Perinteinen lastensuojelu tunnistaa lähinnä kodin riskit vaikka nuoret ovat vaarassa kodin ulkopuolella
Porraskäytävät, puistot, ostoskeskukset, kujat, noutoravintolat, hotellien edustat ja jopa koulun leikkikenttä tai luokkahuone ovat kaikki paikkoja, joissa nuoret kohtaavat seksuaalista ahdistelua tai sen uhkaa, sanoo Carlene Firmin, Tytöt vastaan jengit- järjestön perustaja.
Jengiväkivaltaa tutkinut Firmin väittää, että tyttöjen raiskauksesta on tullut sota-ase jengien välisissä valtataisteluissa. Hän on jo useiden vuosien ajan kampanjoinut nuorten turvallisuuden, erityisesti jengiväkivallan kohteeksi joutuneiden tyttöjen puolesta.
Hän on kehittänyt lastensuojeluun uuden näkökulman ja toimintamallin, joka tunnistaa ja tunnustaa, että nuoret ovat haavoittuvaisia ja vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi pikemminkin kodin ulkopuolella kuin kotonaan.
Firminin mukaan nykyista lastensuojelua ei ole suunniteltu torjumaan seksuaalista hyväksikäyttöä, jengiytymistä tai aseiden halussapidon tai huumekaupan kaltaista rikollisuutta, jotka ovat usein seurausta samanikäisten vertaisten väärinkäytöksistä.
Firmin huomauttaa, että vain 11- vuotiaita tyttöjä kiusataan, hakataan ja raiskataan lähes samanikäisten, vain hieman vanhempien poikien toimesta eikä hallituksen politiikka kykene suojelemaan heitä.
Tyypillisessä tapauksessa uhri on iältään 11-13 vuotias ja tekijä 13-15-vuotias kun seksuaalinen hyväksikäyttö alkaa.
Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.
Joissakin tapauksissa alaikäinen, joka kertoo palvelujärjestelmälle kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta joutuu entistä suurempaan vaaraan koska järjestelmä ei kykene suojelemaan häntä.
Sosiaalityöntekijöiden toiminta, lainsäädäntö ja politiikka, joka sitä pönkittää keskittyy suojelemaan nuoria lähinnä heidän omien perheidensä aiheuttamilta riskeiltä.
Firmin korostaa, että tasa-arvokasvatus on aloitettava jo peruskoulussa ja huomio on kiinnitettävä tyttöjen todelliseen riskiympäristöön kodin ulkopuolella.
Suomalaisessa sosiaalityössä Firminiä tai hänen toimintamalliaan ei tunneta.
Paikalla on väliä- huomio ympäristöön
Firminin malli kohdistaa huomion paikkoihin ja olosuhteisiin, joissa nuorten hyväksikäyttö oikeasti tapahtuu. Perinteisesti, jos nuori raiskataan rappukäytävässä, lastensuojelutiimi järjestää lastensuojelupalaverin uhrille ja hänen perheelleen. Nuori kenties sijoitetaan jos katsotaan, että hänen perheensä ei pysty suojelemaan häntä.
Firminin mallissa keskitytään tekemään rappukäytävästä turvallisempi ottamalla mukaan isännöitsijät, poliisi, nuorisotyöntekijät ja paikallinen yhteisö. Toimintasuunnitelmassa parannetaan esim. valaistusta, asennetaan valvontakamera, ja lisätään asukkaiden sitoutumista ja yhteistoimintaa.
Firminin mukaan tämä ei poissulje tukea uhrille mutta varmistaa, että arvioinnin ja intervention kohteeksi päätyy myös lapsille ja nuorille riskin muodostava paikka.
Firmin kertoo haluavansa voimaannuttaa jengiväkivallan kohteeksi joutuneita tyttöjä ympäri maailmaan.
Hänen mukaansa sosiaalipalvelujärjestelmä ja rikosseuraamusvirasto eivät tunnista jengien tytöille aiheuttamia ongelmia. Firmin vaatiikin sukupuolisensitiivisiä vain tytöille tarkoitettuja palveluita ja tiloja, joissa tytöt saavat olla rauhassa ja kertoa vapaasti tilanteistaan.
Firmin toimii nykyisin Bedfordin yliopistossa kontekstuaalisen suojelun tutkimusohjelman johtajana.
Malli on jo otettu käytäntöön Itä- Lontoon Hackneyssa, jossa kontekstuaalisen suojelun tiimi on ollut mukana 135:ssä lastensuojelutapauksessa kiinnittämässä tarkempaa huomota siihen, keiden kanssa ja missä nuoret liikkuvat.
Lisäksi 140 oppilaalle naapuruston kolmessa koulussa on tehty kysely turvallisuusteemoista ja kahden asuinalueen yrittäjiä, asukkaita ja nuoria on haastateltu turvallisuudesta ja siitä, miten parantaa turvallisuutta.
Lisa Aldridgen mukaan ohjelma on kunnianhimoinen " Me uudistamme kaiken rekisterijärjestelmistä informaation jakamiseen tiedontuotantoon vaikuttaville vertaisryhmille ja perustamme monitoimijaisia kumppanuuksia".
Tiimit pyrkivät parantamaan turvallisuutta yhdessä asukkaiden kanssa ottamalla julkisen tilan uudelleen hallintaansa.
Ohjelmassa voidaan myös tarjota terapiaa nuorille ja heidän vanhemmilleen.
Haasteena byrokratia ja niukkuus
Kontekstuaalisen suojelun ohjelman hyödyt on jo havaittu mutta ongelmaksi saattaa muodostua nykyinen lainsäädäntö, joka voi estää ohjelman etenemisen. Mikäli Hackney päättää järjestää epämuodollisia kontekstuaalisia kokouksia virallisten lastensuojelupalavereiden sijaan se joutuu anomaan opetusministeriöltä luvan perinteisten lastensuojelupalavereiden ohittamiseksi.
Julkisten palvelujen leikkaukset ovat toinen este.
Queenslandissa, Australissa, jossa kontekstuaalinen suojelu on ollut yleinen käytäntö, roskakuskien tehtäväksi on jäänyt tarkkailla millä alueilla julkista päihteidenkäyttöä ja seksia harjoitetaan.
Miten puistovahdit tai nuorisotyöntekijät Englannissa voivat parantaa turvallisuutta, jos leikkaukset tarkoittavat sitä, että heidän lukumääräänsä vähennetään?
Niukkuus on todellinen haaste, Aldridge sanoo mutta jatkaa, että ohjelmassa on kyse resursseihin sopeutumisesta ja niiden paremmasta käytöstä.
Ottaen huomioon yhden nuoren 150 000 puntaa vuodessa maksava huostaanotto, kontekstuaalinen suojelu on pitkän tähtäimen investointi.
https://www.theguardian.com/society/2018/jul/31/abuse-child-protection-dangerous-places-safe-environments
https://www.theguardian.com/society/2013/apr/23/rape-weapon-war-gang-conflict
https://www.theguardian.com/society/2010/jun/02/carlene-firmin-girls-gang-violence-campaigner
Suomessa keskitytään vanhempien ja kodin oletettuihin uhkiin
Yhä useammissa maissa sekä kaupunkisuunnittelu että sosiaalityö perustuu placematters- näkökulmaan.
Niin rikosten torjunnassa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ympäristöön ja ymmärretään, että toivotut muutokset eivät toteudu ihmisten todellisesta toimintaympäristöstä irrallaan tai sitä huomioimatta.
Paitsi Suomessa, jossa lastensuojelua hallitsee auttamattoman vanhanaikainen, kallis ja virheellinen psykoanalyyttinen orientaatio ja sen tuottama yksilöpsykopatologisointi.
Suomessa lastensuojelun uudistushankkeetkaan eivät huomioi ympäristönäkökulmaa.
Kodin ulkopuolista seksuaaliväkivaltaa on perinteisesti hoidettu huostaanottomalla uhrit laitoksiin, joissa seksuaalisen väkivallan riski on paljon korkeampi kuin kotona.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris on tutkinut haavoittuvissa oloissa elävien perheiden kokemuksia palvelujärjestelmästä ja vaatii, että perheiden osallisuuden tulee laajentua tutkimusobjekteina olosta kanssatutkijoiksi ja -kehittäjiksi.
Perheiden tulisi olla mukana niin palveluiden suunnittelussa, ohjauksessa kuin tutkimusten tulosten analysoinnissa.
Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Isossa Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.
Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa perheen yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole.
Morrisin mukaan vanhemman yhteistyöhalukkuuden aste ei kerro mitään lapseen kohdistuvasta riskistä.
Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta.
Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan. Esim. Lontoon kalliilla asuntomarkkinoilla sinnitteleviä isiä on syytetty sitoutumisen ja kiintymyksen puutteesta kun he eivät ole kyenneet järjestämään lapsilleen sopivaa asuntoa.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin.
He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja tai ostaa edullista ja terveellistä ruokaa.
Firminin ja Morrisin tavoin myös Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.
Miksi suomalainen lastensuojelu näkee riskinä vain kodin ja vanhemmat eikä halua tunnistaa ja tunnustaa lasten kohtaamaa väkivaltaa kodin ulkopuolella?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/grooming-ja-joukkoraiskaukset-ovat-usein-uskonnollisen-ekstremismin-motivoimaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-raiskauskulttuuria-torjutaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/huostaanotettuja-lapsia-huutokaupataan-kuin-karjaa-jopa-7000-punnan-viikkohintaan-mainoksissa-kerrotaan-lasten-arkaluontoisia-asioita
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylan-apulaisjohtaja-pidatettiin-torkeasta-seksuaalisesta-vakivallasta-lapsikylan-lapsia-kohtaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/mentor-networkin-vahvasti-tuetussa-perhehoidossa-kuollut-86-lasta-sisainen-tutkinta-tehty-vain-13-tapauksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/karmiva-raportti-irlannin-ensikodeista-kertoo-aitien-ja-lasten-kaltoinkohtelusta-lapsikaupasta-pakkoadoptioista-ja-noyryyttamisesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
Porraskäytävät, puistot, ostoskeskukset, kujat, noutoravintolat, hotellien edustat ja jopa koulun leikkikenttä tai luokkahuone ovat kaikki paikkoja, joissa nuoret kohtaavat seksuaalista ahdistelua tai sen uhkaa, sanoo Carlene Firmin, Tytöt vastaan jengit- järjestön perustaja.
Jengiväkivaltaa tutkinut Firmin väittää, että tyttöjen raiskauksesta on tullut sota-ase jengien välisissä valtataisteluissa. Hän on jo useiden vuosien ajan kampanjoinut nuorten turvallisuuden, erityisesti jengiväkivallan kohteeksi joutuneiden tyttöjen puolesta.
Hän on kehittänyt lastensuojeluun uuden näkökulman ja toimintamallin, joka tunnistaa ja tunnustaa, että nuoret ovat haavoittuvaisia ja vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi pikemminkin kodin ulkopuolella kuin kotonaan.
Firminin mukaan nykyista lastensuojelua ei ole suunniteltu torjumaan seksuaalista hyväksikäyttöä, jengiytymistä tai aseiden halussapidon tai huumekaupan kaltaista rikollisuutta, jotka ovat usein seurausta samanikäisten vertaisten väärinkäytöksistä.
Firmin huomauttaa, että vain 11- vuotiaita tyttöjä kiusataan, hakataan ja raiskataan lähes samanikäisten, vain hieman vanhempien poikien toimesta eikä hallituksen politiikka kykene suojelemaan heitä.
Tyypillisessä tapauksessa uhri on iältään 11-13 vuotias ja tekijä 13-15-vuotias kun seksuaalinen hyväksikäyttö alkaa.
Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.
Joissakin tapauksissa alaikäinen, joka kertoo palvelujärjestelmälle kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta joutuu entistä suurempaan vaaraan koska järjestelmä ei kykene suojelemaan häntä.
Sosiaalityöntekijöiden toiminta, lainsäädäntö ja politiikka, joka sitä pönkittää keskittyy suojelemaan nuoria lähinnä heidän omien perheidensä aiheuttamilta riskeiltä.
Firmin korostaa, että tasa-arvokasvatus on aloitettava jo peruskoulussa ja huomio on kiinnitettävä tyttöjen todelliseen riskiympäristöön kodin ulkopuolella.
Suomalaisessa sosiaalityössä Firminiä tai hänen toimintamalliaan ei tunneta.
Paikalla on väliä- huomio ympäristöön
Firminin malli kohdistaa huomion paikkoihin ja olosuhteisiin, joissa nuorten hyväksikäyttö oikeasti tapahtuu. Perinteisesti, jos nuori raiskataan rappukäytävässä, lastensuojelutiimi järjestää lastensuojelupalaverin uhrille ja hänen perheelleen. Nuori kenties sijoitetaan jos katsotaan, että hänen perheensä ei pysty suojelemaan häntä.
Firminin mallissa keskitytään tekemään rappukäytävästä turvallisempi ottamalla mukaan isännöitsijät, poliisi, nuorisotyöntekijät ja paikallinen yhteisö. Toimintasuunnitelmassa parannetaan esim. valaistusta, asennetaan valvontakamera, ja lisätään asukkaiden sitoutumista ja yhteistoimintaa.
Firminin mukaan tämä ei poissulje tukea uhrille mutta varmistaa, että arvioinnin ja intervention kohteeksi päätyy myös lapsille ja nuorille riskin muodostava paikka.
Firmin kertoo haluavansa voimaannuttaa jengiväkivallan kohteeksi joutuneita tyttöjä ympäri maailmaan.
Hänen mukaansa sosiaalipalvelujärjestelmä ja rikosseuraamusvirasto eivät tunnista jengien tytöille aiheuttamia ongelmia. Firmin vaatiikin sukupuolisensitiivisiä vain tytöille tarkoitettuja palveluita ja tiloja, joissa tytöt saavat olla rauhassa ja kertoa vapaasti tilanteistaan.
Firmin toimii nykyisin Bedfordin yliopistossa kontekstuaalisen suojelun tutkimusohjelman johtajana.
Malli on jo otettu käytäntöön Itä- Lontoon Hackneyssa, jossa kontekstuaalisen suojelun tiimi on ollut mukana 135:ssä lastensuojelutapauksessa kiinnittämässä tarkempaa huomota siihen, keiden kanssa ja missä nuoret liikkuvat.
Lisäksi 140 oppilaalle naapuruston kolmessa koulussa on tehty kysely turvallisuusteemoista ja kahden asuinalueen yrittäjiä, asukkaita ja nuoria on haastateltu turvallisuudesta ja siitä, miten parantaa turvallisuutta.
Lisa Aldridgen mukaan ohjelma on kunnianhimoinen " Me uudistamme kaiken rekisterijärjestelmistä informaation jakamiseen tiedontuotantoon vaikuttaville vertaisryhmille ja perustamme monitoimijaisia kumppanuuksia".
Tiimit pyrkivät parantamaan turvallisuutta yhdessä asukkaiden kanssa ottamalla julkisen tilan uudelleen hallintaansa.
Ohjelmassa voidaan myös tarjota terapiaa nuorille ja heidän vanhemmilleen.
Haasteena byrokratia ja niukkuus
Kontekstuaalisen suojelun ohjelman hyödyt on jo havaittu mutta ongelmaksi saattaa muodostua nykyinen lainsäädäntö, joka voi estää ohjelman etenemisen. Mikäli Hackney päättää järjestää epämuodollisia kontekstuaalisia kokouksia virallisten lastensuojelupalavereiden sijaan se joutuu anomaan opetusministeriöltä luvan perinteisten lastensuojelupalavereiden ohittamiseksi.
Julkisten palvelujen leikkaukset ovat toinen este.
Queenslandissa, Australissa, jossa kontekstuaalinen suojelu on ollut yleinen käytäntö, roskakuskien tehtäväksi on jäänyt tarkkailla millä alueilla julkista päihteidenkäyttöä ja seksia harjoitetaan.
Miten puistovahdit tai nuorisotyöntekijät Englannissa voivat parantaa turvallisuutta, jos leikkaukset tarkoittavat sitä, että heidän lukumääräänsä vähennetään?
Niukkuus on todellinen haaste, Aldridge sanoo mutta jatkaa, että ohjelmassa on kyse resursseihin sopeutumisesta ja niiden paremmasta käytöstä.
Ottaen huomioon yhden nuoren 150 000 puntaa vuodessa maksava huostaanotto, kontekstuaalinen suojelu on pitkän tähtäimen investointi.
https://www.theguardian.com/society/2018/jul/31/abuse-child-protection-dangerous-places-safe-environments
https://www.theguardian.com/society/2013/apr/23/rape-weapon-war-gang-conflict
https://www.theguardian.com/society/2010/jun/02/carlene-firmin-girls-gang-violence-campaigner
Suomessa keskitytään vanhempien ja kodin oletettuihin uhkiin
Yhä useammissa maissa sekä kaupunkisuunnittelu että sosiaalityö perustuu placematters- näkökulmaan.
Niin rikosten torjunnassa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa kiinnitetään yhä enemmän huomiota ympäristöön ja ymmärretään, että toivotut muutokset eivät toteudu ihmisten todellisesta toimintaympäristöstä irrallaan tai sitä huomioimatta.
Paitsi Suomessa, jossa lastensuojelua hallitsee auttamattoman vanhanaikainen, kallis ja virheellinen psykoanalyyttinen orientaatio ja sen tuottama yksilöpsykopatologisointi.
Suomessa lastensuojelun uudistushankkeetkaan eivät huomioi ympäristönäkökulmaa.
Kodin ulkopuolista seksuaaliväkivaltaa on perinteisesti hoidettu huostaanottomalla uhrit laitoksiin, joissa seksuaalisen väkivallan riski on paljon korkeampi kuin kotona.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris on tutkinut haavoittuvissa oloissa elävien perheiden kokemuksia palvelujärjestelmästä ja vaatii, että perheiden osallisuuden tulee laajentua tutkimusobjekteina olosta kanssatutkijoiksi ja -kehittäjiksi.
Perheiden tulisi olla mukana niin palveluiden suunnittelussa, ohjauksessa kuin tutkimusten tulosten analysoinnissa.
Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Isossa Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi.
Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa perheen yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole.
Morrisin mukaan vanhemman yhteistyöhalukkuuden aste ei kerro mitään lapseen kohdistuvasta riskistä.
Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta.
Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan. Esim. Lontoon kalliilla asuntomarkkinoilla sinnitteleviä isiä on syytetty sitoutumisen ja kiintymyksen puutteesta kun he eivät ole kyenneet järjestämään lapsilleen sopivaa asuntoa.
Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin.
He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja tai ostaa edullista ja terveellistä ruokaa.
Firminin ja Morrisin tavoin myös Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.
Miksi suomalainen lastensuojelu näkee riskinä vain kodin ja vanhemmat eikä halua tunnistaa ja tunnustaa lasten kohtaamaa väkivaltaa kodin ulkopuolella?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/grooming-ja-joukkoraiskaukset-ovat-usein-uskonnollisen-ekstremismin-motivoimaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-raiskauskulttuuria-torjutaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/huostaanotettuja-lapsia-huutokaupataan-kuin-karjaa-jopa-7000-punnan-viikkohintaan-mainoksissa-kerrotaan-lasten-arkaluontoisia-asioita
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylan-apulaisjohtaja-pidatettiin-torkeasta-seksuaalisesta-vakivallasta-lapsikylan-lapsia-kohtaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/mentor-networkin-vahvasti-tuetussa-perhehoidossa-kuollut-86-lasta-sisainen-tutkinta-tehty-vain-13-tapauksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/karmiva-raportti-irlannin-ensikodeista-kertoo-aitien-ja-lasten-kaltoinkohtelusta-lapsikaupasta-pakkoadoptioista-ja-noyryyttamisesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
RSS Feed
