Ammatillisesti pätemätön perhetyöntekijä voi tuhota vanhempien ja lapsen mielenterveyden

Mainos voi väittää mitä vain. Älä usko mainoksiin.

Tämän kirjoitukseni tarkoitus on tuoda esille, miten pätemätöntä on sosiaalityö pahimmillaan ja minkälaisia ihmisiä päätyy sosiaalialalle. Tämä on kuvaus kokemusasiantuntijan kauhuista.

Olen kirjoittanut tapahtumista aiemminkin, mutta mielestäni näin vakavia mokia ei saa haudata, vaan ne tulee nostaa esille tietyin aikavälein, jotta tieto ja tietoisuus virheellisen toiminnan mahdollisuudesta voi kulkeutua tietoa tarvitsevien tietoon.

Olen kirjoittanut helsinkiläislapsesta, joka menetti normaalin suhteensa äitiinsä marraskuussa 2014, kun huoltotuomio käräjäoikeudesta kaikessa hirveydessään määräsi, että seitsenvuotias lapsi saisi tavata äitiään seuraavat 11 vuotta vain kahdesti kuukaudessa kaksi tuntia valvotusti.

Kamalaan tilanteeseen johdatteli lapsen Helsingin Vuosaaren lastensuojelusta vs. sos. Laura Laine sekä johtava sosiaali työntekijä Jenni Weck-Näse yhdessä MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordinin kanssa.
Vaikka lastensuojelun itse tulisi tehdä todella tarkka tutkimus perheiden olosuhteista, eivätkä he missään nimessä saisi tällaista tutkimustyötä ulkoistaa, vs. sos. Laine päättikin jättää tärkeän työn toteuttamatta ja siirsi oman vastuunsa MediVidan ammatillisesti pätemättömän sosiaalityöntekijän, Ira Gordinin, käsiin. Laine suoraan luotti yksityisen tahon palveluun, jota Vuosaari ei ollut aiemmin edes käyttänyt.

Ira Gordinilla on kyllä koulutus ja muodollinen pätevyys, mutta tärkeää on havaita, ettei pätevyys paperilla suinkaan ole pätevyyttä, vaan se on päästötodistus, jossa ei katsota sitä millaisin arvosainoin ihminen on valmiutensa työskentelyyn saanut ja kukaan ei todellakaan tarkista onko valmiuksien jälkeen koskaan kyseinen henkilö saanut tarvittavaa ohjausta pätevöitymiseen. Päästötodistus, joka oikeuttaa harjoittamaan sosiaalityötä antaa vain valmiuksia, mutta koulutus ei pätevöitä ketään.

Ihmisen luontainen miellyttävyys saattaa huijata meidät uskomaan, että ihminen on pätevä. Ira Gordin on todella miellyttävä. Hän on kaunis, naisellinen, herttainen olemukseltaan ja antaa itsestään taiteellisesti sydämmellisen kuvan ulkoisesti.

Ira Gordin mustamaalasi hyvän äidin itsetuhoiseksi Vuosaaren lastensuojeluun noin kuukausi ennen lapsen huolto-oikeudenkäynnin pääasiaa syksyllä 2014. Gordinillahan ei ole ammatillista pätevyyttä lausua kenekään mielenterveydestä mitään ja väittää ketään mm. itsetuhoiseksi, mutta silti hän soitti puhelun lastensuojeluun ja ilmoitti, että lapsen äiti on itsetuhoinen.

Järkytävintähän Gordinin kohdalla oli, että hän vain soitti lastensuojeluun, että äiti on itsetuhoinen. Hän ei kontaktoitunut todella äitiin kohdatessaan äidin puhelimessa ja kertonut edes äidille, että uskoo äidin olevan itsetuhoinen. Äiti ei tiennyt Gordinin ajattelevan, että äiti on itsetuhoinen, kun Gordin soitti lastensuojeluun. Gordin ei kertonut äidille, että aikoo soittaa lastensuojeluun ja todeta äidin itsetuhoiseksi. 

Gordin ei myöskään osoittanut todellista huolta itse äidille ja saapunut äidin luokse ja soittanut tarvittavaa ampulanssia äidille, jonka väitti olevan itsetuhoinen. Jos ihminen todella on itsetuhoinen, me soitamme paikalle ammatillisesti pätevän tahon arvioimaan väitettämme ja viemään hoitoon ihmisen joka selkeästi tarvitsee apua, jos on itsetuhoinen. Me emme soita pelkästään lastensuojeluun, sillä ei lastensuojelu ole pätevä arvioimaan kenenkään itsetuhoa. Hoitotaho, jopa ensihoitajat, ovat päteviä määrittelemään, onko ihminen todella itsetuhoinen ja ensihoitajien jälkeen aina on mahdollisuus saada paikalle psykiatrinen lääkäri arviomaan itsetuhoisuuden olevuus tai olemattomuus. Nämä lääkärit tulevat jopa ihan paikanpäälle arvioimaan onko joku itsetuhoinen ja tarvitsevatko he lähetteen mielisairaalaan. Itsetuhoista ei saisi jättää yksin.

Jos Gordin todella olisi uskonut, että äiti on itsetuhoinen, hän olisi tietenkin ammatillisesti pätevänä soittanut hoitotahon hakemaan äidin hoitoon. Pohdittavana siis on, onko Gordin työhönsä edes pätevä ja/tai uskoiko hän oikeasti äidin olevan itsetuhoinen. Itsetuhoisiahan ei saisi jättää yksin, sillä he toimivat itsetuhoisesti ja tappavat itsensä tai haavoittavat itseään. Jokainen ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä tietää tämän.
Äitiähän ei tehnyt itselleen mitään itsetuhoista puhelun aikana, eikä ole vieläkään vuoteen 2017 tultuamme tehnyt mitään itsetuhoista.

Mikä sai Ira Gordinin kaltaisen MediVidan sosiaalipalveluiden johtotahossa työskentelevän naisen ajattelemaan itsetuhoiseksi äitiä? Mikä sai Gordinin ajattelemaan, että tällainen hänen henkilökohtaiselle intuitiivisyydelle perustuva toiminta olisi oikein perhetyössä? Mikä saa Gordinin luomaan asiakkaisiinsa fallisen symbioottisen suhteen ja saa hänet uskomaan, että hän voi ilman tarvittavaa vuorovaikutuksellista keskustelua eli tutkimusta määritellä ihmisiä jopa itsetuhoisiksi? 

Gordinille oli tullut jostain päähän ajatus, että äiti on itsetuhoinen, mutta hän ei ollut käynyt äidin kanssa tarvittavaa vuorovaikutuksellista keskustelua edes siitä, onko tämä hänen intuitiivinen pelkonsa edes aiheellista. Hän ei sanonut äidille: "Hei, olenko oikeassa, tahdotko sinä satuttaa itseäsi?" Hän ei myöskään tehnyt tarvittava sosiaalityötä, jos joku on itsetuhoinen ja sanonut: "Hei, sinä olet todella tärkeä meille kaikille ja toivon todella, ettet tekisi itsellesi mitään. Ei ole oikein, että koet elämäsi niin merkityksettömänä, että tahdot satuttaa itsäsi. Sinä taidat olla sairas ja sinua voi auttaa. Saanhan auttaa sinut hoitoon. Minä en tahdo jättää sinua, sillä minä en tahdo, että satutat itseäsi. Minut on opetettu välittämään ihmiselämästä. Se kuuluu jopa työhöni ja ammattietiikkaani. Työtehtäväni on välittää muista ja pitää muista huolta. En voi jättää itsetuhoista yksin ja tuetta. Sinä tarvitset apua."

Ira Gordin ei toiminut edellä mainitulla tavalla. Hän vain vain lopetti puhelun lapsen äidin kanssa ja päätti, että äiti olisi itsetuhoinen, vaikka äiti ei ollut sanoittanut mitään itsetuhoon liittyvää ja ei missään vaiheessa puhelua ollut sanonut mitenkään aikovansa satuttaa itseään. Äiti ei ollut sanonut Gordinille myöskään, että juuri sillä hetkellä satuttaisi itseään.

Gordinin suurin virhe olikin se, ettei hän antanut vuorovaikutuksessa ollenkaan tilaa sosiaalityöntekijänä sille ihmiselle, jota hän arvioi. Hän teki arvion pelkän intuitiivisen oletuksensa varassa, ilman avaavaa keskustelua. Jos Gordin olisi kysynyt äidiltä: "Aiotko satuttaa itseäsi," äiti olisi voinut vastata: "Sehän on typerää. Miksi niin tekisin? Minulla on lapsi ja hän tarvitsee minua ja elämäni on kuule niin tärkeä, että vaikka te muut määrittelisitte sen kuinka tarpeettomaksi, se ei tarpeettomaksi teidän määritelmistä muutu. Minä olen tärkeä lapselleni ja minä olen tärkeä itselleni ja minulla on oikeus pitää itseäni tärkeänä, kuten on jokaisella muullakin ihmisellä. Mistä kummasta sinä tuollaista sait päähäsi?"

Gordin määritteli äidin itsetuhoiseksi 12.9.2014 ja tapasi äidin 15.9.2014. Kun äiti kauhuissaan selitti Gordinille, että Gordin on tehnyt valtavan virheen ja toiminut jopa törkeästi väittäessään äitiä itsetuhoiseksi lastensuojelulle, ei Gordin ylpeydessään välittänyt tästä. Hän ilmoitti äidille, ettei ole velvollinen korjaamaan virhettään, vaan hänen mielestään lastensuojelu olisi ollut velvollinen tutkimaan hänen väitteensä, eikä toimimaan hänen antaman intuition kautta. Gordin siis vastuutti omasta virheestään lastensuojelun, joka ei tutkinut Gordinin väitteen todenperäisyyttä, vaan uskoi suoraan Gordinia.

Kun lastensuojelu ostaa perhetyön, tulisi perhetyöpalvelun ymmärtää, että palvelun tason tulee olla niin korkeaa, että siihen voi lastensuojelu luottaa. Ja jos palvelu ei ole luotettavaa ja perhetyö ymmärtää toimineensa tuon luottamuksen alla väärin, tulisi perhetyön ymmärtää, että itse tehty virhe tulee itse korjata, sillä nauttii luottamusta.

Gordin ei kokenut velvollisuutta korjata aiheuttamaansa vakavaa tilannetta, kun äiti oli leimattu itsetuhoiseksi lastensuojeluun Gordinin sanojen vuoksi. Lastensuojelu jopa teki kantelun äidin psykiatrisesta hoitotahosta, joka totesi lastensuojelulle, ettei äiti ole itsetuhoinen, koska lastensuojelun mielestä Gordin, joka ei korjaannut virhettään, oli niin luotettava todistaja ihmisen itsetuhosta, että jopa psykiatrisen tahon tulisi uskoa Gordinia, eikä itseään ammatillisesti pätevänä asiakkaansa arvioijana. Vuosaaren lastensuojelussa vs. sos. Laura Laine ajattelee, että sosiaalityöntekijä on pätevämpi arvioimaan ihmisen mielenterveyttä, kuin psykiatrinen lääkäri. Vs sos. Laura Laine tiesi äidin olevan itsetuhoinen, koska Gordin näin väitti, eikä suostunut edes keskustelemaan äidin kanssa Gordinin väitteestä tai uskomaan äidin psykiatrista hoitotahoa.
Vuosaaren lastensuojelussa arvostettiin sokeasti kunnalle hyvin kallista MediVidaa, joka ei edes ymmärtänyt, että sille rahalle, jonka se tienasi saatuaan palvelutilauksen, tulisi antaa todellinen ammatillisesti pätevä vastine.

Vaikka Gordinille selitettiin äidin toimesta sähköpostein mitä Gordin aiheutti, ei Gordin suostunut edes keväällä 2015 tapaamaan äitiä lastensuojelun kanssa ja käymään läpi puolivuotta myöhemminkään virhettään ja korjaamaan virhettään, joka oli aiheuttanut lapselle vakavan tilanteen. Lapsi oli menettänyt äitinsä, koska käräjäoikeuden tuomari pelkäsi, että äiti on itsetuhoinen, koska lastensuojelu väitti näin, koska Gordin oli väittänyt näin lastensuojelulle, eikä ollut suostunut korjaamaan virhettään. Tuomari totesi, että ei voi tietää onko äiti itsetuhoinen, vaikka psykiatrinen hoitotaho totesi, ettei äiti ole itsetuhoinen, koska lastensuojelu väitti äidin olevan itsetuhoinen. Tuomari pelkäsi äidin mahdollista itsetuhoa niin paljon, että määräsi, että lapsi saa tavata äitään seuraavat 11 vuotta vain kahdesti kuukaudessa kaksi tuntia valvotusti. Gordinille oma ammatillinen ylpeys ja oma status ja omat kasvot menevät muiden ihmisten oikeuksien edelle.

Gordin on valmis peittelemään virheensä, joka haavoittaa muita. Samaan aikaan hän väittää olevansa ammatillisesti pätevä sosiaalivirkailija eli hän väittää, että hänen ammattietiikkansa on korkeaa.
Mitä äiti sitten oli sanonut Gordinille sellaista, mistä Gordin saattaisi saada intuitiivisen ajatusyhtymän, että äiti on itsetuhoinen? Sitä ei selvittänyt Vuosaaren lastensuojelusta vs. sos. Laura Laine. Laineelle riitti vain väite, että äiti on itsetuhoinen, eikä hän kysynyt Gordinilta tärkeää kysymystä: "Miten äiti on itsetuhoinen?" Mikä saa ammatillisesti pätemättömät sosiaalityöntekijät vakavasti uskomaan itsetuhoisuuteen aiheettomasti?

Ammatillisesti pätemätön sosiaalivirkailijahan ei tiedä eroa epäsuoran ja suoran itsetuhon välillä. He eivät edes oikeastaan tiedä mitä itsetuhoisuus on. Epäsuora itsetuhoisuus on itsetuhoisuutta myös. Itsetuhoisuutta on teko, jolla pyritään oman elämän lopettamiseen tai itsensä haavoittamiseen. Esimerkiksi ihminen voi syödä lääkkeitä, jotka lopettavat elintoiminnot, juosta auton alle, hypätä sillalta tai viillellä itseään. Epäsuoraa itsetuhoisuutta on sen kaltainen haastava käytös, jossa ihminen sanoittaa mm. itsetuhoisia suunnitelmia ja kertoo vaikkapa, että ajattelee toisinaan joko riistää oman henkensä sillä ja sillä tavalla tai vaikkapa suunnittelee polttaa kätensä kuumalla hellalla. Epäsuora itsetuho eli itsetuhoiset ajatukset eivät johda aina itse itsetuhoon, mutta epäsuora itsetuho tulee ottaa vakavasti, sillä se voi johtaa itsetuhoon. Ihmistä joka sanoittaa itsetuhoisia ajatuksia, ei saisi jättää yksin, sillä seuraavaksi saattaa tulla tietoon, ettei häntä enää olekaan tai että ajatuksista seurasi jotain todella vakavaa.

Medividassa Ira Gordin ei perhetyöntekijänä ole kiinnostunut siitä, onko lapselle tulevassa elossa tai terveenä vanhempaa, kun määrittää vanhemman itsetuhoiseksi, vaan on kiinnostunut siitä maksetaanko hänelle palkkaa vanhempien tukemisesta ja onko häneltä tilattu mm. itsetuhon varalta akuutti kiireellinen kriisituki.
Me emme hylkää toisiamme, kun me olemme humaaneja toisiamme kohtaan. Humaani ihminen eli sosaalityöhön sopiva ihminen, ei ikinä jättäisi ilman tukea itsetuhoista ennen kuin on varma, ettei ihminen ole itsetuhoinen. Inhimillisyyttä on välittää elämästä ja arvostaa elämää ja tukea heitä, jotka kadottavat kenties suhteen elämään ja pohtivat elämästä luopumista. On sydämetöntä hyljätä sairas ja antaa hänen kärsiä yksin tai jopa tappaa itsensä.

Helsinkiläisäiti ei sanoittanut epäsuoraa itsetuohoa Gordiinille puhelimessa, eikä puhunut mitään siitä, että aikoisi satuttaa itseään. Hän ei myöskään ollut itsetuhoinen puhelimessa eli ei ollut juuri puhelun aikana esim. viiletelemässä itseään, mutta jostain syystä Gordin ilmoitti lastensuojeluun, että äiti on itsetuhoinen.

Järkyttävää oli tilanteessa, että kun Gordin koki, että äiti on itsetuhoinen, hän ei tukenut äidin perhetyöntekijänä äitiä mitenkään, vaan lopetti puhelun ja soitti lastensuojeluun, että äiti on itsetuhoinen. Vs. sos. Laura Laine saatuaan kuulla, että äiti on itsetuhoinen, ei myöskään tukenut äidin äitiyttä mitenkään, eikä soittanut äidille ja kysynyt kuinka äiti voi tai soittanut saman tien ampulanssia noutamaan äitiä, vaikka hänelle oli ilmoitettu, että äiti on itsetuhoinen. Laine vain suunnitteli yhdessä lapsen isän ja Gordinin kanssa, että lapsi ei missään nimessä saa joutua itsetuhoisen äidin luokse ja päätti samalla, että itsetuhoiseksi väitettyä äitiä ei tule mitenkään tukea. Laine päätti, että lapsi kiireellisesti sijoitetaan, ettei joudu äidin luokse kolmen päivän päästä ja pyysi MediVidan Ira Gordinia viemään lapsen itsetuhoiselta äidiltään turvaan.

Laine siis ajatteli: "Pelastetaan lapsi ja tappakoot äiti itsensä, jos kerta on itsetuhoinen"
Ira Gordin aiheutti olosuhteen, jossa kukaan ei enää kontaktoitunut äitiin, vaan kaikki toimivat kauhuissaan pelastaakseen lapsen itsetuhoiseksi määritellyltä äidiltään. Ja nämä kaikki toimivat äidin selän takana, kertomatta äidille mitä tekivät ja miksi.

Painotan vielä, että äiti ei ollut itsetuhoinen, mutta jos olisi ollut, ei Laine olisi välittänyt lapsen äidin kuolemasta ollenkaan, kuten ei myöskään Gordin. Molemmat sekoilivat menemään eteenpäin, koska Gordin sanoi taikasanan: "Itsetuhoinen."

Äidillä oli paha olla ja hän oli itkenyt Gordinille puhelimessa. Äiti oli juuri saanut postissa luettavakseen lastensuojelun lausunnon olosuhdeselvitäjille, jossa ylistettiin lapsen isää ja haukuttiin äiti. Lastensuojelu oli määritellyt äidin yhteistyökyvyttömäksi, koska äiti oli kannellut lastensuojelusta, joka oli uskonut kaikessa vaan lapsen isää, mitätöinyt äidin läheisten lausunnot äidin äitiydestä ja lähetellyt äitiä mm. turhiin A-klinikan tutkimuksiin ja määritellyt äitiä aiemminkin lapselle vaaralliseksi vain intuitionsa varassa ilman objetiivista tutkimusta. Äiti kertoi puhelimessa Gordinille, että häntä pelottaa mitä oikeudessa lopulta päätetään, koska Laine ei tykännyt äidistä. Laineen kirjaus ei suinkaan koskenut äidin äitiyttä, vaan Laineen henkilökohtaista tykkäämistä suhteessa vanhempiin. Äiti kertoi Gordinille, että jos hän menettää lapsen huollon näin typerästä syystä, tulee se vaikuttamaan hänen mielenterveyteensä vakavasti ja saa hänet luonnollisesti voimaan pahoin.

Gordin siis määritteli äidin älykkyyden itsetuhoisuudeksi, kun äiti osasi kuvata, että jos hän äitinä menettää lapsensa ja joutuu rakenteellisen väkivallan ja vieraanuttamisen kohteeksi lapsen kanssa vain sosiaalivirkailijan henkilökohtaisen tykkäämisen takia, hän tulee voimaan henkisesti pahoin ja voi jo pelkästä ajatuksesta pahoin.

Eli kun äiti ennakoivasti osasi kuvitella miten pahoinvoivaksi hän muuttuu, jos menettää lapsensa, Gordin määritti tällaisen puheen itsetuhoisuudeksi. 

Äiti ei puhunut mitään siitä, että aikoo tehdä itselleen pahaa, vaan kertoi siitä miten tulee voimaan pahoin, jos hänelle ja lapselle tehdään pahaa vain sen takia, ettei vs. sos. Laura Laine henkilökohtaisesti tykkää äidistä.

Jokainen normaali ihminen osaa kuvitella miten haavoittavaa vanhemmalle on lapsen menettäminen. Jokainen normaai ihminen osaa kuvitella miten haavoittavaa lapselle on vanhemman menettäminen. Me voimme puhua siis globaalista tunnereaktiosta. Normaalit ihmiset osaavat kuvitella ja empatisoida sellaista kärsimystä vanhemmalle, kun vanhempi menettää lapsensa. Normaalit ihmiset osaavat myös olla empaattisia ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat huolto-oikeuteen, kun toinen vanhempi päättää alkaa vieraannuttajaksi. Normaalit ihmiset osaavat empaattisesti kuvitella millaista kärsimystä on vanhemmalle joutua valheilla mustamaalatuksi lapselle vaaralliseksi.

Huono sosiaalityö ei ole empaattinen, vaan näkee kaikkialla jotain muuta mitä olosuhteessa todella tapahtuu. Surullinen ihminen, kärsivä ihminen, pahoinvoinnistaan pahoinvoiva ihminen, onkin yhtäkkiä itsetuhoisuuden kuva, vaikka ei sanoita ollenkaan itsetuhoisuutta. Pahoinvointi onkin itsetuhoisuutta eli tunne ja tunteen sanoittaminen määritelläänkin yhtäkkiä joko ajatukseksi teosta tai itse teoksi. Itsetuhoisuushan ei ole tunnetta, vaan se on ajatus teosta tai itse ajatusta seuraava teko. 

Ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä tietää, että tunteet syntyvät pikkuaivoissa ja ovat osaksi globaaleja ja toisaalta yksilön persoonallisia tapoja tuntea erilaisissa tilanteissa. Ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä tietää, että tekoihin liittyvät ajatukset, joissa on jonkin näköinen rationaalisuus, syntyvät aivojen etulohkossa. Ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä osaa erottaa tunnetta kuvaavat ajatukset tekoja kuvaavista ajatuksista ja näin ollen osaa myös ymmärtää, että pahan olon sanoittaminen on ainoastaan tunnetta kuvaavaa puhetta, eikä suinkaan tekoja kuvaavaa puhetta.

Eli jos ihminen sanoo, että hän voi pahoin tai tulee voimaan pahoin vaikkapa henkisesti tai fyysisesti, se ei tarkoita, että ihminen suunnittelee itsemurhaa tai on juuri tekemässä itsemurhaa. Negatiiviset tunteet eivät johda suoraan itsetuhoon. Ne eivät johda itsetuhoisuuteen suoraan, vaikka ihminen olisi masentunut ja ahdistunut. Ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä tietää edellisen.

Gordin nähtävästi kuvitteli, että pahaolo suoraan johtaa itsetuhoisuuteen. Hän ei osannut nähdä omaa yksilöllistä ajatteluaan erillisenä asiakkaansa ajattelusta ja piti oletustaan asiakkaansa ajattelusta tietona. Eli vaikka äiti ei puhunut mitään itsetuhoisuutta kuvaavaa, Gordin ajatteli äidin itsetuhoiseksi ja uskoi tähän ajatukseensa sitä kyseenalaistamatta, koska äiti kertoi voivansa pahoin, pelkäävänsä lapsensa menettämistä ja tiedostavansa, että jos menettää lapsensa, se tulee kuormittamaan häntä monin negatiivisin tunnetiloin.
Eli kun äiti kuvasi kaikkea sitä, mitä tukimukset ovat kertoneet vieraannuttamisesta ja rakenteellisesta väkivallasta ja näiden kohteena olevien ihmisten reaktioista, Gordin päätti kohdistaa äitiin rakenteellista väkivaltaa sen tähden, että äiti kertoi pelkäävänsä joutuvan rakenteellisen väkivallan uhriksi laajemminkin, jouduttuaan jo vs. sos. Laineen vuoksi tähän asemaan aiemminkin ja monessa otteessa.

Gordin määritti äidin itsetuhoiseksi, vaikka äiti ei tätä ollut. Uskon, että Gordin ei tehnyt tekoaan alunperin tietoisesti, eikä ymmärtänyt toimivansa kuvitelmiensa eli intuitionsa varassa. Hän ei siis tehnyt tietoista päätöstä kohdistaa rakenteellista väkivaltaa äitiin ja lapseen, vaan ajatui tällaiseen tekoon ammatillisen pätemättömyytensä eli tyhmyytensä vuoksi. Gordin luuli olevansa viisas ja pätevä ja uskoi tähän luuloonsa ja toimi tuon luulon varassa.

Määrittelynsä jälkeen Gordin päätti ylläpitää rakenteellista väkivaltaa ja mielikuvaa äidin itsetuhoisuudesta, vaikka äiti sätti Gordinin todella tarkkaan siitä, että Gordin oli moista mennyt väittämään, kun ei äiti ollut mitään itsetuhoista sanottanut. Gordin päätti peitellä oman virheensä äidin ja lapsen tulevaisuuden kustannuksella. Hän ei suostunut korjaamaan virhettään, vaikka hänen eteensä tuotiin tieto, ettei äiti ollut itsetuhoinen. Tämä päätös oli varmasti tietoinen, sillä äiti sen verran tarkkaan Gordinille selitti miten väärin Gordin oli toiminut. Gordin ei vain välittänyt tekojensa seurauksista tai asiakkaistaan, joille perhetyö oli ostettu.

Gordin välitti vain itsestään ja tahtoi peitellä tietoisesti virheensä ja tahtoi olla kantamatta vastuutaan.
Kummaa Gordinissa oli, että Gordin pelkän oletuksen varassa ilmoitti lastensuojeluun 12.9.2014, että äiti on itsetuhoinen, mutta aiemmin kesällä 2014 ei ollut mitenkään yhteydessä lastensuojeluun, kun lapsi omin sanoin kertoi mediVidan työntekijälle isänsä lyöneen häntä.

Sosiaalityöntekijät eivät välttämättä ole järin syvällisiä ja syvästi koulutettuja. Heistä jokainen on yksilö siinä missä ovat lapset ja vanhemmat ja he eivät ole ihmisinä lapsia tai vanhempia älykkäämpiä välttämättä ollenkaan, vaikka olisivatkin saaneet koulutuksen ammattiinsa. Sosionomin koulutus on jokaiseen sosiaalisuutta määrittelevään asiaan vain pintaraapaisu ja tämä aiheuttaa järkyttäviä olosuhteita, kun ammatillisesti pätemätön alkaa pätemään pelkästään oman henkilökohtaisen intuitionsa varassa itse koko elämää kohtaan. Nämä "minä tiedän paremmin kuin sinä" sosiaalivirkailijat ovat ihmisten oikeusturvan pahin ongelma. Varsinkin, jos he eivät ole koskaan viitsineet tutustua opintomateriaaliinsa ja todella tutkineet sitä tietoa minkä ääreen heitä opintojen aikana ohjattiin.

Sosiaalityöntekijän tulisi osata siinä vaiheessa tajuta tehneensä virheen, kun hänelle sanoo selkeällä Suomen kielellä tai millä tahansa kielellä vanhempi: "Minä en ole itsetuhoinen, miksi väität tällaista lastensuojelulle?"
Kun Gordinille sanottiin: "Ole yhteydessä lastensuojeluun ja korjaa virheesi," Gordin totesi: "Se ei ole minun tehtäväni."Gordinin vieressä istui MediVidan Marika-niminen psykologi, joka piti Gordinin näkemystä loogisena ja järkevänä.

Muun muassa Gordinin toiminnan takia lapsi menetti normaalin elämän ja normaalin suhteen äitiinsä ja joutui vieraannuttamisen kohteeksi. Gordin siis osallaan aiheutti lapsen oireilut olosuhteeseensa eli lapsen mielenterveysongelmat. Lapsestahan tuli itsetuhoinen ja lapsi mietti helpointa tapaa kuolla ja kuulee nykyisin ääniä eli lapsi on harhainen. Äidin menettäminen oli lapsen mielenterveydelle liikaa.

Gordin jatkoi rakenteellista väkivaltaa vielä puolivuotta myöhemmin hovioikeuden valitusoikeudenkäynnissä ja tahtoi esittää tuomarille lapsen isän ihan hyvänä isänä, vaikka isä sitoi lasta puolisoineen vuoteeseen ja pelkän sosiaalityöntekijän asemassa jopa loi lapseen symbioottisen suhteen ja puhui lapsen ajatuksista ja lapsen kokemuksista suhteessa äitiinsä, vaikka ei ollut koskaan jutellut lapsen kanssa lapsen kokemuksista ja ajatuksista mitään. Gordin puhui sosiaalityön jargonia tuomarille, kuin olisi kehityspsykologian Jumala ilman syvää koulutusta sosiaalipsykologiaan tai edes ymmärrystä vieläkään sille, ettei hän voi väittää jonkin asian olevan jotain, jos ei ole tätä asiaa todella tutkinut. Gordin toimi intuition varassa siis suhteessa äitiin ja lapseen ja jopa määritti näiden ajatuksia ja mielentoimintaa sekä heidän välistä ihmissuhdetta ilman tarvittavaa vuorovaikutusta ja keskustelua äidin ja lapsen kanssa siitä miten he kokevat itse nämä asiat.

Gordin väitti hovioikeuden valitusoikeudenkäynnissä lapsen isää täysin hyväksi isäksi ja tahtoi näin pitää lapsen huollon yksin isällä. Gordin suositteli tosin lapsen ja äidin tapaamisten lisäämistä, mutta vain asteittain, vaikka ei ollut tavannut äitiä ja lasta kahdeksaan kuukeuteen ja ei ollut siinä asemassa, että voisi edes arvioida olosuhdetta tai äidin ja lapsen vuorovaikutussuhdetta. Mahdollisesti tämän toiminnan takana oli äidin Gordinia kohtaan esittämä kritiikki, koska Gordin oli mustamaalannut äidin itsetuhoiseksi. 

Äiti kykeni hovioikeudessa saamaan tuomarin uskomaan, ettei hän ole itsetuhoinen, kuten Gordin oli väittänyt ja sai muutoksen eli lapsen tapaamiset laajenivat. Äiti joutui maksamaan oikeudenkäynnistä 10 000 euroa, koska Gordin määritti äidin itsetuhoiseksi ja lapselle siis vakavasti vaaralliseksi. Muutoksen saaminen olosuhteeseen, jonka aiheutti Gordin, maksoi äidille 10 000 euroa ja leiman, jota ei voi kokonaan pestä pois.
Vaikka oikeudessä Gordin ylisti isän, muutaman kuukauden päästä hän esitikin huolta isän ja isän puolison vanhemmuudesta perhetyön loppulausuunnossa lastensuojelulle. Gordin siis tuomarille väitti isän olevan malli-isä ja piti näin lapsen huollon yksin lapsen isällä ja lastensuojelulle kertoi muutaman kuukauden päästä, että isän isyydestä pitäisi olla huolissaan.

Miten on mahdollista, että perhetyö mustamaalaa hyvän äidin itsetuhoiseksi lastensuojeluun, ei suostu korjaamaan virhettään kuukausiin tai itseasiassa ollenkaan, kehuu isän huolto-oikeuteen ja sitten viimeisenä ilmoittaa lastensuojelulle, että onkin huolissaan lapsen isän tavasta huoltaa lasta? Miten on mahdollista, ettei sosiaalityöntekijä ketjuta ikinä toimintaansa ja katso mitä se aiheuttaa?

Gordin aiheutti rakenteellisen väkivallan toteutumisen. Hän synnytti sen valheellisella väitteellään äidin vanhemmuudesta. Hän peitteli virhettään loppuun saakka ja lapsen elämästä lähtöhetkellään totesi, että onkin huolissaan lapsen olosuhteista lapsen isällä, jonne tahtoi siirtää lapsen asumaan.
Gordin aiheutti vieraannuttavan eli vieraannuttamisolosuhteen.

Järkyttävää eikö totta?!?

Lapsi sanoitti Gordinin antaman perhetyön jälkeen itsetuhoisuutta ja pohti mikä on helpoin tapa kuolla. Nyt lapsi on harhainen ja kuulee ääniä ja puhuu lastensuojelulle siitä, kuinka tahtoo takaisin asumaan äitinsä luokse, jonka on menettänyt. Lapsi ei suostu palaamaan äidiltään isälleen, vaan ilmoittaa että on väärin, ettei hänen mielipidettään huomioida. Lapsen mielestä tuomarit pitäisi vaihtaa. Lapsi ihmettelee miksi hänen elämästään päätetään häneltä kysymättä.

Gordin mustamaalasi äidin itsetuhoiseksi ja lapsi menetti äitinsä ja joutuu sanoittamaan ikäväänsä ja tahtoaan päästä takaisin äidilleen vieraanuttamisolosuhteessa. Gordin aiheutti lapsen nykyisen olosuhteen.
Gordin tahtoi leimata puheissaan lastensuojelulle ja oikeusistuimille äidin lapselle vaaralliseksi ja lapsen äitiinsä reagoivaksi, vaikka hänen ammatillinen kompetenssinsa ei mitenkään riitä yksinään tällaisia arvioita tekemään. Gordin korotti itseään sosiaalisissa suhteissa, eikä välittänyt seurauksista. Hän on kuin Hermes-Jumala, jolla on kaikki tieto hallussaan.

Järkevä perhetyöntekijä olisi korjannut virheensä, sillä järkevä sosiaalityöntekijä tietää, että jos tekee sosiaalityössä virheen ja antaa virheen elää ja antaa tuolle virheelle muodostua niiden ihmisten tulevaisuuden, joita sosiaalityöntekijän virhe koskee, alkavat ihmiset reagoimaan ja oireilemaan tuohon virheeseen mielenterveydellään.

Jos lapsi menettää äidin, hän oireilee siihen. Jos äiti menettää lapsen, hän oireilee siihen. Jos ihmiset joutuvat epänormaaliin olosuhteeseen, he oireilevat tähän.

Gordin kuvasi omaa mielenterveyttään äidille perhetyön alussa kertoen, ettei voi katsoa lintuihin ja lähestyä näitä. Hän kertoi kokevansa olonsa epämukavaski nähdessään lintuja. Hän pelkää lintuja. Gordin intuitiivisesti kokee linnuissa olevan jotain pelottavaa ja uskoo tähän. Gordin kertoi, että linnut viestittävät hänelle kuolemasta. Joku oli kuollut hänen elämästään ja tämän jälkeen lintu oli tullut ikkunalaudalle ja hän oli yhdistänyt nämä kaksi asiaa. Tällainen ihminen, joka pelkää lintuja sen vuoksi, että lintu lensi ikkunalaudalle, kun joku oli kuollut ja tiedostaa tämän, mutta ei ymmärrä ajattelunsa naurettavuutta, vaan uskoo näiden asioiden jotenkin liittyvän toisiinsa ja tästä syntyneeseen pelkoonsa vakavasti, saa toimia perheitä arvioivana sosiaalityöntekijänä Medividan tarjoamissa perhetyön palveluissa.

Sosiaalityöntekijäksi pääsee ihan kuka vain, joka päästötodistuksen koulusta saa. Kukaan ei tutki heidän pääkoppaansa ja pohdi ovatko he järkeviä ja osaavatko he ihmissuhteissa kantaa vastuutaan ja todella välittää muistakin kuin vain itsestään. Kukaan ei tutki osaako sosiaalityöntekijä empaattisesti asettua asiakkaan asemaan vuorovaikutuksen kautta, vai luoko sosiaalityöntekijä fallisen symbioottisen suhteen asiakkaaseen ja väittää asiakkaan olevan jotain ilman asianmukaista vuorovaikutusta eli loogista keskustelua. Looginen keskustelu on ainut keino tutkia ihmisuhteissa mitä toiselle kuuluu ja kuka hän on.

Täällä mieron tiellä joudun toteamaan: Ei ihme, että linnuissa jotain pelottavaa näkevä, pitää loogista ajattelua itsetuhoisuutena, sillä loogisuus näyttäytyy epäloogisten silmissä outona.

Sosiaalityössä pitäisi muistaa, että vaikka itse uskoisi Jumalaan, ei asiakkaan siihen tule uskoa. Sosiaalityön tulisi muistaa, että jos asiakas uskoo Jumalaan, tulee sosiaalityön tätä kunnioittaa. Sosiaalityöntekijän henkilökohtaiset uskomukset ja mieltymykset eivät ole keskiössä sosiaalityössä, vaan asiakas. Ei tarjoilijakaan päätä mitä asiakas syö ravintolassa.

Hyvä lastensuojeluviranomainen tiedostaa, että perhetyöntekijöidenkin joukossa on ihan hulluja, eikä suoraan usko perhetyöntekijän puheita. Hyvä sosiaalivirkailija tutkii perhetyöntekijöiden ja muiden yhteistyökumppaneiden näkemykset tarkkaan ja kuulee asiakastaan ja asianomaisia saatuaan eteensä väitteitä asiakkaistaan ja asianomaisistaan. Jos perhetyöntekijän hulluus ja epäpätevyys ilmenee perhetyön aikana, hyvä sosiaalivirkailija vaihtaa perhetyöntekijän. Ei asema ole suora näyttö pätevyydelle. Kyllä kunnollinen tutkimus paljastaa totuuden. Intuitiolle ei pitäisi perustaa toimintaa.

Maailmassa on juoruttu paskaa kautta aikain ihmisistä. Meillä on ollut noirtavainotkin ja aika monta juutalaista on saanut kokea järkyttävän kohtalon luulojen ja epäinhimillisen epäloogisuuden vuoksi. Meillä on maailmassa yhä rasismia ja terrorismia. Joten miksi luottaa keskiluokkaiseen perhetyöntekijään kyseenalaistamatta heidän tietotaitojaan? Kukavain voi olla perhetyöntekijä, kunhan kävi koulun ja sai päästötodistuksen.

Tilastolliset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisen joka kahdestoista teko on virheellinen. Meistä kukaan ei ole täydellinen. Siksi meidän tulisi suhtautua itsemme ja toisiimme kriittisesti. Kritiikillä en tarkoita vihamielisyyttä, vaan tarkoitan lempeyttä ja armollisuutta sekä yhdessä vastuun kantamista. Kun me ymmärrämme virhearvioinnin mahdollisuuden ja opettelemme vähentämään virheitä yhteistyöllä ja tutkivalla otteella, me saavutamme olosuhteen, jossa virheiden aiheuttamat ongelmat vähenevät. Vastuu yhteistyöstä on sosiaalitoimella ja sosiaalitoimen tulee tykätä kaikista ja kaikenlaisista ihmisistä ja tukea jokaista.

Asiakkaan ei tarvitse tykätä sosiaalivirkailijoista, mutta helpompaa asiakkaiden on tykätä sosiaalivirkailijoista jos nämä ovat yhteistyökykyisiä sen sijaan että ovat kriittisiä jo sen suhteen tahtovatko edes tehdä yhteistyötä.

Gordinkin olisi voinut korjata virheensä heti 15.9.2014 ja näin vähentää niitä negatiivisia seurauksia mitä syntyi hänen tekemästä virhearvioinnistaan. Lapsi jonka perhetyöntekijäksi hänet ostettiin on nyt henkisesti sairas ja kuulee ääniä. Gordin virheellään aiheutti tällaista.

Meidän tulisi opetella olemaan lähdekriittisiä. Perhetyöntekijöillä ei ole ammatillista pätevyyttä sanoa mitään vanhempien tai lasten mielenterveydestä, mielen toiminnasta tai mielentilasta. Tätä pätevyyttä ei ole myöskään lastensuojeluviranomaisilla.

Joten hyvä sossu, jos olet huolissasi siitä, onko joku mielenterveydeltään epävakaa ja jopa itsetuhoinen, tarkista asia ensin ammatillisesti pätevän tahon avulla ja vasta sitten väitä jonkin asian olevan jotain. Älä ole Ira Gordin tai Laura Laine tai Anitta Jokinen tai Riitta Vartio. Älä ole eläin vaistojesi varassa, vaan ole ihminen ja käytä aivojasi.

Tietoista loogista ajattelua voi harjoitella ja kehittää. Omia rajojaan ja tietotaitoa voi tutkia ihan tietoisesti. On typerää tuudittautua ajatukseen, että on valmis ja kaikkitietävä. Varsinkin jos vaikuttaa muiden ihmisten elämään omalla toiminnallaan. Järkevä ihminen kyseenalaistaa oman ajattelunsa ja tekee yhteistyötä. Järkevä ihminen pitää suunsa kiinni, silloin kun ei tiedä. Järkevä ihminen ei pelkän intuition varassa väitä jonkin asian olevan jotain.

Gordinin esimies Medividan lastensuojelupalveluiden toimialajohtaja Jarmo Lonkola kuultuaan Gordinin toiminnasta, ei määrännyt alaistaan korjaamaan virheettään, eikä tarjonnut ilmaista tai maksavaa palvelua virheen korjaamiseksi, vaan totesi äidille: "Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta."

Pahimmillaan yksityisen tahon tarjoama lastensuojelullinentyö ei tosiaankaan ole loogista perheiden tukemista, vaan vastuun kantamisen väistelyä ja kohtaloon ja toivoon uskomista ja viimeeksi mainittujen aiheuttamaa runollista sananhelinää.

En suosittelisi yhtäkään Suomen kuntaa käyttämään MediVidaa ikinä perhetyöpalvelutarjoajana, kun omat resurssit eivät riitä. MediVida ei kanna vastuuta virheistään, vaan rahastaa epäloogisella toiminnalla ja näyttelee ammattilaisuutta.

Ira Gordinin takia äiti, joka ei ollut itsetuhoinen ja ei ole vieläkään, käy psykoterapiassa Gordinin aihauttaman olosuhteen aiheuttaman kärsimyksen vuoksi. Äiti on traumatisoitunut lapsen menettämisestä sekä siitä kohtelusta jota sai Gordinilta ja lastensuojelulta molempien väistellessään vastuutaan tukea äidin äitiyttä ja arvostaa äidin elämää. Gordinin takia lapsi joutuu elämään kaukana äidistään ja tapaamaan äitiään harvoin ja elämään olosuhteessa, jossa häneen isänsä kotona kohdistetaan jopa raakaa henkistä väkivaltaa väkivaltatyön asiantuntijan mielestä. Lastensuojelu on todennut, ettei isä ja äitipuoli vastaa lapsen kehitystarpeisiin lapsen tarvitsemalla tavalla ja on tilannut taasen perhetyön lapsen isän kotiin. MediVidan perhetyö kestettyään vuoden, oli hyödytön. Lapsi on ollut itsetuhoinen ja kuulee harhoja ja kertoo harhoistaan lastensuojelulle.

Yhdenkään perheen elämää ei pitäisi vaarantaa Gordinin tarjoamalla perhetyöllä tai MediVidan johdon tarjoamalla välinpitämättömyydellä, kun heidän palvelunsa tuottajat mokaavat suuresti. Riittävä korjaava toimenpide ei ole todeta: "Toivon sinulle parempaa tulevaisuutta."

Pienen lapsen äiti totesi kuultuaan lapsen äitipuolen toiveen, että kunta ostaisi Gordinin takaisin lapsen elämään, johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teirolle, ettei mitään niin epäpätevää saisi tuoda lapsen elämään enää, sillä lapsi oli jo kärsinyt tarpeeksi Gordinin aiheuttamasta olosuhteesta. Äiti painotti tarkkaan, että MediVidan palveluja ei kunnan pitäisi ikinä käyttää, vaan kunnan pitäisi opetella katsomaan tarkkaan millaista palvelua on saanut MediVidalta aiemmin. Lapsia tulisi suojella MediVidan lastensuojelupalveluilta.

Silloin kun palvelun tarjoaja ei korjaa virheitään, se ei korjaa virheitään ja sellaista palvelua ei pidä ostaa. Kuka menee syömään uudelleen ravintolaan, jossa saa palaneen pihvin, eikä saa uutta tilalle ja joutuu vielä moisesta maksamaan, varsinkin jos ravintolan henkilökunta pakottaa vielä pihvin väkisin syömään?

Gordinilla itsellään on lapsia. Hän on äiti. Hän on eronnut äiti. Silti hän ei ymmärrä, miten törkeä teko on äitiä kohtaan väittää äitiä itsetuhoiseksi, kun tämä tätä ei ole. Mitähän Gordinin lapset ajattelisivat äidistään, jos saisivat tietää, että heidän äitinsä mustamaalasi valheella toisen äidin ja haavoitti näin erityisesti pientä lasta ja tämän äitiä. Mitähän hänen lapset ajattelevat siitä, kun heidän äitinsä takia menettivät eräs lapsi ja äiti vuosiksi normaalin elämän. Millaisena he pitävät äitiä, joka jättäisi itsetuhoisen yksin itsetuhoisuuteensa ja joka antaisi pienen lapsen äidin vaikka kuolla, koska tukemisesta ei hänelle makseta ja jos ei makseta ei hänen mielestään tarvitse välittää. Mitä lapst ajatellevat äideistä, jotka eivät korjaa virheitään ja osaa pyytää anteeksi.
​
Arvatkaa pyysikö perhetyöntekijä Ira Gordin ikinä anteeksi äidiltä tai lapselta?

---