Kuvakaappaus: hs.fi Kuten me kaikki tiedämme ovat oikeusistuimien julkaisut lapsiasioissa vapaata riistaa valtamedialle, niiltä osin mikä ei ole salattua tietoa. Valtamedia ei kunniota ollenkaan näiden tapausten asianomaisia ja pohdi tahtovatko nämä, että näiden asioiden puimista jatketaan vielä valtamediassa oikeusistunnon tuomion jälkeen ja vieläpä koko kansan kommentoitavana. Heitä kiinnostaa vain raha.
Tuossa juuri julkaisivat saman päivän aikana kaksi artikkelia, joissa toisessa käsiteltiin Lokakuun Liikkeenkin käsittelemän perheen elämää, kun heidän kaksoset huostaanotettiin lastensuojelun toimesta ja lapsen isä ystävänsä kanssa julkaisi sosiaalisessa mediassa videon lastensuojelun toimintatavoista lasten kanssa ja jakoi huolensa lasten kohtelusta viranomaistoiminnassa.
Kunta, joka huostaanotti lapset, syytti isää lasten yksityisyyden loukkaamisesta ja syyttäjä päätti syyttää. Vaikka käräjäoikeus totesi, ettei rikosta ollut tapahtunut, videon julkaisusta tuohtunut kunta ja sitä edustava syyttäjä päätti viedä asian hoviokeuteen. Hovi oli erimieltä käräjän kanssa ja tuomitsi lapsen isän ystävänsä kanssa, todeten, että erityisen arkaluonteisen videon julkaiseminen oli omiaan aiheuttamaan lapsille vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.
Väliäkö sillä aiheuttiko video lapsille vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa, sillä näin ei välttämättä ole edes tapahtunut. Tuomioon riitti vain tuomariston mielikuva eli heidän mielikuvitus, että video kenties saattaisi jossakin elämäntilanteessa aiheuttaa lapsille vahinkoa, kärsimystä ja halveksuntaa.
Nyt kuitenkin, huolimatta siitä, että lapsien kohtalon tiedottaminen sosiaalisessa mediassa videomateriaalina todettiin oikeudessa mahdollisesti asettavan lapsen halveksunnan kohteeksi, tätä mahdollisuutta kohdistaa lapseen ja hänen perheeseensä halveksuntaa, ajoi ensin voimallisesti takaa syyttäjä ja sitten sen vielä mahdollisti hovoikeuden tuomaristo tuomiollaan ja tähän päälle vielä asian veti myös koko kansan retosteltavaksi Helsingin Sanomat julkaisuissaan. Syyttäjä tahtoi, että lasten isä tuomitaan ja että näin hänet asetetaan mahdollisesti julkisen halveksunnan kohteeksi ja näin sitten vaikutetaan perheen elämään ja tuomari tahtoi tätä myös ja Hesari julkaisi asiasta myös hovin tuomion, välittämättä siitä että perhe voi joutua halveksunnan kohteeksi vuorostaan Hesarin julkaisun vuoksi.
Ketään ei viranomaisista tai Hesarissa kiinnosta miltä lapsista mahtaa tuntua, jos heidän isänsä joutuu julkisen halveksunnan kohteeksi.
Itse kyseinen videointi olisi varmaan jo unohtunut ja sen leimaavuus juuri tuohon perheeseen ja se asian ydin, joka videoinnissa oli tarkoitus tuoda esille, eli huomion siirtäminen siihen, miten lastensuojelu kohtelee lapsia, olisi saanut tarvittavan huomion, jos lastensuojelu ei olisi tehnyt asiasta rikosilmoitusta ja jos syyttäjä ei olisi syyttänyt, vaan olisi jättänyt asian lepäämään ja jättänyt perheen rauhallisesti elämään, varsinkin kun kaksoset on palautettu takaisin biologiseen kotiin lastensuojelun vieraannuttavien toimenpiteiden jälkeen. Lastensuojelu tahtoi syyttäjän kanssa viedä huomion pois omasta lapsia haavoittavasta toiminnastaan ja siirtää huomion retoriseen väitteeseensä, että vanhemmat haavoittavat lapsiaan. Tietenkin kyseisen kunnan syyttäjä tukee kunnan viranomasia, eikä jaksa mitenkään välittää todella lapsista, joille suurin menetys on isänsä sakot ja oikeuskulut, jotka vaikuttavat perheen budjettiin.
Tärkeää tässä väittelykilpailussa on viranomaisille vain väittely, eikä suinkaan lapset. Viranomaisethan tienaavat tällä väittelyllä rahaa ja elantonsa ja muiden lapset eivät ole sama asia, kuin oman pesän kullanmurut.
Nyt kuitenkin tuolla päin Suomea ovat useat viranomaiset päättäneet, että tälle lapsiperheelle EI OLLUT riitävää perhe-elämään koskemista lasten ja perheen tahdonvastainen huostaanotto ja lasten erottaminen pitkäksi aikaan kokonaan perheestään, vaan perhettä tulee viranomaisten höykyttää oikein kunnolla lisää. Ja Hesari on päättänyt, että sekin voi tienata siinä samalla perheen elämän sotkulla, kun viranomaiset ottavat näiden lasten asiassa päiväpalkkaansa välittämättä ollenkaan millaisesta asiasta ovat päättäneet tehdä oikein tikusta asiaa.
Nämä kaksosethan jonain päivänä kasvavat aikuisiksi ja sitten heidän kanssaan saattaa monikin valtamedian edustajakin keskustella näistä tuomioista lopulta ja lapset pääsevät kertomaan mitä mieltä he ovat tällaisesta viranomaisten toiminnasta ja näiden näkemyksistä itseään koskevassa asiassa, jossa tietenkään heitä EI OLE KUULTU. Kysyikö joku, onko heitä halveksuttu isänsä teon vuoksi tai onko heidän isäänsä kehuttu kenties sankarilliseksi lapsiensa suojelijaksi? Kiinnostaako lastensuojelua oikeastaan ollenkaan mitä lapset ajattelevat?
Samana päivänä julkaistiin myös toinen juttu Hesarissa. Nyt vuorostaan Hesari ottaa kirjoitustyylisuunnallaan kantaa lapseen kohdistettuun lähestymiskieltoasiaan, kun hovioikeus purki käräjäoikeuden tuomion lapsen äidille lastansa kohtaan. Hesari ei tykännyt hovioikeuden tuomiosta ja tuo mielipiteensä esille kirjoituksessaan rerorisin keinoin.
Lapsen äiti luki kauhuissaan juttua, sillä jutun otsikossa on kirjattuna lapsen isän väitteet, kuin nämä olisivat hovin tai käräjäoikeuden tuomareiden toteamuksia ja näille toteamuksille olisi aukikirjattuna jopa kiistattomia todisteita. Äiti koetti olla yhteydessä toimitukseen ja pyysi oikaisuja, mutta ei saanut näitä.
Kyseisessä julkaisussa myös todetaan, ettei lastensuojeluilmoitukset ole johtaneet mihinkään lastensuojelullisiin toimenpiteisiin ja tälläkin arvioidaan suoraan vanhemmuutta, vaikka lapsella on lastensuojeluasiakkuus ja lapsen isän kotiin on ostettu perhetyö, koska lapsen isän kotona on ongelmia. Nähtävästi lastensuojeluasiakkuus ja perhetyö ei ole lastensuojelullinen toimenpide hovioikeuden tuomareille, menkää ja tietäkää, ja sitten Hesari julkaisee näitä juttuja edes kykyä sisälukutaitoon.
Hesari julkaisi muutaman vuotta sitten KKO:n ex-presidentin haastattelun, jossa todettiin selkeästi ettei Suomessa saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Ex-presidentti oli varsmasti saanut lueka julkaisun ennen kuin se julkaistiin. Mutta saavatko nämä ihmiset joiden yksityiselämää ruoditaan Hesarissa mitään sanavaltaa julkaisuihin?
Tuossa huhtikuussa tarkistetussa väitöskirjassaan juuri totesi Virve-Maria Toivonen, etteivät lastensuojeluviranomaiset osaa hakea työssään lapsen oikeuksia, lastensuojelun lausunnot ovat epämääräisiä ja tuomareiden tuomiotkin ovat epämääräisiä ja tuomaritkaan eivät osaa tuomioissaan toteuttaa lapsen oikeuksia.
Vaikka meistä kukaan ei enää oikeastaan voi luottaa viranomaisten ammattitaitoon ja valtamediakin tämän tietää, valtamedia osallistuu perheiden epäonneen viranomasikoneistossa, julkaisemalla näitä viranomasten näkemyksiä juurikaan tekemättä sen tarkempaa tutkivaa journalismia.
Meillähän tuomitaan lapsiasioissa vanhempia ja lapsia mitä kamalimpiin kohtaloihin todella tutkimatta tarkkaan asioita. Tuomarit jopa vaipuvat oikeussaleissa omiin ajatuksiinsa ja eivät edes havaitse nopeasti, jos asianomainen lopettaa puhumisen ja havaitessaan toteaa: "Kaikki mitä puhut menee kyllä nauhalle." He kunniottavat asianomaisten kuulemista katsoen usein seinällä roikkuvaan kelloon ja ajankuluminen kiinnostaa enemmän, kuin itse oikeussalissa käyty asia.
Näihin oikeusistuntoihin tutustumatta todella, sitten Hesarikin julkaisee tuomioita jopa miten sattuu lähettään retorisilla lauseiden muokkauksilla tulkiten, sen sijaan, että siteeraisi tuomiota tarkkaan. Hesari siis tulkitsee tuomiota.
Kun tämä lähestymiskiellosta vapautettu äiti koki päässeensä vihdoin ikeestä ja ilkivallasta vapauteen ja juhlisti tuomiota ja kertoi tästä lapselleen, totesi lapsi äidille:
"Tarkoittaako tämä nyt sitä, että voin pyytää isältä, että saan tavata sinua silloin kun tahdon,"
koska lapsen isä on perustellut kieltojaan aina sanoin: "Tuomari on niin päättänyt."
ja jopa väittänyt lapselle, ettei lapsi saisi olla puhelimitse itse äitiin yhteydessä. Tästäkin asiasta ilmoitetiin lastensuojelulle ja lastensuojelu puuttui tähän asiaan ja totesi lapsen isälle, ettei isä voi tällaista kieltää, lapsella on oikeus olla yhteydessä äitiinsä.
Äiti ja lapsi olivat molemmat onnellisia. Tietenkin äiti koki järkytyksen havaitessaan, että taasen joku taho tahtoo rahastaa hänen lapsellaan ja nyt se oli vuorostaan Helsingin Sanomat. Lapsen asia oli vapaata riistaa valtamedian mielestä ja Hesarin mielestä kaikki kommentit mitä mm. lapsen äidistä esitettiin lukijakansan näkemyksenä oli julkaistavissa. Jopa kaikki äitiä halveksuvat ja äidin kunniaa loukkaavat. He julkaisivat kaiken mitään suodattamatta.
Helsingin Sanomissa kommentoi tuomiota YLILÄÄKÄRINÄ Hyksin lastenpsykiatrisessa yksikössä toimiva Kari Lappi, mutta hän ei ota puheeksi mm. näiden Helsingin Sanomien julkaisujen haavoittavuutta perheille. Perheethän eivät pääse kommentoimaan näitä julkaisuja mitenkään elleivät suostu keskusteluun avoimessa kommentoinnissa ja kaiken kansan riistaksi myös tällä tavoin.
Kommenttikentissä Hesari julkaisi mm. tällaista:
"yks näkemys: Hirveä äiti. On täysin anteeksiantamatonta lähetellä lapsen kavereille (nyt ilmeisesti entisille) ja heidän vanhemmilleen asiattomia viestejä. Pitäisi voida tuomita vahingonkorvauksiin lapsensa elämän pilaamisesta."
Lapsen äiti ei ole kyllä ollut yhteydessä lapsen kavereihin mitenkään. Yhden kaverin äitiin oli yhteydessä vuonna 2015, kun tämän lapsi potki lasta ja lopetti yhteydenpidon heti, kun tämä äiti tätä pyysi juteltuaan lapsen isän kanssa. Lapsen isä on väittänyt ädin lähetelleen tuolle naiselle ilkeitä sähköposteja mm. lastensuojelulle, vaikka ei äiti ole ikinä mitään tällaista tehnyt.
Toiseen äitiin äiti oli yhteydessä yhdellä puhelulla ja parilla viestillä, kun tämä väitti lasten kuullen, että äiti tahtoo lapselleen vain pahaa, lapsi ei tule ikinä pääsemään äidilleen ja lapsi tullaan varmasti huostaanottamaan, koska lapsen äitipuoli oli väittänyt lapselle näin. Äiti oli ollut yhteydessä lapsen kouluun tuon naisen puheista ja pyytänyt koulua katsomaan lapsensa perään, ettei tätä koulukiusata, sillä lapsen äidistä pahaapuhuneen naisen lapsi on lapsen koulukaveri ja aiemminkin haukkunut lapsen äitiä koulussa lapsen kavreille. Myöhemmin tuo äitiä panetellut nainen oli hyökännyt vielä avioimiehensä kanssa lasta vastaan ja väittänyt lapsen nauhoittaneen heidän kodissaan heidän perheen puheita ja väittänyt, että äiti olisi väittänyt näin hänelle. Nainen oli lukenut viestin väärin, jossa äiti oli kertonut, että lapsen puhelu, jossa lapsi kertoo mitä kaikkea pahaa nainen on hänestä puhunut, on nauhoitettuna, esitti tämän valheellisen viestin sanallisesti avioimiehelleen ja tuon kaksimetrisen moottirpyörämiehen kanssa sitten lapsen mentyä heidän lastaan hakemaan leikkimään höykyttänyt lasta kahden aikuisen voimalla.
Tuon yks näkemys - henkilön mielestä, tietämättä mitään todella mistäkään asiasta, hän koki oikeudekseen todeta äidin hirveäksi äidiksi. Äiti siis joka toivoi, ettei lasta kiusata pahoilla puhelilla hänen äidistään, on hirviöä ja nämä muut ihmiset ovat ihanne ihmisiä, eivätkä suorastaan vieraannuttajia, jotka asettavat lapsen lojaliteettiristiriitaan.
Samanlaisia ilkeyksiä luki äiti tajuten, kuinka Hesari laittaa perheet mitä kamalimpaan asemaan heistä välittämättä, vain tienatakseen itse tällaisella toiminnalla rahaa. Artikkelista saadaan vähän rouheampi, kun siihen pyydetään, jonkun asiantuntijan lausunto.
Kuinka kukaan voi edes tilata Hesaria enää tänäpäivänä ja maksaa siitä, kun se haavoittaa näin ihmisiä ja mahdollistaa julkaisuissaan ihmisten avoimen halveksunnan, jota pidetään sitten mielipidekirjoituksena. Mielipiteisiin on oikeus nykyisin jopa heillä, jotka eivät oikeasti tunne tilanteita ja tapahtumia.
Kun tuomioistuimien tuomiota pohditaan, tulee aina muistaa, että Suomessa ei saa ammatillisesti pätevää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, tuomärit saattavat tehdä tuomioita vain väitteiden perusteella, ilman että näille tuodaan mitään todisteita, kuin oltaisiin yhä noitavainojen aikaudessa ja joku kertoisi naapurin noituneen hänen lehmänsä. Tuomarit ja sosiaalitoimi eivät osaa ajaa lapsiemme edun ja oikeuksien toteutumista, tuomarit olettavat omaavansa jopa kompetenssia arvioida lasten henkistä tilaa ja kiintymyssuhteita näitä todella tutkimatta ja lapsia kuulematta ja kenekään ammatillisen kompetennsin todella omaavan asioita tutkimatta ja raiskaajat saavat järkyttävän pieniä tuomioita yhä, lapsiin kohdistettua väkivaltaa lastensuojelussa peitellään, poliisit eivät suostu tutkimaan lastensuojeluviranomaisista tehtyjä rikosilmoituksia ja eivät tutki lasta koskevia väkivaltailmoituksia, jos lapsella on lastensuojeluasiakkuus, eivätkä pohdi onkohan kenties kyseessä taasen uusi Eerika-tapaus ja niin edelleen ja niin edelleen...
Täällä Mieron tiellä esitän kauhistukseni valtamediasta taasen. Se ilman asianomaisten lupaa tienaa lapsiasioilla, koskaan edes objektiivisesti pohtien miten vaikuttavat todella ihmisten elämään. Joku toimittaja saa pienen palkan jutuistaan kirjainmäärän mukaan, mutta suuremman potin kerää lehden johto välittämättä enää ollenkaan moraalietiikasta.
Vain yksi asia oli jutuissa todella tärkeä ja se oli ylilääkäri Lapin toteamus:
"Pidemmän päälle lasta auttaa vain, jos vanhempien haitallinen toiminta saadaan loppumaan. Tähän tarvitaan usein viranomaisten aktiivista otetta ja yhteistyötä.”
Vielä kun Suomen lastensuojeluun saataisiin aktiivinen ote ja hyvä yhteistyö, voisi Lapinkin toive toteutua. Tätä saamme odottaa todella pitkään ottaen nyt huomioon ainakin Helsingin tilanteen, jossa lastensuojelu toiminnallan näyttää yhä hakevan vaikeissa vanhempien kiistatilanteissa vain aikaan moninaipaisen erimielisyystilanteen syvenemistä. Avunpyyntöihin ei vastata ja apua pyytäviä ja epäkohdista valittavia ihan haukutaan lastensuojelun johdon toimesta, sen sijaan, että koetettaisiin eheyttää tilannetta.
Lapset reagoivat aikuisiin. Usein vanhempien sekasorto saa vanhemmat toimimaan toisiaan vastaan ja näin lasta haavoittavasti. Myös lapsen tahto, hänen äänensä, voi jäädä usein näissä tilanteissa huomiomatta.
Se mikä on vanhempien puheista totta ja mikä mielikuvituksen värittämää ei välttämättä selviä meille. Se mikä on viranomaisten kirjauksissa totta ja mikä heidän mielikuvitusen värittämää, on usein myös meidän selvittämättömissä.
Se milloin vanhemmat ja viranomaiset keskittyvät vain epäkohtiin ja ei huomioida hyviä asioita, on suora näyttö sopimattomuudesta vanhemmuuteen. Me kaikki olemme virheellisiä ja virheiden painottaminen ei meitä auta. Meitä auttaa postiivisen huomioiminen ja sen vahventaminen.
Lastensuojelun tulisi näissä vakavissa asioissa tukea perheitä löytämään elämässään positiivisia asioita ja rakentamaan näille ja hakemaan yhteistyötä lastemme asioissa kaikkien kanssa hyvässä sovussa, sen sijaan että se ajauttaa vanhemmat pohjois-Suomesta etelään vain ruotimaan kurjuuttaan oikeusistuimissa.
Helsingissä sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei usko tällaiseen yhtesityön mahdollistumiseen, eikä edes halua tällaista hakea ja pohtia alaistensa kanssa miten tällaista voisi avohuollon tukikeinoin mahdollistaa. Hänestä vaikeissa tapauksissa ei edes tarvitse yrittää kaikin keinoin saada asiaa korjaantumaan.
Moni perhe kärsii, koska viranomaiset eivät edes tiedä mitä tehdä ja toimii vain summanmutikassa yksin sokkona sokkeloiden mielensä labyrintissa ilman suhdetta todella lapsiperheisiin ja ilman, että kukaan johtaisi heidän toimintaa kohti toimivaa yhteistyötä perheiden kanssa. Jostain syystä ammatillisen sosiaalityön työhönojausta ei osata käyttää suorana työhönohjauksen menetelmänä. Sosiaalityö ei suostu myöntämään, että tarvitsisi rajallisten kykyjensä vuoksi menttorointia, näissä vaikeissa tapauksissa.
Ja sitten Hesari tienaa ihmisten kurjilla kohtaloilla retostellen välittämättä millaiseen paskaoksennushöykytykseen nämä asianomaiset asettaa, kun nämä saavat lukea ja kommetoida järkyttäviä ihmismielten ajatusketjuja ilman sen tietoista läsnäoloa, kykyä korkeamman älyn empatiaan tai ymmärrystä miten haavoittavaa näiden juttujen julkaisut on heidän elämänsä jo ollessa valmiiksi hyvin haastavaa.
Suomen kansa ei osaa tukea todella toisiaan eheämpään elämään ja siksi me poljemme näissä ongelmissa. Vika on meissä kaikissa. Myös minussa.
Mutta eniten kaikkien tutkimusten mukaan vika rakenteellisessa väkivallassa ja sillä retostelevalla kansassa.
Lue myös:
Isä kuvasi poikiensa huostaanoton ja levitti videota netissä – hovioikeus määräsi sakkoja lasten yksityisyyden loukkaamisesta (HS - 3.7.2017):
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005277191.html
Äiti vyörytti 10-vuotiaalle lapselleen eron jälkeen syyllistäviä viestejä ja mustamaalasi isää tämän koululle, ystäville ja viranomaisille – Helsingin hovioikeus kumosi lähestymiskiellon (HS - 3.7.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005276959.html
Tuossa juuri julkaisivat saman päivän aikana kaksi artikkelia, joissa toisessa käsiteltiin Lokakuun Liikkeenkin käsittelemän perheen elämää, kun heidän kaksoset huostaanotettiin lastensuojelun toimesta ja lapsen isä ystävänsä kanssa julkaisi sosiaalisessa mediassa videon lastensuojelun toimintatavoista lasten kanssa ja jakoi huolensa lasten kohtelusta viranomaistoiminnassa.
Kunta, joka huostaanotti lapset, syytti isää lasten yksityisyyden loukkaamisesta ja syyttäjä päätti syyttää. Vaikka käräjäoikeus totesi, ettei rikosta ollut tapahtunut, videon julkaisusta tuohtunut kunta ja sitä edustava syyttäjä päätti viedä asian hoviokeuteen. Hovi oli erimieltä käräjän kanssa ja tuomitsi lapsen isän ystävänsä kanssa, todeten, että erityisen arkaluonteisen videon julkaiseminen oli omiaan aiheuttamaan lapsille vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.
Väliäkö sillä aiheuttiko video lapsille vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa, sillä näin ei välttämättä ole edes tapahtunut. Tuomioon riitti vain tuomariston mielikuva eli heidän mielikuvitus, että video kenties saattaisi jossakin elämäntilanteessa aiheuttaa lapsille vahinkoa, kärsimystä ja halveksuntaa.
Nyt kuitenkin, huolimatta siitä, että lapsien kohtalon tiedottaminen sosiaalisessa mediassa videomateriaalina todettiin oikeudessa mahdollisesti asettavan lapsen halveksunnan kohteeksi, tätä mahdollisuutta kohdistaa lapseen ja hänen perheeseensä halveksuntaa, ajoi ensin voimallisesti takaa syyttäjä ja sitten sen vielä mahdollisti hovoikeuden tuomaristo tuomiollaan ja tähän päälle vielä asian veti myös koko kansan retosteltavaksi Helsingin Sanomat julkaisuissaan. Syyttäjä tahtoi, että lasten isä tuomitaan ja että näin hänet asetetaan mahdollisesti julkisen halveksunnan kohteeksi ja näin sitten vaikutetaan perheen elämään ja tuomari tahtoi tätä myös ja Hesari julkaisi asiasta myös hovin tuomion, välittämättä siitä että perhe voi joutua halveksunnan kohteeksi vuorostaan Hesarin julkaisun vuoksi.
Ketään ei viranomaisista tai Hesarissa kiinnosta miltä lapsista mahtaa tuntua, jos heidän isänsä joutuu julkisen halveksunnan kohteeksi.
Itse kyseinen videointi olisi varmaan jo unohtunut ja sen leimaavuus juuri tuohon perheeseen ja se asian ydin, joka videoinnissa oli tarkoitus tuoda esille, eli huomion siirtäminen siihen, miten lastensuojelu kohtelee lapsia, olisi saanut tarvittavan huomion, jos lastensuojelu ei olisi tehnyt asiasta rikosilmoitusta ja jos syyttäjä ei olisi syyttänyt, vaan olisi jättänyt asian lepäämään ja jättänyt perheen rauhallisesti elämään, varsinkin kun kaksoset on palautettu takaisin biologiseen kotiin lastensuojelun vieraannuttavien toimenpiteiden jälkeen. Lastensuojelu tahtoi syyttäjän kanssa viedä huomion pois omasta lapsia haavoittavasta toiminnastaan ja siirtää huomion retoriseen väitteeseensä, että vanhemmat haavoittavat lapsiaan. Tietenkin kyseisen kunnan syyttäjä tukee kunnan viranomasia, eikä jaksa mitenkään välittää todella lapsista, joille suurin menetys on isänsä sakot ja oikeuskulut, jotka vaikuttavat perheen budjettiin.
Tärkeää tässä väittelykilpailussa on viranomaisille vain väittely, eikä suinkaan lapset. Viranomaisethan tienaavat tällä väittelyllä rahaa ja elantonsa ja muiden lapset eivät ole sama asia, kuin oman pesän kullanmurut.
Nyt kuitenkin tuolla päin Suomea ovat useat viranomaiset päättäneet, että tälle lapsiperheelle EI OLLUT riitävää perhe-elämään koskemista lasten ja perheen tahdonvastainen huostaanotto ja lasten erottaminen pitkäksi aikaan kokonaan perheestään, vaan perhettä tulee viranomaisten höykyttää oikein kunnolla lisää. Ja Hesari on päättänyt, että sekin voi tienata siinä samalla perheen elämän sotkulla, kun viranomaiset ottavat näiden lasten asiassa päiväpalkkaansa välittämättä ollenkaan millaisesta asiasta ovat päättäneet tehdä oikein tikusta asiaa.
Nämä kaksosethan jonain päivänä kasvavat aikuisiksi ja sitten heidän kanssaan saattaa monikin valtamedian edustajakin keskustella näistä tuomioista lopulta ja lapset pääsevät kertomaan mitä mieltä he ovat tällaisesta viranomaisten toiminnasta ja näiden näkemyksistä itseään koskevassa asiassa, jossa tietenkään heitä EI OLE KUULTU. Kysyikö joku, onko heitä halveksuttu isänsä teon vuoksi tai onko heidän isäänsä kehuttu kenties sankarilliseksi lapsiensa suojelijaksi? Kiinnostaako lastensuojelua oikeastaan ollenkaan mitä lapset ajattelevat?
Samana päivänä julkaistiin myös toinen juttu Hesarissa. Nyt vuorostaan Hesari ottaa kirjoitustyylisuunnallaan kantaa lapseen kohdistettuun lähestymiskieltoasiaan, kun hovioikeus purki käräjäoikeuden tuomion lapsen äidille lastansa kohtaan. Hesari ei tykännyt hovioikeuden tuomiosta ja tuo mielipiteensä esille kirjoituksessaan rerorisin keinoin.
Lapsen äiti luki kauhuissaan juttua, sillä jutun otsikossa on kirjattuna lapsen isän väitteet, kuin nämä olisivat hovin tai käräjäoikeuden tuomareiden toteamuksia ja näille toteamuksille olisi aukikirjattuna jopa kiistattomia todisteita. Äiti koetti olla yhteydessä toimitukseen ja pyysi oikaisuja, mutta ei saanut näitä.
Kyseisessä julkaisussa myös todetaan, ettei lastensuojeluilmoitukset ole johtaneet mihinkään lastensuojelullisiin toimenpiteisiin ja tälläkin arvioidaan suoraan vanhemmuutta, vaikka lapsella on lastensuojeluasiakkuus ja lapsen isän kotiin on ostettu perhetyö, koska lapsen isän kotona on ongelmia. Nähtävästi lastensuojeluasiakkuus ja perhetyö ei ole lastensuojelullinen toimenpide hovioikeuden tuomareille, menkää ja tietäkää, ja sitten Hesari julkaisee näitä juttuja edes kykyä sisälukutaitoon.
Hesari julkaisi muutaman vuotta sitten KKO:n ex-presidentin haastattelun, jossa todettiin selkeästi ettei Suomessa saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Ex-presidentti oli varsmasti saanut lueka julkaisun ennen kuin se julkaistiin. Mutta saavatko nämä ihmiset joiden yksityiselämää ruoditaan Hesarissa mitään sanavaltaa julkaisuihin?
Tuossa huhtikuussa tarkistetussa väitöskirjassaan juuri totesi Virve-Maria Toivonen, etteivät lastensuojeluviranomaiset osaa hakea työssään lapsen oikeuksia, lastensuojelun lausunnot ovat epämääräisiä ja tuomareiden tuomiotkin ovat epämääräisiä ja tuomaritkaan eivät osaa tuomioissaan toteuttaa lapsen oikeuksia.
Vaikka meistä kukaan ei enää oikeastaan voi luottaa viranomaisten ammattitaitoon ja valtamediakin tämän tietää, valtamedia osallistuu perheiden epäonneen viranomasikoneistossa, julkaisemalla näitä viranomasten näkemyksiä juurikaan tekemättä sen tarkempaa tutkivaa journalismia.
Meillähän tuomitaan lapsiasioissa vanhempia ja lapsia mitä kamalimpiin kohtaloihin todella tutkimatta tarkkaan asioita. Tuomarit jopa vaipuvat oikeussaleissa omiin ajatuksiinsa ja eivät edes havaitse nopeasti, jos asianomainen lopettaa puhumisen ja havaitessaan toteaa: "Kaikki mitä puhut menee kyllä nauhalle." He kunniottavat asianomaisten kuulemista katsoen usein seinällä roikkuvaan kelloon ja ajankuluminen kiinnostaa enemmän, kuin itse oikeussalissa käyty asia.
Näihin oikeusistuntoihin tutustumatta todella, sitten Hesarikin julkaisee tuomioita jopa miten sattuu lähettään retorisilla lauseiden muokkauksilla tulkiten, sen sijaan, että siteeraisi tuomiota tarkkaan. Hesari siis tulkitsee tuomiota.
Kun tämä lähestymiskiellosta vapautettu äiti koki päässeensä vihdoin ikeestä ja ilkivallasta vapauteen ja juhlisti tuomiota ja kertoi tästä lapselleen, totesi lapsi äidille:
"Tarkoittaako tämä nyt sitä, että voin pyytää isältä, että saan tavata sinua silloin kun tahdon,"
koska lapsen isä on perustellut kieltojaan aina sanoin: "Tuomari on niin päättänyt."
ja jopa väittänyt lapselle, ettei lapsi saisi olla puhelimitse itse äitiin yhteydessä. Tästäkin asiasta ilmoitetiin lastensuojelulle ja lastensuojelu puuttui tähän asiaan ja totesi lapsen isälle, ettei isä voi tällaista kieltää, lapsella on oikeus olla yhteydessä äitiinsä.
Äiti ja lapsi olivat molemmat onnellisia. Tietenkin äiti koki järkytyksen havaitessaan, että taasen joku taho tahtoo rahastaa hänen lapsellaan ja nyt se oli vuorostaan Helsingin Sanomat. Lapsen asia oli vapaata riistaa valtamedian mielestä ja Hesarin mielestä kaikki kommentit mitä mm. lapsen äidistä esitettiin lukijakansan näkemyksenä oli julkaistavissa. Jopa kaikki äitiä halveksuvat ja äidin kunniaa loukkaavat. He julkaisivat kaiken mitään suodattamatta.
Helsingin Sanomissa kommentoi tuomiota YLILÄÄKÄRINÄ Hyksin lastenpsykiatrisessa yksikössä toimiva Kari Lappi, mutta hän ei ota puheeksi mm. näiden Helsingin Sanomien julkaisujen haavoittavuutta perheille. Perheethän eivät pääse kommentoimaan näitä julkaisuja mitenkään elleivät suostu keskusteluun avoimessa kommentoinnissa ja kaiken kansan riistaksi myös tällä tavoin.
Kommenttikentissä Hesari julkaisi mm. tällaista:
"yks näkemys: Hirveä äiti. On täysin anteeksiantamatonta lähetellä lapsen kavereille (nyt ilmeisesti entisille) ja heidän vanhemmilleen asiattomia viestejä. Pitäisi voida tuomita vahingonkorvauksiin lapsensa elämän pilaamisesta."
Lapsen äiti ei ole kyllä ollut yhteydessä lapsen kavereihin mitenkään. Yhden kaverin äitiin oli yhteydessä vuonna 2015, kun tämän lapsi potki lasta ja lopetti yhteydenpidon heti, kun tämä äiti tätä pyysi juteltuaan lapsen isän kanssa. Lapsen isä on väittänyt ädin lähetelleen tuolle naiselle ilkeitä sähköposteja mm. lastensuojelulle, vaikka ei äiti ole ikinä mitään tällaista tehnyt.
Toiseen äitiin äiti oli yhteydessä yhdellä puhelulla ja parilla viestillä, kun tämä väitti lasten kuullen, että äiti tahtoo lapselleen vain pahaa, lapsi ei tule ikinä pääsemään äidilleen ja lapsi tullaan varmasti huostaanottamaan, koska lapsen äitipuoli oli väittänyt lapselle näin. Äiti oli ollut yhteydessä lapsen kouluun tuon naisen puheista ja pyytänyt koulua katsomaan lapsensa perään, ettei tätä koulukiusata, sillä lapsen äidistä pahaapuhuneen naisen lapsi on lapsen koulukaveri ja aiemminkin haukkunut lapsen äitiä koulussa lapsen kavreille. Myöhemmin tuo äitiä panetellut nainen oli hyökännyt vielä avioimiehensä kanssa lasta vastaan ja väittänyt lapsen nauhoittaneen heidän kodissaan heidän perheen puheita ja väittänyt, että äiti olisi väittänyt näin hänelle. Nainen oli lukenut viestin väärin, jossa äiti oli kertonut, että lapsen puhelu, jossa lapsi kertoo mitä kaikkea pahaa nainen on hänestä puhunut, on nauhoitettuna, esitti tämän valheellisen viestin sanallisesti avioimiehelleen ja tuon kaksimetrisen moottirpyörämiehen kanssa sitten lapsen mentyä heidän lastaan hakemaan leikkimään höykyttänyt lasta kahden aikuisen voimalla.
Tuon yks näkemys - henkilön mielestä, tietämättä mitään todella mistäkään asiasta, hän koki oikeudekseen todeta äidin hirveäksi äidiksi. Äiti siis joka toivoi, ettei lasta kiusata pahoilla puhelilla hänen äidistään, on hirviöä ja nämä muut ihmiset ovat ihanne ihmisiä, eivätkä suorastaan vieraannuttajia, jotka asettavat lapsen lojaliteettiristiriitaan.
Samanlaisia ilkeyksiä luki äiti tajuten, kuinka Hesari laittaa perheet mitä kamalimpaan asemaan heistä välittämättä, vain tienatakseen itse tällaisella toiminnalla rahaa. Artikkelista saadaan vähän rouheampi, kun siihen pyydetään, jonkun asiantuntijan lausunto.
Kuinka kukaan voi edes tilata Hesaria enää tänäpäivänä ja maksaa siitä, kun se haavoittaa näin ihmisiä ja mahdollistaa julkaisuissaan ihmisten avoimen halveksunnan, jota pidetään sitten mielipidekirjoituksena. Mielipiteisiin on oikeus nykyisin jopa heillä, jotka eivät oikeasti tunne tilanteita ja tapahtumia.
Kun tuomioistuimien tuomiota pohditaan, tulee aina muistaa, että Suomessa ei saa ammatillisesti pätevää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, tuomärit saattavat tehdä tuomioita vain väitteiden perusteella, ilman että näille tuodaan mitään todisteita, kuin oltaisiin yhä noitavainojen aikaudessa ja joku kertoisi naapurin noituneen hänen lehmänsä. Tuomarit ja sosiaalitoimi eivät osaa ajaa lapsiemme edun ja oikeuksien toteutumista, tuomarit olettavat omaavansa jopa kompetenssia arvioida lasten henkistä tilaa ja kiintymyssuhteita näitä todella tutkimatta ja lapsia kuulematta ja kenekään ammatillisen kompetennsin todella omaavan asioita tutkimatta ja raiskaajat saavat järkyttävän pieniä tuomioita yhä, lapsiin kohdistettua väkivaltaa lastensuojelussa peitellään, poliisit eivät suostu tutkimaan lastensuojeluviranomaisista tehtyjä rikosilmoituksia ja eivät tutki lasta koskevia väkivaltailmoituksia, jos lapsella on lastensuojeluasiakkuus, eivätkä pohdi onkohan kenties kyseessä taasen uusi Eerika-tapaus ja niin edelleen ja niin edelleen...
Täällä Mieron tiellä esitän kauhistukseni valtamediasta taasen. Se ilman asianomaisten lupaa tienaa lapsiasioilla, koskaan edes objektiivisesti pohtien miten vaikuttavat todella ihmisten elämään. Joku toimittaja saa pienen palkan jutuistaan kirjainmäärän mukaan, mutta suuremman potin kerää lehden johto välittämättä enää ollenkaan moraalietiikasta.
Vain yksi asia oli jutuissa todella tärkeä ja se oli ylilääkäri Lapin toteamus:
"Pidemmän päälle lasta auttaa vain, jos vanhempien haitallinen toiminta saadaan loppumaan. Tähän tarvitaan usein viranomaisten aktiivista otetta ja yhteistyötä.”
Vielä kun Suomen lastensuojeluun saataisiin aktiivinen ote ja hyvä yhteistyö, voisi Lapinkin toive toteutua. Tätä saamme odottaa todella pitkään ottaen nyt huomioon ainakin Helsingin tilanteen, jossa lastensuojelu toiminnallan näyttää yhä hakevan vaikeissa vanhempien kiistatilanteissa vain aikaan moninaipaisen erimielisyystilanteen syvenemistä. Avunpyyntöihin ei vastata ja apua pyytäviä ja epäkohdista valittavia ihan haukutaan lastensuojelun johdon toimesta, sen sijaan, että koetettaisiin eheyttää tilannetta.
Lapset reagoivat aikuisiin. Usein vanhempien sekasorto saa vanhemmat toimimaan toisiaan vastaan ja näin lasta haavoittavasti. Myös lapsen tahto, hänen äänensä, voi jäädä usein näissä tilanteissa huomiomatta.
Se mikä on vanhempien puheista totta ja mikä mielikuvituksen värittämää ei välttämättä selviä meille. Se mikä on viranomaisten kirjauksissa totta ja mikä heidän mielikuvitusen värittämää, on usein myös meidän selvittämättömissä.
Se milloin vanhemmat ja viranomaiset keskittyvät vain epäkohtiin ja ei huomioida hyviä asioita, on suora näyttö sopimattomuudesta vanhemmuuteen. Me kaikki olemme virheellisiä ja virheiden painottaminen ei meitä auta. Meitä auttaa postiivisen huomioiminen ja sen vahventaminen.
Lastensuojelun tulisi näissä vakavissa asioissa tukea perheitä löytämään elämässään positiivisia asioita ja rakentamaan näille ja hakemaan yhteistyötä lastemme asioissa kaikkien kanssa hyvässä sovussa, sen sijaan että se ajauttaa vanhemmat pohjois-Suomesta etelään vain ruotimaan kurjuuttaan oikeusistuimissa.
Helsingissä sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei usko tällaiseen yhtesityön mahdollistumiseen, eikä edes halua tällaista hakea ja pohtia alaistensa kanssa miten tällaista voisi avohuollon tukikeinoin mahdollistaa. Hänestä vaikeissa tapauksissa ei edes tarvitse yrittää kaikin keinoin saada asiaa korjaantumaan.
Moni perhe kärsii, koska viranomaiset eivät edes tiedä mitä tehdä ja toimii vain summanmutikassa yksin sokkona sokkeloiden mielensä labyrintissa ilman suhdetta todella lapsiperheisiin ja ilman, että kukaan johtaisi heidän toimintaa kohti toimivaa yhteistyötä perheiden kanssa. Jostain syystä ammatillisen sosiaalityön työhönojausta ei osata käyttää suorana työhönohjauksen menetelmänä. Sosiaalityö ei suostu myöntämään, että tarvitsisi rajallisten kykyjensä vuoksi menttorointia, näissä vaikeissa tapauksissa.
Ja sitten Hesari tienaa ihmisten kurjilla kohtaloilla retostellen välittämättä millaiseen paskaoksennushöykytykseen nämä asianomaiset asettaa, kun nämä saavat lukea ja kommetoida järkyttäviä ihmismielten ajatusketjuja ilman sen tietoista läsnäoloa, kykyä korkeamman älyn empatiaan tai ymmärrystä miten haavoittavaa näiden juttujen julkaisut on heidän elämänsä jo ollessa valmiiksi hyvin haastavaa.
Suomen kansa ei osaa tukea todella toisiaan eheämpään elämään ja siksi me poljemme näissä ongelmissa. Vika on meissä kaikissa. Myös minussa.
Mutta eniten kaikkien tutkimusten mukaan vika rakenteellisessa väkivallassa ja sillä retostelevalla kansassa.
Lue myös:
Isä kuvasi poikiensa huostaanoton ja levitti videota netissä – hovioikeus määräsi sakkoja lasten yksityisyyden loukkaamisesta (HS - 3.7.2017):
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005277191.html
Äiti vyörytti 10-vuotiaalle lapselleen eron jälkeen syyllistäviä viestejä ja mustamaalasi isää tämän koululle, ystäville ja viranomaisille – Helsingin hovioikeus kumosi lähestymiskiellon (HS - 3.7.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005276959.html
RSS Feed
