Sitä väitetään, että äidit ovat vieraannuttajia. Kyllä isä voi ihan yhtä hyvin olla narsistinen hullu ja rinnalla voi sillä olla toinen hullu sekoilemassa myös. Ihan kuka vain voi taikoa vääristyneen kuvan ihmisestä muiden silmiin. Eriasia on purkaa tuo taika.
Kirjoitin pääsiäsiteemalla pääsiäisen aikaan helsinkiläisäidistä, jonka kohdalla lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen oli lähtenyt mukaan vieraannuttamisprosessiin heittäytymällä vieraannuttajaisän säälittävään tarinaan siitä, kuinka isä ei kestä, kun äiti on olemassa maailmassa ja tekee isästä lastensuojeluilmoituksia. Mustonen halusi, ettei lapsi tapaa äitiään, koska äiti teki lastensuojeluilmoituksia siitä kuinka isä vieraannuttaa äitiä ja lasta toisistaan ja kun äiti kertoo kuinka äitipuoli saa toiminnoillaan lapsen tahtomaan kuolemaansa. Mustonen halusi kostaa äidille.
Nyt on tilanne muuttunut hiukan menneestä ja lastensuojelussa vähän vastataan jo äidinkin vanhemmuudessa tarpesiin ja lapsen kehitystarpeisiin. Aiemminhan lapsen kehitystarpeet lakaisi matonalle turhina Lassilan lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen päättäen päättää lapsen lastensuojeluasiakkuuden 18.12.2015 perustelulla: "Lastensuojeluasiakkuus haavoittaa lasta."
Kun ottaa huomioon, että lastensuojelu havaitsee satuttaneensa lasta ja lapsen äitiä, äidin koko sukua ja koko elinyhteisöä suuresti, auttaako karkuun juokseminen vastuun edessä? Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion mielestä se on lapsen etu ja tämä juuri osoittaa sen, ettei sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio saisi lausua mitään yhdenkään lapsen perhe-elämän struktuurista, koska hän ei ole lastensuojelun avohuollon palveluista vastaavana ikinä viitsinyt luoda lastensuojelun sisälle muuta struktuuria kuin fraasin: "Lastensuojelussa tehdään virheetöntä työtä."
Mitä kaikkea pahaa noita-akka äitipuoli on sitten kehitellyt vieraanuttamisentyönä viimeisen puolen vuoden aikana. Lapsen huollonhan hän siirsi tätä ennen taitavasti samalla tavalla toimien kuin oli todettu viisaaksi toteuttaa vieraannuttamista Juho Eerolan ennakkotapauksesta oppien, ettei Suomen valtion oikeustuomioistuimet toteuta lastemme edun mukaisia tuomioita. Onhan KKO:n ex-presidentti Koskelokin todennut, jotain siihen suuntaan, ettei Suomen valtion oikeustuomioistuimiin kannata luottaa.
Jälkeen insestiksi kaksi vuotta kestäneen mustaamaalaamisen jatkoi äitipuoli yhä insestiksi äidin mustamaalaamista keväällä 2016 väittäen johtava sosiaalityöntekijä Mustoselle, että oli ollut syytä epäillä ja ettei poliisi olisi suorittanut esitutkimusta. Mustonenhan ei tarkistanut mitään. Esitutkinta tosiaan suoritettiin syksyllä 2014 ja päätettiin lopettaa, koska ei ollut syytä epäillä ja todettiin kyseessä olleen vain Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laineen huoli (jonka takana olivat äitipuolen pahat puheet ja niistä syntynyt virheellinen serkutytön alaisen lastensuojeluilmoituskirjaus).
Vaikka syksyllä 2015 Lassilan lastensuojelun vs. sos Anitta Jokista pyydettiin puuttumaan ihan äidin koko lähisuvun allekirjoittamalla vetoomuksella, joka meni myös lastensuojelussa ihan Virastopäällikkö Juvoselle saakka, ei tämä nainen tehnyt mitään sen eteen, ettei äitipuoli enää jatkaisi äidin mustamaalaamista insestiksi. Jokisen mielestä hänen vastuullaan olevan lapsen äitiä saa äitipuoli mustamaalat insestiksi ja Jokinenjopa esti rikostutkinnana tässä asiassa tuoden esille, että kyseessä on vain huoltoriita.
Tammikuussa 2016 kuuli äiti lapseltaan selityksen miksi lapsella ei ole kotiavainta: "Äiti varastaisi avaimen ja murtautuisi meille." Äiti itkien kysyi tyttäreltään uskoiko tämä moisia puheita.
Helmikuussa 2016 väitti äitipuoli itkevälle lapselle, että tuomari on päättänyt, ettei lapsi saa soittaa äidilleen vaikka tuomari ei ollut tällaista päättänyt.
Äiti puoli on lukenut koko lapsen asiakkuuden ajan lapsen asiakasrekisterin kirjauksia, vaikka niihin hällä ei ole oikeutta. Äitipuoli on lukenut myös äidin kirjeet lapselle, vaikka niihin ei ole äitipuolella oikeutta. Äitipuoli on repinyt lapsen kädestä lapsen puhelimenkin ja lukenut vastoin lapsen tahtoa lapsen jä äidin viestittelyt, vaikka niihin hällä ei ole oikeutta. Äitipuoli laittoi lapselle estonkin puhelimeen, ettei lapsi voi soittaa äidilleen, mutta lapsi purki sen pois kertoakseen äidilleen kuinka äitipuoli satutta häntä ja puhuu pahaa äidistä. Kaikki tämä on satuttanut lasta ja äitiä paljon, mutta sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion struktuuriton lastensuojelu ei osaa tehdä mitään muuta kuin lastensuojelun johtajan Nummikosken tarkoituksenmukaiseksi kutsumaa höpölöpönlöötä, jolla ei kohdata lapsiemme kehitystarpeita. Jos lapsiemme kehitystarpeisiin vastattaisiin lastensuojelussa, ei tällaista tapahtuisi lastensuojeluasiakkaiden elämässä kuukausi- ja vuositolkulla.
Lapsi on tahtonut kuolla ja jopa Turvakoti on soitellut lastensuojeluun, mutta kuukausia on kulunut ja äitipuolta ei ole edes jututettu asiallisesti saati, että lapsi olisi päässyt hoitoon. Lastensuojelulla on menossa hyssyttelymeininki. Tavallaan ihan ymmärettävä, sillä onhan se järkevää, että ensin tutkitaan, ennen kuin hutkitaan, mutta onhan se kummaa, kun lapsella on ollut jo kolmen vuoden ajan lastensuojeluun suhde, että yhä tutkitaan. Milloin sitten oikein hutkitaan? Ja miten se tutkimus oikein suoritetaan, kun ei lasta kuulla ikinä äitipuolen tekemisistä?
Lapsi pääsi ensimmäisen kerran jälkeen 8.9.2014 yöpymään äidilleen kesäkuussa yhdeksi yöksi. Äiti pyysi isää tekstiviestillä pakkamaan lapselle nättejä vaatteita, jotta he voivat yhdessä valita kivat asut lapsen kanssa. Äitipuolen vastine oli sanoa lapselle: "Äitisi tahtoo sinun kauniit vaatteet, koska äitisi tahtoo myydä ne pois." Isä pakkasi lapselle kahdet liian pienet verkkarit ja kahdet liian pienet paidat. Äiti joutui menemään lapsen kanssa kauppaan, sillä kulahtaneet liian pienet kotivaatteet eivät olleet sopivia mm. Sannin keikalle. Sinne meni 30 euroa.
Äiti ei palauttanut vaatteita, vaan ilmoitti isälle, että ne ovat lapselle liian pieniä ja siksi isälle turhia palauttaa, varsinkin kun ne ovat äidin ostamia ja äiti ilmoitti laittavansa ne eteenpäin sisarensa lapsille.
Kun äiti palautti lapsen, sai hän melkein heti lapselta hysteerisen itkupuhelun. Nyt vuorostaan äitipuoli, jonka takia lapsi on tahtonut pitkään kuolla, oli suuttunut isälle, joka oli tullut baari-illasta kotiin jonkun toisen naisen huulipunissa, ja ilmoittanut, että isä ja lapsi saavat heti lähteä kodistaan. Isällä ei ollut kertoa lapselle minne he menevät ja isä oli todennut lapselle pelkäävänsä enemmän kuin lapsi ja pelkäävänsä menettävänsä lapsen. Kun lapsi oli itkenyt äitipuolelle, että minne he menevät, oli äitipuoli todennut lapselle: "Ei ole enää minun asiani."
Lastensuojelu ei tavannut lasta ja auttanut lasta jaksamaan tuossa tilanteessa
A) koska sunnuntaisin päivystys ei tee mitään niiden lasten kohdalla joilla on lastensuojeluasiakkuus, ei edes tarkista joutuuko lapsi lähtemään kodistaan
B) Koska Kivikon lastensuojelua on johdettu toimimaan niin, että jos lapsen oma sosiaalivirkailija on lomalla, eivät muut eli päivystävät sosiaalivirkailijat kohtaa lasta ja auta lasta, vaan lapsi odottaa kun lapsen oma sosiaalivirkailija tulee lomalta. Lasta ei siis taaskaan kuultu lastensuojelun toimesta lastensuojeluilmoituksen kohdalla, mikä ei ole mitenkään uutta Helsingin lastensuojelussa, sillä lasta ei ole tarvinnut kuulla kolmen vuoden aikana olenkaan lastensuojeluilmoitusten kohdalla. Paitsi silloin kun äitipuoli väitti äitiä insestiksi. Siitäkin lapsi totesi kauhuissaan äidille, että Laura (Laine) oli tuntunut inhottavalta kysellessään kuin olisi syyttänyt lasta jostain.
Äitipuoli ja isä eivät kuitenkaan eronneet ja tämä oli jo kolmas lapsen nähden käyty erotiita vuoden sisällä, jossa lasta uhkaillaan isolla elämänmuutoksella, kodin menettämisellä ja köyhyydellä. Ja ties kuinka mones kerta, jossa äitipuoli painottaa, ettei koti ole lapsen tai lapsen isän koti, vaan hänen ja hänellä on valta heittää kenet tahtoo ulos kodistaan, koska hän on se jolla on rahaa ja valtaa ja asema johtavana lääkärinä ja hän on se joka kärsii mm. lapsen äidin olemassaolosta elämässään.
Lapsi menetti parhaan ystävänsä kevään 2016 aikana, koska koulukiusaamisasiassa eivät osanneet isä ja isän puoliso vastata ongelmaan lapset huomioiden ajoissa ja myöhään oli liian myöhään. Lapsi oli pyytänyt isältään apua, mutta isä ei auttanut. Ja kun lapsi pyysi äidiltä apua, aloitti isä äidin järjestelmällisen mustamaalaamisen: "Et saa leikkiä hänen kanssaan, koska hänen äitinsä ei pidä äidistäsi."
Nyt tulikin uusi kuvio, kun lapsi oli vihdoin löytänyt uuden kaverin. Annetaan hänelle vaikka nimeksi Lotta. Lotta on lasta kaksivuotta nuorempi ja menossa kouluun ensi syksynä. Lotan äiti oli lähettänyt tytöt ostamaan leipää ja palkaksi Dumle-tikkarit. Lapsi oli maksanut vahingossa Lotan leivän ja todennut, että Lotta voi maksaa myöhemmin. Lotta totesi: "Mitä otit omia rahoja mukaan, enkä maksa." Lotan olisi pitänyt mennä suoraan kotiin, muuta he menivätkin (kutsutaan nyt helsinkiläisäidin tytärtä Susannaksi) Susannalle. Susanna juoksi äitipuolen luokse kysymään saavatko katsoa elokuvaa. Siitä olikin syntynyt kamala älämölö, sillä hyvin tärkeää johtavalääkäriäitipuolta ei saa häiritä ja isä ei ollut kotona. Äitipuoli suuttui ja ilmoitti soittavan Susannan isälle vihaisena. Isä oli myös vihainen kaiutinpuhelussa. Lotta säikähti ja lähti nopeasti kotiin unohtaen leivän. Vähän ajan päästä soitti Lotan teini-ikäinen isosisko Susannan ovikelloa ja äitipuoli avasi. Teini totesi: "Leipä tänne ja vähän äkkiä." Siitä sitten äitipuoli suuttui lisää. Leivän saatuaan teini totesi: "Sekopäät." Ja nyt luulee Susannakin, että häntä pidetään sekopäänä. Lotta sai PORTTIKIELLON Susannalle aina kun äitipuoli on kotona. Äitipuoli jakaa lapsille, joiden itsetunto on kehittymässä porttikieltoja ja riehuu asioiden rauhallisen selvittämisen sijaan ja järjestää järjettömiä kuvioita.
Kun lapsi meni juhannukseksi mummolaan eli äidin äidille, mummo ilmoitti isälle jo valmiiksi, ettei tarvitse pakata mitään ja meni kauppaan, tietäen, ettei isä osaa pakata lapselle vaatteita. Lapsi sai siis vihdoin jälkeen kahden vuoden odottamisen olla sentään viisi yötä äidin äidillä ja totesi tapaamisen liian lyhyeksi lastensuojelun työntekijälle tämän jälkeen.
Kun lapsi tuli torstaina äidilleen oli lapsella kauniit vaatteet päällä. Lapsen itsevalitsemia. Ne tosin olivat samoja vaatteita mitä lapsella oli ollut seitsenvuotiaana kaksi vuotta sitten kesällä päällä eli aivan liian pieniä. Äiti kehui lastaan kauniiksi kaikesta huolimatta ja lapsi totesi: "Kai nyt on kauniit vaatteet, kun on vihdoin siisti vaatekaappi." Äitipuolella ja isällä meni jopa puolitoistavuotta saada aikaan lapsen vaatekaapin siivoaminen. Sitä ei osannut suorittaa MediVidan perhetyö (Kiitokset vain ei mistään Ira Gordinille) ja vs. sos Anitta Jokista ei ikinä kiinnostanut selvittää missä olosuhteissa lapsi elää ennen asiakkuuden lopettamista. Vaatekaapin siivoamiseen tarvittiin lastensuojelun huomautus. Lastensuojelun piti itseasiassa auttaa lasta siivoamaan oma huoneensa myös, sillä isä ja äitipuoli eivät tätä olleet itse osanneet hoitaa.
Syksyllä 2014 äitipuoli lausui Laura Laineelle keskustelussa äidin insesmisyytöksistä johon äitiä ei lastensuojelu osallistuttanut äitiä kuullen, että äiti pukee lapsen liian pieniin ikätasottomiin paljettivaatteisiin. Kukaan ei tosin ollut tuota samaa ikinä aiemmin havainnut ja kaikki totesivat jopa lastensuojelulle tuolloinkin äitipuolen valehtelijaksi. Nyt lapsi kulkee yhä samoissa vaatteissa, joista pohdittiin jo viime kesänä, että miksi äitipuoli pukee lapsen liian pieniin (tosin nätteihin) samoihin vaatteisiin, eikä osta lapselle uusia?
Kun lapsi tuli lauantaina äidilleen toiseksi yöksi jälkeen kuukausien odottamisen, oli lapsella vuorostaan aivan liian pienet sortsit jalassaan. Nekin kaksi vuotta nuoremmalle tarkoitettua kokoa. Nyt vuorostaan lapselle oli sanottu äitipuolen toimesta: "Pakkaa vain sellaista mistä olet valmis luopumaan, äitisi antaa vaatteesi sisarelleen sinulta pois."
Äiti joutui selittämään lapselleen, ettei kyse ole siitä, että äiti tahtoo antaa lapsen vaatteita noin vain ilman syytä eteenpäin. Äiti joutui selittämään lapselle vaatteista ja koosta asioita, joita olisi äitipuolen pitänyt selittää lapselle jo ajat sitten.
Molemmilla yöpymiskerroilla äidin luona äiti ja lapsi ovat soittaneet isälle yhdessä kaiutinpuhelun selvittääkseen miksi isä ja äitipuoli toimivat kuten toimivat ja pyytääkseen moisen lopettamista. Isä ensimmäisellä yöpymiskerralla huusi äidille ja lapsi joutui itse rajamaan isää eli kasvattamaan isäänsä. Toisella kerralla isä puolusteli uutta puolisoaan, joka oli lähtenyt taasen mustamaalaamaan äitiä ja lapsen kuullen väitti ettei äitipuolen toiminnassa ole mitään väärää. Kumpikaan aikuisista ei tuossa taloudessa tajua mikä on lapsen etu, mutta tuohon talouteen tahtoivat lapsen siirtää asumaan vs. sos. Laura Laine, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse, sosiaalityön päällikkä Riitta Vartio, vs. sos. Anitta Jokinen, lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ja MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordin. Noiden nimien takia lapsi kärsii.
Koska lapsi kärsi tilanteesta, äiti vei lapsen vaateostoksille taasen. Äiti ei tahdo lapsen näkevän häntä lapsen vaatteita varastelevana ilkimyksenä joka ei välitä lapsesta, kun äitipuoli tällaista kuvaa äidistä päättäväisesti tahtoo lapsen päähän iskostaa. Äitipuoli ja äiti molemmat tietävät, ettei lastensuojelu tee asialla mitään. Nyt äiti laittoi vuorostaan 60 euroa lapsen vaatteisiin ostaen lapsella kahdet sortisit ja niihin sopivat paidat.
Äiti on ostanut lapsen kaikki vaatteet talvitakeista ja talvikengistä lähtien koko ajan siitä huolimatta, että lapsen huolto on isällä ja isä saa kaikki elatusmaksut ja lapsilisät. Yhtäkään kiitosta ei ole äiti saanut isältä. Lapsella pitäsi olla paljon vaatteita.
Pieniä vaatteita on pyydetty useasti takaisin, sillä se helpottaisi kovasti lapsen elämää, kun ne eivät notkuisi kaapissa ja samalla tosiaan myös helpottaisi äidin siskon elämää. Sen sijaan isä tahtoo tehdä kaikesta hankalaa.
Tyttö lapsi kertoi, ettei äitipuoli ole ikinä vienyt häntä vaateostoksille ja on turhia lupauksiakin jättänyt myös lelujen suhteen useasti. Luvattu on lapselle mm. näin: "Jos olet kiltti äitipuolelle, saat Petsitalon." Se peruttiin, sillä jostain syystä oli lapsen vika, että autoon oli jäänyt valot ja akku tyhjeni ja isä joutui ostamaan uuden akun autoonsa ja se maksoi 100euroa. Mistä lähtien alakouluikäiset ovat ajaneet autoa tai olleet niiden valoista vastuussa?
Kuin sekaisin on yli 45-vuotias maho johtava lääkäri, joka vie lapselta äidin ja jauhaa ihan hirveää kakkaa äidistä lapselle ja kaikkialle jopa insestiksi mustamaalaten, vain jotta saisi osoittaa omaavansa valtaa?
Äiti koetti tehdä syksyllä 2015 äitipuolesta tutkintapyynnön Pasilan poliisille. Se osoittautui mahdottomaksi, sillä tutkinnan johtaja Keijo Hyvärisen mielestä kyseessä on vain huoltoriita. Äitipuoli saa panetella äitiä insestiksi ja koettaa johdatella viranomaisa äidin äitiyttä vastaan. Äitipuoli saa panetella äitiä lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, väittää äidin tehneen vaikka mitä, sillä lista mitä äitipuoli on äidistä väittänyt on loputtoman pitkä. Keijo Hyvärinen tuli siihen lopputulokseen, ettei edes aloita esitutkintaa, koska vs. sos. Anitta Jokinen haki omaa etuaan todeten, ettei häntä itseään koskevassa asiassa kannata tehdä myöskään Keijo Hyvärisen esitutkintaa, sillä kyseessä on huoltoriita.
Suomessa jos on "huoltoriita" eli kun vanhempi tai/ja lastensuojelu mustamaalaa valheellisin tai vääristellyin lausunnoin toista vanhempaa, tällainen henkisen väkivallan hyökkäys ei ole rikos Poliisin mielestä. Siinä ei tarvitse edes tehdä esitutkintaa, jos tilanteeseen liittyy huoltoriitatilanne tai vaikka ei liittyisikään silti, jos sosiaalitoimi näin väittää, ei tarvitse tukia siitäkään huolimatta. Sitä väkivaltaa, huoltokiusaamista, kunnian loukkaamista, maineen mustamaalaamista, elämän normaaliuden viemistä normiemme vastaisella haastavalla käytöksellä saa jatkaa vaikka vuosia, sillä kyseessä on vieläpä VAIN sanaa käyttäen Poliisin mielestä huoltoriita. Tuomituksi tulee tietenkin mustamalattu vanhempi, jos ei insesmistä, niin ainakin epäilyttäväksi vanhemmaksi ja jollakin määrittelemättömällä tavalla huonoksi vanhemmaksi, kun insesmille ei tulekaan näyttöä.
Ja kokoajan kärsii lapsi siitä, ettei meillä ole viranomaskoneistossamme moniammatillisessa työryhmässä osaamista, jolla tällainen lopetettaisiin, sillä osaamista ei ole ja mitään ei ole useiden vuosikymmenien aikana suunniteltu tilanteen korjaamiseksi.
Täällä Mieron tiellä tahdon kysyä vain yhtä kysymystä:
"Miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio saa työskennellä yhä sosiaalityön päällikkönä? Hänhän ei havainnut virheitä Eerikankaan kuolemaan johtaneessa työskentelyssä ja hänen alaisensa panettelevat asiakkaiden vanhempia jopa Pro Graduissaan. Hänhän työkseen siirtää lapsia asumaan epämukaviin olosuhteisiin, joista kärsivät vanhemmatkin, ja toisissa tapauksissa lapsia kuolee. Hänhän ei kannata vanhemmuuden tukemista, kriisien eheyttämistä, sosiaalipedagogiikan toteuttamista RATKES:n mallein, ulkopuolista työhönohjausta, lapsien kuulemista, todellista tutkimustyötä, aitoa välittämistä ja ihmiselämän arvostamista. Hänhän on vain edustusriikinkukko Hyvä Veli - järjestelmässä. Hänen johtamassaan lastensuojelun avohuollossa ei ole mitään sisällöllistä struktuuria ja koko toiminta on lapsiemme edun vastaista. Miksi lastensuojelumme johtaja Saila Nummikoski hyväksyy tämän ja väittää tätä tarkoituksenmukaiseksi työskentelyksi? Millä tavalla lastensuojelu on mukamas työskennellyt lapsiemme edun toteutumisen eteen Vartion aikakaudella? Jos yhtä lasta kohdellaan aivan älyttömillä tavoilla, mikä estäisi, ettei muitakin kohdella älyttömällä tavalla?"
Sota Lapsista - Voima - Kati Pietarinen 2.9.2013
Kirjoitin pääsiäsiteemalla pääsiäisen aikaan helsinkiläisäidistä, jonka kohdalla lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Tiina Mustonen oli lähtenyt mukaan vieraannuttamisprosessiin heittäytymällä vieraannuttajaisän säälittävään tarinaan siitä, kuinka isä ei kestä, kun äiti on olemassa maailmassa ja tekee isästä lastensuojeluilmoituksia. Mustonen halusi, ettei lapsi tapaa äitiään, koska äiti teki lastensuojeluilmoituksia siitä kuinka isä vieraannuttaa äitiä ja lasta toisistaan ja kun äiti kertoo kuinka äitipuoli saa toiminnoillaan lapsen tahtomaan kuolemaansa. Mustonen halusi kostaa äidille.
Nyt on tilanne muuttunut hiukan menneestä ja lastensuojelussa vähän vastataan jo äidinkin vanhemmuudessa tarpesiin ja lapsen kehitystarpeisiin. Aiemminhan lapsen kehitystarpeet lakaisi matonalle turhina Lassilan lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä Anitta Jokinen päättäen päättää lapsen lastensuojeluasiakkuuden 18.12.2015 perustelulla: "Lastensuojeluasiakkuus haavoittaa lasta."
Kun ottaa huomioon, että lastensuojelu havaitsee satuttaneensa lasta ja lapsen äitiä, äidin koko sukua ja koko elinyhteisöä suuresti, auttaako karkuun juokseminen vastuun edessä? Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion mielestä se on lapsen etu ja tämä juuri osoittaa sen, ettei sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio saisi lausua mitään yhdenkään lapsen perhe-elämän struktuurista, koska hän ei ole lastensuojelun avohuollon palveluista vastaavana ikinä viitsinyt luoda lastensuojelun sisälle muuta struktuuria kuin fraasin: "Lastensuojelussa tehdään virheetöntä työtä."
Mitä kaikkea pahaa noita-akka äitipuoli on sitten kehitellyt vieraanuttamisentyönä viimeisen puolen vuoden aikana. Lapsen huollonhan hän siirsi tätä ennen taitavasti samalla tavalla toimien kuin oli todettu viisaaksi toteuttaa vieraannuttamista Juho Eerolan ennakkotapauksesta oppien, ettei Suomen valtion oikeustuomioistuimet toteuta lastemme edun mukaisia tuomioita. Onhan KKO:n ex-presidentti Koskelokin todennut, jotain siihen suuntaan, ettei Suomen valtion oikeustuomioistuimiin kannata luottaa.
Jälkeen insestiksi kaksi vuotta kestäneen mustaamaalaamisen jatkoi äitipuoli yhä insestiksi äidin mustamaalaamista keväällä 2016 väittäen johtava sosiaalityöntekijä Mustoselle, että oli ollut syytä epäillä ja ettei poliisi olisi suorittanut esitutkimusta. Mustonenhan ei tarkistanut mitään. Esitutkinta tosiaan suoritettiin syksyllä 2014 ja päätettiin lopettaa, koska ei ollut syytä epäillä ja todettiin kyseessä olleen vain Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laineen huoli (jonka takana olivat äitipuolen pahat puheet ja niistä syntynyt virheellinen serkutytön alaisen lastensuojeluilmoituskirjaus).
Vaikka syksyllä 2015 Lassilan lastensuojelun vs. sos Anitta Jokista pyydettiin puuttumaan ihan äidin koko lähisuvun allekirjoittamalla vetoomuksella, joka meni myös lastensuojelussa ihan Virastopäällikkö Juvoselle saakka, ei tämä nainen tehnyt mitään sen eteen, ettei äitipuoli enää jatkaisi äidin mustamaalaamista insestiksi. Jokisen mielestä hänen vastuullaan olevan lapsen äitiä saa äitipuoli mustamaalat insestiksi ja Jokinenjopa esti rikostutkinnana tässä asiassa tuoden esille, että kyseessä on vain huoltoriita.
Tammikuussa 2016 kuuli äiti lapseltaan selityksen miksi lapsella ei ole kotiavainta: "Äiti varastaisi avaimen ja murtautuisi meille." Äiti itkien kysyi tyttäreltään uskoiko tämä moisia puheita.
Helmikuussa 2016 väitti äitipuoli itkevälle lapselle, että tuomari on päättänyt, ettei lapsi saa soittaa äidilleen vaikka tuomari ei ollut tällaista päättänyt.
Äiti puoli on lukenut koko lapsen asiakkuuden ajan lapsen asiakasrekisterin kirjauksia, vaikka niihin hällä ei ole oikeutta. Äitipuoli on lukenut myös äidin kirjeet lapselle, vaikka niihin ei ole äitipuolella oikeutta. Äitipuoli on repinyt lapsen kädestä lapsen puhelimenkin ja lukenut vastoin lapsen tahtoa lapsen jä äidin viestittelyt, vaikka niihin hällä ei ole oikeutta. Äitipuoli laittoi lapselle estonkin puhelimeen, ettei lapsi voi soittaa äidilleen, mutta lapsi purki sen pois kertoakseen äidilleen kuinka äitipuoli satutta häntä ja puhuu pahaa äidistä. Kaikki tämä on satuttanut lasta ja äitiä paljon, mutta sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion struktuuriton lastensuojelu ei osaa tehdä mitään muuta kuin lastensuojelun johtajan Nummikosken tarkoituksenmukaiseksi kutsumaa höpölöpönlöötä, jolla ei kohdata lapsiemme kehitystarpeita. Jos lapsiemme kehitystarpeisiin vastattaisiin lastensuojelussa, ei tällaista tapahtuisi lastensuojeluasiakkaiden elämässä kuukausi- ja vuositolkulla.
Lapsi on tahtonut kuolla ja jopa Turvakoti on soitellut lastensuojeluun, mutta kuukausia on kulunut ja äitipuolta ei ole edes jututettu asiallisesti saati, että lapsi olisi päässyt hoitoon. Lastensuojelulla on menossa hyssyttelymeininki. Tavallaan ihan ymmärettävä, sillä onhan se järkevää, että ensin tutkitaan, ennen kuin hutkitaan, mutta onhan se kummaa, kun lapsella on ollut jo kolmen vuoden ajan lastensuojeluun suhde, että yhä tutkitaan. Milloin sitten oikein hutkitaan? Ja miten se tutkimus oikein suoritetaan, kun ei lasta kuulla ikinä äitipuolen tekemisistä?
Lapsi pääsi ensimmäisen kerran jälkeen 8.9.2014 yöpymään äidilleen kesäkuussa yhdeksi yöksi. Äiti pyysi isää tekstiviestillä pakkamaan lapselle nättejä vaatteita, jotta he voivat yhdessä valita kivat asut lapsen kanssa. Äitipuolen vastine oli sanoa lapselle: "Äitisi tahtoo sinun kauniit vaatteet, koska äitisi tahtoo myydä ne pois." Isä pakkasi lapselle kahdet liian pienet verkkarit ja kahdet liian pienet paidat. Äiti joutui menemään lapsen kanssa kauppaan, sillä kulahtaneet liian pienet kotivaatteet eivät olleet sopivia mm. Sannin keikalle. Sinne meni 30 euroa.
Äiti ei palauttanut vaatteita, vaan ilmoitti isälle, että ne ovat lapselle liian pieniä ja siksi isälle turhia palauttaa, varsinkin kun ne ovat äidin ostamia ja äiti ilmoitti laittavansa ne eteenpäin sisarensa lapsille.
Kun äiti palautti lapsen, sai hän melkein heti lapselta hysteerisen itkupuhelun. Nyt vuorostaan äitipuoli, jonka takia lapsi on tahtonut pitkään kuolla, oli suuttunut isälle, joka oli tullut baari-illasta kotiin jonkun toisen naisen huulipunissa, ja ilmoittanut, että isä ja lapsi saavat heti lähteä kodistaan. Isällä ei ollut kertoa lapselle minne he menevät ja isä oli todennut lapselle pelkäävänsä enemmän kuin lapsi ja pelkäävänsä menettävänsä lapsen. Kun lapsi oli itkenyt äitipuolelle, että minne he menevät, oli äitipuoli todennut lapselle: "Ei ole enää minun asiani."
Lastensuojelu ei tavannut lasta ja auttanut lasta jaksamaan tuossa tilanteessa
A) koska sunnuntaisin päivystys ei tee mitään niiden lasten kohdalla joilla on lastensuojeluasiakkuus, ei edes tarkista joutuuko lapsi lähtemään kodistaan
B) Koska Kivikon lastensuojelua on johdettu toimimaan niin, että jos lapsen oma sosiaalivirkailija on lomalla, eivät muut eli päivystävät sosiaalivirkailijat kohtaa lasta ja auta lasta, vaan lapsi odottaa kun lapsen oma sosiaalivirkailija tulee lomalta. Lasta ei siis taaskaan kuultu lastensuojelun toimesta lastensuojeluilmoituksen kohdalla, mikä ei ole mitenkään uutta Helsingin lastensuojelussa, sillä lasta ei ole tarvinnut kuulla kolmen vuoden aikana olenkaan lastensuojeluilmoitusten kohdalla. Paitsi silloin kun äitipuoli väitti äitiä insestiksi. Siitäkin lapsi totesi kauhuissaan äidille, että Laura (Laine) oli tuntunut inhottavalta kysellessään kuin olisi syyttänyt lasta jostain.
Äitipuoli ja isä eivät kuitenkaan eronneet ja tämä oli jo kolmas lapsen nähden käyty erotiita vuoden sisällä, jossa lasta uhkaillaan isolla elämänmuutoksella, kodin menettämisellä ja köyhyydellä. Ja ties kuinka mones kerta, jossa äitipuoli painottaa, ettei koti ole lapsen tai lapsen isän koti, vaan hänen ja hänellä on valta heittää kenet tahtoo ulos kodistaan, koska hän on se jolla on rahaa ja valtaa ja asema johtavana lääkärinä ja hän on se joka kärsii mm. lapsen äidin olemassaolosta elämässään.
Lapsi menetti parhaan ystävänsä kevään 2016 aikana, koska koulukiusaamisasiassa eivät osanneet isä ja isän puoliso vastata ongelmaan lapset huomioiden ajoissa ja myöhään oli liian myöhään. Lapsi oli pyytänyt isältään apua, mutta isä ei auttanut. Ja kun lapsi pyysi äidiltä apua, aloitti isä äidin järjestelmällisen mustamaalaamisen: "Et saa leikkiä hänen kanssaan, koska hänen äitinsä ei pidä äidistäsi."
Nyt tulikin uusi kuvio, kun lapsi oli vihdoin löytänyt uuden kaverin. Annetaan hänelle vaikka nimeksi Lotta. Lotta on lasta kaksivuotta nuorempi ja menossa kouluun ensi syksynä. Lotan äiti oli lähettänyt tytöt ostamaan leipää ja palkaksi Dumle-tikkarit. Lapsi oli maksanut vahingossa Lotan leivän ja todennut, että Lotta voi maksaa myöhemmin. Lotta totesi: "Mitä otit omia rahoja mukaan, enkä maksa." Lotan olisi pitänyt mennä suoraan kotiin, muuta he menivätkin (kutsutaan nyt helsinkiläisäidin tytärtä Susannaksi) Susannalle. Susanna juoksi äitipuolen luokse kysymään saavatko katsoa elokuvaa. Siitä olikin syntynyt kamala älämölö, sillä hyvin tärkeää johtavalääkäriäitipuolta ei saa häiritä ja isä ei ollut kotona. Äitipuoli suuttui ja ilmoitti soittavan Susannan isälle vihaisena. Isä oli myös vihainen kaiutinpuhelussa. Lotta säikähti ja lähti nopeasti kotiin unohtaen leivän. Vähän ajan päästä soitti Lotan teini-ikäinen isosisko Susannan ovikelloa ja äitipuoli avasi. Teini totesi: "Leipä tänne ja vähän äkkiä." Siitä sitten äitipuoli suuttui lisää. Leivän saatuaan teini totesi: "Sekopäät." Ja nyt luulee Susannakin, että häntä pidetään sekopäänä. Lotta sai PORTTIKIELLON Susannalle aina kun äitipuoli on kotona. Äitipuoli jakaa lapsille, joiden itsetunto on kehittymässä porttikieltoja ja riehuu asioiden rauhallisen selvittämisen sijaan ja järjestää järjettömiä kuvioita.
Kun lapsi meni juhannukseksi mummolaan eli äidin äidille, mummo ilmoitti isälle jo valmiiksi, ettei tarvitse pakata mitään ja meni kauppaan, tietäen, ettei isä osaa pakata lapselle vaatteita. Lapsi sai siis vihdoin jälkeen kahden vuoden odottamisen olla sentään viisi yötä äidin äidillä ja totesi tapaamisen liian lyhyeksi lastensuojelun työntekijälle tämän jälkeen.
Kun lapsi tuli torstaina äidilleen oli lapsella kauniit vaatteet päällä. Lapsen itsevalitsemia. Ne tosin olivat samoja vaatteita mitä lapsella oli ollut seitsenvuotiaana kaksi vuotta sitten kesällä päällä eli aivan liian pieniä. Äiti kehui lastaan kauniiksi kaikesta huolimatta ja lapsi totesi: "Kai nyt on kauniit vaatteet, kun on vihdoin siisti vaatekaappi." Äitipuolella ja isällä meni jopa puolitoistavuotta saada aikaan lapsen vaatekaapin siivoaminen. Sitä ei osannut suorittaa MediVidan perhetyö (Kiitokset vain ei mistään Ira Gordinille) ja vs. sos Anitta Jokista ei ikinä kiinnostanut selvittää missä olosuhteissa lapsi elää ennen asiakkuuden lopettamista. Vaatekaapin siivoamiseen tarvittiin lastensuojelun huomautus. Lastensuojelun piti itseasiassa auttaa lasta siivoamaan oma huoneensa myös, sillä isä ja äitipuoli eivät tätä olleet itse osanneet hoitaa.
Syksyllä 2014 äitipuoli lausui Laura Laineelle keskustelussa äidin insesmisyytöksistä johon äitiä ei lastensuojelu osallistuttanut äitiä kuullen, että äiti pukee lapsen liian pieniin ikätasottomiin paljettivaatteisiin. Kukaan ei tosin ollut tuota samaa ikinä aiemmin havainnut ja kaikki totesivat jopa lastensuojelulle tuolloinkin äitipuolen valehtelijaksi. Nyt lapsi kulkee yhä samoissa vaatteissa, joista pohdittiin jo viime kesänä, että miksi äitipuoli pukee lapsen liian pieniin (tosin nätteihin) samoihin vaatteisiin, eikä osta lapselle uusia?
Kun lapsi tuli lauantaina äidilleen toiseksi yöksi jälkeen kuukausien odottamisen, oli lapsella vuorostaan aivan liian pienet sortsit jalassaan. Nekin kaksi vuotta nuoremmalle tarkoitettua kokoa. Nyt vuorostaan lapselle oli sanottu äitipuolen toimesta: "Pakkaa vain sellaista mistä olet valmis luopumaan, äitisi antaa vaatteesi sisarelleen sinulta pois."
Äiti joutui selittämään lapselleen, ettei kyse ole siitä, että äiti tahtoo antaa lapsen vaatteita noin vain ilman syytä eteenpäin. Äiti joutui selittämään lapselle vaatteista ja koosta asioita, joita olisi äitipuolen pitänyt selittää lapselle jo ajat sitten.
Molemmilla yöpymiskerroilla äidin luona äiti ja lapsi ovat soittaneet isälle yhdessä kaiutinpuhelun selvittääkseen miksi isä ja äitipuoli toimivat kuten toimivat ja pyytääkseen moisen lopettamista. Isä ensimmäisellä yöpymiskerralla huusi äidille ja lapsi joutui itse rajamaan isää eli kasvattamaan isäänsä. Toisella kerralla isä puolusteli uutta puolisoaan, joka oli lähtenyt taasen mustamaalaamaan äitiä ja lapsen kuullen väitti ettei äitipuolen toiminnassa ole mitään väärää. Kumpikaan aikuisista ei tuossa taloudessa tajua mikä on lapsen etu, mutta tuohon talouteen tahtoivat lapsen siirtää asumaan vs. sos. Laura Laine, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse, sosiaalityön päällikkä Riitta Vartio, vs. sos. Anitta Jokinen, lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori ja MediVidan perhetyöntekijä Ira Gordin. Noiden nimien takia lapsi kärsii.
Koska lapsi kärsi tilanteesta, äiti vei lapsen vaateostoksille taasen. Äiti ei tahdo lapsen näkevän häntä lapsen vaatteita varastelevana ilkimyksenä joka ei välitä lapsesta, kun äitipuoli tällaista kuvaa äidistä päättäväisesti tahtoo lapsen päähän iskostaa. Äitipuoli ja äiti molemmat tietävät, ettei lastensuojelu tee asialla mitään. Nyt äiti laittoi vuorostaan 60 euroa lapsen vaatteisiin ostaen lapsella kahdet sortisit ja niihin sopivat paidat.
Äiti on ostanut lapsen kaikki vaatteet talvitakeista ja talvikengistä lähtien koko ajan siitä huolimatta, että lapsen huolto on isällä ja isä saa kaikki elatusmaksut ja lapsilisät. Yhtäkään kiitosta ei ole äiti saanut isältä. Lapsella pitäsi olla paljon vaatteita.
Pieniä vaatteita on pyydetty useasti takaisin, sillä se helpottaisi kovasti lapsen elämää, kun ne eivät notkuisi kaapissa ja samalla tosiaan myös helpottaisi äidin siskon elämää. Sen sijaan isä tahtoo tehdä kaikesta hankalaa.
Tyttö lapsi kertoi, ettei äitipuoli ole ikinä vienyt häntä vaateostoksille ja on turhia lupauksiakin jättänyt myös lelujen suhteen useasti. Luvattu on lapselle mm. näin: "Jos olet kiltti äitipuolelle, saat Petsitalon." Se peruttiin, sillä jostain syystä oli lapsen vika, että autoon oli jäänyt valot ja akku tyhjeni ja isä joutui ostamaan uuden akun autoonsa ja se maksoi 100euroa. Mistä lähtien alakouluikäiset ovat ajaneet autoa tai olleet niiden valoista vastuussa?
Kuin sekaisin on yli 45-vuotias maho johtava lääkäri, joka vie lapselta äidin ja jauhaa ihan hirveää kakkaa äidistä lapselle ja kaikkialle jopa insestiksi mustamaalaten, vain jotta saisi osoittaa omaavansa valtaa?
Äiti koetti tehdä syksyllä 2015 äitipuolesta tutkintapyynnön Pasilan poliisille. Se osoittautui mahdottomaksi, sillä tutkinnan johtaja Keijo Hyvärisen mielestä kyseessä on vain huoltoriita. Äitipuoli saa panetella äitiä insestiksi ja koettaa johdatella viranomaisa äidin äitiyttä vastaan. Äitipuoli saa panetella äitiä lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, väittää äidin tehneen vaikka mitä, sillä lista mitä äitipuoli on äidistä väittänyt on loputtoman pitkä. Keijo Hyvärinen tuli siihen lopputulokseen, ettei edes aloita esitutkintaa, koska vs. sos. Anitta Jokinen haki omaa etuaan todeten, ettei häntä itseään koskevassa asiassa kannata tehdä myöskään Keijo Hyvärisen esitutkintaa, sillä kyseessä on huoltoriita.
Suomessa jos on "huoltoriita" eli kun vanhempi tai/ja lastensuojelu mustamaalaa valheellisin tai vääristellyin lausunnoin toista vanhempaa, tällainen henkisen väkivallan hyökkäys ei ole rikos Poliisin mielestä. Siinä ei tarvitse edes tehdä esitutkintaa, jos tilanteeseen liittyy huoltoriitatilanne tai vaikka ei liittyisikään silti, jos sosiaalitoimi näin väittää, ei tarvitse tukia siitäkään huolimatta. Sitä väkivaltaa, huoltokiusaamista, kunnian loukkaamista, maineen mustamaalaamista, elämän normaaliuden viemistä normiemme vastaisella haastavalla käytöksellä saa jatkaa vaikka vuosia, sillä kyseessä on vieläpä VAIN sanaa käyttäen Poliisin mielestä huoltoriita. Tuomituksi tulee tietenkin mustamalattu vanhempi, jos ei insesmistä, niin ainakin epäilyttäväksi vanhemmaksi ja jollakin määrittelemättömällä tavalla huonoksi vanhemmaksi, kun insesmille ei tulekaan näyttöä.
Ja kokoajan kärsii lapsi siitä, ettei meillä ole viranomaskoneistossamme moniammatillisessa työryhmässä osaamista, jolla tällainen lopetettaisiin, sillä osaamista ei ole ja mitään ei ole useiden vuosikymmenien aikana suunniteltu tilanteen korjaamiseksi.
Täällä Mieron tiellä tahdon kysyä vain yhtä kysymystä:
"Miksi sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio saa työskennellä yhä sosiaalityön päällikkönä? Hänhän ei havainnut virheitä Eerikankaan kuolemaan johtaneessa työskentelyssä ja hänen alaisensa panettelevat asiakkaiden vanhempia jopa Pro Graduissaan. Hänhän työkseen siirtää lapsia asumaan epämukaviin olosuhteisiin, joista kärsivät vanhemmatkin, ja toisissa tapauksissa lapsia kuolee. Hänhän ei kannata vanhemmuuden tukemista, kriisien eheyttämistä, sosiaalipedagogiikan toteuttamista RATKES:n mallein, ulkopuolista työhönohjausta, lapsien kuulemista, todellista tutkimustyötä, aitoa välittämistä ja ihmiselämän arvostamista. Hänhän on vain edustusriikinkukko Hyvä Veli - järjestelmässä. Hänen johtamassaan lastensuojelun avohuollossa ei ole mitään sisällöllistä struktuuria ja koko toiminta on lapsiemme edun vastaista. Miksi lastensuojelumme johtaja Saila Nummikoski hyväksyy tämän ja väittää tätä tarkoituksenmukaiseksi työskentelyksi? Millä tavalla lastensuojelu on mukamas työskennellyt lapsiemme edun toteutumisen eteen Vartion aikakaudella? Jos yhtä lasta kohdellaan aivan älyttömillä tavoilla, mikä estäisi, ettei muitakin kohdella älyttömällä tavalla?"
Sota Lapsista - Voima - Kati Pietarinen 2.9.2013
RSS Feed
