Kuvassa: Saila Nummikoski Kuvankaappaus: sos-lapsikyla.fi Helsingissä suurta kauhua tuotti Suomelle, kun sosiaalitoimi antoi lapsen takaisin asumaan väkivaltaiselle isälleen, eikä välittänyt selkeästä lapseen kohdistetusta väkivallasta. Tuon toiminnan takia kuoli isänsä ja äitipuolensa käsien kautta äitienpäivänä prinsessakruunu päässään pieni Eerika.
Kun Eerika kuoli, vaihdettiin piakkoin lastensuojelun johtaja. Sama sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio, joka työskenteli lastensuojelun avohuollon korkeimpana esimiehenä Eerikan kuoleman aikoihin, on saanut jatkaa virassaan vieläkin, vaikka väitti, ettei lastensuojelu tehnyt yhtäkään virhettä.
Kesällä 2015 tuomittiin lapsen asioissa toimineet lähimmät sosiaalivirkailijat ja Helsingin sosiaali- ja terveysviraston Virastopäällikkö Hannu Juvonen väitti, että lastensuojelussa kuullaan lapsia enemmän Eerikan kuolemasta opittuna.
Juvosen väitehän oli silkkaa valhetta, jonka taakse hän ei ollut tehnyt yhtäkään tutkimusta. Helsingin Sanomat, joka Juvosen väitteen julkaisi ei kysellyt Juvoselta mistä Juvonen tietää, että lapsia kuultaisiin lastensuojelussa Eerikan kuoleman jälkeen. Kyse oli vain mediakikasta, jolla koetettiin saada valtakansa, jonka lapset eivät ole Helsingin lastensuojelun asiakkaita, luottamaan jälkeen Eerikan kuoleman ja asiaa koskeneen oikeuskäsittelyn ja tästä syntyneen mediajupakan uudelleen helsinkiläiseen viranomaisten vallankäyttöön.
Samaan aikaan kuitenkaan ei pientä helsinkiläistyttöä ollut juuri koskaan tavannut lastensuojelu, joka kovasti tahtoi kuitenkin määritellä lapsen elämää työhuoneestaan käsin pelkkien juorujen perusteella. Lastensuojelu ei puuttunut jälkeen Virastopäällikkö Juvosen väitteen, että lasta kuullaan, edes tilanteisiin, jossa lasta kohtaan kohdistettiin jopa fyysistä väkivaltaa, eikä kuullut lasta lastensuojeluilmoituksen selvittämisessä ollenkaan. Lapsen isä sai valehdella, ettei mitään sellaista ole tapahtunut, vaikka lapsi kertoi tapahtumasta jopa Turvakodilla sosiaalitätien kuullen ja sosiaalitädit Eerikan kuolemasta viisastuneena ilmoittivat lastensuojeluun. Lastensuojelu tahtoi suoraan uskoa väkivaltaisen isän väitteisiin, koska oli puoltanut lapsen huoltoa yksin lapsen isälle.
Lastensuojelu ei tahtonut myöntää omaa virhettään.
Muistuttaako yhtään Eerikan olosuhteita sosiaalitoimen kanssa?
Lastensuojeluhan olisi velvollinen jopa tekemään rikosilmoituksen, jos lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja kun tehdään lastensuojeluilmoitus väkivallasta tulisi lastensuojelun todellakin tavata lapsi, sillä harva väkivaltainen vanhempi todella myöntää väkivaltaisuutensa. Lisäksi lastensuojelu olisi velvollinen tukemaan väkivaltaista vanhempaa ja ohjaamaan hänet ammatillisesti pätevän väkivaltatyön piiriin, jotta vanhempi löytäisi väkivallattomia toimintaratkaisuja väkivaltaisten tilalle.
Helsingissähän estyy lapsen kuuleminen hyvin kummallisen selityksen vuoksi. Tämä selittely on osoitus hyvin haparoivasta sosiaalityöstä, jota yhä ylläpitää nyt myös jälkeen Eerikan kuoleman vuorostaan Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski.
Joulukuussa 2016 helsinkiläinen kolmasluokkalainen tyttölapsi joutui vakavan ja raa'an henkisen väkivallan kohteeksi. Väkivallan määritti raa'aksi väkivaltatyön ammattilainen, joka työskentelee Turvakodilla. Samainen ammattilainen ilmaisi huolensa lapsen voinnista lastensuojelulle kuultuaan lapseen kohdistetusta raa'asta väkivallasta.
Vaikka lapsen oma sosiaalivirkailija Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalivirkailija Sanna Teiro oli jopa paikalla itse, kun lapseen kohdisti henkistä väkivaltaa lapsen isän uusi puoliso, joka on johtava lääkäri yksityisellä taholla, ei Teiro puuttunut tilanteeseen, vaikka oli paikalla. Teiro ei katkaissut väkivaltaa. Lapsi kertoi väkivallasta, jota vierestä oli seurannut Teiro, äidilleen jälkikäteen seuraavan kerran, kun tapasi äitiään.
Järkyttävää oli, että kun Teiro oli paikalla ja näki väkivallan, hän oli tietoinen, että lapsi oli juuri kertonut hänelle pari päivää aiemmasta väkivaltaisesta tilanteesta. Teiro siis antoi väkivallan jatkua itse paikalla ollessaan, vaikka tiesi, että lapseen oli kohdistettu henkistä väkivaltaa muutama päivä aiemmin, eikä ottanut puheeksi tätä lapsen muutamaa minuuttia aiemmin kertomaa asiaa tai katkaissut siinä silmiensä edessä tapahtuvaa väkivaltaista tilannetta.
Pienen Eerikan kohdallahan oli sosiaalivirkailijoille hankalaa puuttua lapsen tilanteeseen, koska lapsi ei kertonut heille suoraan häneen kohdistetusta väkivallasta ainakaan kirjausten ja todistelun mukaan, eivätkä sosiaalivirkailijat itse tätä nähneet ainakaan kirjaustensa ja todistelunsa mukaan. Olihan tosin paljon viitteitä, kuten puutuvat hiukset ja mustelmat ja useat lastensuojeluilmoitukset sekä lapsen outo käytös, mutta koska isä Tarkin äiti oli sosiaalijohtaja, ei jostain syytä sosiaalitoimi nähnyt väkivaltaa tai edes sen mahdollisuutta ja lapsesta huolta toistuvasti esille tuova äiti määriteltiin hulluksi lastensuojelun toimesta.
Nyt pienen helsinkiläistytön kohdalla, joka on Eerikaa jo muutaman vuoden vanhempi, ei sosiaalitoimi puutu lapseen kohdistettuun väkivaltaan, koska väkivaltaa kohdistaa lapseen ei sosiaalijohtajan poika, vaan yksityisella taholla työskentelevä johtava lääkäri.
Koska Teiro ei puuttunut väkivaltaan, josta lapsi kertoi Teirolle itse tai jonka havannoimiseenTeiro osallistui itse läsnäolollaan, seurasi tätä lisää vielä raaempaa henkistä väkivaltaa lapseen kohdistettuna ja sama on saanut jatkua tämän jälkeen pienemmissä muodoissa jo kuukausien ajan.
Väkivaltatyön asiantuntija tahtoi tavata Teiron itse, koska lapsen äiti esitti huolensa lapsen voinnista hänelle, koska Teiro ei tehnyt mitään väkivallan katkaisemiseksi. Lapsella on vakavia oireita ja lapsi kuulee mm. ääniä, joilla ei ole todellista lähdettä eli on harhainen. Lastensuojelu ei ole auttanut lasta tuen piiriin, vaikka lapsi on itse kertonut harhoistaan lastensuojelulle.
Sanna Teiro selitteli toimimattomuuttaan ja lapsen kuulemisen väliin jättämistä hyvin kummallisella selityksellä. Raa'an henkisen väkivallan kohdalla Teiro ei ollut kontaktoitunut lapseen ja kuullut lasta, koska hänen mielestään, jos lapsi joutuu kertomaan sosiaalivirkailijalle, kuinka äitipuoli satuttaa häntä, joutuu lapsi lojaliteettiristiriitaan.
Johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro koki lojaliteettiristiriidan kurjempana lapselle kuin itse lapseen kohdistetun väkivallan vaikka välinpitämättömyyskin on jo määritelty väkivallaksi ja Teironkin voisi nähdä tästä syystä väkivaltaisena. Teirohan tavallaan jätti lapsen heitteille ilman tukea väkivallan keskelle ja selitteli toimintaansa järkyttävällä näkemyksellään vaikka hänen pitäisi olla tietoinen missä kaikessa lastensuojelu mokasi ennen Eerikan kuolemaa.
Teiro myös selitteli tätä näkemystään väkivaltatyön asiantuntijalle, joka työkseen tapaa päivittäin lapsia jotka ovat joko nähneet tai kokeneet väkivaltaa ja joka kuulee näitä lapsosia tukeakseen niin lapsia kuin myös näiden vanhempia kohti väkivallattomia ratkaisuja ja olosuhdetta. Teiro siis mitätöi koko väkivaltatyön ajatuksen käyttäen lapsen lojaliteettia perusteluna omalle toimimattomuudelleen ja teki tämän johtavan sosiaalivirkailijan asemassa väkivaltatyön ammattilaisen edessä, joka työskentelee Turvakodille, jonne myös Teiron alaisten asiakkaita on lähetetty kuultavaksi ja tuen piiriin lojaliteettiristiriidasta huolimatta.
Eikö olekin älytöntä?
Teirolle on vaikeaa myöntää virheitään ja kun hänelle sitten avattiin lopulta hänen ajatusketjussaan sekavuutta, joka ei kohtaa ammatillisesti pätevää sosiaalityötä ja lastensuojelutyön merkitystä, hän koetti kuukauseja myöhemmin selitellä, ettei ole tavannut lasta, koska ei tahdo pakottaa lasta puhumaan. Nyt Teiro sitten selitti, että jos lapsi pakotetaan kertomaan lastensuojelulle kuinka äitipuoli kohdistaa häneen henkistä väkivaltaa, joutuu lapsi lojaliteettiristiriitaan.
Taasen ihmeteltiin Teiron selittelyjä, sillä eihän kukaan ollut pyytänyt Teiroa pakottamaan lasta puhumaan.
Teiro totesikin, että on olemassa aivan erityinen tapa kuulla lasta.
Kukaan ei kuitenkaan saanut Teirolta vastausta kysymykseen, miksi Teiro ei sitten ollut tavannut lasta ja kuullut lasta tuolla erityisellä tavalla ja miksi Teiro ei ollut puuttunut vakavaan raakaan lapseen kohdistettuun henkiseen väkivaltaan mitenkään.
Teiro myös selitteli, ettei voi kuulla lasta, koska lapsen isä kieltää kaiken mitä äiti kertoo lapsen hänelle kertoneen. Juuri silloinhan pitäsi kuulla lasta ensin yksin, sitten äidin kanssa ja sitten isän kanssa ja selvittää asia. Näin saadaan valehtelut loppumaan.
Lisäksi Teiro selitteli, ettei ole tavannut lasta ja äitiä, vaikka on lapsen asiakassuunitelmassakin kirjannut tapaavansa lasta ja äitiä, koska kokee, ettei hänen tarvitse toteuttaa asiakasuunnitelmaa, sillä hänelle asiakassuunnitelma olikin vain jotain mitä kirjataan, mutta ei tarvitse toteuttaa suunnitelman mukaisesti. Koko lakisääteinen suunnitelma ilmenikin paperiksi, joka oli kirjattu, jotta laki näennäisesti täyttyisi.
Teiron selittelyjä seurasi kaksi psykiatrian ammattilaista, joista toinen totesi, ettei Teiro ole vastuunkantaja asemassaan ja että Teiro käyttää manipulatiivisia keinoja välttääkseen vastuutaan.
Teirosta tehtiin muistutus, johon vastasi Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski hyvin suppeasti:
"On valitettavaa, että ette koe lastensuojelun työskentelyn hyödyntäneen Teitä tai lastanne. En näe lastensuojelun työntekijöiden toiminnassa huomautettavaa."
Lisäksi vastine tiedottaa, että näkemyksensä on konsultoinut Nummikoski sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolta, joka ei nähnyt alaistensa toiminnassa mitään huomautettavaa myöskään pienen Eerikan kohdalla, vaikka Valvira huomasi usean kymmenen sivun verran huomautettavaa.
Ei ole kummaa, ettei Nummikoski näe, sillä hän ei katso lapsiimme päin. Hän viettää vain aikaa niissä korkeissa palavereissa, eikä itse kohtaa asiakkaitaan ja uskoo suoraan vain alaisiaan. Asiakkaat ja asianomaiset eivät ole hänelle mitään ja hänen ammatillinen pätevyys ei riitä todella arvioimaan, toimiiko viranomainen olosuhteiden velvoittamalla tavalla.
On todella kurjaa, että edes lastensuojelussa johtaja ei tiedä miksi lastensuojelun tulisi kuulla lapsia varsinkin silloin, jos lapsi sanoittaa olevansa väkivallan kohde. On järkyttävää, ettei lastensuojelun johtaja tiedä mitä seurauksia sillä on, jos lapseen kohdistetaan pitkään väkivaltaa.
Lojaliteetilla ja lojaliteettiristiriidalla on sellainen kumma vaikutus lapseen, että kun lapseen kohdistetaan pitkään väkivaltaa ja väkivaltainen aikuinen vielä kummallisin perusteluin lapselle oikeuttaa väkivaltaisuutensa yleensä syyttäen lasta omasta väkivaltaisuudestaan, lapsi alkaa uskomaan lojaliteetin vuoksi, että häneen saa kohdistaa väkivaltaa ja syy on itseasíassa hänessä itsessään, kun häneen kohdistetaan väkivaltaa.
Näin kävi myös helsinkiläistytön kohdalla, koska Teiro ei suotunut kohtaamaan lasta ja tukemaan lasta tarvittavalla tavalla.
On kuitenkin muistettava, että pahimmat väkivaltaiset vanhemmat ja aikuiset ovat joko sosiopaatteja tai psykopaatteja eli narsisteja, jotka eivät todella osaa välittää muista ihmisistä ja purkavat oman aggressionsa ja harhaisuutensa ja pahan mielensä, jos jokin ei mene kuten he tahtovat, juuri heikompiin eli lapsiin, koska näitä on helppo manipuloida uskomaan, että heihin saa kohdistaa väkivaltaa. Näin saadaan väkivalta näyttämään normaalilta kasvattamiselta lapsen silmissä.
Suomessa on yhä monta lasta, jotka uskovat, että heitä saa tukistaa, kun he ovat "tuhmia". Lapset siis uskovat, että aikuisilla, jotka eivät ole kykeneviä kasvattajiksi todella ja jotka eivät kestä lapsen luontaista rajojen ja kurin koettelemista, on oikeus kurittaa lapsia silloin kun omat hermot pettävät ja aikuisuus katoaa toimintaotteesta. Lapset uskovat aikuisiin ja joulupukkiinkin ja mörköihin sängyn alla.
Koska lapsi on narsistisen aikuisen edessä täysin puolustuskyvytön, tulisi lastensuojelun puuttua tällaiseen lapseen kohdistettuun väkivaltaan. Kuitenkin Helsingin lastensuojelussa johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro esimiehineen kokee, ettei lapseen kohdistettua väkivaltaa tarvitse katkaista ja lapsi ei ole väkivallan uhrina tuen tarpeessa ja lasta ei tarvitse kuulla mitenkään. Ei edes silloin, kun sosiaalivirkailija on itse läsnä ja näkee lapseen kohdistetun väkivallan.
On myös muistettava, että jos lapsi joutuu lojaliteettiristiriitaan, jossa hän lojaalina aikuiselle, jonka tulisi olla lapsen luottamuksen arvoinen, uskoo aikuista joka väittää, että lasta saa satuttaa, tämä vaikuttaa vakavasti lapsen mielenterveyteen. Lapsi joka ei kykene ottamaan vastaan ja käsittelemään mm. narsistisen aikuisen häneen kohdistamaa väkivaltaa, alkaa lopulta oireilemaan vakavasti olosuhteessa.
Niin tämäkin lapsi kuulee jo harhoja ja on ollut vuosien ajan itsetuhoinen vaikka ei ole vielä edes täyttänyt kymmentä vuottaan.
Täällä Mieron tiellä joudun toteamaan, että lapsia ei kuulla Helsingissä ja toimimattomuutta selitellään älyttömin perusteluin.
Teiro tapasi lopulta lasta 90 vuorokautta jälkeen raa'an henkisen väkivallan. Teiro vei lapsen työhuoneelleen, istutti ison työpöydän ääreen, otti paperin eteensä ja ilmoitti, että lapsen kanssa käydään nyt läpi äidin tekemä lista. Äiti ei tosin ollut tehnyt Teirolle mitään listaa ja oli pyytänyt Teiroa, että lasta kuullaan ikätasoisesti ja lapselle sopivissa olosuhteissa jo Teiron aloittaessa vuotta aiemmin lastensuojelussa lapsen sosiaalivirkailijana.
Lapsi kertoi äidille tapaamisesta lyhyesti ja antoi ymmärtää, ettei ollut pitänyt siitä. Erityisesti lista oli häirinnyt lasta.
Teirohan oli itse puhunut jostain oikeasta tavasta kuulla lasta. Lastensuojelualalla työskentelevä sosiaalityöntekijöiden työhönohjaaja totesi kuultuaan miten Teiro oli toiminut lapsen kuulemistilanteessa, ettei Teiro ollut toiminut lapsen ikätasoa huomioiden.
10-vuotiasta ei todellakaan saisi viedä sosiaalivirkailijan työhuoneelle, eikä kuulla tällaisissa paikoissa, lapsen eteen ei todellakaan oteta listoja, joita pitäisi käydä läpi ja lapselle ei sanota: "Nyt käydään läpi äidin tekemä lista," olisi sitten äiti tehnyt listan kuulemisaiheista tai ei olisi tehnyt.
Teiron näkemys siis lasten erityisestä kuulemistavasta oli ihan täyttä kukkua.
Tästäkään miten lasta kuultiin lopulta, ei varmasti tule mitenkään välittämään Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski.
Teiro tosin lopettaa nyt vuorostaan lapsen sosiaalivirkailijana. Hän ilmoitti päivän varoituksella, että siirtyy toisiin tehtäviin, peruutti äidin ja lapsen tapaamisen seuraavalta päivältä, jota oli siirtänyt resurssipulan vuoksi kuukausien ajan.
Katsotaan mitä tulevassa on tiedossa ja millainen älyttömyys on jatkossa edessä, sillä mitään näyttöä ei ole sille, että Helsingin lastensuojeluun voisi luottaa.
Viimeeksi äitiään tavatessaan lapsi kertoi, että isän puoliso "ragee" todella kovasti ja usein kotona, jos hällä ei ole tupakkaa. On siinä lapsen elämä kamalaa, kun arvaamaton päihderiippuvainen johtava lääkäri raivoaa tupakkansa perään, sen sijaan, että menisi sitä ostaamaan ihan rauhallisesti. Tupakasta raivomainen ei tosin ole luokiteltavissa raa'aksi väkivallaksi. Se on vain väkivaltaa lasta kohtaan. Lapsille raivoaminen ja heidän läsnäollessa raivoaminen on väkivaltaa lasta kohtaan.
Lasten ei pitäisi kasvaa aggressiivisessa ilmapiirissä, jossa lapselle ei ole turvallista arvattavuutta tiedossa.
Johtava lääkäri lukee näitä kirjoittelujani, joten viestini on hänelle:
"Lopeta jo väkivalta ja mene Maria Akatemiaan asiakkaaksi. Lapsi on jo sairas mielenterveydeltään vuoksesi ja vaarannat hänen koko tulevaisuuden toiminnallasi."
Lue myös:
Väkivalta perheessä (MLL):
http://www.mll.fi/…/perheen_kriisit_ja…/vakivalta_perheessa/
Väkivallan muodot ja rikoslaki (Lastensuojelun käsikirja - THL):
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-muodot-ja-rikoslaki
Maria Akatemia:
http://www.maria-akatemia.fi/
Kun Eerika kuoli, vaihdettiin piakkoin lastensuojelun johtaja. Sama sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio, joka työskenteli lastensuojelun avohuollon korkeimpana esimiehenä Eerikan kuoleman aikoihin, on saanut jatkaa virassaan vieläkin, vaikka väitti, ettei lastensuojelu tehnyt yhtäkään virhettä.
Kesällä 2015 tuomittiin lapsen asioissa toimineet lähimmät sosiaalivirkailijat ja Helsingin sosiaali- ja terveysviraston Virastopäällikkö Hannu Juvonen väitti, että lastensuojelussa kuullaan lapsia enemmän Eerikan kuolemasta opittuna.
Juvosen väitehän oli silkkaa valhetta, jonka taakse hän ei ollut tehnyt yhtäkään tutkimusta. Helsingin Sanomat, joka Juvosen väitteen julkaisi ei kysellyt Juvoselta mistä Juvonen tietää, että lapsia kuultaisiin lastensuojelussa Eerikan kuoleman jälkeen. Kyse oli vain mediakikasta, jolla koetettiin saada valtakansa, jonka lapset eivät ole Helsingin lastensuojelun asiakkaita, luottamaan jälkeen Eerikan kuoleman ja asiaa koskeneen oikeuskäsittelyn ja tästä syntyneen mediajupakan uudelleen helsinkiläiseen viranomaisten vallankäyttöön.
Samaan aikaan kuitenkaan ei pientä helsinkiläistyttöä ollut juuri koskaan tavannut lastensuojelu, joka kovasti tahtoi kuitenkin määritellä lapsen elämää työhuoneestaan käsin pelkkien juorujen perusteella. Lastensuojelu ei puuttunut jälkeen Virastopäällikkö Juvosen väitteen, että lasta kuullaan, edes tilanteisiin, jossa lasta kohtaan kohdistettiin jopa fyysistä väkivaltaa, eikä kuullut lasta lastensuojeluilmoituksen selvittämisessä ollenkaan. Lapsen isä sai valehdella, ettei mitään sellaista ole tapahtunut, vaikka lapsi kertoi tapahtumasta jopa Turvakodilla sosiaalitätien kuullen ja sosiaalitädit Eerikan kuolemasta viisastuneena ilmoittivat lastensuojeluun. Lastensuojelu tahtoi suoraan uskoa väkivaltaisen isän väitteisiin, koska oli puoltanut lapsen huoltoa yksin lapsen isälle.
Lastensuojelu ei tahtonut myöntää omaa virhettään.
Muistuttaako yhtään Eerikan olosuhteita sosiaalitoimen kanssa?
Lastensuojeluhan olisi velvollinen jopa tekemään rikosilmoituksen, jos lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja kun tehdään lastensuojeluilmoitus väkivallasta tulisi lastensuojelun todellakin tavata lapsi, sillä harva väkivaltainen vanhempi todella myöntää väkivaltaisuutensa. Lisäksi lastensuojelu olisi velvollinen tukemaan väkivaltaista vanhempaa ja ohjaamaan hänet ammatillisesti pätevän väkivaltatyön piiriin, jotta vanhempi löytäisi väkivallattomia toimintaratkaisuja väkivaltaisten tilalle.
Helsingissähän estyy lapsen kuuleminen hyvin kummallisen selityksen vuoksi. Tämä selittely on osoitus hyvin haparoivasta sosiaalityöstä, jota yhä ylläpitää nyt myös jälkeen Eerikan kuoleman vuorostaan Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski.
Joulukuussa 2016 helsinkiläinen kolmasluokkalainen tyttölapsi joutui vakavan ja raa'an henkisen väkivallan kohteeksi. Väkivallan määritti raa'aksi väkivaltatyön ammattilainen, joka työskentelee Turvakodilla. Samainen ammattilainen ilmaisi huolensa lapsen voinnista lastensuojelulle kuultuaan lapseen kohdistetusta raa'asta väkivallasta.
Vaikka lapsen oma sosiaalivirkailija Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalivirkailija Sanna Teiro oli jopa paikalla itse, kun lapseen kohdisti henkistä väkivaltaa lapsen isän uusi puoliso, joka on johtava lääkäri yksityisellä taholla, ei Teiro puuttunut tilanteeseen, vaikka oli paikalla. Teiro ei katkaissut väkivaltaa. Lapsi kertoi väkivallasta, jota vierestä oli seurannut Teiro, äidilleen jälkikäteen seuraavan kerran, kun tapasi äitiään.
Järkyttävää oli, että kun Teiro oli paikalla ja näki väkivallan, hän oli tietoinen, että lapsi oli juuri kertonut hänelle pari päivää aiemmasta väkivaltaisesta tilanteesta. Teiro siis antoi väkivallan jatkua itse paikalla ollessaan, vaikka tiesi, että lapseen oli kohdistettu henkistä väkivaltaa muutama päivä aiemmin, eikä ottanut puheeksi tätä lapsen muutamaa minuuttia aiemmin kertomaa asiaa tai katkaissut siinä silmiensä edessä tapahtuvaa väkivaltaista tilannetta.
Pienen Eerikan kohdallahan oli sosiaalivirkailijoille hankalaa puuttua lapsen tilanteeseen, koska lapsi ei kertonut heille suoraan häneen kohdistetusta väkivallasta ainakaan kirjausten ja todistelun mukaan, eivätkä sosiaalivirkailijat itse tätä nähneet ainakaan kirjaustensa ja todistelunsa mukaan. Olihan tosin paljon viitteitä, kuten puutuvat hiukset ja mustelmat ja useat lastensuojeluilmoitukset sekä lapsen outo käytös, mutta koska isä Tarkin äiti oli sosiaalijohtaja, ei jostain syytä sosiaalitoimi nähnyt väkivaltaa tai edes sen mahdollisuutta ja lapsesta huolta toistuvasti esille tuova äiti määriteltiin hulluksi lastensuojelun toimesta.
Nyt pienen helsinkiläistytön kohdalla, joka on Eerikaa jo muutaman vuoden vanhempi, ei sosiaalitoimi puutu lapseen kohdistettuun väkivaltaan, koska väkivaltaa kohdistaa lapseen ei sosiaalijohtajan poika, vaan yksityisella taholla työskentelevä johtava lääkäri.
Koska Teiro ei puuttunut väkivaltaan, josta lapsi kertoi Teirolle itse tai jonka havannoimiseenTeiro osallistui itse läsnäolollaan, seurasi tätä lisää vielä raaempaa henkistä väkivaltaa lapseen kohdistettuna ja sama on saanut jatkua tämän jälkeen pienemmissä muodoissa jo kuukausien ajan.
Väkivaltatyön asiantuntija tahtoi tavata Teiron itse, koska lapsen äiti esitti huolensa lapsen voinnista hänelle, koska Teiro ei tehnyt mitään väkivallan katkaisemiseksi. Lapsella on vakavia oireita ja lapsi kuulee mm. ääniä, joilla ei ole todellista lähdettä eli on harhainen. Lastensuojelu ei ole auttanut lasta tuen piiriin, vaikka lapsi on itse kertonut harhoistaan lastensuojelulle.
Sanna Teiro selitteli toimimattomuuttaan ja lapsen kuulemisen väliin jättämistä hyvin kummallisella selityksellä. Raa'an henkisen väkivallan kohdalla Teiro ei ollut kontaktoitunut lapseen ja kuullut lasta, koska hänen mielestään, jos lapsi joutuu kertomaan sosiaalivirkailijalle, kuinka äitipuoli satuttaa häntä, joutuu lapsi lojaliteettiristiriitaan.
Johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro koki lojaliteettiristiriidan kurjempana lapselle kuin itse lapseen kohdistetun väkivallan vaikka välinpitämättömyyskin on jo määritelty väkivallaksi ja Teironkin voisi nähdä tästä syystä väkivaltaisena. Teirohan tavallaan jätti lapsen heitteille ilman tukea väkivallan keskelle ja selitteli toimintaansa järkyttävällä näkemyksellään vaikka hänen pitäisi olla tietoinen missä kaikessa lastensuojelu mokasi ennen Eerikan kuolemaa.
Teiro myös selitteli tätä näkemystään väkivaltatyön asiantuntijalle, joka työkseen tapaa päivittäin lapsia jotka ovat joko nähneet tai kokeneet väkivaltaa ja joka kuulee näitä lapsosia tukeakseen niin lapsia kuin myös näiden vanhempia kohti väkivallattomia ratkaisuja ja olosuhdetta. Teiro siis mitätöi koko väkivaltatyön ajatuksen käyttäen lapsen lojaliteettia perusteluna omalle toimimattomuudelleen ja teki tämän johtavan sosiaalivirkailijan asemassa väkivaltatyön ammattilaisen edessä, joka työskentelee Turvakodille, jonne myös Teiron alaisten asiakkaita on lähetetty kuultavaksi ja tuen piiriin lojaliteettiristiriidasta huolimatta.
Eikö olekin älytöntä?
Teirolle on vaikeaa myöntää virheitään ja kun hänelle sitten avattiin lopulta hänen ajatusketjussaan sekavuutta, joka ei kohtaa ammatillisesti pätevää sosiaalityötä ja lastensuojelutyön merkitystä, hän koetti kuukauseja myöhemmin selitellä, ettei ole tavannut lasta, koska ei tahdo pakottaa lasta puhumaan. Nyt Teiro sitten selitti, että jos lapsi pakotetaan kertomaan lastensuojelulle kuinka äitipuoli kohdistaa häneen henkistä väkivaltaa, joutuu lapsi lojaliteettiristiriitaan.
Taasen ihmeteltiin Teiron selittelyjä, sillä eihän kukaan ollut pyytänyt Teiroa pakottamaan lasta puhumaan.
Teiro totesikin, että on olemassa aivan erityinen tapa kuulla lasta.
Kukaan ei kuitenkaan saanut Teirolta vastausta kysymykseen, miksi Teiro ei sitten ollut tavannut lasta ja kuullut lasta tuolla erityisellä tavalla ja miksi Teiro ei ollut puuttunut vakavaan raakaan lapseen kohdistettuun henkiseen väkivaltaan mitenkään.
Teiro myös selitteli, ettei voi kuulla lasta, koska lapsen isä kieltää kaiken mitä äiti kertoo lapsen hänelle kertoneen. Juuri silloinhan pitäsi kuulla lasta ensin yksin, sitten äidin kanssa ja sitten isän kanssa ja selvittää asia. Näin saadaan valehtelut loppumaan.
Lisäksi Teiro selitteli, ettei ole tavannut lasta ja äitiä, vaikka on lapsen asiakassuunitelmassakin kirjannut tapaavansa lasta ja äitiä, koska kokee, ettei hänen tarvitse toteuttaa asiakasuunnitelmaa, sillä hänelle asiakassuunnitelma olikin vain jotain mitä kirjataan, mutta ei tarvitse toteuttaa suunnitelman mukaisesti. Koko lakisääteinen suunnitelma ilmenikin paperiksi, joka oli kirjattu, jotta laki näennäisesti täyttyisi.
Teiron selittelyjä seurasi kaksi psykiatrian ammattilaista, joista toinen totesi, ettei Teiro ole vastuunkantaja asemassaan ja että Teiro käyttää manipulatiivisia keinoja välttääkseen vastuutaan.
Teirosta tehtiin muistutus, johon vastasi Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski hyvin suppeasti:
"On valitettavaa, että ette koe lastensuojelun työskentelyn hyödyntäneen Teitä tai lastanne. En näe lastensuojelun työntekijöiden toiminnassa huomautettavaa."
Lisäksi vastine tiedottaa, että näkemyksensä on konsultoinut Nummikoski sosiaalityön päällikkö Riitta Vartiolta, joka ei nähnyt alaistensa toiminnassa mitään huomautettavaa myöskään pienen Eerikan kohdalla, vaikka Valvira huomasi usean kymmenen sivun verran huomautettavaa.
Ei ole kummaa, ettei Nummikoski näe, sillä hän ei katso lapsiimme päin. Hän viettää vain aikaa niissä korkeissa palavereissa, eikä itse kohtaa asiakkaitaan ja uskoo suoraan vain alaisiaan. Asiakkaat ja asianomaiset eivät ole hänelle mitään ja hänen ammatillinen pätevyys ei riitä todella arvioimaan, toimiiko viranomainen olosuhteiden velvoittamalla tavalla.
On todella kurjaa, että edes lastensuojelussa johtaja ei tiedä miksi lastensuojelun tulisi kuulla lapsia varsinkin silloin, jos lapsi sanoittaa olevansa väkivallan kohde. On järkyttävää, ettei lastensuojelun johtaja tiedä mitä seurauksia sillä on, jos lapseen kohdistetaan pitkään väkivaltaa.
Lojaliteetilla ja lojaliteettiristiriidalla on sellainen kumma vaikutus lapseen, että kun lapseen kohdistetaan pitkään väkivaltaa ja väkivaltainen aikuinen vielä kummallisin perusteluin lapselle oikeuttaa väkivaltaisuutensa yleensä syyttäen lasta omasta väkivaltaisuudestaan, lapsi alkaa uskomaan lojaliteetin vuoksi, että häneen saa kohdistaa väkivaltaa ja syy on itseasíassa hänessä itsessään, kun häneen kohdistetaan väkivaltaa.
Näin kävi myös helsinkiläistytön kohdalla, koska Teiro ei suotunut kohtaamaan lasta ja tukemaan lasta tarvittavalla tavalla.
On kuitenkin muistettava, että pahimmat väkivaltaiset vanhemmat ja aikuiset ovat joko sosiopaatteja tai psykopaatteja eli narsisteja, jotka eivät todella osaa välittää muista ihmisistä ja purkavat oman aggressionsa ja harhaisuutensa ja pahan mielensä, jos jokin ei mene kuten he tahtovat, juuri heikompiin eli lapsiin, koska näitä on helppo manipuloida uskomaan, että heihin saa kohdistaa väkivaltaa. Näin saadaan väkivalta näyttämään normaalilta kasvattamiselta lapsen silmissä.
Suomessa on yhä monta lasta, jotka uskovat, että heitä saa tukistaa, kun he ovat "tuhmia". Lapset siis uskovat, että aikuisilla, jotka eivät ole kykeneviä kasvattajiksi todella ja jotka eivät kestä lapsen luontaista rajojen ja kurin koettelemista, on oikeus kurittaa lapsia silloin kun omat hermot pettävät ja aikuisuus katoaa toimintaotteesta. Lapset uskovat aikuisiin ja joulupukkiinkin ja mörköihin sängyn alla.
Koska lapsi on narsistisen aikuisen edessä täysin puolustuskyvytön, tulisi lastensuojelun puuttua tällaiseen lapseen kohdistettuun väkivaltaan. Kuitenkin Helsingin lastensuojelussa johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro esimiehineen kokee, ettei lapseen kohdistettua väkivaltaa tarvitse katkaista ja lapsi ei ole väkivallan uhrina tuen tarpeessa ja lasta ei tarvitse kuulla mitenkään. Ei edes silloin, kun sosiaalivirkailija on itse läsnä ja näkee lapseen kohdistetun väkivallan.
On myös muistettava, että jos lapsi joutuu lojaliteettiristiriitaan, jossa hän lojaalina aikuiselle, jonka tulisi olla lapsen luottamuksen arvoinen, uskoo aikuista joka väittää, että lasta saa satuttaa, tämä vaikuttaa vakavasti lapsen mielenterveyteen. Lapsi joka ei kykene ottamaan vastaan ja käsittelemään mm. narsistisen aikuisen häneen kohdistamaa väkivaltaa, alkaa lopulta oireilemaan vakavasti olosuhteessa.
Niin tämäkin lapsi kuulee jo harhoja ja on ollut vuosien ajan itsetuhoinen vaikka ei ole vielä edes täyttänyt kymmentä vuottaan.
Täällä Mieron tiellä joudun toteamaan, että lapsia ei kuulla Helsingissä ja toimimattomuutta selitellään älyttömin perusteluin.
Teiro tapasi lopulta lasta 90 vuorokautta jälkeen raa'an henkisen väkivallan. Teiro vei lapsen työhuoneelleen, istutti ison työpöydän ääreen, otti paperin eteensä ja ilmoitti, että lapsen kanssa käydään nyt läpi äidin tekemä lista. Äiti ei tosin ollut tehnyt Teirolle mitään listaa ja oli pyytänyt Teiroa, että lasta kuullaan ikätasoisesti ja lapselle sopivissa olosuhteissa jo Teiron aloittaessa vuotta aiemmin lastensuojelussa lapsen sosiaalivirkailijana.
Lapsi kertoi äidille tapaamisesta lyhyesti ja antoi ymmärtää, ettei ollut pitänyt siitä. Erityisesti lista oli häirinnyt lasta.
Teirohan oli itse puhunut jostain oikeasta tavasta kuulla lasta. Lastensuojelualalla työskentelevä sosiaalityöntekijöiden työhönohjaaja totesi kuultuaan miten Teiro oli toiminut lapsen kuulemistilanteessa, ettei Teiro ollut toiminut lapsen ikätasoa huomioiden.
10-vuotiasta ei todellakaan saisi viedä sosiaalivirkailijan työhuoneelle, eikä kuulla tällaisissa paikoissa, lapsen eteen ei todellakaan oteta listoja, joita pitäisi käydä läpi ja lapselle ei sanota: "Nyt käydään läpi äidin tekemä lista," olisi sitten äiti tehnyt listan kuulemisaiheista tai ei olisi tehnyt.
Teiron näkemys siis lasten erityisestä kuulemistavasta oli ihan täyttä kukkua.
Tästäkään miten lasta kuultiin lopulta, ei varmasti tule mitenkään välittämään Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski.
Teiro tosin lopettaa nyt vuorostaan lapsen sosiaalivirkailijana. Hän ilmoitti päivän varoituksella, että siirtyy toisiin tehtäviin, peruutti äidin ja lapsen tapaamisen seuraavalta päivältä, jota oli siirtänyt resurssipulan vuoksi kuukausien ajan.
Katsotaan mitä tulevassa on tiedossa ja millainen älyttömyys on jatkossa edessä, sillä mitään näyttöä ei ole sille, että Helsingin lastensuojeluun voisi luottaa.
Viimeeksi äitiään tavatessaan lapsi kertoi, että isän puoliso "ragee" todella kovasti ja usein kotona, jos hällä ei ole tupakkaa. On siinä lapsen elämä kamalaa, kun arvaamaton päihderiippuvainen johtava lääkäri raivoaa tupakkansa perään, sen sijaan, että menisi sitä ostaamaan ihan rauhallisesti. Tupakasta raivomainen ei tosin ole luokiteltavissa raa'aksi väkivallaksi. Se on vain väkivaltaa lasta kohtaan. Lapsille raivoaminen ja heidän läsnäollessa raivoaminen on väkivaltaa lasta kohtaan.
Lasten ei pitäisi kasvaa aggressiivisessa ilmapiirissä, jossa lapselle ei ole turvallista arvattavuutta tiedossa.
Johtava lääkäri lukee näitä kirjoittelujani, joten viestini on hänelle:
"Lopeta jo väkivalta ja mene Maria Akatemiaan asiakkaaksi. Lapsi on jo sairas mielenterveydeltään vuoksesi ja vaarannat hänen koko tulevaisuuden toiminnallasi."
Lue myös:
Väkivalta perheessä (MLL):
http://www.mll.fi/…/perheen_kriisit_ja…/vakivalta_perheessa/
Väkivallan muodot ja rikoslaki (Lastensuojelun käsikirja - THL):
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-muodot-ja-rikoslaki
Maria Akatemia:
http://www.maria-akatemia.fi/
RSS Feed
