Hyvä lukija, onko sinusta oikein, että kolmesta kodin asukkaasta yksi pelkää kahta?
Olen kirjoittanut Helsinkiläislapsesta, joka menetti oikeutensa äitinsä kanssa normaaliin elämään 8.9.2014, koska Vuosaaren lastensuojelussa tehtiin kaikenlaista lapsen perus- ja ihmisoikeuksien vastaista mm. vs. sos. Laura Laineen ja hänen esimiehensä johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näsen toimesta.
Lapsi oireili vakavammin pahoinvoivasti tilanteeseen jo talvella 2014, mutta MediVidan sosiaalityöntekijä Ira Gordin päätti omata lasten psykiatrian ammattilaisuuden (ilman koulutusta) ja retoriikalla eli omilla kuvitelmillaan mustamaalata ilman asianmukaista tutkimusta äidin syypääksi tähänkin. Lapsi halusi kovasti äidin luokse ja salaa isältä meni äidille (äiti ilmoitti lastensuojeluun) ja Gordin päätti syyttää äitiä lapsen pahoinvoinnista, sen sijaan että olisi syyttänyt itsään äidin mustamaalaamisesta itsetuhoiseksi lastensuojeluun juuri ennen huolto-oikeuden pääasiaa 12.9.2014 ja tajunnut lapsen reagoivan äitinsä menetykseen huoltotuomion takia. Gordin kaiketi luuli korvaavansa äidin perhetyöllä isän kotiin, kun ei ikinä saanut lasta edes puhumaan itselleen äidistä. Tuolloin lasta kiinnipidettiin sängyssään isällään, jos lapsi ei totellut eli jos lapsi oirelili olosuhteisiin ja lapsi on kertonut mm. äitinsä isälle, että äitipuoli satutti häntä monin fyysisin tavoin.
MediVidan etuhan on, että lapsi oireilee, sillä tämä poikii perhetyötä ja mitä kauemmin syytetään äitiä ja toteutuetaan epähumaania leimaavaa kohtelua äitiä kohtaan eli rakenteellista väkivaltaa, eikä nähdä kokonaiskuvaa, sitä kauemmin pidetään oireilua yllä, kun synnytettään lojaliteettiristiriitaa ja näin voidaan vielä kirjata tilanteessa, kun kunta päättää lopettaa perhetyön: "MediVidan mielestä lapsi tarvitsisi tukea jouduttuaan lojaliteettiristiriitaan" Näin kalastellaan lisäduunia synnyttämällä omalla toiminnallaan ongelmallisia olosuhteita.
Syksyllä 2015 lapsi ilmoitti äidilleen kertoessaan kuinka ikävöi edellistä elämäänsä ja läheisiään, joista hänet erotettiin, että hän tahtoo kuolla. 8-vuotias tyttö kertoi kertoneensa tämän isälleen ja kysyneen isältään: "Isä mikä on helpoin tapa kuolla." Isä ja isän johtavalääkäripuoliso olivat salanneet tämän lastensuojelulta.
Perheneuvolan lääkäri päätti, ettei lapsi tarvitse tukea, sillä isä lupasi viedä lapsen ratsastamaan.
Perheneuvolan sosiaalityöntekijä Terhi Keson mielestä lapsi ei edes tarvinnut perheneuvolan asiakkuutta, vaikka lapsi oli juuri sanoittanut halusta kuolla ja asiakkuussuhde purettiin. Sen sijaan isä otti lapselta tämän ainoan harrastuksen pois vuoden 2016 alussa, koska tahtoi itse harrastaa teatteria ja päästä esittämään pääroolia. Isä ei juurikaan tavannut harjoituskautena lastaan.
Keväällä 2016 lapsi kertoi isänsä puolison uhkailevan häntä henkisellä väkivallalla vihaspäissään ja kertoi itkeneensä koko illan ja ilmoittaneensa tahtovansa kuolla. Tämä johtikin nopeasti lapsen lastensuojeluasiakkuuden uudelleen aloittamiseen niin, että johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen tahtoi ketään tapaamatta ehdottomasti, ettei lapsi saa tavata äitiään, koska isä oli todennut hänellä äidin kuormittavan isää lastensuojeluilmoituksilla. Itse lapsen hyvinvoinnilla ei ollut merkitystä edes Mustosen esimihelle sosiaalityön päällikkö Terhi Leinolle tai Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelle, joka totesi Mustosen työskentelyn mielestään tarkoituksenmukaiseksi eli tiettyyn tarkoitkseen soveltuvaksi, vaikka lapsen nykyinen sosiaalivirkailja tavatuaan lasta ilmoitti, ettei Mustosen perheoikeudelliselta yksiköltä tilaama toiminta ollut lapsen olosuhteisiin mitenkään hyvä, lapsen etua hakeva ja kenekään eduksi. Lapsen nykyinen sosiaalivirkailija totesi äidille muutama viikko sitten esimiestensä puheet fraaseiksi (nauhalla). Edes hän ei pidä esimiestensä puheita tarkoituksenmukaisina...
Nykyinen sosiaalivirkailija sai purettua lapsen valvotut vaihdot suostutellen huoltajaisän tähän todeten, etteivät ne ole lapsen etu monestakaan syystä. Palvelu oli ostettu HoivaOnnelta. Hän on myös saanut lapselle oikeuden vihdoin tavata äitinsä äitiä pidemmän ajanjakson jopa kahdesti kesän aikana, mikä toteutui viimeeksi elokuussa 2014 eli melkein kaksi vuotta sitten.
Isä oli estänyt tapaamiset perustelulla: "Vanhemmuudestani tehdään äidin suvun toimesta lastensuojeluilmoituksia, kun lapsi tapaa heitä." Isä siis myönsi suoraan, että tahtoo salata lapsen olosuhteet ja antaa lapsen tavata vain hänen omia sukulaisiaan ja tämän hyväksyi mm. Lassilan lastensuojelun vs. sos Anitta Jokinen, vaikka laki olisi määrännyt hänet tukemaan lapsen kiintymyssuhteita.
Suurin ihme on, että äiti on saanut mennä lapsen mukana noiden lapsen kahden mummoloman aikana äidilleen. Lapsi on ollut äidissään täysin kiinni ja onnellinen, niin onnellinen, päästen nukkumaan äitinsä kainaloon ja leikkimään, uimaan ja saunomaan äitinsä kanssa. Elämään edes muutaman päivän kuin normaalia elämää silloin kauan sitten.
Viime junamatkalla täydessä junavaunussa lapsi kysyi äidiltään: "Mitä tekisit, jos kuolisin?" Lapsi kertoi yhä ajattelevansa päivittäin haluavansa kuolla. Hän kertoi sen aivan neutraalisti. Äiti aisti junavaunun kuuntelevan.
Päivää ennen matkaa oli nykyinen sosiaalivirkailija tavannut lapsen isää aihelmasta: "Isän kotona eivät isä ja isän puoliso saisi puhua lapselle pahaa äidistä," koska äitipuoli ei ollut osannut ottaa aiemmin annetusta neuvosta vaarin, vaikka on ihan johtava lääkäri ammatiltaan ja väittää olevansa äitiä paljon parempi kasvattaja lapselle ja kyvykäs arvioimaan kasvattajuutta. Seuraus oli kuten olettaa voimme vieraannuttamistapauksessa, vierannuttajat eivät välitä mitä heille sanotaan.
Lapsi oli käsketty suihkuun edellisenä iltana. Täydessä junavaunussa lapsi kertoi pelkäävänsä yksin suihkussa ja kuulevansa outoa naksunaa aina kun laittaa suihkun päälle ja pelkäävänsä tuota ääntä ja hänelle tulevan pakottava tarve sulkea suihku, jotta ei pelottaisi, sillä naksuna katoaa, kun vesi ei virtaa. Tuona iltana lapsi olikin luullut askelia ja juossut suihkusta kauhuissaan.
Äitipuolen vastaus oli ollut: "Ei se tottele." Lapsi on äitipuolelle SE! Äitipuoli oli vihaisena käskyttänyt jo peloissaan olevaa lasta suihkuun ja pessyt lapsen kysymättä lapselta mikä lapsella on. Lapsi kuvaili äitipuolen pesevän häntä niin, että hän ei voi edes pitää silmiä auki suihkussa, sillä tämä suihkuttaa häntä kasvoihin sillä tavalla.
Nukkumaan käydessään lapsi oli koettanut puhua isälleen ja kertonut tottelevansa äitipuolta, koska pelkää tätä. Isä oli todennut lapselle, että hänenkin on siis alettava toimimaan kuten äitipuoli, jotta saa lapsen tottelemaan. Lapsi oli kysynyt isältään: "Onko sinusta oikein, että kolmesta kodin asukkaasta yksi pelkää kahta?"
Lapsi oli myös ottanut puheenaiheeksi kuinka äitipuoli on puhunut hänelle pahaa äidistä, kun oli taksilla noutanut lasta keväällä iltapäiväkerhosta. Äitipuoli oli väittänyt, ettei kukaan tule toimeen äidin kanssa ja ettei lapsen päiväkodintyöntekijät päiväkoti Myrskyluodossa pitäneet ollenkaan äidistä. Lapsen isä oli todennut lapselle: "Sinä et tunne äitiäsi," tahtoen jatkaa lastensuojeluviranomaisen useista neuvoista huolimatta, jatkaa äitipuolen vakavaa vierannuttavaa toimintaa, joka aiheuttaa lapselle olosuhteet, jossa lapsi joutuu lojalitettiristiriitaan ja joka saa lapsen mm. tahtomaan omaa kuolemaansa, pelkäämään ja mahdollisesti kuulemaan tämän vuoksi myös ääniä. Lapset siis voivat myös vieraannuttamistilanteissa alkaa kuulemaan ääniä ahdistuessaan ja saamatta tukea tunteidensa käsittelyyn.
Lapsi kertoi äidilleen ihmettelevänsä isän ja äitipuolen puheita, sillä hän tietää monien aikuisten pitävän äidistä paljon ja kaikkien lapsien pitävän äidistään. Äiti on hauska ja leikkii lasten kanssa, ei ota kenenkään puolta kinatilanteissa, ymmärtää lapsia ja antaa lasten olla lapsia.
Kun äiti totesi, ettei isä puhu totta äidistä, lapsi ei pitänyt tästä. Hän koki äidin haukkuvan isää. Äiti totesi ymmärtävänsä lastaan ja oli pahoillaan ja kysyi lapselta mitä lapsi tahtoisi. Lapsi totesi tahtovansa itse saada ajatella jokaisesta mitä ajattelee ja tykätä kenestä tykkää. "Sinä olet äiti minulle hyvä ja se rittää minulle." Äidillä on harjoiteltavaa vieraannuttamisen kohdevanhempana vastata haateisiin, joihin ei ole ohjekirjoja missään saatavilla.
Lapsi kertoi äidilleen ajattelevansa kuolemaansa päivittäin.
Täällä Mieron tiellä joudun ihmettelemään miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tahtoi alkuvuodesta 2015 väittää hallinto-oikeudelle allekirjoittamassaan lasunnossaan, ettei äidin kotona ole lapselle struktuuria, kun äidin useat läheiset olivat kirjallisissa lausunnoissaan lastensuojelulle ilmoittaneet useasti vuoden 2014 aikana, että äiti on aina pitänyt lapsesta erinomaisen hyvää huolta isän tehdessä elämästä hankalaa? Miksi hän väitti tällaista ilman mitään tutkimusta, jolle voisi väitteensä perustaa? Mitä on sosiaalityön päällikkä Vartio oppinut Eerikan kuolemasta, kun hänen alaisensa olivat tähän jollain tavalla syyllisiä? Nyt on helsinkiläislapsi ajatellut kuolemaansa ikäisekseen hyvin pitkän ajan ajan päivittäin samatta mitään tukea ammattilaisilta, vaikka Turvakodin Kilpola tarjosi tukeaan jo maaliskuun alussa 2016 lastensuojelulle. Miten voi Vartio väittää alaistensa valintojen olevan osoitus struktuurista lastensuojelutyössä?
Miksi lapsi asetettiin näihin olosuhteisiin, joihin lapsi reagoi lastensuojelumme toimesta ja missä viipyy tuki? Miksi lapsi ei pääse tuen piiriin ja lapsen henkistä kehitystä ei tueta lain velvoittamalla tavalla, mitä tarkoituksenmukaista tässä on? Mitä hyötyä on Riitta Vartiosta kuntamme lapsille, jos tämä nainen on allekirjoittamassaan lausunnossaan valmis mustamaalaamaan hyvän äidin, ilman mitään tutkimusta, jolle väitteensä voisi perustaa, vain peitelleksään alaistensa virheitä ja vahventaakseen virhettä muistuttamaan totuuden kuvausta? Kohta on mennyt vuosi, kun lapsi kertoi ääneen tahtovansa kuolla ja Vartio ei ole valmis korjaamaan virheitään ja Nummikoski pitää alaisiaan ammattilaisina ja työtä tarkoituksenmukaisena.
Eikö Nummikoski ja sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö Pia Panhelainen ymmärrä lastensuojelun kenties tuhonneen lapsen henkisen kehityskaaren terveen ilmentymän mahdollisuuden ja syventävän toimimattomuudellaan koko ajan lapsen olosuhteita?
Helsingin kunnassa lapsi joutuu odottamaan luvattoman kauan asiallista tukea ja tämä johtuu kunnan palvelujen tarjonnan tasosta ja siitä keitä palkataan johtaviin virkoihin.
Olen kirjoittanut Helsinkiläislapsesta, joka menetti oikeutensa äitinsä kanssa normaaliin elämään 8.9.2014, koska Vuosaaren lastensuojelussa tehtiin kaikenlaista lapsen perus- ja ihmisoikeuksien vastaista mm. vs. sos. Laura Laineen ja hänen esimiehensä johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näsen toimesta.
Lapsi oireili vakavammin pahoinvoivasti tilanteeseen jo talvella 2014, mutta MediVidan sosiaalityöntekijä Ira Gordin päätti omata lasten psykiatrian ammattilaisuuden (ilman koulutusta) ja retoriikalla eli omilla kuvitelmillaan mustamaalata ilman asianmukaista tutkimusta äidin syypääksi tähänkin. Lapsi halusi kovasti äidin luokse ja salaa isältä meni äidille (äiti ilmoitti lastensuojeluun) ja Gordin päätti syyttää äitiä lapsen pahoinvoinnista, sen sijaan että olisi syyttänyt itsään äidin mustamaalaamisesta itsetuhoiseksi lastensuojeluun juuri ennen huolto-oikeuden pääasiaa 12.9.2014 ja tajunnut lapsen reagoivan äitinsä menetykseen huoltotuomion takia. Gordin kaiketi luuli korvaavansa äidin perhetyöllä isän kotiin, kun ei ikinä saanut lasta edes puhumaan itselleen äidistä. Tuolloin lasta kiinnipidettiin sängyssään isällään, jos lapsi ei totellut eli jos lapsi oirelili olosuhteisiin ja lapsi on kertonut mm. äitinsä isälle, että äitipuoli satutti häntä monin fyysisin tavoin.
MediVidan etuhan on, että lapsi oireilee, sillä tämä poikii perhetyötä ja mitä kauemmin syytetään äitiä ja toteutuetaan epähumaania leimaavaa kohtelua äitiä kohtaan eli rakenteellista väkivaltaa, eikä nähdä kokonaiskuvaa, sitä kauemmin pidetään oireilua yllä, kun synnytettään lojaliteettiristiriitaa ja näin voidaan vielä kirjata tilanteessa, kun kunta päättää lopettaa perhetyön: "MediVidan mielestä lapsi tarvitsisi tukea jouduttuaan lojaliteettiristiriitaan" Näin kalastellaan lisäduunia synnyttämällä omalla toiminnallaan ongelmallisia olosuhteita.
Syksyllä 2015 lapsi ilmoitti äidilleen kertoessaan kuinka ikävöi edellistä elämäänsä ja läheisiään, joista hänet erotettiin, että hän tahtoo kuolla. 8-vuotias tyttö kertoi kertoneensa tämän isälleen ja kysyneen isältään: "Isä mikä on helpoin tapa kuolla." Isä ja isän johtavalääkäripuoliso olivat salanneet tämän lastensuojelulta.
Perheneuvolan lääkäri päätti, ettei lapsi tarvitse tukea, sillä isä lupasi viedä lapsen ratsastamaan.
Perheneuvolan sosiaalityöntekijä Terhi Keson mielestä lapsi ei edes tarvinnut perheneuvolan asiakkuutta, vaikka lapsi oli juuri sanoittanut halusta kuolla ja asiakkuussuhde purettiin. Sen sijaan isä otti lapselta tämän ainoan harrastuksen pois vuoden 2016 alussa, koska tahtoi itse harrastaa teatteria ja päästä esittämään pääroolia. Isä ei juurikaan tavannut harjoituskautena lastaan.
Keväällä 2016 lapsi kertoi isänsä puolison uhkailevan häntä henkisellä väkivallalla vihaspäissään ja kertoi itkeneensä koko illan ja ilmoittaneensa tahtovansa kuolla. Tämä johtikin nopeasti lapsen lastensuojeluasiakkuuden uudelleen aloittamiseen niin, että johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen tahtoi ketään tapaamatta ehdottomasti, ettei lapsi saa tavata äitiään, koska isä oli todennut hänellä äidin kuormittavan isää lastensuojeluilmoituksilla. Itse lapsen hyvinvoinnilla ei ollut merkitystä edes Mustosen esimihelle sosiaalityön päällikkö Terhi Leinolle tai Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelle, joka totesi Mustosen työskentelyn mielestään tarkoituksenmukaiseksi eli tiettyyn tarkoitkseen soveltuvaksi, vaikka lapsen nykyinen sosiaalivirkailja tavatuaan lasta ilmoitti, ettei Mustosen perheoikeudelliselta yksiköltä tilaama toiminta ollut lapsen olosuhteisiin mitenkään hyvä, lapsen etua hakeva ja kenekään eduksi. Lapsen nykyinen sosiaalivirkailija totesi äidille muutama viikko sitten esimiestensä puheet fraaseiksi (nauhalla). Edes hän ei pidä esimiestensä puheita tarkoituksenmukaisina...
Nykyinen sosiaalivirkailija sai purettua lapsen valvotut vaihdot suostutellen huoltajaisän tähän todeten, etteivät ne ole lapsen etu monestakaan syystä. Palvelu oli ostettu HoivaOnnelta. Hän on myös saanut lapselle oikeuden vihdoin tavata äitinsä äitiä pidemmän ajanjakson jopa kahdesti kesän aikana, mikä toteutui viimeeksi elokuussa 2014 eli melkein kaksi vuotta sitten.
Isä oli estänyt tapaamiset perustelulla: "Vanhemmuudestani tehdään äidin suvun toimesta lastensuojeluilmoituksia, kun lapsi tapaa heitä." Isä siis myönsi suoraan, että tahtoo salata lapsen olosuhteet ja antaa lapsen tavata vain hänen omia sukulaisiaan ja tämän hyväksyi mm. Lassilan lastensuojelun vs. sos Anitta Jokinen, vaikka laki olisi määrännyt hänet tukemaan lapsen kiintymyssuhteita.
Suurin ihme on, että äiti on saanut mennä lapsen mukana noiden lapsen kahden mummoloman aikana äidilleen. Lapsi on ollut äidissään täysin kiinni ja onnellinen, niin onnellinen, päästen nukkumaan äitinsä kainaloon ja leikkimään, uimaan ja saunomaan äitinsä kanssa. Elämään edes muutaman päivän kuin normaalia elämää silloin kauan sitten.
Viime junamatkalla täydessä junavaunussa lapsi kysyi äidiltään: "Mitä tekisit, jos kuolisin?" Lapsi kertoi yhä ajattelevansa päivittäin haluavansa kuolla. Hän kertoi sen aivan neutraalisti. Äiti aisti junavaunun kuuntelevan.
Päivää ennen matkaa oli nykyinen sosiaalivirkailija tavannut lapsen isää aihelmasta: "Isän kotona eivät isä ja isän puoliso saisi puhua lapselle pahaa äidistä," koska äitipuoli ei ollut osannut ottaa aiemmin annetusta neuvosta vaarin, vaikka on ihan johtava lääkäri ammatiltaan ja väittää olevansa äitiä paljon parempi kasvattaja lapselle ja kyvykäs arvioimaan kasvattajuutta. Seuraus oli kuten olettaa voimme vieraannuttamistapauksessa, vierannuttajat eivät välitä mitä heille sanotaan.
Lapsi oli käsketty suihkuun edellisenä iltana. Täydessä junavaunussa lapsi kertoi pelkäävänsä yksin suihkussa ja kuulevansa outoa naksunaa aina kun laittaa suihkun päälle ja pelkäävänsä tuota ääntä ja hänelle tulevan pakottava tarve sulkea suihku, jotta ei pelottaisi, sillä naksuna katoaa, kun vesi ei virtaa. Tuona iltana lapsi olikin luullut askelia ja juossut suihkusta kauhuissaan.
Äitipuolen vastaus oli ollut: "Ei se tottele." Lapsi on äitipuolelle SE! Äitipuoli oli vihaisena käskyttänyt jo peloissaan olevaa lasta suihkuun ja pessyt lapsen kysymättä lapselta mikä lapsella on. Lapsi kuvaili äitipuolen pesevän häntä niin, että hän ei voi edes pitää silmiä auki suihkussa, sillä tämä suihkuttaa häntä kasvoihin sillä tavalla.
Nukkumaan käydessään lapsi oli koettanut puhua isälleen ja kertonut tottelevansa äitipuolta, koska pelkää tätä. Isä oli todennut lapselle, että hänenkin on siis alettava toimimaan kuten äitipuoli, jotta saa lapsen tottelemaan. Lapsi oli kysynyt isältään: "Onko sinusta oikein, että kolmesta kodin asukkaasta yksi pelkää kahta?"
Lapsi oli myös ottanut puheenaiheeksi kuinka äitipuoli on puhunut hänelle pahaa äidistä, kun oli taksilla noutanut lasta keväällä iltapäiväkerhosta. Äitipuoli oli väittänyt, ettei kukaan tule toimeen äidin kanssa ja ettei lapsen päiväkodintyöntekijät päiväkoti Myrskyluodossa pitäneet ollenkaan äidistä. Lapsen isä oli todennut lapselle: "Sinä et tunne äitiäsi," tahtoen jatkaa lastensuojeluviranomaisen useista neuvoista huolimatta, jatkaa äitipuolen vakavaa vierannuttavaa toimintaa, joka aiheuttaa lapselle olosuhteet, jossa lapsi joutuu lojalitettiristiriitaan ja joka saa lapsen mm. tahtomaan omaa kuolemaansa, pelkäämään ja mahdollisesti kuulemaan tämän vuoksi myös ääniä. Lapset siis voivat myös vieraannuttamistilanteissa alkaa kuulemaan ääniä ahdistuessaan ja saamatta tukea tunteidensa käsittelyyn.
Lapsi kertoi äidilleen ihmettelevänsä isän ja äitipuolen puheita, sillä hän tietää monien aikuisten pitävän äidistä paljon ja kaikkien lapsien pitävän äidistään. Äiti on hauska ja leikkii lasten kanssa, ei ota kenenkään puolta kinatilanteissa, ymmärtää lapsia ja antaa lasten olla lapsia.
Kun äiti totesi, ettei isä puhu totta äidistä, lapsi ei pitänyt tästä. Hän koki äidin haukkuvan isää. Äiti totesi ymmärtävänsä lastaan ja oli pahoillaan ja kysyi lapselta mitä lapsi tahtoisi. Lapsi totesi tahtovansa itse saada ajatella jokaisesta mitä ajattelee ja tykätä kenestä tykkää. "Sinä olet äiti minulle hyvä ja se rittää minulle." Äidillä on harjoiteltavaa vieraannuttamisen kohdevanhempana vastata haateisiin, joihin ei ole ohjekirjoja missään saatavilla.
Lapsi kertoi äidilleen ajattelevansa kuolemaansa päivittäin.
Täällä Mieron tiellä joudun ihmettelemään miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tahtoi alkuvuodesta 2015 väittää hallinto-oikeudelle allekirjoittamassaan lasunnossaan, ettei äidin kotona ole lapselle struktuuria, kun äidin useat läheiset olivat kirjallisissa lausunnoissaan lastensuojelulle ilmoittaneet useasti vuoden 2014 aikana, että äiti on aina pitänyt lapsesta erinomaisen hyvää huolta isän tehdessä elämästä hankalaa? Miksi hän väitti tällaista ilman mitään tutkimusta, jolle voisi väitteensä perustaa? Mitä on sosiaalityön päällikkä Vartio oppinut Eerikan kuolemasta, kun hänen alaisensa olivat tähän jollain tavalla syyllisiä? Nyt on helsinkiläislapsi ajatellut kuolemaansa ikäisekseen hyvin pitkän ajan ajan päivittäin samatta mitään tukea ammattilaisilta, vaikka Turvakodin Kilpola tarjosi tukeaan jo maaliskuun alussa 2016 lastensuojelulle. Miten voi Vartio väittää alaistensa valintojen olevan osoitus struktuurista lastensuojelutyössä?
Miksi lapsi asetettiin näihin olosuhteisiin, joihin lapsi reagoi lastensuojelumme toimesta ja missä viipyy tuki? Miksi lapsi ei pääse tuen piiriin ja lapsen henkistä kehitystä ei tueta lain velvoittamalla tavalla, mitä tarkoituksenmukaista tässä on? Mitä hyötyä on Riitta Vartiosta kuntamme lapsille, jos tämä nainen on allekirjoittamassaan lausunnossaan valmis mustamaalaamaan hyvän äidin, ilman mitään tutkimusta, jolle väitteensä voisi perustaa, vain peitelleksään alaistensa virheitä ja vahventaakseen virhettä muistuttamaan totuuden kuvausta? Kohta on mennyt vuosi, kun lapsi kertoi ääneen tahtovansa kuolla ja Vartio ei ole valmis korjaamaan virheitään ja Nummikoski pitää alaisiaan ammattilaisina ja työtä tarkoituksenmukaisena.
Eikö Nummikoski ja sosiaali- ja perheasioiden osastopäällikkö Pia Panhelainen ymmärrä lastensuojelun kenties tuhonneen lapsen henkisen kehityskaaren terveen ilmentymän mahdollisuuden ja syventävän toimimattomuudellaan koko ajan lapsen olosuhteita?
Helsingin kunnassa lapsi joutuu odottamaan luvattoman kauan asiallista tukea ja tämä johtuu kunnan palvelujen tarjonnan tasosta ja siitä keitä palkataan johtaviin virkoihin.
RSS Feed
