
Lapsen oma vastuusosiaalivirkailija sijaistava sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro oli delekoinut lasta koskevan lapseen kohdistetun väkivallan lastensuojeluilmoituksen käsittelyn lapsen perhetyöntekijöille.
Äiti oli huolissaan, koska lapsi oli selkeästi shokissa soittanut äidilleen edellisenä iltana jälkeen käsittelyn klo 19:30 aikoihin ja kertonut, että hänelle olivat isä ja isän johtava lääkäri puoliso sanoneet, että hän joutuu laitokseen. Lisäksi lapsen koulukaverin äiti oli sanonut lapselle, että lapsi joutuu laitokseen ja ei varmasti pääse ikinä äidilleen ja että äiti tahtoo vain isälle pahaa. Äiti oli luonnollisesti huolissaan lapsestaan ja pohti, olivatko sosiaaliohjaajat asettaneet lapsen sellaiseen olosuhteeseen, että olivat pakottaneet lapsen kertomaan heille miten johtava lääkäri oli usean tunnin ajan höykyttäntä verbaalisesti, riisunut väkisin, pakottanut suihkuun alusvaatteisillaan ja suihkuttanut kasvoille vettä, johtavan lääkärin itse ollessa tilanteessa läsnä. Äiti ihmetteli miksi lapsi oli jätetty yksin kriisiinsä eli olosuhteeseen, jossa hänelle oli ilmoitettu lapselle kärsimystä aiheuttavasta muutostilasta ilman ammatillisesti pätevää kriisitukea.
Kirjausta ei oltu suoritettu.
Äiti kertoi Heikuralle, että oli ollut yhteydessä Nymannin sekä Koljosen esimieheen Johtava ohjaaja Riitta Korhoseen, joka oli todennut olevansa kiireinen ja vastaavan äidin kysymyksiin viimeistään huomenna. Äiti kertoi tarvitsevansa tietoa mahdollisimman pian ja pyysi Heikuralta Nymannin ja Koljosen puhelinnumeroita.
Yllättävästi sosiaaliviranomainen Katja Heikura ei suostunut äidille puhelinnumeroita antamaan. Kun äiti kysyi miksi, ei Heikura suostunut perustelemaan päätöstään. Äiti kysyi onko Heikura johtava sosiaalivirkailija ja Heikura vastasi ettei ole. Äiti totesi, ettei Heikuralla silloin ole oikeutta edes tehdä noin vain tietojensaantirajoituspäätöstä ja vielä perustelematta päätöstään. Äiti kertoi Heikuralle, että hallintolain mukaan Heikuran tulee kyetä viranomaisena perustelemaan toimintansa ja vielä niin, että päätöksen vatsaanottaja ymmärtää perustelun. Heikura ei suostunut perustelemaan.
Heikura ilmoitti, että suostuu vain viemään yhteydenottopyynnöt sosiaaliohjaajille. Äiti ihmetteli tätä ja totesi, että jos hän soittaa sosiaali- ja terveysviraston vaihteeseen, hän saa kyllä yhteystiedot sieltä. Heikura väitti, että vaihde voi vain yhdistää äidin Nymannille tai Koljoselle.
Äiti ei voinut suostua muuhun kuin Heikuran päätökseen ja lopetti puhelun. Äiti soitti sosiaali- ja terveysviraston vaihteeseen ja sai sosiaaliohjaajien puhelinnumerot. Tämän jälkeen äiti soitti uudelleen Heikuralle tiedottaakseen, että oli saanut yhteystiedot sosiaali- ja terveysviraston vaihteesta.
Heikura ei siis suostunut antamaan äidille lapsen perhetyöntekijöiden yhteystietoja, mutta ei suostunut kertomaan miksi. Äiti jopa kysyi Heikuralta:"Ketä sie nyt suojelet tällaisella toiminnalla ja miltä." Heikura totesi, ettei suojele ketään.
Heikura myös totesi, että hänen haluttomuudestaan antaa numeroita voidaan keskustella myöhemmin Kivikon avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Carita Heinäsmäen kanssa, joka tosin ei ole lapsen sosiaalivirkailija, ei ole lapsen vastuusosiaalivirkailijan esimies, sillä lapsen sosiaalivirkailija on Caritan esimies, ja joka ei ole Katja Heikuran esimies sillä Heikuran esimies on Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen.
Äiti jäi ihmettelemään Heikuran toimintaa ja totesi, että johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustosen johtavuuden ote selkeästi näkyy yhä. Intuition varassa toimitaan siis siitäkin huolimatta, että äiti on huomauttanut Mustoselle intuition varassa toimimisen vaaroista ja toiminta pysyy epäloogisena. Lapset ovat siis vaarassa.
Onhan se järkyttävää, jos tieto ei saa kulkeutua eteenpäin ja tiedon kulkeminen koetetaan estää.
Järkyttäväähän on, että kun vanhempi koettaa suojata lastaan väkivallalta, ei lastensuojelu edes suostu antamaan niiden ihmisten yhteystietoja vanhemmalle, joka on lapsen oikeudellisessa prosessissa eli lastensuojeluasiakkuudessa, oikeutettu toimimaan lapsen äänenä sekä yhtenä asiantuntiana lapsen olosuhteista.
Heikura totesi, ettei hän voi ottaa mihinkään asiaan kantaa, koska hän ei tunne lapsen tapausta. Mitä Heikuran tulee tietää mielestään, jotta hän suostuu antamaan vanhemmalle yhteystiedot, jotka kukavain saa sosiaali- ja terveysviraston vaihteesta?
Täällä Mieron tiellä joutuu toteamaan, ettei mikään näytä muuttuvan lastensuojelussa. Paitsi tosiaan palvelu sosiaalityön päivystyksessä on muuttunut asiallisemmaksi. Äidin tekemät muistutukset ovat kantaneet hedelmää ja sosiaalityöntekijöiden turhat omat kommentit ovat vähentyneet selkeästi. Sosiaalityön päivystyksen työntekijät tekevät yhteistyötä ja pohtivat yhdessä vanhemman kanssa ratkaisuja mahdollisimman nopean tiedon liikkumisen saavuttamiseksi eri työntekijöiden ja sote-viraston osastojen välillä. Samaan aikaan Heikura ei suostu antamaan edes lapsen perhetyöntekijöiden puhelinnumeroita vanhemmalle.
Heikura lupasi kirjata sen ettei suostu antamaan puhelinnumeroita ja ettei suostu perustelemaan sitä miksi ei suostu antamaan puhelinnumeroita vanhemmalle. Mitenkä hyödyllistä lasten suojelemista tämä tällainen on?
Kummaa on myös, että lastensuojelussa ajatellaan, että jos sosiaaliohjaaja käsittelee lastensuojeluilmoituksen lapsen vastuusosiaalivirkailijan puolesta, tuo lapsen vastuussoiaalivirkailija tekee päätökset lapsen asioista vain tuon sosiaaliohjaajien hänelle antaman toisenkäden tiedon valossa ja jopa sitten siirtää vanhemmalle tuon sosiaaliohjaajien hänelle antaman toisenkäden tiedon, joka onkin sitten jo kolmannenkäden tietoa. Ja jokainen unohtaa tuolloin rikkinäisen puhelimen ja sen ettei näin voi mitenkään tiedonkäsittely olla vastavuoroista, sillä vanhempi ei pääsisi keskustelu yhteyteen lastensuojeluilmoituksen todella käsitelleen kanssa, vaikka muodollinen päätösvastuu eli käsittely olisikin lapsen vastuusosiaalivirkailijalla, joka tosin ei tapaa lasta ja asianomaisia itse.
Tämä on todella kummaa.
Myöhemmin virka-ajan loppumisen lähestyessä 5.4.17 ei Teiro ollut soittanut lupauksensa mukaisesti vanhemmalle. Sosiaaliohjaajat eivät vastanneet soittopyyntöön. Sosiaaliohjaajat eivät vastanneet soittopyyntöön koko viikon aikana edes viestillä, että olivat vastaanottaneet soittopyynnön.
Äiti soitti tarpeenselvitykseen kysyäkseen oliko kirjaus tehty. Tarpeenselvitys kertoi vanhemmalle, että heitä oli ohjeistettu ohjaamaan hänet johtava sosiaalityöntekijä Carita Heinäsmäelle, koska tämä on lapsen sosiaalivirkailija.
Heinäsmäki väitti vanhemmalle olevansa Teiroa sijaistava sosiaalivirkailija, mutta lopulta totesi ettei ole. Hän oli luullut sijaistavan Teiroa, koska oli sijaistanut teiroa tämän lomien aikana ja samassa lauseessa totesi Teiron olleen töissä maanantaista saakka.
Vanhempi kysyi Caritalta Katjan lupaaman perustelun miksi Katja ei antanut perhetyöntekijöiden yhteystietoja.
Carita perusteli:
A) Perhetyöntekijöillä ei ole aikaa vastata
B) Perhetyöntekijät eivät voi antaa vanhemmalle tietoa puhelimessa, koska eivät tiedä kuka vanhempi on.
Vanhempi pohti ihmetellen Caritalle, kuinka Carita oli juuri lukenut hälle perhetyön kirjauksen, vaikkei Carita ole häntä tavannut ja tiedä kuka hän on. Carita ei vastannut. Vanhempi ihmetteli miksi sitten sote-viraston vaihde kykeni antamaan yhteystiedot. Carita ei vastannut.
Vanhemmalla on tiedonsaantioikeus.
Perhetyön kännykkä näyttää saapuvan puhelun puhelinnumeron. Perhetyö pääsee efficaan ja voi tarkistaa täsmääkö yhteystiedot.
Kuinka mikään viranomainen voi hoitaa mitään asiaa puhelimitse, jos meidän on uskoma Caritaa. Kuulihan tutkinnan johtaja Keijo Hyvärinen Helsingin poliisista vs. sos. Anitta Jokista lapsen asiassa puhelimitse ja on hyvin epätodennäköistä, että Jokisen henkilöllisyys tarkistettiin jotenkin tuossa olosuhteessa.
Perhetyöntekijät eivät olleet kuulleet lasta. He eivät edes kysyneet miksi tyttö ei tullut perhetyön tapaamiseen viimekerralla. Teiro ei kuullut lasta ja Carita, joka ei tiennyt kuka on vastuussa lapsen asioista ja uskoi itse olevansa eikä silti ollut lukenut lastensuojeluilmoituksia, ilmoitti lapsen olevan kunnossa ja perhetyön selvittäneen, ettei lapsi ole traumatisoitunut. Hän tiesi tämän vaikka perhetyön kirjauksessa ei lukenut mitään siitä miten oli tutkittu lapsen traumat.
Kukaan ei kuullut lasta ja nähtävästi lapsen kaltoinkohtelu haudataan taas lastensuojelun toimesta tutkimattomana.