Olen kirjoittanut helsinkiläislapsesta, joka on joutunut Helsingin lastensuojelun häneen kohdistaman rakenteellisen väkivallan uhriksi. Helsingin lastensuojelu on piittaamaton lapsen tarpeita kohtaan.
Lapsi ei ole vain joutunut lastensuojelun hyväksymän suoran väkivallan uhriksi, vaan on myös joutunut vieraannuttamisen uhriksi ja joutunut sietämään jo monta vuotta häneen kohdistettua fyysistä ja erityisesti henkistä väkivaltaa myös muissa muodoissa. Lasta uhkaillaan, syytellään ja pelotellaan ja hänelle haukutaan hänen äitiään. Äiti myös on henkisen väkivallan kohteena.
Keväällä 2017 lastensuojelussa jouduttiin esittämään lapsen isälle lopulta ultimaattumi ja toteamaan isälle, että hänen on alettava miettimään uudelleen asumisratkaisuja, sillä lastensuojelu koki, ettei lapsen isän puoliso, joka on johtava lääkäri ammatiltaan, ole kykenevä toiminnoissaan toimimaan lapsen edun mukaisesti.
Kesti siis keväästä 2014 saakka kevääseen 2017, että lastensuojelu kykeni havaitsemaan monet toiminnalliset virheensä, joista vakavin oli luottaa, uskoa ja totella suoraan auktoriteettinä pitämäänsä ihmistä eli johtavan lääkärin asemassa työskentelevää lapsen isän puolisoa. Jopa Helsingin käräjäoikeuden sekä hovioikeuden tuomarit pitäessään lääkäriä auktoriteettinä uskoivat tämän näkemyksiä kyseenalaistamatta. Selkeästi havaittavissa siis on, että maailman kuulu tottelevuuskoe ei ole maamme viranomaisille tuttu.
Kyseinen lääkäri sai vuonna 2014 lapsen isän ja Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Laura Laineen sekä johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näsen, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion sekä lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren sekä kaikessa kauhistettavuudessaan myös oikeusistuimien tuomarit Helsingissä uskomaan, että lapsia saa sitoa sänkyyn kiinnipitomenetelmänä kahden aikuisen toimesta niin, että nämä omin käsin pitävät lasta ranteista ja nilkoista kiinni. Kyseisellä yksityisellä taholla toimivalla lääkärillä ei ole koulutusta lasten kiinnipitämiseen, saati muutenkaan lasten kasvattamiseen tai kehistyspsykologiaan.
Lapsella vuonna 2014 ollut MediVidan tarjoama perhetyö ei välittänyt tuolloin siitä, että lapsen isä puolisoineen sitoi lasta sänkyyn. MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordin koki olevansa vastuusta vapautettu, sillä hän ei ollut kouluttanut lapsen isää ja tämän puolisoa toimimaan näin. Hän tiesi toiminnasta, mutta ei välittänyt eli samaan aikaan hän kuitenkin toimi lapsen perhetyöntekijänä ja hänen tehtävänään olisi ollut turvata lapsi. Myös MediVidan johto koki Gordinin olevan vastuusta vapautettu ja lapsen kohtelusta ei välittänyt myöskään MediVidan psykologi. Tämä psykologi ei välittänyt, vaikka lapsi kertoi hänelle isänsä lyöneen häntä, eikä tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Hän vain kirjasi tämän MediVidan rekisteriin ja jätti asian silleensä. Kirjauksen lukenut Ira Gordin ei välittänyt tästä myöskään, vaan koki, että koska hän ei ollut kirjannut kyseistä kirjausta, hän oli vastuusta vapautettu. MediVida ei kokenut olevansa vastuussa ilmoittaa lastensuojelulle, kun lapsi kertoo isänsä lyöneen häntä. He siis hiljaisuudessaan hyväksyivät lapsen lyömisen.
Syksyllä 2014 Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijä kirjauksensa mukaan on henkilökohtaisesti neuvonut lasta vastaanottamaan sänkyynsitomisen eli hyväksymään tämän. Laine ei ymmärtänyt auktoriteettiasemaansa lapseen ja miten 7-vuotias lapsi tottelee aikuista ja uskoo jonkin sopimattoman toiminnan häntä kohtaan olevankin hyväksyttävää.
Lapsen äiti tapasi lapsen nykyiset Helsingin kunnan perhetyöntekijät Kivikon alueelta 9.5.2017. Näistä toinen on työskennellyt sijaishuollon puolella lastensuojelulaitoksessa ja saanut lasten kiinnipitämiseen koulutuksen.
Äidin kertoessa miten lasta on kohdeltu, totesi tuo perhetyöntekijä toiminnan vääräksi ja väkivallaksi lasta kohtaan. Hän totesi, että kiinnipitäjiä saa olla vain yksi ja kiinnipito ei saa sattua ja aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja se tulee tehdä vain tarkoin määritellystä syystä. Kiinnipidot tulee tarkoin myös raportoida ja käsitellä lapsen kanssa myöhemmin. Ennakoivaan työhön tulee kiinnittää erityisesti huomiota, jottei lapsia tarvitse pitää kiinni. Lapsi on kuvannut, että johtava lääkäri on satuttanut häntä pitäen kiinni sellaisella voimalla hänestä. Lääkäri on oikeuttanut satuttamisen sanoen: "Saan satuttaa, koska olet niin voimakas." Lapsi kertoi kivuistaan myös MediVidan Gordinille, mutta tämä ei välittänyt asiasta ollenkaan ja sai jatkaa lapsen perhetyöntekijänä ja työskentelyä MediVidassa.
Jo syksyllä 2014 otti lapsen asiaan kantaa jo eläköitynyt sosiaalipediatrian lääkäri kirjallisella lausunollaan ja totesi, että lapsen kiinnipitäminen sängyssä kahden aikuisen käsin on lasta kohtaan väkivaltaa eikä muutu väkivallattomaksi vaikka lastensuojelu neuvoisi lasta hyväksymään toiminnan ja saisi toimintaan lapsen hyväksynnän. Lausunto lähetettiin lastensuojelulle, mutta se ei välittänyt lausunnon sisällöstä.
Eihän lapsi, joka opetetaan hyväksymään tukkapöllyt rangaistyksenaan, ole toiminan hyväksyttyään vähemmän väkivallan uhri, kuin silloin kun tätä ei hyväksyisi.
Lapsen asiassa esitti vakavaa huolta väkivaltatyön asiantuntija joulukuussa 2016 tuoden esille, että kertomus lapsen sen hetkisestä kohtelusta ilmentää raakaa väkivaltaa. Hänelle vastasi nykyinen Helsingin lastensuojelun avohuollon sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro, että väkivaltatyön asiantuntija voi tehdä tahtoessaan lastensuojeluilmoituksen. Teiro ei itse osannut kirjata saamaansa tietoa ilmoituksena, vaikka se kuului hänen tehtäviin. Teiro ei edes tavannut lasta, vaan lähti lomilleen ja piti monta kuukautta taukoa lapsen tapaamiseen.
Kun lapsi kertoi Teirolle keväällä 2017, että isän puoliso johtava lääkäri oli puhunut hänelle epäilyksiään, että äiti tulee uhkailemaan heitä puukolla, Teiro ei kirjannut lapsen kertomaa auki, vaan kirjasi, että lapsi kertoo naisen pelottelevan lasta. Kirjaamista enempää Teiro ei tehnyt ollenkaan. Hän ei kesksutellut johtavan lääkärin kanssa tämän toiminnan haavoittavuudesta.
Kun sitten lapsesta tehtiin muutaman viikon päästä vakava ilmoitus, koska lapsi ei tahtonut palata isälleen johtavan lääkärin huudettua lapselle, ettei tahdo asua tämän kanssa, koska lapsi oli koettanut tehdä suklaamannapuuroa ja syönyt popkornia ja tästä oli tullut sotkua ja tämän jälkeen repinyt lapselta väkisin vaatteet päältä ja repinyt lapsen väkisin alusvaatteisillaan suihkuun ja suihkuttanut lapsen kasvoille väkisin vettä niin, ettei lapsi kykene hengittämään, palautti tuolloin jo sosiaalityön päällikkönä työskentelevä Teiro lapsen takaisin isälleen ja tämän jälkeen välittömästi johtava lääkäri alkoi uhkailemaan lasta huostaanotolla. Teiro ei välittänyt tästäkään ollenkaan ja jätti lapsen yhä samaan osoitteeseen kiusattavaksi henkisellä väkivallalla.
Teiro kyllä sanoi lapsen isälle ultimaattumin, että isän on miettittävä uudelleen asumisratkaisuja, mutta mitään muuta hän ei asialle tehnyt. Isä on tehnyt päätöksen muuttaa uuteen asuntoon lapsen kanssa erilleen johtavasta lääkäristä. He eivät eroa ja jatkavat suhdettaan, mutta eri osoitteissa. Lääkäri on todennut lapselle, ettei tahdo tämän jälkeen ikinä tavata lasta ja syyllistänyt lasta olosuhteesta.
Uuden kodin saaminen kestää ja tuolla aikaa johtava lääkäri on saanut jatkaa lapseen kohdistamaansa henkistä väkivaltaa kenenkään tähän puuttumatta. Lapsen uusi sosiaalivirkailija Maunulan lastensuojelun avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykkönen ei ole kiinnostunut ollenkaan asiasta, eikä myöskään häntä hänen loman aikanaan sijaistanut johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauho. Lapseen kohdistettu väkivalta ei kiinnosta Helsingin lastensuojelua. Pyykkönen on kiinnostunut enemmän hovioikeuden huoltotuomion sisällöstä vuonna 2015, kuin tämän hetkisestä olosuhteesta, eikä löytänyt efficasta huoltotuomiota ja perusteli tällä toimimattomuuttaan.
Erityisen outoahan on, että Helsingin lastensuojelun kasvojen pesijä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, väitti suurimmaksi lastensuojelulliseksi ongelmaksi sen, että vanhemmat eivät lapsiaan helli vain lyövät, kun Arman haastatteli häntä. Hän kokee alaisensa ammattilaisiksi. Miksi sitten tuohon ongelmaan ei puututa väkivaltatyön menetelmin? Jos Nummikoski selittelee lastensuojelun tarpeellisuuden väkivallan olevaisuudella, miksi lastensuojelu ei vastaa tuen tarpeisiin? Samaan aikaan kunnan oma väkivaltatyöryhmä valmistelee outoja väkivaltaisia videoitaan, joissa metaviesti on henkisesti erittäin kuormittava ja pyytelee anteeksi osaamattomuuttaan, mutta ei ymmärrä, että ehkä olisi hyvä pyytää työryhmään töihin väkivaltatyön asiantuntijoita.
Johtava lääkäri on syytellyt lasta siitä, että isä ja hän joutuvat muuttamaan erilleen. Hänen mielestään tilanne on lapsen syytä, kun lapsi on paikalla. Hän kokee, että lapsen pelko häntä kohtaan on lapsen syytä. Johtava lääkäri viestii lapselle myös näyttämällä tälle vihaisin ilmein höystettynä keskisormeaan ja pitää tätä hyvänä toimintatapana lasten kanssa ja itseään kyvykkäänä arvostelemaan muiden vanhemmuutta.
Muuttopäivää ei ole lapsen isän kodissa kyetty tarkalleen lyömään lukkoon alussa. Johtavan lääkärin tahtotilan mukaan lapsi ja isä ovat joutuneet välillä lähtemään kodistaan isän äidin pieneen kotiin evakkoon ja lääkärin lepyttyä he ovat saaneet palata. Aluksi oli puhetta, että saavat asua kesän loppuun saakka, mutta nyt lääkäri koki että lapsen on lähdettävä ennen hänen lomaansa.
Lapsi ei enää tiedä miten toimia ja olla kodissaan, joka ei ole hänen kotinsa ja on kysynyt isältään saako hän esim. katsoa telkkaria ilman luvan kysymistä tai ottaa ruokaa jääkaapista. Isä ei ole kyennyt vastaamaan lapselle. Kun lapsi haki johtavan lääkärin työhuoneesta piirrustuspaperia kuten oli ennen saanut hakea, oli lääkäri tästä suivaantuneena sitten kovaan ääneen jälkikäteen lasta syyllistävästi huomauttanut ja lapsi oli peloisaan tästä kertonut äidilleen myöhemmin.
Lapsen isän kodissahan eivät lapset ole olleet tervetulleita, koska nämä ovat johtavan lääkärin mukaan äänekkäitä ja lääkärin käytös kirvoitti vuosi sitten kesällä olosuhteen, että erään lapsen kaverin äiti päätti, ettei hänen lapsensa enää vieraile tuossa talossa. Kesällä 2016 Teiroa ei haitannut ollenkaan se miten johtava lääkäri toimi tuolloin, vaikka toiminta oli ihan samaa.
Isän ja lääkärin välien selvittelyt tapahtuvat lapsen nukkumaanmenon aikoihin. Kukaan ei ole tukemassa lasta iltatoimissa, vaan aikuiset keskustelevat tuntitolkulla pihalla asioitaan, eikä lapsi saa häiritä tai kuunnella heitä. Lapsi soitteli sitten yömyöhällä äidilleen ja sai aikuisen läsnäolon äidiltään puhelimitse. Tämäkään ei haittaa lastensuojelua.
Isä hävisi lähestymiskielto-oikeudenkäynnin jatkokäsittelyn hovissa, eikä saanut enää äidille lähestymiskieltoa lapseen. Äiti sai oikeusistuimen ymmärtämään, että perustelematon turha lapsen ja hänen elämään koskeminen haavoitti heitä molempia henkisesti. Oikeudessa kuultiin myös sosiaalityön päällikkö Sanna Teiroa, joka ei osannut kuultavana ollessaan mieltää lapsen ahdistusta (todetessaan lapsen kokevan luonnollisesti ahdistusta, kun äidille on asetettu lähestymiskielto häneen ilman syytä) mielenterveysoireiluksi. Teiro ei sosiaalipsykologiaa opiskeltuaan tiennyt mitä ahdistus todella on a millaisia seurauksia sen pitkäaikainen kokeminen aiheuttaa ihmisessä, vaikka työskentelee tällä hetkellä Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavana sosiaalityön päällikkönä.
Isä tosin hävittyään lähestymiskielto-oikeudenkäynnin vaihtoi lapsen puhelinnumeron ja jätti ilmoittamatta tästä äidille. Asia paljastui, kun lapsi soitti äidilleen. Isä on koettanut estää lapsen ja äidin välistä yhteydenpitoa syksystä 2013 saakka järjestelmällisesti. Tämä ei haittaa lastensuojelua ollenkaan vieläkään.
Virve-Maria Toivonen on todennut väitöksessään, ettei lastensuojelu osaa toimia hakien lapsen oikeuksien toteutumista. Toivonen on huomauttanut myös kirjaamistavoista. Kun Teirolle ilmoitettiin lapseen kohdistetusta väkivallasta (suihkuun pakolla vieminen), ei Teiro kuullut lasta tästä asiasta. Hän tapasi kyllä lapsen, mutta ei kahden, eikä myöskään esittänyt kysymyksiä suihkutilanteesta lapselle. Teiro ajatteli, että jos 10-vuotias ei itse kerro hänelle, on hänet vastuusta vapautettu asian ratkaisemisessa. Helsingin lastensuojelun avohuollon sosiaalityön päällikkö siis pakoilee vastuutaan.
Lähestymiskielto-oikeudenkäynnissä lapsen isä väitti puolisonsa kanssa erilleen muuton johtuvan lapsen äidistä ja kuvasi, että äiti kohdistaa valheellisia syytöksiä johtavaa lääkäriä kohtaan. Kun äiti ihmetteli tätä Teirolle, joka itse oli kertonut äidille, että oli asettanut isälle ultimaattumin ja todennut isälle, että isän pitäisi miettiä muita asumisratkaisuja, Teiro sääli lääkäriä ja totesi: "Voihan se olla niinkin. Hänen elämä on mahdollisesti ollut hyvin erilaista ennen kuin tutustui lapsesi isään ja aloitti tämän kanssa suhteen."
Äiti oli ihmeissään Teiron tavasta ajatella. Johtava lääkäri on valhein mustamaalannut äitiä päihteiden väärinkäyttäjäksi, insestiksi, itsetuhoiseksi, kaikille psyykkisesti ja fyysisesti vaaralliseksi, väittänyt äidin tahtovan murtautua hänen kotiinsa ja väittänyt lapsen olevan niin itsetuhoinen, että tämä tulee kahden aikuisen käsivoimin sitoa sänkyyn, kohdistanut lapseen monin tavoin henkistä väkivaltaa, ja sitten sosiaalityön päällikkö Teiro tahtoo sääliä tuota naista ja pohtia miten tuon naisen elämä oli erilaista ennen kuin sai väkivaltaisuuksiensa kohteeksi lapsen äidin ja erityisesti pienen lapsen, joka myös oli aikoinaan Teiron vastuulla oleva lapsi.
Lähestymiskielto-oikeudenkäynnissä Teiro myös peitteli ja vähätteli oikeuden edessä isän kodin ongelmia valan alla, vaikka on useasti todennut äidille, että isän kodissa on vakavia ongelmia. Teiro oli luvannut äidille, että oikeudessa tulee tukemaan äidin vanhemmuutta ja tätä ennen vaatinut äitiä luottamaan häneen, joten äidille tuli yllätyksen Teiron takin kääntö. Teiron toiminta vahvisti äidin tiedon, ettei lastensuojelu kykene kantamaan vastuutaan omista virheistään vieläkään jälkeen Eerikan kuoleman.
Johtava lääkäri myös väittää minun loukanneen hänen kunniaansa ja sai Helsingin poliisin tutkimaan tätä asiaa. Kun lapsen äiti on tehnyt Helsingin poliisille tutkintapyyntöjä lapseen kohdistetusta väkivallasta, ei poliisi ole niitä tutkinut sillä perustelulla, että lapsella on lastensuojeluasiakkuus. Eikö ole järjetöntä? Pieni Eerika kuoli ja yhä luottaa Helsingin poliisi lastensuojelun toimintakykyyn sokeasti, mutta käyttää resurssinsa minun kirjoittelun tutkimiseen.
Olen todennut poliisille, että kirjoitteluni on hätähuuto äidin ja lapsen puolesta. Se on kriitiikkiä viranomaisia kohtaan.
Kun lapsen puolesta tehtiin suihkutapahtuman vuoksi tutkintapyyntö Helsingin poliisille heti tapahtuman jälkeen huhtikuussa 2017, ei poliisi ole kutsunut kuultavaksi todistajiksi ja lapsen ääneksi ilmottautuneita tai ollut mitenkään yhteydessä ilmoituksen tekijöihin eli lapsen äitiin ja lapsen mummoon. Poliisi kuitenkin on ilmoittanut lukeneensa tarkkaan kaiken kirjoittamani. Näin käyttää resurssejaan Helsingin poliisi. Lapsi ei ole niin arvokas, kuin johtava lääkäri, jotta häneen voisi laittaa resursseja ja asioita todella tutkia. Kuinka moni lapsi kärsii samasta tilanteesta Helsingissä Helsingin poliisin toimintatapojen vuoksi?
Lapsi soitti äidilleen myös 20.7. kertoakseen, että eivät muutakkaan sinä päivänä, vaan vasta huomenna. Hän kertoi toivoneensa isältään, joka lähti töihin, että saisi mennä siksi aikaan, kun isä on töissä, äidilleen ja ettei isänsä tähän suostunut. Äiti neuvoi lasta puhumaan asiasta lasetensuojelulle myös itse ja kertoi, että lapsella on oikeus vanhempaansa Suomen lain mukaan ja sitä tulisi kaikkien kunnioittaa ellei ole joku vakava syy, miksi lapsi ei voi olla vanhemman kanssa. Äiti kuvasi lapselle, että vakava syy voisi olla jotain sellaista, jos äiti jotenkin satuttaisi lastaan.
Lapsi ihmetteli äidilleen miksi johtava lääkäri oli tullut hänen huoneeseensa illalla hänen nukkumaan käydessään ja kysynyt häneltä: "Miksi olet väittänyt, että olen heittänyt sinut rappusiin?" Lapsi kysyi äidiltään: "Olenko minä sellaista väittänyt?" Äiti joutui toteamaan lapselleen, ettei lapsi ole sellaista todennut, mutta kertoi lapsen kauan sitten kertoneen, että isänsä oli heittänyt hänet rappusiin. Äitikään ei tiennyt vastausta lääkärin toiminnallisiin valintoihin 10-vuotiaan lapsen edessä tämän ollessa käymässä nukkumaan. Tällaisistakaan asioista ei Helsingin lastensuojelu välitä, vaikka on tiennyt jo pitkään kuinka tuo johtava lääkäri toimii.
Lapsen äidille lapsen isä on mielipiteenään esittänyt, ettei hänen puolisonsa ole tehnyt mitään väärää ja ilmoittanut, että puolisollaan on oikeus osallistua lapsen kasvattamiseen. Isä pitää lapsen sänkyyn sitomisia, lapselle keskarin näyttämistä, lapsen uhkailua ja pelottelua ja väkipakolla lasta toimimaan pakottamista kasvattamisena. Samaan aikaan, kun hän pitää lääkäripuolisoaan lapselle sopivana seurana, hän tekee kaikkensa estääkseen lapselta yhteydenpidon äitiinsä ja äidiltä lapseensa.
Ja jostain syystä yhä lemataan vain naisia vieraannuttajiksi ja lapsia kohtaan väkivaltaisiksi. Entäs ne isät?
Lapsi oli kysynyt isältään miksi johtava lääkäri on hänelle ilkeä ja todennut, että hän olisi mukava kyllä lääkärille, jos tämä olisi ensin mukava hänelle. Isä oli todennut lapselle, että johtava lääkäri uskoo, että lapsi on äitinsä kätyri. Isä siis perusteli lapselle puolisonsa älyttömän toiminnan kertaamalla tämän älytöntä ajattelua lapselle, sen sijaan että olisi puhunut lapselle siitä, ettei lääkäri tiedä miten toimia toisin ja ettei lääkäri osaa ottaa muilta neuvoja vastaan, vaan uskoo toimivansa sopivasti, kun toimii väärin ja riitaisasti ja ilkeästi muita kohtaan.
Samaan aikaan Helsingin lastensuojelu, joka väitti mitään koskaan tutkimatta, että äiti on struktuuriton kasvattaja mm. hallinto-oikeudelle, äitiä edes tapaamatta, kuullen vain tuota johtavaa lääkäriä, nyt yhä uskoo, että lapsen isä on soveltuva huoltamaa lasta. Isä ei ole kyennyt kahden vuoden aikana osoittamaan tähän mitään todellista kykyä tai ominaisuutta, mutta silti lastensuojelu väitettyään isää kykeneväksi vuonna 2014, tahtoo pitää pinttyneesti kiinni näkemyksestään, vaikka on havainnut virheen toiminnassaan. Lastensuojelulle on yhtä vaikeaa myöntää virhettään tämän lapsen kohdalla, kuten oli pienen Eerikan tilanteessa. Itsereflektaatioon todella ei vain ole osaamista.
Kuinka isä, joka on hyväksynyt lapseen kohdistetun väkivallan vuosien ajan ja ollut puolisonsa vierellä ja antanut tämän haavoittaa lasta mm. puhumalla lapselle, että äiti tulisi uhkaamaan heitä puukolla, voisi olla soveltuva lapsen huoltajaksi, kun tämä ei edes itsenäisesti kykene ymmärtämään ilman ultimaattumia, että asumisratkaisut tulisi miettiä uudelleen. Kun tämä yhä kokee, että erilleen muutto on lapsen äidin syytä ja lääkäripuolisonsa vain kasvattavan lastaan.
Isä oli hakenut Helsingin kaupungilta asuntoa. Lapselleen hän oli sanoin kertomuksella kuvannut, kuinka oli itkenyt haastattelussa ja rukoillut itkien asunnon saamista todeten tarvitsevansa elintasoa, koska lapsi on tottunut elintasoon. Isä sai tällä perustelulla jonon ohi asunnon itselleen ja lapselleen. Myös tämän jättää lastensuojelu huomioimatta, eikä ohjaa isää rajaamaan omia puheitaan lapselle soveltuvammiksi. Eihän aikuiset saa omissa stressitilanteissaan hakea lapseltaan hoivaa.
Väkivaltatyön asiantuntija havaitsi, ettei Helsingissä osata tunnistaa ja tunnustaa väkivaltaa ja ettei osata lastensuojelussa toimia väkivaltatilanteissa lapsen tarpeisiin vastaten. Lastensuojelussa ei ymmärretä miten haavoittavaa lapselle on väkivalta. Hän tarjosi koulutusta lastensuojelulle. Sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei edes vaivautunut vastaamaan hänelle. Teiro kokee, että muutama koulutus on tehnyt hänestä asiantuntijan asiassa, eikä osaa kyseenalaistaa ajatteluaan.
Täällä Mieron tiellä totean, että oli typeryyttä tuomita vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä pienen Eerikan tilanteessa, kun koko sosiaali- ja terveysvirasto olisi pitänyt tuomita. Sosiaalityöntekijöiden osaaminen ei ole tarpeiden sanelemalla tasolla ja koulutusta ja työhönohjaamista ei anneta tai tarjottaessa oteta vastaan.
Tämä on havaittavissa siitä miten toimivat tällä hetkellä Helsingin lastensuojelun viranomaiset:
Kun tiedetään, että lapsen kotona mahdollisesti kohdistetaan lapseen väkivaltaa, jätetään asia tutkimatta, jotta voi sanoa, ettei todella tiennyt, koska ei asiaa tutkinut. Ja kun jopa tiedetään, että lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja tiedetään vielä kuka tuota väkivaltaa kohdistaa ja kuka tuon kohdistamisen mahdollistaa, lasta ei turvata ja eroteta tuosta henkilöstä, joka väkivaltaa lapseen kohdistaa.
Samastahan tuomittiin tuo Eerikan vastuusosialaityöntekijä. Miksi siis samaa toimintaa yhä jatketaan?
Samaan aikaan tosin moni lapsi on erillään vanhemastaan, vain koska tätä epäillään jostain. Eli vaikka ei ole näyttöä ja on vain huoli, mielikuvitus, moni lapsi elää erillään vanhemmastaan ja vieläpä ihan turhaan.
Outi Harju-Koskelin työskeneltyään Helsingissä lastensuojelussa väitti Pro Gradussaan vanhempien olevan kyvyttömiä tietoiseen läsnäoloon. Olisiko lastensuojelun aika katsoa Helsingissä peiliin ja miettiä omaa kykyään tiedostaa oma tehtävänsä yhteiskunnassa ja pohtia kuinka he välttelevät toiminnallisilla ratkaisullaan vastuutaan. Voisiko Helsinki tutustua Lean-projekteihin, joissa todetaan, ettei lastensuojelu osaa kantaa vastuutaan?
Tällä hetkellä johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykkönen ei vastaa lapsen vanhemmalle ja tämän yhteydenottopyyyntöihin. Hän ei myöskään vastaa lapsen asioissa vaikuttaville muille tukitahoille. Hän kuitenkin kuvittelee vastaavansa toimimattomuudellaan lapsen asioista. Kuinka sosiaalivirkailija voi tietää kuinka tulee lasta tukea, jos hän ei edes selvitä tätä asiaa?
Viimeisenä ihmettelen Helsingin tuomareita. Virve-Maria Toivonen totesi väitöksessään, etteivät tuomarit osaa toimia lapsen oikeuksien mukaisesti. Mikä sai Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomarit uskomaan, että lapsen sitominen sänkyyn olisi hyväksyttävää, kun johtava lääkäri tällaisen väitteen esitti?
Suomessa lapset eivät ole turvassa, vaikka meillä on viranomaisia, joiden tehtävä heidät olisi turvata. Minäkin mainitsin tässä kirjoittelussani vain lastensuojelun, poliisin ja tuomarit sekä myös johtavan lääkärin, jotka hyväksyivät lapseen kohdistetun väkivallan.
Ja sitten vielä miun kirjoittelun tutkimiseen käyttää nyt syyttäjä jossain aikaansa sen jälkeen kun poliisi käytti. Yhä odotan syyttämättäjättämispäätöstä tai syytöstä. Eipä resurssien käyttöä ole Helsingissä juurikaan pohdittu. Idea taitaa olla leimata kaikki kyseisen lapsen oikeuksien puolesta puhujat pahoiksi rikollisiksi ja johtava lääkäri kärsiväksi uhriksi ihan viranomaiskoneiston taholta. Todella objektiivista (sarkasmia) eikö totta?
Hyvä Suomi viranomainen hyvä hyvä. Tätähän me veronmaksajat tahdoimme, kun palkkanne maksamme.
Arvatkaa ottaako nk. aivoon, kun MediVidaa ja Helsingin lastensuojelua ei saada ikinä oikeuden eteen toimintatavoistaan. Toivoa voidaan, että joskus saadaan tuo johtava lääkäri vastuuseen teoistaan, mutta lastensuojelu koettaa kuitenkin koko ajan estää tämän toteutumisen mm. jättämällä kuulematta lapsen. Lapsihan ei heidän mielestään ole esimerkiksi oikeutettu korvauksiin kärsimyksestään. Eikä Helsingin poliisiakaan ole lääkärin tai viranomaisten toimintatavat kovinkaan kiinnostaneet, koska kirjoitteluni kiinnostaa enemmän. Jos sen saisi jotenkin syyttäjä retorisin keinoin näyttämään jonkun kunniaa loukkaavana ja yksilön elämän vaarantavana.
Entäs tää lapsi? Eikö hänen tarpeet kiinnosta ketään?
Lääkärin antama lapseen kohdistettu kidustuskäsky meni useille viranomaisille läpi ja kun havaittiin virhe, lapsi jätettiin saman lääkärin välittömään läheisyyteen lastensuojelun ja toisen vanhemman toimesta!
Lue myös:
Väkivalta (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivalta
Väkivallan muodot ja rikoslaki (THL - lastensuojelun käsikirja):
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-muodot-ja-rikoslaki
Ihmiset tottelevat yhä kidutuskäskyä – kuuluisa Milgramin sähköiskukoe toistettiin (HS Tiede 14.3.2017):
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005126704.html
Lapsi ei ole vain joutunut lastensuojelun hyväksymän suoran väkivallan uhriksi, vaan on myös joutunut vieraannuttamisen uhriksi ja joutunut sietämään jo monta vuotta häneen kohdistettua fyysistä ja erityisesti henkistä väkivaltaa myös muissa muodoissa. Lasta uhkaillaan, syytellään ja pelotellaan ja hänelle haukutaan hänen äitiään. Äiti myös on henkisen väkivallan kohteena.
Keväällä 2017 lastensuojelussa jouduttiin esittämään lapsen isälle lopulta ultimaattumi ja toteamaan isälle, että hänen on alettava miettimään uudelleen asumisratkaisuja, sillä lastensuojelu koki, ettei lapsen isän puoliso, joka on johtava lääkäri ammatiltaan, ole kykenevä toiminnoissaan toimimaan lapsen edun mukaisesti.
Kesti siis keväästä 2014 saakka kevääseen 2017, että lastensuojelu kykeni havaitsemaan monet toiminnalliset virheensä, joista vakavin oli luottaa, uskoa ja totella suoraan auktoriteettinä pitämäänsä ihmistä eli johtavan lääkärin asemassa työskentelevää lapsen isän puolisoa. Jopa Helsingin käräjäoikeuden sekä hovioikeuden tuomarit pitäessään lääkäriä auktoriteettinä uskoivat tämän näkemyksiä kyseenalaistamatta. Selkeästi havaittavissa siis on, että maailman kuulu tottelevuuskoe ei ole maamme viranomaisille tuttu.
Kyseinen lääkäri sai vuonna 2014 lapsen isän ja Vuosaaren lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Laura Laineen sekä johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näsen, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion sekä lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuoren sekä kaikessa kauhistettavuudessaan myös oikeusistuimien tuomarit Helsingissä uskomaan, että lapsia saa sitoa sänkyyn kiinnipitomenetelmänä kahden aikuisen toimesta niin, että nämä omin käsin pitävät lasta ranteista ja nilkoista kiinni. Kyseisellä yksityisellä taholla toimivalla lääkärillä ei ole koulutusta lasten kiinnipitämiseen, saati muutenkaan lasten kasvattamiseen tai kehistyspsykologiaan.
Lapsella vuonna 2014 ollut MediVidan tarjoama perhetyö ei välittänyt tuolloin siitä, että lapsen isä puolisoineen sitoi lasta sänkyyn. MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordin koki olevansa vastuusta vapautettu, sillä hän ei ollut kouluttanut lapsen isää ja tämän puolisoa toimimaan näin. Hän tiesi toiminnasta, mutta ei välittänyt eli samaan aikaan hän kuitenkin toimi lapsen perhetyöntekijänä ja hänen tehtävänään olisi ollut turvata lapsi. Myös MediVidan johto koki Gordinin olevan vastuusta vapautettu ja lapsen kohtelusta ei välittänyt myöskään MediVidan psykologi. Tämä psykologi ei välittänyt, vaikka lapsi kertoi hänelle isänsä lyöneen häntä, eikä tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Hän vain kirjasi tämän MediVidan rekisteriin ja jätti asian silleensä. Kirjauksen lukenut Ira Gordin ei välittänyt tästä myöskään, vaan koki, että koska hän ei ollut kirjannut kyseistä kirjausta, hän oli vastuusta vapautettu. MediVida ei kokenut olevansa vastuussa ilmoittaa lastensuojelulle, kun lapsi kertoo isänsä lyöneen häntä. He siis hiljaisuudessaan hyväksyivät lapsen lyömisen.
Syksyllä 2014 Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijä kirjauksensa mukaan on henkilökohtaisesti neuvonut lasta vastaanottamaan sänkyynsitomisen eli hyväksymään tämän. Laine ei ymmärtänyt auktoriteettiasemaansa lapseen ja miten 7-vuotias lapsi tottelee aikuista ja uskoo jonkin sopimattoman toiminnan häntä kohtaan olevankin hyväksyttävää.
Lapsen äiti tapasi lapsen nykyiset Helsingin kunnan perhetyöntekijät Kivikon alueelta 9.5.2017. Näistä toinen on työskennellyt sijaishuollon puolella lastensuojelulaitoksessa ja saanut lasten kiinnipitämiseen koulutuksen.
Äidin kertoessa miten lasta on kohdeltu, totesi tuo perhetyöntekijä toiminnan vääräksi ja väkivallaksi lasta kohtaan. Hän totesi, että kiinnipitäjiä saa olla vain yksi ja kiinnipito ei saa sattua ja aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja se tulee tehdä vain tarkoin määritellystä syystä. Kiinnipidot tulee tarkoin myös raportoida ja käsitellä lapsen kanssa myöhemmin. Ennakoivaan työhön tulee kiinnittää erityisesti huomiota, jottei lapsia tarvitse pitää kiinni. Lapsi on kuvannut, että johtava lääkäri on satuttanut häntä pitäen kiinni sellaisella voimalla hänestä. Lääkäri on oikeuttanut satuttamisen sanoen: "Saan satuttaa, koska olet niin voimakas." Lapsi kertoi kivuistaan myös MediVidan Gordinille, mutta tämä ei välittänyt asiasta ollenkaan ja sai jatkaa lapsen perhetyöntekijänä ja työskentelyä MediVidassa.
Jo syksyllä 2014 otti lapsen asiaan kantaa jo eläköitynyt sosiaalipediatrian lääkäri kirjallisella lausunollaan ja totesi, että lapsen kiinnipitäminen sängyssä kahden aikuisen käsin on lasta kohtaan väkivaltaa eikä muutu väkivallattomaksi vaikka lastensuojelu neuvoisi lasta hyväksymään toiminnan ja saisi toimintaan lapsen hyväksynnän. Lausunto lähetettiin lastensuojelulle, mutta se ei välittänyt lausunnon sisällöstä.
Eihän lapsi, joka opetetaan hyväksymään tukkapöllyt rangaistyksenaan, ole toiminan hyväksyttyään vähemmän väkivallan uhri, kuin silloin kun tätä ei hyväksyisi.
Lapsen asiassa esitti vakavaa huolta väkivaltatyön asiantuntija joulukuussa 2016 tuoden esille, että kertomus lapsen sen hetkisestä kohtelusta ilmentää raakaa väkivaltaa. Hänelle vastasi nykyinen Helsingin lastensuojelun avohuollon sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro, että väkivaltatyön asiantuntija voi tehdä tahtoessaan lastensuojeluilmoituksen. Teiro ei itse osannut kirjata saamaansa tietoa ilmoituksena, vaikka se kuului hänen tehtäviin. Teiro ei edes tavannut lasta, vaan lähti lomilleen ja piti monta kuukautta taukoa lapsen tapaamiseen.
Kun lapsi kertoi Teirolle keväällä 2017, että isän puoliso johtava lääkäri oli puhunut hänelle epäilyksiään, että äiti tulee uhkailemaan heitä puukolla, Teiro ei kirjannut lapsen kertomaa auki, vaan kirjasi, että lapsi kertoo naisen pelottelevan lasta. Kirjaamista enempää Teiro ei tehnyt ollenkaan. Hän ei kesksutellut johtavan lääkärin kanssa tämän toiminnan haavoittavuudesta.
Kun sitten lapsesta tehtiin muutaman viikon päästä vakava ilmoitus, koska lapsi ei tahtonut palata isälleen johtavan lääkärin huudettua lapselle, ettei tahdo asua tämän kanssa, koska lapsi oli koettanut tehdä suklaamannapuuroa ja syönyt popkornia ja tästä oli tullut sotkua ja tämän jälkeen repinyt lapselta väkisin vaatteet päältä ja repinyt lapsen väkisin alusvaatteisillaan suihkuun ja suihkuttanut lapsen kasvoille väkisin vettä niin, ettei lapsi kykene hengittämään, palautti tuolloin jo sosiaalityön päällikkönä työskentelevä Teiro lapsen takaisin isälleen ja tämän jälkeen välittömästi johtava lääkäri alkoi uhkailemaan lasta huostaanotolla. Teiro ei välittänyt tästäkään ollenkaan ja jätti lapsen yhä samaan osoitteeseen kiusattavaksi henkisellä väkivallalla.
Teiro kyllä sanoi lapsen isälle ultimaattumin, että isän on miettittävä uudelleen asumisratkaisuja, mutta mitään muuta hän ei asialle tehnyt. Isä on tehnyt päätöksen muuttaa uuteen asuntoon lapsen kanssa erilleen johtavasta lääkäristä. He eivät eroa ja jatkavat suhdettaan, mutta eri osoitteissa. Lääkäri on todennut lapselle, ettei tahdo tämän jälkeen ikinä tavata lasta ja syyllistänyt lasta olosuhteesta.
Uuden kodin saaminen kestää ja tuolla aikaa johtava lääkäri on saanut jatkaa lapseen kohdistamaansa henkistä väkivaltaa kenenkään tähän puuttumatta. Lapsen uusi sosiaalivirkailija Maunulan lastensuojelun avohuollon johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykkönen ei ole kiinnostunut ollenkaan asiasta, eikä myöskään häntä hänen loman aikanaan sijaistanut johtava sosiaalityöntekijä Aimo Jauho. Lapseen kohdistettu väkivalta ei kiinnosta Helsingin lastensuojelua. Pyykkönen on kiinnostunut enemmän hovioikeuden huoltotuomion sisällöstä vuonna 2015, kuin tämän hetkisestä olosuhteesta, eikä löytänyt efficasta huoltotuomiota ja perusteli tällä toimimattomuuttaan.
Erityisen outoahan on, että Helsingin lastensuojelun kasvojen pesijä lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski, väitti suurimmaksi lastensuojelulliseksi ongelmaksi sen, että vanhemmat eivät lapsiaan helli vain lyövät, kun Arman haastatteli häntä. Hän kokee alaisensa ammattilaisiksi. Miksi sitten tuohon ongelmaan ei puututa väkivaltatyön menetelmin? Jos Nummikoski selittelee lastensuojelun tarpeellisuuden väkivallan olevaisuudella, miksi lastensuojelu ei vastaa tuen tarpeisiin? Samaan aikaan kunnan oma väkivaltatyöryhmä valmistelee outoja väkivaltaisia videoitaan, joissa metaviesti on henkisesti erittäin kuormittava ja pyytelee anteeksi osaamattomuuttaan, mutta ei ymmärrä, että ehkä olisi hyvä pyytää työryhmään töihin väkivaltatyön asiantuntijoita.
Johtava lääkäri on syytellyt lasta siitä, että isä ja hän joutuvat muuttamaan erilleen. Hänen mielestään tilanne on lapsen syytä, kun lapsi on paikalla. Hän kokee, että lapsen pelko häntä kohtaan on lapsen syytä. Johtava lääkäri viestii lapselle myös näyttämällä tälle vihaisin ilmein höystettynä keskisormeaan ja pitää tätä hyvänä toimintatapana lasten kanssa ja itseään kyvykkäänä arvostelemaan muiden vanhemmuutta.
Muuttopäivää ei ole lapsen isän kodissa kyetty tarkalleen lyömään lukkoon alussa. Johtavan lääkärin tahtotilan mukaan lapsi ja isä ovat joutuneet välillä lähtemään kodistaan isän äidin pieneen kotiin evakkoon ja lääkärin lepyttyä he ovat saaneet palata. Aluksi oli puhetta, että saavat asua kesän loppuun saakka, mutta nyt lääkäri koki että lapsen on lähdettävä ennen hänen lomaansa.
Lapsi ei enää tiedä miten toimia ja olla kodissaan, joka ei ole hänen kotinsa ja on kysynyt isältään saako hän esim. katsoa telkkaria ilman luvan kysymistä tai ottaa ruokaa jääkaapista. Isä ei ole kyennyt vastaamaan lapselle. Kun lapsi haki johtavan lääkärin työhuoneesta piirrustuspaperia kuten oli ennen saanut hakea, oli lääkäri tästä suivaantuneena sitten kovaan ääneen jälkikäteen lasta syyllistävästi huomauttanut ja lapsi oli peloisaan tästä kertonut äidilleen myöhemmin.
Lapsen isän kodissahan eivät lapset ole olleet tervetulleita, koska nämä ovat johtavan lääkärin mukaan äänekkäitä ja lääkärin käytös kirvoitti vuosi sitten kesällä olosuhteen, että erään lapsen kaverin äiti päätti, ettei hänen lapsensa enää vieraile tuossa talossa. Kesällä 2016 Teiroa ei haitannut ollenkaan se miten johtava lääkäri toimi tuolloin, vaikka toiminta oli ihan samaa.
Isän ja lääkärin välien selvittelyt tapahtuvat lapsen nukkumaanmenon aikoihin. Kukaan ei ole tukemassa lasta iltatoimissa, vaan aikuiset keskustelevat tuntitolkulla pihalla asioitaan, eikä lapsi saa häiritä tai kuunnella heitä. Lapsi soitteli sitten yömyöhällä äidilleen ja sai aikuisen läsnäolon äidiltään puhelimitse. Tämäkään ei haittaa lastensuojelua.
Isä hävisi lähestymiskielto-oikeudenkäynnin jatkokäsittelyn hovissa, eikä saanut enää äidille lähestymiskieltoa lapseen. Äiti sai oikeusistuimen ymmärtämään, että perustelematon turha lapsen ja hänen elämään koskeminen haavoitti heitä molempia henkisesti. Oikeudessa kuultiin myös sosiaalityön päällikkö Sanna Teiroa, joka ei osannut kuultavana ollessaan mieltää lapsen ahdistusta (todetessaan lapsen kokevan luonnollisesti ahdistusta, kun äidille on asetettu lähestymiskielto häneen ilman syytä) mielenterveysoireiluksi. Teiro ei sosiaalipsykologiaa opiskeltuaan tiennyt mitä ahdistus todella on a millaisia seurauksia sen pitkäaikainen kokeminen aiheuttaa ihmisessä, vaikka työskentelee tällä hetkellä Helsingin lastensuojelun avohuoltoa johtavana sosiaalityön päällikkönä.
Isä tosin hävittyään lähestymiskielto-oikeudenkäynnin vaihtoi lapsen puhelinnumeron ja jätti ilmoittamatta tästä äidille. Asia paljastui, kun lapsi soitti äidilleen. Isä on koettanut estää lapsen ja äidin välistä yhteydenpitoa syksystä 2013 saakka järjestelmällisesti. Tämä ei haittaa lastensuojelua ollenkaan vieläkään.
Virve-Maria Toivonen on todennut väitöksessään, ettei lastensuojelu osaa toimia hakien lapsen oikeuksien toteutumista. Toivonen on huomauttanut myös kirjaamistavoista. Kun Teirolle ilmoitettiin lapseen kohdistetusta väkivallasta (suihkuun pakolla vieminen), ei Teiro kuullut lasta tästä asiasta. Hän tapasi kyllä lapsen, mutta ei kahden, eikä myöskään esittänyt kysymyksiä suihkutilanteesta lapselle. Teiro ajatteli, että jos 10-vuotias ei itse kerro hänelle, on hänet vastuusta vapautettu asian ratkaisemisessa. Helsingin lastensuojelun avohuollon sosiaalityön päällikkö siis pakoilee vastuutaan.
Lähestymiskielto-oikeudenkäynnissä lapsen isä väitti puolisonsa kanssa erilleen muuton johtuvan lapsen äidistä ja kuvasi, että äiti kohdistaa valheellisia syytöksiä johtavaa lääkäriä kohtaan. Kun äiti ihmetteli tätä Teirolle, joka itse oli kertonut äidille, että oli asettanut isälle ultimaattumin ja todennut isälle, että isän pitäisi miettiä muita asumisratkaisuja, Teiro sääli lääkäriä ja totesi: "Voihan se olla niinkin. Hänen elämä on mahdollisesti ollut hyvin erilaista ennen kuin tutustui lapsesi isään ja aloitti tämän kanssa suhteen."
Äiti oli ihmeissään Teiron tavasta ajatella. Johtava lääkäri on valhein mustamaalannut äitiä päihteiden väärinkäyttäjäksi, insestiksi, itsetuhoiseksi, kaikille psyykkisesti ja fyysisesti vaaralliseksi, väittänyt äidin tahtovan murtautua hänen kotiinsa ja väittänyt lapsen olevan niin itsetuhoinen, että tämä tulee kahden aikuisen käsivoimin sitoa sänkyyn, kohdistanut lapseen monin tavoin henkistä väkivaltaa, ja sitten sosiaalityön päällikkö Teiro tahtoo sääliä tuota naista ja pohtia miten tuon naisen elämä oli erilaista ennen kuin sai väkivaltaisuuksiensa kohteeksi lapsen äidin ja erityisesti pienen lapsen, joka myös oli aikoinaan Teiron vastuulla oleva lapsi.
Lähestymiskielto-oikeudenkäynnissä Teiro myös peitteli ja vähätteli oikeuden edessä isän kodin ongelmia valan alla, vaikka on useasti todennut äidille, että isän kodissa on vakavia ongelmia. Teiro oli luvannut äidille, että oikeudessa tulee tukemaan äidin vanhemmuutta ja tätä ennen vaatinut äitiä luottamaan häneen, joten äidille tuli yllätyksen Teiron takin kääntö. Teiron toiminta vahvisti äidin tiedon, ettei lastensuojelu kykene kantamaan vastuutaan omista virheistään vieläkään jälkeen Eerikan kuoleman.
Johtava lääkäri myös väittää minun loukanneen hänen kunniaansa ja sai Helsingin poliisin tutkimaan tätä asiaa. Kun lapsen äiti on tehnyt Helsingin poliisille tutkintapyyntöjä lapseen kohdistetusta väkivallasta, ei poliisi ole niitä tutkinut sillä perustelulla, että lapsella on lastensuojeluasiakkuus. Eikö ole järjetöntä? Pieni Eerika kuoli ja yhä luottaa Helsingin poliisi lastensuojelun toimintakykyyn sokeasti, mutta käyttää resurssinsa minun kirjoittelun tutkimiseen.
Olen todennut poliisille, että kirjoitteluni on hätähuuto äidin ja lapsen puolesta. Se on kriitiikkiä viranomaisia kohtaan.
Kun lapsen puolesta tehtiin suihkutapahtuman vuoksi tutkintapyyntö Helsingin poliisille heti tapahtuman jälkeen huhtikuussa 2017, ei poliisi ole kutsunut kuultavaksi todistajiksi ja lapsen ääneksi ilmottautuneita tai ollut mitenkään yhteydessä ilmoituksen tekijöihin eli lapsen äitiin ja lapsen mummoon. Poliisi kuitenkin on ilmoittanut lukeneensa tarkkaan kaiken kirjoittamani. Näin käyttää resurssejaan Helsingin poliisi. Lapsi ei ole niin arvokas, kuin johtava lääkäri, jotta häneen voisi laittaa resursseja ja asioita todella tutkia. Kuinka moni lapsi kärsii samasta tilanteesta Helsingissä Helsingin poliisin toimintatapojen vuoksi?
Lapsi soitti äidilleen myös 20.7. kertoakseen, että eivät muutakkaan sinä päivänä, vaan vasta huomenna. Hän kertoi toivoneensa isältään, joka lähti töihin, että saisi mennä siksi aikaan, kun isä on töissä, äidilleen ja ettei isänsä tähän suostunut. Äiti neuvoi lasta puhumaan asiasta lasetensuojelulle myös itse ja kertoi, että lapsella on oikeus vanhempaansa Suomen lain mukaan ja sitä tulisi kaikkien kunnioittaa ellei ole joku vakava syy, miksi lapsi ei voi olla vanhemman kanssa. Äiti kuvasi lapselle, että vakava syy voisi olla jotain sellaista, jos äiti jotenkin satuttaisi lastaan.
Lapsi ihmetteli äidilleen miksi johtava lääkäri oli tullut hänen huoneeseensa illalla hänen nukkumaan käydessään ja kysynyt häneltä: "Miksi olet väittänyt, että olen heittänyt sinut rappusiin?" Lapsi kysyi äidiltään: "Olenko minä sellaista väittänyt?" Äiti joutui toteamaan lapselleen, ettei lapsi ole sellaista todennut, mutta kertoi lapsen kauan sitten kertoneen, että isänsä oli heittänyt hänet rappusiin. Äitikään ei tiennyt vastausta lääkärin toiminnallisiin valintoihin 10-vuotiaan lapsen edessä tämän ollessa käymässä nukkumaan. Tällaisistakaan asioista ei Helsingin lastensuojelu välitä, vaikka on tiennyt jo pitkään kuinka tuo johtava lääkäri toimii.
Lapsen äidille lapsen isä on mielipiteenään esittänyt, ettei hänen puolisonsa ole tehnyt mitään väärää ja ilmoittanut, että puolisollaan on oikeus osallistua lapsen kasvattamiseen. Isä pitää lapsen sänkyyn sitomisia, lapselle keskarin näyttämistä, lapsen uhkailua ja pelottelua ja väkipakolla lasta toimimaan pakottamista kasvattamisena. Samaan aikaan, kun hän pitää lääkäripuolisoaan lapselle sopivana seurana, hän tekee kaikkensa estääkseen lapselta yhteydenpidon äitiinsä ja äidiltä lapseensa.
Ja jostain syystä yhä lemataan vain naisia vieraannuttajiksi ja lapsia kohtaan väkivaltaisiksi. Entäs ne isät?
Lapsi oli kysynyt isältään miksi johtava lääkäri on hänelle ilkeä ja todennut, että hän olisi mukava kyllä lääkärille, jos tämä olisi ensin mukava hänelle. Isä oli todennut lapselle, että johtava lääkäri uskoo, että lapsi on äitinsä kätyri. Isä siis perusteli lapselle puolisonsa älyttömän toiminnan kertaamalla tämän älytöntä ajattelua lapselle, sen sijaan että olisi puhunut lapselle siitä, ettei lääkäri tiedä miten toimia toisin ja ettei lääkäri osaa ottaa muilta neuvoja vastaan, vaan uskoo toimivansa sopivasti, kun toimii väärin ja riitaisasti ja ilkeästi muita kohtaan.
Samaan aikaan Helsingin lastensuojelu, joka väitti mitään koskaan tutkimatta, että äiti on struktuuriton kasvattaja mm. hallinto-oikeudelle, äitiä edes tapaamatta, kuullen vain tuota johtavaa lääkäriä, nyt yhä uskoo, että lapsen isä on soveltuva huoltamaa lasta. Isä ei ole kyennyt kahden vuoden aikana osoittamaan tähän mitään todellista kykyä tai ominaisuutta, mutta silti lastensuojelu väitettyään isää kykeneväksi vuonna 2014, tahtoo pitää pinttyneesti kiinni näkemyksestään, vaikka on havainnut virheen toiminnassaan. Lastensuojelulle on yhtä vaikeaa myöntää virhettään tämän lapsen kohdalla, kuten oli pienen Eerikan tilanteessa. Itsereflektaatioon todella ei vain ole osaamista.
Kuinka isä, joka on hyväksynyt lapseen kohdistetun väkivallan vuosien ajan ja ollut puolisonsa vierellä ja antanut tämän haavoittaa lasta mm. puhumalla lapselle, että äiti tulisi uhkaamaan heitä puukolla, voisi olla soveltuva lapsen huoltajaksi, kun tämä ei edes itsenäisesti kykene ymmärtämään ilman ultimaattumia, että asumisratkaisut tulisi miettiä uudelleen. Kun tämä yhä kokee, että erilleen muutto on lapsen äidin syytä ja lääkäripuolisonsa vain kasvattavan lastaan.
Isä oli hakenut Helsingin kaupungilta asuntoa. Lapselleen hän oli sanoin kertomuksella kuvannut, kuinka oli itkenyt haastattelussa ja rukoillut itkien asunnon saamista todeten tarvitsevansa elintasoa, koska lapsi on tottunut elintasoon. Isä sai tällä perustelulla jonon ohi asunnon itselleen ja lapselleen. Myös tämän jättää lastensuojelu huomioimatta, eikä ohjaa isää rajaamaan omia puheitaan lapselle soveltuvammiksi. Eihän aikuiset saa omissa stressitilanteissaan hakea lapseltaan hoivaa.
Väkivaltatyön asiantuntija havaitsi, ettei Helsingissä osata tunnistaa ja tunnustaa väkivaltaa ja ettei osata lastensuojelussa toimia väkivaltatilanteissa lapsen tarpeisiin vastaten. Lastensuojelussa ei ymmärretä miten haavoittavaa lapselle on väkivalta. Hän tarjosi koulutusta lastensuojelulle. Sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro ei edes vaivautunut vastaamaan hänelle. Teiro kokee, että muutama koulutus on tehnyt hänestä asiantuntijan asiassa, eikä osaa kyseenalaistaa ajatteluaan.
Täällä Mieron tiellä totean, että oli typeryyttä tuomita vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä pienen Eerikan tilanteessa, kun koko sosiaali- ja terveysvirasto olisi pitänyt tuomita. Sosiaalityöntekijöiden osaaminen ei ole tarpeiden sanelemalla tasolla ja koulutusta ja työhönohjaamista ei anneta tai tarjottaessa oteta vastaan.
Tämä on havaittavissa siitä miten toimivat tällä hetkellä Helsingin lastensuojelun viranomaiset:
Kun tiedetään, että lapsen kotona mahdollisesti kohdistetaan lapseen väkivaltaa, jätetään asia tutkimatta, jotta voi sanoa, ettei todella tiennyt, koska ei asiaa tutkinut. Ja kun jopa tiedetään, että lapseen kohdistetaan väkivaltaa ja tiedetään vielä kuka tuota väkivaltaa kohdistaa ja kuka tuon kohdistamisen mahdollistaa, lasta ei turvata ja eroteta tuosta henkilöstä, joka väkivaltaa lapseen kohdistaa.
Samastahan tuomittiin tuo Eerikan vastuusosialaityöntekijä. Miksi siis samaa toimintaa yhä jatketaan?
Samaan aikaan tosin moni lapsi on erillään vanhemastaan, vain koska tätä epäillään jostain. Eli vaikka ei ole näyttöä ja on vain huoli, mielikuvitus, moni lapsi elää erillään vanhemmastaan ja vieläpä ihan turhaan.
Outi Harju-Koskelin työskeneltyään Helsingissä lastensuojelussa väitti Pro Gradussaan vanhempien olevan kyvyttömiä tietoiseen läsnäoloon. Olisiko lastensuojelun aika katsoa Helsingissä peiliin ja miettiä omaa kykyään tiedostaa oma tehtävänsä yhteiskunnassa ja pohtia kuinka he välttelevät toiminnallisilla ratkaisullaan vastuutaan. Voisiko Helsinki tutustua Lean-projekteihin, joissa todetaan, ettei lastensuojelu osaa kantaa vastuutaan?
Tällä hetkellä johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykkönen ei vastaa lapsen vanhemmalle ja tämän yhteydenottopyyyntöihin. Hän ei myöskään vastaa lapsen asioissa vaikuttaville muille tukitahoille. Hän kuitenkin kuvittelee vastaavansa toimimattomuudellaan lapsen asioista. Kuinka sosiaalivirkailija voi tietää kuinka tulee lasta tukea, jos hän ei edes selvitä tätä asiaa?
Viimeisenä ihmettelen Helsingin tuomareita. Virve-Maria Toivonen totesi väitöksessään, etteivät tuomarit osaa toimia lapsen oikeuksien mukaisesti. Mikä sai Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomarit uskomaan, että lapsen sitominen sänkyyn olisi hyväksyttävää, kun johtava lääkäri tällaisen väitteen esitti?
Suomessa lapset eivät ole turvassa, vaikka meillä on viranomaisia, joiden tehtävä heidät olisi turvata. Minäkin mainitsin tässä kirjoittelussani vain lastensuojelun, poliisin ja tuomarit sekä myös johtavan lääkärin, jotka hyväksyivät lapseen kohdistetun väkivallan.
Ja sitten vielä miun kirjoittelun tutkimiseen käyttää nyt syyttäjä jossain aikaansa sen jälkeen kun poliisi käytti. Yhä odotan syyttämättäjättämispäätöstä tai syytöstä. Eipä resurssien käyttöä ole Helsingissä juurikaan pohdittu. Idea taitaa olla leimata kaikki kyseisen lapsen oikeuksien puolesta puhujat pahoiksi rikollisiksi ja johtava lääkäri kärsiväksi uhriksi ihan viranomaiskoneiston taholta. Todella objektiivista (sarkasmia) eikö totta?
Hyvä Suomi viranomainen hyvä hyvä. Tätähän me veronmaksajat tahdoimme, kun palkkanne maksamme.
Arvatkaa ottaako nk. aivoon, kun MediVidaa ja Helsingin lastensuojelua ei saada ikinä oikeuden eteen toimintatavoistaan. Toivoa voidaan, että joskus saadaan tuo johtava lääkäri vastuuseen teoistaan, mutta lastensuojelu koettaa kuitenkin koko ajan estää tämän toteutumisen mm. jättämällä kuulematta lapsen. Lapsihan ei heidän mielestään ole esimerkiksi oikeutettu korvauksiin kärsimyksestään. Eikä Helsingin poliisiakaan ole lääkärin tai viranomaisten toimintatavat kovinkaan kiinnostaneet, koska kirjoitteluni kiinnostaa enemmän. Jos sen saisi jotenkin syyttäjä retorisin keinoin näyttämään jonkun kunniaa loukkaavana ja yksilön elämän vaarantavana.
Entäs tää lapsi? Eikö hänen tarpeet kiinnosta ketään?
Lääkärin antama lapseen kohdistettu kidustuskäsky meni useille viranomaisille läpi ja kun havaittiin virhe, lapsi jätettiin saman lääkärin välittömään läheisyyteen lastensuojelun ja toisen vanhemman toimesta!
Lue myös:
Väkivalta (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivalta
Väkivallan muodot ja rikoslaki (THL - lastensuojelun käsikirja):
https://www.thl.fi/…/pahoinp…/vakivallan-muodot-ja-rikoslaki
Ihmiset tottelevat yhä kidutuskäskyä – kuuluisa Milgramin sähköiskukoe toistettiin (HS Tiede 14.3.2017):
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005126704.html
RSS Feed
