Kuvakaappaus: familyllb.com Helsinkiläinen äiti on kuulemistilaisuudessa 28.5.19 kritisoinut johtava sosiaalityöntekijä Aule Lillen ja johtava sosiaalityöntekijä Tiia Viljasen arviointimenetelmiä, kun kukaan ei kuule lasta mm. ennen yhteydenpidon rajoittamista tutkiakseen lapsen olosuhdetta. Äiti valitteli sitä, ettei lasta ole tavannut lapsen vastuusosiaalityöntekijänä sijaishuollossa toimiva sosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa antamalla lapselle kerran kuukaudessa tuota kahden tunnin tapaamista. Niinimaa aloitti lapsen vs. sos. asemassa 7.11.18.
Johtava sosiaalityöntekijä Aule Lille on ilmoittanut äidille 28.5.19, että on "täysin" eriävää mieltä äidin kanssa lastensuojelun toteuttamistavoista ja on kirjannut yhteydenpidon rajoittamispäätökseen, joka on mm. kirjauksen mukaan seuraamus äidille kantelemisesta (kanteleminen Lillen mukaan vaarantaa lapsen huostaanoton tarkoituksen toteutumisen, koska se manipuloi lasta) seuraavaa:
"(äidin nimi):lla vaikuttaa olevan epärealistinen käsitys sosiaaliviranomaisten ja sijaishuoltopaikan toiminnasta."
Tämän väitteen taakse ei tosin Lille käynyt äidin kanssa ollenkaan keskustelua, joten mistä Lille äidin paradigmaa lastensuojelun funktiosta tosiasiallisesti tietäisi.
Lille ihmetteli äidin kantaa siitä, että vastuusosiaalityöntekijän pitäisi luoda suhde lapseen ja tutustua häneen tavaten lasta kysyen äidiltä: "Mistä sinä olet tuollaista saanut päähäsi?" Äidin vastaus hiljensi Lillen: "Lastensuojelun käsikirjasta," eikä dialogia syntynyt, vaikka äiti kertoi hallituksen avauksesta, jonka oli lukenut sekä EOA:n ennakkoratkaisuista, joita löytyy lastensuojelun käsikirjasta.
Äiti ihmettelee miksi Lille vastustaa "täysin" lapsen mielipiteen selvittämistä ja pitää tätä tarpeettomana, kun lastensuojelulaissa todetaan seuraavaa:
"5§ Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin."
Lapsen mielipiteen selvittämiseen edes lapsen tapaamisen muodossa ei Lilleltä saa lapsi oikeutta niin, että Lille johtaisi alaisensa tapaamaan lasta, saati sitten erilaisten työmenetelmien käyttöön, kuten vaikkapa lapsen osallisuutta lisäävää läheisverkostokartoitusta, koska sekään ei Lillen mukaan ole lapsen oikeus eli lapsen etu. Äiti ja koko äidin suku on pyytänyt läheisverkostokartoitusta läheisneuvonpidon muodossa, mutta Lille ilmoittaa arvioineensa, ettei tämä ole lapsen oikeus eli etu. Se mitä arviomenetelmää Lille käyttää on kuulemma salattua tietoa, joten työskentely haiskahtaa pahasti fabrikoinnilta. Lille ei tahdo ottaa ketään muuta mukaan tiedonkäsittelyyn, edes lasta, saati vanhempaa tai sukua ja tahtoo tuottaa kaiken tiedon yksin eli kirjoittaa tunneanalyysioksennuksiaan vapaasti asiakirjoihin asennevammassaan äitiä kohtaan. Lille on todennut, että äidin näkemys, että lasta pitäisi kuulla ja lapseen tutustua on epärealistinen.
Lapsella pitäisi olla sijaishuollossa oikeutensa, mutta Lille on päättänyt nämä mitätöidä. Lapsella on oikeus saada tietoa ja tavata sosiaalityöntekijäänsä sijaishuollon toteuttamisen aikana. Lastensuojelun käsikirjassa avataan seuraavaa:
"Hallituksen esityksen (HE 130/2013) perustelujen mukaan tapaamisten riittävyyttä arvioitaessa tulisi pääsääntönä pitää, että lapsi tapaisi asioistaan vastaavaa työntekijää henkilökohtaisesti vähintään kaksi tuntia kuukaudessa aktiivisen työvaiheen aikana. Aktiivisella työvaiheella tarkoitetaan muun muassa lastensuojelutarpeen selvitystä, asiakkaana jo olevan lapsen tilanteen arviointia sekä sijoituksen valmistelua.
Hallituksen esityksen (HE 130/2013, Finlex)"
Äiti on kannellut siitä, ettei lasta tavata ja kuulla ja häneen edes tutustuta ja lasta osallistuteta asiakassuunnitelmansa tekoon. Lille on päättänyt rajoittaa myös lapsen oikeutta äitiinsä todeten äidin olevan este lapsen sijaishuollon toteutumisen tarkoitukselle ja äidin kantelevan vain omia tarkoitusperiään hakien, mikä sinäänsä on äidistä mielenkiintoista, koska Lillen kanta on nyt myös Lillen kanta kanteluihin ja äiti voi lähettää kyseisen rajoituspäätöksen valvovalle viranomaiselle, joka saa äidin puolesta pohtia kanteleeko äiti vain omia tarkoitusperiään hakien ja saiko kantelemisesta antaa seuraamuksia mm. yhteydenpitoa rajoittamalla, kun lapsella on myös oikeus läheisiin suhteisiin. Lillen mukaan äiti käyttää lasta esineenään.
Äidin mielestä Lille, jonka mielestä lastensuojelun ei tarvitse tavata lasta, kohtelee lapsia objekteinaan eli esineinä. Lille on todennut, että on JOHTAVA sosiaalityöntekijä ja on äidin kanssa "täysin" eriävää mieltä aivan kaikesta mikä on äidin mielestä erikoista, sillä Lille ei tiedä äidin mielipidettä aivan kaikkiin asioihin.
Tosin äiti on ymmärtänyt, ettei Lilleä kiinnosta tutustua muiden mielipiteisiin ja havainnut, että Lille on ottanut yksinvallan mielipiteiden tuottamiseen.
Äidin mielestä lapsilähtöisyys pitäisi olla se tärkein osa lastensuojelussa, mutta Lille on tästä "täysin" eriävää mieltä äidin kanssa ja katsoo äidillä olevan epärealistisia käsityksiä lastensuojelutyön funktiosta lasten elämässä.
Äiti on kannellut myös lapsen sijoituspaikasta ammatillisesta perhekodista Kanalan kartanosta, jonka toimintatapoihin äiti on osittain pohtiva ja tahtoisi tietää oikeusohjeita sekä saada tietoa kasvatuksellisista neuvoista mm. väkivaltakasvatuksessa, kun perhekodin aikuiset ovat perheterapeutteja (psykoterapeutti). Äiti ei ole täysin pettynyt palveluun, vaan kyse on yksittäisistä toimintavavoista sekä yleisestä käytännöstä ottaa lapsilta öisin puhelin haltuun sosiaalitoimen antamalla luvalla sekä myös kieltäytymisestä ottaa lasten vieraita vastaan ilman sosiaalityöntekijän erillistä määräystä tälle. Lillen mielestä kanteleminen on estänyt lapsen sijaishuollon toteutumisen ja äiti on vaaraksi lapsen kehitykselle vakavasti äidin esineellistäessä Lillen mukaan lasta.
Äiti on havainnut, ettei Lille erota lapsen tarpeita omista tarpeistaan, sillä eihän Lille edes tapaa lasta tai käy lapsen tai äidin kanssa edes dialogia. Miten siis Lille voisi tietää lapsen tosiasialliset persoonalliset tarpeet?
Helsingin sijaishuollossa on sosiaalityöntekijöitä, jotka luulevat, että riittää se, että sijaishuoltopaikka kirjaa jotain päiväkirjaan lapsen arjesta ja osa ei edes tiedä kenen vastuulla lapsen kuuleminen ja lapsen asiat sijoitetun lapsen kohdalla on. Äidille nauhoittuu puhelimeen hyvin kummia keskusteluja.
Lastensuojelulain 29 §:n mukaan lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti.
Lastensuojelulain 53 §:n mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on huolehdittava siitä, että sijaishuollossa olevalle lapselle selvitetään hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisella tavalla, miksi hänet on otettu huostaan sekä selostettava niitä toimia, joihin hänen asiassaan on ryhdytty tai joihin aiotaan ryhtyä. Säännöksen mukaan lapselle on järjestettävä asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää muiden läsnä olematta ja keskustella häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista.
Maija Sakslin on ratkaisussaan Dnro 2777/4/12 todennut seuraavaa:
"Lastensuojelulain mukaan lapselle on järjestettävä riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää. Erityisen tärkeää henkilökohtaisen keskustelun toteuttaminen on mielestäni silloin, kun lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle laitokseen tai perhehoitoon.
Lapsella tulee olla oikeus vapaasti kuvata ja kertoa omista olosuhteistaan sijaishuoltopaikassa sekä tarvittaessa tuoda esiin omia näkemyksiään ja mahdollisesti kokemiaan epäkohtia sijaishuoltopaikan toiminnassa.
Säännöksen tarkoittama oikeus kuuluu siis lapselle. Lapsella itsellään on aina oikeus pyytää tai vaatia tällaisen henkilökohtaisen tapaamisen toteuttamista. Lasta ei voida pakottaa tällaiseen henkilökohtaiseen tapaamiseen tai keskusteluun, ellei lapsi sitä itse halua tai jos hän torjuu hänelle varatun mahdollisuuden keskusteluun. Henkilökohtaisten tapaamisten toteuttamista ei voida kuitenkaan jättää koskaan yksinomaan lapsen oman halun tai mielipiteen varaan. Korostan, että sosiaalityöntekijän on aktiivisesti tarjottava tätä mahdollisuutta lapselle sekä myötävaikutettava omalla toiminnallaan siihen, että tapaamiset voitaisiin toteuttaa."
Lisäksi mainitaan:
"--- syyt on mielestäni aina yhdessä lapsen kanssa selvitettävä."
Lisäksi todetaan sosiaalityöntekijän kertomaan olosuhteeseen, jossa hän on kokenut, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta tavata lasta seuraavaa:
"Totean tältä osin seuraavaa. Kunnan on varattava lakisääteisiin tehtäviinsä riittävät voimavarat. Tarvittaessa kunnan on järjesteltävä viranhaltijoitten työtehtäviä siten, että viranhaltija suoriutuu hänelle laissa tai muutoin määrätyistä tehtävistä. Korostan, että työnantajan on huolehdittava siitä, että sen alaisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä on tosiasialliset mahdollisuudet suoriutua tehtävistään."
Sen sijaan, että johtava sosiaaltyöntekijä Lille katsoisi, että syitä lapsen reaktioille tulisi sosiaalityöntekijän tutkia lapsen kanssa keskustelemalla, Lille on todennut äidille, että tietää tutkimatta syyt kaikelle ja syy on äidissä ja äiti on kykenemätön tuntemaan lapsensa tarpeita, jotka Lille kertoo tietävänsä lasta tapaamatta.
Täällä mieron tiellä ihmettelen syvästi keitä palkataan Helsingin lastensuojelussa mm. sijaishuollon johtoon, kun eivät edes johtava sosiaalityöntekijä Tiia Viljanen tai johtava sosiaalityöntekijä Kirsti Mylläri pidä Lillen ajattelutapaa kummana. Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski on uskonut Lillen selvitykseen, että äiti muistuttaa, koska ei vain "luota" Lilleen.
Kuka luottaa tämän tiedon edessä Helsingin lastensuojeluun?
Lue myös:
Lapsen mielipiteen selvittäminen (THL - Lastensuojelun käskirja):
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/huostaanoton-valmistelu/lapsen-mielipiteen-selvittaminen
Työmenetelmät (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyomenetelmat-ja-valineet/tyomenetelmat
Lapsen oikeudet sijaishuollossa (THL - Lastensuojelun käskirja):
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/hoito-ja-kasvatus-sijaishuollossa/lapsen-oikeudet-sijaishuollossa
Eoak 2777/4/12 (Eduskunnan oikeusasiamies): Lapsen oikeus tavata sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää; Kasvatukseen liittyvät säännöt eivät saa olla mielivaltaisia lastenkodissa:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/…
Johtava sosiaalityöntekijä Aule Lille on ilmoittanut äidille 28.5.19, että on "täysin" eriävää mieltä äidin kanssa lastensuojelun toteuttamistavoista ja on kirjannut yhteydenpidon rajoittamispäätökseen, joka on mm. kirjauksen mukaan seuraamus äidille kantelemisesta (kanteleminen Lillen mukaan vaarantaa lapsen huostaanoton tarkoituksen toteutumisen, koska se manipuloi lasta) seuraavaa:
"(äidin nimi):lla vaikuttaa olevan epärealistinen käsitys sosiaaliviranomaisten ja sijaishuoltopaikan toiminnasta."
Tämän väitteen taakse ei tosin Lille käynyt äidin kanssa ollenkaan keskustelua, joten mistä Lille äidin paradigmaa lastensuojelun funktiosta tosiasiallisesti tietäisi.
Lille ihmetteli äidin kantaa siitä, että vastuusosiaalityöntekijän pitäisi luoda suhde lapseen ja tutustua häneen tavaten lasta kysyen äidiltä: "Mistä sinä olet tuollaista saanut päähäsi?" Äidin vastaus hiljensi Lillen: "Lastensuojelun käsikirjasta," eikä dialogia syntynyt, vaikka äiti kertoi hallituksen avauksesta, jonka oli lukenut sekä EOA:n ennakkoratkaisuista, joita löytyy lastensuojelun käsikirjasta.
Äiti ihmettelee miksi Lille vastustaa "täysin" lapsen mielipiteen selvittämistä ja pitää tätä tarpeettomana, kun lastensuojelulaissa todetaan seuraavaa:
"5§ Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin."
Lapsen mielipiteen selvittämiseen edes lapsen tapaamisen muodossa ei Lilleltä saa lapsi oikeutta niin, että Lille johtaisi alaisensa tapaamaan lasta, saati sitten erilaisten työmenetelmien käyttöön, kuten vaikkapa lapsen osallisuutta lisäävää läheisverkostokartoitusta, koska sekään ei Lillen mukaan ole lapsen oikeus eli lapsen etu. Äiti ja koko äidin suku on pyytänyt läheisverkostokartoitusta läheisneuvonpidon muodossa, mutta Lille ilmoittaa arvioineensa, ettei tämä ole lapsen oikeus eli etu. Se mitä arviomenetelmää Lille käyttää on kuulemma salattua tietoa, joten työskentely haiskahtaa pahasti fabrikoinnilta. Lille ei tahdo ottaa ketään muuta mukaan tiedonkäsittelyyn, edes lasta, saati vanhempaa tai sukua ja tahtoo tuottaa kaiken tiedon yksin eli kirjoittaa tunneanalyysioksennuksiaan vapaasti asiakirjoihin asennevammassaan äitiä kohtaan. Lille on todennut, että äidin näkemys, että lasta pitäisi kuulla ja lapseen tutustua on epärealistinen.
Lapsella pitäisi olla sijaishuollossa oikeutensa, mutta Lille on päättänyt nämä mitätöidä. Lapsella on oikeus saada tietoa ja tavata sosiaalityöntekijäänsä sijaishuollon toteuttamisen aikana. Lastensuojelun käsikirjassa avataan seuraavaa:
"Hallituksen esityksen (HE 130/2013) perustelujen mukaan tapaamisten riittävyyttä arvioitaessa tulisi pääsääntönä pitää, että lapsi tapaisi asioistaan vastaavaa työntekijää henkilökohtaisesti vähintään kaksi tuntia kuukaudessa aktiivisen työvaiheen aikana. Aktiivisella työvaiheella tarkoitetaan muun muassa lastensuojelutarpeen selvitystä, asiakkaana jo olevan lapsen tilanteen arviointia sekä sijoituksen valmistelua.
Hallituksen esityksen (HE 130/2013, Finlex)"
Äiti on kannellut siitä, ettei lasta tavata ja kuulla ja häneen edes tutustuta ja lasta osallistuteta asiakassuunnitelmansa tekoon. Lille on päättänyt rajoittaa myös lapsen oikeutta äitiinsä todeten äidin olevan este lapsen sijaishuollon toteutumisen tarkoitukselle ja äidin kantelevan vain omia tarkoitusperiään hakien, mikä sinäänsä on äidistä mielenkiintoista, koska Lillen kanta on nyt myös Lillen kanta kanteluihin ja äiti voi lähettää kyseisen rajoituspäätöksen valvovalle viranomaiselle, joka saa äidin puolesta pohtia kanteleeko äiti vain omia tarkoitusperiään hakien ja saiko kantelemisesta antaa seuraamuksia mm. yhteydenpitoa rajoittamalla, kun lapsella on myös oikeus läheisiin suhteisiin. Lillen mukaan äiti käyttää lasta esineenään.
Äidin mielestä Lille, jonka mielestä lastensuojelun ei tarvitse tavata lasta, kohtelee lapsia objekteinaan eli esineinä. Lille on todennut, että on JOHTAVA sosiaalityöntekijä ja on äidin kanssa "täysin" eriävää mieltä aivan kaikesta mikä on äidin mielestä erikoista, sillä Lille ei tiedä äidin mielipidettä aivan kaikkiin asioihin.
Tosin äiti on ymmärtänyt, ettei Lilleä kiinnosta tutustua muiden mielipiteisiin ja havainnut, että Lille on ottanut yksinvallan mielipiteiden tuottamiseen.
Äidin mielestä lapsilähtöisyys pitäisi olla se tärkein osa lastensuojelussa, mutta Lille on tästä "täysin" eriävää mieltä äidin kanssa ja katsoo äidillä olevan epärealistisia käsityksiä lastensuojelutyön funktiosta lasten elämässä.
Äiti on kannellut myös lapsen sijoituspaikasta ammatillisesta perhekodista Kanalan kartanosta, jonka toimintatapoihin äiti on osittain pohtiva ja tahtoisi tietää oikeusohjeita sekä saada tietoa kasvatuksellisista neuvoista mm. väkivaltakasvatuksessa, kun perhekodin aikuiset ovat perheterapeutteja (psykoterapeutti). Äiti ei ole täysin pettynyt palveluun, vaan kyse on yksittäisistä toimintavavoista sekä yleisestä käytännöstä ottaa lapsilta öisin puhelin haltuun sosiaalitoimen antamalla luvalla sekä myös kieltäytymisestä ottaa lasten vieraita vastaan ilman sosiaalityöntekijän erillistä määräystä tälle. Lillen mielestä kanteleminen on estänyt lapsen sijaishuollon toteutumisen ja äiti on vaaraksi lapsen kehitykselle vakavasti äidin esineellistäessä Lillen mukaan lasta.
Äiti on havainnut, ettei Lille erota lapsen tarpeita omista tarpeistaan, sillä eihän Lille edes tapaa lasta tai käy lapsen tai äidin kanssa edes dialogia. Miten siis Lille voisi tietää lapsen tosiasialliset persoonalliset tarpeet?
Helsingin sijaishuollossa on sosiaalityöntekijöitä, jotka luulevat, että riittää se, että sijaishuoltopaikka kirjaa jotain päiväkirjaan lapsen arjesta ja osa ei edes tiedä kenen vastuulla lapsen kuuleminen ja lapsen asiat sijoitetun lapsen kohdalla on. Äidille nauhoittuu puhelimeen hyvin kummia keskusteluja.
Lastensuojelulain 29 §:n mukaan lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti.
Lastensuojelulain 53 §:n mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on huolehdittava siitä, että sijaishuollossa olevalle lapselle selvitetään hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisella tavalla, miksi hänet on otettu huostaan sekä selostettava niitä toimia, joihin hänen asiassaan on ryhdytty tai joihin aiotaan ryhtyä. Säännöksen mukaan lapselle on järjestettävä asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää muiden läsnä olematta ja keskustella häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista.
Maija Sakslin on ratkaisussaan Dnro 2777/4/12 todennut seuraavaa:
"Lastensuojelulain mukaan lapselle on järjestettävä riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää. Erityisen tärkeää henkilökohtaisen keskustelun toteuttaminen on mielestäni silloin, kun lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle laitokseen tai perhehoitoon.
Lapsella tulee olla oikeus vapaasti kuvata ja kertoa omista olosuhteistaan sijaishuoltopaikassa sekä tarvittaessa tuoda esiin omia näkemyksiään ja mahdollisesti kokemiaan epäkohtia sijaishuoltopaikan toiminnassa.
Säännöksen tarkoittama oikeus kuuluu siis lapselle. Lapsella itsellään on aina oikeus pyytää tai vaatia tällaisen henkilökohtaisen tapaamisen toteuttamista. Lasta ei voida pakottaa tällaiseen henkilökohtaiseen tapaamiseen tai keskusteluun, ellei lapsi sitä itse halua tai jos hän torjuu hänelle varatun mahdollisuuden keskusteluun. Henkilökohtaisten tapaamisten toteuttamista ei voida kuitenkaan jättää koskaan yksinomaan lapsen oman halun tai mielipiteen varaan. Korostan, että sosiaalityöntekijän on aktiivisesti tarjottava tätä mahdollisuutta lapselle sekä myötävaikutettava omalla toiminnallaan siihen, että tapaamiset voitaisiin toteuttaa."
Lisäksi mainitaan:
"--- syyt on mielestäni aina yhdessä lapsen kanssa selvitettävä."
Lisäksi todetaan sosiaalityöntekijän kertomaan olosuhteeseen, jossa hän on kokenut, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta tavata lasta seuraavaa:
"Totean tältä osin seuraavaa. Kunnan on varattava lakisääteisiin tehtäviinsä riittävät voimavarat. Tarvittaessa kunnan on järjesteltävä viranhaltijoitten työtehtäviä siten, että viranhaltija suoriutuu hänelle laissa tai muutoin määrätyistä tehtävistä. Korostan, että työnantajan on huolehdittava siitä, että sen alaisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä on tosiasialliset mahdollisuudet suoriutua tehtävistään."
Sen sijaan, että johtava sosiaaltyöntekijä Lille katsoisi, että syitä lapsen reaktioille tulisi sosiaalityöntekijän tutkia lapsen kanssa keskustelemalla, Lille on todennut äidille, että tietää tutkimatta syyt kaikelle ja syy on äidissä ja äiti on kykenemätön tuntemaan lapsensa tarpeita, jotka Lille kertoo tietävänsä lasta tapaamatta.
Täällä mieron tiellä ihmettelen syvästi keitä palkataan Helsingin lastensuojelussa mm. sijaishuollon johtoon, kun eivät edes johtava sosiaalityöntekijä Tiia Viljanen tai johtava sosiaalityöntekijä Kirsti Mylläri pidä Lillen ajattelutapaa kummana. Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski on uskonut Lillen selvitykseen, että äiti muistuttaa, koska ei vain "luota" Lilleen.
Kuka luottaa tämän tiedon edessä Helsingin lastensuojeluun?
Lue myös:
Lapsen mielipiteen selvittäminen (THL - Lastensuojelun käskirja):
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/huostaanoton-valmistelu/lapsen-mielipiteen-selvittaminen
Työmenetelmät (THL - Lastensuojelun käsikirja):
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyomenetelmat-ja-valineet/tyomenetelmat
Lapsen oikeudet sijaishuollossa (THL - Lastensuojelun käskirja):
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/hoito-ja-kasvatus-sijaishuollossa/lapsen-oikeudet-sijaishuollossa
Eoak 2777/4/12 (Eduskunnan oikeusasiamies): Lapsen oikeus tavata sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää; Kasvatukseen liittyvät säännöt eivät saa olla mielivaltaisia lastenkodissa:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/…
RSS Feed
