Kuvakaappaus: familar.fi Helsinkiläinen 11-vuotias tyttölapsi on sijoitettu 10.10.18 lähtien Familarin pienryhmäkoti Havumäkeen Rusutjärvelle Tuusulaan. Jo heti alussa teki laittoman yhteydenpidon rajoituspäätöksen laitoksen vastaava ohjaaja Eija Viro. Äiti valitti tästä toiminnasta suoraan puhelimitse palvelujohtaja Petra Huuhilolle, jonka jälkeen äiti sai Virolta anteeksi pyynnön puhelusta, jonka aikana Viro ilmoitti rajoitteesta, mutta ei saanut anteeksipyyntöä laittomasta rajoitteesta. Äiti ei saanut edes virallista kirjallista päätöstä takautuvasti Virolta, jotta olisi voinut valittaa rajoitteesta Helsingin hallinto-oikeuteen. Huuhilon mielestä hänen ei tarvitse toimia sosiaalihuollon asiakaslain 5§:n mukaisesti ja kertoa vanhemmalle, että vanhempi on oikeutettu saamaan virallisen päätöksen Virolta ja oikeutettu valittamaan tästä hallinto-oikeuteen.
Kummaa on, että Familarilla katsotaan myös, että Familarin työntekijöiden ei tarvitse tuntea yhteydenpidon rajoittamista koskevia lakeja. En avaa niitä tässä nyt, mutta te voitte googlata lastensuojelun käsikirjan sekä eduskunnan oikeusasiamies Sakslinin päätöksen 2833/4/13. Familarilla jopa kehitysjohtaja Liimatta katsoo, että riittävä tieto familarilaisille on triviaalitieto, että johtava sosiaalityöntekijä tekee yhteydenpidon rajoittamista koskevat päätökset ja näistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Tähän rajoittuu jopa Familarin kehitysjohtajan osaaminen.
Familarilla on siis toimintamallina tällainen yksioikoinen suora linjaus: "Sossu päättää ja Familar tottelee." Koska edes Familarin kehitysjohtaja Miika Liimatta ei osaa tätä tarkemmin lastensuojelutyötä, on päädytty näin kankeaan toimintatapaan.
Tämä kankeus tulee esille mm. niin, että kun sosiaalityöntekijällä ei ole antaa lain mukaisia perusteluja rajoittamiselle, mutta hän rajoittaa silti, Familar ei tästä välitä, ei koeta välittömästi vaikuttaa olosuhteeseen lasta ja perhettä tukien keskustellen sosiaalitoimen kanssa toisista toimintamahdollisuuksista, vaan päättää, että sossu päätti tehdä laittoman rajoitteen ja laittomuudesta ja sen tietämisestä huolimatta Familar sitten toimeenpanee mukisemmatta tämän.
Esimerkiksi kun Helsingin lastensuojelu rajoittaa lapsen lähisuhteita yleisenä käytäntönä huostaan oton alussa rauhoittumis- ja kiinnittymisperustelulla ja Familarilla palvelujohtaja Petra Huuhilo tietää tämän laittomaksi perusteluksi, hän antaa laitoksen täytäntöön panna tämän ja ei välitä toiminnan laittomuudesta, johon asettaa alaisensakin.
Huuhilolle ei ole tärkeää, että lapsi saa Suomen lain mukaista palvelua, vaan Huuhilolle merkitsee vain hyvä suhde Helsingin sosiaalitoimeen. Hän ei tahdo nk. sörkkiä sairasta mehiläispesää tulosvastuullisena kaiketi Liimattalle, joka kaiketi kehittää vain sitä, että saa asiakkaita kunnilta.
Huuhilo tosin puhuu vanhemmille ja asianomaisille, että tietää sosiaalitoimen toimivan lain vastaisesti, mutta ei uskalla sanoa tätä sosiaalitoimelle suoraan. Huuhilo lupaa, että koettaa saada olosuhteen muutettua joskus hamassa tulevassa, mutta itse työskentelyä saa odottaa viikko ja kuukausi tolkulla. Huuhilo ei ymmärrä, että kun hän ei toimi, lapsi ja asianomaiset kärsivät ja joutuvat kärsien odottamaan hänen toimintaa.
Ei tässä kaikki. Kun Huuhilo lupaa auttaa, se on tyhjä lupaus. Hän pitää vanhemmalle palopuheita ammattilaisotteesta ja hyvästä huostaan otosta ja kuinka tähtää tähän ja lupaa tulevaan parempaa, mutta tosipaikan edessä häneen ei saa yhteyttä.
Huuhilokaan ei tunne lakia yhteydenpidon rajoittamisesta, vaikka antaa tällaisista koulutuksia. Hänen luottoalaisensa Jarno Partinen, jonka hän väittää olevan vankka ammattilainen, ei tunne myöskään lakia yhteydenpidon rajoittamisesta, vaikka Partinen on ollut pitkään Familarilla.
Partisen käsitys yhteydenpidon rajoittamisesta selvisi helsinkiläiselle äidille, jolle Partinen tosissaan selitti ajatustaan, että lapsen yhteydenpidon rajoitus puretaan, mutta rajoitteeseen tehtyä muutosta lapsen tapaamisien vähentämisestä ei muuteta tosiasiallisesti eli tapaamisten eli kotilomien määrää ei palauteta samaan kuin aiemmin oli eikä edes lisätä lapsen tahtomalle tasolle, vaan rajoitteen tapaamismäärä viedään lapsen asiakassuunnitelmaan ja sitten asiakassuunnitelmaa toteutetaan kuitenkin kuin yhteydenpitoa rajoitettaisiin.
Kyllä vain luitte kaikki lastensuojelualan ammattilaiset juuri oikein. Familarilla väitetään Partista vankaksi ammattilaiseksi ja tuo puhelu, jossa Partinen tätä näkemystään esittelee on nauhoitettu.
Partinen siis myös luulee, että asiakassuunnitelman tapaamissuunnitelmaa tulee toteuttaa kuin se olisi yhteydenpidon rajoituspäätös tai lähestymiskielto eli jotenkin kuten fundamentalistit lukevat raamattua tai kuten tuomareiden tulisi huomioida Suomen laki. Normaalissa ihmiselämässä suunnitelmat tehdään yhdessä ja sitten niitä voidaan toteuttaessa oikea-aikaisesti myös yhdessä muuttaa tarvittaessa. Laitos voi suoda siis vanhemmalle vierailun laitoksessa tai lapselle kaupassakäynnin tai leffassa vanhemman kanssa asiakassuunnitelman tapaamissuunnitelman lisäksi, jos tämä käy vanhemmalle, lapselle ja laitokselle. Laitoksen pitäisi mahdollistaa tämä, kun lapsi ja vanhempi pyytää tätä.
Partisen toiminnassa erikoista on, että Partinen ajattelee Familarilla yhdessä palvelujohtaja Huuhilon sekä vastaava ohjaaja Eija Viron kanssa, että lapsen elämässä lapsen asiakassuunnitelman tekee Familar kahdestaan sosiaalitoimen kanssa ja lasta ja vanhempaa ei tähän suunnitteluun kuulu osallistuttaa. Tätä mieltä on myös Helsingin lastensuojelussa lapsen vastaava sosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa, sosiaalityöntekijä Pirjo Holm, johtava sosiaalityöntekijä Aule Lille sekä johtava sosiaalityöntekijä Leila Louneisto. Äiti on pyytänyt kaikkia tutustumaan THL:n Dialogisen toimintakulttuurin pauloissa - toimintakulttuurimuutoshankkeeseen, jotta saisi aikaan olosuhteen, jossa lapsi ja äiti osallistutetaan dialogiin myös.
Kyllä vain, luitte taas aivan oikein hyvät lastensuojelutyön vankat ammattilaiset. Helsingissä sijaishuollossa ja Familarilla jopa palvelujohtaja Huuhilo katsovat, että sosiaalihuollon asiakaslain 8§ on merkityksetön ohjaus heille työhönsä. Lakihan toteaa näin:
"Itsemääräämisoikeus ja osallistuminen
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.
Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.
Asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä säädetään hallintolaissa. (30.12.2003/1361)
Asiakkaan tahdosta riippumattomista toimenpiteistä sekä asiakkaan hoitoon tai huoltoon liittyvistä pakotteista ja rajoituksista sekä niitä koskevasta päätöksentekomenettelystä sosiaalihuollossa on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään."
Eduskunnan oikeusasiamies päätöksessään 2833/4/13 avaa tätä näin:
"Totean vielä tässä yhteydessä, että sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (sosiaalihuollon asiakaslaki) 8 §:n mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus osallistua palvelujensa suunnitteluun ja niiden toteuttamiseen. Viranomaisella on puolestaan velvollisuus edistää ja myötävaikuttaa tämän oikeuden toteutumiseen."
Mutta tosiaan Familarilla ja Helsingin sijaishuollossa tehdään lapsen tapaamissuunnitelma verkostopalaverissa, jonne ei kutsuta vanhempaa tai lasta. Ja sitten ollaan hyvinkin tärkeän oloisia ja he taputtelevat toisiaan olalle Hyvä Veli -toiminnassan, koska ovat mielestään tehneet hienonkin arvioinnin lapsen "edusta".
Ja lapsen eduksi katsotaan, että lasta ei kuulla ja äidille väitetään, että on normaali käytäntö, että rajoituspäätös muutetaan asiakassuunnitelmaksi ja sitä toteutetaan rajoituspäätöksen tavoin, mutta virallista päätöstä ei tehdä ellei äiti tätä erikseen vaadi.
No, äitihän vaatii ja pohtii miksi tällaisesta älyttömyydestä pitää valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen, kun paikan päällä tässä verkostopalaverissa oli jopa kahdeksan aikuista ihmistä, joiden väitetään olevan siis lastensuojelualan vankkoja ammattilaisia. Kun äiti valitti tällaisesta toiminnasta Familarin osalta Familarin kehitysjohtaja Liimattalle, tämä totesi triviaalin tiedon, että johtava sosiaalityöntekijä tekee päätöksen. Kyllä äiti tämän tiesi ja havaitsi ettei Liimatta tiedä muuta ja osaa alaisiaan työhön ohjata.
Kuinka moni on mennyt lakia tuntemattomista vanhemmista uskomaan Partisen väittämän, että yhteydenpidon rajoittamisasioissa tulisi lain mukaan toimia näin? Kuinka monelle on Partinen väittänyt tällaista työuransa aikana? Tälle äidille ei mennyt selkeä järjettömyys läpi ja hän totesikin johtava sos. Lillelle, että sitten päätöstä kehiin ja mennään tappelemaan laista Helsingin hallinto-oikeuteen.
Erikoista on millaiselle delegaatiolla Familar on edustettuna tapaamissuunnitelma-asiassa. Paikalle on tärkeänä saapunut hienoissa vaatteissa palvelujohtaja Huuhilo, joka ei ole tavannut lasta ehkä koskaan. Sitten on paikalla vastaava ohjaaja Eija Viro, josta lapsi ei pidä tai kukaan laitoksen lapsista. Sitten paikalla on vastaava ohjaaja Jarno Partinen, joka ei tunne lasta ja on vasta äsken otettu Viron rinnalle pienryhmäkoti Havumäkeen. Tämän lisäksi paikalla on lapsen toinen omahoitaja Minna. Toista omahoitajaa, joka enemmän viettää lapsen kanssa aikaa, ei edes kutsuta palaveriin, vaikka hänestä lapsi ja kaikki laitoksen lapset pitävät eniten. Familarilta siis menee suunnittelemaan lapsen elämästi kaksi työntekijää, jotka eivät tunne lasta ja yksi, josta lapsi ei pidä ollenkaan ja sitten omahoitaja. Familar ei koe, että lapsi pitäisi kutsua äitinsä kanssa samaiseen palaveriin, vaikka äiti on puhunut dialogin tarpeellisuudesta ja heidän kuulemisen tärkeydestä kaikille edellä mainituille Familarin työntekijöille.
Kun äiti kysyi Minnalta 5.2.19, veikö tämä eteenpäin sossuille tiedon lapsen toiveista, kun rajoitteita tehtiin joka tapauksessa, vaikka Lille totesi, että palaverissa oli todettu, että kaikki on mennyt hyvin ja Partinen totesi äidille, että äiti ei tee vanhempana mitään väärin, Minna ei suostunut vastaamaan kysymykseen äidille joko ei tai kyllä. Minna ei suostunut vastaamaan äidille, joka toisti kysymyksen, todeten ettei vastaaminen ole vaikeaa, kun voi vastata ei tai kyllä.
Kyllä vain luitte oikein. Tässä jännässä verkostopalaverissa oli siis päätetty jatkaa lapsen tapaamisten rajoittamista ilman virallista päätöstä, jos äiti suostuu tällaiseen ja sellaisella perustelulla, että kaikki on mennyt hyvin. Familarilla kun tällaisesta valittaa kehitysjohtaja Liimattalle, hän osaa vain vastata triviaalin tiedon, että johtava sos. päättää.
Onhan se tietenkin Minnalle noloa, jos hän ei ole valmistautunut tällaiseen tärkeään palaveriin kysellen lapselta mitä tämä toivoisi ja sitten jättää kertomatta lapsen toiveet sossulle, koska ei valmistautunut palaveriin tehden työtään. Ehkä Minna luulee, että on tutkimusmatkailijaksi hakeutunut, kun opiskeli sosiaalialalle ja nyt seilailee sitten työpäivissään sen enempää miettien mitä se omahoitajuus todella on erilaisissa olosuhteissa eritavoin toimivien kuntien sosiaalityöntekijöiden kanssa. Toiset sossuista kuulee itse lasta lain mukaisesti ennen toimintasuunitelmien tekemistä ja toiset kuulevat vain lapsen omahoitajaa, jos tätäkään. Jos omahoitajaa ei kiinnosta lapsen oma tahto ja hän ei vie tätä eteenpäin sossulle, niin sitten ei kiinnosta sossua tai laitostakaan lapsen toiveet. Näin ollen lastensuojelua ei toteuteta lain mukaisesti.
Tosiasiallisesti Minnalle on todella noloa se, ettei hän vastaa äidille. Äiti soitti perään Havumäkeen ja keskusteli toisen vakituisen työntekijän kanssa ja havaitsi, ettei tämäkään ymmärrä kuinka ammattieettisesti väärin Minna toimii, kun ei vastaa äidin kysymykseen: "Kerroitko omahoitajan asemassa lapsen toiveet sossulle, joka ei tapaa lasta?" Havumäessä ei siis yleisesti työrhmä tunne Suomen lakia ja ymmärrä kuinka tyhmästi Minna toimii. Minna ei siis todennäköisesti ole kertonut lapsen toiveita sossuille ja kun äiti kyselee onko hän toiminut kuten oman hoitajan kuuluu toimia, hän pakenee kysymystä vastaamattomuuden taakse. Vankka ammattilainen vastaisi kysymykseen ja jos ei ole toiminut kuten kuuluu toimia, sopisi vanhemman kanssa yhdessä siitä, miten mahdollisimman kiireellä kertoo tälle sossulle mitä lapsi toivoo tapaamisten suhteen.
Nyt kai laitoksessa haukutaan äitiä palavereissa, vaikka äiti peräänkuulluttaa lain mukaista toimintaa.
Minna ei ole ainut, joka katosi tavottamattomiin. Samoin myös vastaava ohjaaja Jarno Partinen katosi ja ei vastaa äidin yhteydenottopyyntöihin. Partinen ei suostunut perustelemaan rajoitteen jatkamissuunnitelmaa asiakassuunnitelmana toteuttaen asiakassuunnitelmaa kuin kyseessä olisi yhteydenpidon rajoite äidille. Hän ilmoitti, että sosiaalitoimi antaa hänen perustelunsa äidille. Sosiaalitoimi oli jo todennut äidille, että ei anna perustelua, vaan vain kertoo, että sosiaalitoimi on toteuttanut Familarin kanssa keskustelua, jossa "arvioitiin", että lapsella pitää olla "struktuuri". Sitä ei johtava sos. Lille suostunut kertomaan, että miksi struktuuri pitää olla tällainen tarkemmin, mutta Lille totesi, että kaikki on mennyt hyvin ja siksi toimintaa jatketaan.
Äidin kysyessä Lilleltä mitä arviointimenetelmiä on käytetty, Lille ilmoitti äidille katsovansa, ettei hänen tarvitse tällaisia asioita äidille avata hyvin tiukasti ja kieltäytyi vastaamasta.
Kyllä vain, luitte aivan oikein ja tämä samainen Lille sai siis huomautuksen juuri yhteydenpidon rajoittamista koskevista asioista vuoden 2017 ja 2018 vaihteessa Outamon lastenkotifiaskossa ja nähtävästi sosiaalityön päällikkö Ritva Mantilaa ja lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskea ei vieläkään kiinnosta mitä arviointimetelmiä on Lille käyttänyt työssään.
THL ohjeistaa arvioinnin kultaisia perusteita näin:
1. arviointi tehdään tarkoituksenmukaisesti ja riittävän laaja-alaisesti
2. huomioidaan asiakkaan näkökulma arviointiprosessin eri vaiheissa
3. käytetään tilanteeseen sopivia, päteviä ja luotettavia arviointimenetelmiä
4. ammattilaisella on riittävä osaaminen arvioinnin tekemiseen ja tulosten tulkintaan
5. arviointitulosten pohjalta asetetaan tavoitteet, suunnitellaan tarvittavat toimenpiteet ja seurataan niiden vaikutuksia.
Lisäksi se toteaa, että on huomioitavaa seuraavaa:
- arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen mukaan
- arviointi tehdään yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaisensa ja läheisensä sekä muiden toimijoiden kanssa
- asiakkaalle on selvitettävä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa
- asiakkaalle on kerrottava erilaisista vaihtoehdoista palvelujen toteuttamisessa ja palvelujen vaikutuksista
- selvitys arvioinnista on annettava siten, että asiakas ymmärtää sen sisällön ja merkityksen
- asiakkaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava erityisesti, kun kyseessä on lapsi, nuori tai erityistä tukea tarvitseva henkilö
- asiakkaan toiveet, mielipiteet ja yksilölliset tarpeet otetaan huomioon.
Miltäs lukijoistani näyttää tämä Familarin ja Helsingin sijaishuollon yhteistyö. Tästä on tehty muistutus ja Helsingissä vastinetta saa odottaa Saila Nummikoskelta noin neljä kuukautta eli 1/3 vuodesta. Tuona aikana Familar ja sosiaalitoimi saa jatkaa samanlaista toimintaa ja jos Helsingin hallinto-oikeus ei tuona aikana tee päätöstä, vastinetta saa odottaa pitempään, koska Nummikoski varovaisena vastaa vasta noin kaksi kuukautta hallinto-oikeuden kumoavan päätöksen jälkeen ja vain ilmoittaa väitteen, että on työhön ohjannut alaisensa jatkossa toimimaan lain mukaan, kun sai tiedon, että hallinto-oikeus katsoo, ettei hän ole työhön ohjannut alaisiaan toimimaan lain mukaisesti. Tosiasiallisesti Nummikoski ei työhön ohjaa alaisiaan. Hän vain kirjoittaa näin, koska se näyttää hänen imagossaan paremmalta.
Esimerkiksi Nummikoskea ei haitannut 7.1.19, että sijaishuolto yhä toteuttaa yhteydenpidon rajoittamista yleisenä käytäntönä huostaan oton alussa rauhoittumis- ja laitokseen kiinnittymisperustelulla, vaikka se nimenomaan on kielletty 1.11.19 eduskunnan oikeusasiemiehen antaman sovellettavan oikeusohjeen eli ratkaisun 2833/4/13 mukaan, vaikka hän vastineessaan väittää työhön ohjaanneen sosiaalityöntekijänsä rajoittamaan vain silloin, kun on lain mukaiset perusteet.
Nummikoski ei edes pyytänyt anteeksi lapselta ja kokonaiselta suvulta, kun hänen alaisensa tekivät lapselle kokonaiseen sukuunsa laittoman rajoitteen. Nummikoski ei tosiasiallisesti osaa myöntää alaistensa virhettä anteeksipyynnöllä ja syvällä pahoittelulla edes näin vakavissa asioissa.
No toisaalta ei osaa Familarin kehitysjohtaja Liimattakaan pyytää anteeksi ja olla pahoillaan, kun hänen alaiset eivät osaa Suomen lakia. Hän vain osaa todeta: "Sossu päättää," mitä papukaijoina hokee kai kaikki Familarin työntekijät ilman järjen häivää tajuamatta, mitä on hyvä arviointi ja yhteistyö lapsen ja lapsen perheen kanssa.
Familarin laatujohtajaan Marko Nikkaseen äiti on ollut turhaan yhteydessä. Nikkanen ei välitä laadun tuottamisessa laista tai vastata äidille, joka on huolissaan lain toteutumisesta.
Familar ei ole vastuussa siitä osaako sosiaalitoimi lakia. Päävastuu on sosiaalitoimella. Mutta Familarin tulisi osata laki ja osata havaita lain vastainen toiminta ja vaatia heidän laitoksessa asuvalle lapselle lain mukaan toteutettua lastensuojelua. Mutta miten Familarilla osaisi työntekijät tätä, jos he eivät osaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen kyllä tai ei?
Kyseiseen rajoitteeseen tuli kummalla tavalla muutos tosin. Lapselle tehty puhelinrajoite purettiin, koska sen toteuttaminen oli Familarin mielestä hankalaa äidin vuorotyön vuoksi. Familar ei tahtonut tukea lapsen puhelua äidin kanssa, koska heidän mielestä olisi ollut hankalaa ottaa äidiltä vastaan äidin työvuorolistan tiedot ja kuulla mikä on hyvä aika soittaa ja sovitella äidin kanssa tällaista yksinkertaista asiaa. Lille sitten ilmoitti, että jatkossa äiti ja lapsi hoitaa soitot vapaasti kaksin ja suunnittelee nämä kaksin ilman Havumäen tukea.
Kyllä vain, Familar ei pura rajoitteita todeten sossuille, että rajoittaminen on tarpeetonta eli turhaa eli laitonta, vaan purkaa ne valittamalla siitä, että pitää tehdä työtä. Tämä selvisi äidille 30.1.19 äidin keskusteltua Lillen ja Partisen kanssa puhelut. Familar ei tahdo tukea edes puheluiden toteutumisessa lasta ja taasen jäi huomioimatta lastensuojelulaki, joka toteaa näin:
"Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa (LsL 54§ mom 2)."
Tähänkin kehitysjohtaja Liimatta totesi vain triviaalin tiedon, että sosiaalityöntekijä päättää yhteydenpidon rajoittamista koskevista asioista, tajuamatta miten lain vastaisella tavalla hänen alaisensa vaikuttavat. Mitähän se Liimatta kehittelee? Ettei vain pontikkaa tai jotain muuta ajattelua estävää?
Äiti oli uskonut usean kuukauden ajan palvelu johtaja Huuhiloa, joka lupaili ja lupaili äidille, että kunhan hän pääsee keskustelemaan kunnolla sosiaalitoimen kanssa, kaikki saadaan kuntoon ja "hyvä huostaan otto" aikaan. Huuhilo oli pitänyt palopuheita äidille Familarin tahdosta tehdä hyvää työtä avoimella keskustelulla ja kehunut äitiä jopa siitä, kun äiti tekee Huuhilonkin työn ja painottanut äidille, kuinka äiti hakee aina lapsen etua. Äiti eli pitkään toivolle kuunnellen Huuhilon kehuja. Kun sitten Huuhilon "saavutus", joka ilmeni outona rajoitteena ja paljastui samanaikaisesti Partisen ammattitaidottomuuden kanssa, Huuhilo katosi tavoittamattomiin. Huuhilo vain ilmoitti WhatsApp -viestillä äidille:
"Ok. minä en ollut tukemassa ypr tekemistä. Eikä myöskään havumäki."
Huuhilolta ei siis saanut välitöntä tukea rajoituksen estämiseksi.
THL toteaa rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleisistä edellytyksistä seuraavaa:
- Rajoitustoimenpiteiden käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä.
- Toimenpiteitä voidaan käyttää vain siinä määrin kuin lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus tai lapsen huostaanoton tarkoituksen toteuttaminen välttämättä vaatii.
- On valittava aina lievin mahdollinen toimenpide.
- Rajoitustoimenpiteen käyttäminen on LOPETETTAVA HETI, kun sen käytölle ei enää ole lain mukaisia perusteita.
- Toimenpidettä on myös heti lievennettävä, jos se on mahdollista.
- Lapsen tilannetta on seurattava jatkuvasti ja on tehtävä päätös toimenpiteen lopettamisesta, jos perusteita jatkamiselle ei enää ole.
- Rajoitustoimenpiteet on toteutettava aina mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen.
- Rajoitustoimenpiteitä saa käyttää vain siihen tarkoitukseen kuin kussakin säännöksessä on erikseen määritelty,
Eduskunnan oikeusasiamies katsoi ratkaisuissaan 7.3.2013 (1901/2/12 ja 1932–1945/2/12), että sijoittajakunnat olivat laiminlyöneet laitokseen sijoittamiensa lasten sijaishuollon ja rajoitustoimenpiteitten valvonnan. Oikeusasiamies ei pitänyt kantelun kohteena olleita, lastensuojelulaitoksessa käytettyjä sääntöjä ja kasvatusmenetelmiä niin sanotusti normaalina kotikasvatuksena.
Ratkaisu 7.3.2013 (1901/2/12 ja 1932–1945/2/12)
Myös VALVIRA totesi selvityksessään vuonna 2013, ettei kaikissa lastensuojeluyksiköissä ei osata tehdä riittävää eroa rajoitustoimenpiteiden ja kasvatuksellisten keinojen välille. Joitakin rajoitustoimenpiteitä oli perusteltu talon säännöillä.
Kun näistä asioista on huomautettu jo vuonna 2013, miten ei Helsingin lastensuojelu tai Familar osaa näitä vuonna 2019?
Havumäessä piteli vastaava ohjaaja Viro lapsille laitonta liikkumisvapauden rajoitetta päivittäin tunnin ajan selittäen tätä kasvattamiseksi. Lasten tuli istua tunnin ajan yksin huoneessa "rauhoittumisperustelulla". Tämän hyväksyi koko vankoiksi ammattilaisiksi kutsuttu työryhmä, joka ei kai koskaan lue lastensuojelun käsikirjaa ja kaikki kutsuivat lapsille tätä toimintaa "hilkuksi". Heillä oli myös yhteydenpitorajoituspäätös tuona aikana muihin lapsiin ja he eivät saaneet puhua heille ja wc:seen menoonkin lapset kysyivät lupaa. Osalla lapsista ei saanut olla puhelinta "hilkun" aikana.
Lapsia käytetään myös palkallisena työvoimana Havumäessä. Näiden noin 12-vuotiaiden lasten viikkoraha on sidottu kerran viikossa toteutettuun ruuanlaittovuoroon ja he saavat palkkaa tästä noin 10 euroa. Jos lapsi ei osallistu tähän "apparivuoroon" hän ei saa viikkorahaa eli palkkaa. Lapsi ei saa sitä, vaikka osallistumattomuus johtuu hänestä riippumattomasta syystä.
Joulukuussa 2018 helsinkiläislapsen paras kaveri Havumäessä ei saanut auttaa häntä "apparivuorossa", koska Viro käski kaverin "hilkulle". Viro keskeytti lasten mukavan yhdessä toteutetun ruuan laiton ja tyttö kertoi äidile, että kerrankin kun tuntui kodilta Viro katkaisia tämän. Tyttöä auttanutn poika käytty "hilkkunsa" valituksen kirjoittamiseen. Lapset valittivat tästä siis paperille kirjoitetulla kysymyksellä miksi Viro toimii näin ja miksi ei saa auttaa ja allekirjoittivat paperin. Viro ei tahtonut edes keskustella lasten kanssa tästä, vaan vastasi aidosti elämissään tehdyistä päätöksistä kiinnostuneille lapsille: "Miksi minun pitäisi vastata sinulle, kun sinulla oli hilkku?"
Äiti oli yhteydessä Viroon saatuaan kuulla lapseltaan, että Viro ei ymmärrä lapsia, hyväksy lapsille normaalia ikätasoista toimintaa ja etteivät lapset pidä hänestä tämän vuoksi. Äiti ei moittinut Viroa, vaan totesi Virolle, että kertoo tämän hänelle, koska tahtoo tukea Viroa kertomalla mitä lapset puhelevat hänestä. Äiti pyysi, että jättää tyttärensä rauhaan siitä, että lapsi kertoi hänelle, mutta Viro oli samantien kulkenut lapsen luokse ja kertonut lapselle äidin puhelusta ja säikähtänyt lapsi selitteli, että "oli ollut väsynyt". Myöhemmin Viro ilmoitti äidille, että katsoo, että lapset vain "puhuvat pahaa ja rumia" ja tiukasti koetti taas valehdella, että lapsi valehtelee siitä menikö hän lapsen huoneeseen kertomaan lapselle äidin puhelusta.
Viro ilmoittaa, että koska on ollut 20-vuotta lastensuojelualalla, hän tietää miten kuuluu toimia.
Huuhilo ei edes puuttunut Viron toimintaan joulukuussa 2018 ja rajoite jatkui, kunnes äiti tiukasti tekstiviestillä ilmoitti laitokselle, että "hilkku" on laiton rajoite. Sitten äidille ilmoitettiin, että rajoite on purettu ja välittömästi samana päivänä lapsi kertoi, että hänelle oli todettu, että "luistimia ei voi hakea koulusta, koska on hilkku". Hilkku siis esti normaalin elämän laitoksessa. Tätä perusteli äidille Partinen, että peruste oli lipsahtanut vahingossa tottumuksesta työntekijältä.
Lisäksi Havumäessä on tehty myös pukeutumisrajoituspäätös kolmelle lapselle, jotka ostivat omilla rahoillaan laitoksen työntekijän läsnäollessa paidan, josta muut laitoksen työntekijät eivät pitäneet. Paidan printti ei miellytänyt laitosta ja lapset eivät saa pitää paitaa yleisissä tiloissa laitoksessa tai pukea sitä kouluun ja he eivät siis saa ruokailla tuo paita päällä eli heiltä evätään oikeus ruokailuun, jos eivät riisu paitaa tai teippaa A4:sta printin päälle ruokailun ajaksi.
Valvira kiinnitti tällaiseen huomiota jo vuonna 2013 seuraavasti:
"Asiakkaan omaan ulkonäköön liittyvän sallitun ja kielletyn asian rajanvedossa korostuu henkilön laaja itsemääräämisoikeus, jota ei saa suhteettomasti rajoittaa. Yleinen kasvatuksellinen ohjaus yhteisiin keskusteluihin nuoren ulkonäköä koskevissa asioissa ja harkinta-ajan käyttö (ennen esim. hiusten värjäämistä) voisivat olla asiallinen keino toteuttaa kasvatusvastuuta."
Ja taasen Familar siis oli päättänyt rajoittaa kasvatuksellisen keskustelun sijaan.
Ja nämä ihmiset Familarilta siis verkostoituvat ihmisten kanssa eri kunnissa ja monesta kunnasta eivät osaa vastuusosiaalityöntekijät havaita, että "hilkku" on laiton ja viikkorahan sitominen laitoksessa työskentelyyn on laitonta. Sitten täytyy laitokseen muuttaneen lapsen äidin neuvoa laitosta, jonka vastaava ohjaaja ei kuuntele lapsia tai vanhempia ja määrää kaikkia sillä uskomuksella, että nuo 20-vuotta työssään olisi tehnyt hänestä vankan ammattilaisen, kun hän ei ole koskaan vitsinyt tutustua Suomen lakiin ja lastensuojelun käskirjaan.
Miten Viro tai Partinen voivat työhön ohjata alaisiaan, kun he eivät osaa Suomen lakia?
Asiasta on muistutettu nyt sosiaalityön päällikkö Ritva Mantilalle. Osaakohan Mantilakaan toimia Suomen lain mukaan koskien laitosta, kun lastensuojelulain mukaan häntä koskee ilmoitusvelvollisuus Familarin toiminnasta, sillä laki sanoo näin:
"Sijaishuollon valvonta
Lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu tämän lain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan on 16 b §:n mukaisesti järjestettävä.
Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat lisäksi sijoituskunta ja aluehallintovirasto. Valvontaa toteuttaessaan niiden tulee toimia yhteistyössä 1 momentissa mainitun sijoittajakunnan kanssa.
Jos lapsen sijoittanut kunta havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen tulee salassapitovelvoitteiden estämättä ilmoittaa asiasta viipymättä 2 momentissa tarkoitetuille sijoituskunnalle ja aluehallintovirastolle sekä tiedossaan oleville muille lapsia samaan sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille kunnille (LsL 79§).
Tärkeää onkin Familarin muistaa sosiaalitoimen kanssa:
Lastensuojelulain 58 §:n mukaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämisessä tulee noudattaa mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (8.4.1983/361) 1§:ssä on säädetty: mm. ”Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.” Lapsen oikeus tulla kohdelluksi TASA-ARVOISENA yksilönä ja oikeus saada vaikuttaa kehitystään vastaavalla tavalla itseään koskeviin asioihin on keskeinen PERUSOIKEUS.
Miksihän tämäkään lapsi ei saa vaikuttaa Familarin ja sosiaalitoimen mielestä asiakassuunnitelmassaan edes tapaamissuunnitelmiin tai mihinkään siitä miten sosiaalityötä toteutetaan? Miksi äitiä ei ikinä tapaa lapsen vastuusosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa?
Voisiko lastensuojelulapset vanhempineen saada vastuusosiaalityöntekijänsä kanssa viikottaisen purnaustuokion, jossa voisivat puida itsemääräämisoikeuttaan koskevia asioita ja kysellä tältä miksi tämä ei anna hänen ja läheisten vaikuttaa sosiaalihuollon asiakaslain 8§:n mukaisesti elämäänsä ja missä viipyy sosiaalitoimen myötävaikuttava tuki?
Täällä Mieron tiellä totean, että on todella järkyttävää, että nämä ihmiset tienaavat veronmaksajien rahoilla asemissa, jossa he eivät saisi näinkin ammattitaidottomina olla. Liimattalle tiedoksi, että päätöksen tekee kyllä johtava sos., mutta laitos on pitkälti vastuussa siitä, mitä päätöksiä tehdään myös, sillä laitos on tietolähde ja arviointiin osallistuva. Familarin ammattitaidolla on paljon merkitystä siihen, toteutuuko "hyvä huostaan otto".
Lue myös:
Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa (Valvira, 2013):
Kummaa on, että Familarilla katsotaan myös, että Familarin työntekijöiden ei tarvitse tuntea yhteydenpidon rajoittamista koskevia lakeja. En avaa niitä tässä nyt, mutta te voitte googlata lastensuojelun käsikirjan sekä eduskunnan oikeusasiamies Sakslinin päätöksen 2833/4/13. Familarilla jopa kehitysjohtaja Liimatta katsoo, että riittävä tieto familarilaisille on triviaalitieto, että johtava sosiaalityöntekijä tekee yhteydenpidon rajoittamista koskevat päätökset ja näistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Tähän rajoittuu jopa Familarin kehitysjohtajan osaaminen.
Familarilla on siis toimintamallina tällainen yksioikoinen suora linjaus: "Sossu päättää ja Familar tottelee." Koska edes Familarin kehitysjohtaja Miika Liimatta ei osaa tätä tarkemmin lastensuojelutyötä, on päädytty näin kankeaan toimintatapaan.
Tämä kankeus tulee esille mm. niin, että kun sosiaalityöntekijällä ei ole antaa lain mukaisia perusteluja rajoittamiselle, mutta hän rajoittaa silti, Familar ei tästä välitä, ei koeta välittömästi vaikuttaa olosuhteeseen lasta ja perhettä tukien keskustellen sosiaalitoimen kanssa toisista toimintamahdollisuuksista, vaan päättää, että sossu päätti tehdä laittoman rajoitteen ja laittomuudesta ja sen tietämisestä huolimatta Familar sitten toimeenpanee mukisemmatta tämän.
Esimerkiksi kun Helsingin lastensuojelu rajoittaa lapsen lähisuhteita yleisenä käytäntönä huostaan oton alussa rauhoittumis- ja kiinnittymisperustelulla ja Familarilla palvelujohtaja Petra Huuhilo tietää tämän laittomaksi perusteluksi, hän antaa laitoksen täytäntöön panna tämän ja ei välitä toiminnan laittomuudesta, johon asettaa alaisensakin.
Huuhilolle ei ole tärkeää, että lapsi saa Suomen lain mukaista palvelua, vaan Huuhilolle merkitsee vain hyvä suhde Helsingin sosiaalitoimeen. Hän ei tahdo nk. sörkkiä sairasta mehiläispesää tulosvastuullisena kaiketi Liimattalle, joka kaiketi kehittää vain sitä, että saa asiakkaita kunnilta.
Huuhilo tosin puhuu vanhemmille ja asianomaisille, että tietää sosiaalitoimen toimivan lain vastaisesti, mutta ei uskalla sanoa tätä sosiaalitoimelle suoraan. Huuhilo lupaa, että koettaa saada olosuhteen muutettua joskus hamassa tulevassa, mutta itse työskentelyä saa odottaa viikko ja kuukausi tolkulla. Huuhilo ei ymmärrä, että kun hän ei toimi, lapsi ja asianomaiset kärsivät ja joutuvat kärsien odottamaan hänen toimintaa.
Ei tässä kaikki. Kun Huuhilo lupaa auttaa, se on tyhjä lupaus. Hän pitää vanhemmalle palopuheita ammattilaisotteesta ja hyvästä huostaan otosta ja kuinka tähtää tähän ja lupaa tulevaan parempaa, mutta tosipaikan edessä häneen ei saa yhteyttä.
Huuhilokaan ei tunne lakia yhteydenpidon rajoittamisesta, vaikka antaa tällaisista koulutuksia. Hänen luottoalaisensa Jarno Partinen, jonka hän väittää olevan vankka ammattilainen, ei tunne myöskään lakia yhteydenpidon rajoittamisesta, vaikka Partinen on ollut pitkään Familarilla.
Partisen käsitys yhteydenpidon rajoittamisesta selvisi helsinkiläiselle äidille, jolle Partinen tosissaan selitti ajatustaan, että lapsen yhteydenpidon rajoitus puretaan, mutta rajoitteeseen tehtyä muutosta lapsen tapaamisien vähentämisestä ei muuteta tosiasiallisesti eli tapaamisten eli kotilomien määrää ei palauteta samaan kuin aiemmin oli eikä edes lisätä lapsen tahtomalle tasolle, vaan rajoitteen tapaamismäärä viedään lapsen asiakassuunnitelmaan ja sitten asiakassuunnitelmaa toteutetaan kuitenkin kuin yhteydenpitoa rajoitettaisiin.
Kyllä vain luitte kaikki lastensuojelualan ammattilaiset juuri oikein. Familarilla väitetään Partista vankaksi ammattilaiseksi ja tuo puhelu, jossa Partinen tätä näkemystään esittelee on nauhoitettu.
Partinen siis myös luulee, että asiakassuunnitelman tapaamissuunnitelmaa tulee toteuttaa kuin se olisi yhteydenpidon rajoituspäätös tai lähestymiskielto eli jotenkin kuten fundamentalistit lukevat raamattua tai kuten tuomareiden tulisi huomioida Suomen laki. Normaalissa ihmiselämässä suunnitelmat tehdään yhdessä ja sitten niitä voidaan toteuttaessa oikea-aikaisesti myös yhdessä muuttaa tarvittaessa. Laitos voi suoda siis vanhemmalle vierailun laitoksessa tai lapselle kaupassakäynnin tai leffassa vanhemman kanssa asiakassuunnitelman tapaamissuunnitelman lisäksi, jos tämä käy vanhemmalle, lapselle ja laitokselle. Laitoksen pitäisi mahdollistaa tämä, kun lapsi ja vanhempi pyytää tätä.
Partisen toiminnassa erikoista on, että Partinen ajattelee Familarilla yhdessä palvelujohtaja Huuhilon sekä vastaava ohjaaja Eija Viron kanssa, että lapsen elämässä lapsen asiakassuunnitelman tekee Familar kahdestaan sosiaalitoimen kanssa ja lasta ja vanhempaa ei tähän suunnitteluun kuulu osallistuttaa. Tätä mieltä on myös Helsingin lastensuojelussa lapsen vastaava sosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa, sosiaalityöntekijä Pirjo Holm, johtava sosiaalityöntekijä Aule Lille sekä johtava sosiaalityöntekijä Leila Louneisto. Äiti on pyytänyt kaikkia tutustumaan THL:n Dialogisen toimintakulttuurin pauloissa - toimintakulttuurimuutoshankkeeseen, jotta saisi aikaan olosuhteen, jossa lapsi ja äiti osallistutetaan dialogiin myös.
Kyllä vain, luitte taas aivan oikein hyvät lastensuojelutyön vankat ammattilaiset. Helsingissä sijaishuollossa ja Familarilla jopa palvelujohtaja Huuhilo katsovat, että sosiaalihuollon asiakaslain 8§ on merkityksetön ohjaus heille työhönsä. Lakihan toteaa näin:
"Itsemääräämisoikeus ja osallistuminen
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.
Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.
Asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä säädetään hallintolaissa. (30.12.2003/1361)
Asiakkaan tahdosta riippumattomista toimenpiteistä sekä asiakkaan hoitoon tai huoltoon liittyvistä pakotteista ja rajoituksista sekä niitä koskevasta päätöksentekomenettelystä sosiaalihuollossa on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään."
Eduskunnan oikeusasiamies päätöksessään 2833/4/13 avaa tätä näin:
"Totean vielä tässä yhteydessä, että sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (sosiaalihuollon asiakaslaki) 8 §:n mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus osallistua palvelujensa suunnitteluun ja niiden toteuttamiseen. Viranomaisella on puolestaan velvollisuus edistää ja myötävaikuttaa tämän oikeuden toteutumiseen."
Mutta tosiaan Familarilla ja Helsingin sijaishuollossa tehdään lapsen tapaamissuunnitelma verkostopalaverissa, jonne ei kutsuta vanhempaa tai lasta. Ja sitten ollaan hyvinkin tärkeän oloisia ja he taputtelevat toisiaan olalle Hyvä Veli -toiminnassan, koska ovat mielestään tehneet hienonkin arvioinnin lapsen "edusta".
Ja lapsen eduksi katsotaan, että lasta ei kuulla ja äidille väitetään, että on normaali käytäntö, että rajoituspäätös muutetaan asiakassuunnitelmaksi ja sitä toteutetaan rajoituspäätöksen tavoin, mutta virallista päätöstä ei tehdä ellei äiti tätä erikseen vaadi.
No, äitihän vaatii ja pohtii miksi tällaisesta älyttömyydestä pitää valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen, kun paikan päällä tässä verkostopalaverissa oli jopa kahdeksan aikuista ihmistä, joiden väitetään olevan siis lastensuojelualan vankkoja ammattilaisia. Kun äiti valitti tällaisesta toiminnasta Familarin osalta Familarin kehitysjohtaja Liimattalle, tämä totesi triviaalin tiedon, että johtava sosiaalityöntekijä tekee päätöksen. Kyllä äiti tämän tiesi ja havaitsi ettei Liimatta tiedä muuta ja osaa alaisiaan työhön ohjata.
Kuinka moni on mennyt lakia tuntemattomista vanhemmista uskomaan Partisen väittämän, että yhteydenpidon rajoittamisasioissa tulisi lain mukaan toimia näin? Kuinka monelle on Partinen väittänyt tällaista työuransa aikana? Tälle äidille ei mennyt selkeä järjettömyys läpi ja hän totesikin johtava sos. Lillelle, että sitten päätöstä kehiin ja mennään tappelemaan laista Helsingin hallinto-oikeuteen.
Erikoista on millaiselle delegaatiolla Familar on edustettuna tapaamissuunnitelma-asiassa. Paikalle on tärkeänä saapunut hienoissa vaatteissa palvelujohtaja Huuhilo, joka ei ole tavannut lasta ehkä koskaan. Sitten on paikalla vastaava ohjaaja Eija Viro, josta lapsi ei pidä tai kukaan laitoksen lapsista. Sitten paikalla on vastaava ohjaaja Jarno Partinen, joka ei tunne lasta ja on vasta äsken otettu Viron rinnalle pienryhmäkoti Havumäkeen. Tämän lisäksi paikalla on lapsen toinen omahoitaja Minna. Toista omahoitajaa, joka enemmän viettää lapsen kanssa aikaa, ei edes kutsuta palaveriin, vaikka hänestä lapsi ja kaikki laitoksen lapset pitävät eniten. Familarilta siis menee suunnittelemaan lapsen elämästi kaksi työntekijää, jotka eivät tunne lasta ja yksi, josta lapsi ei pidä ollenkaan ja sitten omahoitaja. Familar ei koe, että lapsi pitäisi kutsua äitinsä kanssa samaiseen palaveriin, vaikka äiti on puhunut dialogin tarpeellisuudesta ja heidän kuulemisen tärkeydestä kaikille edellä mainituille Familarin työntekijöille.
Kun äiti kysyi Minnalta 5.2.19, veikö tämä eteenpäin sossuille tiedon lapsen toiveista, kun rajoitteita tehtiin joka tapauksessa, vaikka Lille totesi, että palaverissa oli todettu, että kaikki on mennyt hyvin ja Partinen totesi äidille, että äiti ei tee vanhempana mitään väärin, Minna ei suostunut vastaamaan kysymykseen äidille joko ei tai kyllä. Minna ei suostunut vastaamaan äidille, joka toisti kysymyksen, todeten ettei vastaaminen ole vaikeaa, kun voi vastata ei tai kyllä.
Kyllä vain luitte oikein. Tässä jännässä verkostopalaverissa oli siis päätetty jatkaa lapsen tapaamisten rajoittamista ilman virallista päätöstä, jos äiti suostuu tällaiseen ja sellaisella perustelulla, että kaikki on mennyt hyvin. Familarilla kun tällaisesta valittaa kehitysjohtaja Liimattalle, hän osaa vain vastata triviaalin tiedon, että johtava sos. päättää.
Onhan se tietenkin Minnalle noloa, jos hän ei ole valmistautunut tällaiseen tärkeään palaveriin kysellen lapselta mitä tämä toivoisi ja sitten jättää kertomatta lapsen toiveet sossulle, koska ei valmistautunut palaveriin tehden työtään. Ehkä Minna luulee, että on tutkimusmatkailijaksi hakeutunut, kun opiskeli sosiaalialalle ja nyt seilailee sitten työpäivissään sen enempää miettien mitä se omahoitajuus todella on erilaisissa olosuhteissa eritavoin toimivien kuntien sosiaalityöntekijöiden kanssa. Toiset sossuista kuulee itse lasta lain mukaisesti ennen toimintasuunitelmien tekemistä ja toiset kuulevat vain lapsen omahoitajaa, jos tätäkään. Jos omahoitajaa ei kiinnosta lapsen oma tahto ja hän ei vie tätä eteenpäin sossulle, niin sitten ei kiinnosta sossua tai laitostakaan lapsen toiveet. Näin ollen lastensuojelua ei toteuteta lain mukaisesti.
Tosiasiallisesti Minnalle on todella noloa se, ettei hän vastaa äidille. Äiti soitti perään Havumäkeen ja keskusteli toisen vakituisen työntekijän kanssa ja havaitsi, ettei tämäkään ymmärrä kuinka ammattieettisesti väärin Minna toimii, kun ei vastaa äidin kysymykseen: "Kerroitko omahoitajan asemassa lapsen toiveet sossulle, joka ei tapaa lasta?" Havumäessä ei siis yleisesti työrhmä tunne Suomen lakia ja ymmärrä kuinka tyhmästi Minna toimii. Minna ei siis todennäköisesti ole kertonut lapsen toiveita sossuille ja kun äiti kyselee onko hän toiminut kuten oman hoitajan kuuluu toimia, hän pakenee kysymystä vastaamattomuuden taakse. Vankka ammattilainen vastaisi kysymykseen ja jos ei ole toiminut kuten kuuluu toimia, sopisi vanhemman kanssa yhdessä siitä, miten mahdollisimman kiireellä kertoo tälle sossulle mitä lapsi toivoo tapaamisten suhteen.
Nyt kai laitoksessa haukutaan äitiä palavereissa, vaikka äiti peräänkuulluttaa lain mukaista toimintaa.
Minna ei ole ainut, joka katosi tavottamattomiin. Samoin myös vastaava ohjaaja Jarno Partinen katosi ja ei vastaa äidin yhteydenottopyyntöihin. Partinen ei suostunut perustelemaan rajoitteen jatkamissuunnitelmaa asiakassuunnitelmana toteuttaen asiakassuunnitelmaa kuin kyseessä olisi yhteydenpidon rajoite äidille. Hän ilmoitti, että sosiaalitoimi antaa hänen perustelunsa äidille. Sosiaalitoimi oli jo todennut äidille, että ei anna perustelua, vaan vain kertoo, että sosiaalitoimi on toteuttanut Familarin kanssa keskustelua, jossa "arvioitiin", että lapsella pitää olla "struktuuri". Sitä ei johtava sos. Lille suostunut kertomaan, että miksi struktuuri pitää olla tällainen tarkemmin, mutta Lille totesi, että kaikki on mennyt hyvin ja siksi toimintaa jatketaan.
Äidin kysyessä Lilleltä mitä arviointimenetelmiä on käytetty, Lille ilmoitti äidille katsovansa, ettei hänen tarvitse tällaisia asioita äidille avata hyvin tiukasti ja kieltäytyi vastaamasta.
Kyllä vain, luitte aivan oikein ja tämä samainen Lille sai siis huomautuksen juuri yhteydenpidon rajoittamista koskevista asioista vuoden 2017 ja 2018 vaihteessa Outamon lastenkotifiaskossa ja nähtävästi sosiaalityön päällikkö Ritva Mantilaa ja lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskea ei vieläkään kiinnosta mitä arviointimetelmiä on Lille käyttänyt työssään.
THL ohjeistaa arvioinnin kultaisia perusteita näin:
1. arviointi tehdään tarkoituksenmukaisesti ja riittävän laaja-alaisesti
2. huomioidaan asiakkaan näkökulma arviointiprosessin eri vaiheissa
3. käytetään tilanteeseen sopivia, päteviä ja luotettavia arviointimenetelmiä
4. ammattilaisella on riittävä osaaminen arvioinnin tekemiseen ja tulosten tulkintaan
5. arviointitulosten pohjalta asetetaan tavoitteet, suunnitellaan tarvittavat toimenpiteet ja seurataan niiden vaikutuksia.
Lisäksi se toteaa, että on huomioitavaa seuraavaa:
- arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen mukaan
- arviointi tehdään yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaisensa ja läheisensä sekä muiden toimijoiden kanssa
- asiakkaalle on selvitettävä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa
- asiakkaalle on kerrottava erilaisista vaihtoehdoista palvelujen toteuttamisessa ja palvelujen vaikutuksista
- selvitys arvioinnista on annettava siten, että asiakas ymmärtää sen sisällön ja merkityksen
- asiakkaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava erityisesti, kun kyseessä on lapsi, nuori tai erityistä tukea tarvitseva henkilö
- asiakkaan toiveet, mielipiteet ja yksilölliset tarpeet otetaan huomioon.
Miltäs lukijoistani näyttää tämä Familarin ja Helsingin sijaishuollon yhteistyö. Tästä on tehty muistutus ja Helsingissä vastinetta saa odottaa Saila Nummikoskelta noin neljä kuukautta eli 1/3 vuodesta. Tuona aikana Familar ja sosiaalitoimi saa jatkaa samanlaista toimintaa ja jos Helsingin hallinto-oikeus ei tuona aikana tee päätöstä, vastinetta saa odottaa pitempään, koska Nummikoski varovaisena vastaa vasta noin kaksi kuukautta hallinto-oikeuden kumoavan päätöksen jälkeen ja vain ilmoittaa väitteen, että on työhön ohjannut alaisensa jatkossa toimimaan lain mukaan, kun sai tiedon, että hallinto-oikeus katsoo, ettei hän ole työhön ohjannut alaisiaan toimimaan lain mukaisesti. Tosiasiallisesti Nummikoski ei työhön ohjaa alaisiaan. Hän vain kirjoittaa näin, koska se näyttää hänen imagossaan paremmalta.
Esimerkiksi Nummikoskea ei haitannut 7.1.19, että sijaishuolto yhä toteuttaa yhteydenpidon rajoittamista yleisenä käytäntönä huostaan oton alussa rauhoittumis- ja laitokseen kiinnittymisperustelulla, vaikka se nimenomaan on kielletty 1.11.19 eduskunnan oikeusasiemiehen antaman sovellettavan oikeusohjeen eli ratkaisun 2833/4/13 mukaan, vaikka hän vastineessaan väittää työhön ohjaanneen sosiaalityöntekijänsä rajoittamaan vain silloin, kun on lain mukaiset perusteet.
Nummikoski ei edes pyytänyt anteeksi lapselta ja kokonaiselta suvulta, kun hänen alaisensa tekivät lapselle kokonaiseen sukuunsa laittoman rajoitteen. Nummikoski ei tosiasiallisesti osaa myöntää alaistensa virhettä anteeksipyynnöllä ja syvällä pahoittelulla edes näin vakavissa asioissa.
No toisaalta ei osaa Familarin kehitysjohtaja Liimattakaan pyytää anteeksi ja olla pahoillaan, kun hänen alaiset eivät osaa Suomen lakia. Hän vain osaa todeta: "Sossu päättää," mitä papukaijoina hokee kai kaikki Familarin työntekijät ilman järjen häivää tajuamatta, mitä on hyvä arviointi ja yhteistyö lapsen ja lapsen perheen kanssa.
Familarin laatujohtajaan Marko Nikkaseen äiti on ollut turhaan yhteydessä. Nikkanen ei välitä laadun tuottamisessa laista tai vastata äidille, joka on huolissaan lain toteutumisesta.
Familar ei ole vastuussa siitä osaako sosiaalitoimi lakia. Päävastuu on sosiaalitoimella. Mutta Familarin tulisi osata laki ja osata havaita lain vastainen toiminta ja vaatia heidän laitoksessa asuvalle lapselle lain mukaan toteutettua lastensuojelua. Mutta miten Familarilla osaisi työntekijät tätä, jos he eivät osaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen kyllä tai ei?
Kyseiseen rajoitteeseen tuli kummalla tavalla muutos tosin. Lapselle tehty puhelinrajoite purettiin, koska sen toteuttaminen oli Familarin mielestä hankalaa äidin vuorotyön vuoksi. Familar ei tahtonut tukea lapsen puhelua äidin kanssa, koska heidän mielestä olisi ollut hankalaa ottaa äidiltä vastaan äidin työvuorolistan tiedot ja kuulla mikä on hyvä aika soittaa ja sovitella äidin kanssa tällaista yksinkertaista asiaa. Lille sitten ilmoitti, että jatkossa äiti ja lapsi hoitaa soitot vapaasti kaksin ja suunnittelee nämä kaksin ilman Havumäen tukea.
Kyllä vain, Familar ei pura rajoitteita todeten sossuille, että rajoittaminen on tarpeetonta eli turhaa eli laitonta, vaan purkaa ne valittamalla siitä, että pitää tehdä työtä. Tämä selvisi äidille 30.1.19 äidin keskusteltua Lillen ja Partisen kanssa puhelut. Familar ei tahdo tukea edes puheluiden toteutumisessa lasta ja taasen jäi huomioimatta lastensuojelulaki, joka toteaa näin:
"Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa (LsL 54§ mom 2)."
Tähänkin kehitysjohtaja Liimatta totesi vain triviaalin tiedon, että sosiaalityöntekijä päättää yhteydenpidon rajoittamista koskevista asioista, tajuamatta miten lain vastaisella tavalla hänen alaisensa vaikuttavat. Mitähän se Liimatta kehittelee? Ettei vain pontikkaa tai jotain muuta ajattelua estävää?
Äiti oli uskonut usean kuukauden ajan palvelu johtaja Huuhiloa, joka lupaili ja lupaili äidille, että kunhan hän pääsee keskustelemaan kunnolla sosiaalitoimen kanssa, kaikki saadaan kuntoon ja "hyvä huostaan otto" aikaan. Huuhilo oli pitänyt palopuheita äidille Familarin tahdosta tehdä hyvää työtä avoimella keskustelulla ja kehunut äitiä jopa siitä, kun äiti tekee Huuhilonkin työn ja painottanut äidille, kuinka äiti hakee aina lapsen etua. Äiti eli pitkään toivolle kuunnellen Huuhilon kehuja. Kun sitten Huuhilon "saavutus", joka ilmeni outona rajoitteena ja paljastui samanaikaisesti Partisen ammattitaidottomuuden kanssa, Huuhilo katosi tavoittamattomiin. Huuhilo vain ilmoitti WhatsApp -viestillä äidille:
"Ok. minä en ollut tukemassa ypr tekemistä. Eikä myöskään havumäki."
Huuhilolta ei siis saanut välitöntä tukea rajoituksen estämiseksi.
THL toteaa rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleisistä edellytyksistä seuraavaa:
- Rajoitustoimenpiteiden käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä.
- Toimenpiteitä voidaan käyttää vain siinä määrin kuin lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus tai lapsen huostaanoton tarkoituksen toteuttaminen välttämättä vaatii.
- On valittava aina lievin mahdollinen toimenpide.
- Rajoitustoimenpiteen käyttäminen on LOPETETTAVA HETI, kun sen käytölle ei enää ole lain mukaisia perusteita.
- Toimenpidettä on myös heti lievennettävä, jos se on mahdollista.
- Lapsen tilannetta on seurattava jatkuvasti ja on tehtävä päätös toimenpiteen lopettamisesta, jos perusteita jatkamiselle ei enää ole.
- Rajoitustoimenpiteet on toteutettava aina mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen.
- Rajoitustoimenpiteitä saa käyttää vain siihen tarkoitukseen kuin kussakin säännöksessä on erikseen määritelty,
Eduskunnan oikeusasiamies katsoi ratkaisuissaan 7.3.2013 (1901/2/12 ja 1932–1945/2/12), että sijoittajakunnat olivat laiminlyöneet laitokseen sijoittamiensa lasten sijaishuollon ja rajoitustoimenpiteitten valvonnan. Oikeusasiamies ei pitänyt kantelun kohteena olleita, lastensuojelulaitoksessa käytettyjä sääntöjä ja kasvatusmenetelmiä niin sanotusti normaalina kotikasvatuksena.
Ratkaisu 7.3.2013 (1901/2/12 ja 1932–1945/2/12)
Myös VALVIRA totesi selvityksessään vuonna 2013, ettei kaikissa lastensuojeluyksiköissä ei osata tehdä riittävää eroa rajoitustoimenpiteiden ja kasvatuksellisten keinojen välille. Joitakin rajoitustoimenpiteitä oli perusteltu talon säännöillä.
Kun näistä asioista on huomautettu jo vuonna 2013, miten ei Helsingin lastensuojelu tai Familar osaa näitä vuonna 2019?
Havumäessä piteli vastaava ohjaaja Viro lapsille laitonta liikkumisvapauden rajoitetta päivittäin tunnin ajan selittäen tätä kasvattamiseksi. Lasten tuli istua tunnin ajan yksin huoneessa "rauhoittumisperustelulla". Tämän hyväksyi koko vankoiksi ammattilaisiksi kutsuttu työryhmä, joka ei kai koskaan lue lastensuojelun käsikirjaa ja kaikki kutsuivat lapsille tätä toimintaa "hilkuksi". Heillä oli myös yhteydenpitorajoituspäätös tuona aikana muihin lapsiin ja he eivät saaneet puhua heille ja wc:seen menoonkin lapset kysyivät lupaa. Osalla lapsista ei saanut olla puhelinta "hilkun" aikana.
Lapsia käytetään myös palkallisena työvoimana Havumäessä. Näiden noin 12-vuotiaiden lasten viikkoraha on sidottu kerran viikossa toteutettuun ruuanlaittovuoroon ja he saavat palkkaa tästä noin 10 euroa. Jos lapsi ei osallistu tähän "apparivuoroon" hän ei saa viikkorahaa eli palkkaa. Lapsi ei saa sitä, vaikka osallistumattomuus johtuu hänestä riippumattomasta syystä.
Joulukuussa 2018 helsinkiläislapsen paras kaveri Havumäessä ei saanut auttaa häntä "apparivuorossa", koska Viro käski kaverin "hilkulle". Viro keskeytti lasten mukavan yhdessä toteutetun ruuan laiton ja tyttö kertoi äidile, että kerrankin kun tuntui kodilta Viro katkaisia tämän. Tyttöä auttanutn poika käytty "hilkkunsa" valituksen kirjoittamiseen. Lapset valittivat tästä siis paperille kirjoitetulla kysymyksellä miksi Viro toimii näin ja miksi ei saa auttaa ja allekirjoittivat paperin. Viro ei tahtonut edes keskustella lasten kanssa tästä, vaan vastasi aidosti elämissään tehdyistä päätöksistä kiinnostuneille lapsille: "Miksi minun pitäisi vastata sinulle, kun sinulla oli hilkku?"
Äiti oli yhteydessä Viroon saatuaan kuulla lapseltaan, että Viro ei ymmärrä lapsia, hyväksy lapsille normaalia ikätasoista toimintaa ja etteivät lapset pidä hänestä tämän vuoksi. Äiti ei moittinut Viroa, vaan totesi Virolle, että kertoo tämän hänelle, koska tahtoo tukea Viroa kertomalla mitä lapset puhelevat hänestä. Äiti pyysi, että jättää tyttärensä rauhaan siitä, että lapsi kertoi hänelle, mutta Viro oli samantien kulkenut lapsen luokse ja kertonut lapselle äidin puhelusta ja säikähtänyt lapsi selitteli, että "oli ollut väsynyt". Myöhemmin Viro ilmoitti äidille, että katsoo, että lapset vain "puhuvat pahaa ja rumia" ja tiukasti koetti taas valehdella, että lapsi valehtelee siitä menikö hän lapsen huoneeseen kertomaan lapselle äidin puhelusta.
Viro ilmoittaa, että koska on ollut 20-vuotta lastensuojelualalla, hän tietää miten kuuluu toimia.
Huuhilo ei edes puuttunut Viron toimintaan joulukuussa 2018 ja rajoite jatkui, kunnes äiti tiukasti tekstiviestillä ilmoitti laitokselle, että "hilkku" on laiton rajoite. Sitten äidille ilmoitettiin, että rajoite on purettu ja välittömästi samana päivänä lapsi kertoi, että hänelle oli todettu, että "luistimia ei voi hakea koulusta, koska on hilkku". Hilkku siis esti normaalin elämän laitoksessa. Tätä perusteli äidille Partinen, että peruste oli lipsahtanut vahingossa tottumuksesta työntekijältä.
Lisäksi Havumäessä on tehty myös pukeutumisrajoituspäätös kolmelle lapselle, jotka ostivat omilla rahoillaan laitoksen työntekijän läsnäollessa paidan, josta muut laitoksen työntekijät eivät pitäneet. Paidan printti ei miellytänyt laitosta ja lapset eivät saa pitää paitaa yleisissä tiloissa laitoksessa tai pukea sitä kouluun ja he eivät siis saa ruokailla tuo paita päällä eli heiltä evätään oikeus ruokailuun, jos eivät riisu paitaa tai teippaa A4:sta printin päälle ruokailun ajaksi.
Valvira kiinnitti tällaiseen huomiota jo vuonna 2013 seuraavasti:
"Asiakkaan omaan ulkonäköön liittyvän sallitun ja kielletyn asian rajanvedossa korostuu henkilön laaja itsemääräämisoikeus, jota ei saa suhteettomasti rajoittaa. Yleinen kasvatuksellinen ohjaus yhteisiin keskusteluihin nuoren ulkonäköä koskevissa asioissa ja harkinta-ajan käyttö (ennen esim. hiusten värjäämistä) voisivat olla asiallinen keino toteuttaa kasvatusvastuuta."
Ja taasen Familar siis oli päättänyt rajoittaa kasvatuksellisen keskustelun sijaan.
Ja nämä ihmiset Familarilta siis verkostoituvat ihmisten kanssa eri kunnissa ja monesta kunnasta eivät osaa vastuusosiaalityöntekijät havaita, että "hilkku" on laiton ja viikkorahan sitominen laitoksessa työskentelyyn on laitonta. Sitten täytyy laitokseen muuttaneen lapsen äidin neuvoa laitosta, jonka vastaava ohjaaja ei kuuntele lapsia tai vanhempia ja määrää kaikkia sillä uskomuksella, että nuo 20-vuotta työssään olisi tehnyt hänestä vankan ammattilaisen, kun hän ei ole koskaan vitsinyt tutustua Suomen lakiin ja lastensuojelun käskirjaan.
Miten Viro tai Partinen voivat työhön ohjata alaisiaan, kun he eivät osaa Suomen lakia?
Asiasta on muistutettu nyt sosiaalityön päällikkö Ritva Mantilalle. Osaakohan Mantilakaan toimia Suomen lain mukaan koskien laitosta, kun lastensuojelulain mukaan häntä koskee ilmoitusvelvollisuus Familarin toiminnasta, sillä laki sanoo näin:
"Sijaishuollon valvonta
Lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu tämän lain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan on 16 b §:n mukaisesti järjestettävä.
Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat lisäksi sijoituskunta ja aluehallintovirasto. Valvontaa toteuttaessaan niiden tulee toimia yhteistyössä 1 momentissa mainitun sijoittajakunnan kanssa.
Jos lapsen sijoittanut kunta havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen tulee salassapitovelvoitteiden estämättä ilmoittaa asiasta viipymättä 2 momentissa tarkoitetuille sijoituskunnalle ja aluehallintovirastolle sekä tiedossaan oleville muille lapsia samaan sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille kunnille (LsL 79§).
Tärkeää onkin Familarin muistaa sosiaalitoimen kanssa:
Lastensuojelulain 58 §:n mukaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämisessä tulee noudattaa mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (8.4.1983/361) 1§:ssä on säädetty: mm. ”Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.” Lapsen oikeus tulla kohdelluksi TASA-ARVOISENA yksilönä ja oikeus saada vaikuttaa kehitystään vastaavalla tavalla itseään koskeviin asioihin on keskeinen PERUSOIKEUS.
Miksihän tämäkään lapsi ei saa vaikuttaa Familarin ja sosiaalitoimen mielestä asiakassuunnitelmassaan edes tapaamissuunnitelmiin tai mihinkään siitä miten sosiaalityötä toteutetaan? Miksi äitiä ei ikinä tapaa lapsen vastuusosiaalityöntekijä Kirsi-Marja Niinimaa?
Voisiko lastensuojelulapset vanhempineen saada vastuusosiaalityöntekijänsä kanssa viikottaisen purnaustuokion, jossa voisivat puida itsemääräämisoikeuttaan koskevia asioita ja kysellä tältä miksi tämä ei anna hänen ja läheisten vaikuttaa sosiaalihuollon asiakaslain 8§:n mukaisesti elämäänsä ja missä viipyy sosiaalitoimen myötävaikuttava tuki?
Täällä Mieron tiellä totean, että on todella järkyttävää, että nämä ihmiset tienaavat veronmaksajien rahoilla asemissa, jossa he eivät saisi näinkin ammattitaidottomina olla. Liimattalle tiedoksi, että päätöksen tekee kyllä johtava sos., mutta laitos on pitkälti vastuussa siitä, mitä päätöksiä tehdään myös, sillä laitos on tietolähde ja arviointiin osallistuva. Familarin ammattitaidolla on paljon merkitystä siihen, toteutuuko "hyvä huostaan otto".
Lue myös:
Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa (Valvira, 2013):
RSS Feed
