Tuosta palaveristakaan ei ole kirjauksia tehnyt sosiaalityön päällikkö Vartio tahi vs. sos. Jokinen ja äitikin sai tietää tästä vasta puolivuotta myöhemmin lapsen nykyiseltä sosiaalityöntekijältä, joka itse oli istunut palaverissa ja sanojensa mukaan pohtinut, että asiakkuus tullaan ennemmin tai myöhemmin kyllä avaamaan uudelleen.
Äiti on todennut isän ja isän puolison vieraanuttajiksi joiden toimintaan mukaan ovat lähteneet lastensuojelun useat viranomaiset.
Helsinkiläisäiti on pyytänyt tuosta 26.10.2015 tapaamisesta saakka videotallenteesta kopiota, jonka tallentaminen suoritettiin tapaamisella. Äiti oli tuonut omankin kameran mukana, joka oli uudempaa digiaikaan soveltuvaa mallistoa, mutta lastensuojelu halusi käyttää omaa vanhaa mallia.
Äiti on kysellyt ja kysellyt kopiotaan, mutta en eteen ei suotunut tekemään mitään entinen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori, paikalla ollut lapsen entinen vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen tahi paikalla ollut sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio. He kaikki tahtoivat vain lopettaa itsetuhoa sanoittavan lapsen asikkuuden nopeasti ja lopettaa työskentelyn asiassa.
Äidin odottaessa nauhoitetta, jotta voi tehdä siviilikanteen Helsingin lastensuojelusta, koska poliisi ei suostunut suorittamaan esitutkintaa eikä ole vieläkään kiinnostunut äidin tukemisesta, mutta on kiinnostunut vain lapsen isän ja isän johtavalääkäri puolison tukemisesta, vaikka äidin kohdalla todettiin, että tutkintaa ei toteuteta, koska mukamas on kyse vain huoltajuuskiistasta (eikä suinkaan äidin leimaamisesta ja törkeästä ihmisoikeusrikkomuksista - mutta siän ja isän puolison kohdalla kyse onkin jostain aivan muusta = Helsingin poliisin objektiivisuus) on lastensuojelu jättänyt toteuttamatta tahalleen nauhoitteen antamista äidille todisteeksi toiminnastaan.
Kesällä 2016 otti Riitta Vartio henkilökohtaisesti tehtäväkseen tallenteiden siirtämisen äidille lähetettäväksi, mutta ei saanut tätä aikaan. Muutama viikko sitten äiti soitti lastensuojelun johtaja Nummikosken sihteerille kyselläkseen mikä on vikana, kun asia ei etene ja jätti Riitta Vartiolle tekstiviestillä soittopyynnön, mutta Vartio ei suostu edes vastamaan hallintolain mukaisesti tässä asiassa, jonka hän on ottanut hoidettavakseen asianomaiselle.
Äiti soitti uudelleen Nummikosken sihteerille, joka osasikin muistaa hetken puhelimessa puhuttuaan, että sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio oli syyllistänyt vuorostaan toiminnassaan epäonnistumisesta usean kuukauden ajan sosiaali- ja terveysviraston teknisestä osaamisesta vastaavan tahon.
Nyt näyttääkin siltä, että myös tässä osassa on ammatillisessa osaamisessa sosiaali- ja terveysvirasyossa Helsingissä vakavia puutteita. Edes vanhoilta vidointilaitteilta, joissa on kasettimuisti, ei osata kameraa apuna käyttäen tallennetta tietokoneelle ja siitä muistitikulle. Lisäksi näyttää siltä, että jos tekninen osaaminen ei riitä, ei osata ostaa palvelua niiltä useilta palvelua tarjoavilta tahoilta, joilta palvelun voisi ostaa.
Ongelma lastensuojelun toiminnassa Helsingissä näyttänee olevan monitahoinen. Kun kuitenkin aika monet meistä osaa käyttää vanhojakin videointilaitteita ja siirtää niistä kuvamateriaalin tietokoneelle ilman erityiskoulutusta tällaiseen, ei tähän kyetä asiaan ammatillisen erityiskoulutuksen saaneen tahon toimesta Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa.
Erityisen kamalaa tilanteessa on se, että äiti on odottanut viimeisen vuoden ajan sitä, että pääsee tekemään siviilikanteen lastensuoejlusta joka ei tue vanhemmuutta ja pyrkii leimaamaan hyviä vanhempia huonoiksi valheellisin lausunnoin jopa valan alla oikeudessa käyttäen virka-asemaansa väärin. Sitten ei kuitenkaan suotu Pasilan poliisi edes suorittamaan esitutkintaa, koska sosiaaliviranomainen, josta äiti oli tehnyt tutkintapyynnön väitti, että kyse on vain huoltoriidasta peitelläkseen oman puolueellisuuden lapsen asiakkuuden aikana.
Lastensuojelun tarkoitus on vain leimata äiti ja peitellä omat virheet. Muuten videotallenne olisi jo liikkunut äidille. Ei kukaan ole niin avutun, ettei osaa siirtää vidonauhoitetta tietokoneelle ja sieltä muistitikulle.
Täällä mieron tiellä kauhistelen todella viranomaisten ja heidän yhteistyötahojen ontuvuutta pienen lapsen asioissa. Helsinkiläisäiti juoksee poliisikuulustelusta toiseen syytettynä milloin mistäkin ja missään vaiheessa poliisi ei suotu tukemaan äiti ja tutkimaan hänen kantaansa, vaan äiti tahdotaan tietentahtoen asettaa syytetyn asemaan. Samaan aikaan sosiaalityön päällikkö Vartio ei vastaa puhelimeen eikä suostu tukemaan äidin vanhemmutta mitenkään edes niin, että vastaisi siitä, minkä ottaa tehtäväkseen ja asian edistymisestä tiedottamisen hoitaisi asiallisesti asianomaiselle.
Jos äiti olisi ammatiltaan vaikkapa hallituksen edustaja, olisi Vartio varmasti toiminut ripeämmin ja ollut äitiin yhteydessä. Koska äiti ei ole Vartiolle ihmisenä muuta kuin arvottomuus, on toiminta Vartiolta tällaista. Koska äiti on Vartiolle arvottomuus, on äiti arvottomuus myös poliisille ja muille valtion viranomaisille.
Aito ja ammatillisesti pätevä sosiaalityön päällikkö ymmärtäisi, että sosiaalityössä tulee olla aidosti sosiaalisissa suhteissa vuorovaikutuksessa ja läsnä. Aito viranomainen ei vetäisi lonkkaa näin vakavissa asioissa ja nostaisi valtion leipää mennen nukkumaan tyytyväisenä siitä, ettei tee mitään perheen elämän tukemiseksi ja virheidensä korjaamiseksi.
Ja hyvä lastensuojelun johtaja sekä sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikö ei ikinä hyväksyisi tällaista toimintaa. Mutta Helsingissä tämä menee yhä läpi kuin vettä vain.
Kuinka moni uskoo, ettei sosiaaliviraston tekniset osaajat osaa siirtää vanhalta videointilaitteelta videomateriaalia tietokoneelle ja siitä muistitikulle? Onko se sittenkin niin vaikeaa, kun tänä päivänä nämä ammattilaiset osaavat tehdä vaikka mitä.
Surullistahan tässä on se, ettei Suomen valtiosta saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiprosessia ja lapsi joutuu kärsimään, koska useat viranomaiset tahtovat tienata lapsella objektiivisen työn toteuttamisen sijaan. Jokainen asianajaja tämän tietää ja sitä monet suvereenisti hyväski käyttävät, koska pelissä he eivät ikinä häviä, he saavat aina palkkansa.
Kaikki unohtavat lapsen ja perheen tukemisen velvoitteen. Kukaan ei mieti järkeviä ratkaisuja, vaan jokainen toteuttaa kangistunutta toimintasuunnitelmaa subjetiivisesta lähtökohdastaan. Lapsi kärsii ja eroperhe kärsii ja kriisi pahenee, vain koska sosiaalityön päällikkö Vartio peittelee omia sekä alaistensa virheitä koettaessaan leimata hyvää äitiä huonoksi, lääkeiden väärinkäyttäjäksi, itsetuhoiseksi, lasta seksuaalisesti hyväksi käyttäväksi, symbiootisen suhteen lapseen rakentaneeksi, kaikille henkisesti ja fyysiesti vaaralliseksi, struktuurittomaksi kasvattajaksi, lastaan seksuaalisesti hyväksi käyttäväksi, lastaan manipuloivaksi, harhaiseksi hulluksi ja vielä ilman mitään tutkimuksia tällaiselle. Hän vain tahtoo leimata äidin, jotta eivät jäisi kiinni teoistaan.
Tämä ei voi olla tiedostamaton teko.
Myöhemmin selvisi lapsen omalta sosiaalivirkailijalta:
Tietotekniikkaa hoitavan tahon ongelmaksi oli nähtävästi ilmennyt vanhan laitteiston yhteensopimattomuus uuteen tektonolgiaan. Helsingin lastensuojelussa siis käytetään hyvin vanhaa teknologiaa. Tietotekninen taho ei ollut tosin itse osannut tilata Lassilan lastensuojelusta kyseistä kameraa, jolla videointi oli toteutettu ja käyttää tätä apuvälineenä, kuten näitä laitteita ennen käytettiin. Nyt koska sosiaalityön päällikkö Vartio ei tätä itse osannut hoitaa ja tietotekninen tahokaan ei osannut 11 kuukauden aikana, joutui äiti neuvomaan nykyistä sosiaalivirkailijaa, joka olisi pelkät disketit lähettänyt äidille, josko tämä olisi yhteydessä Lassilaan ja pyytäisi vanhan kameran Lassilasta ja toimittaisi niiden kolmen disketin kanssa sinne tietotekniikasta vastaavale taholle, jotta nämä voisivat kokeilla sitä, toistaako kamera tuota kuvamaeriaalia, jonka he uskovat sisällä olevan kirjaustensa mukaisesti ja jonka he uskoivat toimenpiteenä kenties auttavan.
Tällaista on tämä Helsingin lastensuojelun toiminta ollut sitten nähtävästi pitemmän aikaan. Kukaan ei jaksa tehdä mitään loppuun saakka ja jokainen tekee sieltä mistä aita on matalin. Kaikessa pitää vahtia sosiaalitoimea, jotta se toteuttaisi työnsä asiallisesti.
Miksi ei tuo tietotekninen taho pyytänyt itse kameraa haltuunsa, jos sen tarpeellisuus havaittiin? Niinhän niitä ennen käytettiin, kun tietoa siirrettiin tietokoneelle tai katsottiin televisioista. Kameren kauttahan niitä katseltiin. Mitä jätkeä on lähettää tiedote, että ilman kameraa ei tietoa saada ulos ja kameran avulla tiedot voisi ehkä saada ulos ja sitten lähettää disketin asianomaiselle turhina avaamatta niitä kameran avulla ja siirtämättä tietoa?
(sihteerin kanssa käyty keskustelu on nauhalla ja äiti pyysi kyseenalaistamaan Nummikoskelle Vartion väitteen tietoteknisten osaajien osaamattomuudesta, vaikka onhan sekin tietenkin mahdollista ja aika selkeästi havaittavissa, jos kameraa ei osaa tilata Lassilan lastensuojelusta, kun kameraa tarvitaan. Ei se Vartiokaan kyllä ollut viitsinyt nähtävästi lukea lausuntoa kunnolla ja ohjeistaa yhteistyötahojaan, vai osaisiko hän edes tällaisia yksinkertaisia asioita havaita itse?).