Kuvakaappaus: scarletswalk.com Helsinkiläinen äiti ihmettelee syvästi Helsingin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillen kyvyttömyyttä tietoiseen ajatteluun ja kummeksuu millaisin perustein Helsingin kunta palkkaa korkeaan johtoasemaan ihmisiä. Toisaalta samainen äiti on havainnut, ettei lastensuojelun johtoryhmä sekä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski osaa objektiivisesti arvioida alaistensa toimintaa ja havaita eli tunnistaa toiminnallisia virheitä, saati tunnustaa niitä tai vieläpä korjata toimintaa.
Äiti on havainnut yhdessä äitinsä kanssa, että johtava sosiaalityöntekijä Lillen tapa määritellä lapsen etua otettuaan mielivaltaisen aseman määritellä lapsen vastuusosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaan puolesta ja koko sijaishuollon puolesta lapsen edun, on vinoutunut. Jossain kummassa yksivaltiaan asemassa työhuoneestaan käsin ketään todella kuulematta ja huomioimatta Lille päättää asioiden olevan jotain kuvitelmiensa varassa ja tällaiselle tunneanalyysilleen perustaa toimintansa. Lillen mukaan lapsen etu ei ole äidin osallistuttaminen lapsen asiakassuunnitelman tekoon tai lapsen äidille vanhemman asiakassuunnitelman tekokaan ei ole lapsen etu. Myöskään Lillen mukaan läheisverkostokartoitus läheisneuvonpidon muodossa ei ole lapsen etu. Äidin vanhemmuuden tukeminen ei ole lapsen etu Lillen mukaan myöskään, koska se on ristiriidassa Lillen mukaan lapsen edun kanssa. Perusteluksi saadaan vain sanat "lapsen etu".
Lillen toimintaan ei voi vaikuttaa mitenkään normaalilla dialogilla. Hän on dialogissa ehdoton seinä, joka käyttäytyy hyvin rajattomasti valtaansa käyttäessään. 14.2.19 Lille mm. ilmoitti lapsen etua määritellessään katsovansa, että hän lapsen edun määrittelijänä, valvoo nähtävästi myös isoäidin etua ja isoäidilläkään ei ole oikeutta enää ilmaista itse tahtoaan, toiveitaan, mielipiteitään, vaan Lille määrittää nämä isoäidin puolesta. Siinä ei auttanut edes Lillelle äidin avaus, että Lille tosiasiallisesti voisi kertoa normaalissa vuorovaikutuksessa mitä on ymmärtänyt mummon toivovan, mutta Lillen pitäisi osata antaa tilaa mummolle itse kertoa mitä mummo toivoo. Tällaista Lille ei kyennyt ymmärtämään ja ohjasi mummon ulos osoittaen mummolle pettymystään, kun mummo ei ymmärtänyt hänen ajattelutapaansa.
Sunnuntaina 19.5.19 12-vuotias tyttölapsi ilmoitti äidilleen ehdottomana, että ei palaa sijoituspaikkaansa. Äiti ilmoitti noutoajankohtana kello 18:00 perhekodin isälle, että lapsi on ilmoittanut että ei tule ja pohti mitä tulee tehdä ja mitä voi tehdä. Kumpikin totesivat, että vaikka lapsella oli yhteydenpidon rajoite äitiinsä, ei lapsen etu ole juuri sijoituspaikan vaihduttua kahta viikkoa aiemmin, että kukaan pakottaa häntä palaamaan.
Sijoituspaikan isä, joka on koulutukseltaan perheterapeutti, totesi äidille ettei ammattieettisten velvoitteidensa vuoksi pakottaa lasta palaamaan kotiinsa. Äiti katsoi tätä hyvänä ja lapsen edun mukaisena toimintaohjeena. Äiti katsoi, ettei äidin asemassa voi mitätöidä lasta, tämän tahtoa ja toivetta ja ehdotonta määräystä tilanteessa, jossa lapsi sanoittaa voimakasta halua olla kodissaan ja äiti katsoi, että hänen tehtävä on vastata lapsen sanoittamiin kehitystarpeisiin. Äiti neuvoi sijoitusisää, että isä voi soittaa sosiaalipäivystykseen ja kysyä sieltä neuvoa.
20.5.19 noin kello 10:00 aamulla Lille soitti äidille kertoakseen heti alkuun, että on kuvitellut äidin odottavan hänen puhelua. Äiti tiesi Lillen soittavan, mutta ei ollut sitä odotellut ja pohti heti taasen sitä miten paljon Lille työurassaan onkaan kuvitellut muiden ihmisten ajattelua, tunteita, toimintamotiiveja, toimintaa ja niin edelleen ja uskonut suoraan kuvitelmiinsa.
Tämän jälkeen Lille piiloaggressiivisesti hyökkäsikin vuoteessa makoilevan äidin kimppuun suoraan ja tylysti kysyi: ”Mitä siellä oikein on tapahtunut, kun lapsi ei palannut.” Äiti vastasi Lillen esittämään kritiikkiin äitiä kohtaan kritiikillä todeten, että Lille lähestyy asiaa täysin vastoin THL:n ohjeistuksia huolen puheeksi ottamisesta syytellessään äitiä jonkin tapahtumisesta hänen kotona. Äiti totesi Lillelle Lillen kuvitelleen koko asian ja toimivan tästä syystä typerästi.
Lille väitti kognitionsa kierteen mukaisesti äidille vastaan ja ilmoitti, että tietää siitä, että lapsi on aiemmin ihan vastustelematta mielellään palannut edelliseen sijoituspaikkaan, että on tapahtunut nyt jotain äidin kotona, koska nyt ei lapsi palannut. Äiti totesi Lillelle, että ei tiedä mitä edellisen sijoituspaikan Familar Oy:n pienryhmäkodin työntekijät ovat kirjanneet lapsen mielipiteistä, jos ovat mitään kirjanneet edes, ja että Lillen väite ei ole totta siitä, että lapsi olisi ihan mielellään lähtenyt aina kotilomilta takaisin laitokseen. Äiti ihmetteli miten Lille liittää ajattelussaan kaksi asiaa; luulon, että lapsi ei vastusta kotilomilta palaamista laitokseen tunteissaan sekä luulon, että äidin kotona on täytynyt tapahtua jotain, keskenään kuvitelmissaan toisiinsa ja sitten luottaa päättelyssään, että tämä oli nyt järkevä ajatus, joka todistaisi jotain.
Äiti on Lillen ajattelun edessä räpsytellyt useasti ripsiään ja tajunnut, ettei Lillen kognitioon voi vaikuttaa, koska Lillen usko ajattelunsa järkevyyteen on tunteena Lillelle niin voimakas. Lille ei erota tunneajatuksia järkiajatuksista ja ei osaa luovassa ajattelussaan siis tietoisen reflektoivan ajattelun työmenetelmiä edes toisen ohjaamana ottaa vastaan. Lillen tunne asemassaan asemansa luomasta viisaudesta on liian voimakas mahdollistamaan järkevää Lillen ajattelukykyä kehittävää dialogia. Äiti ei voi siis auttaa mitenkään Lilleä auttamaan heitä.
Lille ilmoitti, että perhekodin isä noutaa lapsen kello 14:00 ja näin tulee tapahtumaan. Äiti kysyi kuinka tämä toteutuu ja Lille ilmoitti, että isä ajaa äidin pihalle ja lapsi kävelee autoon. Äiti tajusi, ettei Lille ymmärrä, ettei edellisenä iltana tämä toteutunut kello 18:00 aikaan ja että äiti oli kysynyt tarkempia neuvoja. Äidin kysyessä miksi Lille toimii näin, Lille ilmoitti, että on yhteydenpidon rajoituspäätös.
Äidin tajutessa, että vuorovaikutuksellinen keskustelu on täysin mahdotonta Lillen kanssa, hän hermostui jo huolessaan ja päätti lyödä Lillelle tuohtuneena puhelimen korvaan. Äidin tunnetila on Lillen seurassa usein hämmentynyt, huolestunut sekä lopulta voimakkaasti tuohtunut, koska Lille ei omaa auttavaa kykyä järjelliseen ajatteluun tai dialogin perusteisiin.
Äiti soitti sijaisperheen isälle, joka ilmoitti, että Lille on kieltänyt tiukasti häntä puhumasta äidin kanssa ja käskenyt noutamaan lapsen kello 14:00. Äiti kyseenalaisti Lillen toimintaohjeet herätellen sijaisisän aivojen etulohkoa reflektoivaan ajatteluun käskyjä tottelevien liskoaivojen sijaan ja kysyi sijaisisältä antoiko Lille toimintaohjeita miten he yhdessä tulevat Lillen määräyksen toteuttamaan. Tähän sitten totesi sijaisisä, että eipä ollut antanut. Näin siis selvisi, että Lille luulee olevansa kai joku jumalhahmo, joka vain sanoo, että sijaisisä ajaa autoa ja parkkeeraa sen ja lapsi sitten kävelee autoon ja sitten näin mukamas tapahtuu vaikka tämä ei toteutunut edellisenä iltanakaan.
Näin ei tapahtunut. Äiti kertoi lapsen kysymyksiin vastaten Lillen ajatukset eli väittämät, että jotain on tapahtunut ja lapsi ei ole koskaan vastustanut kotilomalta laitokseen palaamista ja Lillen uskovan tällaisiin kuvitelmiinsa vuorostaan ja Lillen päättäneen, että lapsi palaa autoon Lillen näin todettua kello 14:00. Lapsi ilmoitti, ettei näin tule toimimaan.
Äiti kysyi käykö lapselle kello 15:00 ajankohdaksi. Tämä ei käynyt. Äiti kävi kaikki tasatunnit läpi kello 18:00 saakka ja lapsi totesi viimein suostuvansa kello 18:sta. Äiti koetti soittaa sijaisisälle, joka ei vastannut puheluun, koska Lille oli kieltänyt. Sijaisisä ilmoitti tekstiviestillä, että Lille on ilmoittanut hänelle, että on ehdoton ja noutavan lasta kello 14:00 Lillen määräyksen mukaan.
Äiti koetti soittaa puhelimellaan sijoituksen päivystykseen. Sieltä ei vastattu. Äiti koetti soittaa lapsen puhelimella ja vuorostaan vastattiin ja kiukkuinen sosiaalityöntekijä, joka ei suostunut kertomaan nimeään tai kuulemaan lapsen ja äidin asiaa, ilmoitti, että Lille on kieltänyt häntäkin puhumasta mitään äidin kanssa. Sosiaalityöntekijä määräsi soittamaan Lillelle. Äiti soitti Lillelle, joka ei vastannut ja tämän työparille johtava sosiaalityöntekijä Tiia Viljaselle, joka ei vastannut. Molempien puhelinvastaaja ilmoitti, että akuutissa asiassa tulisi soittaa sijoituksen päivystysnumeroon. Äiti totesi palvelun ääliömaiseksi Lillen toimintatapojen vuoksi ja näki lapsensa kärsivän tilanteessa, jossa sosiaalitoimeen ei saa dialogia aikaan ja jos saa, saa epäystävällisen kiukkuisen sosiaalityöntekijän, joka syyttävästi vastattuaan puheluun ilmoittaa olevansa ”kiireessä” ja ettei ole aikaa kuulla äidin ja lapsen akuuttia asiaa ja että Lille on käskenyt soittamaan hänelle.
Lapsi totesi äidille häntä harmittavan sen, että sijaisisä noutaa häntä turhaan kello 14:00 lisäten, ettei aio nousta autoon. Äiti soitti sijaisisän puhelimeen, joka ei saanut vastata äidille Lillen päätöksen vuoksi, ja jätti puhelinvastaajan viestin, että lapsi välittää sijaisisästä ja harmittelee sitä, että tämä joutuu ajamaan Lillen vuoksi nyt turhaan.
Kello 14:00 aikoihin sijaisisä soitti äidille ilmoittaakseen, että on paikan päällä, sen puhelun siis, jonka Lille soi sijaisisälle oikeudeksi soittaa äidille. Äiti ilmoitti, ettei lapsi ole tulossa. Sijaisisä totesi, ettei voi pakottaa lasta ammattieettisistä syistä. Äiti ilmoitti, ettei pitäisi pakottamista lapsen etuna ja totesi lapsen jo todenneen, että lähtee kello 18:00 sijaisisän mukaan. Sijaisisä ajoi tunnin matkan / suunta tämän Lillen ajattelutavan vuoksi turhaan.
Äiti totesi, että jos Lille pitää tosiasiallisesti näkemyksiään suurena totuutena eli pitää yhä välttämättömänä pakkona, että lapsi lähtee kello 14:00, voi Lille tulla itse paikalle pyytäen poliisilta sitten virka-apua lapsen siirtämiseen. Äiti totesi, ettei kuitenkaan pitäisi tekoa lapsen etuna ja pyysi sijaisisää myös ammattieettiset lähtökohtansa muistaen vaikuttamaan Lillen tyhjään päähän. Sijaisisä, jota Lillekin oli vain määräillyt, pyysi äitiä kertomaan Lillelle itse, että uskoo lapsen lähtevän kello 18:00, koska lapsi näin on todennut, lapsensa tuntevana. Äiti totesi, että ei Lille ikinä kuuntelisi häntä missään asiassa ja pyysi sijaisisää ottamana äidin kertomasta kopin ja siirtämään sitä Lillelle hänen puolestaan, koska Lille on äidille vain seinä. Äiti totesi sijaisisälle Lillen olevan tyhjäpää, joka kuuntelee kyllä sijoituspaikkoja ja koettaa saada heidän hyväksynnän välittämättä lapsesta tai näiden läheisistä.
Ennen kello 14:00 ehdottomuustunteitaan jaellut Lille sitten ilmoitti jälkeen turhan noutoajelun sijaisisän oltua yhteydessä Lilleen, äidille tekstiviestillä, että hän määrää sijaisisän noutamaan lapsen kello 18:00. Äiti vastasi Lillelle havaintonsa, että ehdoton ei ollutkaan sitten ollut ehdotonta ja totesi perään ehdottomuuksista puhuvien olevan usen narsisteja.
Äiti katsoo Lillen olevan sosiaaliseilta resursseiltaan auttamattoman kypsymätön. Pätevä olisi laittanut lapselle edes jonkin kivan viestin päivän aikana tekstiviestillä ja vähentänyt lapsen stressiä osoittamalla välittämistä. Lille on selkeästi empatiaan kyvytön lapsia kohtaan eikä tiedä miten lasten kanssa tulee toimia. Lillehän lapsen tavatessaan 29.4.19 ensimmäisen kerran haukkui lapselle monologissaan äidin. Ei ihme, ettei lapsi pidä sosiaalitoimesta ja haluaa olla äitinsä kanssa, joka näyttää olevan se enimmikseen aikuinen hänen elämässä. Millaisen jäljen Lille jättääkään lapseen tosiasiallisesti? Äidille muistothan ovat todella inhottavia ja surullisia siitä, miten kypsymätön ihminen pääsee korkeaan valta-asemaan ja tekemään mitä huvittaa sitten kuvitelmien pohjalta tehdä.
Tällaista sosiaalityötä pitää järkevänä sosiaalityön päällikkö Ritva Mantila, lastensuojelun sijaishuolto, lastensuojelun johtoryhmä sekä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski. Tällaiselle ihmiselle on delegoitu sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä oikeus koskea ihmisten elämään. Eipä paljoa Hyvä veli -järjestelmässä lapset merkitse tarpeineen Helsingin päättäjille.
Tämä on lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken mukaan moitteetonta lastensuojelutyötä, jossa ei ole mitään huomautettavaa Lillelle. Äiti onkin havainnut näin toimivan Nummikosken elävän voimakkaissa harhaisissa kuvitelmissa asemassaan myös.
Täällä Mieron tiellä totean, että ihmiset, jotka eivät osaa tarkistaa kuvitelmiaan, koska eivät erota kuvitelmiaan ensikäden havaintoajatuksista, eivät sovellu mihinkään työyhteisöön tekemään mitään työtä. Lille on hyvin vaarallinen lapsille, vanhemmille sekä kaikille ihmisille, jotka tarvitsisivat aitoa tukea, joka perustuu järkiajatuksille perustuvalle yhdessä toteutetulle olosuhdearvioille. Lillen pitäisi oppia käyttämään puhelintaan niin, että soittaessaan vanhemmalle osaa tervehtiä: ”Mukavaa päivää,” osaa kysyä: ”Mitä kuuluu? Kuinka voitte?” ja osaa tiedustella: ”Tahtooko lapsi minun tietävän miksi hän tahtoi jäädä luoksesi?”
Mutta eipä lapsella ole Lillen edessä mitään oikeuksia, kun ei niitä ole kenelläkään Lillen edessä Lillen määrätessä koko lastensuojelun sijaishuoltoa sekä esimiehiään tällaisella toiminnalla.
Lille kuuluu valitettavasti niihin sosiaalityöntekijöihin, jotka uskovat, että jos lapsi reagoi sijoituspaikassa jotenkin, se johtuu vanhemmasta ja jostain mitä tapahtui kotona ja jos lapsi reagoi johonkin kotona, sekin johtuu jostain mitä tapahtui kotona. Tämän pitemmälle hänen ymmärrys mielen ja aivojen toiminnasta ei ole kehittynyt. Lillelle siis lapset ovat niitä mitkä pitää korjata ja vanhemmat niitä, joita pitää syrjiä.
Johtava sosiaalityöntekijä Aule Lille mielestään toteuttaa lapsiemme etua näin edes huomiomatta lapsia. Polarisaatioita luovia hulluja on ollut maailma täynnä koko ajan historian, mutta milloin saamme sosiaalityöntekijöitä, jotka omaavat edes päättelykyvyn, joka perustuisi tietoiselle läsnäololle ja kyvylle kysyä: "Tiedänkö todella?".
Tutkimukset ovat osoittaaneet, että Lillen kaltaiset ihmiset ärsyttävät loogisesti ajattelevia. Eikä ihme, häntä pitääkin pelätä vaikuttajana, koska hänellä on valtavasti valtaa ihmisiin, jotka uskovat hänen asemansa olevan varmistus hänen kyvylle hahmottaa totuutta.
Lue myös:
Kuvitelma (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitelma
Todellisuus ja havaitsija (Eero Paloheimo, 2014):
http://www.eeropaloheimo.fi/todellisuus-ja-havaitsija/
Totuus (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
Ihminen on ikuinen oppija (Helsingin yliopisto):
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/ihminen-on-ikuinen-oppija
Päättelykyky paranee iän myötä (IL - 7.10.2011):
https://www.iltalehti.fi/terveys/a/2011100714531925
(jos itse niin haluaa)
Nämä asiat raivostuttavat loogisen ihmisen (Taloussanomat - 3.7.2013):
https://www.is.fi/taloussan…/oma-raha/art-2000001801466.html
Totuus muuttuu totuudenmukaisuudeksi (Kritiikin uutiset - 14.8.2017):
https://www.kritiikinuutiset.fi/…/totuus-muuttuu-totuudenm…/
Äiti on havainnut yhdessä äitinsä kanssa, että johtava sosiaalityöntekijä Lillen tapa määritellä lapsen etua otettuaan mielivaltaisen aseman määritellä lapsen vastuusosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaan puolesta ja koko sijaishuollon puolesta lapsen edun, on vinoutunut. Jossain kummassa yksivaltiaan asemassa työhuoneestaan käsin ketään todella kuulematta ja huomioimatta Lille päättää asioiden olevan jotain kuvitelmiensa varassa ja tällaiselle tunneanalyysilleen perustaa toimintansa. Lillen mukaan lapsen etu ei ole äidin osallistuttaminen lapsen asiakassuunnitelman tekoon tai lapsen äidille vanhemman asiakassuunnitelman tekokaan ei ole lapsen etu. Myöskään Lillen mukaan läheisverkostokartoitus läheisneuvonpidon muodossa ei ole lapsen etu. Äidin vanhemmuuden tukeminen ei ole lapsen etu Lillen mukaan myöskään, koska se on ristiriidassa Lillen mukaan lapsen edun kanssa. Perusteluksi saadaan vain sanat "lapsen etu".
Lillen toimintaan ei voi vaikuttaa mitenkään normaalilla dialogilla. Hän on dialogissa ehdoton seinä, joka käyttäytyy hyvin rajattomasti valtaansa käyttäessään. 14.2.19 Lille mm. ilmoitti lapsen etua määritellessään katsovansa, että hän lapsen edun määrittelijänä, valvoo nähtävästi myös isoäidin etua ja isoäidilläkään ei ole oikeutta enää ilmaista itse tahtoaan, toiveitaan, mielipiteitään, vaan Lille määrittää nämä isoäidin puolesta. Siinä ei auttanut edes Lillelle äidin avaus, että Lille tosiasiallisesti voisi kertoa normaalissa vuorovaikutuksessa mitä on ymmärtänyt mummon toivovan, mutta Lillen pitäisi osata antaa tilaa mummolle itse kertoa mitä mummo toivoo. Tällaista Lille ei kyennyt ymmärtämään ja ohjasi mummon ulos osoittaen mummolle pettymystään, kun mummo ei ymmärtänyt hänen ajattelutapaansa.
Sunnuntaina 19.5.19 12-vuotias tyttölapsi ilmoitti äidilleen ehdottomana, että ei palaa sijoituspaikkaansa. Äiti ilmoitti noutoajankohtana kello 18:00 perhekodin isälle, että lapsi on ilmoittanut että ei tule ja pohti mitä tulee tehdä ja mitä voi tehdä. Kumpikin totesivat, että vaikka lapsella oli yhteydenpidon rajoite äitiinsä, ei lapsen etu ole juuri sijoituspaikan vaihduttua kahta viikkoa aiemmin, että kukaan pakottaa häntä palaamaan.
Sijoituspaikan isä, joka on koulutukseltaan perheterapeutti, totesi äidille ettei ammattieettisten velvoitteidensa vuoksi pakottaa lasta palaamaan kotiinsa. Äiti katsoi tätä hyvänä ja lapsen edun mukaisena toimintaohjeena. Äiti katsoi, ettei äidin asemassa voi mitätöidä lasta, tämän tahtoa ja toivetta ja ehdotonta määräystä tilanteessa, jossa lapsi sanoittaa voimakasta halua olla kodissaan ja äiti katsoi, että hänen tehtävä on vastata lapsen sanoittamiin kehitystarpeisiin. Äiti neuvoi sijoitusisää, että isä voi soittaa sosiaalipäivystykseen ja kysyä sieltä neuvoa.
20.5.19 noin kello 10:00 aamulla Lille soitti äidille kertoakseen heti alkuun, että on kuvitellut äidin odottavan hänen puhelua. Äiti tiesi Lillen soittavan, mutta ei ollut sitä odotellut ja pohti heti taasen sitä miten paljon Lille työurassaan onkaan kuvitellut muiden ihmisten ajattelua, tunteita, toimintamotiiveja, toimintaa ja niin edelleen ja uskonut suoraan kuvitelmiinsa.
Tämän jälkeen Lille piiloaggressiivisesti hyökkäsikin vuoteessa makoilevan äidin kimppuun suoraan ja tylysti kysyi: ”Mitä siellä oikein on tapahtunut, kun lapsi ei palannut.” Äiti vastasi Lillen esittämään kritiikkiin äitiä kohtaan kritiikillä todeten, että Lille lähestyy asiaa täysin vastoin THL:n ohjeistuksia huolen puheeksi ottamisesta syytellessään äitiä jonkin tapahtumisesta hänen kotona. Äiti totesi Lillelle Lillen kuvitelleen koko asian ja toimivan tästä syystä typerästi.
Lille väitti kognitionsa kierteen mukaisesti äidille vastaan ja ilmoitti, että tietää siitä, että lapsi on aiemmin ihan vastustelematta mielellään palannut edelliseen sijoituspaikkaan, että on tapahtunut nyt jotain äidin kotona, koska nyt ei lapsi palannut. Äiti totesi Lillelle, että ei tiedä mitä edellisen sijoituspaikan Familar Oy:n pienryhmäkodin työntekijät ovat kirjanneet lapsen mielipiteistä, jos ovat mitään kirjanneet edes, ja että Lillen väite ei ole totta siitä, että lapsi olisi ihan mielellään lähtenyt aina kotilomilta takaisin laitokseen. Äiti ihmetteli miten Lille liittää ajattelussaan kaksi asiaa; luulon, että lapsi ei vastusta kotilomilta palaamista laitokseen tunteissaan sekä luulon, että äidin kotona on täytynyt tapahtua jotain, keskenään kuvitelmissaan toisiinsa ja sitten luottaa päättelyssään, että tämä oli nyt järkevä ajatus, joka todistaisi jotain.
Äiti on Lillen ajattelun edessä räpsytellyt useasti ripsiään ja tajunnut, ettei Lillen kognitioon voi vaikuttaa, koska Lillen usko ajattelunsa järkevyyteen on tunteena Lillelle niin voimakas. Lille ei erota tunneajatuksia järkiajatuksista ja ei osaa luovassa ajattelussaan siis tietoisen reflektoivan ajattelun työmenetelmiä edes toisen ohjaamana ottaa vastaan. Lillen tunne asemassaan asemansa luomasta viisaudesta on liian voimakas mahdollistamaan järkevää Lillen ajattelukykyä kehittävää dialogia. Äiti ei voi siis auttaa mitenkään Lilleä auttamaan heitä.
Lille ilmoitti, että perhekodin isä noutaa lapsen kello 14:00 ja näin tulee tapahtumaan. Äiti kysyi kuinka tämä toteutuu ja Lille ilmoitti, että isä ajaa äidin pihalle ja lapsi kävelee autoon. Äiti tajusi, ettei Lille ymmärrä, ettei edellisenä iltana tämä toteutunut kello 18:00 aikaan ja että äiti oli kysynyt tarkempia neuvoja. Äidin kysyessä miksi Lille toimii näin, Lille ilmoitti, että on yhteydenpidon rajoituspäätös.
Äidin tajutessa, että vuorovaikutuksellinen keskustelu on täysin mahdotonta Lillen kanssa, hän hermostui jo huolessaan ja päätti lyödä Lillelle tuohtuneena puhelimen korvaan. Äidin tunnetila on Lillen seurassa usein hämmentynyt, huolestunut sekä lopulta voimakkaasti tuohtunut, koska Lille ei omaa auttavaa kykyä järjelliseen ajatteluun tai dialogin perusteisiin.
Äiti soitti sijaisperheen isälle, joka ilmoitti, että Lille on kieltänyt tiukasti häntä puhumasta äidin kanssa ja käskenyt noutamaan lapsen kello 14:00. Äiti kyseenalaisti Lillen toimintaohjeet herätellen sijaisisän aivojen etulohkoa reflektoivaan ajatteluun käskyjä tottelevien liskoaivojen sijaan ja kysyi sijaisisältä antoiko Lille toimintaohjeita miten he yhdessä tulevat Lillen määräyksen toteuttamaan. Tähän sitten totesi sijaisisä, että eipä ollut antanut. Näin siis selvisi, että Lille luulee olevansa kai joku jumalhahmo, joka vain sanoo, että sijaisisä ajaa autoa ja parkkeeraa sen ja lapsi sitten kävelee autoon ja sitten näin mukamas tapahtuu vaikka tämä ei toteutunut edellisenä iltanakaan.
Näin ei tapahtunut. Äiti kertoi lapsen kysymyksiin vastaten Lillen ajatukset eli väittämät, että jotain on tapahtunut ja lapsi ei ole koskaan vastustanut kotilomalta laitokseen palaamista ja Lillen uskovan tällaisiin kuvitelmiinsa vuorostaan ja Lillen päättäneen, että lapsi palaa autoon Lillen näin todettua kello 14:00. Lapsi ilmoitti, ettei näin tule toimimaan.
Äiti kysyi käykö lapselle kello 15:00 ajankohdaksi. Tämä ei käynyt. Äiti kävi kaikki tasatunnit läpi kello 18:00 saakka ja lapsi totesi viimein suostuvansa kello 18:sta. Äiti koetti soittaa sijaisisälle, joka ei vastannut puheluun, koska Lille oli kieltänyt. Sijaisisä ilmoitti tekstiviestillä, että Lille on ilmoittanut hänelle, että on ehdoton ja noutavan lasta kello 14:00 Lillen määräyksen mukaan.
Äiti koetti soittaa puhelimellaan sijoituksen päivystykseen. Sieltä ei vastattu. Äiti koetti soittaa lapsen puhelimella ja vuorostaan vastattiin ja kiukkuinen sosiaalityöntekijä, joka ei suostunut kertomaan nimeään tai kuulemaan lapsen ja äidin asiaa, ilmoitti, että Lille on kieltänyt häntäkin puhumasta mitään äidin kanssa. Sosiaalityöntekijä määräsi soittamaan Lillelle. Äiti soitti Lillelle, joka ei vastannut ja tämän työparille johtava sosiaalityöntekijä Tiia Viljaselle, joka ei vastannut. Molempien puhelinvastaaja ilmoitti, että akuutissa asiassa tulisi soittaa sijoituksen päivystysnumeroon. Äiti totesi palvelun ääliömaiseksi Lillen toimintatapojen vuoksi ja näki lapsensa kärsivän tilanteessa, jossa sosiaalitoimeen ei saa dialogia aikaan ja jos saa, saa epäystävällisen kiukkuisen sosiaalityöntekijän, joka syyttävästi vastattuaan puheluun ilmoittaa olevansa ”kiireessä” ja ettei ole aikaa kuulla äidin ja lapsen akuuttia asiaa ja että Lille on käskenyt soittamaan hänelle.
Lapsi totesi äidille häntä harmittavan sen, että sijaisisä noutaa häntä turhaan kello 14:00 lisäten, ettei aio nousta autoon. Äiti soitti sijaisisän puhelimeen, joka ei saanut vastata äidille Lillen päätöksen vuoksi, ja jätti puhelinvastaajan viestin, että lapsi välittää sijaisisästä ja harmittelee sitä, että tämä joutuu ajamaan Lillen vuoksi nyt turhaan.
Kello 14:00 aikoihin sijaisisä soitti äidille ilmoittaakseen, että on paikan päällä, sen puhelun siis, jonka Lille soi sijaisisälle oikeudeksi soittaa äidille. Äiti ilmoitti, ettei lapsi ole tulossa. Sijaisisä totesi, ettei voi pakottaa lasta ammattieettisistä syistä. Äiti ilmoitti, ettei pitäisi pakottamista lapsen etuna ja totesi lapsen jo todenneen, että lähtee kello 18:00 sijaisisän mukaan. Sijaisisä ajoi tunnin matkan / suunta tämän Lillen ajattelutavan vuoksi turhaan.
Äiti totesi, että jos Lille pitää tosiasiallisesti näkemyksiään suurena totuutena eli pitää yhä välttämättömänä pakkona, että lapsi lähtee kello 14:00, voi Lille tulla itse paikalle pyytäen poliisilta sitten virka-apua lapsen siirtämiseen. Äiti totesi, ettei kuitenkaan pitäisi tekoa lapsen etuna ja pyysi sijaisisää myös ammattieettiset lähtökohtansa muistaen vaikuttamaan Lillen tyhjään päähän. Sijaisisä, jota Lillekin oli vain määräillyt, pyysi äitiä kertomaan Lillelle itse, että uskoo lapsen lähtevän kello 18:00, koska lapsi näin on todennut, lapsensa tuntevana. Äiti totesi, että ei Lille ikinä kuuntelisi häntä missään asiassa ja pyysi sijaisisää ottamana äidin kertomasta kopin ja siirtämään sitä Lillelle hänen puolestaan, koska Lille on äidille vain seinä. Äiti totesi sijaisisälle Lillen olevan tyhjäpää, joka kuuntelee kyllä sijoituspaikkoja ja koettaa saada heidän hyväksynnän välittämättä lapsesta tai näiden läheisistä.
Ennen kello 14:00 ehdottomuustunteitaan jaellut Lille sitten ilmoitti jälkeen turhan noutoajelun sijaisisän oltua yhteydessä Lilleen, äidille tekstiviestillä, että hän määrää sijaisisän noutamaan lapsen kello 18:00. Äiti vastasi Lillelle havaintonsa, että ehdoton ei ollutkaan sitten ollut ehdotonta ja totesi perään ehdottomuuksista puhuvien olevan usen narsisteja.
Äiti katsoo Lillen olevan sosiaaliseilta resursseiltaan auttamattoman kypsymätön. Pätevä olisi laittanut lapselle edes jonkin kivan viestin päivän aikana tekstiviestillä ja vähentänyt lapsen stressiä osoittamalla välittämistä. Lille on selkeästi empatiaan kyvytön lapsia kohtaan eikä tiedä miten lasten kanssa tulee toimia. Lillehän lapsen tavatessaan 29.4.19 ensimmäisen kerran haukkui lapselle monologissaan äidin. Ei ihme, ettei lapsi pidä sosiaalitoimesta ja haluaa olla äitinsä kanssa, joka näyttää olevan se enimmikseen aikuinen hänen elämässä. Millaisen jäljen Lille jättääkään lapseen tosiasiallisesti? Äidille muistothan ovat todella inhottavia ja surullisia siitä, miten kypsymätön ihminen pääsee korkeaan valta-asemaan ja tekemään mitä huvittaa sitten kuvitelmien pohjalta tehdä.
Tällaista sosiaalityötä pitää järkevänä sosiaalityön päällikkö Ritva Mantila, lastensuojelun sijaishuolto, lastensuojelun johtoryhmä sekä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski. Tällaiselle ihmiselle on delegoitu sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä oikeus koskea ihmisten elämään. Eipä paljoa Hyvä veli -järjestelmässä lapset merkitse tarpeineen Helsingin päättäjille.
Tämä on lastensuojelun johtaja Saila Nummikosken mukaan moitteetonta lastensuojelutyötä, jossa ei ole mitään huomautettavaa Lillelle. Äiti onkin havainnut näin toimivan Nummikosken elävän voimakkaissa harhaisissa kuvitelmissa asemassaan myös.
Täällä Mieron tiellä totean, että ihmiset, jotka eivät osaa tarkistaa kuvitelmiaan, koska eivät erota kuvitelmiaan ensikäden havaintoajatuksista, eivät sovellu mihinkään työyhteisöön tekemään mitään työtä. Lille on hyvin vaarallinen lapsille, vanhemmille sekä kaikille ihmisille, jotka tarvitsisivat aitoa tukea, joka perustuu järkiajatuksille perustuvalle yhdessä toteutetulle olosuhdearvioille. Lillen pitäisi oppia käyttämään puhelintaan niin, että soittaessaan vanhemmalle osaa tervehtiä: ”Mukavaa päivää,” osaa kysyä: ”Mitä kuuluu? Kuinka voitte?” ja osaa tiedustella: ”Tahtooko lapsi minun tietävän miksi hän tahtoi jäädä luoksesi?”
Mutta eipä lapsella ole Lillen edessä mitään oikeuksia, kun ei niitä ole kenelläkään Lillen edessä Lillen määrätessä koko lastensuojelun sijaishuoltoa sekä esimiehiään tällaisella toiminnalla.
Lille kuuluu valitettavasti niihin sosiaalityöntekijöihin, jotka uskovat, että jos lapsi reagoi sijoituspaikassa jotenkin, se johtuu vanhemmasta ja jostain mitä tapahtui kotona ja jos lapsi reagoi johonkin kotona, sekin johtuu jostain mitä tapahtui kotona. Tämän pitemmälle hänen ymmärrys mielen ja aivojen toiminnasta ei ole kehittynyt. Lillelle siis lapset ovat niitä mitkä pitää korjata ja vanhemmat niitä, joita pitää syrjiä.
Johtava sosiaalityöntekijä Aule Lille mielestään toteuttaa lapsiemme etua näin edes huomiomatta lapsia. Polarisaatioita luovia hulluja on ollut maailma täynnä koko ajan historian, mutta milloin saamme sosiaalityöntekijöitä, jotka omaavat edes päättelykyvyn, joka perustuisi tietoiselle läsnäololle ja kyvylle kysyä: "Tiedänkö todella?".
Tutkimukset ovat osoittaaneet, että Lillen kaltaiset ihmiset ärsyttävät loogisesti ajattelevia. Eikä ihme, häntä pitääkin pelätä vaikuttajana, koska hänellä on valtavasti valtaa ihmisiin, jotka uskovat hänen asemansa olevan varmistus hänen kyvylle hahmottaa totuutta.
Lue myös:
Kuvitelma (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitelma
Todellisuus ja havaitsija (Eero Paloheimo, 2014):
http://www.eeropaloheimo.fi/todellisuus-ja-havaitsija/
Totuus (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
Ihminen on ikuinen oppija (Helsingin yliopisto):
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/ihminen-on-ikuinen-oppija
Päättelykyky paranee iän myötä (IL - 7.10.2011):
https://www.iltalehti.fi/terveys/a/2011100714531925
(jos itse niin haluaa)
Nämä asiat raivostuttavat loogisen ihmisen (Taloussanomat - 3.7.2013):
https://www.is.fi/taloussan…/oma-raha/art-2000001801466.html
Totuus muuttuu totuudenmukaisuudeksi (Kritiikin uutiset - 14.8.2017):
https://www.kritiikinuutiset.fi/…/totuus-muuttuu-totuudenm…/
RSS Feed
