi selvittää puhelimitse. Äiti on valittanut samoista aihelmista, joihin hänen psykoterapeuttinsa on ottanut kantaa. Sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro on katsonut vuoden ajan, että äiti valittaa turhasta ja aiheetta ja on myös osallistunut esittämällä tätä väittämää hakemukseen, että äidiltä viedään tiedonsaantioikeus sillä perustelulla, ettei hän tahdo vastaanottaa valituksia ja katsoo äidin kuormittavan lastensuojelua ja lapsen isää turhilla valituksilla. Äidin suku pitää lastensuojelun työskentelyä mielivaltaisena ja lapsen edun vastaisena. Sosiaalityön päällikkö Teiro on siis toiminnallaan hyväksynyt sen, etteivät hänen alaisensa ennaltaehkäise ongelmia, osaa tehdä moniammatillista yhteistyötä ja myös sen, että lapsen pahoinpitelyt hyväksytään lastensuojelussa samoin kuin humaltuminen lapsen seurassa ja myös lapsen toistuvat heitteillepanot. Teiro on hyväksynyt myös sen, että lapselle ei anneta kaltoinkohtelun jälkeen lapsen tarvitsemaa tukea, vaikka pääkaupunkiseudulla on saatavilla ilmainen kynnyksetön tuki lastensuojelullisiin lähisuhdeväkivalta tilanteisiin.
Helsingin lastensuojelu on siis katsonut, että lasta heitteille paneva, pahoinpitelevä, lapsen seurassa humaltuva ja vieraannuttamiseen pyrkivä isä on huoltokykyinen ja tästä valittava äiti on lapselle vaarallinen. Lastensuojelu on siis leimannut kyseisen äidin, kuten tehtiin myös Vilja-Eerika Tarkin elinolosuhteissa, ja hyväksynyt lapsen ilmeisen kaltoinkohtelun.
Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen on todennut 28.8.18 äidille kolmesti tapaamisen lopussa olevansa ammatilainen, koska hän on toiminut lastensuojelulaitoksen johtajana. Kyseisen tapaamisen jälkeen hän teki päätöksen, josta lapsen äidin suku aikoo valittaa. Äiti katsoo, ettei tämä johtava sosiaalityöntekijä Nurmisen lause todista ammattilaisuutta, vaikka sadun kerrontamuodolla on koetettu vaikuttaa äidin ajateluun manipuloivasti. Johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on todennut äidille 28.9.18, että jos KOSKAAN lapsen huostaanottoa puretaan, se tehdään ISÄN kotiin. Äiti on ilmoittanut Pyyköselle, että kun lapsen asiakkuus siirtyy sijaushuoltoon, ei Pyykönen ole tätä päättämässä. Äidin virallinen tukihenkilö, lastensuojelualan työhön ohjaaja, on todennut Pyykösen ja Nurmisen toimineen mielivaltaisesti ja ilmoittavansa auttavansa äitiä sosiaalityöntekijän vaihduttua maineensa puhdistamisessa, jonka Pyykönen ja Nurminen ovat loanneet kostona äidin useisiin valituksiin heistä. Äiti on valittanut Pyykösen voimakkaasta asenteellisuudesta, mikä tuli myös ilmi edellä mainitussa letkautuksessa ja on todennut, että tulevassa lapsen huostaanotto tulee purkaa heti, kun se on mahdollista ja sinne missä lapsella on turvallista ja sinne minne lapsi tahtoo muuttaa. Äiti on pyytänyt tulevalta sijaishuoltopaikalta objektiivista taustatutkimusta lapsen siirtyessä heille sekä voimakasta kotiin päin tehtyä työtä. Familarin palvelujohtaja Petra Huuhilo on todennut, että toimivat vastuusosiaalityöntekijän luomien speksien mukaan ja on luvannut tukensa äidille.
Äiti ei katso Pyykösen näkemystä lastensuojelulain ymmärtämistä osoittavana ja ei katso Pyykösen soveltuvan ollenkaan lastensuojelutyöhön persoonana muutoinkaan. Äiti ei katso johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen toimineen lastensuojelun sosiaalityötä koskevan ammattietiikan mukaisesti. Äiti on havainnut Pyykösen soittaneen jokaiseen tahoon, jossa lapsen asiat ovat hoidossa jossain muodossa ja kutsuneen äitiä nimeltä eli antanut tunnistustietoja ja leimannut äitiä negatiivisilla näkemyksillään jokaiseen tahoon. Äiti on ymmärtänyt tämän kostoksi siitä, että äiti on valittanut Pyykösestä. Äiti aikoo jatkaa valittamista ja tahtoo tämän tiedon Pyykösestä julkaistavan, jotta jokainen osaa varoa hänen mielivaltaisuuttaan. Pyykösen toiminnasta ei kannata muistuttaa, koska hän kostaa sen välittämättä jopa lapsesta.
Näin siis taasen kerran, on joku sosiaalityöntekijä käyttänyt mielivaltaisesti valta-asemaansa, loatakseen vanhemman maineen, joka on valittanut hänestä. Samalla taasen on jopa vaarannettu lapsen kehitys altistamalla lapsi kaltoinkohtelulle sosiaalityöntekijän subjektiivisen tykkäämisen toista vanhempaa kohtaan vuoksi. Helsingin lastensuojelu ei nähtävästi mitenkään opi virheistä. Ironista olosuhteessa on, että johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on ollut suunnittelemassa Helsingin lastensuojelun laatusuosituksia, kertomansa mukaan tuonut läheisneuvonpidon Suomeen ja myös työskennellyt Soccalla suunnittelemassa moniammatillista yhteistyötä. Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen on todennut äidille jostain syytä katsovansa tärkeänä todeta, että monia vanhempia, joita aiheetta on syytetty lapsen seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, tukenut Anu Suomela on VAIN objektiivisuuteen kykenemätön ja lastensuojelua leimaava. Äiti katsoo, ettei Nurmisen tietämys ole objektiivista tässäkään asiassa ja katsoo Nurmisen olevan kyvytön kehittämään työtään rakentavasta kritiikistä tämän vuoksi. Nuriminen on myös saanut huomautuksen äidin tukitaholta tunneanalysoinnista, kun Nurminen väitti äitiä lasta manipuloivaksi ja perustelu tätä todeten, että hänellä on sellainen "tunne". Molemmat Pyykönen ja Nurminen ovat olleet 30 vuotta lastensuojelualalla töissä, johtavat avohuollon yksiköä ja nauttivat vs. perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Maarit Sulavuoren sokeaa luottamusta tai sitten Sulavuorikaan ei välitä lasten oikeuksista. Mahdollisesti Sulavuorikaan ei tunne lastensuojelulakia, kun ilmeisesti sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro tai lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski eivät tätä myöskään tunnusta velvoitteeksi lastensuojelulle toteuttaa työssään.
Äiti pohtii sukunsa kanssa kuinka monta vuotta lapsen tulee sietää täydellistä mitätöimistään ja voiko mistään todella saada apua näin törkeään lapsen kaltoinkohteluun kunnan taholta.
Pyykönen ja Nurminen eivät ole suostuneet koskaan
tapaamaan lasta ja äitiä yhdessä äidin useista pyynnöistä huolimatta. Pyykönen on todennut äidin manipuloivan lasta toimimaan jotenkin, jos he tapaisivat äitiä ja lasta yhdessä, ja ilmoittanut tietävänsä tämän koskaan tapaamatta äitiä ja lasta yhdessä ja kenenkään tällaista näkemystä esittämättä, jotka ovat nähneet äidin lapsen kanssa. Tällaista toimintaa katsoo sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro lastensuojelun tarkoituksenmukaisena toimintana.
Lapsi on huostaanotettu vastoin tahtoaan ja odottaa sijaishuoltopaikan määräytymistä. Hänen piti odottaa sitä huoltokykyiseksi määritellyllä isällä, mutta hänet jouduttiin siirtämään Oulunkylän vastaanotton Punapirttiin isän juotua syntymäpäivänsä kunniaksi koko iltapäivän ja illan alkoholia sen sijaan, että olisi pitänyt lapsesta huolta. Sosiaalipäivystys ei suostunut ennaltaehkäisemään ongelmia. Pyykönen ja Nurminen katsoivat, että lasta ei huostaanoteta, jos isä vastustaa huostaanottoa. Isää puhutettiin vuoden ajan suostumaan huostaanottoon luvaten isälle ja isän asianajajalle juuri ennen huolto-oikeuden käyntiä kirjaus, jossa syytetään äitiä kaikesta, jopa isän lapseen kohdistamasta kaltoinkohelusta. Tätä on jatkettu huostaanotto päätöksen jälkeen ja äitiä syytetään konfliktin aiheuttamisesta, koska äiti soitti sosiaalipäivystyksee ja pyysi lapsella apua, kun isä päätti alkoholilla juhlia syntymäpäiväänsä. Isä ei ollut seuraavana aamuna huoltokykyinen ja ei kyennyt nousemaan vuoteestaan lapsen kouluaamuna. Lapsi on pyytänyt isää perumaan päätöksensä ja ilmoittaa vastustavansa huostaanottoa sekä huostaanottopaikkaa.
Isä on ilmoittanut lapselle, ettei päätöksensä peruminen ole enää mahdollista. Isä on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä äidin kanssa jo neljä vuotta ja kieltäytynyt huomioimasta lapsen tahtoa saada tavata äitiään laajemmin ja asua lopulta äidillään pääasiallisesti ja Pyykönen on katsonut isän tukevan äidin suhdetta näin lapseen. Äiti ei pidä Pyyköstä kykenevänä olemaan tietoisesti läsnä todellisuudessa ja katsoo, ettei Pyykönen ymmärrä kenenkään etua lapsensa asiassa. Äidin koko suku on samaa mieltä äidin kanssa sekä myös äidin psykoterapeutti ja virallinen tukihenkilö, joka on lastensuojelutyön työhön ohjaaja myös koulutukseltaan. Lastensuojelu on ollut välinpitämätön lapsen lukuisista kirjeistä, joissa hän kertoo kaltoin kohtelusta isän kotona ja pyytää apua.
Väkivaltatyön asiantuntija on todennut suureksi huolekseen isän kyvyttömyyden kasvaa lapsen tarpeiden tasolle, jos isä ei kykene tunnistamaan vastuutaan omasta toiminnastaan ja hakemaan apua. Hän on todennut isän olevan vastuussa aikuisena omista teoistaan ja tuonut näinkin eriävän näkemyksensä Pyykösen ja Nurmisen väittämiin, joiden mukaan äiti on vastuussa isän toiminnasta. Hän katsoo isän olevan lapselle vaarallinen. Äiti katsoo, ettei Helsingin lastensuojelussa osata ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, vaan lapseen kohdistettua kaltoinkohtelua hyväksytään mielivaltaisesti henkilökohtaisen tykkäämisen vuoksi tai sosiaalityön omien virheiden peittelemiseksi, kun ennaltaehkäisevää ja väkivaltaa katkaisevaa tukea ei ole annettu. Tämän lisäksi lapseen kohdistetaan vieraannuttamista eli väkivaltaa aiheettomilla yhteydenpitoa rajoittavila päätöksillä. Väkivaltatyön asiantuntija ihmettelee, miksi lastensuojelu katsoo äitiä, joka tahtoo suojella lasta, lapselle vaaralliseksi, mutta tähän johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen ei ole antanut konkreettista vastausta.
Oulunkylän vastaanoton Punapirtti ei ole kannustanut lasta mitenkään kutsumaan vieraita yli kuukauden kestäneen sijoituksen aikana. Äiti huomautti tästä heille.
Lapselle ei kuukauteen kerrottu edes hänen oikeudestaan saada liikkua ulkona ja hänen täytyi istua laitoksessa sisällä, kunnes Pyykösen ja Nurmisen parjaama äiti kysyi Punapirtistä onko lapselle liikkumisen vapautta rajoittava päätös ja pyysi lasta ohjattavan myös ikätasoisesti ulkoilemaan.
Lapsi ei ole myöskään juurikaan saanut tavata kavereitaan koulupäivän jälkeen, vaan joutuu koulusta liikkumaan taksilla laitokseen opintojen päätyttyä.
Äiti on myös pitänyt huolta lapselle sääolosuhteisiin sopivien vaatteiden hankkimisesta, koska yksinhuoltaja isä, sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen tai Punapirtin lapsen kolme omaa työntekijää eivät tästä välittäneet myöskään.
Nurminen on kiusannut äitiä mm. jättämällä tekemättä ruokarahapäätöksiä, kun lapsi on ollut ollut äidillä sekä myös laittamalla äidin odottamaan soittoja, joita hän ei ole toteuttanut. Äiti on todennutkin, ettei usko mihinkään mitä Nurminen sanoo, koska Nurminen ei ole toiminut äidin luottamuksen arvoisesti.
Tämä on Helsingin lastensuojelu.
Täällä mieron tiellä totean, ettei helsinkiläisten tulisi luottaa Helsingin lastensuojelun Malmin tai Maunulan avohuollon lastensuojelullisiin palveluihin, koska niitä johtavat johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen ja johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen. Myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulee ansaita luottamus.
Kaikki se tieto, mikä on myös viimeaikoina ilmennyt valtamediasta lastensuojelun alennustilasta, ei oikeuta sosiaalityöntekijöitä ansaitsemaan luottamustamme.
On harmi, että nk. sairas hedelmä puussa, sairastuttaa koko puun. Siksi olisi tärkeää miettiä kuka saa tehdä lastensuojelullista sosiaalityötä. Myös muumiotaudista kärsivän omenapuun sairastuneet hedelmät on hävitettävä.
Lapsen isä vieraannuttajana ei ole vastustanut tietenkään lapsen oikeuksien rajoittamista äitinsä sukuun laajasti ja leijuu leijana siinä oikeutuksessa, jonka ovat Pyykönen ja Nurminen oikeuttaneet hänelle lapsen kaltoin kohteluun.
Suosittelen kantelemista eduskunnan oikeusasiamiehelle mielummin vastaavissa olosuhteissa, koska edes AVI:n ei välttämättä voi luottaa. Monelle vanhemmalle on kostettu kantelu AVI:lle tietonsaantirajoituspäätöksellä. Kyseisen lapsen asioissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto on väittänyt, ettei Helsingin lastensuojelu ole koskaan tehnyt virheen virhettä.
Lue myös:
Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://thl.fi/…/sijai…/rajoitustoimenpiteet-sijaishuollossa
Yhteydenpidon rajoittaminen (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://thl.fi/…/rajoitustoimen…/yhteydenpidon-rajoittaminen
Puurot ja vellit sekaisin lapsen mielipiteen huomioimisessa lastensuojelussa (US - Elena Uusitalo - 18.1.2014):
http://elenamariauusitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158673-p…
Väitös: Lapsen oikeudet eivät tule huomioiduksi oikeuskäsittelyissä (LL - 29.5.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/vaitos-lapsen-oikeudet-eiva…
Talentia julkaisi huonosti toteutuvasta lasten oikeusturvasta ja lastensuojelutyön ylimalkaisuudesta (LL - 10.7.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/talentia-julkaisi-huonosti-…
Tee kantelu aviin ja oikeusasiamiehelle! (LL 17.9.2018):
https://www.lokakuunliike.com/…/tee-kantelu-aviin-ja-oikeus…
Sijoitettuina olleet kärsivät aikuisiällä psyykkisistä häiriöistä muita useammin (LL - 10.9.2018):
https://www.lokakuunliike.com/…/sijoitettuina-olleet-karsiv…
Älä anna viranomaisten kirjoittaa historiaa mieleisekseen (LL - 21.9.2018):
https://www.lokakuunliike.com/…/ala-anna-viranomaisten-kirj…
HKI - Rikkinäinen puhelin esteenä lastensuojelun tuelle (LL - Miero - 19.5.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/hki-rikkinainen-puhelin-est…
HKI: lastensuojelu ei osaa soittaa puhelimella asiakkaille (LL - Miero - 19.10.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/hki-lastensuojelu-ei-osaa-s…
Riikka Pyykönen kehittämään moniammatillista työtä perheiden parissa (Socca - 3.9.2012):
http://www.socca.fi/…/riikka_pyykonen_kehittamaan_moniammat…
Huomenta Suomi - Lastensuojelua tiimityönä ja uudella otteella:
https://netti-tv.fi/…/huomenta-suomi-lastensuojelua-…/301381
(Mikä valheellinen vitsi onkaan luoda kuvaa julkisesti utopiasta kuin se jo olisi täällä).
Huomatkaa johtava sosiaalityöntekijä Pyykösen halu havaita muiden näkökulmiaa ja tehdä yhteistyötä moniammatillisesti, kun hän puhuu julkisesti kehuen lastensuojelun palveluja.
Helsingin lastensuojelussa ovat johtavat sosiaalityöntekijät Riikka Pyykönen (Maunula) ja Tiina Nurminen (Malmi) rajoittaneet 11-vuotiaan lapsen yhteydenpitoa kokonaiseen sukuun huostaanoton yhteydessä kolmeksi kuukaudeksi. Virallinen kirjallinen valituskelpoinen yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös tehtiin lapsen äidille äidin tätä vaatiessa ja sen sisältöön kirjattiin myös ilmoittamatta tästä äidille tai äidin suvulle rajoitettavan lapsen oikeutta tavata sijoituksen aikana äidin sukua.
Äidin sukulaisille, lapsen isovanhemmille, tädille ja muille läheisille ei ilmoitettu yhteydenpidon rajoittamisesta, heidän nimiä ei mainita päätöksessä ja heiltä ei ole kysytty vastustavatko he päätöstä. Myöskään lapsen mielipidettä ei ole selvitetty sillä perustelulla, että sosiaalityöntekijät ovat taasen katsoneet, ettei lapsen mielipidettä tule heidän mielestään selvittää tällaiseen laajaan monien ihmisoikeuksia koskevaan asiaan, koska lapsi on alle 12-vuotias. Lapsi on puoli vuotta alle 12-vuotias.
Yhteydenpidon rajoitusta koskevassa päätöksessä lukee:
"Lapsi tapaa äidin puolen sukua ollessaan äidin luona."
Suku, joka ei saanut valituskelpoista päätöstä, on päättänyt silti valittaa lapsen saamasta kohtelusta sosiaalityöntekijä Pyyköseltä ja Nurmiselta muistuttamalla Helsingin sosiaalitoimeen ja kantelemalla Eduskunnan oikeusasiamiehelle sosiaalityöntekijöiden toiminnasta. Äiti liittää nämä muistutukset ja kantelut valitukseensa Helsingin hallinto-oikeudelle yhteydenpidon rajoittamisesta.
Äiti ja hänen sukunsa jäsenet katsovat, ettei toiminta ole ollut lastensuojelulain mukaista, sillä lapsella on oikeus lastensuojelulain mukaan huostaanoton aikana tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä (LsL 54 § 1 mom).
Lisäksi he katsovat, ettei yhteydenpidon rajoituksen päätöksentekoon ole ollut lain mukaisia velvotteita, sillä yhteydenpitoa saa lastensuojelulain mukaan rajoittaa VAIN, jos:
1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä tai
2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle tai
3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai
henkilöstön turvallisuuden vuoksi tai
4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
He myös katsovat, että koska lapsen mielipidettä ei ole kysytty lapselta, ei toiminta ole lastensuojelulain mukaista, sillä lastensuojelulain mukaan lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä ERITYISTÄ huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin (LsL 5§).
He myös tahtovat avata lakia Helsingin lastensuojelulle tuoden esille kuinka se määrää, että lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä VAIN, jos se vaarantaa lapsen terveyden tai kehityksen tai jos selvittämättä jättäminen on ILMEISEN tarpeellista. Missään kohtaa laissa ei mainita kahdentoistavuoden iän olevan rajapyykki, joka vasta velvoittaisi selvittämään lapsen mielipiteen. Päinvastoin laki velvoittaa viranomaisen selvittämään lapsen mielipiteen lapsen iän huomioon ottaen. Laki jopa velvoittaa viranomaista ottamaan huomioon lapsen mielipiteen. Ikä 12 ei liity näin ollen millään tavalla lapsen kuulemiseen kuulemisvelvoitetta eväten. Se liittyy lapsen oikeuteen puhevaltaan, joka niin ikään löytyy laista: "Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa." Lapsen suku katsoo lapsen mielipiteen selvittämisen, ja lapsen oikeuden puhevaltaan esim. huoltajan ohella olevan täysin eri asioita ja ettei lastensuojelu ole toiminut lain mukaan, kun ei ole selvittänyt lapsen mielipidettä siitä tahtooko hän ottaa vastaan vieraita. Suku huomauttaa myös ministeri Saarikon todenneen juuri, että lasta on kuultava sijaishuollossa. Suku on varma, että lapsi tahtoisi kutsua heitä vierailulle ja ottaa heitä vastaan vieraakseen tai käydä vaikka heidän kanssa syömässä ravintolassa tai elokuvissa tai vaikka vain kävelyllä.
Suku katsoo, ettei lastensuojelun sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen ole kunnioittaneet myöskään perustuslakia, jonka mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, joiden tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti (Perustuslaki 6§).
Lapsen yhteydenpitoa isänsä sukuun ei ole päätöksessä rajoitettu mitenkään ja myös tästä äidin suku on ihmeissään, sillä lain mukaan ei ihmisiä saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (perustuslaki 6§). Samaan lakiin he vetoavat todeten, että lapsella tulee olla tasa-arvoiset oikeudet muihin sijaishuollossa kasvaviin lapsiin verrattaessa ja siksi lakia tulee toteuttaa lastensuojelua toteuttaessa.
Lapsen äidin suku katsoo, ettei päätös ole ollut lastensuojelulain mukainen, sillä lain mukaan sijoittajakunnan (erityisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän - Tässä tapauksessa johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurmsen) ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja EDISTETTÄVÄ lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijaishuoltopaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin (LsL 54 § 2 mom). Lapselle on suunniteltu sijoittamista kauas vanhemmistaan ja isoäidistään sekä ystävistään Rusutjärvelle Familarin pienperhekotiin ja Helsingistä ei ole edes etsitty sijoituspaikkaa.
Huostaanottoa ennen sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen eivät ole kartoittaneet lapsen läheisverkostoa ja lapselle ei ole suunniteltu minkäänlaista tärkeitä suhteita ylläpitäviä ja edistäviä tapaamisia ja suku katsoo, että vuosia kestäneeseen vieraannuttamiseen, jota ovat toteuttaneet lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijät olemalla välinpitämättömiä sekä lapsen isä, ei ole toimittu lastensuojelulain ja siitä annettujen ennakkopäätösten mukaisesti, koska eduskunnan apulaisoikeusmies antoi ratkaisussaan (AOA 12.7.2013, 4511/4/11) huomautuksen kaupungin sosiaalityön vastuulliselle johdolle. AOA:n mukaan se, että tapaamisia ei usean kuukauden aikana ole eikä edes suunnitella vanhemman kanssa, on lähtökohtaisesti vastoin lastensuojelulain mukaista edellytystä tukea ja edistää lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa. Jos yhteydenpito olisi ollut lapsen edun vastaista, olisi tullut tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta. AOA 12.7.2013, 4511/4/11 (Eduskunnan oikeusasiamies). Suku katsoo kuuluvansa lapsen tärkeisiin läheisiin suhteisiin ja katsoo lastensuojelulain velvoittavan sosiaalityöntekijät Pyykösen ja Nurmisen lastensuojelua toteuttaessa lapsen etua arvioidessaan kiinnitettämään ERITYISTÄ huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet (LsL 4§).
Suku ei katso yhteydenpidon rajoittamisen ilman perusteluja ja ilman virallista valituskelpoista päätöstä, jossa yksilöitäisiin miksi kenenkin yhteydenpitoa lapseen rajoitetaan, lastensuojelulain mukaisena toimintana, jossa olisi kunnioitettu lapsen tai kenenkään lapsen äidin sukuun kuuluvien lakiin kirjoittettuja ihmisoikeuksia.
Suku valittaa myös siitä, ettei viiden vuoden aikana lastensuojelun sosiaalityöntekijät ole mitenkään tukeneet heidän suhteitaan lapseen vieraannuttamisolosuhteessa ja ettei lapsen ihmisoikeuksia ole näinkään huomioutu lastensuojelutyössä, vaikka vieraannuttamista on pyydetty useilla yhteydenotoilla katkaisemaan. Suku valittaa myös siitä, ettei heidän näkemyksiä ole huomioitu viiden vuoden aikana lapsen elinolosuhteista; äidin kyvystä pitää huolta lapsesta ja isän kyvyttömyydestä vastata lapsen tai kenekään äidin sukuun kuuluvan tarpeisiin isän toimiessa lapsen yksinhuoltajana lastansuojelun sosiaalityöntekijöiden tahdosta.
Suku valittaa myös siitä, ettei isän kotona oleviin ilmeisiin todennettuihin ongelmiin ole annettu tukea jälkikäteen ja ettei ongelmia ole ennaltaehkäisty. Suku valittaa siitä, etteivät Pyykönen ja Nurminen ole tehneet objektiivista työtä väittäessään lapsen isää huoltokykyiseksi ja lapsen edun mukaisesti toimivaksi, kun isä on vuosien ajan monin tavoin ex-puolisoineen kaltoinkohdellut lasta ja viimeisen vuoden aikana useasti heitteille pannut lasta, pyrkinyt juomaan alkoholia ollessaan vastuussa lapsesta ja myös pahoinpidetyään lasta fyysisesti jopa lyöden lasta nk. kättä pitemmällä.
Valitukseen on osallistunut myös äidin psykoterapeutti ja väkivaltatyön asiantuntija, joka ihmettelee sosiaalityöntekijöiden heikkoa kykyä moniammatilliseen yhteistyöhön. Sosiaalityöntekijät ovat kirjauksissaan ja päätöksissään esittäneet lukuisia väittämiä äidin mielenterveydestä ilman konkreettista tutkimusta, ilman keskustelua psykoterapeutin kanssa ja jopa kuullessaan psykoterapeutin eriävän näkemyksen heidän näkemykseensä. Sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen ovat väittäneet heillä olevan oikeus väittää äitiä vainoharhaiseksi ja lapseen vainoharhaisuuden tartuttaneeksi, lasta manipuloivaksi, tunteidensäätelykyvyttömäksi, joka kaataa tunneoireilut lapseensa, epäluuloiseksi, mielivaltaiseksi, tasapainottomaksi, rajattomaksi, lapsen emotionaaliselle ja moraaliselle kehitykselle vaaralliseksi, vedoten mielipiteen vapauteen. Psykoterapeutti on todennut sosiaalityöntekijöiden olevan väärässä ja aiheuttaneen väittämillään äidille posttraumaattisen stressireaktion ja ilmoittanut äidin vaadittua lähetettä mielenterveydelliseen tutkimukseen, osallistuvansa tähän. Psykoterapeutti katsoo äidin kuntoutumisen käännekohdan alkaneen jo kesällä 2017 ja ettei sosiaalityöntekijöitä ole koskaan kiinnostanut äidin todellinen vointi ja ettei sosiaalityöntekijät ole antaneet äidille tietoa lapsen asioiden hoitamisesta ja osallistuttanut äitiä lastensuojelun toteuttamiseen, tukenut äidin vanhemmuutta, tutkinut äidin vanhemmuutta tai toteuttanut objektiivisesti työtään. Psykoterapeutti kat$oo, ettei äidille ole vanhempana annettu edes mahdollisuutta todistaa hyvää vanhemmuuttaan. Väkivaltatyön asiantuntijana hän on kritisoinut sosiaalityöntekijöiden työskentelyä, koska lapselle ei ole annettu jälkeen kokemaansa väkivaltaan isän toteuttamana tarvitsemaansa tukea, vaikka sosiaalityöntekijöille on kerrottu mistä tuen saisi kynnyksettä. Väkivaltatyön asiantuntijana hän on katsonut, että lapsen henkinen kehitys on vaarantunut sosiaalityöntekijöiden päätösten ja toiminan vuoksi. Psykoterapeutti on myös kritisoinut sitä, ettei vanhempien välisiin ilmeisiin ongelmiin ole annettu tukea, vaan johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on todennut jo elokuussa 2017 ettei se kuulu lastensuojelun tehtäviin. Psykoterapeutti katsoo äidin alkuperäisen hoidon tarpeen johtuneen lastensuojelun virheellisestä toiminnasta, valheellisista väittämistä ja leimaantumisesta, joka oli johtanut äidin identiteetin sirpaloitumiseen. Psykoterapeutti myös kritisoi sosiaalityöntekijöiden esimiestä sosiaalityön päällikkö Sanna Teiroa, joka ei suostunut tulemaan tueksi, kun moniammatillinen työryhmä pyysi hänen tukeaan ilmeisiin yhteistyöongelmiin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa. Psykoterapeutti on todennut sosiaalityöntekijöiden Tiina Nurmisen ja Riikka Pyykösen kohdistaman kohtelun äitiin monilta osin asiattomaksi ja työskentelyn lapsen edun vastaiseksi. Hän katsoo, ettei lasta tule huostaanottaa, kun lapsella on hyvä koti äidin luona. Hän on ilmoittanut äidin olevan kykenevä vastaamaan lapsen ikätasoisiin ja olosuhdesidonnaisiin tarpeisiin.
Äiti on mm. valittanut syrjimisestä ja valheellisen ja väärän tiedon eteenpäin viemisestä sosiaalitoimelle sekä myös Helsingin poliisille. Hän on myös valittanut, ettei sosiaalitoimi liiku, kun ilmoitetaan vanhemman päihtymystilasta lapsen seurassa tai heitteille panosta. Äiti on todennut, ettei humalatillaa tai vanhemman olinpaikkaa voi selvittää puhelimitse. Äiti on valittanut samoista aihelmista, joihin hänen psykoterapeuttinsa on ottanut kantaa. Sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro on katsonut vuoden ajan, että äiti valittaa turhasta ja aiheetta ja on myös osallistunut esittämällä tätä väittämää hakemukseen, että äidiltä viedään tiedonsaantioikeus sillä perustelulla, ettei hän tahdo vastaanottaa valituksia ja katsoo äidin kuormittavan lastensuojelua ja lapsen isää turhilla valituksilla. Äidin suku pitää lastensuojelun työskentelyä mielivaltaisena ja lapsen edun vastaisena. Sosiaalityön päällikkö Teiro on siis toiminnallaan hyväksynyt sen, etteivät hänen alaisensa ennaltaehkäise ongelmia, osaa tehdä moniammatillista yhteistyötä ja myös sen, että lapsen pahoinpitelyt hyväksytään lastensuojelussa samoin kuin humaltuminen lapsen seurassa ja myös lapsen toistuvat heitteillepanot. Teiro on hyväksynyt myös sen, että lapselle ei anneta kaltoinkohtelun jälkeen lapsen tarvitsemaa tukea, vaikka pääkaupunkiseudulla on saatavilla ilmainen kynnyksetön tuki lastensuojelullisiin lähisuhdeväkivalta tilanteisiin.
Helsingin lastensuojelu on siis katsonut, että lasta heitteille paneva, pahoinpitelevä, lapsen seurassa humaltuva ja vieraannuttamiseen pyrkivä isä on huoltokykyinen ja tästä valittava äiti on lapselle vaarallinen. Lastensuojelu on siis leimannut kyseisen äidin, kuten tehtiin myös Vilja-Eerika Tarkin elinolosuhteissa, ja hyväksynyt lapsen ilmeisen kaltoinkohtelun.
Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen on todennut 28.8.18 äidille kolmesti tapaamisen lopussa olevansa ammatilainen, koska hän on toiminut lastensuojelulaitoksen johtajana. Kyseisen tapaamisen jälkeen hän teki päätöksen, josta lapsen äidin suku aikoo valittaa. Äiti katsoo, ettei tämä johtava sosiaalityöntekijä Nurmisen lause todista ammattilaisuutta, vaikka sadun kerrontamuodolla on koetettu vaikuttaa äidin ajateluun manipuloivasti. Johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on todennut äidille 28.9.18, että jos KOSKAAN lapsen huostaanottoa puretaan, se tehdään ISÄN kotiin. Äiti on ilmoittanut Pyyköselle, että kun lapsen asiakkuus siirtyy sijaushuoltoon, ei Pyykönen ole tätä päättämässä. Äidin virallinen tukihenkilö, lastensuojelualan työhön ohjaaja, on todennut Pyykösen ja Nurmisen toimineen mielivaltaisesti ja ilmoittavansa auttavansa äitiä sosiaalityöntekijän vaihduttua maineensa puhdistamisessa, jonka Pyykönen ja Nurminen ovat loanneet kostona äidin useisiin valituksiin heistä. Äiti on valittanut Pyykösen voimakkaasta asenteellisuudesta, mikä tuli myös ilmi edellä mainitussa letkautuksessa ja on todennut, että tulevassa lapsen huostaanotto tulee purkaa heti, kun se on mahdollista ja sinne missä lapsella on turvallista ja sinne minne lapsi tahtoo muuttaa. Äiti on pyytänyt tulevalta sijaishuoltopaikalta objektiivista taustatutkimusta lapsen siirtyessä heille sekä voimakasta kotiin päin tehtyä työtä. Familarin palvelujohtaja Petra Huuhilo on todennut, että toimivat vastuusosiaalityöntekijän luomien speksien mukaan ja on luvannut tukensa äidille.
Äiti ei katso Pyykösen näkemystä lastensuojelulain ymmärtämistä osoittavana ja ei katso Pyykösen soveltuvan ollenkaan lastensuojelutyöhön persoonana muutoinkaan. Äiti ei katso johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykösen toimineen lastensuojelun sosiaalityötä koskevan ammattietiikan mukaisesti. Äiti on havainnut Pyykösen soittaneen jokaiseen tahoon, jossa lapsen asiat ovat hoidossa jossain muodossa ja kutsuneen äitiä nimeltä eli antanut tunnistustietoja ja leimannut äitiä negatiivisilla näkemyksillään jokaiseen tahoon. Äiti on ymmärtänyt tämän kostoksi siitä, että äiti on valittanut Pyykösestä. Äiti aikoo jatkaa valittamista ja tahtoo tämän tiedon Pyykösestä julkaistavan, jotta jokainen osaa varoa hänen mielivaltaisuuttaan. Pyykösen toiminnasta ei kannata muistuttaa, koska hän kostaa sen välittämättä jopa lapsesta.
Näin siis taasen kerran, on joku sosiaalityöntekijä käyttänyt mielivaltaisesti valta-asemaansa, loatakseen vanhemman maineen, joka on valittanut hänestä. Samalla taasen on jopa vaarannettu lapsen kehitys altistamalla lapsi kaltoinkohtelulle sosiaalityöntekijän subjektiivisen tykkäämisen toista vanhempaa kohtaan vuoksi. Helsingin lastensuojelu ei nähtävästi mitenkään opi virheistä. Ironista olosuhteessa on, että johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen on ollut suunnittelemassa Helsingin lastensuojelun laatusuosituksia, kertomansa mukaan tuonut läheisneuvonpidon Suomeen ja myös työskennellyt Soccalla suunnittelemassa moniammatillista yhteistyötä. Johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen on todennut äidille jostain syytä katsovansa tärkeänä todeta, että monia vanhempia, joita aiheetta on syytetty lapsen seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, tukenut Anu Suomela on VAIN objektiivisuuteen kykenemätön ja lastensuojelua leimaava. Äiti katsoo, ettei Nurmisen tietämys ole objektiivista tässäkään asiassa ja katsoo Nurmisen olevan kyvytön kehittämään työtään rakentavasta kritiikistä tämän vuoksi. Nuriminen on myös saanut huomautuksen äidin tukitaholta tunneanalysoinnista, kun Nurminen väitti äitiä lasta manipuloivaksi ja perustelu tätä todeten, että hänellä on sellainen "tunne". Molemmat Pyykönen ja Nurminen ovat olleet 30 vuotta lastensuojelualalla töissä, johtavat avohuollon yksiköä ja nauttivat vs. perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Maarit Sulavuoren sokeaa luottamusta tai sitten Sulavuorikaan ei välitä lasten oikeuksista. Mahdollisesti Sulavuorikaan ei tunne lastensuojelulakia, kun ilmeisesti sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro tai lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski eivät tätä myöskään tunnusta velvoitteeksi lastensuojelulle toteuttaa työssään.
Äiti pohtii sukunsa kanssa kuinka monta vuotta lapsen tulee sietää täydellistä mitätöimistään ja voiko mistään todella saada apua näin törkeään lapsen kaltoinkohteluun kunnan taholta.
Pyykönen ja Nurminen eivät ole suostuneet koskaan
tapaamaan lasta ja äitiä yhdessä äidin useista pyynnöistä huolimatta. Pyykönen on todennut äidin manipuloivan lasta toimimaan jotenkin, jos he tapaisivat äitiä ja lasta yhdessä, ja ilmoittanut tietävänsä tämän koskaan tapaamatta äitiä ja lasta yhdessä ja kenenkään tällaista näkemystä esittämättä, jotka ovat nähneet äidin lapsen kanssa. Tällaista toimintaa katsoo sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro lastensuojelun tarkoituksenmukaisena toimintana.
Lapsi on huostaanotettu vastoin tahtoaan ja odottaa sijaishuoltopaikan määräytymistä. Hänen piti odottaa sitä huoltokykyiseksi määritellyllä isällä, mutta hänet jouduttiin siirtämään Oulunkylän vastaanotton Punapirttiin isän juotua syntymäpäivänsä kunniaksi koko iltapäivän ja illan alkoholia sen sijaan, että olisi pitänyt lapsesta huolta. Sosiaalipäivystys ei suostunut ennaltaehkäisemään ongelmia. Pyykönen ja Nurminen katsoivat, että lasta ei huostaanoteta, jos isä vastustaa huostaanottoa. Isää puhutettiin vuoden ajan suostumaan huostaanottoon luvaten isälle ja isän asianajajalle juuri ennen huolto-oikeuden käyntiä kirjaus, jossa syytetään äitiä kaikesta, jopa isän lapseen kohdistamasta kaltoinkohelusta. Tätä on jatkettu huostaanotto päätöksen jälkeen ja äitiä syytetään konfliktin aiheuttamisesta, koska äiti soitti sosiaalipäivystyksee ja pyysi lapsella apua, kun isä päätti alkoholilla juhlia syntymäpäiväänsä. Isä ei ollut seuraavana aamuna huoltokykyinen ja ei kyennyt nousemaan vuoteestaan lapsen kouluaamuna. Lapsi on pyytänyt isää perumaan päätöksensä ja ilmoittaa vastustavansa huostaanottoa sekä huostaanottopaikkaa.
Isä on ilmoittanut lapselle, ettei päätöksensä peruminen ole enää mahdollista. Isä on kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä äidin kanssa jo neljä vuotta ja kieltäytynyt huomioimasta lapsen tahtoa saada tavata äitiään laajemmin ja asua lopulta äidillään pääasiallisesti ja Pyykönen on katsonut isän tukevan äidin suhdetta näin lapseen. Äiti ei pidä Pyyköstä kykenevänä olemaan tietoisesti läsnä todellisuudessa ja katsoo, ettei Pyykönen ymmärrä kenenkään etua lapsensa asiassa. Äidin koko suku on samaa mieltä äidin kanssa sekä myös äidin psykoterapeutti ja virallinen tukihenkilö, joka on lastensuojelutyön työhön ohjaaja myös koulutukseltaan. Lastensuojelu on ollut välinpitämätön lapsen lukuisista kirjeistä, joissa hän kertoo kaltoin kohtelusta isän kotona ja pyytää apua.
Väkivaltatyön asiantuntija on todennut suureksi huolekseen isän kyvyttömyyden kasvaa lapsen tarpeiden tasolle, jos isä ei kykene tunnistamaan vastuutaan omasta toiminnastaan ja hakemaan apua. Hän on todennut isän olevan vastuussa aikuisena omista teoistaan ja tuonut näinkin eriävän näkemyksensä Pyykösen ja Nurmisen väittämiin, joiden mukaan äiti on vastuussa isän toiminnasta. Hän katsoo isän olevan lapselle vaarallinen. Äiti katsoo, ettei Helsingin lastensuojelussa osata ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, vaan lapseen kohdistettua kaltoinkohtelua hyväksytään mielivaltaisesti henkilökohtaisen tykkäämisen vuoksi tai sosiaalityön omien virheiden peittelemiseksi, kun ennaltaehkäisevää ja väkivaltaa katkaisevaa tukea ei ole annettu. Tämän lisäksi lapseen kohdistetaan vieraannuttamista eli väkivaltaa aiheettomilla yhteydenpitoa rajoittavila päätöksillä. Väkivaltatyön asiantuntija ihmettelee, miksi lastensuojelu katsoo äitiä, joka tahtoo suojella lasta, lapselle vaaralliseksi, mutta tähän johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen ei ole antanut konkreettista vastausta.
Oulunkylän vastaanoton Punapirtti ei ole kannustanut lasta mitenkään kutsumaan vieraita yli kuukauden kestäneen sijoituksen aikana. Äiti huomautti tästä heille.
Lapselle ei kuukauteen kerrottu edes hänen oikeudestaan saada liikkua ulkona ja hänen täytyi istua laitoksessa sisällä, kunnes Pyykösen ja Nurmisen parjaama äiti kysyi Punapirtistä onko lapselle liikkumisen vapautta rajoittava päätös ja pyysi lasta ohjattavan myös ikätasoisesti ulkoilemaan.
Lapsi ei ole myöskään juurikaan saanut tavata kavereitaan koulupäivän jälkeen, vaan joutuu koulusta liikkumaan taksilla laitokseen opintojen päätyttyä.
Äiti on myös pitänyt huolta lapselle sääolosuhteisiin sopivien vaatteiden hankkimisesta, koska yksinhuoltaja isä, sosiaalityöntekijät Pyykönen ja Nurminen tai Punapirtin lapsen kolme omaa työntekijää eivät tästä välittäneet myöskään.
Nurminen on kiusannut äitiä mm. jättämällä tekemättä ruokarahapäätöksiä, kun lapsi on ollut ollut äidillä sekä myös laittamalla äidin odottamaan soittoja, joita hän ei ole toteuttanut. Äiti on todennutkin, ettei usko mihinkään mitä Nurminen sanoo, koska Nurminen ei ole toiminut äidin luottamuksen arvoisesti.
Tämä on Helsingin lastensuojelu.
Täällä mieron tiellä totean, ettei helsinkiläisten tulisi luottaa Helsingin lastensuojelun Malmin tai Maunulan avohuollon lastensuojelullisiin palveluihin, koska niitä johtavat johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen ja johtava sosiaalityöntekijä Tiina Nurminen. Myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulee ansaita luottamus.
Kaikki se tieto, mikä on myös viimeaikoina ilmennyt valtamediasta lastensuojelun alennustilasta, ei oikeuta sosiaalityöntekijöitä ansaitsemaan luottamustamme.
On harmi, että nk. sairas hedelmä puussa, sairastuttaa koko puun. Siksi olisi tärkeää miettiä kuka saa tehdä lastensuojelullista sosiaalityötä. Myös muumiotaudista kärsivän omenapuun sairastuneet hedelmät on hävitettävä.
Lapsen isä vieraannuttajana ei ole vastustanut tietenkään lapsen oikeuksien rajoittamista äitinsä sukuun laajasti ja leijuu leijana siinä oikeutuksessa, jonka ovat Pyykönen ja Nurminen oikeuttaneet hänelle lapsen kaltoin kohteluun.
Suosittelen kantelemista eduskunnan oikeusasiamiehelle mielummin vastaavissa olosuhteissa, koska edes AVI:n ei välttämättä voi luottaa. Monelle vanhemmalle on kostettu kantelu AVI:lle tietonsaantirajoituspäätöksellä. Kyseisen lapsen asioissa Etelä-Suomen aluehallintovirasto on väittänyt, ettei Helsingin lastensuojelu ole koskaan tehnyt virheen virhettä.
Lue myös:
Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://thl.fi/…/sijai…/rajoitustoimenpiteet-sijaishuollossa
Yhteydenpidon rajoittaminen (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://thl.fi/…/rajoitustoimen…/yhteydenpidon-rajoittaminen
Puurot ja vellit sekaisin lapsen mielipiteen huomioimisessa lastensuojelussa (US - Elena Uusitalo - 18.1.2014):
http://elenamariauusitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158673-p…
Väitös: Lapsen oikeudet eivät tule huomioiduksi oikeuskäsittelyissä (LL - 29.5.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/vaitos-lapsen-oikeudet-eiva…
Talentia julkaisi huonosti toteutuvasta lasten oikeusturvasta ja lastensuojelutyön ylimalkaisuudesta (LL - 10.7.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/talentia-julkaisi-huonosti-…
Tee kantelu aviin ja oikeusasiamiehelle! (LL 17.9.2018):
https://www.lokakuunliike.com/…/tee-kantelu-aviin-ja-oikeus…
Sijoitettuina olleet kärsivät aikuisiällä psyykkisistä häiriöistä muita useammin (LL - 10.9.2018):
https://www.lokakuunliike.com/…/sijoitettuina-olleet-karsiv…
Älä anna viranomaisten kirjoittaa historiaa mieleisekseen (LL - 21.9.2018):
https://www.lokakuunliike.com/…/ala-anna-viranomaisten-kirj…
HKI - Rikkinäinen puhelin esteenä lastensuojelun tuelle (LL - Miero - 19.5.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/hki-rikkinainen-puhelin-est…
HKI: lastensuojelu ei osaa soittaa puhelimella asiakkaille (LL - Miero - 19.10.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/hki-lastensuojelu-ei-osaa-s…
Riikka Pyykönen kehittämään moniammatillista työtä perheiden parissa (Socca - 3.9.2012):
http://www.socca.fi/…/riikka_pyykonen_kehittamaan_moniammat…
Huomenta Suomi - Lastensuojelua tiimityönä ja uudella otteella:
https://netti-tv.fi/…/huomenta-suomi-lastensuojelua-…/301381
(Mikä valheellinen vitsi onkaan luoda kuvaa julkisesti utopiasta kuin se jo olisi täällä).
RSS Feed
