Sosiaalityöntekijä oli päättänyt, että kolmevuotias poika sijoitetaan ennemmin kuin annetaan isovanhempien huoltoon. Isovanhemmat kertovat, että sosiaalityöntekijä oli tuumannut, että meidän täytyy kohdella häntä kuin Jumalaa.
Pariskunta, jonka nimi pysyy salaisena, kertoo, että heitä syytettiin uhmakkuudesta, koska he kyseenalaistivat North East Lincolnshiren sosiaaliviraston suunnitelmat adoptoida poika sen sijaan, että lapsi pysyisi heidän perheensä piirissä.
Tuomari otti tavallisuudesta poikkeavan kannan ja nimesi julkisesti sosiaalityöntekijät, jotka olivat osallisena tapauksessa. Hänen sanojensa mukaan sosiaalityöntekijät olivat esittäneet "selkeästi valheellisia" todisteita oikeudessa ja epäonnistuneet yrityksessään tukea valtuuston hakemusta adoptoida poika.
Pojan äiti on kuollut, ja hänen isänsä ei pysty huolehtimaan hänestä, mutta isovanhemmat, jotka ovat jo vanhemman sisaruksen huoltajia pystyvät, ja he taistelivat oikeudestaan lapsen huoltoon.
Verkossa julkaistussa tuomiossa tuomari Simon Jack hylkäsi sosiaalityöntekijöiden Neil Swaby ja Rachel Olley todisteet epäluotettavina, syyttäen heitä "törkeästä liioitelusta" liittyen vihjailuun perheväkivallasta ja juopottelusta. Tuomari puolsi isovanhempien mielipidettä saada lapsenlapsensa huoltajuus.
Tuomari lisäsi, että myös todisteet kolmannelta sosiaalityöntekijältä, Peter Nelsonilta, "haiskahtavat samankaltaiselta puolueellisuudelta".
Tuomari hylkäsi valtuuston hakemuksen lopullisesta huostaanotosta, joka olisi aloittanut prosessin pojan saattamiseksi adoptioon. Päätös alleviivasi valtuuston hakemusta "kokonaisvaltaisesti ala-arvoiseksi".
Tuomari määräsi pojan isovanhempiensa huoltoon, lisäten: "En ole koskaan, yli 10 vuotisen urani aikana nähnyt tapauksia hoidettavan näin ala-arvoisesti. Paikallisten viranomaisten todistajat olivat näkyvästi ja selkeästi ajamassa viranomaisten kantaa".
"Tämä on erittäin valitettavaa, ja toivon, että en koskaan enää näe tällaista uudelleen."
Sosiaalityöntekijöiden edustajat varoittivat, että tuomarin päätös nimetä yksittäiset sosiaalityöntekijät nimeltä luo lisäpaineita jo vallitsevaan parjaamisen ilmapiiriin, laittaen alalle suuntautuneita harkitsemaan toista uraa.
Mutta pojan isovanhemmat kehuivat tuomaria ja kysyivät, miksi kenenkään perhettä useasti ja ankarasti arvostelleen viranomaisen nimeä tulisikaan julkisuudelta erityisesti suojata? Isoäiti kertoi BBC Radio 4:n haastattelussa: "Kun poika oli noin kuusi viikkoa vanha, ilmoitti sosiaalityöntekijä, että jos hän saisi pättää oman päänsä mukaan, lapsi olisi jo adoptoitu. Eikä hän välittäisi kuinka kauan se kestäisi."
"Kysyin häneltä, miksi hän sanoi niin: "Meillä on meidän syymme".
Hän jatkoi sanomalla, että he olivat ottaneet yhteen erityisesti herra Swabyn kanssa.
"Sosiaalityöntekijä kertoi minulle, että olin uhmannut häntä".
Kysyin: "Kuka sinä luulet olevasi? Jumala?", isoäiti kertoo.
Sosiaalityöntekijä vastasi:" Tässä tilanteessa, kyllä - totu siihen, teidän pojanpoikanne joutuu adoptioon."
Cathy Ashley, Family Rights Groupin toimitusjohtaja, sanoi: "Tämä tuomio asettaa valokeilaan pelot, joita muut perheenjäsenet joutuvat kokemaan, kun lapsi on jäänyt ilman biovanhempiaan ja sijaishuollossa toimiva bisnes pyrkii eristämään lähisuvun lapsen elämästä."
"Tämä voi hyvinkin heijastua hallituksen linjaan hyväksyä pakkoadoptiolaki. Paikallisviranomaiset ovat joutuneet kohtaamaan kasvavaa painetta juttujen lisääntyessä, sekä itse prosessia nopeuttaakseen.
"On tärkeää, että lapset pystyvät turvallisesti kasvamaan rakastavien perheenjäsenten läheisyydessä, ja tämä edellyttää, että perheenjäsenet saavat tulla tasapuolisesti kuulluksi."
Suomessakin lapsen sijoituksista päättävät hallinto-oikeuden tuomarit voisivat puuttua sosiaalityöntekijöiden yleisesti harjoittamaan todisteiden fabrikointiin ja arvioida heidän esittämänsä näytön oikeellisuutta automaattisen hyväksymisen sijaan. Leeni Ikosen mukaan lastensuojelun työntekijät ovat yleensä vuorenvarmoja siitä, että heidän työhönsä ei puututa hallinto-oikeudessa. ”Eräs työntekijä totesi minulle, että tekipä hän mitä tahansa, hallinto-oikeus sen aina hyväksyy.”
”Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä."
Hallinto-oikeus ei kykene takaamaan kansalaisille Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassa pidettävä mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto- oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.
Vaikka kaltoinkohtelusta ei löydetty todisteita sen paremmin terveydenhuollossa kuin päivähoidossa hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Myönteisen tulkinnan ensisijaisuus ja syyttömyysolettama koskee siis vain lastensuojelun ja sijaishuollon toimintaa. Asiakkaan solvaamisesta ja laittomasta vapaudenriistosta seuraa korkeintaan ylemmän sosiaalityöntekijän huokaus.
Ikosen mukaan ”Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen eräässä tutkimuksessa ilmeni, että hallinto-oikeuden ratkaisuista puuttuu usein eri suuntaan puhuvien todisteiden arvioiminen, eikä niissä analysoida mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia tai vertailla esimerkiksi todistajanlausuntojen luotettavuutta suhteessa asiakirjojen teksteihin, saati oteta kantaa siihen, millä perusteella tietty todistelu on luotettavin.
Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista. Yksikään tutkimuksen kohteena oleva päätös ei sisältänyt viittauksia korkeimman hallinto-oikeuden tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, lakien esitöihin tai oikeuskirjallisuuteen.
Lastensuojeluasiat koskettavat tällä hetkellä satoja tuhansia kansalaisia – lapsia ja heidän läheisiään. Hallinnon lainmukaisuuden toteutumisella lastensuojeluasioissa on suuri merkitys, paitsi kansalaisen oikeusturvan, myös yhteiskuntarauhan kannalta. Lastensuojelun toimintatavat näyttävät horjuttavan kansalaisen turvallisuudentunnetta ja luottamusta kaikkeen viranomaistoimintaan. Ne nakertavat suomalaisen yhteiskunnan kantavia pilareita.”
(Kuvankaappaus: bbc.co.uk)
Uutisointia muualla: Dailymail.co.uk