Vallan olevaisuutta pohtiessani, havaitsen epätasapainon ihmisoikeuksissa. Miksi en havaitsisi, kun siitä on puhuttu vuosikymmeniä, koko elämäni ajan ja pitkään jo sitä ennen?
Vallan olevaisuutta pohtiessani olen havainnut epäkohtana yleisen kunnioituksen puutteen, joka esiintyy ihmisten välillä sosiaalisissa suhteissa. Ihmiset oikeuttavat mitä eriskummalisin perustein itselleen oikeuden halveksua, syyttää ja syyllistää toisiaan tukemisen sijaan.
Vaikka ihmissuhteiden ongelmallisuus selittääkin haastavan käytöksen, sille ei ole oikeutusta olemassa ja se ei ole kannattavaa, vaikka sosiaalipsykologian tutkimuksella sen syntymisen, haastavan toiminnallisuuden, syyt pystytäänkin ymmärretävästi selittämään.
Iltalehti tiedoitti sosiaalityöntekijän uhkaamisen tappamisella johtaneen viisikymppisen miehen puoleksi vuodeksi vankeuteen artikkelissaan: Isälle vankeutta - uhkasi tappaa huostaanottoa käsitelleen sosiaalityöntekijän.
Työntekijä oli tehnyt päätöksen huostaanotosta ja tapaamiskuluihin liittyviä päätöksiä. Mies ei soittanut työntekijälle suoraan, mutta uhkaukset välittyivät tälle. Hän oli sanonut, että "mikäli asia ei korjaannu, tulee luoti päähän".
Haastava käytös on sosiaalisesti hyväksymätön yksilön stressin purkautumisen muoto, joka kestollaan, toistuvuudellaan ja voimakkuudellaan aiheuttaa turvallisuusriskin henkilölle itselleen tai muille, tai käytöstä, joka vakavasti rajoittaa tavanomaista yhteisöllistä toimintaa. Kun vanhemmuus mitätöidään sosiaalitoimen toimesta, tuottaa tämä vanhemmalle stressihormooneja. Huostaanottoprosessi on erittäin rankkaa vanhemmalle, eivätkä vanhemmat saa tuona aikana mitään vanhemmuuden tukimuotoja, vaan joutuvat yksin pärjäämään elämänsä ehkä vaativimman olosuhteen edessä. Kokemus hyväksymättömyydestä on erittäin rankkaa kantaa yksinään, varsinkin kun kotiinpäin tehtyä yhteistyötä ei anneta.
Sosiaalityössä, jossa tulisi osata ennakoiden antaa lastensuojelullista tukea, ei osata antaa tätä vanhemmille, vaan tuki nähdään ainoastaan tarpeellisiksi lapsille. Lastensuojelu on nimeltäänkin lasten suojelua, eikä suinkaan perheen suojelua. Lastensuojelu ei siis koe olevansa vastuussa siitä, jos ajauttaa vanhemmat toiminnallaan kriisiin ja hylkää tuonne kriisiin ilman ammatillisestipätevää kriisitukea.
Haastava käytös voidaan nähdä stressinpurkautumisprosessina, jossa on neljä vaihetta:
Laukaisuvaihe
Laajenemisvaihe
Kriisivaihe
Selviytymisvaihe
Usein tarvitaan monia stressitekijöitä laukaisemaan haastava käytös. Tutkimukset ovat osoittaneet, että analysoimalla haastavaan käytökseen johtavan stressin syntyä ja prosessia voidaan ennakoida ja ehkäistä haastavan käytökseen johtavien tilanteiden kehittymistä. Tämä ei kuitenkaan kiinnosta lastensuojelua tahi oikeustuomioistuimiamme. Haastava käytös, joka nähdään normiemme vastaisena käytöksenä, on sosiaalitoimen ja oikeustuomioistuimen edessä pelkästään rikosoikeudellisessa mielessä tuomittavissa ja tuomittavaa, eikä siihen osata liittää näkemystä viranomaisen velvollisuudesta ennakoivalle työlle ehkäistä tällaisen mahdollistuminen.
Meidän kansalaisten, jotka emme nauti viranomaisen kaltaista 100%sta luottamusta siitä, että omaisimme tietämystä, tulisi ymmärtää, ettemme ole viranomaisten edessä samanlaisessa asemassa kuin he. Heillä on aivan erilainen oikeusturva kuin meillä. Laki on meille kaikille sama, mutta meillä ei ole oikeutta samoin kuin heillä turvautua lakiin, vaan he menevät aina meidän edelle. Siitäkin huolimatta, että he pitävät oletuksiaan ja luulojaan tietämyksenä.
On ymmärrettävää, että monet vanhemmat vihaavat lastensuojelua ja erityisesti juuri jotakuta sosiaalivirkailijaa. Viha on tunne, jonka suurin osa ihmisistä tunnistaa ja tunnustaa kokeneensa. Mitätöinti on kokemuksena niin raskas, että se voi vastareaktiona synnyttää vihaa. Viha on 95%:sti sekundääri tunne, jonka alla on käsittelemättömiä primäärejä tunteita, jotka ovat olleet liian raskaista kantaa. Viha tuntuu aluksi helpommalta tunteena ja huijaa ihmisen tuudittautumaan tuohon tunteeseen kokien oikeutuksen tälle, koska kokee joutuneensa epäoikeudenmukaisen kohtelun alle. Koska tukea ei anneta primäärien raskaiden tunteiden käsittelyyn, sosiaalitoimi itseasiassa aiheuttaa tuon heihin kohdistetun vihan syntymisen. Itse tuossa tunteessa eläminen on vanhemmille todella kuormittavaa, mutta sosiaalivirkailija välittämättä näistä vanhemmista, valittaa vain sitä, että on joutunut vihan kohteeksi. Jo tämän kuvion havaitseminen voi tehdä monet vihaiseksi. Jopa joku sosiaalivirkailija, joka todella välittää asiakkaistaan voi kokea vanhempien puolesta myötävihaa tämän takia.
Vihassa eläminen on todella stressaavaa ja se lopulta aiheuttaa ahdistusta ja synnyttää haastavaa käytöstä. Joku muuttuu epäsuorasti itsetuhoiseksi ja aloitta päihteiden väärinkäyttöputken tai sanoittaa kuolemantoiveitaan ja toinen sitten menee uhkaamaan väkivallalla vihan kohdettaan, jos tämä ei toimi sen eteen, että stressiä aiheuttava olosuhde korjataisiin ja kolmas ilmoittaa biologisena pelkoreaktiona halustaan paeta ja hyljätä lapsensa, koska ei kestä tilannetta. On tärkeää tietää, että kaikki nämä seikat ovat lastensuojelun ja oikeustuomioistuimen silmissä vain haastavaa käytöstä, joka tulee tuomita, sen sijaan, että se olisi olosuhteeseen reagointia, jonka edessä tulisi antaa tukea.
Viranomaiskoneistomme toimii kuin hirttolenkki. Kun he laittavat tuon lenkin kaulaasi, jos pyristelet sen vuoksi, se tiukkenee. Heillä ei ole edes tarkoituksena poistaa hirttolenkkiä, ennen kuin olet täysin rauhallinen. Mitään tukea rauhallisuudenkokemukselle ei sinulle tulla antamaan, vaan sinun on löydettävä sisäinen rauhasi ulkopuolisista tekijöistä ja olosuhteista huolimatta itsenäisesti yksin. Jos et tätä hyväksy ja rimpuilet, hirttolenkki tiukkenee.
Toimintaa voisi verrata pahamaineisiin vankiloihin, joissa haastavasti käyttäytyvät vaaralliset vangit laitetaan pieneen erityshuoneeseen kädet sidottuina niin, että vain sormia voi liikuttaa ja päähän laitetaan päähine, joka estää näkemisen ja itsensä satuttamisen ja pään liikuttamisen. Tuossa tilassa pidetään niin pitkään, kuin koetaan sen olevan tarpeen ja vangin ajantaju katoaa. Häntä pidetään siellä niin kauan, kuin hän pyristelee olosuhdettaan vastaan ja vähän siihen päällekin.
Vaikka sosiaalitoimi toimisi vastoin perus- ja ihmisoikeuksiasi ja ilman asianmukaista tutkintaa päättäisi leimata sinut vaaralliseksi vanhemmaksi, päättäisi kiirellisesti sijoittaa lapsesi, pyytäisi poliisin virka-avuksi, jotta saisi leiman mahdollisimman painokkaasti esille elinympäristössäsikin, sinulla ei ole oikeutta vastustaa tätä tuossa hetkessä. Viranomaisella on oikeus ihmisoikeussopimusten vastaisesti koskea perhe-elämäänne ja pyytää tähän poliisin tukea ja osoittaa näin epäkunnioitusta perhe-elämäänne kohtaan. Sinulla ei ole oikeutta vastustaa tätä ja sinulla ei ole oikeutta poliisin tukeen kotirauhasi turvaamiseksi.
Lastensuojelun viranomaisella on oikeus loukata kotirauhaasi jopa luuloihin perustuvan huolen varassa ja lastensuojelulla on oikeus pyytää virka-apua poliisilta tähän. Poliisin tehtävä on kyseenalaistamatta antaa tuo virka-apu lastensuojelulle. Sinulla ei ole oikeutta vastustaa viranomaista. Sinulla on näennäinen oikeus valittaa viranomaisen toimesta hallinto-oikeuteen, mutta tutkitusti 98% varmuudella jopa oikeustuomioistuimet oikeuttava kotirauhan rikkomisen ja perhe-elämään kohdistetun kunnianloukkauksen viranomaiselle pelkän luulolle perustuvan huolen varassa.
Jos lastensuojelu pyytää virka-apua sinun kyydittämiseen psykiatriseen pakkohoitoon poliisilta, poliisin tulee antaa lastensuojelulle, jolla ei ole ammatillista pätevyyttä määrittää sinun psyykkistä vointia, kyseenalaistamatta tuo virka-apu. Sinulla ei ole oikeutta vastustaa viranomaista ja ainut toivosi on, että psykiatrinen lääkäri tekee kliinisen tutkimuksen eikä usko suoraan lastensuojeluviranomaiseen. Jos vastustat, tiukennat hirttolenkkiäsi ja voit jopa joutua vastustamisesta kolmeksi päiväksi tutkinnallisista syistä pakkohoitoon rauhoittavien lääkkeiden höystämänä.
Edelliset varmasti aiheuttaa vihantunteita monessa, mutta se ei kaikessa ymmärrettävyydessään oikeuta haastavaan käytökseen. Viranomaiskoneistossa kukaan ei tule olosuhteista johtuvan haastavan käytöksen kohdalla antamaan oikeutuksen käydä armosta ja osoita ymmärtämistä. Sinut tullaan vain tuomitsemaan ja hirttolenkki kiristyy kiristymistään. Sinut tullaan näkemään vain vaarallisena, eikä suinkaan potentiaalisena tukea tarvitsevana. Viranomaiskoneiston mielestä sinua tulee vain rangaista ja sinut tulee saada ymmärtämään, että vaikka kuinka aivokemiasi saa sinut toimimaan kummallisesti, olet vastuussa toimistasi yksin ja olet yhteisön ulkopuolelle mitätöitäväksi jätettävissä, vaikka reagoisitkin mitätöintiin. Sinut nähdään vaarallisena ja kun sinut nähdään vaarallisena, sinun tulee tämä hyväksyä, kunnes sinuun luotetaan.
Jopa oikeuspsykiatrian johtavat lääkärit suhtautuvat viranomaisten toimintaan välinpitämöttämästi ja toteavat, että koska me emme ole viranomaisia, ei meillä ole samoja ihmisoikeuksia kuin viranomaisilla, vaan meidän tehtävä on alistua heidän luulojen, epäilysten ja huolien edessä vastaanottamaan kaikki se mitä he päättävätkään tehdä. Meidän tehtävä on pysyä paikoillaan, olla hiljaa ja tehdä kaikkemme, ettei hirttolenkki kaulassamme kiristy.
Edellisen huomioiminen varmasti aiheuttaa vihankokemuksen, mutta siitä huolimatta ei kannata pyristellä, sillä se vain kiristää viranomaiskoneiston kaulaasi asettamaa hirttolenkkiä. Hämmennyksesi, surusi, pelkosi ja muut stressiä aiheuttavat tunnekokemuksesi, ovat viranomaiskoneistolle yhdentekevää. He eivät halua tukea sinua ja antaa sinulle oikeutta aitoon vuorovaikutussuhteeseen ja auttaa sinua ylitse kriisisi. Heitä kiinnostaa ainoastaan rimpuiletko hirttolenkissäsi, vai alistutko viranomaisen tahtoon.
Suomessa epätasa-arvo viranomaisen ja tavallisen kansan välillä on valtava kuilu. Meille on luotu myytti mahtavasta tukemisen kulttuurista, koska viranomaiskoneistoon syydetään paljon rahaa. Viranomaiskoneisto ylläpitää omaa korkeaa asemaansa tavallisen kansan kustannuksella kuitenkin todellisen tukemisen sijaan. Raha menee viranomaisten taskuun, eikä suinkaan tuen kohteille. Tästä hyvä esimerkki ovat esimerkiksi sairaat, jotka saavat pienen korvauksen siitä, että monet viranomaiset saavat heidän sairastamisestaan ja sen asian käsittelystä palkkansa. Tuota korvausta kutsutaan sosiaalitueksi. Kohtaloonsa syytön sairas, joutuu hyväksymään kohtalonsa ja samalla muut tienaavat hänen kohtalollaan ja elävät leveää elämää. Sairaan tehtävä on kunnioittaa näitä viranomaisia, sillä ilman heitä, sairailla ei olisi sitä pientäkään korvausta.
Sairasta kuuluu syyttää siitä, kuinka kalliiksi hän tulee veronmaksajille, koska viranomaiset ovat kalliita.
Kivun summa ei ole sama meillä kaikilla ja tukikaan ei ole itsestään selvyys, vaan sen eteen on sairaanakin taisteltava.
En suosittele haastavaa käytöstä tai vihantunteessa elämistä. Vaikka olisitkin väkivallan uhri, lastensuojelun mitätöimä vanhempi, lastensuojelun hylkäämä vanhempi tai laitokseen heitteillejättämä lapsi, kukaan ei tule ikinä ymmärtämään haastavaa käytöstäsi viranomaiskoneistoa kohtaan. Viranomainen on omainen vain viralleen ja muille viranomaisille, eikä suinkaan sinulle. Sinä et kuulu heihin. Olit alunperin jo ulkopuolinen, mutta kun huomasit mitätöinnin kohteeksi jouduttuasi tämän ja aloit kärsimään tästä ja sisälläsi huutaa vaatimus saada elää ilman kärsimystä, et ole oikeutettu vaatimaan oikeutta päästä tuohon sisäpiiriin, koska et ole viranomainen. On turhaa pyristellä, sillä hirttolenkki tiukkenee vain.
Sen sijaan suosittelen perisuomalaista melankoliaa ja luovuttamista. Alistuminen ei suinkaan ole mukavaa mitätöinnin eli väkivallan edessä, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei kannata toivoa muutosta tässä aikakaudessa johonkin sellaiseen, mikä ei tule muuttumaan vuosikymmeniin, sillä jos haet muutosta, vastustat viranomaista ja hirttolenkkisi tiukkenee.
Et omaa taikasauvaa, jolla muutat olevan. Kaikea mitä sanot ja teet saa viranomainen käyttää vapaasti sinua vastaan, kun hän lähtee syyllistämään sinua.
Väkivallan uhrin on helpointa koettaa muuttaa omaa toimintaansa muita kohtaan sen sijaan, että koettaisi muuttaa väkivaltaista viranomaiskoneistoa. Hirttolenkin asettanutta on turha neuvoa kertoen, että mitätöinnillä tehty uhkaus jatkaa mitätöintiä, on väkivaltaa, sillä he eivät välitä. He näkevät tämän heidän vastustamisena ja rimpuiluna lenkissä ja lenkkisi tiukkenee. Sinun on helpompi muuttaa toimintaasi ja lopettaa rimpuilu, alistua väkivallan edessä.
Vaikeinta on muuttaa väkivallan uhrina se miten kohtelet itseäsi, vaikka ulospäin kykenisitkin vahvana toimimaan rimpuilematta viranomaisten edessä. On hyvin vaikeaa havaita, kuinka elämä muuttuu onnellisesta onnettomaksi, koska sisäinen tunnemaailma, jonka kohdistat itseesi, vie sinulta onnen. Ulkoiset olosuhteesi vaikuttavat tunteisiisi vieden sinulta kokemuksen, ettet ole oikeutettu tai kykenevä onneen.
Kun havaitset tämän, et ole oikeutettu rimpuiluun, sillä viranomainen on oikeutettu viemään sinulta onnen.
Sosiaalitoimi ei ole kiinnostunut onnellisuudestasi muussa mielessä kuin vain siinä mielessä, että jos olet onneton, et saa lastasi takaisin. He eivät ymmärrä, että onnettomuutesi on reaktio lapsen menettämiseen. He näkevät onnettomuutesi luonteenpiirteenäsi, persoonallisuuteesi liittyvänä tai mielisairautena ja sinut vaarallisena lapselle. Heitä ei kiinnosta tukea sitä, että olisit onnellinen vaan sinun arviointisi ja moninaisten tulkintojensa esittely arvioinnistasi. Ja ketään ei kiinnosta mitä itse ajattelet tai mitä ajattelee lapsi. Tätä vastaan ei kannata pyristellä, sillä hirttolenkki kiristyy tuolloin.
On ilmiselvää, ettei ketään saa uhkailla tappamisella. Siitä joutuu vankilaan miettimään sanojaan ja sitä tarkoittiko todella sanojaan, vai oliko kyse huonosti sanoitetusta avunpyynnöstä pahanolon poistamiseksi. Oli niin tai näin, ketään ei kiinnosta. Ketään ei saa tappaa ja ketään ei saa uhkailla tappamisella. Meillä ei ole oikeutta kohditaa väkivaltaa toisiimme, olisimme sitten millaisissa olosuhteissa tahansa. En suosittele edes kertomaan, että haaveilee sosiaalivirkaijan kuolemasta, vaikka on tutkittu tämäkin joissan näkökulmissa ihan normaaliksi vaikeiden asioiden ja tunteiden hetkittäiseksi käsittelyksi. Sinut tulkitaan varaalliseksi, hulluksi ja pahaksi, sen sijaan että mietittäisiin kuinka aivosi reagoivat vakavaan kuormittumiseen ja miten olotilaasi voisi parantaa.
Vain viranomainen saa kohdistaa väkivaltaa niin paljon kuin huvittaa, kunhan kysyy työtoverilta työryhmässä sopivan fraasin perusteluksi toiminnalleen ja luulolle perustuva huoli on riittävä perustelu heille, kunhan kirjoitusasussa käytetään paljon vieraskielisiä hienoja sivistussanoja ja huolia kirjataan mahdollisimman pitkä lista peräjälkeen. Hyvä on yhdistää huolet epäloogisin aasinsilloin, niin tämä saa muut viranomaiset uskomaan järkevään ajatusketjutukseen.
On tärkeää ymmärtää, että meillä on vain näennäinen oikeus valittaa sosiaalitoimen virheistä mm. muistuttamalla ja/tai kantelemalla tai valittamalla hallinto-oikeuteen. Tuo on luotu illuusioksi meille siitä, että meilläkin olisi oikeuksia, jotta viranomaiskoneisto nauttisi luulolle perustuvaa luottamusta. Kuitenkin on muistettava, että jos valitat lastensuojelun toiminnasta, hirttolenkkisi kiristyy.
Hyvä esimerkki on Helsingin Vuosaaren vs. sos. Laura Laine, joka mitään tutkimatta väitti luuloa ja uskomusta tietämykseksi ja mustamaalasi asenteellisena hyvän äidin. Kun äiti valitti tästä ja muutenkin sarkastisesta, syyllistävästä ja mitätöivästä Laineen käytöksestä häntä kohtaan, Laine otti käyttöönsä sen helpoimman hirttolenkin kiristämiskeinon ilmoittaen, että äiti on yhteistyökyvytön, kuormittaa lastensuojelua valituksillaan ja on näin ollen vaaraksi lapsen lastensuojeluasiakkuuden totetumiselle. Äidin pyristely lastensuojelun kohdistaman väkivallan edessä oikeutti Laineen mielestään kohdistamaan äitiä kohtaan lisää väkivaltaa mitätöinnillä. Koska Laine on viranomainen tuomari vahvisti viranomaisena Laineen näkemyksen tutkimatta ollenkaan Laineen toimintaa todeten oikeudessa: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan." Lapsi menetti tuossa huoltopäätöksessä seitsenvuotiaana 11:sta vuodeksi oikeuden tavata äitiään muutoin kuin valvotusti kaksi tuntia kuukaudessa. Tuomarin mielestä lapsi ei ollut oikeutettu edes tapaamisten laajentamiseen ajan kuluessa. Äiti joutui maksamaan 10 000 euroa saadakseen muutoksen huoltotuomioon eli saadakseen lapselle oikeuden äitiinsä edes enenevässä määrässä, koska käräjäoikeuden tuomari velvoitti äidin tähän eli halusi viranomaiskoneiston tienaavan lapsen tilanteella.
Lastensuojelua on miltei mahdotonta saada oikeuden eteen kunnianloukkauksesta, kotirauhan häirinnästä jne. vaikka rikosnimikkeet täyttyisivät selkeästi heidän toiminnassaan. Jopa väärä todistus valan alla mitätöidään tekona todeten lastensuojelun unohtaneen mikä oli totta. Lastensuojelun johto ei välitä vaikka alaiset valehtelisivat oikeudessa ja johto itse on valmis valehtelemaan oikeudessa omaneduntavoittelussaan.
Helsingissä jopa lastensuojelun johtaja Nummikoski kirjoittaa viralliseen asiakirjaan pitävänsä luulossa elämistä tietämyksenä.
Täällä mieron tiellä varoitan vaarastasi ajatutua käyttäytymään haastavasti, jos olet lastensuojelun asiakas tai asiakkaan vanhempi. Siihen ei ole olemassa mitään tukimuotoja, vaikka tutkitusti tämän voisi jopa estää tuen keinoin. Lastensuojelun pyrkimys on saada sinut käyttäytymään haastavasti, sillä lapsibisneksellä tienaa koko viranomaiskoneisto kuten he tienaavat sairailla ja vammaisillakin. Suomi on pudonnut puusta pääedellä ja käyttäytyy kohdettaan provosoiden kuin rajaton teini hakien omaa etuaan.
Sen sijaan, että annat stressin laueta haastavalla käytöksellä tee kaikkesi löytääksesi sinulle sopivat keinot stressin hallintaan. Meillä on olemassa myös valtakunnallinen kriisipuhelin jonne voi soittaa ja josta voi hakea tukea. Puhelimeen voi soittaa nimettömästi. He eivät voi poistaa ongelmaasi ja olosuhdetta, joka aiheuttaa pahoinvointisi, mutta he voivat antaa akuuttia kriisitukea, kun tekee mieli toimia haastavasti, sanoittaa haastavia ajatuksia ja sisäinen hätähuuto on täysillä kärsimyksemme vuoksi. He auttavat sinua jaksamaan olemaan viranomaskoneiston hyväksikäytön kohde. Pitäähän palloon, jota pompotellaan aina välillä pumpata lisää ilmaa. Vanhat tennispallon tosin heitetään mäkeen ja golfpalloja katoilee jatkuvasti.
Lastensuojelun kanssa ei kannata tehdä kriisissä yhteistyötä, sillä hirttolenkkisi vain kiristyy. On parempi piillottaa pahoinvointi heiltä ja alistua. Tätä ei voi kutsua yhteistyöksi, vaan se on puhtaasti alistumista toisen tahtoon. Älä kuitenkaan lakaise pahoinvointiasi ja stressiäsi tästä matonalle itseltäsi, sillä jos et pidä itsestäsi huolta, voi kantamasi kuormittava stressi laueta haastavana käytöksenä väärässä paikassa väärään aikaan ja sinut tullaan tuomitsemaan hirttosilmukan kiristämiseen. Vastuu sinun tukemisessasi ei ole lastensuojelulla, vaikka laki velvoittaa heidät tähän. Laki on vain näennäisesti kirjoitettu, jotta luottaisimme lastensuojeluun, jota kukaan ei valvo. Sinulla on vastuu olla tekemättä mitään, sillä kaiken voi luokitella haastavaksi käytökseksi. Sanan avulla voi kääntää hyvän teon itse pahuuden työksi toimintaasi arvioitsevalle.
Helsinkiläisäiti kysyi asianajaltaan ennen hovioikeuden valitusoikeudenkäyntiä huollosta miten hän voisi myötävaikuttaa siihen, että saisi ihmisoikeutensa takaisin. Asianajaja vastasi:
"Älä tee mitään."
Äidillä meni puolitoistavuotta sen ymmärtämiseen, että kun viedään perus- ja ihmisoikeudet, se todella tarkoittaa, että ne on viety ja silloin ei ole oikeutta mihinkään. Jos vastustaa ihmisoikeusrikosta, jonka viranomainen on toteuttanut, viranomaiskoneisto tiukentaa hirttolenkkiä todeten:
"Vastustat viranomaista, olet vaarallinen lapselle (koneistollemme)"
Lue myös:
Isälle vankeutta - uhkasi tappaa huostaanottoa käsitelleen sosiaalityöntekijän (17.10.2016):
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101722473168_uu.shtml
Haastava käytös (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haastava_k%C3%A4yt%C3%B6s
Stressi (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stressi
Viha (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viha
Stressi kuuluu elämään (mieli):
http://www.mielenterveysseura.fi/…/stressi-kuuluu-el%C3%A4m…
Stressinhallinta (Hidasta elämää):
http://hidastaelamaa.fi/avainsanat/stressinhallinta/
Vinkkejä stressin ja kielteisten tunteiden hallintaan (Sydän.fi):
http://www.sydan.fi/…/vinkkeja-stressin-ja-kielteisten-tunt…
Vallan olevaisuutta pohtiessani olen havainnut epäkohtana yleisen kunnioituksen puutteen, joka esiintyy ihmisten välillä sosiaalisissa suhteissa. Ihmiset oikeuttavat mitä eriskummalisin perustein itselleen oikeuden halveksua, syyttää ja syyllistää toisiaan tukemisen sijaan.
Vaikka ihmissuhteiden ongelmallisuus selittääkin haastavan käytöksen, sille ei ole oikeutusta olemassa ja se ei ole kannattavaa, vaikka sosiaalipsykologian tutkimuksella sen syntymisen, haastavan toiminnallisuuden, syyt pystytäänkin ymmärretävästi selittämään.
Iltalehti tiedoitti sosiaalityöntekijän uhkaamisen tappamisella johtaneen viisikymppisen miehen puoleksi vuodeksi vankeuteen artikkelissaan: Isälle vankeutta - uhkasi tappaa huostaanottoa käsitelleen sosiaalityöntekijän.
Työntekijä oli tehnyt päätöksen huostaanotosta ja tapaamiskuluihin liittyviä päätöksiä. Mies ei soittanut työntekijälle suoraan, mutta uhkaukset välittyivät tälle. Hän oli sanonut, että "mikäli asia ei korjaannu, tulee luoti päähän".
Haastava käytös on sosiaalisesti hyväksymätön yksilön stressin purkautumisen muoto, joka kestollaan, toistuvuudellaan ja voimakkuudellaan aiheuttaa turvallisuusriskin henkilölle itselleen tai muille, tai käytöstä, joka vakavasti rajoittaa tavanomaista yhteisöllistä toimintaa. Kun vanhemmuus mitätöidään sosiaalitoimen toimesta, tuottaa tämä vanhemmalle stressihormooneja. Huostaanottoprosessi on erittäin rankkaa vanhemmalle, eivätkä vanhemmat saa tuona aikana mitään vanhemmuuden tukimuotoja, vaan joutuvat yksin pärjäämään elämänsä ehkä vaativimman olosuhteen edessä. Kokemus hyväksymättömyydestä on erittäin rankkaa kantaa yksinään, varsinkin kun kotiinpäin tehtyä yhteistyötä ei anneta.
Sosiaalityössä, jossa tulisi osata ennakoiden antaa lastensuojelullista tukea, ei osata antaa tätä vanhemmille, vaan tuki nähdään ainoastaan tarpeellisiksi lapsille. Lastensuojelu on nimeltäänkin lasten suojelua, eikä suinkaan perheen suojelua. Lastensuojelu ei siis koe olevansa vastuussa siitä, jos ajauttaa vanhemmat toiminnallaan kriisiin ja hylkää tuonne kriisiin ilman ammatillisestipätevää kriisitukea.
Haastava käytös voidaan nähdä stressinpurkautumisprosessina, jossa on neljä vaihetta:
Laukaisuvaihe
Laajenemisvaihe
Kriisivaihe
Selviytymisvaihe
Usein tarvitaan monia stressitekijöitä laukaisemaan haastava käytös. Tutkimukset ovat osoittaneet, että analysoimalla haastavaan käytökseen johtavan stressin syntyä ja prosessia voidaan ennakoida ja ehkäistä haastavan käytökseen johtavien tilanteiden kehittymistä. Tämä ei kuitenkaan kiinnosta lastensuojelua tahi oikeustuomioistuimiamme. Haastava käytös, joka nähdään normiemme vastaisena käytöksenä, on sosiaalitoimen ja oikeustuomioistuimen edessä pelkästään rikosoikeudellisessa mielessä tuomittavissa ja tuomittavaa, eikä siihen osata liittää näkemystä viranomaisen velvollisuudesta ennakoivalle työlle ehkäistä tällaisen mahdollistuminen.
Meidän kansalaisten, jotka emme nauti viranomaisen kaltaista 100%sta luottamusta siitä, että omaisimme tietämystä, tulisi ymmärtää, ettemme ole viranomaisten edessä samanlaisessa asemassa kuin he. Heillä on aivan erilainen oikeusturva kuin meillä. Laki on meille kaikille sama, mutta meillä ei ole oikeutta samoin kuin heillä turvautua lakiin, vaan he menevät aina meidän edelle. Siitäkin huolimatta, että he pitävät oletuksiaan ja luulojaan tietämyksenä.
On ymmärrettävää, että monet vanhemmat vihaavat lastensuojelua ja erityisesti juuri jotakuta sosiaalivirkailijaa. Viha on tunne, jonka suurin osa ihmisistä tunnistaa ja tunnustaa kokeneensa. Mitätöinti on kokemuksena niin raskas, että se voi vastareaktiona synnyttää vihaa. Viha on 95%:sti sekundääri tunne, jonka alla on käsittelemättömiä primäärejä tunteita, jotka ovat olleet liian raskaista kantaa. Viha tuntuu aluksi helpommalta tunteena ja huijaa ihmisen tuudittautumaan tuohon tunteeseen kokien oikeutuksen tälle, koska kokee joutuneensa epäoikeudenmukaisen kohtelun alle. Koska tukea ei anneta primäärien raskaiden tunteiden käsittelyyn, sosiaalitoimi itseasiassa aiheuttaa tuon heihin kohdistetun vihan syntymisen. Itse tuossa tunteessa eläminen on vanhemmille todella kuormittavaa, mutta sosiaalivirkailija välittämättä näistä vanhemmista, valittaa vain sitä, että on joutunut vihan kohteeksi. Jo tämän kuvion havaitseminen voi tehdä monet vihaiseksi. Jopa joku sosiaalivirkailija, joka todella välittää asiakkaistaan voi kokea vanhempien puolesta myötävihaa tämän takia.
Vihassa eläminen on todella stressaavaa ja se lopulta aiheuttaa ahdistusta ja synnyttää haastavaa käytöstä. Joku muuttuu epäsuorasti itsetuhoiseksi ja aloitta päihteiden väärinkäyttöputken tai sanoittaa kuolemantoiveitaan ja toinen sitten menee uhkaamaan väkivallalla vihan kohdettaan, jos tämä ei toimi sen eteen, että stressiä aiheuttava olosuhde korjataisiin ja kolmas ilmoittaa biologisena pelkoreaktiona halustaan paeta ja hyljätä lapsensa, koska ei kestä tilannetta. On tärkeää tietää, että kaikki nämä seikat ovat lastensuojelun ja oikeustuomioistuimen silmissä vain haastavaa käytöstä, joka tulee tuomita, sen sijaan, että se olisi olosuhteeseen reagointia, jonka edessä tulisi antaa tukea.
Viranomaiskoneistomme toimii kuin hirttolenkki. Kun he laittavat tuon lenkin kaulaasi, jos pyristelet sen vuoksi, se tiukkenee. Heillä ei ole edes tarkoituksena poistaa hirttolenkkiä, ennen kuin olet täysin rauhallinen. Mitään tukea rauhallisuudenkokemukselle ei sinulle tulla antamaan, vaan sinun on löydettävä sisäinen rauhasi ulkopuolisista tekijöistä ja olosuhteista huolimatta itsenäisesti yksin. Jos et tätä hyväksy ja rimpuilet, hirttolenkki tiukkenee.
Toimintaa voisi verrata pahamaineisiin vankiloihin, joissa haastavasti käyttäytyvät vaaralliset vangit laitetaan pieneen erityshuoneeseen kädet sidottuina niin, että vain sormia voi liikuttaa ja päähän laitetaan päähine, joka estää näkemisen ja itsensä satuttamisen ja pään liikuttamisen. Tuossa tilassa pidetään niin pitkään, kuin koetaan sen olevan tarpeen ja vangin ajantaju katoaa. Häntä pidetään siellä niin kauan, kuin hän pyristelee olosuhdettaan vastaan ja vähän siihen päällekin.
Vaikka sosiaalitoimi toimisi vastoin perus- ja ihmisoikeuksiasi ja ilman asianmukaista tutkintaa päättäisi leimata sinut vaaralliseksi vanhemmaksi, päättäisi kiirellisesti sijoittaa lapsesi, pyytäisi poliisin virka-avuksi, jotta saisi leiman mahdollisimman painokkaasti esille elinympäristössäsikin, sinulla ei ole oikeutta vastustaa tätä tuossa hetkessä. Viranomaisella on oikeus ihmisoikeussopimusten vastaisesti koskea perhe-elämäänne ja pyytää tähän poliisin tukea ja osoittaa näin epäkunnioitusta perhe-elämäänne kohtaan. Sinulla ei ole oikeutta vastustaa tätä ja sinulla ei ole oikeutta poliisin tukeen kotirauhasi turvaamiseksi.
Lastensuojelun viranomaisella on oikeus loukata kotirauhaasi jopa luuloihin perustuvan huolen varassa ja lastensuojelulla on oikeus pyytää virka-apua poliisilta tähän. Poliisin tehtävä on kyseenalaistamatta antaa tuo virka-apu lastensuojelulle. Sinulla ei ole oikeutta vastustaa viranomaista. Sinulla on näennäinen oikeus valittaa viranomaisen toimesta hallinto-oikeuteen, mutta tutkitusti 98% varmuudella jopa oikeustuomioistuimet oikeuttava kotirauhan rikkomisen ja perhe-elämään kohdistetun kunnianloukkauksen viranomaiselle pelkän luulolle perustuvan huolen varassa.
Jos lastensuojelu pyytää virka-apua sinun kyydittämiseen psykiatriseen pakkohoitoon poliisilta, poliisin tulee antaa lastensuojelulle, jolla ei ole ammatillista pätevyyttä määrittää sinun psyykkistä vointia, kyseenalaistamatta tuo virka-apu. Sinulla ei ole oikeutta vastustaa viranomaista ja ainut toivosi on, että psykiatrinen lääkäri tekee kliinisen tutkimuksen eikä usko suoraan lastensuojeluviranomaiseen. Jos vastustat, tiukennat hirttolenkkiäsi ja voit jopa joutua vastustamisesta kolmeksi päiväksi tutkinnallisista syistä pakkohoitoon rauhoittavien lääkkeiden höystämänä.
Edelliset varmasti aiheuttaa vihantunteita monessa, mutta se ei kaikessa ymmärrettävyydessään oikeuta haastavaan käytökseen. Viranomaiskoneistossa kukaan ei tule olosuhteista johtuvan haastavan käytöksen kohdalla antamaan oikeutuksen käydä armosta ja osoita ymmärtämistä. Sinut tullaan vain tuomitsemaan ja hirttolenkki kiristyy kiristymistään. Sinut tullaan näkemään vain vaarallisena, eikä suinkaan potentiaalisena tukea tarvitsevana. Viranomaiskoneiston mielestä sinua tulee vain rangaista ja sinut tulee saada ymmärtämään, että vaikka kuinka aivokemiasi saa sinut toimimaan kummallisesti, olet vastuussa toimistasi yksin ja olet yhteisön ulkopuolelle mitätöitäväksi jätettävissä, vaikka reagoisitkin mitätöintiin. Sinut nähdään vaarallisena ja kun sinut nähdään vaarallisena, sinun tulee tämä hyväksyä, kunnes sinuun luotetaan.
Jopa oikeuspsykiatrian johtavat lääkärit suhtautuvat viranomaisten toimintaan välinpitämöttämästi ja toteavat, että koska me emme ole viranomaisia, ei meillä ole samoja ihmisoikeuksia kuin viranomaisilla, vaan meidän tehtävä on alistua heidän luulojen, epäilysten ja huolien edessä vastaanottamaan kaikki se mitä he päättävätkään tehdä. Meidän tehtävä on pysyä paikoillaan, olla hiljaa ja tehdä kaikkemme, ettei hirttolenkki kaulassamme kiristy.
Edellisen huomioiminen varmasti aiheuttaa vihankokemuksen, mutta siitä huolimatta ei kannata pyristellä, sillä se vain kiristää viranomaiskoneiston kaulaasi asettamaa hirttolenkkiä. Hämmennyksesi, surusi, pelkosi ja muut stressiä aiheuttavat tunnekokemuksesi, ovat viranomaiskoneistolle yhdentekevää. He eivät halua tukea sinua ja antaa sinulle oikeutta aitoon vuorovaikutussuhteeseen ja auttaa sinua ylitse kriisisi. Heitä kiinnostaa ainoastaan rimpuiletko hirttolenkissäsi, vai alistutko viranomaisen tahtoon.
Suomessa epätasa-arvo viranomaisen ja tavallisen kansan välillä on valtava kuilu. Meille on luotu myytti mahtavasta tukemisen kulttuurista, koska viranomaiskoneistoon syydetään paljon rahaa. Viranomaiskoneisto ylläpitää omaa korkeaa asemaansa tavallisen kansan kustannuksella kuitenkin todellisen tukemisen sijaan. Raha menee viranomaisten taskuun, eikä suinkaan tuen kohteille. Tästä hyvä esimerkki ovat esimerkiksi sairaat, jotka saavat pienen korvauksen siitä, että monet viranomaiset saavat heidän sairastamisestaan ja sen asian käsittelystä palkkansa. Tuota korvausta kutsutaan sosiaalitueksi. Kohtaloonsa syytön sairas, joutuu hyväksymään kohtalonsa ja samalla muut tienaavat hänen kohtalollaan ja elävät leveää elämää. Sairaan tehtävä on kunnioittaa näitä viranomaisia, sillä ilman heitä, sairailla ei olisi sitä pientäkään korvausta.
Sairasta kuuluu syyttää siitä, kuinka kalliiksi hän tulee veronmaksajille, koska viranomaiset ovat kalliita.
Kivun summa ei ole sama meillä kaikilla ja tukikaan ei ole itsestään selvyys, vaan sen eteen on sairaanakin taisteltava.
En suosittele haastavaa käytöstä tai vihantunteessa elämistä. Vaikka olisitkin väkivallan uhri, lastensuojelun mitätöimä vanhempi, lastensuojelun hylkäämä vanhempi tai laitokseen heitteillejättämä lapsi, kukaan ei tule ikinä ymmärtämään haastavaa käytöstäsi viranomaiskoneistoa kohtaan. Viranomainen on omainen vain viralleen ja muille viranomaisille, eikä suinkaan sinulle. Sinä et kuulu heihin. Olit alunperin jo ulkopuolinen, mutta kun huomasit mitätöinnin kohteeksi jouduttuasi tämän ja aloit kärsimään tästä ja sisälläsi huutaa vaatimus saada elää ilman kärsimystä, et ole oikeutettu vaatimaan oikeutta päästä tuohon sisäpiiriin, koska et ole viranomainen. On turhaa pyristellä, sillä hirttolenkki tiukkenee vain.
Sen sijaan suosittelen perisuomalaista melankoliaa ja luovuttamista. Alistuminen ei suinkaan ole mukavaa mitätöinnin eli väkivallan edessä, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei kannata toivoa muutosta tässä aikakaudessa johonkin sellaiseen, mikä ei tule muuttumaan vuosikymmeniin, sillä jos haet muutosta, vastustat viranomaista ja hirttolenkkisi tiukkenee.
Et omaa taikasauvaa, jolla muutat olevan. Kaikea mitä sanot ja teet saa viranomainen käyttää vapaasti sinua vastaan, kun hän lähtee syyllistämään sinua.
Väkivallan uhrin on helpointa koettaa muuttaa omaa toimintaansa muita kohtaan sen sijaan, että koettaisi muuttaa väkivaltaista viranomaiskoneistoa. Hirttolenkin asettanutta on turha neuvoa kertoen, että mitätöinnillä tehty uhkaus jatkaa mitätöintiä, on väkivaltaa, sillä he eivät välitä. He näkevät tämän heidän vastustamisena ja rimpuiluna lenkissä ja lenkkisi tiukkenee. Sinun on helpompi muuttaa toimintaasi ja lopettaa rimpuilu, alistua väkivallan edessä.
Vaikeinta on muuttaa väkivallan uhrina se miten kohtelet itseäsi, vaikka ulospäin kykenisitkin vahvana toimimaan rimpuilematta viranomaisten edessä. On hyvin vaikeaa havaita, kuinka elämä muuttuu onnellisesta onnettomaksi, koska sisäinen tunnemaailma, jonka kohdistat itseesi, vie sinulta onnen. Ulkoiset olosuhteesi vaikuttavat tunteisiisi vieden sinulta kokemuksen, ettet ole oikeutettu tai kykenevä onneen.
Kun havaitset tämän, et ole oikeutettu rimpuiluun, sillä viranomainen on oikeutettu viemään sinulta onnen.
Sosiaalitoimi ei ole kiinnostunut onnellisuudestasi muussa mielessä kuin vain siinä mielessä, että jos olet onneton, et saa lastasi takaisin. He eivät ymmärrä, että onnettomuutesi on reaktio lapsen menettämiseen. He näkevät onnettomuutesi luonteenpiirteenäsi, persoonallisuuteesi liittyvänä tai mielisairautena ja sinut vaarallisena lapselle. Heitä ei kiinnosta tukea sitä, että olisit onnellinen vaan sinun arviointisi ja moninaisten tulkintojensa esittely arvioinnistasi. Ja ketään ei kiinnosta mitä itse ajattelet tai mitä ajattelee lapsi. Tätä vastaan ei kannata pyristellä, sillä hirttolenkki kiristyy tuolloin.
On ilmiselvää, ettei ketään saa uhkailla tappamisella. Siitä joutuu vankilaan miettimään sanojaan ja sitä tarkoittiko todella sanojaan, vai oliko kyse huonosti sanoitetusta avunpyynnöstä pahanolon poistamiseksi. Oli niin tai näin, ketään ei kiinnosta. Ketään ei saa tappaa ja ketään ei saa uhkailla tappamisella. Meillä ei ole oikeutta kohditaa väkivaltaa toisiimme, olisimme sitten millaisissa olosuhteissa tahansa. En suosittele edes kertomaan, että haaveilee sosiaalivirkaijan kuolemasta, vaikka on tutkittu tämäkin joissan näkökulmissa ihan normaaliksi vaikeiden asioiden ja tunteiden hetkittäiseksi käsittelyksi. Sinut tulkitaan varaalliseksi, hulluksi ja pahaksi, sen sijaan että mietittäisiin kuinka aivosi reagoivat vakavaan kuormittumiseen ja miten olotilaasi voisi parantaa.
Vain viranomainen saa kohdistaa väkivaltaa niin paljon kuin huvittaa, kunhan kysyy työtoverilta työryhmässä sopivan fraasin perusteluksi toiminnalleen ja luulolle perustuva huoli on riittävä perustelu heille, kunhan kirjoitusasussa käytetään paljon vieraskielisiä hienoja sivistussanoja ja huolia kirjataan mahdollisimman pitkä lista peräjälkeen. Hyvä on yhdistää huolet epäloogisin aasinsilloin, niin tämä saa muut viranomaiset uskomaan järkevään ajatusketjutukseen.
On tärkeää ymmärtää, että meillä on vain näennäinen oikeus valittaa sosiaalitoimen virheistä mm. muistuttamalla ja/tai kantelemalla tai valittamalla hallinto-oikeuteen. Tuo on luotu illuusioksi meille siitä, että meilläkin olisi oikeuksia, jotta viranomaiskoneisto nauttisi luulolle perustuvaa luottamusta. Kuitenkin on muistettava, että jos valitat lastensuojelun toiminnasta, hirttolenkkisi kiristyy.
Hyvä esimerkki on Helsingin Vuosaaren vs. sos. Laura Laine, joka mitään tutkimatta väitti luuloa ja uskomusta tietämykseksi ja mustamaalasi asenteellisena hyvän äidin. Kun äiti valitti tästä ja muutenkin sarkastisesta, syyllistävästä ja mitätöivästä Laineen käytöksestä häntä kohtaan, Laine otti käyttöönsä sen helpoimman hirttolenkin kiristämiskeinon ilmoittaen, että äiti on yhteistyökyvytön, kuormittaa lastensuojelua valituksillaan ja on näin ollen vaaraksi lapsen lastensuojeluasiakkuuden totetumiselle. Äidin pyristely lastensuojelun kohdistaman väkivallan edessä oikeutti Laineen mielestään kohdistamaan äitiä kohtaan lisää väkivaltaa mitätöinnillä. Koska Laine on viranomainen tuomari vahvisti viranomaisena Laineen näkemyksen tutkimatta ollenkaan Laineen toimintaa todeten oikeudessa: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan." Lapsi menetti tuossa huoltopäätöksessä seitsenvuotiaana 11:sta vuodeksi oikeuden tavata äitiään muutoin kuin valvotusti kaksi tuntia kuukaudessa. Tuomarin mielestä lapsi ei ollut oikeutettu edes tapaamisten laajentamiseen ajan kuluessa. Äiti joutui maksamaan 10 000 euroa saadakseen muutoksen huoltotuomioon eli saadakseen lapselle oikeuden äitiinsä edes enenevässä määrässä, koska käräjäoikeuden tuomari velvoitti äidin tähän eli halusi viranomaiskoneiston tienaavan lapsen tilanteella.
Lastensuojelua on miltei mahdotonta saada oikeuden eteen kunnianloukkauksesta, kotirauhan häirinnästä jne. vaikka rikosnimikkeet täyttyisivät selkeästi heidän toiminnassaan. Jopa väärä todistus valan alla mitätöidään tekona todeten lastensuojelun unohtaneen mikä oli totta. Lastensuojelun johto ei välitä vaikka alaiset valehtelisivat oikeudessa ja johto itse on valmis valehtelemaan oikeudessa omaneduntavoittelussaan.
Helsingissä jopa lastensuojelun johtaja Nummikoski kirjoittaa viralliseen asiakirjaan pitävänsä luulossa elämistä tietämyksenä.
Täällä mieron tiellä varoitan vaarastasi ajatutua käyttäytymään haastavasti, jos olet lastensuojelun asiakas tai asiakkaan vanhempi. Siihen ei ole olemassa mitään tukimuotoja, vaikka tutkitusti tämän voisi jopa estää tuen keinoin. Lastensuojelun pyrkimys on saada sinut käyttäytymään haastavasti, sillä lapsibisneksellä tienaa koko viranomaiskoneisto kuten he tienaavat sairailla ja vammaisillakin. Suomi on pudonnut puusta pääedellä ja käyttäytyy kohdettaan provosoiden kuin rajaton teini hakien omaa etuaan.
Sen sijaan, että annat stressin laueta haastavalla käytöksellä tee kaikkesi löytääksesi sinulle sopivat keinot stressin hallintaan. Meillä on olemassa myös valtakunnallinen kriisipuhelin jonne voi soittaa ja josta voi hakea tukea. Puhelimeen voi soittaa nimettömästi. He eivät voi poistaa ongelmaasi ja olosuhdetta, joka aiheuttaa pahoinvointisi, mutta he voivat antaa akuuttia kriisitukea, kun tekee mieli toimia haastavasti, sanoittaa haastavia ajatuksia ja sisäinen hätähuuto on täysillä kärsimyksemme vuoksi. He auttavat sinua jaksamaan olemaan viranomaskoneiston hyväksikäytön kohde. Pitäähän palloon, jota pompotellaan aina välillä pumpata lisää ilmaa. Vanhat tennispallon tosin heitetään mäkeen ja golfpalloja katoilee jatkuvasti.
Lastensuojelun kanssa ei kannata tehdä kriisissä yhteistyötä, sillä hirttolenkkisi vain kiristyy. On parempi piillottaa pahoinvointi heiltä ja alistua. Tätä ei voi kutsua yhteistyöksi, vaan se on puhtaasti alistumista toisen tahtoon. Älä kuitenkaan lakaise pahoinvointiasi ja stressiäsi tästä matonalle itseltäsi, sillä jos et pidä itsestäsi huolta, voi kantamasi kuormittava stressi laueta haastavana käytöksenä väärässä paikassa väärään aikaan ja sinut tullaan tuomitsemaan hirttosilmukan kiristämiseen. Vastuu sinun tukemisessasi ei ole lastensuojelulla, vaikka laki velvoittaa heidät tähän. Laki on vain näennäisesti kirjoitettu, jotta luottaisimme lastensuojeluun, jota kukaan ei valvo. Sinulla on vastuu olla tekemättä mitään, sillä kaiken voi luokitella haastavaksi käytökseksi. Sanan avulla voi kääntää hyvän teon itse pahuuden työksi toimintaasi arvioitsevalle.
Helsinkiläisäiti kysyi asianajaltaan ennen hovioikeuden valitusoikeudenkäyntiä huollosta miten hän voisi myötävaikuttaa siihen, että saisi ihmisoikeutensa takaisin. Asianajaja vastasi:
"Älä tee mitään."
Äidillä meni puolitoistavuotta sen ymmärtämiseen, että kun viedään perus- ja ihmisoikeudet, se todella tarkoittaa, että ne on viety ja silloin ei ole oikeutta mihinkään. Jos vastustaa ihmisoikeusrikosta, jonka viranomainen on toteuttanut, viranomaiskoneisto tiukentaa hirttolenkkiä todeten:
"Vastustat viranomaista, olet vaarallinen lapselle (koneistollemme)"
Lue myös:
Isälle vankeutta - uhkasi tappaa huostaanottoa käsitelleen sosiaalityöntekijän (17.10.2016):
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101722473168_uu.shtml
Haastava käytös (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haastava_k%C3%A4yt%C3%B6s
Stressi (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stressi
Viha (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viha
Stressi kuuluu elämään (mieli):
http://www.mielenterveysseura.fi/…/stressi-kuuluu-el%C3%A4m…
Stressinhallinta (Hidasta elämää):
http://hidastaelamaa.fi/avainsanat/stressinhallinta/
Vinkkejä stressin ja kielteisten tunteiden hallintaan (Sydän.fi):
http://www.sydan.fi/…/vinkkeja-stressin-ja-kielteisten-tunt…
RSS Feed
