
Äiti haki lastensuojelusta apua kesäkuussa 2013 itkien tuoden esille, että lapsen isä kiusaa häntä esittäen hänestä julmia valheita äidin elinpiirissä. Koko äidin suku ja ystäväpiiri koetti tukea äitiä olemalla yhteydessä lastensuojeluun ja tuoden esille saman mitä äiti kertoi. Lastensuojelu ei välittänyt äidin äänestä tai äidin laajan läheisverkoston äänestä ollenkaan.
Syy lastensuojelun toiminalle oli se surullinen seikka, että lapsen tarpeenselvittäjä Vuosaaren lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Iitu Kuusniemi olikin sukua lapsen isän uudelle puolisolle, joka on ammatiltaan johtava lääkäri. Nämä kaksi seikkaa hukuttivat alleen äidin äänen, äidin läheisten äänen sekä lapsen todellisen tarpeen saada elää normaalia elämää. Johtava lääkäri sukulaisensa kanssa johti lastensuojelun avohuollon näkemään äidin huonoksi äidiksi.
Lapsen ensimmäinen avohuollon työntekijä oli vanhan koulun lastensuojeluviranonmainen; epäkunnioittava vanhepia kohtaan, vihamielinen ja jäykkä, tunne kylmä ja asemassaan välinpitämätön vanhempien huolista. Hän osoitti suoraa halveksuntaa äitiä kohtaan ja ilmoitti, ettei toimi, jos äiti ei tee kirjallista lastensuojeluilmoitusta ja kun äiti teki, ilmoitti, ettei aio edes lukea niitä. Hän oli vs. sos. Anne-Elena Vatjus.
Vatjus ei voinut jatkaa lapsen vs. sos.:liana, kun äiti muistutti ja äidin muistutukseen osallistui Helsingin idän psyk. polin sosiaalityöntekijä, joka totesi Vatjuksen työotteen sopimattomaksi. Idän psyk.polilla keskusteltiin jo tuolloin Helsingin lastensuojelun toiminnasta ja yleisesti puhuttiin potilaiden kanssa siitä, että lastensuojelu sairastuttaa lapsien vanhemmat toiminnallaan.
Tuota ennen äidille oli selvinnyt, että tarpeenselvityksessä johtava sosiaalivirkailija Kuusniemi puhui työryhmille (tarpeenselvitys & avohuolto) äidistä leimaamaan sävyyn ja haukkui äitiä, koska äiti oli muistutuksessa nätisti kysellyt tarkasti psykiatrisen sairaanhoitajansa kanssa yhdessä kirjoittamana toimiko Kuusniemi oikein, kun kuuli lasta ilmoittamatta lapsen vanhemmalle. Tämä asiallinen muutaman lauseen kysymys oli Kuusniemen mielestä riitaisaa ja sai Kuusniemen kolleegat kertomaan äidille 20.12.13 äitiä haukkuen riitaisaksi, perustellen oikeudekseen haukkua äitiä tällaiseksi, koska Kuusniemi oli määritellyt äidin tällaiseksi koko työryhmässä kertoen, että äiti oli tehnyt muistutuksen. Niin lastensuojelukäsikirjahan ohjeistaa, että vanhemmalle on kerrottava missä lapsi on, mutta Kuusniemen esimies totesi, että THL on väärässä.
Äiti oli leimattu ja alistettu Kuusniemen toimesta. Leimaaminenhan on vakavaa henkistä väkivaltaa ja täysin sosiaalitoimen toimintaohjeistusten vastaista. Lisäksi Kuusniemeä velvoittaa salassapitovelvollisuus, mutta Kuusniemipä ei osannut olla hiljaa työrymässään, vaan laittoi juorun liikkeelle mustamaaltakseen äidin. Hän myös salasi äidiltä sukulaisuussuhteensa isän puolisoon, vaikka asiasta olisi pitänyt ilmoittaa äidille.
Vatjuksen vaihduttua tuli nuori vs. sos. Laura Laine sekä hänen juuri esimiespallille noussut fallinen johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse. Näitä kumpaakaan ei kiinnostanut miten äitiä oli jo aimmein kohdeltu. Isä oli määritelly Vatjuksen aikana äidin hulluksi ja kertonut, että hänen puolisonsa, joka on johtava lääkäri, on määritellyt äidin hulluksi ja hänen asianajajansa Ilse Lehtimaja Asianajajatoimisto Asianaisista on määritellyt äidin hulluksi. Nämä molemmat siis olivat määritelleet äidin hulluksi isän kertoman perusteella.
Vatjus ei välittänyt siitä, että vanhempien yhteistapaaminen lastensuojelun kanssa alkoi niin, että isä käveli fallisesti huoneeseen sisään ja ilmoitti, että kaikki ovat määritelleet äidin hulluksi ja että lastensuojelun tulisi ymmärtää, että koska johtava lääkäri, joka on isän puoliso ja isän etua hakeva asianajaja, ovat määritelleet äidin hulluksi, tulee lastensuojelunkin todeta, että äiti on hullu.
Hulluksi haukkuminenhan on henkistä väkivaltaa. Ihmisen leimaaminen hulluksi, on henkistä väkivaltaa. Vatjus ei välittänyt tästä. Eivätkä myöhemmin Laine tai Weck-Näse tai avohuollosta sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio. Heitä ei haittaa se, että henkinen väkivalta aiheuttaa sen uhrille vakaviakin mielenterveysongelmia. He eivät välittäneet äidistä tai lapsen tarpeesta saada itselleen mielenterveydeltään terve äiti.
Tätä seurasi kesällä syytökset, jotka verhoutuivat useisiin valheisiin, joita esitti lapsen isän uusi puoliso. Äiti sai isältä vihaisia puheluita, koska johtava lääkäri oli väittänyt äidin huutaneen hänelle. Paikalla oli tosin lapsen kummisetä, joka lähetti lastensuojeluun (isäkin sai siis tämän) lausunnon, ettei äiti ollut huutanut isän puolisolle tai koettanut estää lapsen ja isän uuden puolison tervehtimistä. Tämäkään ei kiinnostanut lastensuojelua Vuosaaressa, vaikka selvisi, että johtava lääkäri koetti saada valheitaan esittämällä riitaa isän ja äidin välille.
Johtava lääkäri kirjoitti lastensuojeluun, että on hankkinut heidän kotiin turvalaitteet ja kertonut lapselle, että ne on hankittu, jotta häntä voidaan suojella äidiltä. Samaan aikaan hän syötti lapselle äidiltä kysymättä allergia lääkkeitä lapsen psykosomaattiseen kutinaan edes suorittamatta kliinisiä tutkimuksia, joista myöhemmin selvisi, ettei lapsella ole allergioita. Lapsi kertoi äidille pelkäävänsä isän uutta naista, koska tämä tuijotti lasta vihaisesti ja kirosi, ja johtava lääkäri kirjoitti lastensuojeluun, että lapsin pelkää hänen myrkyttävän lapsen ja tämän olevan todiste, että äiti manipuloi lastaan. Missään vaiheessa johtava lääkäri ei ole miettinyt, että ehkä lapsi pelksi häntä sen tähden miten hän kohteli lasta.
Tämä johtava lääkäri käveli milloin rinta rottingilla "minä tiedän asenteella" lastensuojelun eteen, milloin peloissaan "äiti on vaarallinen" ja milloin hymyillen kertoen "Hänessä ei ole mitään vikaa ja lapsen isäkin on täydellinen". Pahimmillaan hän uhriutui lapsenkin edessä ja kertoi, kuinka hänellä on ollut vaikeaa lapsen kanssa, koska lapsi on lyönyt ja purrut häntä, mutta kuinka hän on aina kohdellut lasta mitä kauneimmin ja arvostavimmin. Sitä johtava lääkäri ei kieltänyt, etteikö lapsi reagoisi aikuisiin, hänen kirjoituksissaan äiti, joka ei juurikaan ollut lapsen elämässä enää, oli syypää lapsen käytökseen isän kotona.
Laine ja Weck-Näse söivät tämän näytelmän ja osallistuivat siihen rooleissaan jopa mukaan. Laine syytti äitiä lääkeiden väärinkäyttäjäksi yhdessä lapsen isän ja isän puolison kanssa ja lähetti äidin A-klinikan tutkimuksiin, vaikka äidin kaikki läheiset totesivat, ettei äiti käytä päihteitä väärin ja äidin psykiatrinen tahokin ihmetteli, että mitä lääkkeitä äiti käyttäisi väärin, kun ei äidillä ole lääkkeitä, joita voisi käyttää väärin. A-klinikka totesi, ettei äiti ole päihteiden väärinkäyttäjä.
Tämä oli Laineen ja Weck-Näsen mielestä vanhemmuuden tukemista Vuosaaren lastensuojelussa. Heidän mielestään, kun johtava lääkäri huoltajuuskiistatilanteessa, jonka isä laittoi alulle johtavan lääkärin ja asianajansa neuvosta (lääkäri totesi, että vain niin pääset äidistä eroon kokonaan - isä kertoi äidille), ilmoittaa nähneensä äidin (jopa 10 sekunnin ajan selästäpäin muutaman metrin päästä) sekavassa mielentilassa Vuosaaren metron läheisyydessä (myöhemmin korjasi Columbuksen kauppakeskukseksi) klo 18:00 aikaan ja äidin koko suku ja läheiset ovat sähköposten yhteydessä lastensuojeluun ja tuovat esille, että johtavan lääkärin väite on kiusantekoa, väittää lastensuojelu äidin kaikkia läheisiä kyvyttömiksi objektiivisuuteen eli puolueellisiksi. Jopa äidin miesystävä, joka oli tuona ajankohtana äidin kanssa oli valehtelija lastensuojelun mielestä.
Selvisi, että äiti ei ole päihteiden väärinkäyttäjä, mutta tuolloinkaan eivät Laine ja Weck-Näse mitenkään tahtoneet havaita, että johtava lääkäri oli kaikessa johtavuudessaan johdatellut heidät kiusaamaan äitiä ja syyttelemään äitiä ja syylistämään äitiä ja laittaamaan turhan tutkimuksen eteen. Laine vain nakkeli niskojaan ja Weck-Näse klatsoi äitiä nenänpieltä pitkin.
Jotta Laine sai kiusattu äitiä oikein kunnolla, hän seuraavaksi yhtyi johtavan lääkärin sekä lapsen isän vihjailuihin, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi. Laine ei tavannut äitiä tai lasta, vaan suoraan kertoi näkemyksensä (jonka oli kuvitellut työhuoneessaan) poliisille ja tästä seuraavaksi teki suoraan rikosilmoituksen äidistä Helsingin poliisin seksuaalirikosyksikköön.
Laine tavatessaan äitiä moniammatillisessa palaverissa äidin psykiatrisen hoitotahon kanssa ei osoittanut minkäänlasta kiinnostusta vieläkään omaa vastuuasemaansa kohtaan, eikä kysynyt psykiatriselta taholta milloinkaan miten hän voisi tukea äitiä vanhemmuudessaan. Laine oli tullut palaveriin leimatakseen äidin ja ilmoitti äidin sairaanhoitajan, lääkärin sekä äidin äidin läsnäollessa, että on tehnyt äidistä rikosilmoituksen ja että on saanut jo koko Vuosaaren lastensuojelun 12-päisen työrymän uskomaan 100%:tin varmuudella, että äiti on käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi.
Leimaaminenhan on julminta henkistä väkivaltaa mitä ihmistä kohtaan voi tehdä. Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei kuitenkaan välittänyt vähääkään siitä miten hänen alaisensa kohtelevat vanhempia, vaikka poliisitutkimus totesi, ettei ole mitään syytä epäillä, että äiti käyttäisi lastaan seksuaalisesti hyväksi. Laine on leimannut äidin koko Vuosaaren lastensuojelussa ja väittänyt äidin olevan lastaan seksuaalisesti hyväksikäyttävä. Laine ei pyytänyt ikinä aneeksi. Laine ei itseasiassa äitiä muutaman kerran vastaan kävellessään ole edes tuntevinaan äitä, jota kohteli näin. Laine kävelee ylpeänä niskojaan nakellen välittämättä siitä, ettei äiti ole päässyt henkisesti tapahtumasta ylitse vieläkään, vaikka tapahtumasta on jo yli kaksi vuotta. Äidillä on vakavia sosiaalisten tilanteiden pelkoja, ahdistusta, masennusta jne...
Eipä tässä kaikki, Laine väitti myös äitiä itsetuhoiseksi, vaikka äidin psykiatrinen hoitotaho totesi Laineelle, ettei äiti ole itsetuhoinen. Laine tahtoi riidellä tästäkin asiasta psykiatrisen hoitotahon kanssa ja väitti psykiatrisen hoitotahon tehneen virheen, koska tämä ei suostunut uskomaan Lainetta, joka väitti kontaktoitumatta äitiin, äidin olevan itsetuhoinen. Idän psykiatrisen poliklinikan ylilääkäri Aija Anttila totesi, ettei virheitä ole tehty ja tämänkin jätti kirjaamatta johtava sosiaalityöntekijä Weck-Näse. Ja tätäkään ei pyytänyt äidiltä anteeksi Laineen esimiehet. Laineen esimiehet antoivat näin toiminnallaan ymmärtää, että lastensuojelulla on oikeus leimata vanhempia, jotka eivät ole itsetuhoisia itsetuhoiseksi. Äiti oireilee tämänkin vuoksi. Hän pelkää tuntematomia ihmisiä, eikö kykene luomaan uusia ihmissuhteita.
Ei tässäkään kaikki. Lainehan myös väitti äidin olevan psyykkisesti ja fyysisesti vaarallinen niin lapselle, lapsen isälle, kuin myös isän puolisolle. Kaiken lisäksi Laine väitti oikeudessa valan alla äidillä olevan symbioottinen suhde lapseensa, koskaan tosin tapaamatta lasta ja äitiä yhdessä ja ilman että mikään objektiivinen taho tätä olisi koskaan ilmaissut. Väitteen takanahan mahdollisesti oli taasen isän uusi puoliso, johtava lääkäri (yksityisellä taholla, joka tarjoaa myös lastensuojelullisia palveluita), joka tietää uusimmat lastensuojelun "muotisanastot", joilla erotetaan lapsen vanhemmistaan. Hän väitti tuomarille, että hänellä oli väitteelleen todisteita vaikka mitä, mutta kertoi, ettei kykene muistamaan niitä.
Laineen jälkeen kuultiin oikeudessa vuorostaan Lassilan lastensuojelusta vs. sos. Anitta Jokista, joka totesi, ettei Laine ole väitteensä taakse suorittanut mitään tutkimuksia. Tätäkään Laine ei ole ikinä pyytänyt anteeksi ja tästäkään ei välittänyt sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio.
Laine myös vaati huolto-oikeuden tuomaria antamaan huollon yksin lapsen isälle, koska ei pitänyt siitä, että äiti valitti edellä manittujen seikkojan vuoksi Laineesta. Laine ilmoitti, että äiti on yhteistyökyvytön, vaikka äiti oli pyytänyt useasti, että Laine tapaisi myös häntä ja kuulisi myös häntä ja vaikka Laine kieltäytyi tapaamasta äitiä ja kuulemasta äitiä.
Jostain syystä Laine ei välittänyt siitä, että ennen huolto-oikeutta lapsi kertoi perhetyölle isänsä lyöneen häntä. Tähän Laine ei reagoinut mitenkään, eikä tehnyt rikosilmoitusta, tavannut lasta tai lapsen isää. Hän oli kuin lapsi ei olisi kertonut perhetyöntekijälleen isänsä lyöneen häntä. Tosin MediVidan perhetyökään ei tehnyt lastensuojeluilmoitusta, kun lapsi kertoi isänsä lyöneen häntä. Lähetti vain kirjauksensa Laineelle raportistaan. Laine ei välittänyt, kun lapsi sanoitti isänsä satuttavan häntä puolisoineen, kun nämä sitoivat häntä sänkyyn ja kertoi tästä äitinsä isän ja MediVidan läsnäollessa. Laine ei välittänyt, kun lapsi kertoi jopa hänelle itselleen isän potkineen häntä kotona. Laine halusi leimata äidin mitään tutkimatta ja ummistaa silmät kaikelta siltä mitä lapsi kertoi isänsä kotona tapahtuvan. Laine ei välittänyt siitäkään, kun lapsi totesi, ettei tahtoisi lähteä isälleen Malmin vastaanottokodista lapsen siellä asuessa. Laine ei pohtinut mitä isän kotona tapahtuu ja kuka on isä ja tämän puoliso, jotka tahtovat lastensuojelun uskovan äidistä vaikka mitä pahaa ja mitä äidin läheisistä yksikään ei allekirjoita.
Vs. sos. Jokinen Lassilassa ei ollut Lainetta ammatillisesti osaavampi. Jokinen väitti ensimmäisissä kirjauksissaan äidin lähettäneen lapselleen sopimattomia kirjeitä ja lähetti tämän väitteen mm. luettavaksi äidistä Oulunkylän perhekuntoutukseen. Kun äiti pyysi lastensuojelua käsittelemään hänen lapselle lähettämät kirjeet hänen kanssaan, ilmoitti Jokinen äidille, ettei hänellä ole kirjeitä ja ettei hän ole niitä edes koskaan lukenut. Jokinen siis oli osannut kirjoittaa viralliseen päätökseen, jonka lähetti eteenpäin muiden luettavaksi tietona jotain mitä itsekään ei ollut koskaan tutkinut. Äiti pyysi Jokista tutkimaan asian ja toteuttamaan virallisen korjausmenettelyn kirjaukseen, mutta vs. sos. Anitta Jokinen, joka Pro Gradussaan havainnoillistaa, kuinka sosiaalivirkailijat voivat vain kirjaustensa varassa asianomaisia huomioimatta oikeuttaa oman toimintansa, ei suostunut tätä toteuttamaan.
Jokinen siis leimasi väitteillään äidin vaaralliseksi lapselleen myös Oulunkylän perhekuntoutukseen, eikä äiti tiedä miksi. Myös tämän takia äiti on syvästi haavoittunut.
Kun äiti kertoi Jokiselle kesällä 2015, että häneen sattuu tällainen toiminta lastensuojelulta ja lapsen isältä ja tämän puolisolta, että se haavoittaa häntä, haukkui Jokinen äidin liian herkkähipäiseksi ja totesi: "Sinä olet päästänyt asian ihosi alle." Äidillä ei ollutkaan oikeutta olla tunteva ihminen ja jostain syystä äidin pikkuaivojen olevuus, joissa ihmisen tunnemuisti on, mitätöitiin täysin todeten, että äiti ei saisi sitä käyttää ja äidillä pitäisi olla jokin ihmeellinen keino olla tuntematta.
Seuraavaksi Jokinen haukkui äidin sanoin: "Sinä olet kuin toipuva nisti, jonka kotona ei ole lapselle arvattavuutta." Äiti oli tästä kummissaan ja pahoillaan. Eihän Jokinen ollut koskaan tavannut häntä ja lasta yhdessä, kuten eivät myöskään Laine tai Vatjus. MediVidan perhetyökin oli todennut äidin ja lapsen välisen suhteen lämpimäksi, kun olivat tavanneet äitiä ja lasta muutaman kerran. Äiti oli käynyt A-klinikan ja siellä oli todettu, ettei äiti ole päihderiippuvainen, psykiatrinen hoitotaho oli todennut, ettei äiti ole itsetuhoinen ja esittänyt toiveenaan, että lastensuojelu tukisi äidin äitiyttä ihan suoraan Jokiselle, joka ihan suoraan kieltäytyi tästä.
Äidin oli vaikeaa ymmärtää, miksi lastensuojeluviranomainen mitätöi hänen elämänsä, hänen äitiytensä ja samalla hänen lapsensa elämän ja lapsen oikeuden saada elää normaalia elämää äitinsä kanssa. Miksi lastensuojelussa väitetään olevaksi asioita ilman tutkimusta?
Tämän jälkeen Jokinen joko valehteli esimiehelleen sosiaalityön päällikkö Vartiolle tai sitten he yhdessä suunnitelivat seuraavaa, sillä sosiaalityön päällikkö vuorostaan väitti äidille, ettei Jokinen ole koskaan edellämainittua väittänyt äidille äidistä. Jokisen harmiksi paikalla oli myös äidin sairaanhoitaja, joka kuuli tämän myös. Äiti pyysi Vartiota tekemään yhteistyötä asian selvittämiseksi äidin sairaanhoitajan kanssa, mutta Vartiopa ilmoitti ylimielisesti, ettei hänen tarvitse sellaista tehdä, koska hän on niin tärkeässä asemassa työssään ja kiireinen. Lopulta äidin äiti laittoi kuukausien päästä Jokisen sekä Vartion eteen kirjallisen lausunnon, jossa todettin Jokisen sanoneen edellämainittu. Jokinen osasi sanoa: "En tiedä mitä sanoa." Äidin äiti, joka ei ollut saanut tavata lapsen lastaan huoltotuomion vuoksi vuoteen juurikaan totesi: "Meillä päin pyydetään yleensä anteeksi." Kumpikaan, Jokinen tai Vartio, ei pyytänyt anteeksi, sillä hehän olivat jo tätä ennen tuoneet esille näkemyksenään noin kuukautta aiemmin äidille ja äidin äidille, että huollosta irroitettua vanhempaa ei tarvitse tukea.
Vaikka MediVidan perhetyö ilmoitti olevansa lapsen olosuhteesta huolissaan isän kodissa ja vaikka lapsi sanoitti haluaan kuolla ja kyseli mikä on helpoin tapa kuolla, Jokinen ja Vartio tahtoivat lopettaa lapsen asiakkuuden. Heti tämän jälkeen Jokisen kirjaukset tukenaan äidin äitiydestä, jotka Jokinen kirjasi tapaamatta äitiä tai lasta, haki lapsen isä äidille lähestymiskieltoa lasta kohtaan.
Lapsi kertoi lastensuojelulle toivovansa, että saisi palata takaisin asumaan kuten ennen, viikko-viikko äidin ja isän luona vuorotellen, ja kertoi, että isä oli todennut hänelle, ettei se tule ikinä toteutumaan. Tästä ei vuorostaan välittänyt Kivikon lastensuojelun tarpeenselvitys.
Lainehan huollon siirryttyä äidin lähihuollosta yksin isälle totesi lapselle, joka kertoi, että tahtoisi asua myös äidillään, ettei lapsi saisi IKINÄ TOIVOA SELLAISTA.
Seuraavaksi väitti Kivikon tarpeenselvityksen johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen kirjauksissaan tapaamatta äitiä tai lasta, että äiti on lapselle vaaraksi ja että äiti tahtoo mitätöidä isän isyyden. Äiti oli tästä kummissaan. Äiti on koko ajan puhunut siitä, että julman tilanteen ylläpitämisen sijaan vanhemmat tulisi ohjata eroperheen kriisiterapiaan jo vuodesta 2014 saakka useaan otteeseen. Äiti on kritisoinut kokoajan voimakkaasti lastensuojelun toimimattomuutta, vääriä toimintatapoja, oletuksen pohjalta toimimista, kyvyttömyyttä ottaa vakavasti oma virka-asema, suoraa ilkeilyä, vanhemmuutensa mitätöimistä, hänen tyhmemmäksi mitä hän on leimaamista ja erityisesti lastensuojelun yhteistyökyvyttömyytta vanhempien kanssa (mikä muuten Helsingin lastensuojelun viranomaisten asenteena pajastuu Outi Harju-Koskeliinin Pro Gradusta). Tuon Kritiikin vuorostaan kosti äidille Tiina Mustonen.
Nyt lapsella on ollut yli puolen vuoden ajan Kivikon avohuollossa lastensuojeluasiakkuus. Aluksi edes lapsen vs. sos. johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro ei suostunut tapaamaan äitiä ja lasta yhdessä. Nyt vuorostaan Teiro heti ensimmäisellä tapaamisella totesi, että hän tietää äidin käyttäytyvän lapsen läsnäollessa sopimattomasti. Hän kirjasi kyllä äidin pyynnön, että lastensuojelu vihdoin tapaisi häntä lapsen kanssa yhdessä. Äiti pyysi jopa Teiroa lähettämään äiti ja lapsi laitokseen tutkittavaksi, onko äiti huono äiti. Äiti joutui selittämään Teirolle, Teiron syyllistyneen henkiseen väkivaltaan, leimaamiseen, kun Tiero väitti äidin käyttäytyvän lapsen edessä sopimattomasti, jos paikalla on sosiaalivirkailija, ennen kuin on edes tavannut lasta ja äitiä yhdessä. Tällaisen asian joutui äiti opettamaan 20-vuotta lastensuojelualalla työskennelleelle johtavalle sosiaalivirkailijalle, jolla on sosiaalipsykologian koulutus yliopistosta, koska sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio vanhaa sosiaalihuollon epävakaata koulukuntaa edustavana, ei näin yksinkertaista asiaa ole viitsinyt opettaa alaisilleen ja koska Helsingin uusi lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski uskoo minkäänlasta tutkimusta suorittamatta, että hänen alaisensa ovat ammattitaitoisia.
Teiro tapasi lopulta äidin ja lapsen ja havaitsi heti alussa, että lapsi puhuu vain äidistään ja vain hyvää. Sitten kuukausien kuluttua, kun hän tapasi äidin ja lapsen yhdessä, hän havaitsi, että äiti osaa olla ihan lapsen tarpeet huomioiden lapsen kanssa. Äiti on kysynyt useasti Teirolta apua, kun isä huoltokiusaa häntä. Äiti on keskustellut Teiron kanssa jopa siitä, että isä on mahdollisesti narsisti, ainakin isä on vieraannuttaja ja kohtelee niin lasta kuin äitiä epäinhimillisesti. Vaikka Teiro on itse todennut äidille, että on todennut isälle isän asettavan lapsen epäinhimillisiin olosuhteisiin, on Teiro vastannut kaikkiin äidin avunpyyntöihin: "En voi tehdä sitä mitä tahdot." Tämän enempää Teiro ei avaa äidille näkemystään, vaan hän pyörittelee vastuutaan lapsen asioissa jonnekin tyhjään, jossa kukaan ei ole vastuuta vastaanottamassa.
Teiro on todennut selkeästi, ettei äiti ole vaarallinen.
Teiro on todennut selkeästi, että isän puoliso mm. haavoittaa lasta ja lapsen kehitystä, kun ei suostu antamaan lapselle kotiavainta, väittää äidin varastavan lapselta kotiavaimen ja murtautuvan isän kotiin. Vaikka Teiro on todennut nämä asiat lapsen isälle ja isän puolisolle, eivät nämä ole muuttaneet toimintaansa ja jostain syystä tämä käy Teirolle. Teiro siis totesi lapsen isän puolison, johtavan lääkärin, haavoittavan toiminnallaan lasta, lääkäri totesi, ettei häntä kiinnosta lastensuojelun näkemys ja päätti jatkaa toimintaansa ja Teiro päätti, ettei välitä koko asiasta ollenkaan.
Äidin lähestymiskielto lapseen on menossa umpeen. Heti vuoden 2017 alussa ilmoittikin lapsen isä Teirolle, että hän aikoo hakea jatkoa tälle lähestymiskiellolle. Teiro panttasi tätä tietoa äidiltä viikon ja meinasi olla kertomatta koko asiaa ollenkaan. Se tuli sattumalta hänen puheissaan esille perheneuvolassa, kun suunniteltiin vieraannuttamistilanteessa äidin vanhemmuuden tukemista. Äitihän käy perheneuvolassa vieraannuttamisen kohdevanhempana.
Jo syksyllä 2016 painotti äidin psykoterapeutti sekä perheneuvolan johtava psykologi Teirolle, että Teiron vastuulla on äidin vanehmmuuden todellinen tukeminen vakavassa vieraannuttamistilanteessa, koska psykoterapeutilla ei ole asiakassuhdetta isään ja sama oli myös perheneuvolöan laita. Jostain syystä kuitenkin Teiro totesi äidille 26.10.16, että äidin tuki on psykoterapia, jossa äiti käy isän ja lastensuojelun häneen kohdistaman väkivallan uhrina ja perheneuvola, jossa äiti käy vieraannutamisen uhrina keskustelemassa miten puhua vieraannuttamistilanteessa lapselle, vaikka molemmat palvelun tarjoajat olivat todenneet Teirolle, että tarvitsevat Teirolta tuen äidin tukemiseksi, koska tilanne on liian vakava. Äidin psykoterapeutti toi esille äidin kanssa jo alkusyksystä 2016 Teirolle, että jos Teiro ei katkaise äitiin kohdettua väkivaltaa, äidin vointi tulee romahtamaan, koska ihmisen biologia toimii niin. Silti Teiro ajatteli, ettei hänen tarvitse tukea äitiä äitiydessään ja intervoida vieraannuttamista, huoltokiusaamista, henkistä väkivaltaa. Äiti on kokoajan puhunut Teirolle ennakoivan lastensuojelutyön merkityksestä ja suunnitelmallisuudesta ja tähtäimellisyydestä ja siitä, kuinka lastensuojelun tulee luoda nuo tähtäimet selkeästi ja suunnitelma tähtämeen pääsyksi. Teiro ei tätä tehnyt. Teiro kohtaa eroperheen kamaluuden kuin katsoisi sitä vierestä kuin elokuvaa. Hän ei ota vastuuta ja tämän on todennut myös äidin psykoterapeutti.
Äiti romahti henkisesti syksyn 2016 kamaluuden vuoksi joulukuussa 2016 ja joutui hakeutumaan terveyskeskuksen akuuttiin kriisihoitoon ja joutui pyytämään itselleen jälkeen puolentoista vuoden mielenterveyslääkkeitä. Hän itkien oli soittanut isänsä tuekseen 300 kilometrin päästä. Kun aikuinen miltein 40-vuotias soittaa itkien isälleen pyytäen tätä mukaansa lääkäriin, koska ei itse enää kestä, on väkivalta osunut syvästi. Tähän päädyttiin, koska Teiro ei kuunnellut äidin psykoterpauttia, perheneuvolan johtavaa psykologia tai äitiä. Teiro ajatteli korvaavansa toimimattomuutensa tarjoamalla äidille kunnan maksaman loman.
Hän kyllä oli hiljaa ja oli kuuntelevinaan, mutta ei sisäistänyt mitään mitä hänelle kerrottiin. Hän ei välittänyt. Aivan yhtä välinpitämättömästi Teiro ilmoitti äidille, että isä aikoo hakea äidille lähestymiskieltoa lapseen vielä jatkossakin. Äiti sai ahdistuskohtauksen nähdessään, kuinka empaattisesti kyvyttömiä ovat sosiaalivirkailijat. Äiti kysyi Teirolta taasen onko hän vaarallinen lapselle. Teiro totesi, ettei äiti ole vaarallinen. Äiti kysyi Teirolta onko tämän mielestän isän toiminta järkevää. Teiro totesi isän toiminnan järjettömäksi. Äiti kysyi ahdistuneena Teirolta mitä Teiro on tehnyt viimeisen puolen vuoden aikana ennakoivasti, ettei tällaista tapahtuisi ja Teiro vastasi, ettei hän voi tehdä millekään asialle mitään asemassaan, sillä hänen näkemyksensä mukaan hänen ei tarvitse tehdä mitään millekään asialle, koska Suomen lain mukaan isä voi tahtoessaan täyttää ihan mitä hakemuksi tahtoo täyttää. Tällaista siis on vuorostaan Teiron tapa tukea vanhemmuutta.
Ennen kolmen viikon lomaansa Teiro ilmoitti kirjeitse äidille, ettei isä haekaan lähestymiskieltoa. Viikko tämän jälkeen sai äiti haastemieheltä tiedon, että viikon päästä on lähestymiskieltokäsittely ja äiti saa haasteen neljä päivää tätä ennen. Nyt vuorostaan vastasi Teiroa sijaistava johtava sosiaalityöntekijä Carita Heinäsmäki äidille.
Heinäsmäki puhui ristiriitaisia kuten lastensuojelussa aina puhutaan, eikä suostunut avaamaan näkemyksiään, vaikka äiti totesi, että hallintolain mukaan tulisi Caritan kyetä puhumaan niin selkeästi, että vastaanottavakin ymmärtää.
Carita ilmoitti, ettei lastensuojelua kiinnosta hakeeko isä lapselle lähestymiskieltoa. Hän kertoi, että tällaisissa asioissa lastensuojelu on puolueeton. Äiti ihmetteli ääneen Caritalle tällaista näköalattomuutta ja vastuuaseman välttelemistä, varsinkin kun lastensuojelu on todennut, että äiti ei ole lapselle vaarallinen.
Nähtävästi lastensuojelu tahtoo, että "ei-vaarallisille" vanhemmille asetetaan luulon varassa tuomaristo lähestymiskieltoja ja näin vaikuttavat lapsen elämään. Carita totesi, että tuomiot ovat tuomareiden vastuulla ja näin mitätöi kokonaan lastensuojelun aseman lapsen ja äidin elämässä viimeisen puolen vuoden aikana.
Carita myös syyllisti äitiä riitaisuudesta ja totesi: "Riidassa on aina kaksi, oletko sinä miettinyt miten voisit toimia toisin." Äiti ihmetteli tätä ja Carita totesi, että äiti on hänen mielestään käyttäytynyt sopimattomasti, koska on tehnyt lastensuojeluilmoituksia. Vaikka Teiro on todennut, ettei äiti turhasta ilmoita ja vaikka Teiro on todennut, että isän kotona on vakavia ongelmia, lapsi mm. pelkää peseytyä suihkussa ja tahtoo kuolla, ja vaikka Teiro on ostanut perhetyön isän kotiin ja vaikka väkivaltatyön ammattilainen on määrittänyt, että isän kohdistamat toiminnot lapseen ovat raakaa henkistä väkivaltaa, väitti Carita, että on äidin vika, että isä hakee äidille, joka ei ole lapselle vaarallinen lähestymiskieltoa. Äiti oli Caritan mielestä riitaisa, koska oli ilmoittaessaan epäkohdista isän kotona kirjoittanut sähköpostinsa otsikoksi sanan: Lastensuojeluilmoitus.
Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Carita Heinäsmäen mielestä siis isät saavat suuttua siitä, että äiti ilmoittaa lapsen kaltoinkohtelusta lastensuojelulle ja Heinäsmäen mielestä hän saa väittää riitaisaksi vanhempaa, joka ilmoittaa ongelmista. Näin siis kokonaisvaltaisesti lastensuojelun funktio kääntyy itse asiakasperhettä vastaan.
Kun äiti pyysi Caritaa tapaamaan lasta ja kuulemaan lasta, Carita totesi, ettei hän tahdo tällaisessa lasta koskevassa oikeudellisessa asiassa selvittää lapsen näkemystä. Hän kertoi äidille, että Teiro on ulkomailla ja palaa vasta lähetymiskielto-okeudenkäynnin jälkeen, ettei hän sijaistavana osaa sanoa mihinkään mitään.
Täällä mieron tiellä totean, että Suomen pääkaupungin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski on täysin pätemätön asemaansa, koska hänen alaisensa saavat toimia näin ja hän pitää tällaista tarkoituksenmukaisena lastensuojelutyönä.
Samoin täysin pätemättömiä asemaansa ovat sosiaali- ja terveysvirastossa Nummikosken esimiehet, sillä viimekädessä heillä on johtamisvastuu jälkeen Eerikan kuoleman sille, että edes lastensuojeluviranomaiset kantaisivat virka-asemassaan vastuunsa perheen tukijoina. Perhettä ei voi tukea näköalattomalla "puolueettomuudella". Lastensuojeluviranomaisella tulee olla näkemys lapsen ja perheen ja jokaisen asianomaisen edusta. Lastensuojelulla tulee olla näkemys, joka perustuu tarkalle tutkimukselle, ei oletuksille ja luuloille, kuten Nummikoski esittelee luuloissa ajatuksien rakentamista tietämykseksi.
Helsinkiläisäidin sairaanhoitaja on todennut myös, ettei lastensuojelulta voi odottaa pätevää ja asianmukaista tukemista. Hän on todennut potilaalleen, ettei tämä ole ainut, joka on joutunut samanlaisen kohtelun alle.
He pohtivat millä äiti jaksaa vielä 8 vuotta eli siieksi, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Äiti on elänyt alisteisessa asemassa lapsen isään jo 10 vuotta.
Tämä on hätähuuto. Aito hätähuuto. Helsinkiläisäiti ei tiedä kauanko hän jaksaa enää henkisesti sitä, ettei lastensuojelu tue häntä ja lasta, vaan antaa lapsen isän kiusata häntä. Helsinkiläisäiti on väsynyt sairastamiseen, alituiseen haastavassa olosuhteessa elämiseen, avun pyytämseen turhaan.
Täällä mieron tiellä toivon teitä lukijoita olemaan yhteydessä Helsingin kunnan sosiaalihuoltoon ja tukemaan äitiä ja lasta ja kysymään Nummikoskelta:
Kuinka Te voitte asemassaanne hyväksyä vuosia kestäneen vanhemman kiusaamisen? Kuinka Te voitte asemassanne hyväksyä alaistenne vastuun pakoilun? Kuinka Te voitte asemassaanne väittää toimintaa, joka sairastuuttaa ihmiset mielenterveydeltään ammatillisesti päteväksi tarkoituksenmukaiseksi lastensuojelutyöksi? Miksi alaisenne eivät tue tätä äitiä ja tätä lasta? Miksi Te annatte vieraannuttajalle väärän vallankäytön välineet ja sen jälkeen pakenette sotaisalle aseen annettuanne vastuutanne?
Nummikoski ei ollut Helsingissä virassa, kun tämä kaikki alkoi, mutta hän on virassa johtavassa asemassa siinä lastesuojelussa, missä tämä kaikki on tehty. Hänen alaisensa ovat johtaneet lapsen olosuhteen tällaiseen tilanteeseen, kun lastensuojelulta pyydettiin apua.
Kaiken lisäksi lapsen isä on soittanut äidin isälle humalassa ja kertonut, että hän tähtää siihen, että saa äidin vankilaan. Kun äidin isä kertoi tämän Teirolle, ei Teiro välittänyt tästäkään. Yhtälailla lastensuojelu ei välittänyt myöskään keväällä 2014, kun äidin sisar kertoi lapsen isän todenneen hänelle, joka selitti isälle, että lapsen etu olisi, jos isä tekisi äidin kanssa yhteistyötä: "Minähän en sille hullulle lasta anna."
Leimaaminen on vakavaa henkistä väkivaltaa, mutta sen edessä on Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Carita Heinäsmäki ilmoittanut, että lastensuojelu on "puolueeton". Näin otti lastensuojelu puolen ja päätti, ettei tue äidin vanhemmuutta, vaikka kokeekin, ettei äiti ole vaarallinen lapselleen. Näin päätti Heinäsmäki, ettei lapsen elämän normalisointi ole merkityksellistä.
Sellaista kuin puolueettomuus ei ole olemassa.
Ja välinpitämättömyyskin on muuten väkivaltaa myös Helsingin tekopyhän sosiaalihuollon mielestä. Tällaista vastuunpakoilua johtaa kaupunkimme johto.
Auttakaa äitiä, joka peloissaan pohtii, josko jokin pysyvämpi ratkaisu päästäisi pahasta sairastuttuaan. Ihmiset reagoivat olosuhteisiinsa, ja jos ihmistä pahoinpidellään, hän kärsii.