Youtubeen ladattu video tuo esille kannanottoa moneen Suomea puhuttaneeseen asiaan pintaraapaisuna, mutta jättää pahan jälkimaun videon tietopääasiassa Helsingin lastensuojelusta.
Maahanmuuttokeskutelun kärjistyessä mielenilmauksiin puolesta toiseen pääkaupunkiseudulla on johtanut lastensuojelun toimintaan Helsingissä.
Itseään voimakkaaksi vaikuttavaksi aktiiviksi kuvaava isä kertoo videolla taustoja ja kuinka henkilökohtaisten mielipiteiden esittäminen on johtanut jopa heidän perheeseen kohdistettuun kostomieleen ja ilkivaltaan turhan lastensuojeluilmoituksen muodossa.
Sosiaalityöntekijä Joni Jaakkola soittaa videossa kuunnellun puhelun Helsingin Matinkylän, Olarin ja Tapiolan lastensuojelun päivystyksestä kertoakseen isälle nimettömästä lastensuojeluilmoituksesta, joka on tullut heille toimintayksikköönsä jostain tietämättömästä syystä Tampereen kaupungin kautta. Jaakkola kertoo puhelun alussa, että lastensuojelussa suhtaudutaan varauksella nimettömiin ilmoituksiin ja isä kertoo taustoja mm. todeten, että poliittisesti erimieltä hänen kanssaan oleva taho on suunnitellut sosiaalisessa mediassa keskustelufoorumeillaan tekevän hänen lapsistaan lastensuojeluilmoituksia.
Videossa aiemmin on todettu, että uusioperheen vanhemmilla on kuvakaappauksia kyseisistä toimintasuunnitelmakeskusteluista.
Ilmoitus sisältää kertomusta siitä, kuinka lapset ovat hoidossa toisinnaan toisaalla, eikä isällään ja että lasten äiti on ollut vaikeuksissa poliisin kanssa. Ilmoitus myös sisältää poliittista näkökulmakuvausta.
Helsingin lastensuojelun Jaakkola kuullessaan isältä perusteluna kyseessä olevan loanheiton eli ilkityön, ilmoittaa olevansa tahtova selvittämään asian tarkkaan, jotta kun ilmoituksia mahdollisesti tulee lisää, on asia ennakoivasti hoidettu tuolloin pois päiväjärjestyksestä.
Tämän jälkeen Jaakkola myös ilmoittaa, että heidän on pakko lastensuojelussa lähteä selvittämään asioita ilmoituksen jälkeen ja nyt olisi suoritettava toimenpiteitä ja nyt olisi pakko tavata kerran. Isä ihmettelee tätä voimakkaasti tuoden esille, ettei mitään perusteluja edes tapaamiselle ole ja kyselee onko kyse ehdotuksesta vai pakosta ja sitten vuorostaan sosiaalityöntekijä Jaakkola toteaakin ehdottaneensa tapaamista, jotta voisi selvittää onko ilmoitukselle aihetta ja jotta isä voi todistaa hänelle tapaamisen aikana olevansa hyvä vanhempi ja ettei sitten tulevassa tarvitse samoista ilmoituksista enää tavata.
Isä ottikin tiukan linjan ja totesi, ettei tahdo missään nimessä enää puheluja lastensuojelulta, jos aiheena on perätön ilmoitus.
Isä myös totesi, että laittaa vielä mielenosoitukset lastensuojelua vastaan pystyyn, jos lastensuojelu soittelee hänelle turhan takia. Isä perustelee haluttomuuttaa aivan järkevästi tuoden esille, että juuri kyseiseen turhaan tutkimukseen kiusaajat ovat toiminnallaan tähdänneet, eikä hän tällaiseen perheensä elämään koskemiseen tahdo alistua.
Isän naisystävä kertoo saaneensa myös puhelun lastensuojelulta muutaman tunnin kuluttua isän puhelusta, mutta ei suinkaan samalta sosiaalityöntekijältä. Isän kuvailee Jaakkolan toimineen hänen mielestään suurin piirten asiallisesti, mutta hänen nykyinen puolisonsa kuvaa hänelle soittanutta naispuolista sosiaalivirkailijaa aivan toisin ja kertoo saaneensa häijyksi kokemansa puhelun jälkeen kolmannelta sosiaalivirkailijalta vielä häijymmän. Naispuoliset sosiaalivirkailijat tulevat leimatuksi häijyiksi videossa ja mahdollisesti vieläpä jopa aivan aiheesta.
Tässä kohtaa tahdon muistuttaa, että sosiaalivirkailijan tulee kaikkien viranomaisten tavoin kyetä toimimaan hallintolain mukaan ja toiminnan tulee olla kunniottavaa, eikä suinkaan häijyä ja pelkkä rauhallinen tasainen äänensävy ei suinkaan ole osoitus kunnioituksesta. Hallintolaki myös määrää sosiaalivirkailijan perustelemaan toimintansa ja mitään lain oikeuttamaa perustelua häijyydelle ei ole.
Täällä Mieron tiellä ihmettelen Helsingin lastensuojelun linjauksia. Totean olevani "suvakki" ja en siis missään nimessä kannata kyseisen videon someen ladanneen isän näkemyksiä maahanmuuttopolitiikasta tai halua leimata ihmisiä näiden poliittisten näkemysten vuoksi, jonkinlaiseen lokeroon kuuluvaksi (yksilöt kun ovat yksilöitä), mutta jaan täysin hänen ajatuksensa Helsingin lastensuojelun älyttömästä toimintalinjasta ja Jaakkolan oudosta tavasta esittää asiaansa.
Jaakkolalle anna ohjeiksi, että hän voi kertoa vanhemmille, että vanhemmilla on mahdollisuus antaa lapsilleen oikeus asioiden selvittämiseen lastensuojelun tukemana, jos tätä toivovat tarkemmin selvitettävän. Lastensuojelullinen työ on tarkoitettu lapsille. Mistään pakottamisesta ei kannata puhua ensimmäisen yhteydenoton aikana, sillä se saa aikaan heti haluttomuutta, varsinkaan jos mitään todellista akuuttia vakavaa huolta ilmoitus ei sisällöllisesti tuo esille. Myös muistutan Jaakkolaa, että sen samaisen lastensuojelun istuva johtaja Saila Nummikoski, jossa hänkin työskentelee, on tarkasti todennut näkemyksenään lehdistölle, ettei sosiaalivirkailijan ole mikään pakko kontaktoitua perheisiin henkilökohtaisesti, vaan sosiaalityöntekijä voi arvioida kontaktoitumisen tarpeen ilmoituksen sisällöstä.
Lastensuojeluilmoituksen ei tarvitse johtaa yhteenkään tapaamiseen tai lastensuojelulliseen tarpeenselvittämiseen, jos tälle ei ole perusteluja. Pelkkä eriävä poliittinen näkemys ei riitä lastensuojelutarpeen selvittämiselle.
Tahdon muistuttaa sosiaalityöntekijöitä, että vaikka ilmoittaja ilmoittaa, että tekee lastensuojeluilmoituksen, ei kyseinen kertomus välttämättä sisällä tietoa, joka täyttää lastensuojeluilmoituksen lastensuojeluilmoituksena kirjaamiseen vaativat speksit. Jos sisältö ei sisällä speksejä kerrottua asiaa ei tule kirjata lastensuojelilmoituksena, vaan tuolloin kirjataan vain asiakasrekisteriin rekisterimerkintä kerrotusta asiasta. Kirjaaminen tulisi kuitenkin suorittaa tarkkaan aina, vaikka ilmoitettaisiin vain lapsen itkemisestä ennen hammaslääkärikäyntiä, sillä jokin tuleva ilmoitus voikin avata jotain aisaan liittyvää, joka voikin olla lastensuojeluilmoituksen speksit täyttävää, vaikkapa että hammas on irronnut vanhemman lapseen kohdistaman väkivallan vuoksi. Suoraan ei voi kuitenkaan epäillä väkivaltaa, jos lapsi itkee hammaslääkärin vastaanotossa.
Se että lapsen vanhempi on ollut mahdollisesti putkassa hetken, ei ole välttämättä ilmoituksen arvoinen asia, jos vanhempi on hoitanut lapselle tuoksi hetkeksi hoitotahon ja lapsi ei ole tästä tietoinen, eikä tästä kärsi mitenkään. Myöskään se, että lapsi on hoidossa, ei ole vielä lastensuojeluilmoituksen tarpeen täyttävää, sillä käsittääkseni kaikki lapset ovat silloin tällöin hoidossa ja tätä suositellaan lasten kehitykselle.
Sosiaalivirkailijoiden vastuulla on arvioida, onko ilmoitus lastensuojeluilmoituksen arvoinen ilmoitusasussaan ja vaatiko ilmoituksesta puhelimitseilmoittamisen jälkeen ja puhelussa saatujen tietojen jälkeen asia enää tutkimista. Se että vanhempi on käyttänyt alkoholia, ollut humaltunut, tanssinut yökerhossa pöydällä ja hävittänyt matkalla toisen tanssikenkänsä, ei ole lastensuojeluilmoituksen arvoinen asia, jos lapsi ei ollut paikalla ja vanhempi kärsi krapulansakin ilman lapsen läsnäoloa ja otti lapsen vastaan vasta ollessaan kyvykäs vastaamaan lapsen tarpeisiin.
Vuosaaressa tosin johti lastensuojelun tahtoon lähettää vanhempi kesällä 2014 turhiin A-klinikan tutkimuksiin, koska äiti oli Columbuskauppakeskuksessa pyörähtänyt uuden puolisonsa käsipuolessa ympäri ja antanut tälle suukon poskelle. Tämä oli sosiaalityöntekijä Laura Laineen mukaan näyttöä mahdollisesta päihteiden väärinkäytöstä, vaikka äidin kaikki läheiset lähettivät Laineelle mailia, että Laine on nyt tulkinnut ilon ja rakkauden osoituksen (josta kertoi tilanteen nähnyt lapsen isän uusi johtavalääkäri puoliso Laineelle) aivan väärin ja kyseessä olevan vain turha ilkeydelle pohjautuva ilmoitus. Laineen mielestä asia piti tutkia silti ja Laine antoi ilkivallan toteutua loppuun saakka eikä edes pyytänyt anteeksi, kun tutkimuksen turhuus tuli ilmi ja syytti äitiä vuorostaan insesmistä ja itsetuhosta turhaan.
Jos joku soittaa lastensuojeluun kertoakseen, että lapsella on jalassaan eriparikengät tai sukat, sosiaalityön ei vielä tarvitse käyttää aikaa edes perheen tapaamiseen. Tilanteen voi hoitaa tiedottamalla puhelimitse ilmoituksesta ja kysymällä mistähän syystä lapsi kulkee toisessa jalassa punainen ja toisessa jalassa sininen kenkä. Tämän jälkeen voi todeta, että ilmoitusta ei edes kirjata ilmoituksena lapsen rekisteriin vaan tarpeenselvityksen toiminnalliseen raporttiin asiakaskirjausmerkintänä, jossa todetaan jonkun nimettömänä pysyneen olleen huolissaan kenkien väristä ja todetun vanhempien kanssa keskustelussa, että kenkien väri ei vaaranna lapsia mitenkään.
Eriasia on, jos ilmoitetaan, että lapsella on päällään kesävaatteet alkutalvesta ulkona tai jos lapsi on jätetty yksin kotiin useana päivänä tunneiksi ja ei ole vielä ikätasoltaan siinä kehityskaaren kohdassa, milloin sitä voisi pitää sopivana. Silloin sosiaalityön tulisi jalkautua mahdollisimman pian ja varmistaa tarvitseeko perhe perhetyön tuen ymmärtääkseen miten lapset tulee pukea eri sääolosuhteissa ja miten paljon lapsi tarvitsee aikuista elämässään.
Kaikille jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia turhaan haavoittaakseen jotakuta, josta ei vain muuten vain pidä, totean, että tuo isku on niin törkeä isku vyön alle, että siinä ei ole järkeä. Lastensuojelu painii jo muutenkin järjettömyyksien keskellä, ettei sitä saisi kuormittaa tällaisella ja lastensuojelussa jo asiakasperheinä olevat perheet painivat lastensuojelun resurssipulan ja sekavan toiminan vuoksi vakavissa tilanteissa, ettei heitä pidä kuormittaa vähentämällä resursseja joita lastensuojelu voisi heille antaa, jos aika ei kuluisi turhien ilmoitusten käsittelyyn.
Tärkentä on kuitenkin muistaa lapset. Kostaminen ihmiselle, josta ei pidä, haavoittaen tämän lasta Suomen ala-arvoisesti toimivalla lastensuojelulla on järkyttävää välinpitämättömyyttä lapsia kohtaan. Erimieltä politiikasta tai jostain muusta asiasta olevan perhe-elämää ei tarvitse tuhota heikosti, perheitä kuormittavasti ja jopa lapsiperheiden elämän vaarantavasti toimivalla lastensuojelulla.
Jaakkolan tapa toimia puhelimessa kertoo juuri niistä epäkohdista, joita lastensuojelullinen työ toiminnassaan tuo esille. Kun sosiaalivirkailija ei osaa asiaansa esittäessä keskustelussa olla käyttämättä manipulaation keinoja, kuten esim. olla puhumatta pakosta toimia jotenkin, eikä havaitse, että itse ilmoitus ei sisältänyt vielä mitään sellaista tietoa, jonka mukaan voisi todella todeta, että lapsien kehitys on vaarassa tai vanhemmat ovat vanhemmuudessaan pulassa ja silti koettaa saada perheen lastensuojelun oudon toiminnan kohteeksi, joka outoudessaan voi koko ajan outoutua järjettömyydessään lisää (toiminta kertoo toimintatavoista yleisesti ja toimintahan toistaa itseään, koska toimijat toistavat itseään), saa hän aikaan itsestään aika järjettömän ja epäloogisesti ajattelevan kuvan.
Voiko järjetön ja epälooginen tukea järkevästi ja loogisesti?
Huomionarvoista on, että Jaakkola toteaa puhelun lopussa vain ehdottaneensa tarpeenselvityksen tukitoimia, mutta hänen puhelunsa jälkeen ehdottaminen onkin toisten työntekijöiden toimesta perheen äitiä kohtaan vanhempien kertomuksen mukaan ollutkin sitten jo painostavampaa. Oliko siis kuitenkaan kyse ehdotuksesta ja onkohan sittenkin kyse tahdosta pakottaa perheet lastensuojelun järjettömän toiminnan piiriin? Mitä tapahtuu lastensuojelun omissa salaisissa palavereissa, joista ei kirjata mitään lapsen rekisteriin ja joissa sovitaan miten seuraavaksi toimitaan?
Lastensuojeluhan suunnittelee toimintaansa palavereissaan ja käsittelee niissä asiakaslastensa asioita jopa nimet mainiten (vaikka olisi velvollisuus salata) Helsingissä ja jättää kirjaamatta mitä noissa palavereissa keskustellaan ja kuka työntekijöistä esittää mitäkin väittämiä. Lastensuojeluhan haukkuu vanhempia työkkäreiden työntekijöillekin, jos sille päälle sattuu ja osaa jopa ennustaa jotkut täysin kykenemättöniksi työelämään ymmärtämättä työvoimatoimiston toimintatapoja ja vaikuttamiskeinoja.
Helsingin lastensuojelu ei ole tainnut vieläkään ymmärtää, kuinka sosiaalinen media tekee kokoajan sen toimintaa läpinäkyvämmäksi ja läpinäkyvämmäksi. Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ei ole ymmärtänyt nähtävästi istuvansa aikapommin päällä, joka kyllä vielä räjähtää hänen takapuolensa alla, jos hän ei sitä lähde purkamaan.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelle tiedoksi, että perheet vastustaisivat lastensuojelun palvelutarjontaa vähemmän, jos se voitaisiin kokea luotettavana, järkevänä, vähemmän hyökkäävänä, enemmän kuuntelevana, lasten oikeudet ja perheiden oikeudet huomioivana ja ammatilisesti monialaista tietätämystä luulojen sijaan osoittavana. Median esilletuomat ongelmat lastensuojelusta eivät katoa mihinkään vain väittämällä somessa, että lastensuojelu osaa työnsä ja näin ei synny luottamus johtajuuteenkaan.
En tunne kyseistä perhettä ollenkaan, enkä siis voi lausua heistä mitään sen enempää mitä video tuo esille. Tiedän kuitenkin, että perhe ansaitsee Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan perhe-elämän kunnioituksen sekä viranomaisilta koskemattomuuden (myös lastensuojelulta) ellei todella ole sellaista perusteltua näyttöä, jolle toiminnan voisi perustaa. Jopa turhat useat puhelut on luokiteltavissa perhe-elämään koskemiseksi ja häirinnäksi, vaikka Suomen laki tätä ei vielä ymmärrä.
Jos kyseisessä perheessä on jotain ongelmia lasten kanssa, suosittelen läheisverkostoa tukemaan perhettä, sillä suurin osa ongelmista on hoidettavissa terveellä maalaisjärjellä ilman viranomaisten, joilla ei ole todellista tietotaitoa tukea käytännössä ihmisiä, sotkeutumista asiaan.
Jaakkolalle vakavasta virheestä tahdon huomauttaa seuraavaa:
Jaakkola ei mitenkään voi ennakoivasti selvittää tulevia ilmoituksia. Jonkin perheen tilanne voi olla ihan tarpeeksi hyvä ensimmäisen ilmoituksen tullessa lapsista. Tämä ei kuitenkaan ennakoivasti tarkoita, että perheen tilanne olisi tulevassa muuttumaton. Olosuhteilla on tutkitusti tapana myös muuttua vaikutuksille alttiina ja muutoksen ennakointia ei voi sosiaalityön ammatillisella koulutuksella ennustaa pintapuolisen tarpeenselvityksen keinoin. Sosiaalivirkailijalla ei ole hallussaan ennustajan kristallipalloa eikä yksi keskustelu laitoksen tiloissa myöskään luo kaukoputkea perheen todelliseen elämään kodissaan. Sosiaalivirkailija ei voi lastensuojeluilmoituksen saadessaan kirjata lapsen tietoihin:
"Samaisesta lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus puolivuotta sitten. Tuolloin tarpeenselvitys ei nähnyt tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle tai tukitoimille tehtyään tarpeenselvityksen. Tästä syystä lastensuojelu ei koe tarvetta selvittää uutta ilmoitusta."
Muutenhan kohta voi Iltasanomat julkaista otsikolla:
Helsingin lastensuojelu taas poliisin tutkinnan kohteena. Lapsi kuoli, koska lastensuojeluilmoitusta ei tutkittu, sillä puolivuotta aiemmin ei oltu nähty tarvetta lastensuojelulliselle tuelle.
Perhettä suosittelen tekemään muistutuksen lastensuojelusta Helsingin sosiaali- ja terveysvirastoon ja myös kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon, jos lastensuojelu jatkaa perheenne painostamista sekä myös hankkimaan asianajajan jonka kanssa lastensuojelu voi tarvittaessa jatkossa keskustella, jos lastensuojelullisille palveluille ei todellakaan ole tarvetta ja perhe-elämänne politiikan ulkopuolella sekä mielipiteitänne esille tuodessanne toimii lapsienne kehitystarpeet huomioiden ja täyttäen.
Mitään tietoa ei kannata antaa lastensuojelulle, sillä lastensuojelu tulkitsee myös saamaansa tietoa hyvin kummallisin ja järjettömin tavoin.
Suosittelen myös varautumaan siihen, että lastensuojelu alkaa soittelemaan lapsienne kouluihin ja päivähoitopaikkoihin ja tuomaan itse ennen lastensuojelun yhteydenottoa näissä viranomaistahoissa esille suoraan, että olette joutuneet kiusanteon kohteeksi ja lastensuojelu saattaa tästä syystä olla yhteydessä heihin. Heitä kannattaa myös muistuttaa lastensuojelun käsikirjan ohjeistuksesta, että kaikkien viranomaisten tulisi antaa lausuntonsa lastensuojelulle kirjallisesti allekirjoitettuna päiväyksen kanssa, sillä Helsingissä on havaittu sosiaalityöntekijöillä outona toimintatapana kirjoittaa omia näkemyksiään muiden sanomina ja väittäminä, joka on johtanut mm. koulujen kohdalla kouluilta kirjauskorjauspyyntöihin lastensuojelun kirjauksiin. Koulua ja päiväkotia kannattaa myös varottaa lastensuojelun tavasta johdatella muita viranomaisia ja hakea näiltä fabrikoituja lausuntoja ja asettaa muille viranomaisille huoliajatuksia, jotka voivat vaikuttaa arviointikykyyn eli objektiivisuuteen.
Juoruilla leimmattuhan voi näyttää juorujen kaltaiselta katsojan silmissä, vaikka tätä ei olisikaan, vain juorujen vuoksi. Miettikää miten vaikkapa romaneja leimataan, vaikka heidänkin joukossa on monia kouluttautuneita ja työtä tekeviä ihmisiä. Tuossahan juuri leimasi Vuosaaren lastensuojelun konkarisosiaalityöntekijä romani-isää kulttuuritaustastaan kyselemällä lapsen äidiltä sopimattomuuksia mm. onko äiti pakotettu valitsemaan joitakin valintojaan elämässään.
Isälle annan plussaa suoriutumisesta mallikkaasti puhejudossa lastensuojelun sosiaalityöntekijä Jaakkolan kanssa ja hyvistä huomioista siitä, kuinka lastensuojelu lähtee mukaan kiusantekoon ja on valmis kohdistamaan perheisiin rakenteellista väkivaltaa häirinnän keinoin, kun lastensuojelulliselle työlle ei ole selkeitä perusteluja. Jaakkolalle annan miinusta kyvyttömyydestä itsereflektaatioon ja myöntää omaa älytöntä toimintaansa puhelun aikana.
Moni vanhempi on tällä hetkellä vieraannuttamisen kohdevanhempi Helsingissä, sillä lastensuojelu on lähtenyt jostain syystä puoltamaan vieraannuttajavanhemman toimintaa eli on lähtenyt toimimaan valheellisten lausuntojen mukaan suoraan ilman objektiivista tutkintaa.
Helsingin lastensuojelun turhia tutkimuksia tulisi tutkia tilastollisesti ja kuinka paljon ne vievät kuntamme resursseja. Tällä hetkellä Helsingissä lastensuojelu tuottaa pääasiallisesti A-klinikan tutkimuksiin asiakkaita ja A-klinikan resurssit menevät lastensuojelun lähettämien tutkimusten hoitoon. Eräs äiti kertoi minulle juuri olevansa kolmatta kertaa Helsingin lastensuojelun vuoksi A-klinikan tutkimuksissa turhaan ja kertoi A-klinikan todenneen hänelle lastensuojelun työllistävän heidät pääasiallisesti.
Me emme saa unohtaa myöskään, kuinka Vuosaaressa lastensuojelu juuri tuossa hetki sitten syyttävästi vertasi nuorta äitiä kahdeksan vuotiaana surmatun Eerikan surmatyöhön syyllistyneeseen isään, kun tämä nuori äiti löyhästi kapaloi kahdeksan kuukautista vauvaansa toisinaan tätä nukuttaessaan ja kuinka Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijä Laura Laine syytti vuonna 2014 helsinkiläisäitiä päihteiden väärinkäyttäjäksi ja pakotti A-klinikan turhiin tutkimuksiin, teki turhan rikosilmoituksen syyttäen äitiä insesmistä ja väitti äitiä itsetuhoiseksi ja äidin psykiatrista hoitotahoa ammatillisesti pätemättömäksi ja kuinka Laine vieläpä valan alla valehteli oikeudessa vuonna 2015 ja väitti hänellä olevan todisteita, että äiti olisi symbioottinen kasvattaja vaikka ei ollut ikinä tavannut äitiä ja lasta yhdessä ja mikään muukaan ammatillista kompetenssia omaava taho ei ollut tätä todennut.
Jälkeen Eerikan kuoleman Helsingin lastensuojelun ongelmia ei ole korjattu, työskentelytapoja ei ole saatu ojennukseen ja syy on sosiaali- ja terveysvirastoa johtavan tahon sekä Sisko Lounatvuoren ja Saila Nummikosken, jotka eivät ole kyenneet objektiivisesti arvioimaan alaistensa toimintaa ja vääriä toimintatapoja korjaamaan.
Helsingin lastensuojeluun ei vaan voi luottaa ja turha lastensuojeluilmoitus on vakava ilkiteko viattomia lapsia kohtaan, joten lopettakaa tuollainen törkeily heti.
Katso video:
Maahanmuuttokeskutelun kärjistyessä mielenilmauksiin puolesta toiseen pääkaupunkiseudulla on johtanut lastensuojelun toimintaan Helsingissä.
Itseään voimakkaaksi vaikuttavaksi aktiiviksi kuvaava isä kertoo videolla taustoja ja kuinka henkilökohtaisten mielipiteiden esittäminen on johtanut jopa heidän perheeseen kohdistettuun kostomieleen ja ilkivaltaan turhan lastensuojeluilmoituksen muodossa.
Sosiaalityöntekijä Joni Jaakkola soittaa videossa kuunnellun puhelun Helsingin Matinkylän, Olarin ja Tapiolan lastensuojelun päivystyksestä kertoakseen isälle nimettömästä lastensuojeluilmoituksesta, joka on tullut heille toimintayksikköönsä jostain tietämättömästä syystä Tampereen kaupungin kautta. Jaakkola kertoo puhelun alussa, että lastensuojelussa suhtaudutaan varauksella nimettömiin ilmoituksiin ja isä kertoo taustoja mm. todeten, että poliittisesti erimieltä hänen kanssaan oleva taho on suunnitellut sosiaalisessa mediassa keskustelufoorumeillaan tekevän hänen lapsistaan lastensuojeluilmoituksia.
Videossa aiemmin on todettu, että uusioperheen vanhemmilla on kuvakaappauksia kyseisistä toimintasuunnitelmakeskusteluista.
Ilmoitus sisältää kertomusta siitä, kuinka lapset ovat hoidossa toisinnaan toisaalla, eikä isällään ja että lasten äiti on ollut vaikeuksissa poliisin kanssa. Ilmoitus myös sisältää poliittista näkökulmakuvausta.
Helsingin lastensuojelun Jaakkola kuullessaan isältä perusteluna kyseessä olevan loanheiton eli ilkityön, ilmoittaa olevansa tahtova selvittämään asian tarkkaan, jotta kun ilmoituksia mahdollisesti tulee lisää, on asia ennakoivasti hoidettu tuolloin pois päiväjärjestyksestä.
Tämän jälkeen Jaakkola myös ilmoittaa, että heidän on pakko lastensuojelussa lähteä selvittämään asioita ilmoituksen jälkeen ja nyt olisi suoritettava toimenpiteitä ja nyt olisi pakko tavata kerran. Isä ihmettelee tätä voimakkaasti tuoden esille, ettei mitään perusteluja edes tapaamiselle ole ja kyselee onko kyse ehdotuksesta vai pakosta ja sitten vuorostaan sosiaalityöntekijä Jaakkola toteaakin ehdottaneensa tapaamista, jotta voisi selvittää onko ilmoitukselle aihetta ja jotta isä voi todistaa hänelle tapaamisen aikana olevansa hyvä vanhempi ja ettei sitten tulevassa tarvitse samoista ilmoituksista enää tavata.
Isä ottikin tiukan linjan ja totesi, ettei tahdo missään nimessä enää puheluja lastensuojelulta, jos aiheena on perätön ilmoitus.
Isä myös totesi, että laittaa vielä mielenosoitukset lastensuojelua vastaan pystyyn, jos lastensuojelu soittelee hänelle turhan takia. Isä perustelee haluttomuuttaa aivan järkevästi tuoden esille, että juuri kyseiseen turhaan tutkimukseen kiusaajat ovat toiminnallaan tähdänneet, eikä hän tällaiseen perheensä elämään koskemiseen tahdo alistua.
Isän naisystävä kertoo saaneensa myös puhelun lastensuojelulta muutaman tunnin kuluttua isän puhelusta, mutta ei suinkaan samalta sosiaalityöntekijältä. Isän kuvailee Jaakkolan toimineen hänen mielestään suurin piirten asiallisesti, mutta hänen nykyinen puolisonsa kuvaa hänelle soittanutta naispuolista sosiaalivirkailijaa aivan toisin ja kertoo saaneensa häijyksi kokemansa puhelun jälkeen kolmannelta sosiaalivirkailijalta vielä häijymmän. Naispuoliset sosiaalivirkailijat tulevat leimatuksi häijyiksi videossa ja mahdollisesti vieläpä jopa aivan aiheesta.
Tässä kohtaa tahdon muistuttaa, että sosiaalivirkailijan tulee kaikkien viranomaisten tavoin kyetä toimimaan hallintolain mukaan ja toiminnan tulee olla kunniottavaa, eikä suinkaan häijyä ja pelkkä rauhallinen tasainen äänensävy ei suinkaan ole osoitus kunnioituksesta. Hallintolaki myös määrää sosiaalivirkailijan perustelemaan toimintansa ja mitään lain oikeuttamaa perustelua häijyydelle ei ole.
Täällä Mieron tiellä ihmettelen Helsingin lastensuojelun linjauksia. Totean olevani "suvakki" ja en siis missään nimessä kannata kyseisen videon someen ladanneen isän näkemyksiä maahanmuuttopolitiikasta tai halua leimata ihmisiä näiden poliittisten näkemysten vuoksi, jonkinlaiseen lokeroon kuuluvaksi (yksilöt kun ovat yksilöitä), mutta jaan täysin hänen ajatuksensa Helsingin lastensuojelun älyttömästä toimintalinjasta ja Jaakkolan oudosta tavasta esittää asiaansa.
Jaakkolalle anna ohjeiksi, että hän voi kertoa vanhemmille, että vanhemmilla on mahdollisuus antaa lapsilleen oikeus asioiden selvittämiseen lastensuojelun tukemana, jos tätä toivovat tarkemmin selvitettävän. Lastensuojelullinen työ on tarkoitettu lapsille. Mistään pakottamisesta ei kannata puhua ensimmäisen yhteydenoton aikana, sillä se saa aikaan heti haluttomuutta, varsinkaan jos mitään todellista akuuttia vakavaa huolta ilmoitus ei sisällöllisesti tuo esille. Myös muistutan Jaakkolaa, että sen samaisen lastensuojelun istuva johtaja Saila Nummikoski, jossa hänkin työskentelee, on tarkasti todennut näkemyksenään lehdistölle, ettei sosiaalivirkailijan ole mikään pakko kontaktoitua perheisiin henkilökohtaisesti, vaan sosiaalityöntekijä voi arvioida kontaktoitumisen tarpeen ilmoituksen sisällöstä.
Lastensuojeluilmoituksen ei tarvitse johtaa yhteenkään tapaamiseen tai lastensuojelulliseen tarpeenselvittämiseen, jos tälle ei ole perusteluja. Pelkkä eriävä poliittinen näkemys ei riitä lastensuojelutarpeen selvittämiselle.
Tahdon muistuttaa sosiaalityöntekijöitä, että vaikka ilmoittaja ilmoittaa, että tekee lastensuojeluilmoituksen, ei kyseinen kertomus välttämättä sisällä tietoa, joka täyttää lastensuojeluilmoituksen lastensuojeluilmoituksena kirjaamiseen vaativat speksit. Jos sisältö ei sisällä speksejä kerrottua asiaa ei tule kirjata lastensuojelilmoituksena, vaan tuolloin kirjataan vain asiakasrekisteriin rekisterimerkintä kerrotusta asiasta. Kirjaaminen tulisi kuitenkin suorittaa tarkkaan aina, vaikka ilmoitettaisiin vain lapsen itkemisestä ennen hammaslääkärikäyntiä, sillä jokin tuleva ilmoitus voikin avata jotain aisaan liittyvää, joka voikin olla lastensuojeluilmoituksen speksit täyttävää, vaikkapa että hammas on irronnut vanhemman lapseen kohdistaman väkivallan vuoksi. Suoraan ei voi kuitenkaan epäillä väkivaltaa, jos lapsi itkee hammaslääkärin vastaanotossa.
Se että lapsen vanhempi on ollut mahdollisesti putkassa hetken, ei ole välttämättä ilmoituksen arvoinen asia, jos vanhempi on hoitanut lapselle tuoksi hetkeksi hoitotahon ja lapsi ei ole tästä tietoinen, eikä tästä kärsi mitenkään. Myöskään se, että lapsi on hoidossa, ei ole vielä lastensuojeluilmoituksen tarpeen täyttävää, sillä käsittääkseni kaikki lapset ovat silloin tällöin hoidossa ja tätä suositellaan lasten kehitykselle.
Sosiaalivirkailijoiden vastuulla on arvioida, onko ilmoitus lastensuojeluilmoituksen arvoinen ilmoitusasussaan ja vaatiko ilmoituksesta puhelimitseilmoittamisen jälkeen ja puhelussa saatujen tietojen jälkeen asia enää tutkimista. Se että vanhempi on käyttänyt alkoholia, ollut humaltunut, tanssinut yökerhossa pöydällä ja hävittänyt matkalla toisen tanssikenkänsä, ei ole lastensuojeluilmoituksen arvoinen asia, jos lapsi ei ollut paikalla ja vanhempi kärsi krapulansakin ilman lapsen läsnäoloa ja otti lapsen vastaan vasta ollessaan kyvykäs vastaamaan lapsen tarpeisiin.
Vuosaaressa tosin johti lastensuojelun tahtoon lähettää vanhempi kesällä 2014 turhiin A-klinikan tutkimuksiin, koska äiti oli Columbuskauppakeskuksessa pyörähtänyt uuden puolisonsa käsipuolessa ympäri ja antanut tälle suukon poskelle. Tämä oli sosiaalityöntekijä Laura Laineen mukaan näyttöä mahdollisesta päihteiden väärinkäytöstä, vaikka äidin kaikki läheiset lähettivät Laineelle mailia, että Laine on nyt tulkinnut ilon ja rakkauden osoituksen (josta kertoi tilanteen nähnyt lapsen isän uusi johtavalääkäri puoliso Laineelle) aivan väärin ja kyseessä olevan vain turha ilkeydelle pohjautuva ilmoitus. Laineen mielestä asia piti tutkia silti ja Laine antoi ilkivallan toteutua loppuun saakka eikä edes pyytänyt anteeksi, kun tutkimuksen turhuus tuli ilmi ja syytti äitiä vuorostaan insesmistä ja itsetuhosta turhaan.
Jos joku soittaa lastensuojeluun kertoakseen, että lapsella on jalassaan eriparikengät tai sukat, sosiaalityön ei vielä tarvitse käyttää aikaa edes perheen tapaamiseen. Tilanteen voi hoitaa tiedottamalla puhelimitse ilmoituksesta ja kysymällä mistähän syystä lapsi kulkee toisessa jalassa punainen ja toisessa jalassa sininen kenkä. Tämän jälkeen voi todeta, että ilmoitusta ei edes kirjata ilmoituksena lapsen rekisteriin vaan tarpeenselvityksen toiminnalliseen raporttiin asiakaskirjausmerkintänä, jossa todetaan jonkun nimettömänä pysyneen olleen huolissaan kenkien väristä ja todetun vanhempien kanssa keskustelussa, että kenkien väri ei vaaranna lapsia mitenkään.
Eriasia on, jos ilmoitetaan, että lapsella on päällään kesävaatteet alkutalvesta ulkona tai jos lapsi on jätetty yksin kotiin useana päivänä tunneiksi ja ei ole vielä ikätasoltaan siinä kehityskaaren kohdassa, milloin sitä voisi pitää sopivana. Silloin sosiaalityön tulisi jalkautua mahdollisimman pian ja varmistaa tarvitseeko perhe perhetyön tuen ymmärtääkseen miten lapset tulee pukea eri sääolosuhteissa ja miten paljon lapsi tarvitsee aikuista elämässään.
Kaikille jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia turhaan haavoittaakseen jotakuta, josta ei vain muuten vain pidä, totean, että tuo isku on niin törkeä isku vyön alle, että siinä ei ole järkeä. Lastensuojelu painii jo muutenkin järjettömyyksien keskellä, ettei sitä saisi kuormittaa tällaisella ja lastensuojelussa jo asiakasperheinä olevat perheet painivat lastensuojelun resurssipulan ja sekavan toiminan vuoksi vakavissa tilanteissa, ettei heitä pidä kuormittaa vähentämällä resursseja joita lastensuojelu voisi heille antaa, jos aika ei kuluisi turhien ilmoitusten käsittelyyn.
Tärkentä on kuitenkin muistaa lapset. Kostaminen ihmiselle, josta ei pidä, haavoittaen tämän lasta Suomen ala-arvoisesti toimivalla lastensuojelulla on järkyttävää välinpitämättömyyttä lapsia kohtaan. Erimieltä politiikasta tai jostain muusta asiasta olevan perhe-elämää ei tarvitse tuhota heikosti, perheitä kuormittavasti ja jopa lapsiperheiden elämän vaarantavasti toimivalla lastensuojelulla.
Jaakkolan tapa toimia puhelimessa kertoo juuri niistä epäkohdista, joita lastensuojelullinen työ toiminnassaan tuo esille. Kun sosiaalivirkailija ei osaa asiaansa esittäessä keskustelussa olla käyttämättä manipulaation keinoja, kuten esim. olla puhumatta pakosta toimia jotenkin, eikä havaitse, että itse ilmoitus ei sisältänyt vielä mitään sellaista tietoa, jonka mukaan voisi todella todeta, että lapsien kehitys on vaarassa tai vanhemmat ovat vanhemmuudessaan pulassa ja silti koettaa saada perheen lastensuojelun oudon toiminnan kohteeksi, joka outoudessaan voi koko ajan outoutua järjettömyydessään lisää (toiminta kertoo toimintatavoista yleisesti ja toimintahan toistaa itseään, koska toimijat toistavat itseään), saa hän aikaan itsestään aika järjettömän ja epäloogisesti ajattelevan kuvan.
Voiko järjetön ja epälooginen tukea järkevästi ja loogisesti?
Huomionarvoista on, että Jaakkola toteaa puhelun lopussa vain ehdottaneensa tarpeenselvityksen tukitoimia, mutta hänen puhelunsa jälkeen ehdottaminen onkin toisten työntekijöiden toimesta perheen äitiä kohtaan vanhempien kertomuksen mukaan ollutkin sitten jo painostavampaa. Oliko siis kuitenkaan kyse ehdotuksesta ja onkohan sittenkin kyse tahdosta pakottaa perheet lastensuojelun järjettömän toiminnan piiriin? Mitä tapahtuu lastensuojelun omissa salaisissa palavereissa, joista ei kirjata mitään lapsen rekisteriin ja joissa sovitaan miten seuraavaksi toimitaan?
Lastensuojeluhan suunnittelee toimintaansa palavereissaan ja käsittelee niissä asiakaslastensa asioita jopa nimet mainiten (vaikka olisi velvollisuus salata) Helsingissä ja jättää kirjaamatta mitä noissa palavereissa keskustellaan ja kuka työntekijöistä esittää mitäkin väittämiä. Lastensuojeluhan haukkuu vanhempia työkkäreiden työntekijöillekin, jos sille päälle sattuu ja osaa jopa ennustaa jotkut täysin kykenemättöniksi työelämään ymmärtämättä työvoimatoimiston toimintatapoja ja vaikuttamiskeinoja.
Helsingin lastensuojelu ei ole tainnut vieläkään ymmärtää, kuinka sosiaalinen media tekee kokoajan sen toimintaa läpinäkyvämmäksi ja läpinäkyvämmäksi. Lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski ei ole ymmärtänyt nähtävästi istuvansa aikapommin päällä, joka kyllä vielä räjähtää hänen takapuolensa alla, jos hän ei sitä lähde purkamaan.
Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskelle tiedoksi, että perheet vastustaisivat lastensuojelun palvelutarjontaa vähemmän, jos se voitaisiin kokea luotettavana, järkevänä, vähemmän hyökkäävänä, enemmän kuuntelevana, lasten oikeudet ja perheiden oikeudet huomioivana ja ammatilisesti monialaista tietätämystä luulojen sijaan osoittavana. Median esilletuomat ongelmat lastensuojelusta eivät katoa mihinkään vain väittämällä somessa, että lastensuojelu osaa työnsä ja näin ei synny luottamus johtajuuteenkaan.
En tunne kyseistä perhettä ollenkaan, enkä siis voi lausua heistä mitään sen enempää mitä video tuo esille. Tiedän kuitenkin, että perhe ansaitsee Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan perhe-elämän kunnioituksen sekä viranomaisilta koskemattomuuden (myös lastensuojelulta) ellei todella ole sellaista perusteltua näyttöä, jolle toiminnan voisi perustaa. Jopa turhat useat puhelut on luokiteltavissa perhe-elämään koskemiseksi ja häirinnäksi, vaikka Suomen laki tätä ei vielä ymmärrä.
Jos kyseisessä perheessä on jotain ongelmia lasten kanssa, suosittelen läheisverkostoa tukemaan perhettä, sillä suurin osa ongelmista on hoidettavissa terveellä maalaisjärjellä ilman viranomaisten, joilla ei ole todellista tietotaitoa tukea käytännössä ihmisiä, sotkeutumista asiaan.
Jaakkolalle vakavasta virheestä tahdon huomauttaa seuraavaa:
Jaakkola ei mitenkään voi ennakoivasti selvittää tulevia ilmoituksia. Jonkin perheen tilanne voi olla ihan tarpeeksi hyvä ensimmäisen ilmoituksen tullessa lapsista. Tämä ei kuitenkaan ennakoivasti tarkoita, että perheen tilanne olisi tulevassa muuttumaton. Olosuhteilla on tutkitusti tapana myös muuttua vaikutuksille alttiina ja muutoksen ennakointia ei voi sosiaalityön ammatillisella koulutuksella ennustaa pintapuolisen tarpeenselvityksen keinoin. Sosiaalivirkailijalla ei ole hallussaan ennustajan kristallipalloa eikä yksi keskustelu laitoksen tiloissa myöskään luo kaukoputkea perheen todelliseen elämään kodissaan. Sosiaalivirkailija ei voi lastensuojeluilmoituksen saadessaan kirjata lapsen tietoihin:
"Samaisesta lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus puolivuotta sitten. Tuolloin tarpeenselvitys ei nähnyt tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle tai tukitoimille tehtyään tarpeenselvityksen. Tästä syystä lastensuojelu ei koe tarvetta selvittää uutta ilmoitusta."
Muutenhan kohta voi Iltasanomat julkaista otsikolla:
Helsingin lastensuojelu taas poliisin tutkinnan kohteena. Lapsi kuoli, koska lastensuojeluilmoitusta ei tutkittu, sillä puolivuotta aiemmin ei oltu nähty tarvetta lastensuojelulliselle tuelle.
Perhettä suosittelen tekemään muistutuksen lastensuojelusta Helsingin sosiaali- ja terveysvirastoon ja myös kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon, jos lastensuojelu jatkaa perheenne painostamista sekä myös hankkimaan asianajajan jonka kanssa lastensuojelu voi tarvittaessa jatkossa keskustella, jos lastensuojelullisille palveluille ei todellakaan ole tarvetta ja perhe-elämänne politiikan ulkopuolella sekä mielipiteitänne esille tuodessanne toimii lapsienne kehitystarpeet huomioiden ja täyttäen.
Mitään tietoa ei kannata antaa lastensuojelulle, sillä lastensuojelu tulkitsee myös saamaansa tietoa hyvin kummallisin ja järjettömin tavoin.
Suosittelen myös varautumaan siihen, että lastensuojelu alkaa soittelemaan lapsienne kouluihin ja päivähoitopaikkoihin ja tuomaan itse ennen lastensuojelun yhteydenottoa näissä viranomaistahoissa esille suoraan, että olette joutuneet kiusanteon kohteeksi ja lastensuojelu saattaa tästä syystä olla yhteydessä heihin. Heitä kannattaa myös muistuttaa lastensuojelun käsikirjan ohjeistuksesta, että kaikkien viranomaisten tulisi antaa lausuntonsa lastensuojelulle kirjallisesti allekirjoitettuna päiväyksen kanssa, sillä Helsingissä on havaittu sosiaalityöntekijöillä outona toimintatapana kirjoittaa omia näkemyksiään muiden sanomina ja väittäminä, joka on johtanut mm. koulujen kohdalla kouluilta kirjauskorjauspyyntöihin lastensuojelun kirjauksiin. Koulua ja päiväkotia kannattaa myös varottaa lastensuojelun tavasta johdatella muita viranomaisia ja hakea näiltä fabrikoituja lausuntoja ja asettaa muille viranomaisille huoliajatuksia, jotka voivat vaikuttaa arviointikykyyn eli objektiivisuuteen.
Juoruilla leimmattuhan voi näyttää juorujen kaltaiselta katsojan silmissä, vaikka tätä ei olisikaan, vain juorujen vuoksi. Miettikää miten vaikkapa romaneja leimataan, vaikka heidänkin joukossa on monia kouluttautuneita ja työtä tekeviä ihmisiä. Tuossahan juuri leimasi Vuosaaren lastensuojelun konkarisosiaalityöntekijä romani-isää kulttuuritaustastaan kyselemällä lapsen äidiltä sopimattomuuksia mm. onko äiti pakotettu valitsemaan joitakin valintojaan elämässään.
Isälle annan plussaa suoriutumisesta mallikkaasti puhejudossa lastensuojelun sosiaalityöntekijä Jaakkolan kanssa ja hyvistä huomioista siitä, kuinka lastensuojelu lähtee mukaan kiusantekoon ja on valmis kohdistamaan perheisiin rakenteellista väkivaltaa häirinnän keinoin, kun lastensuojelulliselle työlle ei ole selkeitä perusteluja. Jaakkolalle annan miinusta kyvyttömyydestä itsereflektaatioon ja myöntää omaa älytöntä toimintaansa puhelun aikana.
Moni vanhempi on tällä hetkellä vieraannuttamisen kohdevanhempi Helsingissä, sillä lastensuojelu on lähtenyt jostain syystä puoltamaan vieraannuttajavanhemman toimintaa eli on lähtenyt toimimaan valheellisten lausuntojen mukaan suoraan ilman objektiivista tutkintaa.
Helsingin lastensuojelun turhia tutkimuksia tulisi tutkia tilastollisesti ja kuinka paljon ne vievät kuntamme resursseja. Tällä hetkellä Helsingissä lastensuojelu tuottaa pääasiallisesti A-klinikan tutkimuksiin asiakkaita ja A-klinikan resurssit menevät lastensuojelun lähettämien tutkimusten hoitoon. Eräs äiti kertoi minulle juuri olevansa kolmatta kertaa Helsingin lastensuojelun vuoksi A-klinikan tutkimuksissa turhaan ja kertoi A-klinikan todenneen hänelle lastensuojelun työllistävän heidät pääasiallisesti.
Me emme saa unohtaa myöskään, kuinka Vuosaaressa lastensuojelu juuri tuossa hetki sitten syyttävästi vertasi nuorta äitiä kahdeksan vuotiaana surmatun Eerikan surmatyöhön syyllistyneeseen isään, kun tämä nuori äiti löyhästi kapaloi kahdeksan kuukautista vauvaansa toisinaan tätä nukuttaessaan ja kuinka Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijä Laura Laine syytti vuonna 2014 helsinkiläisäitiä päihteiden väärinkäyttäjäksi ja pakotti A-klinikan turhiin tutkimuksiin, teki turhan rikosilmoituksen syyttäen äitiä insesmistä ja väitti äitiä itsetuhoiseksi ja äidin psykiatrista hoitotahoa ammatillisesti pätemättömäksi ja kuinka Laine vieläpä valan alla valehteli oikeudessa vuonna 2015 ja väitti hänellä olevan todisteita, että äiti olisi symbioottinen kasvattaja vaikka ei ollut ikinä tavannut äitiä ja lasta yhdessä ja mikään muukaan ammatillista kompetenssia omaava taho ei ollut tätä todennut.
Jälkeen Eerikan kuoleman Helsingin lastensuojelun ongelmia ei ole korjattu, työskentelytapoja ei ole saatu ojennukseen ja syy on sosiaali- ja terveysvirastoa johtavan tahon sekä Sisko Lounatvuoren ja Saila Nummikosken, jotka eivät ole kyenneet objektiivisesti arvioimaan alaistensa toimintaa ja vääriä toimintatapoja korjaamaan.
Helsingin lastensuojeluun ei vaan voi luottaa ja turha lastensuojeluilmoitus on vakava ilkiteko viattomia lapsia kohtaan, joten lopettakaa tuollainen törkeily heti.
Katso video:
Katso myös:
Mitä tietoa ja osaamista lastensuojelu tarvitsee? Lastensuojelun tila nyky-Suomessa - Helsingin Yliopisto 27.11.2012 - Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja:
http://slideplayer.fi/slide/2825253/
RSS Feed
