Satoja lapsia kaapattiin äideiltään adoptoitaviksi Ruotsiin adoptiotoimiston kautta, jonka ex-johtaja on Ruotsin pääministeriehdokas.
*Chileläisiä vauvoja varastettiin äideiltään ja kuljetettiin Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Ruotsiin adoptoitaviksi
*Noin 8000 Pinochetin aikaisista 20 000 adoptioista epäillään laittomiksi
*630 ruotsin kansalaisten adoptiota tutkitaan Chilen valtion toimesta
*Laittomien adoptioiden verkostossa on toiminut lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, adoptiotyöntekijöitä ja ulkomaisia adoptiotoimistoja
*Maria Diemar ja hänen adoptoitu veljensä vietiin äidiltään sairaalassa
*Tommy Leiten äiti jätti hänet vähäksi aikaa päivähoitoon kun hän oli 18 kk vanha, äidin tullessa noutamaan lastaan hänelle kerrottiin että poika oli Sveitsissä
*Bonnie Berggrenin mukaan hänen äitinsä painostettiin adoptioon vastoin tahtoaan
Onko sinut adoptoitu Chilestä Pinochetin vallan aikaan? Ota yhteyttä [email protected]
Chilen hallitus pelkää satojen lasten tuleen varastetuiksi vanhemmiltaan Augusto Pinochetin diktatuurin aikaan 1973 - 1990.
Varastetut lapset kuljetettiin pois maasta adoptoitaviksi länsimaihin mm. Ruotsiin, johon adoptoitiin noin 2200 chileläislasta.
He kasvoivat Tukholman lähiöissä ja isoissa ja pienissä kaupungeissa ympäri Ruotsia uskoen, että heidän äitinsä hylkäsivät heidän vauvoina.
Nyt aikuisina, jotkut heistä ovat paljastaneet kauhistuttavan totuuden: heidät kaapattiin sairaaloista synnytyksen yhteydessä ja heidän äideilleen kerrottiin että he olivat kuolleet tai heidän äitinsä pakotettiin allekirjoittamaan adoptiopaperit vastoin tahtoaan tai heidät yksinkertaisesti varastettiin sosiaalityöntekijöiden toimesta.
*Chileläisiä vauvoja varastettiin äideiltään ja kuljetettiin Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Ruotsiin adoptoitaviksi
*Noin 8000 Pinochetin aikaisista 20 000 adoptioista epäillään laittomiksi
*630 ruotsin kansalaisten adoptiota tutkitaan Chilen valtion toimesta
*Laittomien adoptioiden verkostossa on toiminut lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, adoptiotyöntekijöitä ja ulkomaisia adoptiotoimistoja
*Maria Diemar ja hänen adoptoitu veljensä vietiin äidiltään sairaalassa
*Tommy Leiten äiti jätti hänet vähäksi aikaa päivähoitoon kun hän oli 18 kk vanha, äidin tullessa noutamaan lastaan hänelle kerrottiin että poika oli Sveitsissä
*Bonnie Berggrenin mukaan hänen äitinsä painostettiin adoptioon vastoin tahtoaan
Onko sinut adoptoitu Chilestä Pinochetin vallan aikaan? Ota yhteyttä [email protected]
Chilen hallitus pelkää satojen lasten tuleen varastetuiksi vanhemmiltaan Augusto Pinochetin diktatuurin aikaan 1973 - 1990.
Varastetut lapset kuljetettiin pois maasta adoptoitaviksi länsimaihin mm. Ruotsiin, johon adoptoitiin noin 2200 chileläislasta.
He kasvoivat Tukholman lähiöissä ja isoissa ja pienissä kaupungeissa ympäri Ruotsia uskoen, että heidän äitinsä hylkäsivät heidän vauvoina.
Nyt aikuisina, jotkut heistä ovat paljastaneet kauhistuttavan totuuden: heidät kaapattiin sairaaloista synnytyksen yhteydessä ja heidän äideilleen kerrottiin että he olivat kuolleet tai heidän äitinsä pakotettiin allekirjoittamaan adoptiopaperit vastoin tahtoaan tai heidät yksinkertaisesti varastettiin sosiaalityöntekijöiden toimesta.
Maria Diemar adptoitiin Lautarosta Chilestä vuonna 1975 ja hän kasvoi keskiluokkaisessa kodissa Tukholman lähiössä.
Hänelle ja hänen ruotsalaisille vanhemmilleen oli kerrottu, että hänen biologinen äitinsä oli hylännyt hänet sairaalassa, jossa hän syntyi.
Myöhemmin Maria otti yhteyttä adoption vahvistaneeseen adoptiokeskukseen ruvetakseen etsimään chileläisiä juuriaan.
Muutaman kuukauden odotuksen jälkeen Diemarille kerrottiin, että toimisto ei voinut antaa hänelle mitään tietoja joten hän päätti ottaa yhteyttä suoraan Lautaroon, pieneen kaupunkiin 25 mailia pohjoiseen Etelä- Chilessä sijaitsevasta Temucosta.
Hänelle ja hänen ruotsalaisille vanhemmilleen oli kerrottu, että hänen biologinen äitinsä oli hylännyt hänet sairaalassa, jossa hän syntyi.
Myöhemmin Maria otti yhteyttä adoption vahvistaneeseen adoptiokeskukseen ruvetakseen etsimään chileläisiä juuriaan.
Muutaman kuukauden odotuksen jälkeen Diemarille kerrottiin, että toimisto ei voinut antaa hänelle mitään tietoja joten hän päätti ottaa yhteyttä suoraan Lautaroon, pieneen kaupunkiin 25 mailia pohjoiseen Etelä- Chilessä sijaitsevasta Temucosta.
Maria Diemar adoptioveljensä Daniel Olssonin kanssa Huolimatta lukuisista käynneistä Lautaron sairaalassa ja adoption myöntäneessä tuomioistuimessa Diemar ei saanut tietoja, jotka olisivat auttaneet löytämään hänen biologisen perheensä.
Vasta kun hän otti yhteyttä paikalliseen toimittajaan ja sai apua jäljittääkseen äitinsä perheen, joka asui edelleen Lautarossa, kammottava totuus paljastui.
Mariaa ei oltukaan hylätty. Hänet oli kannettu ulos sairaalan huoneesta, jossa hänen äitinsä oli toipumassa synnytyksestä ja jätetty palauttamatta äidilleen.
- Sosiaalityöntekijä sieppasi minut äidiltäni sairaalassa. Minut varastettiin ja jouduin ihmiskaupan uhriksi, hän kertoo MailOnline-uutissivustolle.
Vasta kun hän otti yhteyttä paikalliseen toimittajaan ja sai apua jäljittääkseen äitinsä perheen, joka asui edelleen Lautarossa, kammottava totuus paljastui.
Mariaa ei oltukaan hylätty. Hänet oli kannettu ulos sairaalan huoneesta, jossa hänen äitinsä oli toipumassa synnytyksestä ja jätetty palauttamatta äidilleen.
- Sosiaalityöntekijä sieppasi minut äidiltäni sairaalassa. Minut varastettiin ja jouduin ihmiskaupan uhriksi, hän kertoo MailOnline-uutissivustolle.
Tämä oli yksi monista sairaaloista, josta vauvoja kaapattiin Vauvat kaapattiin suoraan sairaalasta- äideille kerrottiin vauvojen kuolleen
Nykyisin opettajana Australiassa toimiva Diemar kääntyi tuntemiensa muiden Chilestä adoptoitujen ruotsalaisten puoleen.
Pian hän huomasi, ettei ollut ainoa, joka oli tarkoituksellisesti kidnapattu biologisesta perheestään.
Daniel Olsson, Diemarin adoptioveli alkaa täristä tuolissaan kertoessaan mitä hänelle tapahtui.
Hänen mukaansa tärkeintä on, että totuus siitä, mitä Adoptionscentrum teki hänelle ja sadoille muille, paljastuu.
Temucossa kaksi vuotta Diemarin jälkeen syntynyt Olsson oli vain viisi viikkoa vanha saapuessaan Ruotsiin.
Hänen asiakirjojensa mukaan, Olssonin teini-ikäinen äiti oli hylännyt hänet sairaalassa - juuri samalla tavalla kuin hänen adoptiosisarensa Diemarin äiti.
- Adoptiopaperini ovat lähes suora kopio Romeosta ja Juliasta.
Niiden mukaan äitini oli köyhä nuori nainen joka työskenteli palvelijana rikkaassa perheessä Santiagossa ja isäni oli perheen poika.
Heille tuli suhde ja kun tyttö tuli raskaaksi, he molemmat tiesivät etteivät heidän perheensä tulisi hyväksymään suhdetta. Joten he sankarillisesti lensivät Santiagoon Temucoon, jossa synnyin ja antoivat minut pois.
Hyvin koskettava tarina. Minäkin pidin siitä kiinni. Tähän tarinaan uskoin koko elämäni, aina viime helmikuuhun asti.
Jäljittäessään omaa taustaansa, Diemar etsi myös adoptioveljensä Daniel Olssonin äitiä ja pitkän etsinnän jälkeen löysi hänet.
- Todellisuudessa äitini ei ollut köyhä. Hän tuli verrattain vauraasta perheestä, Olsson kertoo.
Hän opiskeli Santiagossa tullessaan raskaaksi ja meni Chilen sosiaalitoimistoon pyytääkseen apua. Tietääkseni tällä tavoin ne iskivät silmänsä häneen.
- Kun synnyin, minut kaapattiin suoraa päätä sillä aikaa kun äitini oli tajuttomana. Kun hän heräsi, hänelle kerrottiin, että olin kuollut.
Äitini meni naimisiin ja minulla on kolme sisarpuolta, joille hän ei kertonut minusta. Mutta 41 vuoden ajan hänellä oli tapana pukeutua mustaan syntymäpäivänäni. Minulla puolestani oli tapana syntymäpäivänäni ajatella biologista äitiäni ja vihata häntä koska luulin hänen antaneen minut pois.
Kun totuus hänen adoptiostaan ja perheestään paljastui Olssonille, hänen maailmansa romahti. Kahdeksan kuukauden jälkeen hän on yhä kyvytön menemään töihin.
- Se oli kuin kivulias isku vasten kasvoja. Pian sen jälkeen äitini lisäsi minut Facebookiin ja aloimme keskustella. Se tuntui epätodelliselta. Minulla ei myöskään ole tietoa mitä minulle tapahtui niinä viikkoina synnytyksen ja Ruotsiin laivaamisen välissä, pitikö kukaan minua sylissä tai hellikö minua kukaan?
En ollut niin onnekas adoptioperheeni suhteen- ellei sisartani oteta lukaan. Voin sanoa tänä päivänä, että minulla olisi ollut parempi jos olisin saanut jäädä Chileen.
Nykyisin opettajana Australiassa toimiva Diemar kääntyi tuntemiensa muiden Chilestä adoptoitujen ruotsalaisten puoleen.
Pian hän huomasi, ettei ollut ainoa, joka oli tarkoituksellisesti kidnapattu biologisesta perheestään.
Daniel Olsson, Diemarin adoptioveli alkaa täristä tuolissaan kertoessaan mitä hänelle tapahtui.
Hänen mukaansa tärkeintä on, että totuus siitä, mitä Adoptionscentrum teki hänelle ja sadoille muille, paljastuu.
Temucossa kaksi vuotta Diemarin jälkeen syntynyt Olsson oli vain viisi viikkoa vanha saapuessaan Ruotsiin.
Hänen asiakirjojensa mukaan, Olssonin teini-ikäinen äiti oli hylännyt hänet sairaalassa - juuri samalla tavalla kuin hänen adoptiosisarensa Diemarin äiti.
- Adoptiopaperini ovat lähes suora kopio Romeosta ja Juliasta.
Niiden mukaan äitini oli köyhä nuori nainen joka työskenteli palvelijana rikkaassa perheessä Santiagossa ja isäni oli perheen poika.
Heille tuli suhde ja kun tyttö tuli raskaaksi, he molemmat tiesivät etteivät heidän perheensä tulisi hyväksymään suhdetta. Joten he sankarillisesti lensivät Santiagoon Temucoon, jossa synnyin ja antoivat minut pois.
Hyvin koskettava tarina. Minäkin pidin siitä kiinni. Tähän tarinaan uskoin koko elämäni, aina viime helmikuuhun asti.
Jäljittäessään omaa taustaansa, Diemar etsi myös adoptioveljensä Daniel Olssonin äitiä ja pitkän etsinnän jälkeen löysi hänet.
- Todellisuudessa äitini ei ollut köyhä. Hän tuli verrattain vauraasta perheestä, Olsson kertoo.
Hän opiskeli Santiagossa tullessaan raskaaksi ja meni Chilen sosiaalitoimistoon pyytääkseen apua. Tietääkseni tällä tavoin ne iskivät silmänsä häneen.
- Kun synnyin, minut kaapattiin suoraa päätä sillä aikaa kun äitini oli tajuttomana. Kun hän heräsi, hänelle kerrottiin, että olin kuollut.
Äitini meni naimisiin ja minulla on kolme sisarpuolta, joille hän ei kertonut minusta. Mutta 41 vuoden ajan hänellä oli tapana pukeutua mustaan syntymäpäivänäni. Minulla puolestani oli tapana syntymäpäivänäni ajatella biologista äitiäni ja vihata häntä koska luulin hänen antaneen minut pois.
Kun totuus hänen adoptiostaan ja perheestään paljastui Olssonille, hänen maailmansa romahti. Kahdeksan kuukauden jälkeen hän on yhä kyvytön menemään töihin.
- Se oli kuin kivulias isku vasten kasvoja. Pian sen jälkeen äitini lisäsi minut Facebookiin ja aloimme keskustella. Se tuntui epätodelliselta. Minulla ei myöskään ole tietoa mitä minulle tapahtui niinä viikkoina synnytyksen ja Ruotsiin laivaamisen välissä, pitikö kukaan minua sylissä tai hellikö minua kukaan?
En ollut niin onnekas adoptioperheeni suhteen- ellei sisartani oteta lukaan. Voin sanoa tänä päivänä, että minulla olisi ollut parempi jos olisin saanut jäädä Chileen.
Tommy Leite löysi äitinsä Marisolin Adoptionscentrum valehtelee, adoptoidut väittävät
Olsson samoin kuin muut MailOnlinen haastattelemat torjuvat Adoptionscentrumin väitteen, ettei toimisto tiennyt mitä Chilessa oli meneillään.
- Adoptionscentrum tietää mitä he ovat tehneet. On liian monta outoa dokumenttia, liian monia adoptioita. He voivat sanoa että "oi, emme me tienneet" mutta tietysti he tiesivät, Olsson kertoo.
- Meille adoptoiduille he ovat ainoa ovi menneisyyteemme, heillä on kaikki meidän dokumenttimme. Mutta 41 vuoden aikana he eivät koskaan ottaneet yhteyttä minuun. Meidän täytyi kaivaa esiin menneisyytemme itse ja koimme mielestäni vastustusta Adoptionscentrumin taholta. Kenenkään ei pitäisi joutua menemään oman teloittajansa luo kyselemään lupia.
Tommy Leite, 41 kertoo samanlaisen kertomuksen kuin Daniel Olsson. Hänet adoptoitiin Chilestä Malmöhön, Etelä- Ruotsiin vuonna 1978 kun hän oli 18 kk vanha.
- Olen etsinyt juuriani aina 2000 alusta asti ja Marian (Diemar) ja Danielin (Olsson) tavoin olin aktiivinen Chilestä Ruotsiin adoptoitujen järjestössä.
- Siitä asti kuin olin pieni, olen ajatellut äitiä, mitä tapahtui hänelle, miksi en voinut olla hänen kansaan.
Minulle kerrottiin , että hän oli köyhä ja luopui minusta koska ei voinut pitää minusta huolta.
Olin kuullut kertomuksia, että joiltakin chileläisiltä äideiltä oli varastettu lapset, mutta aluksi minä puolustin Adoptionscentrumia koska luulin, ettei se koskenut minua. Minun adoptiopaperini olivat järjestyksessä.
Myöhemmin Leite avasi Facebookin tilin nimellä, jonka oli saanut syntymässä ja jonka hän tiesi adoptiopapereista.
39 vuotta sen jälkeen kun hänet oli viety Chilestä, jota hän nyt kutsuu kotimaakseen, hän otti yhteyttä biologiseen perheeseensa, joka kertoi hänelle mitä todellisuudessa tapahtui hänelle ja hänen äidilleen Marisolille.
- Yksinhuoltaja-äitini työskenteli kodinhoitajana ja olin usein hänen mukanaan työpaikalla. Kun olin noin 18 kk hän kävi paikallisella äitiysklinikalla ja kysyi olisiko olemassa jotakin tukea joka hän voisi saada yksinhuoltajana.
Muutama päivä myöhemmin Leiten äitiin Marisoliin otti yhteyttä sosiaalityöntekijä, joka kertoi voivansa auttaa häntä ja kertoi, että jos Marisol laittaisi allekirjoituksensa erään dokumentin pisteviivan yläpuolella, hän saisi poikansa hoitoon pariksi päiväksi ja itselleen hengähdystauon.
Marisol tunsi olonsa epämukavaksi jättäessään lapsen hoitoon vaikka oli tarkastanut paperit. Kun hänen naapurinsa ilmoitti sopimuksen kuulostaneen hämärältä äiti päätti mennä takaisin seuraavana päivänä. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä.
Sosiaalityöntekijä kieltäytyi palauttamasta lasta. Sen jälkeen kun äidille kerrottiin, että hän voisi saada poikansa takaisin sillä ehdolla että menisi naimisiin- jonka äiti tekikin- sosiaalityöntekijä poisti tämän ehdon.
Taisteltuaan lapsesta usean kuukauden ajan Leiten biologisille äidille kerrottiin "sinun poikasi on Sveitsissä ja sinun on mentävä sinne, jos haluat hänet takaisin."
Kului 39 vuotta ennenkuin he tapaisivat uudelleen.
- Kesti vain kolme viikkoa siitä kun äitini antoi minut lapsenvahdiksi luulemalleen henkilölle siihen, että saavuin Ruotsiin, Leite kertoo.
Hän uskoo, että paikalliset sosiaalityöntekijät väijyttivät hänen nuoren yksinhuoltajaäitinsä ja olivat jo aloittaneet adoptioprosessin lapsen ollessa vielä äidin kanssa.
Vaikka Leiten saapumiseen adoptiovanhemmilleen kului vain kolme viikkoa adoptiovanhemmat olivat tienneet jo kahden tai kolmen kuukauden ajan, että heille oli tulossa pieni poika ja heille oli jo annettu valheellinen taustatarina siitä miksi Marisol oli päättänyt luopua lapsesta.
Leite on nyt yksi monista, jotka taistelevat saadakseen oikeutta toivoen, että Chilen hallituksen tutkimukset tuottavat tarvittavia todisteita Ruotsin valtion painostamiseksi.
Olsson samoin kuin muut MailOnlinen haastattelemat torjuvat Adoptionscentrumin väitteen, ettei toimisto tiennyt mitä Chilessa oli meneillään.
- Adoptionscentrum tietää mitä he ovat tehneet. On liian monta outoa dokumenttia, liian monia adoptioita. He voivat sanoa että "oi, emme me tienneet" mutta tietysti he tiesivät, Olsson kertoo.
- Meille adoptoiduille he ovat ainoa ovi menneisyyteemme, heillä on kaikki meidän dokumenttimme. Mutta 41 vuoden aikana he eivät koskaan ottaneet yhteyttä minuun. Meidän täytyi kaivaa esiin menneisyytemme itse ja koimme mielestäni vastustusta Adoptionscentrumin taholta. Kenenkään ei pitäisi joutua menemään oman teloittajansa luo kyselemään lupia.
Tommy Leite, 41 kertoo samanlaisen kertomuksen kuin Daniel Olsson. Hänet adoptoitiin Chilestä Malmöhön, Etelä- Ruotsiin vuonna 1978 kun hän oli 18 kk vanha.
- Olen etsinyt juuriani aina 2000 alusta asti ja Marian (Diemar) ja Danielin (Olsson) tavoin olin aktiivinen Chilestä Ruotsiin adoptoitujen järjestössä.
- Siitä asti kuin olin pieni, olen ajatellut äitiä, mitä tapahtui hänelle, miksi en voinut olla hänen kansaan.
Minulle kerrottiin , että hän oli köyhä ja luopui minusta koska ei voinut pitää minusta huolta.
Olin kuullut kertomuksia, että joiltakin chileläisiltä äideiltä oli varastettu lapset, mutta aluksi minä puolustin Adoptionscentrumia koska luulin, ettei se koskenut minua. Minun adoptiopaperini olivat järjestyksessä.
Myöhemmin Leite avasi Facebookin tilin nimellä, jonka oli saanut syntymässä ja jonka hän tiesi adoptiopapereista.
39 vuotta sen jälkeen kun hänet oli viety Chilestä, jota hän nyt kutsuu kotimaakseen, hän otti yhteyttä biologiseen perheeseensa, joka kertoi hänelle mitä todellisuudessa tapahtui hänelle ja hänen äidilleen Marisolille.
- Yksinhuoltaja-äitini työskenteli kodinhoitajana ja olin usein hänen mukanaan työpaikalla. Kun olin noin 18 kk hän kävi paikallisella äitiysklinikalla ja kysyi olisiko olemassa jotakin tukea joka hän voisi saada yksinhuoltajana.
Muutama päivä myöhemmin Leiten äitiin Marisoliin otti yhteyttä sosiaalityöntekijä, joka kertoi voivansa auttaa häntä ja kertoi, että jos Marisol laittaisi allekirjoituksensa erään dokumentin pisteviivan yläpuolella, hän saisi poikansa hoitoon pariksi päiväksi ja itselleen hengähdystauon.
Marisol tunsi olonsa epämukavaksi jättäessään lapsen hoitoon vaikka oli tarkastanut paperit. Kun hänen naapurinsa ilmoitti sopimuksen kuulostaneen hämärältä äiti päätti mennä takaisin seuraavana päivänä. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä.
Sosiaalityöntekijä kieltäytyi palauttamasta lasta. Sen jälkeen kun äidille kerrottiin, että hän voisi saada poikansa takaisin sillä ehdolla että menisi naimisiin- jonka äiti tekikin- sosiaalityöntekijä poisti tämän ehdon.
Taisteltuaan lapsesta usean kuukauden ajan Leiten biologisille äidille kerrottiin "sinun poikasi on Sveitsissä ja sinun on mentävä sinne, jos haluat hänet takaisin."
Kului 39 vuotta ennenkuin he tapaisivat uudelleen.
- Kesti vain kolme viikkoa siitä kun äitini antoi minut lapsenvahdiksi luulemalleen henkilölle siihen, että saavuin Ruotsiin, Leite kertoo.
Hän uskoo, että paikalliset sosiaalityöntekijät väijyttivät hänen nuoren yksinhuoltajaäitinsä ja olivat jo aloittaneet adoptioprosessin lapsen ollessa vielä äidin kanssa.
Vaikka Leiten saapumiseen adoptiovanhemmilleen kului vain kolme viikkoa adoptiovanhemmat olivat tienneet jo kahden tai kolmen kuukauden ajan, että heille oli tulossa pieni poika ja heille oli jo annettu valheellinen taustatarina siitä miksi Marisol oli päättänyt luopua lapsesta.
Leite on nyt yksi monista, jotka taistelevat saadakseen oikeutta toivoen, että Chilen hallituksen tutkimukset tuottavat tarvittavia todisteita Ruotsin valtion painostamiseksi.
Adoptoitu Berggren asuu virallisesti yhä Chilessä
Bonnie Berggren saapui Ruotsiin vuonna 1978 kun hän oli kolme vuotta vanha ja kasvoi onnellisessa adoptiokodissa ylemmän keskiluokan lähiössä Tukholman ulkopuolella.
- Äitini yritti pitää minut, Bonnie Berggren kertoo.
Monien muiden Chilesta Ruotsiin adoptoitujen tavoin, hän on kotoisin Temucosta ja vietti ensimmäiset viikkonsa läheisessä Padre Las Casas nimisessä pikkukaupungissa.
- Minulla ei ollut koskaan pakkoa löytää biologiset vanhempani mutta olin utelias taustastani, hän kertoo MailOnlinelle.
Hän maksoi Adoptionscentrumille 5000 knuunua (noin 500 euroa) adoptioasiakirjoistaan ja espanjankielisestä kääntäjästä ja matkusti Chileen tutustuakseen syntymämaahansa ja löytääkseen tietoa biologisesta perheestään.
Berggren meni yhdessä tulkin ja paikallisen oppaan kanssa paikalliseen tuomioistuimeen Temucossa, jossa hänelle kieltäydyttiin antamasta hänen asiakirjojaan.
- He kertoivat minulle että " He ovat todella köyhiä, sinun äitisi on unohtanut kaiken sinusta, hän ei tahdo tavata sinua. He ovat huono perhe." Tämä raivostutti minua suunnattomasti.
Onneksi opas oli onnistunut ottamaan ylös hänen biologisen äitinsä nimen- ja tiesi kuka tämä oli ja missä asui, ja lupasi ottaa häneen yhteyttä Berggrenin puolesta.
Vuotta myöhemmin hän viimein tapasi äitinsä, joka kertoi täysin toisenlaisen tarinan kuin adoptioasiakirjoissa. Paljastui, että Berggrenillä oli isosiskon lisäksi neljä nuorempaa sisarusta- joista yhtäkään ei oltu adoptoitu.
- Äitini kertoi minulle että oli yrittänyt pitää minua 11 päivän ajan mutta oli pakotettu antamaan minut pois tämän jälkeen.
- Minulle on kerrottu, että Temucossa ja esikaupungeissa oli sosiaalityöntekijöitä, jotka taivuttelivat raskaana olevia äitejä antamaan lapsensa adoptioon.
Minun papereihini on merkitty "isä tuntematon" mutta kun tapasin äitini hän kertoi, ettei se ollut totta. Vaikka he eivät olleet yhdessä minun syntyessäni, isäni yritti tavata minua kun olin 8 kk mutta silloin olin jo Ruotsissa, mistä hän ei tiennyt.
Berggrenin saapuessa Ruotsiin, adoptio hyväksyttiin tuomioistuimissa adoptiotoimiston dokumenttien perusteella.
- Minulla on aina ollut äiti Chilessä ja hän on kärsinyt jouduttuaan erotetuksi minusta.
Hänen kokemuksensa tästä "adoptiosta"- minun menettämisestäni on ollut täynnä häpeää, syyllisyyttä ja menetystä kaikkien näiden eron vuosien ajan.
Yksi ensimmäisistä asioista jonka äitini sanoi meidän löydettyä toisemme oli " on kuin kivi olisi vierähtänyt hartioiltani".
Berggrenin yllätykseksi Chilestä ei löydy merkintöjä eikä hyväksyntää hänen adoptiostaan.
- Olen yhä Padre Las Casassa asuva Chilen kansalainen, jota kukaan ei ole adoptoinut. Minulla on kaksi identiteettiä, yksi Bonnie elää Padre Las Casassa, toinen Tukholmassa.
- Monet ihmiset luulevat, että meillä adoptioita kritisoivilla oli huono lapsuus -mikä ei pidä paikkaansa. Minulla oli hyvä lapsuus-asialla ei ole tekemistä sen kanssa.
- Minut karkotettiin. Minut revittiin perheestäni, maastani, kulttuuristani, kielestäni eikä niitä kunnioitettu. Minun oletettiin olevan ruotsalainen vain sen takia, että joku maksoi rahaa saadakseen lapsen. Minut tuotiin maahan kuin tavara.Tiedän, että olisin yhtä hyvin voinut kasvaa Chilessä kuin täällä Ruotsissa ja siellä olisi ollut paremmin.
Bonnie Berggren saapui Ruotsiin vuonna 1978 kun hän oli kolme vuotta vanha ja kasvoi onnellisessa adoptiokodissa ylemmän keskiluokan lähiössä Tukholman ulkopuolella.
- Äitini yritti pitää minut, Bonnie Berggren kertoo.
Monien muiden Chilesta Ruotsiin adoptoitujen tavoin, hän on kotoisin Temucosta ja vietti ensimmäiset viikkonsa läheisessä Padre Las Casas nimisessä pikkukaupungissa.
- Minulla ei ollut koskaan pakkoa löytää biologiset vanhempani mutta olin utelias taustastani, hän kertoo MailOnlinelle.
Hän maksoi Adoptionscentrumille 5000 knuunua (noin 500 euroa) adoptioasiakirjoistaan ja espanjankielisestä kääntäjästä ja matkusti Chileen tutustuakseen syntymämaahansa ja löytääkseen tietoa biologisesta perheestään.
Berggren meni yhdessä tulkin ja paikallisen oppaan kanssa paikalliseen tuomioistuimeen Temucossa, jossa hänelle kieltäydyttiin antamasta hänen asiakirjojaan.
- He kertoivat minulle että " He ovat todella köyhiä, sinun äitisi on unohtanut kaiken sinusta, hän ei tahdo tavata sinua. He ovat huono perhe." Tämä raivostutti minua suunnattomasti.
Onneksi opas oli onnistunut ottamaan ylös hänen biologisen äitinsä nimen- ja tiesi kuka tämä oli ja missä asui, ja lupasi ottaa häneen yhteyttä Berggrenin puolesta.
Vuotta myöhemmin hän viimein tapasi äitinsä, joka kertoi täysin toisenlaisen tarinan kuin adoptioasiakirjoissa. Paljastui, että Berggrenillä oli isosiskon lisäksi neljä nuorempaa sisarusta- joista yhtäkään ei oltu adoptoitu.
- Äitini kertoi minulle että oli yrittänyt pitää minua 11 päivän ajan mutta oli pakotettu antamaan minut pois tämän jälkeen.
- Minulle on kerrottu, että Temucossa ja esikaupungeissa oli sosiaalityöntekijöitä, jotka taivuttelivat raskaana olevia äitejä antamaan lapsensa adoptioon.
Minun papereihini on merkitty "isä tuntematon" mutta kun tapasin äitini hän kertoi, ettei se ollut totta. Vaikka he eivät olleet yhdessä minun syntyessäni, isäni yritti tavata minua kun olin 8 kk mutta silloin olin jo Ruotsissa, mistä hän ei tiennyt.
Berggrenin saapuessa Ruotsiin, adoptio hyväksyttiin tuomioistuimissa adoptiotoimiston dokumenttien perusteella.
- Minulla on aina ollut äiti Chilessä ja hän on kärsinyt jouduttuaan erotetuksi minusta.
Hänen kokemuksensa tästä "adoptiosta"- minun menettämisestäni on ollut täynnä häpeää, syyllisyyttä ja menetystä kaikkien näiden eron vuosien ajan.
Yksi ensimmäisistä asioista jonka äitini sanoi meidän löydettyä toisemme oli " on kuin kivi olisi vierähtänyt hartioiltani".
Berggrenin yllätykseksi Chilestä ei löydy merkintöjä eikä hyväksyntää hänen adoptiostaan.
- Olen yhä Padre Las Casassa asuva Chilen kansalainen, jota kukaan ei ole adoptoinut. Minulla on kaksi identiteettiä, yksi Bonnie elää Padre Las Casassa, toinen Tukholmassa.
- Monet ihmiset luulevat, että meillä adoptioita kritisoivilla oli huono lapsuus -mikä ei pidä paikkaansa. Minulla oli hyvä lapsuus-asialla ei ole tekemistä sen kanssa.
- Minut karkotettiin. Minut revittiin perheestäni, maastani, kulttuuristani, kielestäni eikä niitä kunnioitettu. Minun oletettiin olevan ruotsalainen vain sen takia, että joku maksoi rahaa saadakseen lapsen. Minut tuotiin maahan kuin tavara.Tiedän, että olisin yhtä hyvin voinut kasvaa Chilessä kuin täällä Ruotsissa ja siellä olisi ollut paremmin.
Maria Diemar ja laittomia adoptioita tutkiva tuomari Sosiaalityöntekijät vaanivat naimattomia ja köyhiä äitejä
Organisaatio nimeltä Adoptionscentrum suoritti yli 2000 chileläisten lasten adoptiota ruotsalaisvanhemmille 1970- 1990- lukujen välillä.
Tämä organisaatio vastaa yhä suurimmasta osasta maassa tehtävistä ulkomaisista adoptioista ja heidän nettisivuillaan on kuvia hymyilevistä lapsista, onnellisina uusissa perheissään Ruotsissa.
Organisaatiota vastaan on esitetty syytteitä ainakin 15 vuoden ajan mutta Adoptionscentrum on jatkanut Chilen adoptioihin liittyvien väärinkäytösten kiistämistä.
Maria Garcia toimi Kansallisen alaikäisten palvelujen SENAME:n johtajana Chilessä 1980- luvun jälkipuoliskolla ja väittää todistaneensa henkilökohtaisesti, että ruotsalaiset adoptiot Pinochetin aikana eivät olleet rehellisiä.
Tv-kanava Chilevisionille antamassaan haastattelussa hän näkee Adoptionscentrumin ja sen työntekijän- Chilessä elävän ruotsalaisnaisen- hämähäkkinä laittoman lapsikaupan verkossa.
- Toimimme yhteistyössä juristien, sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreiden kanssa. Jokainen sai osansa kakusta.
Hän väittää myös, että Adoptionscentrumin työntekijällä oli läheiset suhteet tuomioistuimiin, jotka hyväksyivät chileläislasten lähtöluvat maasta.
Adoptionscentrum on vahvistanut oman työntekijänsä liittyvän Chilen hallituksen tutkintaan varastettujen lasten asiassa.
Garcia väittää, että verkoston sosiaalityöntekijät etsivät adoptioon sopivia lapsia mm. raskaana olevilta tai tuoreilta äideilta, jotka olivat haavoittuvia tai jotka asuivat marginalisoiduilla alueilla tai kamppailivat taloudellisissa vaikeuksissa.
Vaarassa olivat nuoret ja naimattomat naiset ja alkuperäiskansojen jäsenet, jotka kärsivät erityisesti Pinochetin aikana. Hän väittää myös, että äiteja lahjottiin rahalla ja lahjoilla.
Garcian todistajanlausunto vahvistaa MailOnlinen haastattelemien kertomukset omista adoptioistaan.
Diemar, Berggren ja Leite syntyivät kaikki äideille alkuperäiskansojen yhteisöihin.
Diemar, Berggren ja Leite istuvat Chilen adoptiolautakunnassa, joka on perustettu tukemaan toisia samassa tilanteessa olevia.
Kun syytökset laittomista adoptioista tulivat julki, Chilen adoptiolautakunnan jäsenet havaitsivat, että heille oli kerrottu hyvin samantyyppisiä tarinoita lapsuudestaan.
- On hieman pelottavaa kuinka samanlaisia Adoptionscentrumin työntekijän organisaatiolle antamat tarinat chileläislapsista ovat, Diemar kertoo.
Organisaatio nimeltä Adoptionscentrum suoritti yli 2000 chileläisten lasten adoptiota ruotsalaisvanhemmille 1970- 1990- lukujen välillä.
Tämä organisaatio vastaa yhä suurimmasta osasta maassa tehtävistä ulkomaisista adoptioista ja heidän nettisivuillaan on kuvia hymyilevistä lapsista, onnellisina uusissa perheissään Ruotsissa.
Organisaatiota vastaan on esitetty syytteitä ainakin 15 vuoden ajan mutta Adoptionscentrum on jatkanut Chilen adoptioihin liittyvien väärinkäytösten kiistämistä.
Maria Garcia toimi Kansallisen alaikäisten palvelujen SENAME:n johtajana Chilessä 1980- luvun jälkipuoliskolla ja väittää todistaneensa henkilökohtaisesti, että ruotsalaiset adoptiot Pinochetin aikana eivät olleet rehellisiä.
Tv-kanava Chilevisionille antamassaan haastattelussa hän näkee Adoptionscentrumin ja sen työntekijän- Chilessä elävän ruotsalaisnaisen- hämähäkkinä laittoman lapsikaupan verkossa.
- Toimimme yhteistyössä juristien, sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreiden kanssa. Jokainen sai osansa kakusta.
Hän väittää myös, että Adoptionscentrumin työntekijällä oli läheiset suhteet tuomioistuimiin, jotka hyväksyivät chileläislasten lähtöluvat maasta.
Adoptionscentrum on vahvistanut oman työntekijänsä liittyvän Chilen hallituksen tutkintaan varastettujen lasten asiassa.
Garcia väittää, että verkoston sosiaalityöntekijät etsivät adoptioon sopivia lapsia mm. raskaana olevilta tai tuoreilta äideilta, jotka olivat haavoittuvia tai jotka asuivat marginalisoiduilla alueilla tai kamppailivat taloudellisissa vaikeuksissa.
Vaarassa olivat nuoret ja naimattomat naiset ja alkuperäiskansojen jäsenet, jotka kärsivät erityisesti Pinochetin aikana. Hän väittää myös, että äiteja lahjottiin rahalla ja lahjoilla.
Garcian todistajanlausunto vahvistaa MailOnlinen haastattelemien kertomukset omista adoptioistaan.
Diemar, Berggren ja Leite syntyivät kaikki äideille alkuperäiskansojen yhteisöihin.
Diemar, Berggren ja Leite istuvat Chilen adoptiolautakunnassa, joka on perustettu tukemaan toisia samassa tilanteessa olevia.
Kun syytökset laittomista adoptioista tulivat julki, Chilen adoptiolautakunnan jäsenet havaitsivat, että heille oli kerrottu hyvin samantyyppisiä tarinoita lapsuudestaan.
- On hieman pelottavaa kuinka samanlaisia Adoptionscentrumin työntekijän organisaatiolle antamat tarinat chileläislapsista ovat, Diemar kertoo.
kuvakaappaukset: Daily Mail Adoptionscentrumin ex- johtaja, Ruotsin pääministeriehdokas kiistää syytteet
Chilen valtio tutkii nyt tuhansia laittomiksi pelättyjä adoptioita eikä ole ensimmäinen kerta kun tällaisia syytöksiä esitetään.
Ulf Kristersson johtaa keskusta- oikeisto puolue Maltillista Kokoomusta. (Moderata samlingspartiet, yleisimmin ruotsiksi Moderaterna: ”Maltilliset”)
Kristersson, joka on intohimoinen adoptioiden puolestapuhuja ja kolmen adoptiolapsen isä oli vuodesta 2003 vuoteen 2005 Adoptionscentrumin puheenjohtaja.
Syksyllä 2003 chileläiset journalistit esittivät, että laiton ihmiskauppaverkosto, jota johtaa Adoptionscentrumin ruotsalainen työntekijä oli hankkinut organisaatiolle adoptoitavia lapsia.
Kristersson ja hänen organisaationsa kiistivät kaikki väärinkäytökset ja ilmoittivat, että sisäinen tutkinta ei ollut löytänyt mitään väärää adoptioprosesseista.
Kuinka ollakaan, vuonna 2004 kirjoitetussa muistiossa organisaatio kuitenkin toteaa, että Pinochetin hallinnon aikana Adoptionscentrumin toimintaan Chilessä kohdistui lukuisia poliisitutkintoja.
Siinä kerrotaan myös, että adoptiot hyväksynyt tuomioistuin oli tutkinnan kohteena vuonna 1980 ja 1981.
Diktatuurin aikaisten tutkintojen mukaan rikoksia ei löydetty.
Leite on yhdessä Diemarin syyttänyt julkisesti Ulf Kristerssonia varastettuja lapsia koskevien raporttien salaamisesta.
Adoptionscentrumin muistiosta käy ilmi, että he olivat tietoisia siitä, että juristit Chilessä etsivät potentiaaleja adoptoitavia mutta he väittävät, etteivät juristit olleet heidän palkkalistoillaan.
Muistiossa myönnetään, että nämä käytännöt olivat yksi syy siihen, että luopuivat chileläisistä adoptioista 1990- luvulla.
Diemar ja Leite aikovat jatkaa Kristerssonin vastuuttamista raporttien salailusta ja pääministeriehdokkaan täytyy valmistautua kohtaamaan syytteet.
Kristerssonin ei väitetä olleen osallisena laittomissa adoptioissa koska ne päättyivät jo kymmenen vuotta ennen hänen puheenjohtajakauttaan.
Adoptoitujen syytteistä ja 2004 muistiosta ja suoritetuista poliisitutkimuksista huolimatta, Adoptionscentrum on kertonut MailOnlinelle että " ei ole ilmaantunut mitään, mikä olisi saanut meidät kyseenalaistamaan adoptiomme.
Meidän entinen työntekijämme Chilessä on mainittu tutkinnassa ja media on esittänyt häntä vastaan vakavia syytöksiä. Juuri tästä syystä olemme erityisen tarkkoja siitä, että tutkinta suoritetaan huolellisesti jotta saisimme selville mitä todellisuudessa tapahtui. Otamme tämän informaation ja ihmisten huolen erittäin vakavasti ja teemme mitä voimme tukeaksemme tutkintaa."
Rikostutkinta Chilen Pinochetin aikaisista yli 20 000 adoptiosta jatkuu.
Suurimman osan Pinochetin diktatuurin ajasta, ns. vahvat adoptiot sallittiin vain vanhemmille, jotka olivat eläneet vähintään kaksi vuotta adoptoitavien lasten kanssa.
Tämä sääntö ohitettiin antamalla adoptiovanhemmuutta hakeville väliaikainen huoltajuus adoptiotoimiston edustajan kautta.
Väliaikainen huoltaja saattoi tällöin viedä lapsen laillisesti lähtömaasta, jonka jälkeen lapsi adoptoitiin vastaanottajamaassa.
Chilen valtio ei ole virallistanut eikä rekisteröinyt kaikkia tehtyjä adoptioita. Monet ulkomaille adoptoiduista lapsista, jotka ovat nykyisin 30 ja 40 vuoden taitteessa ovat edelleen ja usein tietämättään kirjoilla Chilessä niiden sosiaalityöntekijöiden tai adoptiotoimistojen edustajien osoitteissa, jotka hakivat väliaikaista huoltajuutta.
https://www.dailymail.co.uk/news/article-6499443/The-stolen-children-Hundreds-babies-taken-mothers-adopted-Sweden.html
https://www.dailymail.co.uk/news/article-6504503/Thousands-Chilean-children-stolen-mothers-adopted-UK-Sweden.html
Suurin osa suomalaisista sote-työntekijöistä hyväksyy pakkoadoptiot
Suomalaiset sote-työntekijät kannattavat pakkoadoptioita samaan aikaan kun Eurooppa rypee adoptioskandaaleissa. Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa Suomen sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä.
Julkaisu perustuu kyselyyn, jossa olivat mukana Lastenlääkäriyhdistys, Lastenpsykiatriyhdistys, Psykologiliitto, Sosiaalityöntekijöiden Seura, Talentia ja Terveydenhoitajaliitto.
Näihin järjestöihin kuuluvat pakkoadoption kannattajat työskentelevät esimerkiksi sairaalassa synnytys- tai synnyttäneiden osastolla, lasten- tai nuortenpsykiatrisella osastolla tai poliklinikalla, neuvolassa, perheneuvolassa, hyvinvointineuvolassa, lapsi- ja perhepalveluissa tai lastensuojelussa.
Adoption asema lastensuojelussa- tutkimuksen mukaan tahdonvastainen adoptio sijaishuollossa ollaan valmiita hyväksymään mm. tilanteissa, joissa vanhempien yhteydenpito lapsen kanssa on ollut heikkoa.
Toisin sanoen adoptiosta voi tulla sijaishuoltopaikkojen harjoittaman vieraannuttamisen ja laittomien tapaamisrajoitusten seuraus. Vieraannuttavat sijaisvanhemmat voidaan tulevaisuudessa palkita adoptiolla vieraannuttamisestaan.
Suomen laki sallii jo pakkoadoptiot. Adoptiolain 11 §:n 2-3 mom. mukaan adoptio voidaan erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, vaikka vanhempi on kieltäytynyt antamasta siihen suostumustaan tai peruuttanut antamansa suostumuksen, jos (yleensä selvittämättä jätetty) lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ole riittävää aihetta.
Esim. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa (8 luku, s. 36-39) -esityksen tarkoitus on, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).
Pelastakaa Lapset ry:n lobbaama pakkoadoption mahdollistava adoptiolaki yhdistettynä olemattomiin lastensuojelun avohuollon tukitoimiin ja edunvalvontahankkeeseen, tulkinnanvaraiseen lastensuojelulakiin ja mielivaltaisiin lastensuojelun käytäntöihin vaarantaa vakavasti köyhien lasten ja perheiden oikeusturvan, osallisuuden ja ihmisoikeudet ja mahdollistaa tarvittaessa sosiaalityöntekijöiden täydellisen mielivallan.
Adoptiolautakunnan resurssit adoptioiden valvontaan on todettu riittämättömiksi ja lautakunta on kansoitettu jääveillä adoptiobisneksen edustajilla.
Nykyisin niin adoptiolaki, kuin kansainväliset sopimuksetkin lähtevät siitä, että biologisten vanhempien suostumukset täytyy olla hankittu tai edes yritetty hankkia, ennen kuin adoptio voidaan vahvistaa.
Siksi onkin kummallista, että Suomen adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu biologisten vanhempien suostumusten hankkimista. Pykälä koskee ilman palvelunantajaa tehtyjä adoptioita vieraista valtioista, joissa biologisten vanhempien suostumukseen tulisi kiinnittää erityishuomiota ja joissa usein ilmenee muitakin väärinkäytöksiä.
Näin tärkeän asian "unohtaminen" lakitekstistä ei voi olla vahinko. Onko biologisten vanhempien suostumuksen poisjätön tarkoituksena suojella villejä/laittomia adoptioita ulkomailta tekeviä suomalaispareja? Vai varmistaa, että huostaanotettu lapsi esim. turvapaikanhakija voidaan adoptoida ilman vanhempiensa tietoa ja/tai tahtoa?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota
ttps://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keskustanaiset-alkaa-lahteko-lapsibisneksen-airuiksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espanjassa-varastettiin-jopa-300-000-vauvaa-laittomiin-adoptioihin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aiti-teresan-perustaman-saantokunnan-ensikoti-myi-vauvoja-lapsettomille-adoptiobisnes-pyorii-myos-euroopassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptoidut-pidettava-lahella-syntymaperheitaan-sanoo-basw
Chilen valtio tutkii nyt tuhansia laittomiksi pelättyjä adoptioita eikä ole ensimmäinen kerta kun tällaisia syytöksiä esitetään.
Ulf Kristersson johtaa keskusta- oikeisto puolue Maltillista Kokoomusta. (Moderata samlingspartiet, yleisimmin ruotsiksi Moderaterna: ”Maltilliset”)
Kristersson, joka on intohimoinen adoptioiden puolestapuhuja ja kolmen adoptiolapsen isä oli vuodesta 2003 vuoteen 2005 Adoptionscentrumin puheenjohtaja.
Syksyllä 2003 chileläiset journalistit esittivät, että laiton ihmiskauppaverkosto, jota johtaa Adoptionscentrumin ruotsalainen työntekijä oli hankkinut organisaatiolle adoptoitavia lapsia.
Kristersson ja hänen organisaationsa kiistivät kaikki väärinkäytökset ja ilmoittivat, että sisäinen tutkinta ei ollut löytänyt mitään väärää adoptioprosesseista.
Kuinka ollakaan, vuonna 2004 kirjoitetussa muistiossa organisaatio kuitenkin toteaa, että Pinochetin hallinnon aikana Adoptionscentrumin toimintaan Chilessä kohdistui lukuisia poliisitutkintoja.
Siinä kerrotaan myös, että adoptiot hyväksynyt tuomioistuin oli tutkinnan kohteena vuonna 1980 ja 1981.
Diktatuurin aikaisten tutkintojen mukaan rikoksia ei löydetty.
Leite on yhdessä Diemarin syyttänyt julkisesti Ulf Kristerssonia varastettuja lapsia koskevien raporttien salaamisesta.
Adoptionscentrumin muistiosta käy ilmi, että he olivat tietoisia siitä, että juristit Chilessä etsivät potentiaaleja adoptoitavia mutta he väittävät, etteivät juristit olleet heidän palkkalistoillaan.
Muistiossa myönnetään, että nämä käytännöt olivat yksi syy siihen, että luopuivat chileläisistä adoptioista 1990- luvulla.
Diemar ja Leite aikovat jatkaa Kristerssonin vastuuttamista raporttien salailusta ja pääministeriehdokkaan täytyy valmistautua kohtaamaan syytteet.
Kristerssonin ei väitetä olleen osallisena laittomissa adoptioissa koska ne päättyivät jo kymmenen vuotta ennen hänen puheenjohtajakauttaan.
Adoptoitujen syytteistä ja 2004 muistiosta ja suoritetuista poliisitutkimuksista huolimatta, Adoptionscentrum on kertonut MailOnlinelle että " ei ole ilmaantunut mitään, mikä olisi saanut meidät kyseenalaistamaan adoptiomme.
Meidän entinen työntekijämme Chilessä on mainittu tutkinnassa ja media on esittänyt häntä vastaan vakavia syytöksiä. Juuri tästä syystä olemme erityisen tarkkoja siitä, että tutkinta suoritetaan huolellisesti jotta saisimme selville mitä todellisuudessa tapahtui. Otamme tämän informaation ja ihmisten huolen erittäin vakavasti ja teemme mitä voimme tukeaksemme tutkintaa."
Rikostutkinta Chilen Pinochetin aikaisista yli 20 000 adoptiosta jatkuu.
Suurimman osan Pinochetin diktatuurin ajasta, ns. vahvat adoptiot sallittiin vain vanhemmille, jotka olivat eläneet vähintään kaksi vuotta adoptoitavien lasten kanssa.
Tämä sääntö ohitettiin antamalla adoptiovanhemmuutta hakeville väliaikainen huoltajuus adoptiotoimiston edustajan kautta.
Väliaikainen huoltaja saattoi tällöin viedä lapsen laillisesti lähtömaasta, jonka jälkeen lapsi adoptoitiin vastaanottajamaassa.
Chilen valtio ei ole virallistanut eikä rekisteröinyt kaikkia tehtyjä adoptioita. Monet ulkomaille adoptoiduista lapsista, jotka ovat nykyisin 30 ja 40 vuoden taitteessa ovat edelleen ja usein tietämättään kirjoilla Chilessä niiden sosiaalityöntekijöiden tai adoptiotoimistojen edustajien osoitteissa, jotka hakivat väliaikaista huoltajuutta.
https://www.dailymail.co.uk/news/article-6499443/The-stolen-children-Hundreds-babies-taken-mothers-adopted-Sweden.html
https://www.dailymail.co.uk/news/article-6504503/Thousands-Chilean-children-stolen-mothers-adopted-UK-Sweden.html
Suurin osa suomalaisista sote-työntekijöistä hyväksyy pakkoadoptiot
Suomalaiset sote-työntekijät kannattavat pakkoadoptioita samaan aikaan kun Eurooppa rypee adoptioskandaaleissa. Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa Suomen sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä.
Julkaisu perustuu kyselyyn, jossa olivat mukana Lastenlääkäriyhdistys, Lastenpsykiatriyhdistys, Psykologiliitto, Sosiaalityöntekijöiden Seura, Talentia ja Terveydenhoitajaliitto.
Näihin järjestöihin kuuluvat pakkoadoption kannattajat työskentelevät esimerkiksi sairaalassa synnytys- tai synnyttäneiden osastolla, lasten- tai nuortenpsykiatrisella osastolla tai poliklinikalla, neuvolassa, perheneuvolassa, hyvinvointineuvolassa, lapsi- ja perhepalveluissa tai lastensuojelussa.
Adoption asema lastensuojelussa- tutkimuksen mukaan tahdonvastainen adoptio sijaishuollossa ollaan valmiita hyväksymään mm. tilanteissa, joissa vanhempien yhteydenpito lapsen kanssa on ollut heikkoa.
Toisin sanoen adoptiosta voi tulla sijaishuoltopaikkojen harjoittaman vieraannuttamisen ja laittomien tapaamisrajoitusten seuraus. Vieraannuttavat sijaisvanhemmat voidaan tulevaisuudessa palkita adoptiolla vieraannuttamisestaan.
Suomen laki sallii jo pakkoadoptiot. Adoptiolain 11 §:n 2-3 mom. mukaan adoptio voidaan erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, vaikka vanhempi on kieltäytynyt antamasta siihen suostumustaan tai peruuttanut antamansa suostumuksen, jos (yleensä selvittämättä jätetty) lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ole riittävää aihetta.
Esim. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa (8 luku, s. 36-39) -esityksen tarkoitus on, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.
Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).
Pelastakaa Lapset ry:n lobbaama pakkoadoption mahdollistava adoptiolaki yhdistettynä olemattomiin lastensuojelun avohuollon tukitoimiin ja edunvalvontahankkeeseen, tulkinnanvaraiseen lastensuojelulakiin ja mielivaltaisiin lastensuojelun käytäntöihin vaarantaa vakavasti köyhien lasten ja perheiden oikeusturvan, osallisuuden ja ihmisoikeudet ja mahdollistaa tarvittaessa sosiaalityöntekijöiden täydellisen mielivallan.
Adoptiolautakunnan resurssit adoptioiden valvontaan on todettu riittämättömiksi ja lautakunta on kansoitettu jääveillä adoptiobisneksen edustajilla.
Nykyisin niin adoptiolaki, kuin kansainväliset sopimuksetkin lähtevät siitä, että biologisten vanhempien suostumukset täytyy olla hankittu tai edes yritetty hankkia, ennen kuin adoptio voidaan vahvistaa.
Siksi onkin kummallista, että Suomen adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu biologisten vanhempien suostumusten hankkimista. Pykälä koskee ilman palvelunantajaa tehtyjä adoptioita vieraista valtioista, joissa biologisten vanhempien suostumukseen tulisi kiinnittää erityishuomiota ja joissa usein ilmenee muitakin väärinkäytöksiä.
Näin tärkeän asian "unohtaminen" lakitekstistä ei voi olla vahinko. Onko biologisten vanhempien suostumuksen poisjätön tarkoituksena suojella villejä/laittomia adoptioita ulkomailta tekeviä suomalaispareja? Vai varmistaa, että huostaanotettu lapsi esim. turvapaikanhakija voidaan adoptoida ilman vanhempiensa tietoa ja/tai tahtoa?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota
ttps://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keskustanaiset-alkaa-lahteko-lapsibisneksen-airuiksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espanjassa-varastettiin-jopa-300-000-vauvaa-laittomiin-adoptioihin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aiti-teresan-perustaman-saantokunnan-ensikoti-myi-vauvoja-lapsettomille-adoptiobisnes-pyorii-myos-euroopassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptoidut-pidettava-lahella-syntymaperheitaan-sanoo-basw
RSS Feed
