Oulussa toimii lastensuojelu. Se tosin on siirtynyt kirkon alaisuuteen, Oulun omien lastensuojeluviranomaisten pelleillessä siihen malliin, että lapset itse ovat päättäneet kääntyä sellaisen tahon puoleen, joka heitä oikeasti haluaa suojella. Lapset ovat hakeneet kirkkoturvaa.
Lokakuun liike kirjoitti Ossin ja Eemelin tarinat, joissa selostettiin poikien taustaa. Molemmat pojat leimattiin Oulun lastensuojelussa päihdekäyttäjiksi, vaikka molemmilla oli alun perin ihan erilainen ongelma, johon perheet hakivat apua. Oulun lukihäiriöiset sosiaalityöntekijät ymmärsivät kouluvaikeudet ja terveydellisen ongelman siis päihdekäyttönä. Lukihäiriöisen lapsen äitinä minä ymmärrän, että lukihäiriöinen ei välttämättä kykene hahmottamaan lukemaansa ilman visuaalista apua. Ajattelinkin lähettää Oulun sosiaalitoimeen kuvitetun lakikirjan.
Olen erittäin huolissani Oulun lastensuojelusta. Sosiaaliviraston kehitystaso on selvästi alle keskitason, siellä mm. leikitään kuin lapset. Leikkien säännöt muuttuvat ja jalostuvat sitä mukaa, kun asiakas on niistä eri mieltä. Lempileikki tuntuu olevan väärinpäin-leikki. Leikin sovellettuina sääntöinä toimii laki ja kaikki pitää tehdä päinvastoin, kuin kuuluu.
Esimerkiksi, kun lastensuojelulaki määrittelee kiireellisen sijoituksen kriteereitä, se puhuu välittömästä vaarasta. Eemelin vanhemmat ovat siinä käsityksessä, että poika sijoitettiin avohuollon sijoituksena kouluongelmien vuoksi. Äiti vei pojan Metsolaan itse, kiltisti ja sovitusti. Oulun sossu tulkitsi 10 päivän kuluttua välittömän vaaran olemassaolon, koska alkoi höpistä kiireellisestä sijoituksesta ja huostaanotosta. Eikö sellainen laitos, jossa on välitön vaara, tulisi vallan sulkea?
"Sitten meidän on tehtävä virka-apupyyntö poliisille!" Sanoi sossu kokouksessa, jossa vanhemmat ehdottivat koulun kanssa jo sovittua suunnitelmaa auttaa poikaa kouluongelmissa ja pyysivät nuorisopsykiatrista työryhmää tuekseen. Poliisilla uhkaaminen on metkaa, meinasiko sossu haetuttaa Eemelin valtion piikkiin koulusta pois, ettei tulisi liikaa poissaoloja?
Miksi Oulun lastensuojelu tokaisi äidille, että aikovat huostaanottaa Eemelin joka tapauksessa? Toisekseen sitä sijoitustahan jatkettiin, vaikka itse huostaanottohakemus on laitettu vireille vasta Eemelin oltua jo kirkkoturvan piirissä. Jos muuta syytä pojan vanhemmille huostaanoton perusteista ei annettu, kuin huostaanottoaikomus, niin miten sitä sijoitusta voitiin jatkaa? Ilman perusteita? Ilman, että hakemus hallinto-oikeudelle oli vireillä?
Ossin kohdalla sosiaalitoimi pakkohoiti poikaa Limingan laitoksessa, josta poika otti ritolat. Ossi ei päässyt Lukkarinojalle, vaikka halusi sinne. Mitä Oulussa on tapahtunut pykälälle, jossa puhutaan lapsen mielipiteen huomioimisesta ja siihen erityisen huomion kiinnittämisestä? Ai niin, se lasten väärinpäin-leikki lienee kyseessä myös tässä kohtaa. Mitään ei kiinnitetä mihinkään, paitsi lapsia sijaishuoltoon. Mikä sekin on lain sanamuotoa vastaan. Laissahan pyritään perheiden jälleenyhdistämiseen.
Ossi karkasi laitoksesta, ja Lukkarinoja ilmaantui kuin tyhjästä pojan asiaa hoitavan sossun työpöydälle. Tule tule joooo...luokseniii.... lauloi sossu, niin pääset Lukkarinojalle, ja ellet tule niin menetät sen paikan.
Kuinkahan tyhmänä sossu poikaa mahtoi pitää? Poikaa joka ymmärsi sentään karata. Jokainen tunnistaa tinkimisen ja kiskonnan. Oululaisen sossun toiminta täyttää tunnusmerkistön. Itse asiassa se täyttää myös pakottamisen ja petollisen menettelyn tunnusmerkistöt. Jos poika olisi pysynyt Limingassa, mitään Lukkarinojaa ei olisi koskaan tarjottukaan, eikös niin Oulu? Myönnä pois.
Leikistä toiseen
Hassunhauskaa piilotusleikkiäkin pelataan Oulun sosialitoimessa. Siellä hukataan huoltajuuksia. Ossin perhe asui aikaisemmin Puolangalla, jossa hänen eronneilla vanhemmillaan oli yhteishuolto. Oulussa isän huoltoa ei löytynyt mistään. Muutoksia perhe ei huollon suhteen ollut tehnyt, joten kadonneen huoltajuuden metsästys alkakoon! Kaikki mukaan! Tarjoan pullakahvit sille, joka sen löytää. Oulun sossusta saa ehkä vihjeitä, mutta varmaksi en mene lupaamaan.
No, pojat siis kokeilivat kansallispirtelöämme olutta ja päätyivät sossun hampaisiin. Lastensuojeluilmoituksia tuli iso nivaska, niillä naputeltiin pöytää. Laista en löydä oikeutusta, jolla viranomainen voisi olla näyttämättä asianosaisia koskevia asiakirjoja asianosaiselle itselleen, mutta Oulussahan leikitään sitä leikkiä. "Saatte ne tilaamalla" sanottiin Eemelin vanhemmille palaverissa. Kas kun eivät piilottaneet aanelosiaan ympäri sosiaalivirastoa ja hokeneet vanhemmille, että lämpenee, lämpenee, viilenee, viilenee...
Ne ovat jopa ryhtyneet jalostamaan tuota leikkiä lisää. Ottaneet mukaan "arvaa kuka?" osion. Sossut soittelevat vanhemmille ja kyselevät, tietääkö toinen, missä mahtaa sijaita tämmöinen ja tämmöinen katuosoite? Vihjeeksi Oulun sossuun: Google Maps on kätevä peli.
Josko toinen perhe tuntisi sen, tämän ja tuon? Eikö toinen tosiaan tiedä kuka on kuka? Toinen vihje Oulun sossuun: nollasatasata, sieltä löytyy kaikki...
Samaan aikaan toista perhettä koskien tehdään ilmoitus, että aikuiset heiluvat kännissä kuin keväiset käet. Vanhemmat käyvät puhaltamassa nollat. Kaikki nämä sattumat tapahtuvat samaan aikaan. Itse en usko sattumiin paitsi liemiruuissa. Oulussa soppaa on tosin jo keitetty muhennokseksi asti.
Pojat menivät siis kirkon huomiin ja ovat siellä edelleen. Pastorille annettiin valtakirjat hoitaa poikien lastensuojeluasioita sossun kanssa. Kuluikin pari viikkoa, ennen kuin lastensuojelijoille tuli mieleen kysyä, kuinka lapset voivat? Sitten tarjottiin neuvottelumahdollisuutta.
Mutta sehän olisi ollut ihan liian hyvä juttu ollakseen kokonaan totta. Oulun sossussa muistettiin, että Ossin äitihän on yksinhuoltaja, kun sitä yhteishuoltoakaan ei ole löydetty, ja yksinhuoltajathan ovat helpommin murennettavissa, koska ovat yksin. Joten soitetaampas sille äidille ja ilmoitetaan, että mitkään kirkon edustajat eivät tätä hommaa hoida. Paitsi, että lain mukaan hoitavat, sillä valtakirja on valtakirja. Ja asiakkaalla on oikeus käyttää asiamiestä. Ja viranomaisen on suostuttava asioimaan asiamiehen kanssa. Hallintolaki velvoittaa. Mutta ei Oulussa, koska Oulussa on se leikki kesken.
Ossin äitiä sossu pitää sentään neuvottelukelpoisena omien sanojensa mukaan. Silti se ei päästä neuvottelemaan? Jännä leikki, kyllä. Ja vielä jännemmäksi menee:
"Tänne on tullut kolme lastensuojelulmoitusta!" Tarkemmin udeltaessa yksi niistä "ilmoituksista" oli kirjattu, kun pastori soitti sosiaalivirastoon ja ajoi poikien asiaa. Toinen oli tämä "puhalla pilliin-leikki", jonka oikea poliisi olikin jo todennut diiba daabaksi. Nyt ne haluavat tehdä Oulun sossussa vissiin oman tutkinnan asiasta, koska eivät luota poliisin promillemittariin?
"Pelkäätkö sinä sijoitukseen joutumista?" Kyseltiin Eemeliltä. No poika hatkasi, mitäs luulette? Tämä lienee totuutta ja tehtävää, pullonpyöritystä, pullona lakisääteisellä ostettu Bon Aqua.
"No mikä siellä Limingassa on sellasta, ettet sie sinne taho mennä?" Tivaa sossu Ossilta, joka kertoo ehkä kymmenennen kerran, ettei aio mennä sinne, koska siellä on syötävä lääkkeitä, joista tulee paha olo. Eikä pihallekkaan pääse. Sanoisin, että Oulun sosiaalitoimella on auditiivisen tiedon käsittelyssä paha neurologinen ongelma, suosittelen heille pikaisia tukitoimia, jotta voidaan ennaltaehkäistä työssä tapahtuvia virheitä...
"Ootko sä nyt soittanut Ossille?" Kysyy sossu äidiltä, joka on kertonut juuri, että hänellä ei ole pojan numeroa, poika soittaa hänelle. Ks. edellinen diagnoosini.
"Kun hän tietää että joutuu putkaan, vaikka ne sannoo, ettei jou-u, mutta hän tietää että kuitenkin joutuu." Vastaa äiti ohjaajalle, joka kummastelee, miksi ihmeessä poika ei halua palata laitokseen. "Ei sille eristämiselle ole perustetta" ohjaaja väittää. Jos tämä olisi Veikkauksen peli niin veikkaisin että palatessaan poika joutuisi putkaan "kulkematta lähtöruudun kautta", vähän niin kuin Monopolia pelatessakin joutuu suoraan vankilaan. Paitsi, että vangeilla on ihmisoikeudet, sijoitetuilla lapsilla ei ole.
"Miten suurta roolia tässä nyt näyttelee se, että siellä pitää alasti riisua?" Kysyy sossu. Eli riisuttaminen on laitoksessa sittenkin käytäntö, eikä poikkeus? Yhtä hyvinhän sitä voisi vähätellä vaikkapa sitä, että ei se nyt niin iso asia ole joutua pitämään esitelmää luokan edessä. Älä suotta jännitä.
"Siellä hallinto-oikeudessa sitten esität niitä asioitas...." Sanottiin perheelle palaverissa. "Sinua on kuultu nyt." Eikös olekkin kivasti korrelaatiossa nuo kaksi lausetta? Tämän jälkeen sossu ryhtyikin puhumaan säästä. Lunta tupaan, sopii genreen oikein hyvin.
"Oli siinä muitakin huumeita!" Väittää sossu, kun puhuu kolmesta kaljakokeilusta. Sossu on sitä mieltä, että henki oli lähdössä, niin rajua oli päihdekäyttö." No mutta eihän 15 vuotias teini nyt kuolemassa ole, jos olutta maistaa, kaikkihan sitä kokeilee... jossakin vaiheessa ja ensimmäinen kerta on usein sellainen, että tulee huono olo."
"Ei ne kaikki aineet testeissä näy!", kiihtyi sossu, kun huomautettiin, että eihän mitään huumeita ole edes kuvioissa ollut. Näyttöä ei huumeista ole, eikä poika niitä käytä, mutta ehkä kyse on jälleen kerran siitä kummallisesta tunteesta sossun takaraivossa, josta olemme saaneet lukea mm Leeni Ikosen kirjasta Salassapidettävä. Oudot tuntemukset voivat olla merkki jostakin vakavammasta, pää kannattaisi tutkituttaa ensimmäisenä.
"Menisittekö itse sekasin paikassa, jossa on paha olla? Karkaisitko itse pois 15 vuotiaana sellasesta paikasta?" Kysyttiin Oulun sossulta suoraan. Sossu ei kyennyt sanojensa mukaan muistamaan, millaista on olla 15 vuotias. Vissiin syntynyt valmiina aikuisena, onhan siitä laulukin, Lapin kesä: "ukkoina jo syntyy sylilapset". Ja onhan se Oulu jo melkein Lappia. Jos taas on kyse muistihäiriöistä, niin olisi suotavaa tehdä joitakin erotusdiagnooseja. Hiipivä dementia ei ole leikin asia.
Äidillä on liian läheiset välit poikaansa
"Tiesittekö te edes, mikä Ossin alkuperäinen syy oli hakea apua?" Kysyi Ossin äiti sosiaaliviranomaiselta. Äidin kysymys tulikin yllättäen takavasemmalta, sossulaan laskeutui syvä hiljaisuus. Sitten viranomaiset muistivat, että nyt täytyy käyttää tietokatkos-kortti. Ostaa se pirun vokaali. Etenkin, kun pojalta peruttiin hänelle tärkeä lääkärin aika lastensuojelun toimesta. Tarpeettomana. Erityisen huolenpidon aikana, jossa lääkärintarkastukset ovat ehdottomia edellytyksiä.
"Äidillä on liian läheiset välit poikaansa". Revi nyt tuosta sitten huumoria? Kerran minäkin olen sanaton. Pidetään minutin hiljaisuus.
"Täällä se vasta nousee", sanoi sossu, kun huolesta puhuttiin. Äiti ihmetteli, mistä Oululaiset sossut kehittivät huolensa, sillä moista huolta ei oltu muualla aikaisemmin esitetty. Mutta jossakinhan sen huolen täytyy nousta, eikä tätä väärinpäin leikkiä voisi muuten edes pelata. Kukaan ei suostuisi vastapeluriksi. Ne on pakko ottaa asiakkaaksi ja nostattaa huoli tai leikkimisestä ei tule mitään.
"Ei se näillä valittamisilla miksikään muutu" toteaa sossu, kun kysytään eikö pitäisi katsoa se pojan fyysinen terveydentila kuntoon. Yksityistä tahoakin on jo mietitty koska Oulussa ei saa muutoin apua. "Miksi sinä yksityistä mietit? Täältähän sitä apua saa!" Sossun sanoma alkaa jo mennä kauhukomiikan puolelle. Olen lukenut psykooseista jonkin verran, niissähän esiintyy näitä harhaluuloja...
"Mitä kauemmin oot karussa nii se kääntyy sua vastaan, pitäs kattoo sitten tiukempi paikka!" sanoi sossu karkulaiselle ja toinen komppasi "niin ! se kääntyy sinua vastaan!" Sen jälkeen sossu kysyi pitikö poika sählyn pelaamisesta? Ja houkutteli poikaa palaamaan. Laitoksessa pelataan siis sählyä. Ou jee. Kuka antaa kyydin Liminkaan? Nyt tuli kiire! Missä mun maila on?
"Ymmärrätsie tämän asian?" Kysellään vanhemmilta ja molemmilta pojilta. No siitä ei ole ollut kyse missään vaiheessa ymmärtävätkö he, vaan siitä, että sossu itse ei ymmärrä. Erityisen huolenpidon jakson perusteeksi annettiin Onnelasta karkaaminen. Ossi karkasi, koska häntä uhkailtiin Onnelassa- asiahan meni poliisitutkintaan asti. Lain mukaan erityistä huolenpitoa voidaan järjestää vakavan päihde - tai rikoskierteen katkaisemiseksi tai jos lapsi vakavasti vaarantaa henkensä, kasvunsa tai kehityksensä. Oulun sossu järjestää sitä, jos lapsi karkaa laitoksesta? Toisin sanoen reagoi juuri, kuten normaali ihminen reagoi pelätessään, ahdistuessaan ja tuntiessaan olonsa turvattomaksi - pyrkii pois tilanteesta, siis pakenee. Sossun perusteluiden osalta liikutaan sellaisilla tajunnan tasoilla, joita pitäisi konsultoida joltakin psykologian professorilta. Minun keittiöpsykologiani nimittäin loppuu kesken.
Asia nyt on niin, että poika, joka on ollut valmis menemään laitokseen apua saamaan, ei karkaa, jos sitä apua saa. Karkaaminen voi kyllä tulla mieleen, jos huomaakin joutuneensa huonompiin olosuhteisiin kuin irakilainen vanki.
"Mä olen lastensuojelun edunvalvoja". No niimpä tietenkin, kuinkas muutenkaan. Lastensuojelun edunvalvoja. Valvoo siis lastensuojelun etua, ei Eemelin, jolle edunvalvoja on nyt määrätty. Jännää, ettei vanhempia eikä poikaa edes kuultu, vaikka niin pitäisi tehdä. Leikistä alkaa mennä jo maku, mutta Oulun sosiaalitoimi ei osaa lopettaa ajoissa.
Ikkunalaudalleni lensi pikkulintu, joka kertoi Oulussa erään nuoren yrittäneen niin ikään kirkkoturvan piiriin. Hän jäi kuitenkin ennen sitä kiinni ja on nyt lukittuna johonkin laitokseen. Poliisi ja rosvo leikin uudet säännöt kieltävät nuorta ripittäytymästä papille, siis kirkon edustajalle, siis viranomaistaholle. Olettekos kuulleet, että vankilassa vangilta kiellettäisiin papille ripittäytyminen? En minäkään, mutta Oulussa kielletään, lapselta.
Aikaisemmin saimme lukea Lokakuun liikkeen sivuilta Henriikasta, joka oli ensimmäinen kirkkoturvaa hakenut nuori. Hänen asiakirjoissaan mainittiin mm keliakia, josta Oulun sosiaalitoimi sai yhden aiheen huolestua. Ihan vain esimerkkinä siitä, minkä tapetin alta nämä "ammattilaiset" huostaanottojensa syitä repivät. Kun eivät ole repimässä kaksospoikia raivelista. Mutta se taas lienee sitä "hevosenleikkiä"?
Sillä välin, kun Sosiaalivirastossa on oman lelun päivä, hoitaa kirkko poikien asiaa, pitää huolta, ja kohtelee, kuten ihmistä kuuluukin kohdella. Molemmilta pojilta on kysytty, miten he voivat ja molemmat kertovat voivansa hyvin. On hyvä olla.
Kirkko huolehtii pojista ilmeisen hyvin, sillä kummallakaan ei ole aikeita karata minnekkään. On se kumma juttu. Jospa se johtuu siitä, että kirkko on tosissaan eikä leiki yhtään mitään. Tosissaan ajamassa ihmisoikeuksia, tosissaan turvaamassa perusoikeuksia, tosissaan kuuntelemassa perheitä ja lapsia.
Oulun sossulla on kirkolta opittavaa, ja jos he mielivät tehdä senkin leikin varjolla, he voisivat kokeilla vaikkapa leikkiä nimeltä "seuraa johtajaa".
Muut Kirkkoturvaa Oulussa sarjan jutut:
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina
Muita Lokakuun liikkeen juttuja:
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: perheidensuojeluun
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture
TALOUS:
☞ LaSu yritystukilista
☞ I työllistämisestä
☞ II järjestöistä
☞ III arvioinneista
☞ IV valtionavusta
☞ V verkostoista
Lokakuun liike kirjoitti Ossin ja Eemelin tarinat, joissa selostettiin poikien taustaa. Molemmat pojat leimattiin Oulun lastensuojelussa päihdekäyttäjiksi, vaikka molemmilla oli alun perin ihan erilainen ongelma, johon perheet hakivat apua. Oulun lukihäiriöiset sosiaalityöntekijät ymmärsivät kouluvaikeudet ja terveydellisen ongelman siis päihdekäyttönä. Lukihäiriöisen lapsen äitinä minä ymmärrän, että lukihäiriöinen ei välttämättä kykene hahmottamaan lukemaansa ilman visuaalista apua. Ajattelinkin lähettää Oulun sosiaalitoimeen kuvitetun lakikirjan.
Olen erittäin huolissani Oulun lastensuojelusta. Sosiaaliviraston kehitystaso on selvästi alle keskitason, siellä mm. leikitään kuin lapset. Leikkien säännöt muuttuvat ja jalostuvat sitä mukaa, kun asiakas on niistä eri mieltä. Lempileikki tuntuu olevan väärinpäin-leikki. Leikin sovellettuina sääntöinä toimii laki ja kaikki pitää tehdä päinvastoin, kuin kuuluu.
Esimerkiksi, kun lastensuojelulaki määrittelee kiireellisen sijoituksen kriteereitä, se puhuu välittömästä vaarasta. Eemelin vanhemmat ovat siinä käsityksessä, että poika sijoitettiin avohuollon sijoituksena kouluongelmien vuoksi. Äiti vei pojan Metsolaan itse, kiltisti ja sovitusti. Oulun sossu tulkitsi 10 päivän kuluttua välittömän vaaran olemassaolon, koska alkoi höpistä kiireellisestä sijoituksesta ja huostaanotosta. Eikö sellainen laitos, jossa on välitön vaara, tulisi vallan sulkea?
"Sitten meidän on tehtävä virka-apupyyntö poliisille!" Sanoi sossu kokouksessa, jossa vanhemmat ehdottivat koulun kanssa jo sovittua suunnitelmaa auttaa poikaa kouluongelmissa ja pyysivät nuorisopsykiatrista työryhmää tuekseen. Poliisilla uhkaaminen on metkaa, meinasiko sossu haetuttaa Eemelin valtion piikkiin koulusta pois, ettei tulisi liikaa poissaoloja?
Miksi Oulun lastensuojelu tokaisi äidille, että aikovat huostaanottaa Eemelin joka tapauksessa? Toisekseen sitä sijoitustahan jatkettiin, vaikka itse huostaanottohakemus on laitettu vireille vasta Eemelin oltua jo kirkkoturvan piirissä. Jos muuta syytä pojan vanhemmille huostaanoton perusteista ei annettu, kuin huostaanottoaikomus, niin miten sitä sijoitusta voitiin jatkaa? Ilman perusteita? Ilman, että hakemus hallinto-oikeudelle oli vireillä?
Ossin kohdalla sosiaalitoimi pakkohoiti poikaa Limingan laitoksessa, josta poika otti ritolat. Ossi ei päässyt Lukkarinojalle, vaikka halusi sinne. Mitä Oulussa on tapahtunut pykälälle, jossa puhutaan lapsen mielipiteen huomioimisesta ja siihen erityisen huomion kiinnittämisestä? Ai niin, se lasten väärinpäin-leikki lienee kyseessä myös tässä kohtaa. Mitään ei kiinnitetä mihinkään, paitsi lapsia sijaishuoltoon. Mikä sekin on lain sanamuotoa vastaan. Laissahan pyritään perheiden jälleenyhdistämiseen.
Ossi karkasi laitoksesta, ja Lukkarinoja ilmaantui kuin tyhjästä pojan asiaa hoitavan sossun työpöydälle. Tule tule joooo...luokseniii.... lauloi sossu, niin pääset Lukkarinojalle, ja ellet tule niin menetät sen paikan.
Kuinkahan tyhmänä sossu poikaa mahtoi pitää? Poikaa joka ymmärsi sentään karata. Jokainen tunnistaa tinkimisen ja kiskonnan. Oululaisen sossun toiminta täyttää tunnusmerkistön. Itse asiassa se täyttää myös pakottamisen ja petollisen menettelyn tunnusmerkistöt. Jos poika olisi pysynyt Limingassa, mitään Lukkarinojaa ei olisi koskaan tarjottukaan, eikös niin Oulu? Myönnä pois.
Leikistä toiseen
Hassunhauskaa piilotusleikkiäkin pelataan Oulun sosialitoimessa. Siellä hukataan huoltajuuksia. Ossin perhe asui aikaisemmin Puolangalla, jossa hänen eronneilla vanhemmillaan oli yhteishuolto. Oulussa isän huoltoa ei löytynyt mistään. Muutoksia perhe ei huollon suhteen ollut tehnyt, joten kadonneen huoltajuuden metsästys alkakoon! Kaikki mukaan! Tarjoan pullakahvit sille, joka sen löytää. Oulun sossusta saa ehkä vihjeitä, mutta varmaksi en mene lupaamaan.
No, pojat siis kokeilivat kansallispirtelöämme olutta ja päätyivät sossun hampaisiin. Lastensuojeluilmoituksia tuli iso nivaska, niillä naputeltiin pöytää. Laista en löydä oikeutusta, jolla viranomainen voisi olla näyttämättä asianosaisia koskevia asiakirjoja asianosaiselle itselleen, mutta Oulussahan leikitään sitä leikkiä. "Saatte ne tilaamalla" sanottiin Eemelin vanhemmille palaverissa. Kas kun eivät piilottaneet aanelosiaan ympäri sosiaalivirastoa ja hokeneet vanhemmille, että lämpenee, lämpenee, viilenee, viilenee...
Ne ovat jopa ryhtyneet jalostamaan tuota leikkiä lisää. Ottaneet mukaan "arvaa kuka?" osion. Sossut soittelevat vanhemmille ja kyselevät, tietääkö toinen, missä mahtaa sijaita tämmöinen ja tämmöinen katuosoite? Vihjeeksi Oulun sossuun: Google Maps on kätevä peli.
Josko toinen perhe tuntisi sen, tämän ja tuon? Eikö toinen tosiaan tiedä kuka on kuka? Toinen vihje Oulun sossuun: nollasatasata, sieltä löytyy kaikki...
Samaan aikaan toista perhettä koskien tehdään ilmoitus, että aikuiset heiluvat kännissä kuin keväiset käet. Vanhemmat käyvät puhaltamassa nollat. Kaikki nämä sattumat tapahtuvat samaan aikaan. Itse en usko sattumiin paitsi liemiruuissa. Oulussa soppaa on tosin jo keitetty muhennokseksi asti.
Pojat menivät siis kirkon huomiin ja ovat siellä edelleen. Pastorille annettiin valtakirjat hoitaa poikien lastensuojeluasioita sossun kanssa. Kuluikin pari viikkoa, ennen kuin lastensuojelijoille tuli mieleen kysyä, kuinka lapset voivat? Sitten tarjottiin neuvottelumahdollisuutta.
Mutta sehän olisi ollut ihan liian hyvä juttu ollakseen kokonaan totta. Oulun sossussa muistettiin, että Ossin äitihän on yksinhuoltaja, kun sitä yhteishuoltoakaan ei ole löydetty, ja yksinhuoltajathan ovat helpommin murennettavissa, koska ovat yksin. Joten soitetaampas sille äidille ja ilmoitetaan, että mitkään kirkon edustajat eivät tätä hommaa hoida. Paitsi, että lain mukaan hoitavat, sillä valtakirja on valtakirja. Ja asiakkaalla on oikeus käyttää asiamiestä. Ja viranomaisen on suostuttava asioimaan asiamiehen kanssa. Hallintolaki velvoittaa. Mutta ei Oulussa, koska Oulussa on se leikki kesken.
Ossin äitiä sossu pitää sentään neuvottelukelpoisena omien sanojensa mukaan. Silti se ei päästä neuvottelemaan? Jännä leikki, kyllä. Ja vielä jännemmäksi menee:
"Tänne on tullut kolme lastensuojelulmoitusta!" Tarkemmin udeltaessa yksi niistä "ilmoituksista" oli kirjattu, kun pastori soitti sosiaalivirastoon ja ajoi poikien asiaa. Toinen oli tämä "puhalla pilliin-leikki", jonka oikea poliisi olikin jo todennut diiba daabaksi. Nyt ne haluavat tehdä Oulun sossussa vissiin oman tutkinnan asiasta, koska eivät luota poliisin promillemittariin?
"Pelkäätkö sinä sijoitukseen joutumista?" Kyseltiin Eemeliltä. No poika hatkasi, mitäs luulette? Tämä lienee totuutta ja tehtävää, pullonpyöritystä, pullona lakisääteisellä ostettu Bon Aqua.
"No mikä siellä Limingassa on sellasta, ettet sie sinne taho mennä?" Tivaa sossu Ossilta, joka kertoo ehkä kymmenennen kerran, ettei aio mennä sinne, koska siellä on syötävä lääkkeitä, joista tulee paha olo. Eikä pihallekkaan pääse. Sanoisin, että Oulun sosiaalitoimella on auditiivisen tiedon käsittelyssä paha neurologinen ongelma, suosittelen heille pikaisia tukitoimia, jotta voidaan ennaltaehkäistä työssä tapahtuvia virheitä...
"Ootko sä nyt soittanut Ossille?" Kysyy sossu äidiltä, joka on kertonut juuri, että hänellä ei ole pojan numeroa, poika soittaa hänelle. Ks. edellinen diagnoosini.
"Kun hän tietää että joutuu putkaan, vaikka ne sannoo, ettei jou-u, mutta hän tietää että kuitenkin joutuu." Vastaa äiti ohjaajalle, joka kummastelee, miksi ihmeessä poika ei halua palata laitokseen. "Ei sille eristämiselle ole perustetta" ohjaaja väittää. Jos tämä olisi Veikkauksen peli niin veikkaisin että palatessaan poika joutuisi putkaan "kulkematta lähtöruudun kautta", vähän niin kuin Monopolia pelatessakin joutuu suoraan vankilaan. Paitsi, että vangeilla on ihmisoikeudet, sijoitetuilla lapsilla ei ole.
"Miten suurta roolia tässä nyt näyttelee se, että siellä pitää alasti riisua?" Kysyy sossu. Eli riisuttaminen on laitoksessa sittenkin käytäntö, eikä poikkeus? Yhtä hyvinhän sitä voisi vähätellä vaikkapa sitä, että ei se nyt niin iso asia ole joutua pitämään esitelmää luokan edessä. Älä suotta jännitä.
"Siellä hallinto-oikeudessa sitten esität niitä asioitas...." Sanottiin perheelle palaverissa. "Sinua on kuultu nyt." Eikös olekkin kivasti korrelaatiossa nuo kaksi lausetta? Tämän jälkeen sossu ryhtyikin puhumaan säästä. Lunta tupaan, sopii genreen oikein hyvin.
"Oli siinä muitakin huumeita!" Väittää sossu, kun puhuu kolmesta kaljakokeilusta. Sossu on sitä mieltä, että henki oli lähdössä, niin rajua oli päihdekäyttö." No mutta eihän 15 vuotias teini nyt kuolemassa ole, jos olutta maistaa, kaikkihan sitä kokeilee... jossakin vaiheessa ja ensimmäinen kerta on usein sellainen, että tulee huono olo."
"Ei ne kaikki aineet testeissä näy!", kiihtyi sossu, kun huomautettiin, että eihän mitään huumeita ole edes kuvioissa ollut. Näyttöä ei huumeista ole, eikä poika niitä käytä, mutta ehkä kyse on jälleen kerran siitä kummallisesta tunteesta sossun takaraivossa, josta olemme saaneet lukea mm Leeni Ikosen kirjasta Salassapidettävä. Oudot tuntemukset voivat olla merkki jostakin vakavammasta, pää kannattaisi tutkituttaa ensimmäisenä.
"Menisittekö itse sekasin paikassa, jossa on paha olla? Karkaisitko itse pois 15 vuotiaana sellasesta paikasta?" Kysyttiin Oulun sossulta suoraan. Sossu ei kyennyt sanojensa mukaan muistamaan, millaista on olla 15 vuotias. Vissiin syntynyt valmiina aikuisena, onhan siitä laulukin, Lapin kesä: "ukkoina jo syntyy sylilapset". Ja onhan se Oulu jo melkein Lappia. Jos taas on kyse muistihäiriöistä, niin olisi suotavaa tehdä joitakin erotusdiagnooseja. Hiipivä dementia ei ole leikin asia.
Äidillä on liian läheiset välit poikaansa
"Tiesittekö te edes, mikä Ossin alkuperäinen syy oli hakea apua?" Kysyi Ossin äiti sosiaaliviranomaiselta. Äidin kysymys tulikin yllättäen takavasemmalta, sossulaan laskeutui syvä hiljaisuus. Sitten viranomaiset muistivat, että nyt täytyy käyttää tietokatkos-kortti. Ostaa se pirun vokaali. Etenkin, kun pojalta peruttiin hänelle tärkeä lääkärin aika lastensuojelun toimesta. Tarpeettomana. Erityisen huolenpidon aikana, jossa lääkärintarkastukset ovat ehdottomia edellytyksiä.
"Äidillä on liian läheiset välit poikaansa". Revi nyt tuosta sitten huumoria? Kerran minäkin olen sanaton. Pidetään minutin hiljaisuus.
"Täällä se vasta nousee", sanoi sossu, kun huolesta puhuttiin. Äiti ihmetteli, mistä Oululaiset sossut kehittivät huolensa, sillä moista huolta ei oltu muualla aikaisemmin esitetty. Mutta jossakinhan sen huolen täytyy nousta, eikä tätä väärinpäin leikkiä voisi muuten edes pelata. Kukaan ei suostuisi vastapeluriksi. Ne on pakko ottaa asiakkaaksi ja nostattaa huoli tai leikkimisestä ei tule mitään.
"Ei se näillä valittamisilla miksikään muutu" toteaa sossu, kun kysytään eikö pitäisi katsoa se pojan fyysinen terveydentila kuntoon. Yksityistä tahoakin on jo mietitty koska Oulussa ei saa muutoin apua. "Miksi sinä yksityistä mietit? Täältähän sitä apua saa!" Sossun sanoma alkaa jo mennä kauhukomiikan puolelle. Olen lukenut psykooseista jonkin verran, niissähän esiintyy näitä harhaluuloja...
"Mitä kauemmin oot karussa nii se kääntyy sua vastaan, pitäs kattoo sitten tiukempi paikka!" sanoi sossu karkulaiselle ja toinen komppasi "niin ! se kääntyy sinua vastaan!" Sen jälkeen sossu kysyi pitikö poika sählyn pelaamisesta? Ja houkutteli poikaa palaamaan. Laitoksessa pelataan siis sählyä. Ou jee. Kuka antaa kyydin Liminkaan? Nyt tuli kiire! Missä mun maila on?
"Ymmärrätsie tämän asian?" Kysellään vanhemmilta ja molemmilta pojilta. No siitä ei ole ollut kyse missään vaiheessa ymmärtävätkö he, vaan siitä, että sossu itse ei ymmärrä. Erityisen huolenpidon jakson perusteeksi annettiin Onnelasta karkaaminen. Ossi karkasi, koska häntä uhkailtiin Onnelassa- asiahan meni poliisitutkintaan asti. Lain mukaan erityistä huolenpitoa voidaan järjestää vakavan päihde - tai rikoskierteen katkaisemiseksi tai jos lapsi vakavasti vaarantaa henkensä, kasvunsa tai kehityksensä. Oulun sossu järjestää sitä, jos lapsi karkaa laitoksesta? Toisin sanoen reagoi juuri, kuten normaali ihminen reagoi pelätessään, ahdistuessaan ja tuntiessaan olonsa turvattomaksi - pyrkii pois tilanteesta, siis pakenee. Sossun perusteluiden osalta liikutaan sellaisilla tajunnan tasoilla, joita pitäisi konsultoida joltakin psykologian professorilta. Minun keittiöpsykologiani nimittäin loppuu kesken.
Asia nyt on niin, että poika, joka on ollut valmis menemään laitokseen apua saamaan, ei karkaa, jos sitä apua saa. Karkaaminen voi kyllä tulla mieleen, jos huomaakin joutuneensa huonompiin olosuhteisiin kuin irakilainen vanki.
"Mä olen lastensuojelun edunvalvoja". No niimpä tietenkin, kuinkas muutenkaan. Lastensuojelun edunvalvoja. Valvoo siis lastensuojelun etua, ei Eemelin, jolle edunvalvoja on nyt määrätty. Jännää, ettei vanhempia eikä poikaa edes kuultu, vaikka niin pitäisi tehdä. Leikistä alkaa mennä jo maku, mutta Oulun sosiaalitoimi ei osaa lopettaa ajoissa.
Ikkunalaudalleni lensi pikkulintu, joka kertoi Oulussa erään nuoren yrittäneen niin ikään kirkkoturvan piiriin. Hän jäi kuitenkin ennen sitä kiinni ja on nyt lukittuna johonkin laitokseen. Poliisi ja rosvo leikin uudet säännöt kieltävät nuorta ripittäytymästä papille, siis kirkon edustajalle, siis viranomaistaholle. Olettekos kuulleet, että vankilassa vangilta kiellettäisiin papille ripittäytyminen? En minäkään, mutta Oulussa kielletään, lapselta.
Aikaisemmin saimme lukea Lokakuun liikkeen sivuilta Henriikasta, joka oli ensimmäinen kirkkoturvaa hakenut nuori. Hänen asiakirjoissaan mainittiin mm keliakia, josta Oulun sosiaalitoimi sai yhden aiheen huolestua. Ihan vain esimerkkinä siitä, minkä tapetin alta nämä "ammattilaiset" huostaanottojensa syitä repivät. Kun eivät ole repimässä kaksospoikia raivelista. Mutta se taas lienee sitä "hevosenleikkiä"?
Sillä välin, kun Sosiaalivirastossa on oman lelun päivä, hoitaa kirkko poikien asiaa, pitää huolta, ja kohtelee, kuten ihmistä kuuluukin kohdella. Molemmilta pojilta on kysytty, miten he voivat ja molemmat kertovat voivansa hyvin. On hyvä olla.
Kirkko huolehtii pojista ilmeisen hyvin, sillä kummallakaan ei ole aikeita karata minnekkään. On se kumma juttu. Jospa se johtuu siitä, että kirkko on tosissaan eikä leiki yhtään mitään. Tosissaan ajamassa ihmisoikeuksia, tosissaan turvaamassa perusoikeuksia, tosissaan kuuntelemassa perheitä ja lapsia.
Oulun sossulla on kirkolta opittavaa, ja jos he mielivät tehdä senkin leikin varjolla, he voisivat kokeilla vaikkapa leikkiä nimeltä "seuraa johtajaa".
Muut Kirkkoturvaa Oulussa sarjan jutut:
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina
Muita Lokakuun liikkeen juttuja:
☞ LOKAKUUN MANIFESTI
☞ October Manifesto
☞ Lokakuun manifesti korjaa lasten oikeuksia
☞ 10 muutosehdotusta: perheidensuojeluun
☞ Lokakuun liike - rakenteellista sosiaalityötä
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture
TALOUS:
☞ LaSu yritystukilista
☞ I työllistämisestä
☞ II järjestöistä
☞ III arvioinneista
☞ IV valtionavusta
☞ V verkostoista
RSS Feed
